maanantai 27. heinäkuuta 2020

Kokonaishyöty (päivitetty 28.7.)



Myös liikkeenharjoittaja, joka maksaa mafialle kallista suojelurahaa, on tilanteessa, jota voi kutsua kokonaishyödyksi. Liikkeenharjoittaja ei voi toimintaansa vaarantamatta katsoa, mitä tapahtuu, jos se jättää suojelurahan maksamatta. Selvää kuitenkin on, että liikkeenharjoittaja voi raskaitakin suojelurahoja maksaessaan paremmin kuin tilanteessa, jossa se ei maksa. Tällaista on luonteeltaan kokonaishyöty: pakotettua ja kyseenalaistamatonta, mutta ehdottoman hyödyllistä kaikille osapuolille. Kokonaishyöty on enemmän kuin osiensa summa: se on tapa, jolla liikkeenharjoittajan ja mafian suhde suhtautuu itseensä. Siitä, että joku liikkeenharjoittajan lapsista kysyy, mitä mieltä on maksaa kiristyksestä, ei ole liikkeenharjoittajalle paljonkaan apua. Hän nojaa synkkänä päätään käsiinsä ja vastaa lapselleen: Vielä kerran sinäkin ymmärrät mitä kokonaishyöty tarkoittaa - se on tapamme elää, juuri sellaisia me olemme. Mutta jaarittelut sikseen,  huomenna heräämme tuntia aikaisemmin ja työskentelemme tavallista ahkerammin, sillä mafiaperheeseen on syntynyt uusi lapsi.

 

 

 


 

26 kommenttia:

  1. Myös kansainvälisen riiston logiikka: heikon valtion(/tms) ei kannata muuta kuin taipua vahvan valtion(/tms) uhkailuun ja kiristykseen, koska se voimannäytön vaihtoehto ei kokonaisuudessaan hyödytä, vaikka heikon valtion jokin kansanosa ihmettelisikin, että miksi tähän kiristykseen taas taivutaan, vastahan myönnytettiin ja nöyrryttiin tuossakin. Ihmiskunta on suuri perhe.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, sama periaate pätee monessa suhteessa ja skaalautuu tarpeen mukaan. Ja aina keksitään sopivat käsitteet.

      Poista
  2. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  3. Voi olla että se on juuri tuo "kokonaisetu"-käsite, jonka hämäryydessä liittovaltio meille myydään.

    En edes usko, että kukaan mitään hämäriä suunnitelmia ja juonia juonii missään, se on vain asia jota kovasti tahdotaan ihan avoimestikin, ja tahto tässä muokkaa myös moraalin.
    Miksi sitten meillä EU:n sisällä ei oikeasti haluta puhua siitä, että emme suinkaan ole tosiasiallisesti tasavertaisten valtioiden yhteenliittymä, vaan on EU sisältää kaksi ylivahvaa valtiota (Saksa, Ranska) joiden pillin mukaan tanssitaan.
    Ainakin hyvillä pohjoismaisilla käytöstavoilla.

    Erilaisia kidnappauksia on liikkeellä muitakin. Poliittisia Tukholma-syndroomia jne.

    En tiedä mitä pitäisi tehdä.
    Identiteetit ovat niin heikkoja monissa maissa nykyään, että jokin power to the people-tyyppinen haikailu saattaa olla valitettavasti ihan turhaa.

    VastaaPoista
  4. Hyviä kommentteja, Jari ja Jope. Maailman kirjat ovat sekaisin ja sekaisemmiksi menevät jatkuvasti. En tiedä, miten tästä päästään ulos. Saksan ja Ranskan johdossa mennään, ja Suomi toimii mitään kyseenalaistamattomana maksumiehenä, mukavana kaverina, joka tottelee. Ei ole sellaista valtiomiesmäisyyttä enää tai valtionaismaisuutta, jota tarvittaisiin. Pitäisi rehellisesti avata pelisäännöt ja puhua, mitä tapahtuu. Yhteistyö on voimaa, mutta minusta tässä kaikessa on myös todella suurta kusetuksen makua. Liiketoimissakin pitää osata pitää puolensa ja vaatia, myöntyjä saa aina maksaa. Kyllä tämä SDP:n johdolla tapahtuva huijaus on aivan uskomaton: kotimaan tärkeisiin juttuihin ei löydy miljoonia, mutta miljardeja löytyy muualle.

