torstai 27. elokuuta 2020

A-Studio: Tuppurainen ja Essayah (muokattu hieman 28.8.20)

 

Katsokaapa A-studion alku. Tässä näkee hyvin, mikä on ero, kun taloudesta ja sopimuksista ymmärtävä (Essayah) puhuu asiaa ja toinen (Tuppurainen) käyttelee auktoriteettiargumentteja eikä kykene syystä tai toisesta analysoimaan itse asiaa. Myös naisten ymmärrys siitä, mitä tällaiselle pienelle maalle kuin Suomi tapahtuu, jos unionin perussopimuksia ei kyetä noudattamaan, on aivan eri planeetoilta.

No, eihän tämä ole mikään väittelykilpailu, jota pitäisi arvioida, mutta tekee silti mieli sanoa pari sanaa... On selvää, että ajattelen itse enemmän samaan tapaan kuin Essayah enkä juuri lainkaan niin kuin Tuppurainen, vaikka ymmärrän toki hänen roolinsa sekä senkin, että hallituksen ja opposition edustajalla on tyystin erilaiset asemat käsitellä asiaa.

Tuppuraisen mukaan perussopimuksia voidaan "tulkita luovasti" ja on sitten EU-tuomioistuimen tehtävä arvioida meneteltiinkö oikein. Ja varsinkin poikkeusoloissa ja solidaarisuutta vaativissa kertaluonteisissa operaatioissa. Maallamme ei ole ehdotonta budjettisuvereeniteettia, johon perustuslakivaliokunta viittasi. Jne jne. Varsinkin tuo viimeinen on aika uskomaton väite.

Näkee, että Tuppuraisen tehtävä on tukea EU:n tekemiä ratkaisuja ja valtaa pohtimatta asiaa sen syvällisemmin, mitä seuraukset ovat, ja myös näkee, ettei hän ymmärrä mitä tapahtuu koronapaketin tiimoilla - asia, josta Essayah häntä valaisee hyvin yksityiskohtaisesti. Tuppurainen siis argumentoi hyvin höttöisesti, ja mikä pahinta, näyttää aivan selvästi siltä, että hän ei ajattele yhtään Suomea.

Ministeri Tuppuraista ei vaikuta kiinnostavan paskaakaan, mitä reaalitodellisuudessa tapahtuu ja miten kansalaiset ja pieni valtio otetaan huomioon lakien ja sopimusten luovassa tulkinnassa. Vastaukset ovat aivan hirveitä ajatellen sitä, että tämän ihmisen pitäisi edustaa Suomea ja ajaa sen parasta...

Lopuksi kaikki kytkeytyy Tuppuraisen omaan maailmankuvaan ja unelmiin ja pelkoihin: "Äärioikeisto on jo odottamassa vuoroaan..." Ja sitten ilmasto-, ihmisoikeus-, oikeusvaltioperiaate- jne. jne. -liturgia, joka sinänsä pitää sisällään hyviä asioita mutta ei juurikaan liity aiheeseen... Onko tämä "äärioikeisto" todella jotain, jota käytetään aina silloin kun lähestytään pistettä, jossa oma kanta ei kestä tarkastelua, onko se ikään kuin taikasana, jonka tarkoitus on lopettaa kysely?

Eihän tällaista äärioikeistolaisuutta ole aikuisten oikeasti vaikuttavana voimana yhtään missään muualla kuin tuppuraisten korvien välissä. Tai ehkä sekin on äärioikeistolaisuutta, että sanoo, ettei ministerillä ole hirveästi annettavaa tähän keskusteluun ja silti hän on Eurooppa- ja omistajaohjausministeri ja noilla vastauksilla voi olla mitä hyvänsä järjestelmässä, se mitä hän sanoo riittää vallan hyvin siihen, että hänen oma asemansa on suojattu. 

