maanantai 31. elokuuta 2020

80-luvun poprock

 

Tämä Dire Straitsin Telegraph Road kasarin alusta on uskomattoman hieno - tässä nyt ei ole mitään erityistä kapinaa vaan ainoastaan mahtavaa musiikkia ja tarinankerrontaa. Tosin työstä ja asioiden kehittymisestä ja lamaantumisesta tässäkin lauletaan synkkään sävyyn. Esitys on vuodelta 2005 Roomasta ja Knopfler jo vanha äijä. Tämä Malagan keikalla kahdeksan vuotta myöhemmin esitetty on oikeastaan vähintään yhtä hyvä, etenkin laulu. Tykkään tällaisista pitkistä kitara- ja muista instrumenttiosuuksista, jotka on hyvin rytmitetty laulun lomaan. Saman voi sanoa kasarin puolivälissä Wembleyllä esitetystä Tunnel of Lovista. Muutenkin pidän taiteesta, jossa tekijä osaa asiansa käsityöntarkasti eikä tee jotain sinne päin. Siis ehdottomasti mieluummin orgaanisen luova käsityöläisyys kuin konseptuaalisuus, joka jättää jäljen vain älynystyröihin.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti