tiistai 4. elokuuta 2020

Botkyrkan dilemma



Botkyrkan 12-vuotiaana ammuttu tyttö, Ariadna, on yksi traaginen seuraus ruotsalaisten poliitikkojen tai oikeammin kokonaisen politiikan vuosikymmeniä jatkuneesta ideologisesta ohjelmasta, jonka kansa on siunannut. Nyt sisäministeri on syystäkin vihainen ja oikeusministeri pahoittelee tytön onnetonta kohtaloa, mutta tosiasiat eivät siitä muutu: maa ei ole kyennyt riittävästi integroimaan sinne muuttanutta väestöä vaan huono yhteiskuntasuunnittelu tuottaa viattomia uhreja ja erinäisiä tuhoisia lieveilmiöitä. Vai täytyykö pitää onnistumisena sitä, että ihmiset ammuskelevat autoista julkisilla paikoilla pikkutyttöjä? Onko tavoitteena ollut, että maassa on suuren maailman tyyliin lukuisia etnisiä jengejä ja suoranaisia rikollisjärjestöjä sekä hajanaisempia, kehittymättömiä tai vasta kehittymässä olevia verkostoja? Pitäisikö tällaiselle lähinnä naurahtaa huvittuneena ja sanoa, että ainahan ruotsalaiset ovat noin toimineet?

Yritän ymmärtää, mikä merkitys esimerkiksi näillä heränneillä sosiaalidemokraattisilla tunteilla voisi olla. Ehkä jokin, jos ministereiden huoli ja raivo kanavoituisivat taisteluiksi Botkyrkan rikollisjärjestöjä vastaan - heitä vastaan, jotka kulkevat kaduilla luotiliiveissä ja joilla on enemmän tulivoimaa kuin poliisilla, melkein kuin pienellä armeijalla, heillä jotka voivat ammuskella julkisilla paikoilla, kuten huoltoasemien ja pikaravintoloiden kulmilla. Ei näytä kovin uskottavalta tällainen väliintulo näinä päivinä, jolloin poliisin toimintatavat ovat luupin alla kansainvälisesti, varsinkin silloin, kun pidätettävillä on etninen tausta.

Valitettavasti huolen ja raivon sublimoiminen sosiaalisiksi ja sosialistisiksi pullakahveiksi ja "kaikkien vastuunotoksi" uhreista, joiksi myös ampujat käsitetään, ei enää auta. Mikään sosiologinen selvitys tai yhteiskunnallinen etuus tai kädenojennus ei muuta itsessään sitä tosiasiaa, että uusi vakava ja rottamainen rikollisuus on osa ruotsalaista yhteiskuntaa. Toisaalta jokainen tajuaa, että ensiapu - rikollisten aseistariisunta, jota en pidä edes helposti tai kovin tehokkaasti tai oletusarvoisesti toteutettavana operaationa Ruotsin tilanteessa - ei sekään riitä ratkaisemaan perusongelmaa eli sitä, että kokonaiset kaupunginosat ovat alkaneet irtautua perinteisestä ruotsalaisesta elämänmenosta rikollisuuden ja irrallisuuden syövyttäessä niiden mahdollista sosiaalista liimaa.

Hyvin asian vakavuutta havainnollistava kuva on, että poliisin (ja jatkossa kenties oikeuslaitoksen) ja rikollisverkoston yhteenotto vastaisi Botkyrkassa suunnilleen sitä, että jonkin italialaisen kaupungin poliisi alkaisi taistella hyvin moniin paikkoihin levittäytynyttä mafiaa vastaan. Botkyrkan mafialla vain on syyrialaiset juuret, ja muitakin toimijoita on kentällä - lähiaikoina selvinnee ketkä ovat 12-vuotiaan surmaamisen takana. Tuskin on paljonkaan merkitystä kokonaiskuvassa, jos tässä tapauksessa vangitaan joku pikkurikollinen, joka saatetaan oikeuden eteen.

Luulenkin, että jäämme odottamaan paitsi tähän yksittäistapaukseen rajautuvaa poliisiselvitystä myös seuraavaa uhria, joka voi olla yhtä hyvin viaton sivullinen kuin gangsteri. Ruotsalainen politiikka tuskin muuttaa muotoaan. Sosiaalidemokraattinen kehitystyö jatkuu, ja ainoa mikä muuttuu on uhrien kasvava luku.







50 kommenttia:

  1. Den Goda Viljan vs. valmius ja häikäilemättömyys käyttää väkivaltaa ja tulivoimaa, joka ei ole millään lailla yhteiskunnan kontrollissa.
    Noilta pitäisi saada aseet pois, se olisi ihan ensimmäinen homma. Mutta ruotsalaisen yhteiskunnan potentti mennä ja hakea ne tuliaseet pois on olematon.
    Noilla alueilla joilla on voimassa joukkioiden omat lait, Ruotsi on menettänyt kyvyn huolehtia itsestään. Ja huomioitavaa että tämä kaikki tapahtuu maassa jonka talouskasvua ja työllisyysastetta ylistetään esimerkkinä. Nuo asiat eivät kelpaa kuitenkaan omalakisille ja tapahtunut prosessi kelpaa meille nimenomaan varoittavaksi esimerkiksi.