Omasta mielestäni kuitenkin on varteenotettava ajatus, että luultavasti EU:n oma sopimuksia rikkova ja kiertävä toiminta, joka Essayahin mukaan syö kansalaisten silmissä koko unionin legitimiteettiä, on pahin mahdollisen äärioikeiston kannatuksen nostattaja.

Essayah puhuu konkreettisesti ja selkeästi, hän osaa asiansa. Hän kertoo, miten "tulkintatilanteet" olisi vältetty EU-tasolla: koronapaketti olisi pitänyt erottaa monivuotisesta rahoituskehyksestä, jolloin ei olisi syntynyt EU-perustuslaillisia ongelmia. Nyt on luultavasti luotu uusi talouskupla, joka ennemmin tai myöhemmin puhkeaa.

Essayahin argumentitointitaidon tajuaa luultavasti sellainenkin ihminen, joka ei ole hänen kanssaan samaa mieltä. Jos ajattelen osaamista ja älykkyyttä, voisin nähdä Essayahin milloin hyvänsä Suomen pääministerinä, mutta niin ei valitettavasti taida ikinä tapahtua. Jos minulta kysytään, niin Essayah on koko eduskunnan fiksuimpia ihmisiä.

Asia alkaa näyttää selvältä: SDP:n ministerien ulostuloissa ei ole kyse siitä, että ministereiltä tulisi yksittäisiä möläytyksiä, vaan niin ministerit kuin puoluetoimisto joka kirjoittaa Marinin puheet, ja avustajat, jotka ovat briifanneet Tuppuraista, eivät yksinkertaisesti välitä siitä, mikä on vallitseva todellisuus ja mitä tehdyistä ja ehdotetuista toimenpiteistä seuraa. Tai sitten SDP on jonkinlaisessa vallan ja unelmien sotkuisessa henkisessä humalatilassa. Suoraan sanoen pelottaa, että maamme hyvinvointia ovat hoitamassa tällä tavoin asioihin suhtautuvat ihmiset. Pitäisi saada jalat maanpinnalle. Nimenomaan tämä asenne huolestuttaa. Ideologiat sinänsä eivät huolestuta.


44 kommenttia:

  1. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä näkökulma, Jari! Pohjoismaista yhteistyötä voisi vahvistaa ainakin taloudellisella puolella ja miksei muussakin. Näyttää siltä, että Etelä-Eurooppa - niin paljon kuin siitä henkilökohtaisesti pidänkin, varsinkin Italiasta, jossa 2000-luvulla vielä matkailin aika usein - on hiukan eriparinen pohjoisen kanssa sikäli, että saataisiin taloudellisesti toimiva ja tasapainoinen kumppanuussuhde.

      Eurooppa ja EU:kin on minusta ok, mutta mitä hyvänsä ei voida tehdä. Nyt todellakin vain harva puolue puolustaa ensisijaisesti Suomea olemisen ja elämisen ja asumisen yksikkönä. Ja niidenkin keinot näyttävät olevan vähissä.

      Poista
  2. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  3. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suomi on onneksi toistaiseksi rauhallinen maa. Laajempia levottomuuksia tai suoranaisia terroritekoja, joihin Venäjä reagoisi, on vähän. Poliisin toiminta on laadukasta, joskin aika äärirajoilla taitavat olla resursseineen. Toivottavasti ei Suomessa synny pahaa segregaatiota ja monenlaista rikollisuutta ja häiriökäytöstä Ruotsin malliin. Se ei olisi iloksi kenellekään. Luultavasti myös Venäjä alkaisi kiinnittää huomiota maahamme toisin silmin.

      Poista
    2. Pahiten pelkään sitä että Suomi toimintaympäristönä lyödään lamaan, koska ei ymmärretä realiteetteja. Siinä vaiheessa kun tyytymättömyys
      vaikeisiin oloihin kasvaa ja yhteiskunnan vakaus ja toimivuus häiriintyvät, syntyy vääjäämättä vakavia ongelmia. Ne alkavat varmasti vaikuttaa maakuvaan, joka on vielä hyvä verrattuna esimerkiksi Ruotsiin ja osin Tanskaan.

