keskiviikko 19. elokuuta 2020

Adriana

 


Hiljaisuus on syvä

Adriana on kuollut

kukaan ei sano mitään


Poltettu auto

nuhjuiset nallet

ja kukkien kysymysmerkit


Eloton tyttö kadulla

pääministeri vaiti

painovoima on kadonnut


Luodit pysäyttivät sanat

joita ei siivottu pois




38 kommenttia:

  1. Painovoima katoaa joistakin yhteiskunnista. Tietyt tapahtumat, teot, konkreettiset seuraukset ovat kuin aineettomia. Niistä ei tarvitse puhua julkisesti, tietyissä piireissä ainakaan, niistä ei huolestuta, toisin kuin aivan vastaavista, mutta sellaisista joilla on eri tunnisteet. Hiljaisuus tuolla, kova melske toisaalla. Pääministerit ja presidentitkin valikoivat. Valtavan läpinäkyvää.
    Osa teoista/tapahtumista ei kelpaa puheeksiottamisen syyksi, someringin yhteiseksi huolenaiheeksi, argumenteiksi, jostakin todisteeksi kelpaavuudesta puhumattakaan.
    Lisäksi aivan kaikki tietävät miten tuo kaikki menee, mitä on sovittu, mitkä ovat kyynisen pelin säännöt. Se vuoksi en edes konkretisoi mitä tarkoitan. Runossa tuli hyvin esiin. Tästä kommentistanikin jokainen tajuaa myös mitä tarkoitin. Niin heikosti asiat ovat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tänään luin isosta lehdestä nettiuutisen Saksan moottoritielllä tehdystä iskusta. Tekijä aiheutti tahallisia kolareita, yritti tappaa. Motiivin kertoi lehden mukaan omasta kulkuneuvosta noustessaan huuto-iskulauseella, joka on kuulunut 2000-lukuun.
      Asiallinen juttu.

      Lopetuskappale oli kuitenkin läpinäkyvän opetushakuinen. Oikea tietoisku siitä kuinka "ne toiset" tekevät enemmän väkivaltaa kuin tekijän porukkaan lukeutuvat.
      Oliko mahdotonta kirjoittaa raporttia tapahtuneesta ilman toisaalle ohjaamista? Oliko luottamus ihmisiin niin heikkoa?
      Oliko tarkoitus huojutaa välitetyn informaation viestiä?

      En tiedä, ehkä oli tahatonta, mutta ammattitoimittajan tarkoitus ei ollut ainakaan saada minua ja varmasti monia muita esittämään noita kysymyksiä mitkä tuossa tein.

      Jospa tosiasia kerrallaan, ja enemmän luottamusta ihmisten lukutaitoon.
      Adrianankin tapauksessa ihmiset lukivat itse, hallitushiljaisuuden ohi.

      Poista
    2. Kyllä minullakin on alkanut hiukan rapista käsitys arvojohtajistamme, kun ajattelen nyt ihan konkreettisesti vaikkapa presidentin ja pääministerin toimia ja ulostuloja niin talouden kuin erinäisen väkivallan kohdalla.

      Koronahommissa ovat tehneet ilmeisesti ihan kohtuullista yhteistyötä, mutta esimerkiksi talouteen liittyvät junailut eivät tule kestämään historiallista tarkastelua, tai no, voidaan toki todeta faktat ja sanoa, että pahoittelut, Suomi meni ja muuttui sitten joksikin, jota tuskin kukaan tilasi.

      Poista
  2. Säälittää nämä uhrit ja omaiset. Muut eivät säälitä, paitsi tulevat uhrit. Uhreina on 12-vuotias, 18-vuotias jne. Kyllä pistää miettimään, millaisia sijoituksia tulevaisuuteen yhteiskunta tekee.

    VastaaPoista
  3. Voisi itse asiassa perusta Adriana Lives Matter -liikkeen, joka ottaa esiin nuoria sivullisia uhreja: jengiväkivallan, tuotantoväkivallan (kaikki meidän kännyköittemme ja akkujemme materiaalien puolesta kärsivät nuoret), perheväkivallan jne. väkivallan kohteeksi joutuneet ihonväriin katsomatta.