    VastaaPoista
  2. Korona-aikana Ruotsin työllisyys on ollut nousussa, mutta sitä ennen maan työllisyysaste oli Euroopan korkein: https://tilastokoulu.stat.fi/verkkokoulu_v2.xql?page_type=sisalto&course_id=tkoulu_tmt&lesson_id=9&subject_id=1

    Eli maassa on ollut koko ajan työtä tarjolla verrokkimaihin verrattuna todella paljon. Myös joukkiohin kuuluvilla on ollut mahdollisuus tehdä Ruotsissa palkkatyötä ja juurtua yhteiskuntaan, pääsääntöisesti näin ainakin. Ruotsin suurkaupungeissa on noin joka kolmas tai neljäs ulkomaalaistaustainen eli rasismikaan tms. ei ole Ruotsissa työelämästä syrjäyttävä tekijä.
    "Paskatöitä" on varmaan aluksi tarjolla, mutta niitäpä näyttää aluksi olevan ihan kaikille suurimmalle osalle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos miettii omia nuoruusaikoja, ennen kouluttautumista tai ylioppilaana ja vielä opiskelijana, niin "paskatöistä" kaikki lähti (tehdastyötä, valvontatyötä, pakkaustyötä, siivoustyötä), mutta sitten myös opiskelujen myötä oman alan työtä (toimitustyötä, oikolukutyötä, suunnittelutyötä jne.). Ruotsin talous on aivan eri kantimissa kuin meillä. Kyllä siellä pääsee osaksi yhteiskuntaa, jos tahtoo, monet maahanmuuttajatkin ovat eri vuosikymmenillä päässeet. Mutta kun ei ole riittävää potentiaalia integroitua yhteiskuntaan, niin sitten on potentiaalia jatkaa tutuissa kuvioissa, mikä valitettavasti tarkoittaa hiukan tutumpaa ja suoraviivaisempaa työtoimintaa ja valitettavan usein suoranaista rikollisuutta.

      Poista
    2. Meillä puhutaan usein ja mielellään jenkkilän asehulluudesta, aseenkanto-oikeudesta ja sen murhaavista ongelmista (olen samaa mieltä että maan jättiongelma se onkin).

      Ruotsissa ei aseenkanto-oikeuksia ole, joukkioiden kaikki aseet ovat laittomia. Samaan aikaan Ruotsi on oikeusvaltio. Laillisuusyhteiskunta. (Toisin kuin sekojenkkilä).

      Naivi kysymys kuuluukin, miksi sitten tuo asevarustelu ja aseilla machoilu sallitaan, miksi niitä ei yksinkertaisesti haeta pois?
      Vähemmän naivi vastaus: - Ne ei anna. Eikä me pystytä.

      Toivon Ruotsin hallinnolle nyt viisautta saada aikaan edes jotakin. Ja maan lainvalvojille kaikki tsemmpi, karmea paikka. Kaukana svedudekkarien juonikuvioista ja sosiaalisista loppuratkaisuista.

      Poista
    3. Ennen kaikkea pidän kuitenkin Ruotsin ongelmia poliittisina, ideologisina ongelmina, siis lähtökohdiltaan. Toki idioottirikolliset tekevät rikokset, mutta jos yhteiskuntasuunnittelu on niin pöljää kuin on, niin myös tätä rikollista osastoa on runsain mitoin tarjolla.

      Poista
    4. Karmea paikka tuossa tarkoitti ruotsalaisten lainvalvojien työympäristöä, mahdotonta tehtäväkuvaa, ei maata josta pidän paljon ja jonka en halua nähdä yhtään tästä vajoavan.

      Poista
    5. Vesa, lisää ideologiaa, vähemmän realismia, on varma deekkisresepti yhteiskunnalle.

      Poista
    6. Ideologian vähentäminenkään, tai muuttaminenkaan, ei ole enää mahdollista, koska voi olla jo myöhäistä monin tavoin Ruotsissa.
      Omalakiset rikolliset eivät noin vain katoa mihinkään.

      Poista
  3. "Vähemmän naivi vastaus: - Ne ei anna. Eikä me pystytä."

    Malmössä ja Göteborgissa on ollut tätä aseistariisuntaa. Se ei kuitenkaan ole helppoa, koska se tarkoittaa voimakasta väliintuloa, jopa aseistariisuntaa ja sitä edeltäneitä voimatoimia. Toisaalta aseistariisunnassa myös alamaailman voimasuhteet muuttuvat, ja sekin voi herättää väkivallantekoja. Miksei oikeisvaltiossa voida pyytää armeija (Ruotsissakin on vielä armeija) paikalle ja ottaa pojilta pyssyt pois. Ei se tietenkään rikollisuutta poista, mutta toimii kuitenkin vakavana varoituksena. On ihan kohtuutonta, että nuo jätkät räjäyttelevät paikkoja, ammuskelevat kuin Lähi-idässä tai Balkanilla jne. Eihän tuollaista voi normaalissa yhteiskunnassa pitkään katsoa.

