maanantai 31. elokuuta 2020

80-luvun poprock

 

Tämä Dire Straitsin Telegraph Road kasarin alusta on uskomattoman hieno - tässä nyt ei ole mitään erityistä kapinaa vaan ainoastaan mahtavaa musiikkia ja tarinankerrontaa. Tosin työstä ja asioiden kehittymisestä ja lamaantumisesta tässäkin lauletaan synkkään sävyyn. Esitys on vuodelta 2005 Roomasta ja Knopfler jo vanha äijä. Tämä Malagan keikalla kahdeksan vuotta myöhemmin esitetty on oikeastaan vähintään yhtä hyvä, etenkin laulu. Tykkään tällaisista pitkistä kitara- ja muista instrumenttiosuuksista, jotka on hyvin rytmitetty laulun lomaan. Saman voi sanoa kasarin puolivälissä Wembleyllä esitetystä Tunnel of Lovista. Muutenkin pidän taiteesta, jossa tekijä osaa asiansa käsityöntarkasti eikä tee jotain sinne päin. Siis ehdottomasti mieluummin orgaanisen luova käsityöläisyys kuin konseptuaalisuus, joka jättää jäljen vain älynystyröihin.




sunnuntai 30. elokuuta 2020

Kaksi kertomusta ruotsalaisesta väkivallasta (päivitetty klo 16.33 uudella linkillä + 31.8. vielä yhdellä)

 

Nämä kaksi kertomusta Ruotsista liittyvät toisiinsa ja täydentävät toisiaan.

Maasta puhutaan hyvin eri tavoin ja on selvää, ettei näiden kahden jutun yhteentulema ole läheskään koko kuva maasta, mutta valitettavasti asia on niin, että puhuttiinpa asioista miten hyvänsä, asiat jotka tapahtuvat ovat totta. Jutut tuovat esiin kasvavan trendin, jengiväkivallan ja rikollisuuden, jonka uhreiksi joutuvat niin jengiläiset kuin sivulliset.

Suomen on syytä tarkkailla läntistä lähinaapuria, sen yhteiskuntasuunnittelua, oltava valppaana, otettava opiksi ja pidettävä kiinni siitä yhteiskuntarauhasta, joka täällä vielä on. Myös tämä puoli kuuluu yhteiskuntasuunnitteluun.

Hesarin juttu: https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000006617936.html. Aiheena lisääntynyt väkivalta.

PT-median juttu: https://pt-media.org/viisi-varillista-uusruotsalaista-syyllisia-koopenhaminan-tuplamurhaan. Aiheena jengisota, jota on käyty tähän saakka Ruotsin puolella, mutta nyt tuli piipahdus Tanskanmaalle. Käytännössä jengiytyneet nuoret somalitaustaiset miehet ja näiden Afrikasta ja Lähi-idästä olevat ystävät tappavat toisiaan.

Toki meillä on vielä pitkä matka Ruotsin tilanteeseen, mutta ei kuitenkaan loputtoman pitkä, jos maassa tehdään huonoja eli harkitsemattomia päätöksiä.

Huom! Tarkoitukseni ei ole suositella yleisesti jälkimmäistä toimijaa. PT-mediasta löytyvät mausteet kuuluvat kirjoittajille ja kommentoijille itselleen, mutta sen uutisissa on hyvää se, ettei asioita väistellä, vesitetä ja kierrellä korulauseilla. Siellä seurataan katutasolta sitä, mitä Ruotsissa puuhataan, videomateriaaleista ja tekijöiden nimistä ja taustoista lähtien. Totta kai näkökulma on rajattu ja yksipuolinen, koska tekijänä on yksi mies, Paavo Tajukangas, omine asenteineen. Mutta kyllä raportoitavaa riittää ja toisin kuin valtamediassa, lukija saa enemmän informaatiota. On aika helppo seuloa siitä kirjoittajan omat painotukset.

Hesaria voi kiittää siitä, että siellä on nyt alettu vihdoinkin puhua asioista ja myös edes jonkin verran selvittää taustatekijöitä, vaikka melko ympäripyöreätä on vieläkin. Eli ei kuitenkaan jatketa aivan Maria Petterssonin edustamalla yhteiskuntadenialismin linjalla, josta taidonnäyte tässä https://www.hs.fi/nyt/art-2000002842718.html. Hesarin jutussa on myös monipuolinen kommenttiraita, jossa esitetään kritiikkiä puutteellista, "toispuoleista", journalismia kohtaan.

En tosiaan ota yleisemmin kantaa Petterssonin journalistiseen toimintaan, mutta tuo Sotatanner-kolumni oli tosiasiat tietävälle niin silmiinpistävän tarkoitushakuista raportointia, että se jäi mieleen. Ehkä Pettersson yksinkertaisesti tahtoo uskoa parempaan maailmaan, jossa ei ole juuri vakavia ongelmia, paitsi sellaisia jotka sopivat omaan pirtaan. Sellainen ei kuitenkaan käy yhteiskunnallisesti valveutuneen ajattelun lähtökohdaksi - tavoitteeksi kylläkin, siis yhteiskunta, jossa ei olisi vakavia ja haavoittavia ongelmia. Tässä suhteessa Ruotsi on epäonnistunut pahasti.

Minusta asioista saa aika hyvän kuvan, kun vertailee eri lähteitä, karsii niistä pois turhat astianmaut eli poliittiset painotukset ja miettii itse loput - lähinnä täyttää aukot eli täydentää tiedot, joita vastuullinen media ei poliittisista syistä kerro.

PS. Tässä Ruotsin poliisin näkökulma: https://www.verkkouutiset.fi/ruotsin-poliisin-hatahuuto-tuhannet-nuoret-valmiita-murhaamaan/#ce5c2d80

PS 1. Jengiläiset ovat ottaneet elokuussa katuja ja kokonaisia asuinalueita hallintaan Göteborgissa, jossa aiemmin oli parempaa kehitystä: 

https://www.expressen.se/gt/krim/bostadsomraden-ode-gang-tvingade-invanare-inomhus-/

PS 2. Toinen ja paljon leppoisampi tapa suhtautua Ruotsiin on puhua maan mukavista kotoilu- ja kokkausohjelmista. Tai huipputaitavista NHL-pelaajista tai eräretkeilystä Pohjois-Ruotsin tunturialueella. Nekin tapahtuvat ja ovat totta.


Aamutunnelma

 

On satanut vettä yön. Menen pihaan ja kerään puun alta metsämansikan lehtiä marsuille, myös muutaman voikukanlehden ja piharatamon. Hörpin kahvia ja yritän saada aivoni käyntiin, hiljaiseen sunnuntain horrostilaan. Selkä on jumissa eilisten pihapuuhien jäljiltä, tänään jatkan reunuslautojen vaihtamista ja hoidan homman loppuun. Eivät nämä konkreettiset pikku puuhat ole työtä, lepoa pikemminkin. Se isoin ja kuormittavin työ tehdään aivoilla, yhä uusia ja uusia tekstejä tuottamalla ja seulomalla. Muista pyhittää lepopäivä on tärkeä silloin, etenkin silloin, kun tulevan viikon työt nousevat seinänä, josta pitää louhia reittiä kohti seuraavaa lepohetkeä. Lepopäivänä, sunnuntaina, ei pidä murehtia ja ajatella liikaa.



lauantai 29. elokuuta 2020

Hovimuusikko Ilkan Vain neljä päivää töitä teen


Aika hauska versio Matin ja Tepon Mä joka päivä töitä teen -biisistä. Saa nähdä soiko kappale demarien seuraavassa puoluekokouksessa tai kuntavaalien iltana.

Tässä ministeri Lintilän haastattelu taustaksi sanoituksille - keskustalainen Lintilä epäilee, etteivät kaikki ministeritkään oikein tajua, millaisissa ongelmissa Suomelle elintärkeä vientiteollisuus on.





Ruotsissa palaa

 

Viikonloppuna alkoivat valtavat mellakat Malmössä, joiden pelätään leviävän muuallekin Ruotsiin. Taustalla oli tanskalaisen äärioikeistolaisen Stram Kurs -puolueen provokaatiot muslimien pyhää kirjaa Koraania vastaan. Stram Kursin idea on muslimeista puhdas Pohjola eli heidän mukaansa muslimit voitaisiin palauttaa takaisin lähtömaihinsa. Malmön mellakat liittyvät asiaan siten, että Stram Kursin johtajaa Rasmus Paludania, joka ilmeisesti suunnitteli islamin vastaista mielenosoitusta ruotsalaiskavereittensa kanssa, ei päästetty maahan. Jotkut Paludanin kaverit kuitenkin toteuttivat protestin eli potkivat Koraania pitkin isoa malmölaista toria ja sytyttivät muutaman pyhän kirjan tuleen.

Mielenilmaus oli laiton, ja poliisi korjasi protestoijat talteen. He saavat ilmeisesti syytteet kansanryhmää vastaan kiihottamisesta.

Totta kai vapaissa länsimaissa tulisi olla sallittu niin Raamatun heittely studiossa kuin Koraanin potkiminen torilla tai saunan lämmittäminen Veda-kirjoilla, mutta kun käytännössä tilanne ei ole tämä. Muita uskonnollisia kirjoja voidaan kritisoida ja jopa kohdella epäkunnioittavasti, mutta Koraanin kohdalla näin ei ole.

Huomattakoon, että itse en pidä mitään edellä mainittua fiksuna käytöksenä. En myöskään pidä viisaana toimintana kiihottaa ihmisiä raivoon polttamalla näille tärkeitä kirjoja. Sananvapauden esilläpitämiselle ja käyttämiselle sekä alistavien uskonnollisten ideologioiden kritiikille löytyy varmasti parempiakin keinoja. Kukaan ei voita mitään sillä, että häpäisee pyhiä tekstejä, vaikka ne olisivat kriitikon mielestä nuotiosatuja.

Itse asiassa kyse oli tahallisesta tulilangan sytyttämisestä, jossa ei ole arkijärjellä ajatellen mitään mieltä, koska Ruotsi on täynnä muslimeja. Stram Kursin porukka tiesi tasan tarkkaan, mitkä ovat seuraukset: ei olankohautuksia ja rauhanomaisia vastamielenosoituksia vaan väkivaltaa ja tulipaloja - olivathan monet muslimit varoittaneet etukäteen, että Ruotsi on tulessa, jos Koraania häpäistään.