    VastaaPoista
  4. HS uutisoi, luin itsekin. Poliittisen väkivallan viesti jutun lopussa on mielenkiintoisesti asemoitu. Mikä kaikki lasketaan poliittiseksi väkivallaksi, heräsi kysymys. Entä miten muunlainen väkivalta ja ilkivalta ovat lisääntyneet? Kuinka paljon poliittinen väkivalta on lisääntynyt tiettyjen yhteiskunnallisten ratkaisujen vuoksi?

    En missään nimessä kannata tai pidä mitään väkivaltaa oikeutettuna, olipa se poliittista tai muuta. Peräänkuulutan järkevää yhteiskuntasuunnittelua. Mitä järjettömämpää yhteiskuntasuunnittelua ja -politiikkaa, sitä taatummin erilaista väkivaltaa.

    VastaaPoista
  5. Itse olen aika pessimistinen senkin perusasian suhteen, että esimerkiksi k a i k k e a rasismia vastustettaisiin ja
    k a i k k e a rasismia nimitettäisiin rasismiksi. Uskonnollinen rasismi tästä paras esimerkki.

    Maailman vaikutus- ja idelogiasuhteet ovat jo sellainen vyyhti, että ymmärrän että moni antaa olla eikä jaksa. Ylin hallitusvalta peilaa tätä myös. On valittava ikään kuin leikkaus todellisuudesta ja mentävä sen mukaan. Koko kuva ja vastakkaiset konkreettisuudet kyseenalaistavat liikaa sitä kuvaa, minkä varassa kukin jaksaa parhaiten.
    Kyse on usein myös epä-älyllisistä solidaarisuuksista omille ryhmäsidonnaisuuksille.
    Tänä päivänä ehkä jo sosiaalisesta-selviytymispelistä.

    Sen vuoksi All lives matter - doesn´t matter.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. (Nyt taisi taas viiva olla väärässä paikassa. Mutta oliko ajatus?)

      Poista
    2. Joo, ei kukaan jaksa kantaa harteillaan koko maailmaa. Ja tähän sitten myös vedotaan, totta kai. Eri astein ilmenee se, mistä milloinkin jaksetaan huolestua. Jaksetaan ylipäätään olla.

      En yhäkään tiedä, miten poliittinen väkivalta määritellään ja miten tapaukset lasketaan, mutta rohkenenpa epäillä, että se missä sektorissa väkivaltaa eniten ilmenee ei ole ihan helposti laskettavissa. Ja jos edes päättäjät ja johtajat eivät puhu kaikesta väkivallasta sen oikealla nimellä, niin tuskin tutkimuksetkaan puhuvat.

      Tällaista tämä on. Ehkä pitää alkaa jutella jostain mieltäylentävämmästä. No, Ruotsissa pari gangstaporukkaa ovat teloittaneet toisiaan 12 hengen verran. Sen verran vähemmän typeryyttä maailmassa ja vaaroja toisille aiheuttamassa. Sori, huono yritys, ei muuta olennaisesti mitään.

      Kunhan saadaan rauhassa elellä ja pidetään siitä huoli, että siihen on edellytykset, niin siinä olisi ihan riittävästi. Ainakin minusta, ja sekin on kova tavoite.

      Poista
  6. (Mulla on takana viimeisen noin viiden vuoden aikana noin 20 päätöstä jättää tälläinen ja tämän tyyppinen ajattelu ja lukeminen, ja tiedon etsintä kokonaan sivuun. Kattoisin uutiset ja sään, lukisin ja katselisin filmejä, tekisin omia juttuja ja ajattelisin maailman juttuja korkeintaan ohimennen. En ottaisi pulttia siitä että ne jotka haluvat vallan, myös sananvallan, myös ottaisivat sen, se vain niiden asia, tulkoon mitä tulee. Lestadiolaisillahan on se ajatus, että antaa maailman tehdä mitä se haluaa, ollaan vaan omassa piirissä ja tehdään omia juttuja, kun se ei ole meidän maailma. Mullakin riittäisi tekemistä ja miettimistä ja olemista. Missä kohtaa kuitenkin se aivovirhe, että epäoikeudenmukaisuus kuten minä sen käsitän, tuntuu liian hankalalta prosessoida pois?)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luulen, ettet onnistu päätöksessäsi tietoisesti valiten. Ehkä sitten jossain vaiheessa tulee vaan se kyllästymispiste ja silloin organismi sanoo, että nyt ollaan toisella tavalla. Luulen, että todellisuus vaikeuttaa huomattavasti tätä siirtoa sitten kuitenkin.