    VastaaPoista
  4. Myös maahanmuuttajien yhteisöillä iso merkitys. Suurin osa heistä ainakin aiemmin hyvin mukana ruotsalaisessa yhteiskunnassa. Monet heistä ovat kaikkein eniten tätä väkivaltaa vastaan. Vaativat yhteiskunnalta kovempia toimia.
    Ymmärtävät perusruotsalaisia paremmin mihin tämä kaikki voi olla johtamassa.
    Monet maahanmuutt. ovatkin olleet moraalisina johtajiina tässä yhteiskunnan voimattomuudessa.
    Se on kuitenkin valtion tehtävä käyttää sitä voimaa joilla joukkiot saadaan aseista riisuttua ja lailliseen vastuuseen toimistaan varmasti rittävin seurauksin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on ihan totta, ja näin on hyvä ja järkevää. Täällä Suomessakin usein järkevimmät puheenvuorot ongelma-asioista käyttävät sellaiset henkilöt, jotka tietävät taustojensa vuoksi asioita - kuten Seida Sohrabi. Sitten on toki "hieman" kärkevämpää kannanottoa, kuten Anter Yasalla, joka lähinnä puhuu suunsa puhtaaksi, koska on niin vittuuntunut kaksinaamaiseen hymistelyyn. No, eipä taida saada kuin vihat niskaansa paremmalta väeltä.

      Poista
    2. Kyllä näiden asioiden pitäisi toimia varoittavana esimerkkinä Suomessakin, mutta näen, että joidenkin ihmisten kasvoille kohoaa ylimielinen hymy, kun tällaisia asioita otetaan esiin. Selitykset ovat valmiina, mitään ei oikeastaan tapahdu, Ruotsi on vuosi vuodelta turvallisempi maa, salaliittoteorioita ja liioittelua yksittäisten tapausten pohjalta, joita media hehkuttaa.

      Poista
    3. Kun tuollainen poliittinen suunta on kerran saatu luotua (Ruotsissa esimerkiksi "monikulttuurinen yhteiskunta"), on sitä käytännössä erittäin vaikeaa lyhyessä ajassa muuttaa perusidealtaan saati sitten lieveilmiöiltään. Olisi varmasti kannattanut lähteä hiukan maltillisemmin liikkeelle mitä tulee ei-eurooppalaiseen maahanmuuttoon ja sen säätelyyn. Tulokset voisivat olla paljon paremmat.

      Poista
    4. Määrä on jo siellä mitä se on. Sille ei voi mitään.

      Koska kaikki tietävät Ruotsin edessä olevat todella radikaalit väestösuhteiden muutokset, jää enää vain nähtäväksi onnistuuko sulauttaminen vai eikö onnistu.
      60-80 -lukujen muuttoliikkeen osalta onnistui varsin hyvin, maahan tuli jo silloin satojatuhansia uusruotsalaisia jotka suhteellisen hyvin löysivät paikkansa. Tosin suhteessa isompi osa oli eurooppalaista siirtolaisuutta. Oli tulijoita kyllä muualtakin ja osa on päätynyt oikein hyviin asemiin Ruotsissa.

      Silloin ei ollut kuitenkaan myöskään mitään näistä vaarallisista ilmiöistä. Oli tietenkin ongelmalähiöitä (joissa suomalaisillakin oli osuutensa), muttei mitään niiden alueiden kaltaista, jotka eivät nyt ole enää täysin viranomaisten hallinnassa ja joissa omalakisuus kasvaa, ei vielä ollut.

      Myöskään Ruotsi ei ollut vielä niin militantin ideologinen maa kuin nyt. Palme tietysti esitti aikoinaan medialle radikaalia vasemmistolaista, mutta totuushan kuten nyt tiedämme oli toinen.

      Kun puhuit Sohrabista (mahtava realistinen nainen!) ja Yasasta, siitä kuinka he puhuvat siitä minkä itse varmasti tuntevat ja kuinka heidän kokemuksensa ja ajatuksensa kuitenkin tietyissä piireissä ohitetaan täysin ja telkkaristudion penkeille halutaan muunlaisia asiantuntijoita, niitä jotka puhuvat sitä mitä halutaankin kuulla (tuleepa sekava virke...), on tämä mielestäni hälyttävä signaali.
      Se hälyttää siitä että meilläkin halutaan Ruotsin tielle.

      Tunnen tätä asiaa hyvin myös tuntemieni uussuomalaisten kautta. Sohrabin sanoin ovat monet puhuneet. Mutta juuri näitä uusuomalaisia ei haluta kuulla. Kuulemista varten ovat omat lemmikit. Mutta niinhän se on aina, asia kuin asia.

      Totuuden nimissä on muistettava että meillä Suomessa nimenomaan järjestäytynyt rikollisuus on vahavasti omiemme kotoperäisten käsissä.
      Supo on toki ilmaissut huolensa Ruotsin ilmiöiden rantautumisesta Suomeen.

      Poista
    5. Itse olen erittäin kiitollinen siitä, että Suomen poliisi tarttuu varsin hyvin esimerkiksi rikollisten moottoripyöräjengien toimintaan ja huumekauppakin on ollut luupin alla. Väittäisin kuitenkin, että esimerkiksi huumeiden nettimyynti ja myös erilaiset irrallisemmat verkostot isoissa kaupungeissa (syrjäytyneet nuoret jakavat huumeita elääkseen) ovat vielä ongelmana.