Totta kai Stram Kursin demonstraatiossa oli syvempikin kritiikin aihe. Tanskalaiset ja ruotsalaiset Koraanin häpäisijät tahtoivat osoittaa, että Ruotsi on käytännössä jo rajoittanut sananvapautta väkivallan ja äärimmäisten reaktioiden pelossa. Lait kansanryhmää vastaan kiihottamisesta ovat pitkälti käytössä juuri siksi, että joissakin ryhmissä vapaa puhe, loukkaavakin puhe uskontoa kohtaan, herättää väkivaltaisia reaktioita. 

Kun tiedetään, miten maan lainsäätäjät ja -valvojat suhtautuvat monikulttuurisen, pääasiassa islamilaisen elämänmuodon hellimiseen, ei tällaisessa näpäytyksessä ole mieltä. Sillä ei saavuteta mitään. Nyt mellakoissa tuhoutui ihmisten omaisuutta ja paikat saatiin rikotuiksi ja poliisien työskentely vaarannettiin heidän päälleen heitetyillä kivillä, palavilla esineillä ja raketeilla. Myös stramkursilaiset ja muut vastaavat joutuvat entistä tarkempaan syyniin ja sananvapauden rajoja kiristetään entisestään, koska kukapa tahtoisi mellakoita.

Tiedän mitä Stram Kurs -tyyppiset ihmiset sanovat: "Olemme kyllästyneet muslimien perseilyyn ja väkivaltaan, ja me näytämme, ettemme pelkää heitä, me näytämme mistä puusta heidät on veistetty - he eivät ole ruotsalaisia kesyjä demareita, jotka suvaitsevaisesti diskuteeraavat, kun heidän uskontoaan kritisoidaan, vaikka tätä eliitti on vuosikaudet väittänyt. Lisäksi me olemme valmiit mihin tahansa." Ongelma on vain se, että seuraukset tapahtuvat konkreettisissa ja abstrakteissa sosiaalisissa tiloissa, joissa sivulliset kärsivät ja joutuvat siivoamaan kahakoista syntynyttä sotkua pitkään.

Jos maa päättää ryhtyä monikulttuuriseksi niin kuin Ruotsi on päättänyt julistautumalla humanitaariseksi suurvallaksi ja kantaa siitä aiheutuvat täysin turhat ja vältettävissä olevat sosiaaliset ongelmat, niin vaikea sitä on korjata tällaisilla protesteilla, joissa ihmisiä kiihotetaan puolustamaan alkukantaisen väkivaltaisesti omaa totuuttaan. Kestävämpi tie on rauhanomainen poliittinen vaikuttaminen ja yritys integroida ne, joilla siihen on mahdollisuuksia. Ja hieman rehellisempi ja realistisempi yhteiskuntasuunnittelu lähtöjäänkin.


perjantai 28. elokuuta 2020

Arkkiveisu Solnasta


Ali Jahani Asl ja Amin El Hani

Solnan hautausmaalla ranttaliksi pani,

miehet huikkas junnuille: "Täällä olis kamaa" - -

kova isku puukolla kintereet pian lamaa.

Ruotsin pojat kalmiston pimeyteen raahattiin,

yössä heiltä kuteet, tavaratkin kaapattiin.


Hätätila liekö vai nuorison omaa huttua,

männyt seurasi aitiopaikalta ultragraavia juttua,

hurme valui, rapa roiskui, alkoi ruohoakin etoa,

paadet todistivat pinnallaan raakaa perseeseenvetoa.

Vaan kun aamu nousi jälleen kaupunkiin,

poikaparkoja jo elävältä haudattiin.


Nyt lehdet tapauksesta uutisoivat, kohisee,

toiset tutun virtensä taas jälleen kerran hoilailee:

Ei ole pois tää meiltä yhdeltäkään,

tuskin pahaa nuoret tekivät juuri kenellekään,

vain muutama naarmu nilkoissa, koivissa,

hiekanjyvät lähtee pois äitien hoivissa.


On loppu hyvin, kaikki rikastuu,

turha detaljeihin on aina takertuu.

Ei auta kuin jatkaa eteenpäin,

vakain mielin, hymyillen, pystypäin.

Tervetuloa, meillä on tilaa,

äärioikeisto ei rakkautemme projektia pilaa.



(Tällainen tarkoituksella kökkö arkkiveisu Ruotsin viime päivien tapahtumista, mielenkiintoista on meno, ei voi muuta sanoa, harva tällaistakaan osaisi ennalta käsikirjoittaa. Mitkä ovat yhteiskunnan keinot ennakoida asioita ja miten näitä erilaisia, yhä enemmän esille tulevia väkivallantekoja voitaisiin estää? Siinäpä miettimistä. Mulla lyö jo tyhjää. Onneksi hautausmaalla verisiin orgioihin kaapatut alaikäiset ruotsalaispojat eivät menettäneet henkeään, kun sivulliset puuttuivat asioiden kulkuun. Täysi-ikäiset pahoinpitelijätkin eli 18- ja 21-vuotiaat kubbet saavat varmasti asianmukaista nuorisohoitoa ja nuorten syrjäytyneisyyteen suhtaudutaan entistä vakavammin ja varmaan perustetaan jokin sosiaalidemokraattinen työryhmä pohdiskelemaan, mitä oikein pitäisi tehdä, että nuoret eivät tällä tavoin enää toimisi, vaan olisi motivaatio tehdä jotain rakentavampaa. Lueskelin netistä kommentteja - jotkut tosiaan vähättelivät ruotsalaispoikien saamia vaurioita. Voi miettiä omalle kohdalle, miltä tuntuisi tulla puukotetuksi, ryöstetyksi, raiskatuksi, pahoinpidellyksi ja melkein elävältä haudatuksi. Väkivaltaa kesti tuntikausia Solnan yössä. Sanattomaksi vetää. Myös muita outoja ilmiöitä on alkanut esiintyä. Yksi ovat nuorisoryöstöt. Tarkoittaa sitä, että nuoria käytetään ikään kuin pankkiautomaatteina. Heidät pakotetaan nostamaan ryöstäjille - toisille nuorille, tietyntyyppiselle nuorisojengille - rahaa ja jos rahaa ei itsellä ole, pakotetaan heidät maanittelemaan puhelimella paikalle kavereita, joilta löytyy pankkikortti eli ryöstettävää. Monenlainen väkivalta kohdistuu nimenomaan nuoriin poikiin, näin olen ymmärtänyt. Jonkin verran väkivaltaa itsekin nuorena kokeneena tiedän miltä tuntuu yrittää luovia kaupungilla koulun jälkeen niin, ettei joudu roskajoukon häiritsemäksi - todella stressaavaa, ja näissä puhutaan ihan eri tason asioista.)

Enemmän asiasta:

https://www.aftonbladet.se/nyheter/a/mRGyzg/uppgifter-pojkarna-gravdes-ner-levande--i-en-jordgrop




torstai 27. elokuuta 2020

A-Studio: Tuppurainen ja Essayah (muokattu hieman 28.8.20)

 

Katsokaapa A-studion alku. Tässä näkee hyvin, mikä on ero, kun taloudesta ja sopimuksista ymmärtävä (Essayah) puhuu asiaa ja toinen (Tuppurainen) käyttelee auktoriteettiargumentteja eikä kykene syystä tai toisesta analysoimaan itse asiaa. Myös naisten ymmärrys siitä, mitä tällaiselle pienelle maalle kuin Suomi tapahtuu, jos unionin perussopimuksia ei kyetä noudattamaan, on aivan eri planeetoilta.

No, eihän tämä ole mikään väittelykilpailu, jota pitäisi arvioida, mutta tekee silti mieli sanoa pari sanaa... On selvää, että ajattelen itse enemmän samaan tapaan kuin Essayah enkä juuri lainkaan niin kuin Tuppurainen, vaikka ymmärrän toki hänen roolinsa sekä senkin, että hallituksen ja opposition edustajalla on tyystin erilaiset asemat käsitellä asiaa.

Tuppuraisen mukaan perussopimuksia voidaan "tulkita luovasti" ja on sitten EU-tuomioistuimen tehtävä arvioida meneteltiinkö oikein. Ja varsinkin poikkeusoloissa ja solidaarisuutta vaativissa kertaluonteisissa operaatioissa. Maallamme ei ole ehdotonta budjettisuvereeniteettia, johon perustuslakivaliokunta viittasi. Jne jne. Varsinkin tuo viimeinen on aika uskomaton väite.

Näkee, että Tuppuraisen tehtävä on tukea EU:n tekemiä ratkaisuja ja valtaa pohtimatta asiaa sen syvällisemmin, mitä seuraukset ovat, ja myös näkee, ettei hän ymmärrä mitä tapahtuu koronapaketin tiimoilla - asia, josta Essayah häntä valaisee hyvin yksityiskohtaisesti. Tuppurainen siis argumentoi hyvin höttöisesti, ja mikä pahinta, näyttää aivan selvästi siltä, että hän ei ajattele yhtään Suomea.

Ministeri Tuppuraista ei vaikuta kiinnostavan paskaakaan, mitä reaalitodellisuudessa tapahtuu ja miten kansalaiset ja pieni valtio otetaan huomioon lakien ja sopimusten luovassa tulkinnassa. Vastaukset ovat aivan hirveitä ajatellen sitä, että tämän ihmisen pitäisi edustaa Suomea ja ajaa sen parasta...

Lopuksi kaikki kytkeytyy Tuppuraisen omaan maailmankuvaan ja unelmiin ja pelkoihin: "Äärioikeisto on jo odottamassa vuoroaan..." Ja sitten ilmasto-, ihmisoikeus-, oikeusvaltioperiaate- jne. jne. -liturgia, joka sinänsä pitää sisällään hyviä asioita mutta ei juurikaan liity aiheeseen... Onko tämä "äärioikeisto" todella jotain, jota käytetään aina silloin kun lähestytään pistettä, jossa oma kanta ei kestä tarkastelua, onko se ikään kuin taikasana, jonka tarkoitus on lopettaa kysely?

Eihän tällaista äärioikeistolaisuutta ole aikuisten oikeasti vaikuttavana voimana yhtään missään muualla kuin tuppuraisten korvien välissä. Tai ehkä sekin on äärioikeistolaisuutta, että sanoo, ettei ministerillä ole hirveästi annettavaa tähän keskusteluun ja silti hän on Eurooppa- ja omistajaohjausministeri ja noilla vastauksilla voi olla mitä hyvänsä järjestelmässä, se mitä hän sanoo riittää vallan hyvin siihen, että hänen oma asemansa on suojattu. 