    VastaaPoista
  5. https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/politiikka/artikkeli-1.1150975

    Samaa tutkimusta nyt mediassa laajasti julkaistaan kuin kansan siunauksena oikeasta ratkaisusta.
    Alemmassa grafiikassa näkyy puolueiden mukaan jakautunut kannatus.
    Kun rahaa jaetaan, missä yhteydessä miltei vaan, vasemmisto kannattaa...?
    Onko siinä taustalla se, että kun pääasiassa muiden rahaa jaetaan, niin mikäs sitä on kannattaessa.
    Pakko uskoa ettemme me ihmiset kuitenkaan niin stereotyyppisiä ole kuin miltä me käsityksiemme kanssa näytämme.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Masentavaa, ei voi kuin ihmetellä miten tyhmää porukka on. Toisaalta, kun tiedottaminen ja uutisointi on mitä on, en ihmettele. Jännittää seurata missä ollaan vuosikymmenessä.

      Poista
  6. Suojelurahaa selviin tarkoituksiin toivoi eilen USAn puolustussihteeri Mark Esper:

    "Let's be clear, I think Germany is the wealthiest country in Europe. Germany can and should pay more to its defense. It should certainly meet the 2 percent standard and, I would argue, go above and beyond that. And I've said that very publicly, I've said that very privately to my counterparts as well, about the importance of NATO, any alliance, sharing the burden so that we can all deter Russia and avoid peace in Europe."

    https://www.defense.gov/Newsroom/Transcripts/Transcript/Article/2292996/department-of-defense-senior-leaders-brief-reporters-on-european-force-posture/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo juuri on ollut USA:n hallinnon tavoite pitkään, vähentää omaa osuutta Euroopan puolustuksesta, mikä onkin suhteettoman suuri ollut sen jälkeen kun Varsovan liitto lakkautettiin ja läntisen Euroopan maat pudottivat puolustusmenojaan todella radikaalisti. USA:n osuus kasvoi sen sijaan. Uskottiin että kyllä jenkit hoitaa.
      Sivujuonteena mm. Ruotsin armeija joka kutistettiin lähes olemattomiin. Yksi Euroopan suurimmista reserveistä kutistui muutamaan kymmenentuhanteen.

      USA:llahan ei ole mitään moraalista velvoitetta mielestäni vastata Euroopan maiden puolustuksesta sen enempää kuin sen Nato-osallisuus vaatii.
      Saksan suhteet ovat edelleen jopa Putinin Venäjään yllättävänkin hyvät (kaasuputket sun muut) ja siellä ei pelätä Venäjää sotilaallisesti edelleenkään.

      Puolustuksen lunnasrahoistahan tuossa on juuri kyse, mutta germaanit eivät ole kovin halukkaita, kun paniikki sieltä puuttuu. Toivovat edelleen että jenkit kantavat vastuuta ja toimivat poliisina heidänkin puolestaan.

      "Jenkit ulos" jne. Sehän on ollut aina tietyissä tilanteissa se perushuuto. Tässä asiassa kuitenkaan Eurooppa ei ole halukas lähettämään jenkkejä pois. Se menee aina tilanteen mukaan. Jenkit on aina pahoja. Jos ne on mukana jossakin, se on paha, jos ne ei ole, sekin on paha, koska se on muka niiden velvollisuus.
      Trumpin hallinto on ollut todella vähän halukas toimimaan minkäänlaisena "maailmanpoliisina" ja se on hämmentänyt kenttää. Sekä aktiivisuus että nyt tämä uusi passiivisuus on huonoa.

      Mielestäni Euroopan pitäisi itse vastata omasta puolustuksestaan, tietenkin. Miten sitä voisikaan ulkoistaa enää näinä uusina hyvin sekavina aikoina kun kukaan ei tiedä mikä on EU:n, USA:n tai Venäjän kehitys tulevaisuudessa.

      Poista
  7. Vissiin näillä näkymin Saksasta siirretään USAn joukkoja Italiaan ja Belgiaan, jotka eivät nekään kuluta kahta prosenttia budjetistaan puolustukseen/aseisiin.