      Poista
    3. Totta kai Pohjoismaat ovat yhä kaikki korkealla monessa suhteessa eli ei pidä liioitella.

      Poista
  4. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti tuohon ei mennä, koska siihen ei ole taloudellisia eikä yhteiskunnallisia edellytyksiä. Eikä yhteiskunnan kannalta mitään tarvettakaa. Seuraukset ovat hallitsemattomia.

      Poista
  5. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  6. Olen kuitenkin sitä mieltä, että suomalainen eliitti tai hallitseva porukka, se jolle on annettu valta vaaleissa, joko hoitaa maamme asiat hyvin tai huonosti. Kukaan ei toistaiseksi voi meitä mihinkään pakottaa. Tästä suvereniteetista on pidettävä huolta.

    VastaaPoista
  7. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  8. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  9. Psykoottista humanismia ei kiinnosta kansallinen suvereniteetti. Se kiinnostuu mitä hölmöimmistä ideoista. Seuraukset tiedetään etukäteen, mutta niihin ei uskota ennen kuin ne ovat tapahtuneet. Sitten yritetään lässyttäen keksiä syitä ja korjaavia toimintoja. Sanalla sanoen Hölmölän hommaa. Vertailukohta on hyvin lähellä, jos tahtoo hiukankaan nähdä.

    VastaaPoista
  10. Mediaeliitti, eli sananVALTAISET, määrittävät paljon.

    Tämä kappale kertoo argumentoinnista tässä ajassa olennaista:

    Lopuksi kaikki kytkeytyy Tuppuraisen omaan maailmankuvaan ja unelmiin ja pelkoihin: "Äärioikeisto on jo odottamassa vuoroaan..." Ja sitten ilmasto-, ihmisoikeus- jne. jne. -liturgia, joka sinänsä pitää sisällään hyviä asioita mutta ei juurikaan liity aiheeseen... Onko tämä "äärioikeisto" todella jotain, jota käytetään aina silloin kun oma kanta ei kestä tarkastelua, onko se ikään kuin taikasana, jonka tarkoitus on lopettaa kysely?

    VastaaPoista
  11. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  12. Minun nähdäkseni esimerkiksi Suomessa ei ole mitään vaikutusvaltaista äärioikeistoa. Kuuntelen tarkalla korvalla ja katselen, jos sellainen ilmestyisi. Siellä missä on todellisuudentajua sitä on, ja siellä missä se puuttuu, puuttuu oikeastaan kaikki.

    VastaaPoista
  13. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on aivan naurettava ajatus. Äärioikeisto tekee kaiken marginalisoidakseen itsensä. Tuo demoni on Tuppuraisen päässä, ja tuskinpa hän kovin vahvasti uskoo siihen itsekään. Tai mistä minä tiedän. No, kyllähän äärioikeiston käsitettä saa venytettyä tarpeen mukaan niin, että sinne sopii vaikka 20-30 prosenttia suomalaisista äänestäjistä, mutta se on sitten jo valehtelua se, enimmäkseen.

      Poista
    2. Siis jos äärioikeistoon laskee valtaosan persuista, osan kokoomuslaisista, kristillisdemokraateista, liikenyttiläisistä, ehkä myös jokunen kepuli sinne saadaan ja pienemmistä liikkeistä sitten loput.

      Poista
    3. Ja tietenkin yksityisajattelijat, jotka eivät sovi omaan pirtaan. Mutta näkee heti miten epäuskottava ajatus on.

      Poista
  14. Nykyään ei-sosialistisen vapaasti ajattelevan ihmisen tunnistaa siitä, että ensin sitä nimitetään populistiksi ja persuksi ja kun se ei tajua vetäytyä sitten äärioikeistolaiseksi ja kun sekään ei tehoa ja se vaan jatkaa, muuttuu nimitys nationalistiksi ja kun se vieläkin inisee, se on piilofasisti ja rasisti ja niitä joita tyyppi vituttaa eniten, nimittävät sitä keskenään kännissä natsiksi muitta mutkitta.

