sunnuntai 9. elokuuta 2020

Asioiden tolkku

 

Asian ei tarvitse olla totta, ei edes toimia, riittää että se saa kannatusta. Mitä parempi asia ja mitä suurempi auktoriteetti, sitä suurempi kannatus. Asian ei tarvitse olla välttämättä totta, sen ei tarvitse edes toimia.




49 kommenttia:

  1. Esimerkki:


    1. "Suomen kolonialismissa" on kyse ideologisesta päättelystä. Looginen päättely johtaisi siihen, että Suomi ei ole kolonialistinen, mutta se on ideologisesti väärä lopputulos. Jotain on muutettava. Käsitteen "kolonialismi" sisältö käy siihen hyvin, ja kas, lopputulos on oikein!

    2. Yksi pointti on, että vaikka Suomella ei ole ollut siirtomaita, se ei tarkoita, ettei olisi voinut olla. Teoriassa Suomi on siis ollut siirtomaaherroja täynnä. Koska teoria kuvastaa todellisuutta (vrt. suhteellisuusteoria), Suomi on läpikotaisin kolonialistinen!

    3. Mutta tuo on hirmu kätevää. Jos esimerkiksi käänteisesti haluaa Belgian puhtaaksi siirtomaaherruudesta, riittää että "modernisoi" kolonialismin käsitteen ja taakka on siivottu Belgian harteilta. Taikuutta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Valtamediatoimittaja Puopolon twitteristä nuo esimerkit, jotka esittävät juuri sitä todellisuutta joka sovitetaan tai voidaan sovittaa teoriaan aina halutulla tavalla. Näinhän tämä on aina mennyt, vaikka mulla muistikuva (voi kyllä olla ihan väärä), että kasarilla ja ysärillä oltiin hieman herkempiä peukaloinnin suhteen ja jonkinlaiseen toteen, realismiin edes pyrittiin niin politiikassa kuin humanistisissakin tieteissä.

      Ja nuo oli siis ihan esimerkkejä. Kolonialismi vain ei keskustelu ei tässä nyt ole kiinnostava.

      Poista
  2. Minun historiantietojeni mukaan suomalaisille ei ole koitunut kovinkaan paljon etua valkoisesta ihonväristään, jos ajattelemme keskeisiä historiallisia kytköksiämme Ruotsiin, Venäjään ja Saksaan. Olemme aina olleet vähempi arvoisia ja alakynnessä ja jotenkin lähinnä reserviä.

    Kolonialismia Suomessa? Ehkä romanien ja saamelaisten kohtelu antaa aihetta moitteille. Tänään Hesarista lukemani juttu antaa valitettavan ikävän kuvan siitä, miten alas vasemmistolaisten ajattelu on ainakin noiden puhuvien päiden kohdalla vajonnut. En tiedä ymmärtävätkö edes hävetä pöljyyttään, sillä mistä muusta on kyse. Ei auta vaikka titteli olisi mikä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taitaa olla Puopolo merkitty mies, kun kehtasi tuolla tavalla irvailla vakavalle ja eettisesti korkeatasoiselle historiantutkimukselle.

      Itse nostan tosiaan käden pystyyn romanien ja saamelaisten kohdalla ja voin vaikka polvistuakin jos se jotenkin asiaa auttaa, mutta mihinkään mielikuvitusleikkiin en lähde mukaan.

      Poista
  3. Humanistisilla aloilla näkee paljon pöljyyttä silloin kun poliittiset intohimot ottavat vallan. Silloin on kiusaus irrottaa jotkin käsitteet kontekstistaan ja tuoda ne sovellettaviksi kontekstiin, johon ne eivät luontevasti istu. Tämä on aivan aloittelijamaista. Minua ei kiinnosta kiistää tosiasioita tai kiillottaa suomalaisuuden historiaa muuksi kuin se on, mutta joku kohtuus pitää olla kerjätessäkin.

    VastaaPoista
  4. Jos vedämme suomalaiseen historiaan rotuajattelun, niin lähes aina olemme itse olleet jotain alempaa rotua meitä hyödyntäneiden mielestä. Edistyksellisten asenne taitaa olla yhä sama: kansaa pitää opettaa. Toki meillä on myös natsismin historia ja rasismia, mutta mittakaavassa on näillä historian uudelleen tulkitsijoilla hiukan korjaamisen varaa.