    Eurooppalainen puolustus on haasteellista, kun EU kulttuurisena/poliittisena yksikkönä on riitaisa sotku ja taloudellisena yksikkönä kriisissä tai lähellä sellaista. Mitä siis puolustetaan? Millä rahalla? Perusidea eurooppalaisesta puolustuksesta kai on järkevä, jos tämä E kyetään jotenkin yhteisesti hahmottamaan.

    Mun on vaikea nähdä huonona jos USA passivoituu sotilaallisesti. Mahdollisesti siten alkavat konfliktit tietysti ovat ongelma, mutta kenties pieni ongelma verrattuna jatkuviin sotiin joissa USA on mukana. Asia on tietenkin erittäin vaikeasti arvioitava.

    VastaaPoista
  8. "Eurooppalainen puolustus on haasteellista, kun EU kulttuurisena/poliittisena yksikkönä on riitaisa sotku ja taloudellisena yksikkönä kriisissä tai lähellä sellaista. Mitä siis puolustetaan?"

    Todella noin.

    Voisi tietenkin alkaa leikkiä edes ajatusleikkiä että rys...anteeksi Venäjä e i sieltä tule toisin kuin luulotellaan. Monet sotilaatkin ovat sitä mieltä. Venäjän suuri invaasio on scifiä, edelleen.

    Jos olisi mahdollista nähdä Venäjä ystävällismielisenä valtiona olisi Euroopan sotilaallinen puolustus sillä hoidettu. Muuta turvallistettavaa kyllä jäisi ihan riittävästi.

    Venäjän pitäisi toki muuttua paljon monissa kysymyksissä (mm. ihmisoikeudet, demokratia,luonto jne. ), mutta pitäisiköhän lännenkin antaa edes vähän löysää ja hyväksyä ko. maan suhteelinen erityisyys? Kaiken länsieurooppalaistaminen ei välttämättä ole nyt paras ajatus. Eikö se ole muuten poliittis-kulttuurista kolonialismia? ( pienellä huumorilla tuo)

    Republikaanien unelman mukainen polittisesti ja osin taloudellisestikin eristäytynyt USA olisi mustakin todella mielenkiintoista nähdä. Ehkä EU voisi kokeilla vaihteeksi maailmanpoliisina heilumista niin näkisi ettei se helppoa ole.

    VastaaPoista
  9. Venäjästä vielä se, että kyllä sitä parennettavaa siellä on paljon. Toiminta on täysin arvaamatonta. Ja isosti myös hyväksymättömissä.

    Harmi, sillä kun ja jos emme voi pitää venäläistä kulttuuripiiriä osana eurooppalaista ainakaan poliittisesti, se tarkoittaa taas yhden raja- ja jakolinjan vahvistamista ja sen myötä kriisien.

    Sama kuvio kuin pienemmässä mittakaavassa EU:nkin sisällä. Tarkoitan tietenkin Itä-Europpaa.

    Missä kulkee sitten realismin edellyttämien kompromissien raja, ei taida sitäkään kukaan nyt tietää.

    VastaaPoista
  10. Venäjä on taatusti sekava, arvaamaton, vaarallinenkin. Mutta jos vilkaisee vaikka jotakin Julian Assangen tilannetta brittiläisessä vankilassa ja oikeusjärjestelmässä tällä hetkellä, voi todeta että ei hyvin mee sielläkään missä Venäjän kauheutta osataan korostaa. Vittumainen läheinen on peilini.

    VastaaPoista
  11. Putinin Venäjä on arvaamaton ja Venäjä ilman Putinia vieläkin arvaamattomampi. Mutta kyllä minusta on esimerkiksi USA:n sisäpoliittinen tilanne on erittäin hankala. Se on kuin tulehtunut reikä jossa on kaksi pahaa pukamaa: rep. ja dem. Eurooppa on sisäisesti sekaisin myös, vaikka homma ei ole vielä revennyt todenteolla käsistä. Toivon, ettemme seuraa ideologisesti heidän jalanjälkiään. Peace on Earth olisi hyvä suunnitelma, mutta onnistuuko ihmiskunnalta...