      Poista
    2. Hallitukselle antaisinkin sen neuvon, että jatkavat nuorten aikuisten kesyttämistä mielen- ja sanastonhallinta operaatioillaan. Miehistä saa varsinkin lutusen hyviä, kun niille lupaa naisen lämpöä, kutoo kivan villapaidan ja upottaa sohvalle katsomaan sujuvaa tiedotustilaisuutta hitaasti kasvavassa parrassa ja tietoisuudessa.

      (sorry)

      Poista
    3. Eiköhän meidät kaikki ole tavalla tai toisella kesytetty ajan mittaan. Jotenkin tuntuu, että se ikivanha freudilainen konsepti, että ihminen tarvitsee työtä / mielekästä tekemistä ja rakkautta, olisi vastaus aika moneen asiaan, ei mikään manipulatiivinen mieltenhallinta (no, joku varmasti pitää työtä ja rakkauttakin sellaisena, mutta niistä saa ainakin terveet kiksit).

      Poista
  7. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Valitettavasti olen nähnyt sellaisenkin videon jossa BLM-mielenosoituksiin osallistuneet ampuivat raketilla koditonta ja toisen, jossa he työnsivät kodittoman syvään lehdenkeruu-/ roskamolokiin. Ei BLM tietenkään tuohon typisty. Minusta siinä on ihan oikeaakin asiaa, mutta monet keinot ovat kyseenalaisia lopputuloksen kannalta, eivät kaikki tosin.

      Poista
    2. Tavallaan anarkiaan meneminen tai edes sen lähellä oleva mielenilmaus kerää roskaväkeä ja pelkkää turhautumista väkivaltaisesti purkavaa porukkaa liepeilleen. Asiat olisi hyvä hoitaa toisin. Mutta erinäiset kansannousut ovat toki yksi tapa edistää asioita, aina suunta ei vain lopulta ole se mihin pyrittiin.

      Poista
    3. Jari, matterointi on hyvä sana!

      Poista
  8. Nykyajassa kun vaikkapa Minskin kaduilla kuohuu (ja aiheesta) kannattaa muistaa että suinkaan kaikki suorat kansanliikkeet eivät saa tukea. Ranskan keltaliivit esimerkiksi.
    Niistä tehtiin viikon kuherruskuukauden jälkeen "Euroopalle" vaarallisia. Tarkoittaa tietenkin "Euroopan" poliittiselle eliitille.

    Missä sitten nämä mielikuvat oikeamielisistä tai haitallisista kansanliikkeistä synnytetään?
    Luulen, että kansanliike saa tuen jos sille on mielissä valmiiksi jo tilausta ja se vahvistaa omia kuvia siitä miten asiat pitäisi olla. Media toimii myös niin. Voidaan ihastua jopa itse nimen poetiikkaan: arabikevät. Mikä on kaunein vallankumouksen nimi koskaan? Neilikkavallankumous (Portugali seiskytluku).
    Keltaliivit horjuttivat Ranskaa ja sen hallintoa ja siten EU:ta ja koska EU mielissä jo ennestääkin epävarma, keltaliivit eivät saaneet kestävää tukea. Liian hahmoton. Vaikka kyse oli taloudelliseen ahdinkoon joutuneista tavallisista ranskalaisista. Ihmisten sananmukaisesta köyhtymisestä syrjäseuduilla.