      Poista
  5. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mielenkiintoinen ajatus ja varmasti perää. Edesauttaisi integroitumista varmasti.

      Suomessahan muualle Suomeen sijoittelua pyritään jossakin määrin harjoittamaan, varsinkin turvapaikanhakijoiden suhteen. Perheinä tulleet usein vaikkakaan eivät aina jäävätkin pikkukaupunkeihin, mutta nuoret miehet pyrkivät pk-seudulle.
      Tähän on monia syitä, mutta samalla tänne tulijat myös tosiasiallisesti itse heikentävät omia mahdollisuuksiaan tulla osaksi yhteiskuntaa.
      Maaseudulla ja pikkukaupungeissa on ainakin asuntoja.
      Helsingin asukkaista jo noin 20 prosenttia on ulkomaalaistaustaisia. Vantaa tulee lujaa perässä. Nämä luvut ovat jo täysin eurooppalaisia olleet pitkään.

      Töitä sinne maasedulle ja pikkukaupunkeihin pitäisi sitten tietty kehittää ja luoda ja koko maa pitää asuttuna ja työssä jo muistakin syistä.

      Poista
    2. Jari, ajatuksissasi sosiologiasta ja integroitumisen ehdoista on perää. Aivan varmasti tällaiset ihan loogiset ajatuskulut on monessa suhteessa jätetty syrjään. Kuten Jope sanoi, ongelma on laajemmin tämä meidän aluepolitiikkamme: tahdotaanko koko Suomi pitää elinvoimaisena ja missä mitassa. Kaupungistuminen ja isompiin yksiköihin siirtyminen näyttää olevan täälläkin trendi, ainakin päättäjien puolella. Jos lopputuloksena on Tukholmasta Södertäljeen ulottuva jatkuva kaupunkitila, jossa on huonosti selviytyviä, lähinnä tulonsiirtojen varassa pärjääviä enklaavilaikkuja, niin melko huono on suunnitelma. "Maaseudun" (tarkoittaa laajassa mielessä) elossa pitäminen on varsin vaativa hanke näillä nykyisillä poliittisilla asetuksilla. On toki paikkoja ja kuntia, jotka kukoistavat esimerkiksi yrittäjyyden vuoksi. Paikkakunnat saattavat olla myös esimerkiksi sosiaalisesti tavanomaista yhtenäisempiä (siellä vaikuttaa esimerkiksi jokin yhteisö, Pohjanmaalla esim. yritteliäät lestadiolaiset yms.). Nämä ajatukset nyt ihan raakoina luonnoksina.

      Poista
    3. Siis vertasin pääkaupunkiseutua tuollaiseen jatkuvaan Tukholma-Södertälje-alueeseen... Näitähän on maailma täynnä, ja lähiöiden väliset erot saattavat olla merkittäviäkin: menestyviä ja ongelmallisia paikkoja melko tarkkarajaisesti peräkkäin.

      Poista
  6. Onko Jari meillä Suomessa tällä hetkellä mielestäsi yhtään julkista sosiologia joka ajattelee mielestäsi realistisesti ilman ajan poliittis-ideologisia pehmusteita?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiedän hyvin etteivät kaikki pidä tuosta realismin omimisesta, vaan perusselitys kuuluu ettei ole olemassa mitään yhtä realismia vaan esim. mun realismin tulkinta on yhtä poliittinen tai arvolatautunut kuin se, mitä itse pidän realismin vastakohtana.

      Tiedän kuitenkin että jokainen kuitenkin tietää että tietyt asiat voivat konkreettisessa maailmassa toimia ja toiset eivät.
      Martin Luther Kingilläkään ei ollut vain "unelmaa" vaan selkä mahdollisen muutoksen ajatus.

      Esim. rahaan, talouteen, väestöön, turvallisuuskulttuuriin jne. on olemassa selvä realistinen viitekehys. Kaikki tajuavat sen, vaikka joskus ideologian nimissä sitä ei halutakaan myöntää.

      Poista
  7. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  8. Ne enklaavit taitavat olla 2000-luvun väistämättömyyksiä. Yhteiskuntapolitiikaltahan on jo siinä mielessä pohja pois, jos ja kun Euroopan rajat ovat auki vaikka minkälaisille väestösiirtymille joita ei voi ennakoida eikä suunnitella. Väestötilanne Euroopasta etelään ja kaakkoon tietenkin kiihdyttää tätä.

    Hollywoodin yleis-ja-jokapaikan liberaalithan ovat jo ajat sitten turvalukinneet ja muurittaneet itsensä vartioitujen maailmojensa taakse. Sanoilla ja elämäntavalla valtava ristiriita.
    Vastaavaa kehitystä jo läntisessäkin Euroopassa, Ranskassa varsinkin ja jonkin verran jo Ruotsissakin.
    Heikkoja signaaleja vielä mutta katsotaan.