    Muutama julkisuudessa toimiva henkilö, valtamedian toimittajakin, on kokenut tuon.

    Nimeämisleikissä totuus muuttuu kyllä vaihtoehtoiseksi, mutta oma lauma tykkää. Kaikki muu ja kaikki muut ovat aina jokin -ääri, muttei se oma napa eikä oma pää eikä ajatuskulku.

    Tänään kuuntelin radiota ja presidentti Niinistö tylytettiin politiikan keskusteluohjelmassa EU-puheidensa kanssa hakoteille joutuneeksi rammaksi ankaksi. Kun oli eri mieltä kuin Marin ja Tuppuraiset. Vielä se ei kuitenkaan joutunut tuohon uudelleennimeämis-kierteeseen, mutta varmaan jos uskaltaa vielä toisen kerran.
    Joo, mutta sellainen öyhöttäjähän se on se Sauli. Paras vaan olla hiljaa, hoidella pilttiä ja antaa pyhän hallituksen hallita kritiikittä maata.

    VastaaPoista
  15. Mikä se tämmöinen ohjelma oli? Voisin kuunnella. Sauli taisi olla osaltaan meitä EU:hun viemässä. En nyt muista kaikkia kiemuroita. Mutta kyllä hän on pariin otteeseen, viime keväänä ja nyt, puhunut myös järjen äänellä, kun sitä muutoin ei ole tahtonut löytyä. En ymmärrä sitä, että ihmiset katsovat pikemminkin naamataulua tai pikemminkin puoluekirjaa kuin sitä, mitä ihminen sanoo ja miten hän toimii. Minulla tuo ei mene niin. Joka porukassa on fiksuja ja on mätämunia. Itse olen niin käytännöllinen monessa asiassa, että oikeastaan ei hirveästi kiinnosta se ideologia, kun se kuitenkin on pääosin sellaista höpötystä ja sosieteeraamista.

    VastaaPoista
  16. Eipä siinä, minusta jokainen voi diggailla mitä haluaa, vaikka Marinin hallitusta. Mutta ei meininki viime aikoina ole niin kovin hohdokkaalta näyttänyt, jos ajatellaan mitä ehdotuksia on tullut ja mikä on tilanne. Minusta tämä tilanne olisi erittäin vaikea mille hyvänsä hallitukselle.

    VastaaPoista
  17. Hallitus on selvinnyt koronan kanssa aika hyvin, toistaiseksi ainakin.
    Taloudessa tulee vastaan seinä.

    Jos olisi vaikka kok+kepu+ps -hallitus, en usko minäkään että tilanne olisi eri. Ei koronan eikä talouden suhteen.

    Ainoa ero olisi että tuota jälkimmäistä hallitusta räävittäisiin kaikkialla palasiksi.
    Nykyisellä on mielikuvaetu puolellaan.

    VastaaPoista
  18. Aika lailla samaa mieltä. Odotan lähinnä että hallituksen koronatoimet olisivat sellaisia että selvitään kunnialla, se on tämän hallituksen päätehtävä ja siinä se voi onnistua. Pahempi juttu on talous ja Suomen suhteellinen itsemääräämisoikeus. Siinä suunnassa jälkiä korjataan pitkään, eikä kaikkea saada varmasti ikinä edes sille tolalle missä nyt ollaan. Solidaarisuus hallitukselle on selvää, koska moni julkisuuden henkilö ja toimittaja on vesi kielellä odottanut tätä vasemmistohallitusta. Nyt nähtävä hallitus on perusteiltaan hyvien aikojen jakovarahallitus. Sellaisen on vaikea toimia tiukassa paikassa, ja nimenomaan taloudellisesti tiukassa paikassa. Asetelma on tosiaan sellainen, että jotain joku muu porukka olisi ehkä tehnyt toisin, mutta kyse olisi ollut hienosäädöstä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tarkoitan siis terveyteen liittyviä koronatoimia. Edellyttää tietenkin kansalaisilta aktiivista ja fiksua otetta.