    VastaaPoista
  5. Juuri tuota ajattelin, toimi mielestäni hyvänä esimerkkinä siitä kuinka kun tietyn politiikan (vaikka olisi tieteelliseen ajatteluun kätketty) vaatima teoria ei vastaa todellisuutta, tehdään teoreettis-kielellisiä taikatemppuja, ja kas.

    (Saamelaisista samaa mieltä. Ja romaneista. Suomen tataarit, hieno islamilainen yhteisö, on selvinnyt hyvin ja ollut monin tavoin Helsigissä kunnioitettu ja arvostettu porukka. Samoin kuin samoihin aikoihin ja samasta suunnasta, Venäjältä, tulleet suomenjuutalaisetkin. Jos saamelaiset haluaisivat itsenäisyyttä, tai ahvenanmaalaiset, soisin sen heille hyvin mielelläni. )

    VastaaPoista
  6. Yksi päivä ajattelin aivan tosissani, että pitäisikö hakea rahoitusta hankkeelle Rotu, rasismi ja rodullistaminen suomalaisessa runoudessa. Olen melko varma, että jostain tärppäisi kunnon potti. En sitten tiedä, mihin tutkimus päätyisi eli mitä löytäisin. Uskon, että jotain voisin löytääkin, mutta pääajatus oli se, että aiheella saisi raivattua omaa tilaa vaikkapa pariksi kolmeksi vuodeksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sen enemmin asiaa avaamatta totean, että vaikka olen tuosta maailmasta ulkona, siis apurahahauista, tiedän tasan tarkkaan mitä tarkoitat.
      Kun kohteita joihin on myönnetty lukee, kuumemmmalla kallella voisi keittää lujaa yli.
      Onneksi kaikki eivät ole noista listoja löytäneetkään, sillä siellä avautuu sellainen maailma jota moni ei voi kuvitella olevan olemassakaan.

      Ajan henki korostuu päätöksissä potenssiin kuusi. Tuleepa dokumentti ajasta niistäkin.

      Taidetta, kirjallisuutta ja tiedettä pitääkin apurahasysteemillä mielestäni tukea, se on sivistysvaltion merkki, mutta pitääkö avoimesti poliittista sellaista, on sitten toinen asia.

      Poista
  7. "Ajan henki korostuu päätöksissä potenssiin kuusi. Tuleepa dokumentti ajasta niistäkin."

    Ei tietenkään kaikissa, mutta listoissa on mukana herkkupaloja juuri tuohon tyyliin, mistä heittelit.

    VastaaPoista
  8. Milloin tulee postaus kävin huorissa- videosta?

    VastaaPoista
  9. Tarkoitatko Ari Hirviniemen mestariteosta?

    VastaaPoista
  10. Voisin tehdä yleisön pyynnöstä, mutta en ole nähnyt ko. tallennetta kokonaan toisin kuin eräät, jotka osaa sen ulkoa. Siinä käsitellään suomalaisen miehen peruskysymyksiä, näin olen ymmärtänyt.

    VastaaPoista
  11. Aadalle ja kavereille: kun olette katsoneet em. videon useaan otteeseen, voitte varmasti myös lukea Joel Lehtosen Rakastuneen ramman, niin tulee perspektiiviä. Tulevia yo-kokeita varten. Lukiolainen voi miettiä vaikkapa intertekstuaalisuuden kannalta Sakriksen ja Arin hahmoja ja pohtia elämäntarinoiden eroja ja yhtäläisyyksiä ja miettiä yhteiskunnallisia oloja, jotka piirtyvät hahmojen taustalle. Pohdintojen otsikoksi Kaksi suomalaista rakkaustarinaa.

    VastaaPoista
  12. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on totuudenpöljä video. Ja myös traaginen ja rehellinen. Kerrassaan aito video.

      Poista
    2. Perheen nuoriso näytti tämän videon. Se ilmeisesti kiertää jonkinlaisen meemin tavoin. Arilla on minusta ihan mainio verbaalinen ulosanti, vaikka kyllähän tuo on samalla surullinen video. Ari kuoli ilmeisesti syöpään muutamia kuukausia videon tekemisen jälkeen. Harvoin on esimerkiksi kirjallisuudessa tuollaista rehellisyyttä.

      Poista
  13. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  14. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  15. Katsoin minäkin uteliaana...