    VastaaPoista
  9. Varsinainen liberalismi, se aito ja väärentämätön, ei mitenkään voisi hyväksyä ennakoimattomuuksia jotka ovat monin tavoin monissa maissa mahdollisia.
    Liberalismi perinteisessä mielessä pyrkii yhteiskuntien ja kansalaistensa kukoistukseen vapauden ja vastuun varassa. I agree.

    Hallitsemattomuus ja toiveajattelu ei klassisesti liberaalille sovi, se ei ole lopputuloksen suhteen sattumanvarainen.
    Monelle tässä ajassa liberalismin kannattajaksi ilmoittautuvalle voisikin sanoa (vaikka jättäisin silti kohteliaasti sanomatta), että puhut palturia, kannatat ennemminkin vastuunpakoilua ja relativismin anarkiaa, tyypillisiä bobojen huvituksia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin on, on sekä toimivaa että vastuutonta liberalismia. Taitaa vaan olla niin että tosiasioiden paine saa kumma kyllä (kun ei ole vielä tarpeeksi voimakkaan henkilökohtaista) osan porukasta vastuuttomuuden uralle, ja sitä kutsutaan jotenkin kummallisesti hyveisiin liittyvillä nimillä.

      Voisi jopa ajatella, että vääränlainen suvaitsevaisuus ja alistuminen ovat jonkinlaisia asioita säilyttävän ja järkiperäisen moraalin heikentymisen isoja kulttuurisia merkkejä.

      Poista
  10. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  11. Utopistinen humanismi / psykoottinen humanismi / jonkin sortin sosialismi jota Euroopan unionissa haluttaisiin monissa kohdin noudattaa tulee laskemaan elämän tasoa Euroopassa. Kaikki tapahtuu solidaarisuuden, oikeusvaltion jne. nimissä.

    On edes vaikea sanoa, mikä on lopputulos. Riippuu hiukan mittauspisteestä. Mutta jos tilanne menee pohjoiseen suuntautuviin kansainvaelluksiin, niin ei tule onnistumaan oikein mitenkään.

    Rauhallisimmissakin kuvioissa lopputulos on huonon ja välttävän välillä. Välttävässä verotus kiristyy, yhteiskuntarauha heikkenee ja syntyy monenlaisia alueellisia ongelmia. Huonossa vaihtoehdossa on samat elementit, mutta seuraukset ovat rajumpia ja peruuttamattomia ja rapauttavat voimakkaasti yhteiskuntia sekamuodoiksi nykyisistä eurooppalaisista yhteiskunnista ja kehittymättömistä yhteiskunnista, joissa asiat ovat monella tapaa aivan päin persettä, jos rehellisesti sanotaan.

    Postmoderni akateemisuus hylkää sosiologian peruslähtökohdat. Ajatteluun on tunkeutunut niin paljon järjenvastaisia tabuja, että ajattelu käy vaivalloiseksi. Sitä paikataan sitten erilaisin ajatusrajoituksin, koska omien lähtökohtien avoin käsittely on käynyt mahdottomaksi.

    Ekologiset ja väestölliset ongelmat, jotka kietoutuvat toisiinsa, ovat taustalla, ja näyttää, että niissä on liki mahdoton päästä edes jonkinlaisen selviämisen polun alkuun. Toki ekologiaan kiinnitetään huomiota, mutta se ei itsessään riitä, jos muuten mennään psykoottisen humanismin puitteissa.

    Realistinen ja suuntaviivoja antava sosiologia valitettavasti sisältää nykyolosuhteissa paljon myös ns. epämiellyttävyyspuhetta, ja sitä tarvitaan pehmeämpien keinojen lisäksi, jos tahdotaan myöntää ongelmien vakavuus. Ei sen tarvitse silti olla arvotonta ja armotonta puhetta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Psykoottisen humanismin yksi virhelähtökohta on hylätä ajatus ihmisen sosiaalisesta perustasta ja kulttuurieroista: kaikki ihmiset ovat pohjimmiltaan "samanlaisia". No, biologisina olentoina ovatkin jossakin määrin, mutta kulttuurisina ja sosiologisina olentoina eivät ole.

      Toinen ongelma on se, että ei ymmärretä, että "monikulttuurisuus" ei onnistu helposti minkä hyvänsä sosiologisesti / sosiaalisesti toisistaan riittävästi poikkeavien ryhmien kesken: syntyy liikaa hankauksia ja ongelmia, jotta tällaisen monikulttuurisuuden yrittämisessä olisi erityistä järkeä.

      Kaikki onnistunut kulttuuri on jossain määrin integrointikykyistä ja integroitumisvalmiuksista kulttuuria. Tällöin erilaisuus toimii rikkautena ja rikastuttaa. Mutta jos eri yhteisöominaisuuksin varustetut ryhmät, sanotaan etniset ryhmät tai uskonnolliset ryhmät, eivät löydä riittävän tasavertaista samastumiskohtaa, niin seuraa ongelmia, joissa sinänsä itsessään toimivat kulttuurit voivat jopa hankaloittaa toistensa elämää. Suunnilleen näin ajattelen.