Omasta mielestäni kuitenkin on varteenotettava ajatus, että luultavasti EU:n oma sopimuksia rikkova ja kiertävä toiminta, joka Essayahin mukaan syö kansalaisten silmissä koko unionin legitimiteettiä, on pahin mahdollisen äärioikeiston kannatuksen nostattaja.

Essayah puhuu konkreettisesti ja selkeästi, hän osaa asiansa. Hän kertoo, miten "tulkintatilanteet" olisi vältetty EU-tasolla: koronapaketti olisi pitänyt erottaa monivuotisesta rahoituskehyksestä, jolloin ei olisi syntynyt EU-perustuslaillisia ongelmia. Nyt on luultavasti luotu uusi talouskupla, joka ennemmin tai myöhemmin puhkeaa.

Essayahin argumentitointitaidon tajuaa luultavasti sellainenkin ihminen, joka ei ole hänen kanssaan samaa mieltä. Jos ajattelen osaamista ja älykkyyttä, voisin nähdä Essayahin milloin hyvänsä Suomen pääministerinä, mutta niin ei valitettavasti taida ikinä tapahtua. Jos minulta kysytään, niin Essayah on koko eduskunnan fiksuimpia ihmisiä.

Asia alkaa näyttää selvältä: SDP:n ministerien ulostuloissa ei ole kyse siitä, että ministereiltä tulisi yksittäisiä möläytyksiä, vaan niin ministerit kuin puoluetoimisto joka kirjoittaa Marinin puheet, ja avustajat, jotka ovat briifanneet Tuppuraista, eivät yksinkertaisesti välitä siitä, mikä on vallitseva todellisuus ja mitä tehdyistä ja ehdotetuista toimenpiteistä seuraa. Tai sitten SDP on jonkinlaisessa vallan ja unelmien sotkuisessa henkisessä humalatilassa. Suoraan sanoen pelottaa, että maamme hyvinvointia ovat hoitamassa tällä tavoin asioihin suhtautuvat ihmiset. Pitäisi saada jalat maanpinnalle. Nimenomaan tämä asenne huolestuttaa. Ideologiat sinänsä eivät huolestuta.


maanantai 24. elokuuta 2020

Off-grid-ekomökki

Tulipa vastaan tuollainen sana. Se tarkoittaa yksinkertaisesti mökkiä, jota ei ole kytketty sähkö-, vesi-, viemäri- eikä kaukolämpöverkkoon. No, meillä on sellainen ja sellaisia suomalaiset mökit olivat usein 60-70-luvuilla ja myöhemminkin. Ei mitään ihmeellistä vaan perusmeininkiä. Pienen mökin lisäksi on ulkohuussi. Saunan vedet johdetaan saunakaivoon ja sorakenttään. Ehkä aidossa off-gridissä kaikki on samojen seinien sisällä. 

Kuulemma nämä mökit ovat nousseet ilmiöksi maailmalla, kun suositut tubettajat kertovat elämästään Alaskan erämaissa. Pärjätään puulla, kaasulla, aurinkosähköllä ja kantovedellä. Nostan hattua Alaskan olosuhteissa selviäville. 

Omalla mökillä juuri tämä maanläheisyys on parasta. Päivällä riittää puuhaa, ja uni on syvää, kun ei ole sähkö häiritsemässä. Enpä tiennyt 2013, että rakennamme off-grid-ekomökkiä - ajattelin, että se on saunatupa, jossa on sauna, pesuhuone, tupa ja mukava nukkumaparvi.

Sellaisessa mökissä elää ihan mainiosti huhtikuulta marraskuulle, jos tarve vaatii, ei tee oikeastaan tiukkaakaan. On kamiina ja kaasuhella ja kaasulla käyvä jääkaappi. Kovimman talven ajan luonto on niin karu, että elämä käy turhan hankalaksi, ellei hiukan lisäeristä. Mutta kyllä mökillä pärjäisi talvellakin, jos ei tarvitsisi huolehtia kovin isosta porukasta. Kaksi kätevää ihmistä pärjäisi oikeinkin hyvin. Polttopuiden tekoon pitäisi kyllä käyttää aina edellisenä vuonna hiukan enemmän aikaa. Kamiinan tilalla olisi hyvä olla muurattu varaava takka.






Jos SDP

 

Jos SDP:n touhu ei ole populismia, niin mikä sitten on? Ainoa kysymys: Mistä löytyy kyllin tyhmä kansa, joka uskoo, että vappusatanen nokitetaan lyhyemmäksi työpäiväksi täydellä palkalla? Jos SDP taikoi vappusatasen velkatonniksi, niin kuinka käy 20 prosentin palkankorotuksen? Tämän on ihan pakko olla parodiaa.

EU: Verotus ja liittovaltiokehitys

 

Puheenaiheessa Veronmaksajien keskusliiton Teemu Lehtinen puhuu elvytysrahastosta ja EU:n verotuksesta. Mielenkiintoista analyysia. Lehtinen suhtautuu skeptisesti tulonsiirtounionin suoraviivaiseen ja nopeaan kehittymiseen. EU:n valtioilla ei ole siihen välttämättä suuria intohimoja. Vertailussa esimerkiksi USA:n liittovaltiojärjestelmä ja eurooppalainen mahdollinen liittovaltio. Toki ympäristö- ja muita veroja varmasti on tiedossa.

Myös Sami Miettisen isännöimän neuvottelijan jutussa Verotus, Laffer ja Libera erittäin hyvää analyysia aiheen tiimoilta, verotuksesta ja tulonsiirroista ja ihmisten valinnoista. Kaikesta ei tarvitse olla samaa mieltä, mutta joka tapauksessa asiallista analyysia.

sunnuntai 23. elokuuta 2020

Kyynärpäätervehdys (päivitetty 24.8.20)

 

Marin toi Brysselistä kyynärpäätervehdyksen kotimaan puoluekokoukseen. Noista yläfemmat korvanneista voitonmerkeistä ja soidinliikkeistä muistan ikuisesti ajat, jolloin Suomi hivutettiin kontilleen, verohelvetin ja velkakonkurssin tielle. Puhuivat, että töitä ei tarvitse enää tehdä entiseen malliin mutta palkka juoksee ja että rahaa on, sitä kannattaa jakaa Italiaan saakka. Unohtakaa vappusataset, lupasivat koko maailman, heille tarvitsi antaa vain valta.



perjantai 21. elokuuta 2020

Mitä todella tapahtuu? Pikakatsaus puolueisiin

 

Jotenkin minua surettaa se, että politiikassa, nimenomaan Suomen asemaa koskevassa politiikassa, ollaan niin hakoteillä ja vaisuja. Alla intuitiivinen, aivan tavallisen tallaajan ajatus siitä, missä keskeiset puolueet menevät realismimittarilla ja siitä, miten ne kykenevät parantamaan asemiamme (työllisyys, hyvinvointivaltion ylläpitäminen). Huomioon otettu toteuttamiskelpoiset Suomea hyödyttävät ideat:

SDP: heikkoa on, ei juuri hyviä ideoita, jotka edistäisivät Suomen toimintakykyä: velanotto ja toisten kulutuksen tukeminen, ei keinoja työllisyyden tai tuottavuuden parantamiseen. PM tuo näkyvyyttä.

Vihreät: jotakin hyvää luontoasioissa, yleisesti ottaen epärealismin tiellä, joka ei hyödytä Suomea mitenkään. Puheenjohtaja harrastaa häikäilemätöntä kaverikapitalismia / -sosialismia.

Vasemmistoliitto: on niin hiljaista, peesailua, ei saa selvää, joku unelma orastaa ja velanotto kiinnostaa. Puheenjohtaja oudon taustalla. Ei ole kohta työläisiä, joita puolustaa.

Keskusta: puolue jolla ei ole enää identiteettiä, painii omassa kriisissään ja siksi lähinnä tällä hetkellä pahentaa tilannetta. Puheenjohtaja haussa...

RKP: ei havaintoa. Puheenjohtaja ei erotu muusta hallituksesta tai ehkä jotain oikeusvaltiosäätöpainotuksia kuitenkin...

KD: puhutaan sinänsä viisaita eurosta ja Suomen taloudesta, mutta ei vääntövoimaa. Puheenjohtaja yksi eduskunnan fiksuimmista naisista: osaamiseensa nähden turhan näkymätön.

Kokoomus: on hiljaista, hajanaista, ison kansainvälisen rahan puolella aina lopulta. Puheenjohtaja ei johda.

PS: heikkous yhteistyökumppaneiden löytämisessä; joitakin hyviä ideoita, mutta toteuttaminen ja ratkaisut hakusessa, järkevä käsitys eurosta. Puheenjohtaja erottuu muista mutta voisi miettiä twitterstrategiaansa.

Muut: Liberaalipuolueella hyvä kansalaisaloite neuvoa-antavasta euro- ja EU-budjettikansanäänestyksestä - kokoaan suurempi tässä ja monessa suhteessa erittäin hyvä. Liike Nytin Hjalliksella hauska videotuotanto.

Halvaantuneelta vaikuttaa. Se joka saa paketin edes jotenkin kokoon ja löytää kumppaneita, voi olla isokin tekijä tässä pienessä maassa. Mikä tahansa puolue voi kaivaa itsestään uuden puolen, kun ollaan uudessa kombossa. Nykymeno voi toki jatkuakin, ja silloin on lähinnä alamäkeä edessä. Veikkaan kuitenkin, että hallituspuolueet sukeltavat ja oppositio nousee tavanomaiseen tapaan, mutta ehkä aiempaa rajummin, kun tilanne päivittyy. Kommentoikaa, onko kuva realistinen. Heitto on todella pikainen ja intuitiivinen.





Paskapuheen geneettinen tunnistaminen

 


Olen miettinyt viime aikoina, pitäisikö alkaa tehdä sukututkimusta. Se voisi ainakin osittain selittää ne täysin ruumiilliset tuntemukset ja varoitusäänet, jotka heräävät kun huomaan miten hallintoalamaisille syötetään paskapuhetta, oikeaa sakeaa paskapuuroa.