      Poista
  19. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos Mannerheimin arviontikyky olisi pettänyt syksyllä 41 ja olisi jatkettu kohti Leningradia emme olisi itsenäisiä enää, ja tuskin meitäkään olisi.
      (Oma isä vietti vuodet 1941-1944 Valkeasaaressa, ihan Leninrgadin läheisyydessä. Hassua että äitini syntyi myös siinä ihan lähellä, toki Suomen puolella)

      Silti oli tietenkin täysin ymmärrettävää siinä aikatilassa että Suomi lähti mukaan Barbarossaan saadakseen vähän yli vuosi aiemmin menettämänsä alueet takaisin. Motiivi oli ihan oikea. Näytti varmalta että voittajan puolella ollaan. Tietenkin syntyneeseen tilanteeseen piti mennä mukaan. Miesten päivätappiot olivat hyökkäysvaiheessa pahimmillaan 500 miestä päivässä. Mutta puolueettomuuskaan ei tainnut olla mahdollinen vaihtoehto. Emmekä täältä saakka tajua, mitä Karjalan menettäminen silloin suomalaisille merkitsi. MYös muille kuin evakoille. Suomi ei ole meille enää Torso-Suomi, mutta silloin se oli.

      On edelleen mulle täysin käsittämätöntä että Suomi on kyennyt hankkimaan, säilyttämään ja pitämään itsenäisyytensä vuonna 1917, 1940, 1944 ja myös kylmän sodan aikana.

      Hurraaeurooppalaisuudesta samaa mieltä. Eurooppalaisuus ei vaadi osaa poliittis-sotilaallisessa ja ideologisoituneessa liittovaltiossa.

      Suomi on ollut kansainvälinen ja avoin yhteiskunta ennen EU:ta.
      Joka ei tätä tajua, on jumittanut puoliviihteelliseen kuvaan jostakin sulkeutuneesta kekkossuomesta.

      Ei eurooppalaisuutta mitata sillä kuinka myöhään raflat on auki tai mitä kahvia maassa juodaan ja säästääkö rajalla kaksi sekuntia kun ei tarvitse näyttää passia.
      Vaikkapa 1960-luvulla Suomen kansainvälisyydestä ei puuttunut mitään olennaista nykyiseen verrattuna. Ihmiset kulkivat, tulivat, menivät, kauppaa käytiin. Näin jo 1800-luvulla.

      Poista
    2. Mannerheimin kaltaisia jotka eivät ole mukana menohuumassa, onko niitä enää. Sellaisia jotka haluavat hidastaa vauhtia. Jotka ymmärtävät että maailma muuttuu, mutta ei pidetä kiirettä, ei rynnätä, otetaan aikalisä.

      Halla-aho on pakko mainita ehdokkkaana. Jokainen hidaste, hidastaja, on paikallaan, jos toimet ja argumentaatio perustuvat tosiasioihin, punnittuun analyysiin ja malttiin.
      Mulle Halla-aho ei ole mikään mestari, ei sinnepäinkään, mutta hurraaglobalisti se ei ole.
      Jos Marin ja kumppanit ovatkin enemmän oikeassa, sopii mulle.
      Jos eivät ole, tarvitaan suunnitelma b.

      Suunnitelma b:n hahmottelijoita tarvitaan. Demokratia tarvitsee heitä toimiakseen.

      Poista
    3. Essayah on hyvä etäisyyden ottaja, ja nopeuden vähentäjä myös.

      Ei noita politiikkoja voi Mannerheimiin, Paasikiveen eikä Kekkoseen verrata, mutta jonkun on alettava kasvaa suurempiin mittoihin, jottei mennä ihan virran mukana vain.