    Jokaisen suoraan kansanliikkeeseen tunkee myös häiriköitä. Itsekin nähnyt videoita joiden ei pitäisi olla tästä maailmasta. Koskee monia liikkeitä, jenkkilässä ja tietenkin keltaliivejäkin. Niitä tullaan aina näkemään. Kaaos ja anarkia kiihottavat joitakin persoonallisuustyyppejä. Tai siis mahdollisuus niihin.

    Luulenpa että Suomi tarvitsee vuoden sisällä oman kansanliikkeen.
    Ihmiset on otettava mukaan vaikuttamaan valtavissa muutoksissa joihin meitä nyt kysymättä ja koronatilanteella perustellen viedään. Tarkoitan tietenkin EU:n muuttamista federalismin suuntaan kabineteissa, ilman demokratiaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun toive olisi muuten se, että suomalaiset olisivat yhtä paljon tai mieluummin paljon enemmän kiinnostuneita oman maansa poliittisesta tilanteesta niin kotimaan kuin EU:n suhteen, kuin jenkkilän sisäpolitiikasta tai vaaleista.
      Et voi avata mediatalon etusivua törmäämättä nonstop- uutisontiin rapakon takaisista asioista, yksittäisistä lausutuista virkkeistä ja lillukanvarsista.
      Uutisoidaan jopa mitä korua tai mekkoa joku on pitänyt.

      Onko ihmisten (tai mediaihmisten) pää jo amerikkalaisen uutistalon muotoinen?

      Omissa silmissäni jenkkilä on ihan sekaisin. Amerikkalaisia alle 5 prosenttia ihmiskunnasta. Jenkkilä-addiktoitunut some ja media ja kai muukin keskustelukulttuuri voisi herätä huomaamaan, että maailma ei ole Brooklyn.

      No, eihän mun tarvi lukea eikä kuunnella (telkussa on off-nappi), mutta oishan se kaikkien ihan yleinen etu, että kotimaan asioita mietittäisiin yhtä paljon, ja muunkin lopun ihmiskunnan kuin jenkkien.

      Poista
    2. Suomi tarvitsee ehdottomasti rauhanomaisen ison kansanliikkeen, joka sanoo ei meidän poliitikoille, meidän hallitukselle ja sanoo sen mitä ei ole uskallettu tai edes osattu sinisilmäisyydessä sanoa: että helvetti soikoon tee meistä jotain vekseliautomaattia, jolla hoidetaan solidaarisuuteen vedoten Saksan ja Ranskan pankkien riskibisneksiä.

      Serotoniinissa oli aika hyvin tuotu maidontuottajaepisodilla esille tämä EU:n epädemokraattinen ja elitistinen trendi, joka yhdistyneenä globaaliin markkinaan tuhoaa mitä tahansa tieltään.

      Poista
    3. Varmasti kuntavaalit tulevat olemaan jonkinlainen kansanliikkeen paikka. EU-johto lähettää toimillaan suoran tilauksen eripuralle ja kapinoille. On toki myös aivan oikein haastaa poliitikkojen haluttomuus puhua rehellisesti siitä, mitä kulisseissa tapahtuu ja millaisia projekteja todella ollaan ajamassa esimerkiksi juuri nyt, kun suunta on aivan konkreettisesti eikä puheiden tai mielipiteiden tasolla kohti tulonsiirtounionia.

      Poista
    4. Kyllä, kuntavaaleissa on mahdollisuus viestin antamiseen.

      Serotoniinissa tosiaan sen maidontuotannon kautta hyvin kuvattu globalismin tuhovoima. Tässä tapauksessa Ranskassa. EU ei korvaansa lotkauta kunhan ideologisen vapaa kilpailu toteutuu.

      Onko EU:n tukipaketissa samaa ideologisuutta, sen pitää selvitä ihmisille.

      Poista
  9. Vesa milloin postausta persoonallisuustyypeistä? Juuri pari päivää sitten teit sen testin!

    VastaaPoista
  10. Mun persoona(llisuustyyppi) ei kiinnosta varmaan ketään. Tai en oikein osaa itse pitää sitä kiinnostavana, sanotaanko niin. Voin joskus harkita tästäkin puhumista. Mikä se nyt sitten oli, en muista enää kovin hyvin.