    VastaaPoista
  12. USA ei ole minustakaan enää omassa hallinnassaan, jotakin siellä on ratkennut niin monella tasolla. Valitaan kumpi tahansa, edessä voi olla sekava tilanne. Ja kuten jo totesin, ovat myös EU:n nappulat menossa pahasti sekaisin myös.
    Mitä tapahtuisi Venäjällä jos Putin syrjäytyisi tai syrjäytettäisiin?
    Läntisen mallin mukainen demokratia? Tuskin.

    Ajattelen jotenkin niin että maailma on nyt sananmukaisesti liian iso, jotta mikään harmonia edes sinnepäin enää onnistuisi.

    Väkeä on liikaa, organisaatiot (vaikkapa EU) ovat liian isoja, kansainvälinen kauppa on liian kytköksissä toisiinsa, kaikki on liikkeessä ja koska väestöt valtavia niiden liikevoima monin tavoin on arvaamattomuustekijä numero yksi.
    Myös digitaalinen vallankumous on arvaamattomuustekijä. Mitä tahansa milloin tahansa voi lähteä liikkelle netin kautta ja päättäjät eivät asioille voi enää mitään. Hirveän lyhytjänteisesti mennään.

    Pakko todeta ilman minkäänlaista nationalistista piilotoivetta että suunnitelmallisuutt ja hallittavuutta voidaan ehkä toteuttaa enää ehkä vain pienissä yksiköissä. Ei globaalin tai maanosan kokoisissa.

    En itse usko että esim. jenkkilää (iso, sekava sekin) saa kukaan enää hanskaansa kunnolla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. USAn sisäinen taistelu vallasta on mielestäni ohittanut kaikki järkevyyden rajat. Ei ole tosiaan pitkä matka siihen, että erilaiset aseelliset yhteenotot ovat mahdollisia ja noilla yhteenotoilla on monenlaisia poliittisia motiiveja.

      Poista
  13. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jari, jos tiedät enemmän Putinin suhteesta ortodoksikirkkoon, niin siitä olisi hyvä kuulla. Itse olen luullut, että kyse on poliittisesta valtapelistä, jonkinlaisesta venäläiseen perinteeseen vetoamisesta. Se on kylläkin totta, että Putin vaikka sitten epäsuorasti ja vastoin muita poliittisia tarkoitusperiä vahvistaa kristillistä kirkkoa, jonka kommunistit yleensä miltei kaikkialla ovat tahtoneet kyseenalaistaa tai jopa tuhota. Kiinassa on muuten tällä hetkellä alkamassa jonkinlainen kristittyjen syrjintä. Ilmeisesti kirkko on vahvistanut siellä liikaa.

      Poista
    2. En siis sinänsä epäile etteikö Putinin ideaan vahvasta Venäjästä kuuluisi ortodoksikirkko. Se olisi perinteisyydessään yksi tukipilari, joka myös aidosti tarjoaa ihmisille yhteisöllisen ja hengellisen kiinnekohdan. En vain ole mieltänyt Putinia hengelliseksi ihmiseksi, mutta vähänpä muutenkin tiedän hänestä.

      Poista
  14. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kristillisyys tulee jäämään Suomessa materialismin, liberalismin ja uusien uskontojen ja aatteiden tulemisen jalkoihin, ellei lähde samaan meininkiin mukaan. Toisaalta voi olla, että perinteinen kristinusko saa myös uutta kannatusta ajan saatossa. Olemme vedenjakajalla. Ajattelen kuitenkin, että maallistuminen on voimakkaampi päävirta ja kristinuskoa salonkikelpoisemmaksi konservatiiviseksi uskonnoksi katsotaan esimerkiksi islam, oletettu rauhan uskonto. Siitä olen kanssasi myös aivan samaa mieltä, että Suomi itse on itsensä suurin riskeeraaja monessa suhteessa.

      Poista
    2. Piti kirjoittaa tukemisen jalkoihin, mutta kyllä toki myös tulemisen jalkoihin. Kristinuskolla esimerkiksi evlut kirkon muodossa on tulevaisuudessakin tärkeitä tehtäviä, mutta ne voivat hyvin olla painotetummin yhteiskunnallisia kuin suoran hengellisiä. Voin kyllä olla väärässäkin. Jos tulevat vuodet näyttävät Suomelle nurjat kasvonsa, voi olla että hengellinen etsintä kasvaa ja sitä myöten kirkkokin löytää uutta virtaa.