      Poista
    4. Tarvitaan nimenomaan hidastajia, tätä mieltä olen kun olen konservatiivi, ja tarvitaan strategista osaamista. Sellaista ei ole näköpiirissä, kun Suomen vastuulle sysätään valtavat takuut ja pääministeriä viedään kuin litran mittaa Brysselissä. Ei ole poliittisia suurmiehiä ja -naisia Suomessa. Mutta kunpa olisi tosiaan edes se suunnitelma B, koska sille tulee melko pian käyttöä. Sellainen on yksinkertaisesti oltava.

      Minusta tiettyjen puolueiden kannattaisi mennä yhteen. Ottaa se riski, että tulee vähän kulmien hiomista - se auttaisi vain asiaa pitkällä aikavälillä. Sellaisen puolueen johtoon joku Essayahin kaltainen fiksu ihminen, ja voittava resepti olisi siinä.

      Varmasti noin saattaa käydäkin. Niin vasemmalla kuin oikealla laidalla. Kokoomus tahtoo ehkä olla kuitenkin itsekseen. Se on ollut todella hampaaton jo pitkään. Ehkä ei ole mitään olennaista sanottavaa.

      Toisaalta en toivoisi USA:n tyyppistä demokraatit-republikaanit -asetelmaa, koska se jakaa niin vahvasti kansaa ja taistelu vallasta turmelee järkeviäkin juttuja.

      Poista
    5. Konservatiivisuudella on nykyään niin ikävä kaiku Suomessa että se ei sovi taustatekijäksi, nimeksi ainakaan (briteissä kylläkin toisaalta sopii), mutta uskon (naivisti taas) että kd:lla ja järkipersuilla on sen verran riittävästi yhteistä että voisivat mennä yhteen ja perustaa yhteisen liiton muutoshitaita (täällä yksi) varten.
      Parista muustakin puolueesta tulisi varmaan kiinnostuneita mukaan.
      Essayah olisi sopiva johtoon ainakin aluksi. Voisi olla helpostikin Suomen suurin puolue.
      Persuista äärimmäiset lähtisivät mutta harva jäisi kaipaamaan.

      Se että persuissa on paljon ateisteja ei saisi olla erottava tekijä. Kysymyksessä on yhteiskunnan asiat, eivät seurakunnalliset.

      Silti tämän liiton pitäisi olla selkeästi vaihtoehto nykyiselle suunnitelma A:lle, joka noin muutamassa asiassa rakentaa suurta arvaamattomuutta tulevaisuudeksemme.

      Poista
    6. Toivoisin tuolle kuvittelemalleni puolueelle myös aitoa kiinnostusta työväen asioihin. Talousoikeistoa persuissa on, mutta työpaikkojen luominen on myös parasta työväen asioiden hoitamista. Kunnollista perinteistä työväenpuoluetta en maassamme enää koe olevan. Muu ideologisuus on sen korvannut.

      Poista
    7. Täytyy sanoa, että ihmettelen, jos ei jossain vaiheessa mennä sellaisiin puolueliitoksiin. Se saattaa olla järkevää ja tuoda strategista vääntöä, etenkin oikealla. Vasemmalla olevat puolueet ovat jo hyvin lähellä toisiaan nykymuodossaan, joskaan ihan ongelmatonta ei ole ollut esimerkiksi SDP:n ja vihreiden yhteistyö - liekö kepuelementillä ollut tässä tekemistä. Ja totta kai Vasemmistoliitto on SDP:n ja Vihreiden lähellä. Nekin voisivat lyödä hynttyynsä yhteen, koska Vas ja Vihr ovat kuitenkin tällä hetkellä aika pienet porukat. Oikealla koalitiokehityksen "ongelmaksi" nousisi tosiaan ehkä Kokoomus, joskin siitäkin lähtisi porukkaa KDPS:n riveihin. KDPS olisi silloin vähintään sellainen 25-30 %:n puolue, jos Kepuleistakin tulisi virtausta.