      Rajun väestönkasvun maailmassa, jota ohjaa psykoottinen humanismi, voidaan muutaman vuosikymmenen ajanjaksolla tehdä todella suurta tuhoa yhteiskuntien kehittymisen tai jopa selviytymisen edellytyksille - tämä on yksi pelkoni. Parempi olisi tukea kulttuureja kehittymään ja selviytymään siellä missä niillä on luontevat paikkansa. Tämä ei tarkoita sitä, että pitäisi kolonialistisesti viedä jotain ideologiaa vaan aivan konkreettisesti tarjota mahdollisuuksia kehittymiseen. Voi kuitenkin olla, että kehittymättömät yhteiskunnat eivät yksinkertaisesti edes lähtökohtaisesti voi selvitä valtavasta väestönkasvusta, mikä tarkoittaa ongelmien eittämätöntä leviämistä niiden ulkopuolelle.

      Poista
  12. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  13. Nämä ajatukset talteen! Sama tuon uuden päivityksen kohdalla, jossa kyse uskontojen samuuden illuusiosta.

    Psykoottinen humanismi terminä kuvaa hyvin aikaa jolloin kuva väännetään monin keinoin halutun mielikuvan muotoiseksi jos alkuperäinen kuva ei miellytä ja se käy eräänlaista informaatiosotaa itseään vastaan.

    Realismista pois pudonnut yhteiskunnan mieli onkin eräällä tavalla järkkynyt, jos todellisuuden mittarit eivät kelpaa.
    Tunnistamme sairastuneen yhteiskunnan kaikki helposti, jos yhteiskunnan todellisuuskuvaa vääristää esim. fasismi tai kommunismi.
    Mutta haluttomuus hahmottaa todellisuutta voi piiloutua pinnalta hyvinkin demokraattisen tai näennäisesti maltillisen yhteiskuntailmaston taakse.

    Kannattaakin kysyä koko ajan onko uskomuksemme oman järjestelmämme maltillisuudesta ja vapaamielisyydestä aivan varmasti ihan totta.

    Olen viime aikoina ajatellut paljon liberalismia sen juurilta käsin.
    Helposti huomaa etteivät kaikkia asiat yhteiskunnissamme olekaan niin vapaamielisiä ja vapaita kuin annetaan ymmärtää. Ohjaavuutta ja indoktrinaatiota on mielestäni koko ajan enemmän.
    Kaipa sitä juuri voisi nimittää tuolla termillä psykoottinen humanismi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Esim. valta hallita, valita ja säännöstellä tietoa on tästä hyvä esimerkki. Turvallinen esimerkki löytyy vaikkapa korona-asiassa, siitä miten viranomaiset suhtautuivat ns. maski-asiaan.
      "Minä uskon tieteeseen" on viime kevään hassu meemi.
      Kuin uskonnollinen hokema tilantessa, jossa samaan aikaan sitä tiedetietoa hyvin vahvasti valikoitiin ja oikea virke de facto olisi ollut naurettavan sisäänpäinkääntynyt: "Minä uskon vain suomalaisten viranomaisten minua varten valikoimaan tieteelliseen tietoon ja pidän kaikkea muumaalaista tutkimusta mahdollisesti vääränä."

      Poista
    2. Ja viimein nyt myös on täällä nöyrryttävä koronan suhteen niin että taisivat ne muut olla oikeassa koko ajan.
      Tuo siis vain anekdoottina ja yhtenä esimerkeistä.

      Jos kansalainen saa nähtäväkseen ja kuultavakseen paljonkin juttuja, joista tulee selkeä kokemus, että hänen ajatuksiaan halutaan kaitsea, se viestii siitä että yhteiskunta ei ole niin liberaali kuin se antaa ymmärtää olevansa.

      Poista
    3. Taidettiinpa täälläkin "rohkeasti" puhua yleistä ja virallista ja hallituksen siunaamaa näkemystä vastaan... Jo hyvissä ajoin. Oltiin rohkeasti "väärässä". No, minulle riittää, että selvitään. Ei ole leikin asia. Selviytymismoodi päällä mennään.

      Poista
  14. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuossa on hyvin tiivistetty homman kulku! Vielä 80-luvulla liberaalit ihmiset eivät olisi kirjoittaneet psykoottisen humanismin oppeja, tai hyvin harvat olisivat.

      Poista
    2. Psykoottiseen humanismiin liittyy myös sivujuonteena narsistinen tunnistusharha: ajatus itsestä maailman pelastajana. Narsistiseen tunnistusharhaan kuuluu mittavääristymä, josta jokainen mittavääristymää ulkopuolelta seuraava tajuaa, että hankkeella ei ole minkäänlaisia onnistumisen edellytyksiä.

      Voi olla, että pienessä mittakaavassa psykoottiset ja narsistiset harhat luovat sopivaa buustia esimerkiksi yksilölliseen taiteelliseen työskentelyyn, mutta yhteiskunnallisiksi ohjelmiksi niistä ei ole pitkäkestoisesti.

      Poista
  15. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  16. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  17. Nyt näyttää siltä että korona tulee takaisin. Luvut nousevat taas meilläkin.
    Erona kevääseen tulee olemaan se, että nyt on päätetty ottaa vastaan. Ripaus Tegnelliä on luvassa, valitettavasti.

