perjantai 31. heinäkuuta 2020

Ruotsalaiset dekkarit ja yhteiskunta


Olen kuunnellut toisella korvalla miltei koko kesän ruotsalaisia dekkareita, joita vaimollani on kuuntelussa äänikirjoina. Sinänsä viihdyttävää kuunneltavaa, mutta asia joka pistää korvaan: ei juuri mitään kytköstä Ruotsin muuttuvaan yhteiskuntaan. Täysin poliittisesti korrektia, fiktiivistä rinnakkaistodellisuutta paremmalle väelle. Kirjailijat tietävät, mistä naruista vetää. Feministisiä ja ekologisia teemoja, pahoja ruotsalaisia, joiden suuria traumoja ja murhaan johtavia seikkoja ovat sellaiset asiat kuin oman lapsen homoseksuaalisuus ja menestyneiden firmojen pahat teot Afrikassa. Kantaruotsalaiset teinit  järjestävät häkkitappeluita, ja rikkaat ja koulutetut piilottelevat vammaisia lapsiaan. Läpipoliittinen sensuuri ulottuu niin juonikuvioihin ja teemoihin kuin hahmoihin. On kutkuttavaa seurata, miten kerrotaan ja mitä ja miten jätetään kertomatta. Hauska tulokulma kuuntelemiseen!






19 kommenttia:

  1. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  2. Sinulla on erittäin hyvä ja tarkka kurkistuskulma yhteiskuntaan noissa striimeissä. Veikkaan että Ruotsissa on melko vahva yhteiskuntasopimus siitä mistä puhutaan ja miten. Siellä on niin paljon tabuja, että näkökykyä haittaa.

    VastaaPoista
  3. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  4. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
    2. Nuo kommenttio, Jope, osuvat juuri niihin ajatuskulkuihin, joita olen kesän aikana paljon pyöritellyt ja päässäni ihmetellyt, miten kesyä ja kastroitua ja itsepetoksellista tietynlainen tiedostavuus on. Todellista lällyä ja omiin käsiin tuijottelua. Toki noin saa olla, jos se on oma maailmankatsomus, joka vielä kannattaa kaikin tavoin.

      Poista
  5. Poistin muutaman kommentin liittyen lähiöiden räp-musiikkiin, jonka maneereita suomin. Ihan ystävällisesti toki, mutta kuitenkin. En halua kuitenkaan loukata itselleni tärkeää henkilökohtaisesti tuntemaani ihmistä, jota asia saattaa koskea joten otin ne pois. On tärkeämpää kuin omat mielipiteet. Mm. lojaalius.

    VastaaPoista
  6. Truth is what pays, on ottanut evoluutioaskeleen parin viime vuoden aikana. Villit ja vapaatkin päättää olla tietynlaisia ja edustaa jotakin vahvastikin. Opportunismi on rajua. Tai sitten Vesa siellä taustalla on jo pelkoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, totuus on se millä on vaihtoarvoa. Minä en rehellisesti sanottuna ymmärrä ihmisten motiiveja. Vaikea olettaa mitään, koska seuraa niin outoja ajatuskulkuja ihmisten mahdollisista motiiveista.

      Poista
  7. Myönnän toki että ruotsalaiset dekkarit olisivat todella banaaleja ja sietämättömiä, jos ne käsittelisivät koulujen tuhopolttoja Lundissa keväällä ja kesällä 2020 tai törkeitä raiskauksia ja ampumatapauksia Tukholmassa. Masentavia johtopäätöksiä siitä vain seuraisi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä niitä vielä tulee. Olen varma että kirjoitetaan jo. Ennemmin tai myöhemmin joku perinteisellä tavalla sivistynyt kustantaja ajattelee, että miksi helvetissä me estämme tätä kaikkea saamasta kirjallista muotoa läntisessä länsimaassa.

      Poista
    2. Varmasti. Siinä on vain se katkera kalkki juotavana, että myös huonoista suunnitelmista, jotka tehtiin hyvässä tarkoituksessa mutta lyhytnäköisesti, seuraa ongelmia, joita on liki mahdotonta poistaa.

      Poista
    3. Siis tämä em. itsetiedostuksen kynnys täytyy ylittää.

      Poista
  8. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jari, tuo olisi todella hieno synopsis, myisi kuin häkä ja kaikki olisivat tyytyväisiä loppuratkaisuun.

      Poista
    2. Kävisi tuolla kuviolla satiirista ajastamme hienosti. Loppuratkaisu luettaisiin silti väärin päin.
      Tai ehkä lukija voisi äänestää millaisen lopun haluaa. Kirjan viimeinen kappale olisi ostettavissa vain netistä yhdellä eurolla.

      Poista
    3. Tai lukijan pitäisi mennä kirjailijan valitsemaan paikkaan jonakin yönä, lähiön parkkipaikalle. Hän saisi siellä käteensä bensiinikanisterin ja hänen pitäisi valita polttaako hän auton ja osallistuu juonikuvioon vai juuri lukemansa kirjan
      a) kaikkien toivoman b)ei-toivotun loppuratkaisun.

      Poista
    4. Tuollaisia valintojahan me muutenkin teemme lukemamme suhteen, siis erityisesti faktapohjaisen.
      Meillä on uutiset jotka otamme vastaan ja uutiset jotka kuulemme kulmiamme kurtistaen.

      "Ei tästä voida kyllä vielä vetää mitään yleistä johtopäätöstä."
      "Oli miten oli, ajattelen silti toisin."
      "Voi olla että tuo on totta, mutta siinä voi taustalla olla mitä tahansa."
      "Mä en osta silti tota ajatusta."
      "On myös toisenlaista tietoa."
      "Mä en ole kokenut enkä nähnyt kyllä mitään tuollaista."
      Jne.


      Poista
  9. Kyllä, elämä on valintoja, lähtien siitä mitä puhutaan, luetaan, nähdään, tajutaan. Paljonko on sitten itse kullakin tiedostamatonta ja miten se näkyy ja manifestoituu, se olisi hauska nähdä jostakin Jumalan perspektiivistä. Ts. miksi olemme sellaisia kuin olemme. Ja miksi esimerkiksi kokonaisista kulttuureista muodostuu tiettyjen vaiheiden jälkeen tai tiettynä aikana sellaisia kuin niistä muodostuu. Esimerkiksi meidän ajastamme, joka on ihan toinen kuin vaikkapa 10 tai jopa 5 vuotta sitten.

    VastaaPoista