      Poista
    3. Tuossa taas yksi kaksoiskoodisuus ja aikamme paradokseja: oman uskonnon piiri halutaan äärimmäisesti liberalisoida, muiden uskontojen umpikonservatiivisuus onkin sitten ihan hyväksyttävää tai ainakin siedettävää, mutta luterilainen pappi ei ole ok ennen kuin se on todistanut olevansa vähintään sosiaalidemokraatti eikä Helsingissä riitä muuten sekään:)

      Putinin omaa suhdetta uskontoon en minäkään halua arvioida, mutta uskon että Jari olet jotain siitä oikein nähnyt kuten tulkitset, kun asiaa tiiviisti seuraat.

      Venäjä on meille länkkäreille mysteeri, vaikka ajattelen että ymmärrämme siitä vähän enemmän kuin vaikkapa britit tai ranskalaiset.
      Oma suhtautuminen on ristiriitainen moneen suuntaan:
      - Sukuni on Kannakselta...
      - Pidän maan hyvin vahvasta identiteetistä ja erilaisesta eurooppalaisuudesta, jossa sekä täydellisen ei-moderni että moderni yhtyvät.
      -Maa on hyvinkin mahdollinen troublemaker, hämmentäjä jo nyt ja pahimmassa hajaannuksen tilassa myös valtava turvallisuusuhka.
      -Venäjä on rajanaapurimme ja on osoittatunut että ystävällismielisellä suhteella (turvallisuuskulttuurilla) sen kanssa kyllä pärjää.

      Poista
    4. Samantien suhteeni EU:hun:

      -Suomi kuuluu läntiseen kultuuripiiriin ja on osa länttä, eli läntisten maiden kanssa olemme varmasti omiemme joukossa
      -EU on hyvä idea kuten yhteistyö aina
      -Eurooppa on pääasiassa ollut 1800-luvulta saakka vuorovaikutteinen ja vapaaseen liikkuvuuteen perustuva maanosa
      -EU joka korostaa kansojen ja kielten moninaisuutta ja tilkkutäkkimäisyyttä on kulttuurin asialla

      -Liittovaltioistuva EU ei ole EU josta on sovittu; jää hämäräksi, vaarantaa demokratiaa, korostaa isojen valtaa pienempien kustannuksella
      -Kaiken samanlaistava EU on kuin avohakkuu sekametsälle
      -Jos EU alkaa määritellä esim. Suomen ulkopolitiikkaa yhtään tätä enemmän (vaikka hyvää suhdettamme itään), se voi olla traaginen virhe

      Poista
    5. Hyviä listauksia, Jope, ajattelen hyvin samalla tavalla (no eivät listaukset siksi olleet hyviä vaan ihan itsessään!)

      Ei huono politiikka muutu hyväksi sillä että sitä kutsutaan esimerkiksi solidaarisuudeksi tai kansansainvälisyydeksi, vaikka molemmilla em. jutuilla on tärkeä arvo (siksi niitä kai käytetäänkin iskulauseita).

      Poista
    6. Naurattaa joskus kun palopuhutaan vapaasta liikkuvuudesta Euroopassa niin kuin sitä ei olisi ennen ollut, ennen schengeneitä jne. Kommunismi teki ainoan katkoksen siihen osassa maanosaa. Mutta vaikka Euroopan mailla oli ihan oikeat (ja ne kamalat!) rajat, porukka liikkuin ihan samaan tapaan kuin nytkin. Ei tietenkään yhtä maanisesti matkustaen kuin nykyään, mutta matkaillen silloin ja varsinkin muista syistä. Juna kulki mm. Moskovasta Pariisiin ja vaikutteet liikkuivat.
      Olen viime aikoina lukenut paljonkin maanosamme kulttuurihistoriaa ja onhan se niin, että Saksa ja Venäjä siellä korostuvat voimakkaasti. Mikään ei ole siinä mielessä muuttunut.
      Britit tietty ottaa taas hieman etäisyyttä niin kuin ne aina välillä ottaa. Ja onko Pariisissa taas uusi Napoleon-syndroomainen?

      Poista