    Vielä kun olen tuolla aiemmin mainitsemani ranskalaiskirjailijan uusimman teoksen "reippaassa" vaikutuspiirissä on mieli toiminut vähän kaikkialla samaan tapaan.
    Tekee mieli heittää ihan suodattamatta mitä ajattelee ja on mieltä ja myös törkeimmät kokemukset ja mielleyhtymät.
    Muitakin kuin seksuaalijuttua siis.

    En ole niitä vielä tietenkään mihinkään kirjoittaut enkä sanonutkaan, ja kun musta on kyse, en sano enkä kirjoitakaan, mutta ajatuksissa on kylläkin ollut ihan mahdottoman hauskaa ja hulvatonta, kun sopivaisuussäännöt eivät ole rajoittamassa ja voi ikään kuin leikkiä miten sanoisi ja kenelle sanoisi ilman estoja.

    Vähän niin kuin Touretten syndroomaan tyyliin.

    Mutta he tekevät sitä viattomina.
    J sanoi meille muille ettei se saastuta ihmistä mikä menee suusta sisään vaan mitä sieltä tulee ulos. On se niin.
    Pulkkinen Matti sanoi kuitenkin myös että ihmisellä on ilmaisunvapaus vain siinä mitassa, missä hän sitä käyttää.
    Oikein sekin.

    Hyvä on puhua hiljaisella äänelläkin ja vähän ja aina, tai usein, ei ollenkaan,
    mutta on asioita että juuri se sopii joillekin paremmin kuin hyvin.

    Mutta yritän siivota mieltäni kun ulkona tallailen ja katselen, sitä mitä nyt ihan väistämättä jokainen, no niin no, katselee ellei ole ihan veretön. Eikä siis se mitä ja miten katselee vaan miten sen mielessään sanoittaa.

    Pitääkin lukea seuraavaksi jokin kokeellinen teos tai esseekokoelma jossa kirjaimet asettu väärin päin, niin ei mene ihan hulluiksi asiat herkässä miehen mielessä:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minun mielessäni arvoa saa yhä enemmän totuudenpöljyys kuin estetiikka, kokeellisuus jne. Ei tarkoita etteikö muoto voisi olla mahtava, mutta se ei voi olla itsetarkoituksellinen, asiasta irrallaan. H-becq pitää kyllä lukea. Tuli tuosta Arin videosta mieleen.

      Poista
  16. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuollaista monologia on erittäin vaikea kirjoittaa ulkoakäsin. Arille tapahtumalla oli merkitys, se oli hänen elämässään merkittävä ja hän ilmaisi sen monin tavoin taitavasti. Silti ei käy ainakaan omalla kohdallani kiistäminen etteikö jonkinlainen suru leijuisi koko monologin yllä. Mutta se ei tule suoraan Arista, tuskin ollenkaan, vaan tuosta tilanteesta jossa hän on. Mutta "Saisipa kerran reissullansa" toteutui kyllä täysin. Groteski tapahtuma oli varmasti yksi merkityksekkäimmistä Arin elämänkaarella.

      Poista
    2. Siis kirjoittaa ulkopuolelta. Olen lukenut joitakin draamakäsiksiä, mutta ne ovat hyvin puisevia tuohon verrattuna.

      Poista
  17. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  18. Tuo surukin osuu kirjaan joka sinua odottaa. Lääkäri joka sanoo, että päähenkilö on "kuolemassa suruun." Kortisolimeressä on raskasta uida liian pitkään.

    Itsekään en aseta mitään rajoja kirjallisuudelle.
    Kokeellinen teos jossa on myös muuta kuin tekstipeli, on mitä komeinta luettavaa.
    Kirjallisuutta parhaimmillaan. Tekstin kanssa tuleekin läträtä niin kuin maalaustaiteessakin tehdään.

    Samoin essee kiinnostaa jos on substanssia ja teksti vetää. Mutta oliskohan suomalainen esseebuumi valitettavasti hieman ohi? Eräs ja toinenkin kyllä kirjoitti aiheillisesti kiinnostavia vuosia sitten, mutta viimeisimät mitä olen lukenut monilta alkavat muistuttaa laadukkaita blogipäivityksiä. Tai muisteluksia. Väite puuttuu.

    Oletko Vesa itse koskaan harkinnut? Olethan täällä osoittanut tarvittavaa raivoa (! ).
    Entä Jari?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen ajatellut esseetä. Julkaisisiko joku tällaisia juttuja kuin mitä täällä pikaisesti kirjoitan, jos ne olisivat paremmin taustotettuja, pidempiä ja vähän paremmin kirjoitettuja? Olisivatko aiheet liikaa?