Tämä tunne heräili taas solidaaristen elvytysvälineuutisten myötä: ehkä paskapuheen tunnistamisen pohjalla on jopa jokin geneettinen koodi... Millaisia kohtaloita esi-isilläni ja -äideilläni on ollut hartioillaan...

Tosin riittää pelkkä maalaisjärkikin tajuamaan, että nyt huijataan, kun johtava ministeri kertoo, että reilusta kuuden miljardin panoksesta saa muutaman sata miljoonaa takaisin ruskeassa kirjekuoressa. Sitä hän ei mainitse, että ralli jatkuu, ja jatkossakin saadaan varmasti näitä kansallisia kuoria, kunhan ensin lapioidaan kymmenkertaiset summat rahaa ja takauksia muualle.

Tässä historialliseen näkökulmaan liittyy Keskisarjan kolumni Älvborgin lunnaat. Varmasti joku selittää senkin populismiksi, kun juttu kertoo hallitsijoista ja rahvaasta ja on oletettavasti myös suunnattu kansalaisille, joita kohta taas koijataan aivan huolella, niin kuin on tehty satojen vuosien ajan erilaisten isäntien toimesta.


*

Taloustieteilijä Tuomas Malinen muuten sanoi aika hyvin, jotenkin näin: Miksei Suomi vain kirjoita avoimia sekkejä maille, joihin sen vienti kohdistuu, jos se kerran elvyttää talouttamme niin hyvin? Esimerkiksi Yhdysvalloissa on nyt todella paha talouskriisi, ja maa on meidän vientiteollisuutemme tärkeä kohde. Lähetetään siis sinne avoin sekki...

Tällaista sosialistista logiikkaa meidän johtavat ministerimme ja muut euroihmiset SDP:ssä ihan kirkkain silmin kannattavat. Suurimmalle osalle kansalaisia toimisi kuitenkin paremmin se, että kerrottaisiin aivan reilusti, mistä on kyse ja mitkä ovat Eurooppa-pelin säännöt.

Tässä suhteessa pidän jopa italialaisia populisteja älykkäämpinä kuin meidän demareita, joskin sekin älykkyys on lyhytnäköistä. Mutta ne osaavat sentään kiristää etuuksia kannattajilleen, kun taas sosialisti ei osaa edes sitä. Sen sijaan sosialisti kiristää kannattajiensa verotusta, jotta voi heittää tulot kannattajiensa kannalta Kankkulan kaivoon ja huonontaa heidän asemaansa entisestään. Tärkeintä on olla mieliksi keskusjohdolle.

Toisaalta jos EU:n ja SDP:n keino peittää paskatouhunsa on kertoa Ursula von der Leyen ja komissaari Jutta Urpilaisen suulla, että Suomen vientiteollisuus ja Lapin matkailu kuolevat, mikäli espanjalaiset ja  italialaiset eivät saa ylimääräistä tuhatlappustaan, niin mikäpäs siinä... Näistä asioistahan voi sitten aika ajoin äänestää, jos kiinnostaa riittävästi. Kunhan nyt pääsee äänestämään juuri näistä asioista.

PS. Kyllä minusta tuntuu siltä, että sosialistipopulistit tekevät oikein hartiavoimin töitä saadakseen aivan toisenlaisen populismin nousuun. Siinä vaiheessa peli alkaa olla menetetty eurososialistien leirissä, kun nämä toiset populistit saavat vielä faktat kohdilleen ja itsensä jotenkin organisoitua ja ennen kaikkea edustuskelpoisiksi. Persujenkin noususta puuttuu enää tämä edustuskelpoisuus ja toimenpiteinä toteutettavat ideat (ne valitettavasti puuttuvat hiukan kaikilta puolueilta, joten pienikin panos yhteiseksi hyväksi riittää). Kannattaisi varmasti panostaa näihin, koska sosialistit petaavat momentumia ihan huolella. Vakavin juttu: jos tilanne on näin surkea, että nämä ovat hallitsevilta puolueilta parhaita heittoja, niin onhan tilanne silloin todella surkea ja ennen kaikkea huolestuttava - tarkoitan nyt tässä esimerkiksi  Euroopan ja Suomen  talouden kestävyyden suuntaa ja euroa.




torstai 20. elokuuta 2020

Suurin turvallisuusuhka ovat suomalaiset (korrekti uutinen)

 

Minusta oli mukava kirjoittaa tällainen vastuullinen uutinen eilisestä puheenaiheesta. Kaikki faktat pitävät paikkansa, joskin mukana on joitakin kiertoilmaisuja ja kaikki sanottu ei ehkä ohjaa tämän jutun kannalta aivan olennaisimpien tosiasioiden äärelle mutta muutoin kyllä, koska sopivilla käsitteillä todellisuuden hallinta säilyy siedettävänä. Huomion ohjaamiseksi toisaalle puhutaan esimerkiksi yleisemmin "poliittisista rikoksista" eikä "terroriteoista", joita itse uutinen käsittelee. Joka tapauksessa jutun voisi julkaista missä hyvänsä vastuullisuutensa tuntevassa kanavassa:

"Sisäministeri Petteri Orpo varoitti vuoden 2015 turvapaikkavyöryn yhteydessä, että suurimman turvallisuusuhkan muodostavat suomalaiset. On korrektia täsmentää, että uhkan aiheuttavat nimenomaan suomalaiset miehet, sillä mies on lähtökohtaisesti uhka naisille ja vähemmistöille, mutta toki myös toisille miehille. Silloisen sisäministerin lausumasta saatiin jälleen tiistai-iltana ikävä muistutus. Orpon kanssa samassa kuvassa 2015 mediassakin poseerannut pansiolaismies matkusti Saksaan ja ajoi vahingoittamistarkoituksessa toisten tielläliikkujien päälle autobaanalla lähellä Berliiniä. Sen lisäksi, että mies vahingoitti kuutta ihmistä, joista kolmea vakavasti, hän uhkasi tappaa lähelle tulleet sekä huuteli asiattomia. Mies on radikalisoitunut Suomessa, epäilee Saksan poliisi. Tapausta tutkitaan terroritekona. Poliisi ei ole vahvistanut miehen yhteyksiä äärioikeistoon, joka tekee määrällisesti eniten poliittiseksi katsottavia rikoksia Euroopassa."


keskiviikko 19. elokuuta 2020

Adriana

 


Hiljaisuus on syvä

Adriana on kuollut

kukaan ei sano mitään


Poltettu auto

nuhjuiset nallet

ja kukkien kysymysmerkit


Eloton tyttö kadulla

pääministeri vaiti

painovoima on kadonnut


Luodit pysäyttivät sanat

joita ei siivottu pois




sunnuntai 16. elokuuta 2020

Tuomas Malisen jutut Uuden Suomen puheenvuorossa


Noissa aiemmissa postauksissa olen pistänyt linkkejä Tuomas Malisen haastatteluvideoihin. Jos lukee mieluummin napakoita puheenvuoroja, niin niitä löytyy alta eli Uuden Suomen puheenvuorosta:

https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/author/tmalinen/

Kannattaa tutustua. Silmät aukeavat hiukan uuteen maisemaan ja politiikastamme näkyy muutakin kuin identiteettipoliittinen pinta. Sieltä näkyvät vaihtoehdot siitä, mihin olemme menossa. Näkökulma on taloudellinen eli piirtää kuvan siitä, millaisessa isossa toimintaympäristössä meistä kukin omaa elämäänsä rakentaa eli esimerkiksi miettii perheen perustamista, asunnon hankintaa, työllistymistä tai sitä, millaiset palvelut ja tukiverkot yhteiskunta kykenee tulevaisuudessa tarjoamaan ja miten ne rahoitetaan (veroaste, talouskasvun raamit).

Ei ole tiedossa kovin mukavaa menoa tulonsiirtounionissa, mutta sinne meitä pääsääntöisesti poliitikkomme ajavat, vaikka siitä ei juuri puhuta. No, miksi? Koska siitä ei ole hyötyä varsinkaan keskiluokalle, joka kuitenkin äänestää. Tulonsiirtounionista on hyvin vähän hyötyä EU-kansalaisille ylipäätään.

Luulisi, että kansalaisia kiinnostaa puoluetaustasta riippumatta maan taloudellinen tilanne, mutta en ole varma. Politiikka ohjautuu yleensä kaikkia koskevista asiakysymyksistä mielikuviin identiteeteistä ja pienistä eroista. Niiden parissa riittää tappelemista ja samalla tehdään paljon suurempia päätöksiä hyvinvoinnistamme ja kyvystämme toimia yhteiskuntana tässä maailmassa.

Huom! Kriittinen keskustelu eurosta tai liittovaltiokehityksestä tai jopa euron todennäköisestä hajoamisesta ei tarkoita EU:n hajoamista tai siitä pois lähtemistä tai "persuilua" tai eurooppalaisuuden ja kansainvälisyyden hylkäämistä vaan realistista hyvien ja toimivien vaihtoehtojen pohdintaa.




perjantai 14. elokuuta 2020

Ryhmädynamiikkaa

 

Jos ihmisiä ei niin voimakkaasti leimattaisi tietyn piirteen pohjalta osaksi ryhmiä, joiden arvo on valmiiksi määritelty, olisi paljon helpompi kuulua ryhmiin, hedelmällisesti, yksilöinä, oman itseytensä säilyttäen. Samalla kasvaisi myös ryhmien arvo ja toimintapotentiaali, kenties myös rakentava vuorovaikutus niiden välillä ja yhteiskunta olisi parempi paikka. Mutta sitten käsityksemme ryhmistä olisi toinen, silloin olisimme päässeet askelen eteenpäin siitä mitä olemme: laumaeläimiä, muinaisia ryhmäolentoja, melkoisia elukoita pohjimmiltaan...


Identiteettipolitiikka ja polarisaatio

 


Linkkaan nyt näitä keskusteluja, tämäkin on vaan niin hyvä. Kuunnelkaahan kun ehditte, erittäin kiinnostavaa ja suorastaan syvällistä puhetta poliittisista identiteeteistä, somesta ja polarisaatiosta, julkisuudesta ja huumorista, väärin tekemisestä, sovituksesta ja paljon muusta.