    Julkisia palveluita ei suljeta/etäytetä enää, vaikka juuri niiden kohdalla sen voisi tehdä taloudellisestikin.
    Monissa kouluissa esimerkiksi jatketaan 50 cm- 1 m:n turvaväleillä, kun muuta eivät voi miniluokkahuoneissa ja täpötäysissä kouluissa.

    Suomi jakautuu muutenkin kahtia koronassa toisenkin aallon aikana: ne joilla on selkeästi parempi mahdollisuus vastata omin teoin koronaturvallisuudesta ja ne jotka eivät voi.

    Tullaan taas näkemään tiedotustilaisuuksia joissa tätä asiaa ei haluta tuoda esiin ja hymyillään ja "tiedotetaan" paljon.

    Tämäkin ilmiö on pienessä mitassana eräänlaista demokratiavajetta, hymydemokratiaa, tiedotusdemokratiaa.

    Toisaalta tietenkin korkeimpien viranomaisten tehtävä on vakuuttaa että kaikki on kunnossa ja hallussa vaikkei olisikaan. Monien muiden suomalaisten lailla oma luottamus sekä THL:ään että STM:ään kriisihallinnan suhteen on kuitenkin hyvin heikkoa. Osa suomalaisista johdatetaan taas toisen kerran jonkinlaiseen tarttuvuuskokeeseen. Muitakin yhteiskunnallisia kokeiluja on meneillään, siksi otin puheeksi verrokkina.

    Ainoa toivo on viruksen omassa muuntautumisessa lievemmäksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Syksy huolestuttaa koronan vuoksi. Tilanne on sama kuin keväällä, tai siis pahempi, jos kunnon rajoituksia ei oteta käyttöön. Pahempi sikälikin, jos viruksen uudempi, tarttuvampi versio etenee Suomessa.

      Minulla on etätöitä syksy ainakin. Vaimolla ei ole, tytöt ovat koulussa. En tiedä, ehkä siellä sitten mennään "joustavasti" etäopetukseen, jos väki alkaa laota.

      On paha paikka, jos sairaus iskee. Turvallisuutta pitää vaalia sen minkä voi - tässä kaikki eivät ole todellakaan tasa-arvoisia edes Suomessa - ja pistää kädet ristiin, ainakin turvallisuudentunteen vuoksi.

      Poista
  18. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä minäkin olen sitä mieltä, että yhteiskunnan pitäisi nyt ennen kaikkea suojautua järkevästi, koska virusta ei voi muutoin tuhota, ainakaan vielä.

      Ihmiset ovat kokolailla unohtaneet turvavälit ja suojautumisen. Minusta yhteiskunta nuolaisi hieman liian aikaisin - kesän aikana moni seikka unohtui. Pääkaupunkiseudulla kaikki paikat ovat tupaten täynnä. Ei ihme, jos tartuntoja tulee ja korona leviää.

      Baarit, anniskelupaikat ja yökerhot voisi sulkea, koska niissä turvavälit unohtuvat helposti.

      Ulkomaille ei pitäisi huvikseen mennä, ja jos on pakko mennä, voisi varmistaa tartuttamattomuuden palatessa karanteenissa ololla, vaikka se olisikin vapaaehtoista.

      Koulujen avaaminen lähiopetuksessa on yksi riskin hetki. Saa nähdä, miten käy.

      Viime kevät aiheutti monella tapaa hirveää stressiä. Olin aika lailla poikki kesäkuussa, mutta onneksi nyt on tullut kerättyä voimia. Selviytymismoodi on kuitenkin se pääasiallinen olotila niin kauan kuin asiat selvenevät.

      Hallituksella on tulevana syksynä monta raskasta mäkeä kiivettävänä. En tiedä, paljonko riittää paukkuja koronaan. Ihmisten pitäisi nyt ottaa myös omaa vastuuta siinä missä se on mahdollista, mutta yhteisiäkin linjauksia, ohjeita ja torjuntaresursseja tarvitaan.

      Poista
    2. Oltiin tytön kanssa aamulla tänään ja aamupäivä kartsalla, isossa ostoskeskuksessa mm.
      Turvavälejä ei ole eikä pidetä lainkaan, ei ruokapaikoissa, ei missään. Yhtä tyhjää puhetta kuin puhe koulujen turvaväleistä. Annetaan vain ymmärtää, vaikka käytäntö on muuta. Isoja määriä ihmisiä liikkeellä on mahdotonta koordinoida vaikka olisi millainen ohjaus tahansa.
      Jää mielikuvituksellinen määrä mahdollisuuksia saada viruksia joko pinnoilta tai suoraan ilmasta. Tämä vaikka maskitkin olisi käytössä esim. noissa kauppakeskuksissa. Ihmisten sormet päätyvät aina jossakin vaiheessa omaan suuhun. Lekurit tietää tämän.

      On selvä että vain sulkeminen pitää ihmiset loitolla toisistaan. Mutta toiseen yhtä suureen hintalappuun kuin keväällä hallitus tuskin tulee olemaan valmis.
      Julkisia palveluja sen sijaan voisi sulkea, koska sieltä ei tule käytännössä mitään nettotuottoa ja luulen että suurin osa ihmisistä olisi mieluummin lomautettuna kuin koronassa tai sen vaarassa.
      Myös liikenne ulkomailta tai sinne voidaan pysäyttää ihmisten liikkumisen osalta; jos joku ei kestä matkailemattomuutta vuoden verran, vika taitaa löytyä omien korvien väleistä.