      Olisiko tämä sitten hyvä kehityssuunta, en osaa sanoa ihan varmasti. Toisaalta se voisi tuoda ennestään lisäjännitteitä, mutta voi olla että ihmiset jatkossa haluavat vaihtoehdon Järjestelmäpuolueelle - jo PS saisi itseensä lisäjoukkoja muista puolueista, se olisi entistä isompi tekijä ja jos sillä olisi vielä joitakin ratkaisuja - joita ei isossa kuvassa kenelläkään oikein nyt ole - niin sillä olisi yhteiskunnallista painoarvoa. Luulen, että tällainen kehitys voi olla edessä. Totta kai myös tuo porukka voidaan jotenkin pelata oppositioon, mutta se olisi vaikeampaa.

      Nämä nyt spekulaatioina. Luulen, että hallituksessa pelätään jo nyt, että PS hakee kuntavaaleista jonkin jytkyn. Kokoomuksen strategia on varmaankin olla hissukseen, koska ne kärkkyvät hallituspaikkaa ja odottavat vesi kielellä, että joko Kepu tai Vihreät lähtevät.

      Poista
  20. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olisi mukava olla huoleton veikko ja vihellellä vaan! Mutta kun on vastuita, otettuja ja saatuja. Siinä tilanteessa tahtoisi, että ympäristössäkin olisi järki päässä. Ei ole mitään mieltä kahlata eteenpäin tietäen, että perseelleen menee. Ei ole fiksua järjestää tilanteita sellaisiksi, että vastuulliset ihmiset pimahtaa.

      Poista
  21. Tuo vastuullisuusjuttu kummittelee mun mielessä koko ajan. Siis että miksi huoli? Miksi huolta mistään?
    Onko oikeasti jossakin ihmisiä jotka kykenee ottamaan tyylillä, että kaikki kyllä järjestyy, nou hätä, piis mään ?

    Ehdin maistaa huolettomuutta aika pitkään, ja rentoa olikin. Oleminen oli kuin pilven päällä kävelemistä. Toki normaalit perusmurheet, mutta elämä oli kivaa kulttuuriteosten, kaupunki- ja luontoliikuskelun ja sopivan viinityksen kanssa. Maailmallakaan ei juuri mikään ottanut päähän. Joitakin yksittäisiä tapahtumia kyllä, mutta "historiahan oli ohi" 90-luvulla. Jäi vain oleminen.

    Sitten historia alkoi uudestaan, tuli murheita omalla talouspuolella, syntyi lapsi ja työkin osui alalle, jossa on liikaakin vastuuta. Päähän syntyi uusi ohittamaton ulottovuus: niiden tulevaisuus joille haluan hyvää.

    Kyllä nukavampaa oli se ensimmäinen elämä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No, johonkin ulottuvuuteen olen matkalla itsekin. Toivottavasti kroppa vaan kestää vastuut. Jos ei kestä, pääsen (hah) takaisin aikaisen aamupäivän jokapäiväiselle katukierrokselle rannoille, kaduille, kirjakauppaan, kirjastoon ja uimahalliin.

      Poista
    2. Voin tulla sitten vaikka Jari vaikka käymään Vaasassa ja kannustamaan sinua puistonpenkiltä sauvakävelylläsi. Ainakin ennen pummilla junassa matkustaminen oli mun bravuurilaji. Kun osti lipun Helsingistä Riihimäelle, sillä pääsi helposti Seinäjoelle, jos osasi.
      (nyt kyllä haluan ostaa lippuni)

      Poista
  22. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  23. Niin, varmasti sellaisen vastuun alla nääntymisen jälkeen on taas mukava ottaa rennosti ja ajatella, että yhteiskunta pitäköön huolen, jos haluaa ja vielä pystyy.

    Minusta vastuun paino liittyy myös aikuiseksi kasvamiseen. Sellaista se on. Niin kauan kuin ei ole todellisia vastuita, huolettomuus onnistuu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toinen juttu on, että jos murskautuu oikein kunnolla, niin eväät rentoon elämään täytyy sitten jotenkin vaan keksiä uudelleen, jos siihen on vielä voimia. Voi olla että ei ole.

      Poista