Erittäin hyvä keskustelu eurosta, sen synnystä ja kohtalosta

 


Linkkaan taas Tuomas Malisen hienon haastattelun. Ja tässä todella rasittavasti itseään keskusteluisäntänä esiin tuovan ja keskustelua häiritsevän Sarasvuon tekemä haastattelu. Näissäkin haastatteluissa näkee, miten terävä  Malinen on. Tällaisia hahmoja me tarvitsemme, emme mitään ideologisia paskanjauhajia. Yritän oppia, en ole talousihminen, mutta tässä on niin mielenkiintoisia kiinnekohtia eurooppalaiseen todellisuuteen, että oli ihan pakko kiinnostua.

Kuunnelkaa ja miettikää. On mukava seurata asiantuntevaa ja historiallisesti taustoittavaa puhetta eurosta ja sen kytkennöistä aikamme Eurooppa-politiikkaan.

Ilman näitä nykyisiä kriisejä emme ehkä huomaisi, miten voimakkaasti kannamme Suomessa poliittisesti ja rahataloudellisesti menneisyyden jälkiä, toisaalta rähmälläänolon ja suomettumisen, toisaalta isojen mahtien ihailun jälkiä.

Elämme uskomattoman monitasoisen itsesensuurin Suomessa, jälkipolvet ehkä puhuvat tästä, mikäli saavat silmänsä auki.

Elämme väkinäisen ja väkivaltaisen Eurooppa-projektin osana, jossa on pakko sensuroida tietoa ja demokraattista ja rehellistä keskustelua. 

Miksi rikkoa vapaus ja toimivien ja omat asiansa kunnialla hoitavien kansallisvaltioiden olemassaolo, miksi vaihtaa vapaiden valtioiden liitot liittovaltioon?

Onko tämä välttämätöntä - edellyttävätkö perusteet, kuten ylikansallinen ilmastonmuutosta ja rikollisuutta vastaan käytävä kamppailu liittovaltiota?

Malinen sanoo, että kriisissä olevan euron pelastaminen vaatii liittovaltion, muutoin euro hajoaa. Euron alttarille on uhrattu huomattava osa Euroopan väestöstä, taloudellisesti, siis ihmisten elantoa. Kreikka, Espanja ja Italia ovat tästä esimerkkejä.

Liittovaltiota todennäköisempää on, että euro hajoaa. Malisen mukaan euron hajoamisen todennäköisyys on 85-90 prosenttia seuraavan viiden vuoden aikana.

Malinen, joka on poliittisesti riippumaton, sanoo, että "Perussuomalaisten eurolinja on ollut ihan oikea." Tämä on aivan käsittämätön väite, siis rohkeudessaan. Malinen ei siis ole perussuomalainen eikä liity heihin millään tavalla, eikä hänellä sinänsä ole ollut muita perussuomalaisia näkemyksiä paitsi ehkä taloudelliset käsitykset euron suhteen.

Jos se on totta, tätä taloudesta tehtyä väitettä mittana käyttäen voidaan sitten osaltaan luodata nykyisten valheiden syvyyttä tulevaisuudessa. Silloin ei voida puuttua pelkkiin tyylikysymyksiin ja mennä henkilökohtaisuuksiin, niin kuin tähän saakka.

Minusta on uskomatonta, että Suomessa ollaan niin pöljiä. Varmasti myös muissa puolueissa on yksilöitä, jotka katsovat, että Euroopan kehitys ei ole nyt ihan tervettä, esimerkiksi KD:n Sari Essayah on puhunut fiksusti asiassa, paljon asiantuntevammin ja älykkäämmin kuin jonkinlaisessa kansansuosiossa pällistelevät naisministerimme (tai no Marin taitaa olla ainoa isompi tähti tällä hetkellä, toistaiseksi, muiden puheissa ei näissä talousasioissa ole juuri tolkkua tai niissä ei näy  taloudellinen kriisitietoisuus).

Meidän X-sukupolven ja muidenkin pitäisi katsoa tilannetta kriittisesti ja ottaa vastuuta. Luoda tilaa muille kuin poliitikkojen ja heidän talutusnuorassaan oleville äänille ja luoda poliitikoille painetta. Vaatia vapaata kansalaiskeskustelua, oikeaa tietoa ja pelastussuunnitelmaa ja skenaarioita.

Malisen mukaan euron hajoaminen aiheuttaa valtavan kriisin, mutta Suomi selviää siitä. Meillä on yhteiskuntamalli, jonka voisi viedä joka paikkaan: vapaa talous, jonka alle valtio tarjoaa turvaverkon.

Malisen ohje aikataulusta on: Jos joku maa lähtee eurosta, niin Suomen pitää olla seuraava. Ekonomistit ovat hänen mukaansa tästä yksityisesti samaa mieltä.

Jos Italia lähtee, Malisen mukaan Suomen pitää olla seuraava.

Pahin skenaario: näin ei nimenomaan käy, kansalaisten uhraaminen euron alttarilla jatkuu. Siirrymme elämään tasoitetussa Euroopassa, jossa hyvinvointivaltio on tasoa Espanja +, Kreikka +. Se ei vastaa sitä mihin olemme tottuneet.

Toivottavasti näin ei käy, vaan kohtaamme euron rysäyksen, ja sitten nousemme ja elämämme demokratisessa järjestelmässä jatkuu. Huom! Kyse ei ole sulkeutumisesta, kansainvälisyyden lopusta ja muusta tällaisesta ikävästä, vaan siitä, että kohtaamme tosiasiat ja pidämme itsestämme huolta.

PS. Tässä lisää analyysia euroalueen ongelmista ja ratkaisuista kanavalla # puheenaihe: äänessä Sami Miettinen ja Juhani Huopainen

torstai 13. elokuuta 2020

Erittäin hyvä keskustelu EU:n "koronapelastuspaketista" eli tulonsiirtomekanismista


Katsokaa Helsingin yliopiston taloustieteen dosentti Tuomas Malisen haastattelu ja miettikää, miten huolella meitä kansalaisiajohdetaan harhaan Euroopan tasolla puhumalla euron hyödyistä ja miten vallassa olevat suomalaiset poliitikot ovat täysillä mukana ja media seuraa kritiikittömästi perässä. Malisen ajatus on, että euron alttarille on uhrattu paljon eurooppalaisten taloudellista hyvinvointia. 

Lisään myöhemmin linkin kansalaisaloitteeseen, jonka tarkoituksena on saada aikaan kansanäänestys EU:n tukipaketista ja budjetista kaudelle 2021-2027.

Olennaista olisi, että Suomea ei sidota euron pelastamiseksi suunniteltuun tulonsiirtomekanismiin, josta emme pääse irti.

Kas, tässä, käykää allekirjoittamassa kansalaisaloite, puolustatte perustuslain noudattamista, oikeusvaltioperiaatetta ja demokratiaa:

https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/6899

Kyse on siis myös siitä, miten eurokriisi ja koronakriisi suhtautuvat toisiinsa. Täältä löytyy muuten Malisen ja kumppaneiden raportti tai sen tiivistelmä koronan vaikutuksista:

https://gnseconomics.com/2020/05/04/koronaviruspandemian-taloudelliset-loppuskenaariot/

Ja noilla sivuilla on paljon muutakin mielenkiintoista.


keskiviikko 12. elokuuta 2020

Hyvyyden suojaama paskanjauhanta


Tällainen minulle tulee usein mieleen. Jos joku hyvä tai maineikas ihminen esiintyy ihan tosissaan hyvässä tarkoituksessa jonkin asian parissa, josta todennäköisesti lopulta koituu enemmän haittaa kuin hyötyä, voiko sellaista kommentoida? Useimmiten kai ei, ellei tahdo leimaantua huonoksi ihmiseksi tai vastustajaksi ja menettää kasvojaan. Tai olla vihapuhuja tai vastaava.

Entä jos hyvä ihminen ilkeilee tai jakaa täysin paikkansa pitämätöntä tietoa - kannattaako kommentoida? Kynnys on korkea, koska jokaisella on oikeus mielipiteeseensä.

Entä se, kun joskus tuntuu, että tietyt isommat organisaatiot, kuten puolueet tai poliittista agendaa ajavat laitokset, ottavat aivan tietoisesti asioidensa ajajiksi ihmisiä, joilla on jonkinlainen suojakerros, esimerkiksi julkisuuden, hyvyyden tai kokemusasiantuntijuuden? Ja tuloksena on ennalta-arvattavaa paskanjauhantaa. (Tätähän on kai kaikkien puolueiden toiminta vastustajan näkökulmasta.)

Silloinkaan ei voi sanoa oikein mitään, kun se ihminen kuitenkin on niin hyvä tai kun se on sellainen kokemusasiantuntija ja vieläpä osa tuota organisaatiota, joka tekee pelkkää hyvää. Eihän sen tontille voi mennä, ellei ole itse ihan samassa tilanteessa. Silloinkin saa olla varuillaan.

Niin, mitä tehdä silloin kun kohtaa hyväntahtoista hölmöyttä tai paskanjauhantaa tai jopa vahingollisia ajatuksia hyvän ihmisen suusta?

Yleensä, henkilökohtaisesti, pidän suuni kiinni. Ajattelen, että varmasti moni pitää minunkin kohdallani suunsa kiinni, sillä asiat hahmottuvat paskanjauhannaksi niin monesta näkökulmasta. Yhden aarre on toisen roska ja päinvastoin. Mutta siltikin, entä jos väitteet ovat aivan päättömiä ja jonkun toisen kohdalla jo sanottaisiin, että "nyt ovat psykoosit tulilla..."

Joskus tuntuu, että esimerkiksi puolueissa ja poliittisissa viiteryhmissä ihmiset ovat kuin shakkilaudan nappuloita, joilla kullakin on tietynlainen arvo. Ongelma vain on se, että puolueiden välillä ei välttämättä ole mitään yhteistä shakkilautaa, jolla pelata. Tästä seuraa esimerkiksi se, että hyvät ihmiset jatkavat suojattua paskanjauhamista vastoin parempaa tietoa tai mistään välittämättä.

Mitenköhän paljon pahaa tai huonoja asioita tästä hyvyyden ihmeellisestä suojasta seuraa? Onko miltei parempi olla ilman hyvyyden suojaa ja puhua totuutta?

Voi kuitenkin olla ja usein onkin, että on sosiaalisesti pahempi ja tuhoisampaa asettaa näkyville epämiellyttävä totuus kuin mukavalta kuulostava valhe.

Se jolla on valtaa saa valehdella niin törkeästi kuin ikinä julkeaa.