    VastaaPoista
  11. Sinä taisit olla päällikkö. Minä olen väittelijä!

    VastaaPoista
  12. Sinulla on sama persoonallisuus tyyppi kun Stalinilla ja Ted Bundylla! Minulla taas on sama kuin Leonardo da Vincilla, saatanalla ja Sokrateksella!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ok, ei auta kuin elää tämän tiedon kanssa. Jospa saisin jalostettua ja ohjastettua persoonallisuuttani sen verran, että en päädy samaan kuin em. mieshenkilöt.

      Poista
  13. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  14. Saatana tunnetaan Raamatussa ylpeyden syntiin langenneena enkelinä. Hän on persoonallisuudeltaan kiusaaja. Itse en yhdistä Saatanaa väittelijän persoonallisuustyyppiin, jota populaari persoonallisuustesti ehdottaa. Pikemminkin hän on kiusaaja, syyttäjä ja viettelijä. Toisaalta hän kyllä uskoo Jumalaan, jonka kerran petti.

    VastaaPoista
  15. Ehkä joku John Miltonin Saatana on mietiskelevä ja filosofinen väittelijä, jota voisi verrata Sokratekseen. Mutta oikeastaan Sokrates ei muistuta lainkaan Saatanaa, edes Miltonin versiota. Hän on pikemminkin Jeesuksen kaltainen totuudentorvi ja ihmistikkataulu, joka ei välitä edes omasta hengestään tuodessaan esiin sen mikä on totta.

    Tuo tekemäni persoonallisuustesti on viihdettä, joskin osuu monessa kohtaa ihan oikeaan terveisin mies Stalinin ja Bundyn joukosta.

    VastaaPoista
  16. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En nyt tiedä voiko Saatana olla kaikkialla läsnä, kun häntä myös tämän maailman herraksi kutsutaan. Luultavasti ei, mutta eiköhän tuo joukkoineen Suomessakin vaikuta.

      Poista
    2. Saatana on siis mitä ilmeisimmin henkiolento kristillisen ajattelun mukaan. Hän on enkelinä luotu olento. Oletettavasti enkeli ei voi olla useassa paikassa yhtä aikaa tai ainakin hänen läsnäolonsa on jotenkin rajoitettua. Tuomas Akvinolainen taisi pohtia näitä asioita aikoinaan.

      Poista
  17. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  18. Joo, pahuus on kyllä se ajatus, joka aukeaa paremmin.

    Raamatussa on se nykyihmiselle ehkä erikoinen ajattelutapa, että Jumala ei ole jokin jumaluus vaan persoona. Samaan tapaan Saatana on persoonallinen, ei vain pahuuden ilmentymä tai symboli.

    Luulen, että ihminen kyllä tietää kun kohtaa pahuutta. Kun puhutaan pahuudesta, sillä tarkoitetaan yleensä jotain kohtalokasta, tavanomaisesta poikkeavaa, miltei metafyysistä tai ainakin olennaista.

    VastaaPoista
  19. Mikään uskon mittari ei ole uskooko saatanan olevan olemassa niin kuin Raamattu kertoo. Itse koen helpoksi uskoa ja nähdä, että pahalla, pahuudella on myös persoonallinen olomuoto tai olomuotoja ja saatana on tämän pahuuden herra. Ihmisen pahuus on vielä siitä itsenäistä mutta olemuksellisesti samaa, samaa poiskääntymystä.
    Kirkkaana on pysynyt mielessä myös ajatus että persoonallinen paha tulee usein ihmisten toimintaan mukaan valkeana, hyvänä päällisin puolin. Suurena viettelijänä myös. Sometimes satan comes as a Man of Peace.
    Saatana on myös jo voitettu voima, vaikka toiminta-aikaa ja vapautta sille onkin annettu. Ihmisen pahuus on läsnä samalla tavalla.
    Esimerkkejä maailman menosta ei kannata edes alkaa luetella. Myös itsestä voisi aloittaa yhtä hyvin.

    VastaaPoista