      Poista
    2. Eivät olisi ehkä liikaa, mutta merkitsisivät sinut ehkä kyllä.

      Yksi tulokulma voisi olla että yhdistää aiheen ja käsittelee sitä sitten myös jonkun aiemmin julkaistun teoksen kautta, jossa samaa aihetta on käsitelty tai vahvasti sivuttu.
      Teoksia jotka kytkeytyisivät vaikkapa tämän blogin aihepiireihin löytyy kyllä.

      Poista
  19. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  20. Erno Paasilinna tiivistää hyvin myös omia odotuksiani: kirjoitusta joka ei olisi ennalta arvattavaa. Ei tätä tietenkään suinkaan ole nykyesseistiikka kokonansa, ei suinkaan, mutta itse odottaisin kirjoitusta, joka ei ole suunnattu erityisen myötäkarvaisesti jollekin viiteryhmälle ja joka ei myöskään seuraa yleisliturgiaa, jota joka paikka on täynnä. Kirjoitusta, joka voisi mahdollisesti ravistaa vähän kaikkia ajattelemaan. Jotenkin en itse jaksa sellaista toisia taideteoksia yksinomaan analysoivia esseitä ellei niissä ole jotain kiinnitystä yhteiskuntaan. Mieluiten lukisin raikkaasti yhteiskunnallisia esseitä ja esseitä jotka ovat samalla intiimejä. Knausgård on Taisteluni-sarjassaan sellainen ääni, josta tykkään. Toki pidän myös intohimoisesta filosofisesta kirjoituksesta ja katutasolta lähtevästä havainnoinnista. Sekoitus tätä olisi ihanneresepti.

    VastaaPoista
  21. Yhteiskuntaan rajusti kiinnittyneitä teoksia tarkoitin. Esimerkiksi Romaanihenkilön kuolema käsitteli rajusti ja todella kriitisesti kehitysapua. Mitä kehitysapu on nyt 35 vuotta myöhemmin jne.
    Kuusi väestönkasvua...

    Ei niiden analyysiä vaan oma ajatus niiden rinnalle, tuoreutettuna.

    Knausgårdin kutonen on, esim. se, ihme teos. Siellä on se autofiktio ja ihan uskomaton Hitler-essee. Ja muuta.
    Luulen muuten että monet esseistit ovat hieman omaan subjektiivisuutensa päin, koska kukapa ei haluaisi olla kuin Knasu, joka tyhjensi niin monella lailla kirjallisia pajatsoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Knasu julkaisee muuten ihan kuukauden sisällä uuden varsinaisen romaanin sitten Taisteluni-sarjan. Odotan ihan samalla fiiliksellä kuin aikanaan tiettyjen tekijöiden uusia levyjä, kun ne sitten saatuani asetin hieman vapisevin sormin levylautaselle.

      Poista
  22. Paasilinnahan syyti niitä vastaansanomattomia jylhiä ydinlauseita.
    Tänä päivänä väitteet maailmasta tulisi olla jotenkin henkilökohtaistetumpia, jotta ne kuultaisiin. Niihin pitäisi liittyä oman arjen kokemuksia.

    Itse voisin esim. kirjoittaa esseen siitä kuinka kevytvasemmistolainen maailmankuvani mureni muutamassa vuodessa sekä tosiasioiden painosta että perinteisessä hyvisunessa olevien ihmisten kanssa keskustellessa. Olisi käytännön esimerkkejä. Ja ydinlauseitakin;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vastaavasti voisin kirjoittaa kasarialun kokemuksista kuinka adoptoiduin kulttuurin ja kulttuuri-ihmisten ja oman wannabeeläisyyteni kautta tuohon maailmaan joka 2010-luvulla vasta sitten mureni.

      Poista
  23. Minä olisin ehkä parhaimmillani prosaistina, jos kirjoittaisin vain hieman muunnellen ihmisten monologeja. Jopen em. monologit kirjoittaisin erittäin mielelläni, Jarin monologin myös, molemmat toki luvan kanssa ja kuunnellen, ihan tavallisten ihmisten monologeja, tietäisin jo monta tyyppiä. Ehkä jonain päivänä tällainen Monologeja.

    VastaaPoista
  24. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joskus tällainen voisi olla ohjelmassa. Katsotaan.