On vaikea olla umpirehellinen ihminen, koska valhe kannattaa väljissä ja yleisissä sosiaalisissa suhteissa usein paremmin kuin totuus.

Autisteille ja narreillekin sallitaan lahjomaton rehellisyys vain mikäli he edustavat oikeaa aatetta.






Marjat

 

Olisi paljonkin sanottavaa kesän marjoista. Kesäkuussa istutimme mökille vanhan kasvimaan sijoille mansikoita ja vadelmia: sato ei ollut ensimmäisenä vuonna hääppöinen, mutta taimet ovat nyt mullassa ja puutarha on perustettu. Kesäkuun lopulla ostimme neljä laatikkoa mansikoita kaupasta, ja vadelmat kävimme keräämässä pari viikkoa sitten Haapamäeltä marjatilalta, joskin myös luonnonmarjaa poimimme mukavasti loman lopulla. Aina löytyy jokin metsätien laita tai hakkuuaukon reuna tai pellon reunaan villiintynyt puutarhavadelmaryteikkö - luonnonmarjat ovat pienempiä mutta monin verroin aromikkaampia kuin viljellyt.

Heinäkuun 13. päivän tienoilla kypsyivät lakat. Keski-Suomen suot kuuluvat ehdottomasti kesään, ja tänä vuonna ne olivat anteliaita. Sitten tulivat mustikat ja niiden ennätysmäinen sato. Keräsimme käsin, suoraan pakasterasioihin. On mukavampi käyttää talvella vahapintaisia, kiinteitä marjoja kuin poimurin listimiä.

Marjastukseen liittyy niin paljon unohtumattomia hetkiä ja yhdessäoloa, että sellaista kaipaa koko talven. Jonakin vuonna ei voi kuin kääntyä tyhjäksi jääneellä tutulla suolla, mutta tämä vuosi ei ollut sellainen.

Syksyllä ajattelin kerätä vielä hiukan puolukoita. Karpaloita en ole kerännyt kuin kerran pari vuotta sitten, mutta ehkä sekin perinne pitäisi aloittaa. Sienet vielä erikseen. Kaikista saa herkullisia ja terveellisiä ruokia.

Marjoista ja sienistä tulee aina mieleen Leinon Yökehrääjän runo "Legenda" (1897):


Kun Herra ynnä Pyhä Pietari
ne merta, maata muinoin matkasi,
niin kerrotaan, he kesä-illan tullen
myös saivat Suomenmaalle siunatullen.
He alle istahtivat koivupuun,
mi kasvoi kaltahalla salmensuun,
ja tavan mukaan pikku toraan jälleen
he joutuivat. Sen Pietar’ alkoi tälleen:
»Oi Herra, mille maalle jouduttiin!
Mik’ kansa, köykkyselkä, köyhä niin!
Maa karu, kallioinen, pellot pienet,
ei muuta hedelmää kuin marjat, sienet!»
Mut Herra hiljakseen vain hymyili:
»Voi olla, maa on karu, kylmäki,
ja vilja kasvaa voisi vikkelämmin,
mut kansa, sen on sydän kaunis, lämmin.»
Näin lausuin Herra hymyi hiljakseen.
Ja katso! Kumma hohde peitti veen,
suo kuivi, korpi kaatui, metsä aukes,
ja vainiolta roudan valta raukes.
Pois Herra kulki kanssa Pietarin.
Mut kerrotaan, kun illoin kesäisin
sa istut koivun alla, on kuin täällä
viel’ liikkuis Herran hymy vetten päällä.

Tässä runo Loirin esittämänä. Runoa tulee hyräiltyä moneen otteeseen marjoja keräillessä. Marjojen kerääminen ja laulujen sanoitusten ja sointujen mietiskely on todellakin antoisaa. "Ei muuta hedelmää kuin marjat, sienet..." Onhan sillä konkreettinen kiinnekohtakin: Näitä vähäisiä sitä kuitenkin siunailee pitkät pimeät talvet, kun sienet maustavat kastikkeen ja marjat hohtavat leivonnaisissa ja puuron päällä.







Mustikat

 

Tuntui hauskalta istua tänään pöydän ääreen, ottaa kaapista voita ja itsetehtyä mustikkahilloa ja levittää niitä paahdetulle leivälle. Siitä päivä lähti käyntiin. Mustikkahilloa keitin mökillä isolla kattilalla kaasuliedellä ja pestyt lasitölkit kuumensin kaasu-uunissa ja hellalla kiehuvassa vedessä keittelin myös tölkkien kannet. Aluksi tölkeistä tuli vähän liian kuumia, olin kääntänyt uunin lämpötilaksi vahingossa parisataa: hillo alkoi kiehua, kun purkitin. Oli tällainen perusresepti: kaksi litraa mustikoita, kuusi desiä hillosokeria, teelusikka vaniljasokeria ja hiukkanen säilöntäainetta. Ihmettelin, miten siististi hoidin mustikkahillojen tekemisen - eivät olleet edes paikat sotkussa, atamonvedellä kostutetulla paperilla pyyhin valumat piripintaan täytettyjen tölkkien pinnoilta. Hillo tuli kuvioon siinä vaiheessa, kun tuoreita mustikoita ei enää mahtunut pakastimeen. En muista toista näin hyvää mustikkavuotta. Rannan suuria, liki puutarhamustikan kokoisia pollukoita ja samanlaisia kankaalla uusissa tuoreissa varvuissa, ylärinteen pienempiä, tummia tiiviitä marjoja ja tontin keskivaiheen soikion mallisia. Iltaisin kun menimme nukkumaan, kysyin vaimolta mitä näkyy kun suljet silmäsi. Mustikoita, kuului vastaus, ja tiesin sen, koska itsekin näin keltaisenvihreät varvut, jotka notkuivat sinisiä marjoja.


tiistai 11. elokuuta 2020

Pahat papit ennen ja nyt


Ennen papit jyrisivät saarnoissaan ihmisen syyllisyyttä ja kuvasivat ihmisen syntisyyttä Jumalan edessä. Koska pappien pääasiallisena tehtävänä näytti olevan seurakunnan synkkä syyllistäminen ja tuomiolla pelottelu, alettiin puhua pahoista papeista. Nykyisin syyllistämistehtävä on siirtynyt papeilta poliittisille toimijoille, poliittisille tutkijoille ja poliittisille aktivisteille sekä poliittisille leipäpapeille ja muille vastaaville.

Kun ennen kaikki ihmiset olivat syntisiä ja Jumalan kirkkautta vailla, nyt jotkut - esimerkiksi ihonvärinsä vuoksi - ovat kolonialisteja, rasisteja tai etuoikeutettuja eli yleensä jotain ikävää, jopa ikävämpää kuin entisaikojen syntiset, joita ei sentään jaoteltu ihonvärin mukaan. Niin, nykyisin myös entisaikojen valkoiset ihmiset, kuten suomalaiset, ovat etuoikeutettuja kolonialisteja, vaikka eivät olisi kuin raivanneet metsää ja ruokonneet suota ja pyytäneet laihoja hauentumppeja järvistä minkä osasivat, henkensä pitimiksi.

Entisten ja nykyisten pappien tehtävä on  monen mielestä sama: syyllistää ja hallita. Ennen oman syyllisyyden kuulemiseksi piti mennä kirkkoon, nykyisin riittää että avaa puhelimen tai sanomalehden. 


*

En usko, että syyllistämisen vaikutus on nykyisin sen parempi kuin ennen, ainakaan psykologisesti. Kun ihmiselle jostakin aivan absurdista syystä sanotaan, että hän on syyllinen, herää vastarinta. Ihmisten syyllistäminen absurdein perustein on ainoastaan absurdia, mutta absurdi poliittinen syyllistäminen on kuitenkin toisella tavalla absurdia kuin uskonnollinen absurdi. Sillä on suorempi yhteiskunnallinen vaikutus, eikä tuo vaikutus ole hyvä, koska se elää lopulta vain pakkokeinoista.


*


En nyt ihan tarkkaan muista, mitä rokkipappi Tarvo Laakso aikoinaan lauloi, mutta jotenkin näin: "Paha pappi saarnaa, / hän on pöntössänsä työssä, / hälle kiehuu pyhä sappi / syyllisyyden vyössä. / Hän piikittelee mielellään syntisraukan lihaa, / saa pappi aikaan kielellään ainoastaan vihaa" ja seuraavassa säkeistössä "hän koittaa palopuheillaan / toisten synnit ostaa, / mut uskotko, niin puheistaan / on puolet täyttä roskaa." ja kertosäkeistössä "Älä sitä pelkää, / älä sitä pelkää, / älä sitä pelkää, / koeta ymmärtää."

Laakson biisin sanat käyvät erittäin hyvin suureen osaan syyllistäviä poliittisia toimijoita - varsinaiset papithan eivät enää pelottele ihmisiä vaan puhelevat mukavia, etteivät ketään loukkaisi.


*

Pahan papin ideaan kuului se, että hänen ajateltiin puhuvan itsestään ja sälyttävän syyllisyyttään seurakunnan kannettavaksi. Tässä suhteessa nykyiset pahat papit ovat toisenlaisia. He ovat hyviä ja heränneitä ihmisiä. He eivät ole syyllisiä, vaan syyllisiä ovat heitä ennen eläneet ihmiset, ja tietenkin ne nykyiset ihmiset, joilla on tietty ihonväri ja jotka eivät ole heränneet.

Kun entiset pahat papit perustelivat ihmisen syyllisyyttä Raamatulla, nykyiset perustelevat sitä jollakin ideologialla, joka kertoo ketkä ovat uhreja ja ketkä roistoja. Uhriuteen tai roistouteen riittää perusteeksi toden totta esimerkiksi syntymässä saatu orvaskeden ominaisuus. Paitsi heränneillä, joiden orvaskesisyyllisyyden poistaa heidän oma hyvyytensä.


*

En usko, että poliittiset papit ovat tunteneet todella syyllisyyttä ja siksi kääntyneet saarnaajiksi. Eivät he useinkaan ole askeetikkoja, jotka erottautuisivat pahasta maailmasta ja sen kolonialistisesta ja riistävästä menosta. Kunhan ovat löytäneet leipäpuun ja nähneet sauman edistää uraansa ja puolivillaista ajattelua, jossa kuitenkin on vallankumouksen elementit. Maailmantilanne on heille ja heidän sanomalleen kaiken kaikkiaan hyvin suosiollinen, kunhan osaavat pelata korttinsa oikein.