      Jos toinen aalto tulee on todellakin terveydenhoitoalan ihmisiä, hoitajia erityisesti, myös apuhenkilöstöä, ehdottomasti muistettava kunnollisella rahallisella korvauksella.
      Siihen ei ollut nyt keväällä tahtoa, mutta jos EU:n tukipaketin summasta yksi (!) prosentti käytettäisiin siihen sillä olisi ollut tuolle henkilöstölle valtavaa merkitystä, ja lisä olisi meidän, eli yhteiskunnan moraalinen velvollisuus, ja sillä saataisiin lisäksi esim. maskit koko kansalle.

      Somessa törmää paljon outoihin kannanottoihin että korona on nyt sitten viimeinen niitti kapitalismin(?) arkkuun ja nyt tämän jälkeen sitten alkaa kaiken vihertyminen ja uusi ymmärrys.
      Pitikö odottaa koronaa. Globalismin kriitikot ovat sanoneet samaa niin kauan kuin jaksaa muistaa mutta se ei kelvannut. Vasta tämä, mie en tajuu.

      Sohvalla mulla kesken Houellebecqin Serotoniini, suomennettuna. Alku Hullu-Pekkaa itseään, sinänsä viihdyttävää, mutta en suosittele heikkohermoisille. Lopussa päästään maanviljelijöiden asemaan ja siihen mitä uskonnollisen kultin lailla vapaat (vertaus kirjailijan) kansainväliset markkinat tekevät meille.
      Vahva suositus kirjaan vaikka parissa kohdassa taas tulee tuon kanssa mieleen että eikö vähempikin olisi riittänyt. Sisältää kuitenkin myös moraalia ja metafysiikkaa kaiken paskan keskellä.
      Globalismi ei ole koronan syy, mutta prosessit ovat kytköksissä samanlaisiin mekanismeihin.

      Poista
    3. Yritin eilen hankkia Serotoniinin, sen saa ekirjana, pitää lainata. Maastoon ja karttaan oli hirveä jono, en saanut käsiini. No, syksyn mittaan luen nämä.

      Koronasta ja hoitajien arvostamisesta samaa mieltä. SDP on kyllä todella hukassa prioriteetteineen, jos ihan suoraan sanotaan. En ymmärrä, miksi sen kannatus on tuo mikä tällä hetkellä on.

      Poista
    4. (Maasto ja kartta kirjallisesti parempi, Serotoniini kirjoitettu hyvin rennolla kädellä, mutta molemmat taattua MH-laatua, jos pitää.)

      Poista
    5. Just kävin lukemassa hitaasti säästelemäni Serotoniin loppuun. Enpä olisi uskonut. Loppu joka liikutti. Tietty suhteessa koko kirjan tematiikkaan. Houellen kirja josta tuli lopussa melkein tippa linssiin! Ihmeellinen on maailma:)

      Poista
  19. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  20. Jari,

    en ihmettele vaikka vuoden päästä heinäkuussa puhuisimme 10-15 miljoonasta koronakuolleesta, ellei saada lääkettä jakeluun. Asialla ei ole toki juuri minkäänlaista vaikutusta väestönkasvuun, ellei Afrikassa kehity jotain supervirusta.

    Olen sitä mieltä, että hallituksella on iso mäki kiivettävänä ensi syksynä. Voi olla liiankin iso. En ole nähnyt tähän mennessä talouden ja työllisyyden kannalta mitään kovin järkevää, mutta voi olla liian iso vaatimus, kun EU:n touhu on sitä mitä on ja hallitus on sitoutunut lähinnä EU:n miellyttämiseen.



    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa mieltä hallitusesta kanssanne J ka V. Demareilla toistaiseksi vielä suosiota riittää. Johtuuko kaunotarpm:stä (jolle kaikkea hyvää avikseen) vai keväällä siedettävinä pysyneistä koronaluvuista, en tiedä.
      EU-kuvio taitaa olla kansalaisten enemmistölle liian abstrakti-asia jotta se vaikuttaisi. Monen myönteisyys perustuu passittomuuteen ja euron helppouteen matkailtaessa. Niin, voihan sitä puolen minuutin ajan säästöstä myydä vaikka mitä...

      Fakta on että hallitus on selvästi vasenvetoinen juuri nyt. Taloudessa sillä kyllä pääsee lyhytkestoisesti hyvinkin eteenpäin kun lykkää kipeitä uudistuksia ja vippaa. Harmittaa Katrin lähtö kun sillä tuntui olevan jalat maassa.

      En kannata EU-eroa mutta suomettuneita me taas olemme, taloudellisesti ja poliittisesti. Voisi toki ajatella että me saamme sen mitä me ansaitsemme. Jos kansalaisten valtaenemmistö on tyytyväinen asiaan ja ajattelee että oikein menee, ei tälle oikein mitään voi.

      Poista