      Poista
  25. Draamallisessa monologissa tai missä tahansa monologissa on olennaista paitsi henkilön puhe ja se mitä sanotaan myös sanojen ympärille syntyvä ilmapiiri tai sanojen halo. Niin kuin Arin puheen kantama suru. Uskoisin että pystyisin luomaan tuon tunnun. Minua eivät oikeastaan kiinnosta fiktiiviset hahmot vaan tuo ilmapiiri. Näen että se syntyy parhaiten siitä kun elävät ihmiset puhuvat ja ajattelevat. Kirjoittajan tehtävä on lähinnä suunnata, karrikoida ja jättää tyhjää tilaa, joka voi täyttyä monilla merkityksillä. Jotenkin lähtökohtaisesti täysin fiktiivisten hahmojen keksiminen tuntuu minusta tarpeettomalta silloinkin kun lopputulos on "fiktiota" tai kirjallisuutta yleisemmin.

    VastaaPoista
  26. Hyvää juttua.
    Jokaisella todellisella ihmisellä on myös jonkinlainen perusasetus, joka tulee mukana koko ajan ja joka vaikuttaa melkein kaikessa tekemisessä ja ajattelussa. Se voi olla vaikka tuo suru, trauma, olosuhde, pelko, häpeä tms. Niitä voi olla myös päällekkäin.
    Niissähän on lisäksi aivan uskomaton voima. Sen huomaa joskus kun jokin henkilö ikään kuin nousee silmille (en tarkoita tuota negana).
    Ja sitä ei tosiaan tarvitse fiktiivisesti luoda.
    Omalla kohdallani sekä hyvin positiivisena ajurina, että myös negatiivisena on eräänlainen altavastaaja-asema.
    Olen esim. puhunut "kulttuurikotien penskoista" niin kauan kuin jaksan muistaa ikään kuin omina vastakohtina monin eri tavoin. Kokemuksia on, hyviäkin, ja varmaan joskus myös ollut kateutta. Olisikin voimauttavaa (tämä on taas ajatusleikki) kirjoittaa strindbergiaaninen solvauskirja, jossa kohteena olisivat juuri nuo penskat parikymppisistä viisikymppisiin. Iäkkäämmät saavat armon,
    Joku voisi kysyä, että miksi käyttää aikaa mihinkään noin negatiiviseen. Voisin vastata että miksi ei, jos se on perustarve.
    Ja sitä paitsi kirjan tyylinä ja motiivina tuollainen on täydellisen vanhanaikainen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tietenkin tuota asetelmaa, ja muiden vastaavia, syvemmällä on jotakin muuta. Paljon syvemmällä. Tuohan on vain pintaa.
      Mutta tuo "Monologeja" voisi tuoda juuri tuollaisia esiin.

      Ja miten armollisia me ihmiset voisimme olla toisillemme, jos kuvitteellisessa maailmassa tietäisimme toistemme syvimmän haavan.

      Eilen puistossa näin tutun pariskunnan. Kysyivät mitä kuuluu. Kerroin ettei nyt mitään ihmeen hyvää. Ja vähän taustoitin.
      Se oli meille vapauttavaa, kun ei mennyt ihan normikaavan mukaan. Kaikkihan me ollaan jollakin tavalla aina raskautettuja.

      Poista
    2. (Solvaukselle tuossa ed. ed. kommentissa tarkoitan tietenkin oikeita kokemuksia oikeasta elämästä vain hieman asemoituina ja dramatisoituina.)

      Poista
  27. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  28. Jari, onkohan Arista muuta tallennettua materiaalia kuin tämä monologi? Luultavasti voisi olla hänen kotikoneellaan. Sieltä voisi löytyä monta mielenkiintoista esitystä, jos näin olisi. Videolla hän taisi puhua palvelukeskuksesta. En tiedä asuiko hän palvelukeskuksessa. Kiinnostava hahmo.

    VastaaPoista
  29. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jari, voisitko linkata tuon toisen, kuolivuodevideon?

      Poista
  30. Nyt löysin itsekin. Ari Kivikangas on miehen nimi.

    VastaaPoista
  31. Ari on streemaaja twitch:issä.

    VastaaPoista
  32. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  33. Erittäin hyviä vinkkejä, Jari! Painan nämä mieleen. Erinomainen teoksen nimi tämä Vain pieni kansanlaulu.

    VastaaPoista