En minä heidän puheistaan niin piittaa kunhan pysyvät suunnilleen tosiasioissa, mutta valitettavasti liki jokaisessa ulostulossa on se osuus, jossa "puheistaan on puolet on täyttä roskaa"... Sellainen ei kuulu asialliseen eli perusteltuun yhteiskunnalliseen kritiikkiin ja yhteiskunnan kehittämiseen. Jossain määrin nämä muodikkaat kirjoitukset ovat lähinnä huvittavia, mutta toisaalta niitä kuitenkin julkaistaan ja kaikenlaista tutkimusta rahoitetaan.

Nämäkin seikat on voitava sanoa ilman että asia leimataan vihaamiseksi. En minä esimerkiksi vihaa millään tapaa ihmisiä, jotka sepittävät kaikenlaista omaksi edukseen. Aika lyhyt on tie kuitenkin tuolla saralla. Saa typerää ajattelua toki kannattaakin, jos siitä hyvän mieli tulee, mutta ei sitä pitäisi totuutena toisille tuputtaa. Joka tapauksessa harvoin siitä mitään hyvää koituu.




sunnuntai 9. elokuuta 2020

Asioiden tolkku

 

Asian ei tarvitse olla totta, ei edes toimia, riittää että se saa kannatusta. Mitä parempi asia ja mitä suurempi auktoriteetti, sitä suurempi kannatus. Asian ei tarvitse olla välttämättä totta, sen ei tarvitse edes toimia.




lauantai 8. elokuuta 2020

Kysymys

 

Paradigma vai paradogma?



Uskonto, tiede, humanismi

Mehän emme tiedä todellisuuden luonnetta pohjimmiltaan, mutta tiedämme jotain ja etsimme, jatkamme tutkimusta ja tietomme koettelua. Tällainen on tieteellinen ihminen ja hänen ajatuksensa.

Humanisti tai uskovainen eivät toimi välttämättä ihan samalla tavalla. Heillä on jokin valinta, jokin kielipeli ja jotkin saranalauseet ja varmuudet, sellaiset joita ei ole mahdollista tai pikemminkin mielekästä kyseenalaistaa tiettyä pistettä kauemmas. Kristitty ei voi kieltää Kristuksen jumaluutta ja pysyä yhä kristittynä. Muslimi ei voi kirota Muhammedin toimintaa epäinhimillisenä ja pysyä uskonnollisena muslimina. Feministi ei voi kyseenalaistaa intersektionaalisuutta ja sen käsityksiä vallasta ja uhriasemista ja etuoikeuksista joutumatta marginaaliin. Jossain menee raja. Tiedemies taas pysyy tiedemiehenä, koska voi periaatteessa hylätä aiemmat totuudet uuden tiedon tai uuden teorianmuodostuksen varassa. Uskontoa voidaan reformoida, mutta yhtä kaikki sen kielipeliä ei voida mitätöidä siinä mitassa kuin tieteellistä teoreemaa tai paradigmaa.

Jossain mielessä tiede on kieli, jonka eri uskontojen edustajat voivat jakaa, vaikka he eivät voisi jakaa toistensa uskonnollisia kielipelejä ja vaikka heidän arvonsa ja uskonnolliset  uskomuksensa vievät eri suuntiin.

Mutta tiede ei kerro mitään merkityksestä, ei ainakaan mitään sellaista jonka varaan voisi ripustautua. Tiede on kyllä väline moneen, mutta ei merkitykseen. Tiede voi pyyhkiä pois järjettömiä osatotuuksia, joita uskontoihinkin kuuluu, mutta se ei voi pyyhkäistä pois tai korvata merkitystä.

Ihminen on kielipeleissä elävä ja kielipeleistä riippuvainen olento. Tämä on myös uskonnon kulttuurinen ja eksistentiaalinen perusta, johon tieteen totuuslauseet eivät yllä. Kielipelit eivät ole pelkkää kieltä vaan yhtä lailla jaettuja ja välitettyjä kokemuksia.

Uskonnoilla ja aatteilla on paikkansa maailmassa, koska ihminen on tällainen olento. Kukaan ei elä pelkän tieteellisen tiedon varassa, joskaan uskovallakaan ei ole sitä syytä hylkiä, mutta ei myöskään humanistin, joka helposti jää pelkän ideologisen kielipelinsä vangiksi eikä koskaan kehity ajattelussaan.

Mitä on uskonnollisen tai humanistisen ajattelun kehittyminen, onkin toinen juttu. Useinhan uskossa kasvaminen tai kehittyminen, oli se sitten uskonnollista, aatteellista tai poliittista, näyttää kielipelille eli asialle omistautumisena. Millaista kasvamista ja viisastumista tämä on? Riippuu varmasti, onko kyse esimerkiksi poliittisesta  vai uskonnollisesta yhteydestä.

Ehkä mielenkiintoisin piirre uskonnoissa ja aatteissa ja ismeissä on se, että niiden ei tarvitse olla millään todennettavalla tavalla totta, mutta silti ne voivat olla merkityksekkäitä ja taata ihmiselle mielekkään tai merkitystäyteisen elämän.

Tieteellisillä totuuksilla, tutkimustuloksilla ja niiden sovelluksilla tekee paljon, mutta ei kuitenkaan riittävästi - koska ihminen etsii elämäänsä myös merkitystä.













keskiviikko 5. elokuuta 2020

Kaiken samanlaisuus: pieni merkintä uskonnoista


"Kaikki ihmiset ovat pohjimmiltaan samanlaisia" ja "Kaikki uskonnot ovat pohjimmiltaan samanlaisia". Tällaisia väitteitä kuulee. Minusta väitteet eivät pidä alkuunkaan paikkaansa, eivät sosiologian eivätkä teologian tai uskontotieteen valossa, tuskin myöskään uskonnollisen kokemuksen ja ajattelun valossa. Miksi ihmeessä kaikki olisi lopulta samanlaista?

Ei tarvitse ajatella kuin kolmea monoteististä uskontoa: juutalaisuutta, kristinuskoa ja islamia. Niiden välillä on joitakin yksijumalaisuuteen kytkeytyviä yhteyksiä, mutta jumalakuvien välillä on myös jännitteitä ja voimakkaita eroja.

Myönnän sen, että kaikki ihmiset varmasti etsivät uskonnoista samankaltaisia asioita: turvallisuutta, selitystä siihen mikä paikka maailma on, mistä ihminen tulee ja mikä on hänen elämänsä merkitys ja päämäärä. Uskonnot antavat näihin kysymyksiin erilaisia ja eri tavoin painottuneita vastauksia. Jopa saman uskonnon sisällä voidaan painottaa toisaalta maanpäällisyyttä, yhteisöä ja yhteiskuntaa, toisaalta ikuisuutta ja yksilöllistä jumalasuhdetta.

Ajattelen, että uskonnot vastaavat lähtökohtaisesti ennen kaikkea syntyajankohtansa yhteisöllisiin kysymyksiin. Kaikki monoteistisetkin uskonnot kehittymisineen ovat alun pitäen jonkin yhteisön uskontoja ja kuvaavat niiden kokemuksia ja tarpeita. Allah ei ole sosiologisesti tai teologisesti sama jumala kuin Jahve eikä Jahve ole täysin sama jumala kuin Jeesus Kristus tai kristinuskon kolmiyhteinen Jumala täydentyneen ilmoituksen valossa.

Kun uskontoa harjoitetaan ajassa ja se leviää yhä uusille alueille, uskonnon alkuperää tulkitaan enemmän tai vähemmän uudelleen: uskonnot ovat tässä mielessä huokoisia ja niihin yhdistyy monenlaista kulttuuriperimää, joissakin tapauksissa myös mahdollisuus reformoida. On silti puppua väittää, että esimerkiksi Allah, Jahve ja Jumala olisivat pohjimmiltaan sama jumaluus - eivät ne ole sitä edes nykyään. Ne kaikki ovat erityiseen uskonnolliseen elämänmuotoon kuuluvia jumalakuvia, jotka vastaavat eri tavoin ihmisen perimmäisiin kysymyksiin merkityksestä, mutta myös suoremmin tai epäsuoremmin kysymyksiin sosiaalisesta koheesiosta ja yhteisössä olemisesta. Vastausten myötä piirtyy esiin kunkin jumalan erityinen luonne ja myös uskonnonharjoittajan sosiaalinen olemus ryhmänsä ja ihmiskunnan jäsenenä.

Eroista huolimatta eri uskonnot voivat elää parhaassa tapauksessa rauhassa ja rinnakkain. Juutalainen voi sanoa ymmärtävänsä joiltakin osin muslimin kokemusta ja kristitty juutalaisen kokemusta, vaikka taatusti uskomisen tavoissa ja sisällöissä on eroja. Ehkä uskontojen välinen dialogikin voi perustua sen rehelliselle tunnustamiselle, että uskonnot ovat erilaisia. Uskontojen ajatuksellinen yhteensulauttaminen jonkin perustavaa laatua olevan samuuden pohjalta on mielestäni virhepäätelmä, mutta mikäpä estää ihmistä sellaista yrittämästä. Ainahan voi tulkita uudelleen, ja sellaisellekin löytyy yhteisönsä. Ei kuitenkaan ole olemassa mitään monikulttuurista, kaikkien jumaluuksien rajat ylittävää jumaluutta.

Eri asia on esimerkiksi ajatus kristinuskosta universaalina uskontona, joka ylittää etniset rajat. Eri asia on, jos yhteiskunta sallii erilaiset uskonnonharjoittamisen muodot, kunhan se tapahtuu yhteiskunnan sääntöjä noudattaen.

Joissakin tapauksissa, esimerkiksi kommunistisissa maissa, tällaista uskonnonvapautta ei ole, koska itse kommunismi on perimmäinen selitys olemassaololle eikä se kestä kilpailevaa ajatustapaa, esimerkiksi kristillistä ajatusta tuonpuoleisesta tai Jumalan valtakunnan tulemisesta maan päälle ihmiselämän muutosvoimana.

Vain ihmiselle, jolle uskonto on täysin yhdentekevä asia, kaikki uskonnot ovat olemukseltaan samanlaisia.






tiistai 4. elokuuta 2020

Botkyrkan dilemma



Botkyrkan 12-vuotiaana ammuttu tyttö, Ariadna, on yksi traaginen seuraus ruotsalaisten poliitikkojen tai oikeammin kokonaisen politiikan vuosikymmeniä jatkuneesta ideologisesta ohjelmasta, jonka kansa on siunannut. Nyt sisäministeri on syystäkin vihainen ja oikeusministeri pahoittelee tytön onnetonta kohtaloa, mutta tosiasiat eivät siitä muutu: maa ei ole kyennyt riittävästi integroimaan sinne muuttanutta väestöä vaan huono yhteiskuntasuunnittelu tuottaa viattomia uhreja ja erinäisiä tuhoisia lieveilmiöitä. Vai täytyykö pitää onnistumisena sitä, että ihmiset ammuskelevat autoista julkisilla paikoilla pikkutyttöjä? Onko tavoitteena ollut, että maassa on suuren maailman tyyliin lukuisia etnisiä jengejä ja suoranaisia rikollisjärjestöjä sekä hajanaisempia, kehittymättömiä tai vasta kehittymässä olevia verkostoja? Pitäisikö tällaiselle lähinnä naurahtaa huvittuneena ja sanoa, että ainahan ruotsalaiset ovat noin toimineet?

Yritän ymmärtää, mikä merkitys esimerkiksi näillä heränneillä sosiaalidemokraattisilla tunteilla voisi olla. Ehkä jokin, jos ministereiden huoli ja raivo kanavoituisivat taisteluiksi Botkyrkan rikollisjärjestöjä vastaan - heitä vastaan, jotka kulkevat kaduilla luotiliiveissä ja joilla on enemmän tulivoimaa kuin poliisilla, melkein kuin pienellä armeijalla, heillä jotka voivat ammuskella julkisilla paikoilla, kuten huoltoasemien ja pikaravintoloiden kulmilla. Ei näytä kovin uskottavalta tällainen väliintulo näinä päivinä, jolloin poliisin toimintatavat ovat luupin alla kansainvälisesti, varsinkin silloin, kun pidätettävillä on etninen tausta.

Valitettavasti huolen ja raivon sublimoiminen sosiaalisiksi ja sosialistisiksi pullakahveiksi ja "kaikkien vastuunotoksi" uhreista, joiksi myös ampujat käsitetään, ei enää auta. Mikään sosiologinen selvitys tai yhteiskunnallinen etuus tai kädenojennus ei muuta itsessään sitä tosiasiaa, että uusi vakava ja rottamainen rikollisuus on osa ruotsalaista yhteiskuntaa. Toisaalta jokainen tajuaa, että ensiapu - rikollisten aseistariisunta, jota en pidä edes helposti tai kovin tehokkaasti tai oletusarvoisesti toteutettavana operaationa Ruotsin tilanteessa - ei sekään riitä ratkaisemaan perusongelmaa eli sitä, että kokonaiset kaupunginosat ovat alkaneet irtautua perinteisestä ruotsalaisesta elämänmenosta rikollisuuden ja irrallisuuden syövyttäessä niiden mahdollista sosiaalista liimaa.

Hyvin asian vakavuutta havainnollistava kuva on, että poliisin (ja jatkossa kenties oikeuslaitoksen) ja rikollisverkoston yhteenotto vastaisi Botkyrkassa suunnilleen sitä, että jonkin italialaisen kaupungin poliisi alkaisi taistella hyvin moniin paikkoihin levittäytynyttä mafiaa vastaan. Botkyrkan mafialla vain on syyrialaiset juuret, ja muitakin toimijoita on kentällä - lähiaikoina selvinnee ketkä ovat 12-vuotiaan surmaamisen takana. Tuskin on paljonkaan merkitystä kokonaiskuvassa, jos tässä tapauksessa vangitaan joku pikkurikollinen, joka saatetaan oikeuden eteen.

Luulenkin, että jäämme odottamaan paitsi tähän yksittäistapaukseen rajautuvaa poliisiselvitystä myös seuraavaa uhria, joka voi olla yhtä hyvin viaton sivullinen kuin gangsteri. Ruotsalainen politiikka tuskin muuttaa muotoaan. Sosiaalidemokraattinen kehitystyö jatkuu, ja ainoa mikä muuttuu on uhrien kasvava luku.







maanantai 3. elokuuta 2020

Vertailu (jatkoa jutulle Ruotsalaiset dekkarit ja yhteiskunta, päivitetty 3.8. klo 17)

Kuuntelemassani ruotsalaisdekkarissa on täysin teoksen juonesta, teemoista ja keskeisistä henkilöistä irrallinen sivuepisodi. Tukholmalaistoimittaja lähtee tekemään juttua tapauksesta, jossa ruotsidemokraattien kannattajat ovat hakanneet ihmisiä rautaputkilla. Vastaavia poliittisesti tarkoitushakuisia kuvauksia löytyy dekkarista pitkin matkaa. Jokin kuvaus banaalista väkivallasta tai maininta siitä, miten jonkin paikan, kuten Marseillen, valkoiset ovat häirinneet maahanmuuttajataustaisia sankareita tai toistuvia kuvauksia epärehellistä kokoomuspoliitikoista, jotka pyörittävät epäeettistä hoivabisnestä.

En epäile, etteikö kaikkea tällaista voisi tapahtua ja tapahtuisikin. Ja totta kai kirjailijoilla on oikeus valita, mihin suuntaan he tahtovat ihmisten huomiota suunnata. Mutta kun todellisuus on useimmiten hiukan toisenlainen: esimerkiksi eilen 12-vuotias tyttö sai surmansa Hallundassa Shellin parkkialueella, kun jotkut tyypit avasivat tulen liikkuvasta autosta.

Ammuskelulla oli tuskin mitään järkevää motiivia. Voi olla, että vain ammuskeltiin öiseen aikaan. Tällaisia videoita näkyi aiemmin tänä vuonna netissä. Ajetaan myöhään illalla tai yöllä bemarilla ja tulitetaan konetuliaseella kohti kauppoja. Kyse ei ole välttämättä edes mistään välienselvittelystä vaan mahdollisuudesta leikkiä gangstaa. Voi olla, että tytön kuolemassa ei ole kyse edes gangstailusta, sillä kyseessä voi olla yhtä lailla yleinen kulttuurinen ilonpito, jossa on syntynyt harhaluoteja ja tässä tapauksessa myös sivullinen uhri. Onnettomuuspaikka eli Botkyrka on ongelma-aluetta, jossa muiden muassa raketit paukkuvat muulloinkin kuin uuden vuoden aattona.

No, tätä tapausta tutkitaan kuitenkin murhana, mikä osoittaa asian vakavuutta. Voihan käydä ilmi, että ulkona yöllä liikkunut tyttö todella murhattiin tarkoituksella ja että hän on kuulunut esimerkiksi jonkin jengipomon perheeseen, jonka kilpaileva klaani päätti pistää kylmäksi parilla konetuliaseen sarjalla... Odotetaan tutkinnan etenemistä.*

Mutta yhä ihmettelen noita ruotsalaiskirjailijoita. Yleinen havainto kun on, että dekkareissa käsitellään usein "taideromaaneja" suorasukaisemmin polttavia ajankohtaisia ilmiöitä ja vaikeita yhteiskunnallisia ongelmia, joihin eittämättä kuuluvat Ruotsissa pikemminkin uudet kaupunkiväkivallan sekä asuinpaikkojen ja julkisten rakennusten turmelemisen muodot kuin putkien kanssa heiluvat ruotsidemokraatit. Tuhopoltot, jengien välienselvittelyyn sisältyvät räjäytykset, sivullisten ammuskelut sekä kehitysmaalaisten keskinäiset välienselvittelyt asein ja autoin  loistavat dekkareissa poissaolollaan.

Yksi seikka on vieläkin paljastavampi ja dramaattisempi. Kuuntelemissani romaaneissa tarjotaan varsinkin tällaisille "pienemmille" eli yksilötason rikoksille jatkuvasti psykologisia selityksiä. Kyse on rankasta lapsuudesta ja kaltoinkohtelusta. Epäsuorasti sanotaan, että kaikkeen auttaa terapia, huomio ja poliisin ja muun yhteiskunnan tarjoama pullakahvittelu. Todellisuudessa ruotsalainen yhteiskunta on kuitenkin omaa idealistista lyhytnäköisyyttään luonut ongelmia yhteiskuntasuunnittelun tasolla.

Sosiologisesti ja yhteiskuntapsykologisesti tällainen dekkaripsykologisointi tuntuu todella kornilta lähestymistavalta, kun hyvin monissa ongelmissa on taustana yhdistelmä epäonnistunutta yhteiskuntasuunnittelua ja kulttuurisesti muodostuvaa tai painottuvaa asosiaalisuutta, ryhmälle ominaista dynamiikka ja käyttäytymistapaa, johon varmasti osin liittyy myös monenlaista yksilötason häiriintyneisyyttä ja ulkopuolisuutta.

Mielenkiintoista, miten viihteellä ja poliittisella korrektiudella tai oikeaoppisuudella näyttää olevan aivan sama ajatuksellinen kaava.

*Ammuttu tyttö oli sivullinen. Autolla liikkunut jengi päätti avata McDonald'sin kulmalta tulen kohti Shellin nurkilla oleskellutta porukkaa. Ilmeinen tarkoitus oli tappaa liikkuvasta autosta, mutta tällä kertaa pistoolikäsi oli ruosteessa, kuten usein on uusruotsalaisten ganstojen tapauksessa; haavoittuneita on enemmän kuin kunnon osuman saaneita. Nyt luoti koitui taustoiltaan irakilaispuolalaisen tytön kohtaloksi (tytön isä on ainakin työskennellyt kaupungin sosiaalityössä). Tyttö oli aamuyöstä ulkoiluttamassa perheen koiraa.








sunnuntai 2. elokuuta 2020

Kysymys



Kuinka monta tyttöä on tulossa Kreikan pakolaisleiriltä Suomeen? Ilmeisesti valittujen 175 tulijan joukossa ei ole juuri lainkaan tyttöjä, jos ainuttakaan. Jos joku tietää toisin, voi valistaa minua. Selittyykö Suomeen otettavien painottuminen nuoriin miehiin sillä, että pakolaiset tai yksintulleet orvot ovat harvoin tyttöjä? Joka tapauksessa tästä herää monia kysymyksiä.