perjantai 31. heinäkuuta 2020

Ruotsalaiset dekkarit ja yhteiskunta


Olen kuunnellut toisella korvalla miltei koko kesän ruotsalaisia dekkareita, joita vaimollani on kuuntelussa äänikirjoina. Sinänsä viihdyttävää kuunneltavaa, mutta asia joka pistää korvaan: ei juuri mitään kytköstä Ruotsin muuttuvaan yhteiskuntaan. Täysin poliittisesti korrektia, fiktiivistä rinnakkaistodellisuutta paremmalle väelle. Kirjailijat tietävät, mistä naruista vetää. Feministisiä ja ekologisia teemoja, pahoja ruotsalaisia, joiden suuria traumoja ja murhaan johtavia seikkoja ovat sellaiset asiat kuin oman lapsen homoseksuaalisuus ja menestyneiden firmojen pahat teot Afrikassa. Kantaruotsalaiset teinit  järjestävät häkkitappeluita, ja rikkaat ja koulutetut piilottelevat vammaisia lapsiaan. Läpipoliittinen sensuuri ulottuu niin juonikuvioihin ja teemoihin kuin hahmoihin. On kutkuttavaa seurata, miten kerrotaan ja mitä ja miten jätetään kertomatta. Hauska tulokulma kuuntelemiseen!






maanantai 27. heinäkuuta 2020

Kokonaishyöty (päivitetty 28.7.)



Myös liikkeenharjoittaja, joka maksaa mafialle kallista suojelurahaa, on tilanteessa, jota voi kutsua kokonaishyödyksi. Liikkeenharjoittaja ei voi toimintaansa vaarantamatta katsoa, mitä tapahtuu, jos se jättää suojelurahan maksamatta. Selvää kuitenkin on, että liikkeenharjoittaja voi raskaitakin suojelurahoja maksaessaan paremmin kuin tilanteessa, jossa se ei maksa. Tällaista on luonteeltaan kokonaishyöty: pakotettua ja kyseenalaistamatonta, mutta ehdottoman hyödyllistä kaikille osapuolille. Kokonaishyöty on enemmän kuin osiensa summa: se on tapa, jolla liikkeenharjoittajan ja mafian suhde suhtautuu itseensä. Siitä, että joku liikkeenharjoittajan lapsista kysyy, mitä mieltä on maksaa kiristyksestä, ei ole liikkeenharjoittajalle paljonkaan apua. Hän nojaa synkkänä päätään käsiinsä ja vastaa lapselleen: Vielä kerran sinäkin ymmärrät mitä kokonaishyöty tarkoittaa - se on tapamme elää, juuri sellaisia me olemme. Mutta jaarittelut sikseen,  huomenna heräämme tuntia aikaisemmin ja työskentelemme tavallista ahkerammin, sillä mafiaperheeseen on syntynyt uusi lapsi.

 

 

 


 

tiistai 21. heinäkuuta 2020

Päivän kuva




EU-eliitin kyynärpäätervehdys.


Peliriippuvainen voittaa aina kun saa koneesta muutaman roposen.


Pääministerin kasvot ja pääministerin puhe kuin kaksi valmiiksi kiillotettua kilpeä, jotka eivät torju yhtikäs mitään.




torstai 9. heinäkuuta 2020

Lahja


Sade roikkuu ilmassa koskematta maata

joskus käärettä on vaikea erottaa lahjasta

ehkä he yhä pitävät minusta vaikka eivät pidä ajatuksistani



tiistai 7. heinäkuuta 2020

Pyyhkäisykuva


Asiat, jotka ovat kaikkialla läsnä.


Kaikkien idioottien kruunaamattomat kuninkaat ja kuningattaret ja perintöprinsessat,

kansalliset ja kansainväliset sarjat.

Virukset, jotka odottavat aktivoitumistaan, herättäjinään jotkin laukaisijat, kuten ympäristön olosuhteet tai väestön tiheys.

Virukset eivät ole vain Kiinassa tai Intiassa tai Afrikassa, vaan kaikkialla, opossumiaterioilla, lohileikkaamoissa, kahluualtaissa, suurkaupunkien viemäreissä, roudasta vapautuvalla tundralla. 

Ehkä ruttokin saadaan takaisin, koska luonnon on pakko muistuttaa: teitä on yksinkertaisesti liikaa, alamme saada tarpeeksi.

Ihmiset, jotka kokoontuvat ruotsalaiskaupungin aukiolle ja tekevät selvää toisistaan putkin, kivin ja veitsin sekä kiihdyttämällä autoilla toistensa päälle.

Kansanjoukot, jotka vellovat ympäriinsä vailla identiteettiä identiteettiään määritelläkseen tai vain purkautuakseen jostakin sanomattomasta painosta tai voimasta.

Nämä ovat poimintoja päivän uutisista.

Onko historialla suunta? Kiihtyykö asioiden kulku ja mitä se tarkoittaa? Onko jonkin suuren tasaantumisen aika, jolloin kehitys onkin taantumaa kaikista puheista huolimatta?

Katsoin kerran komedian tulevaisuuden maailmasta, jonka ihmiset olivat huomattavan typeriä. Aikakoneella omasta maailmastamme sinne siirtynyt rivisotilas oli tuon ajan nero. Hän pelasti maailman, ja lopulta hänestä tuli Yhdysvaltojen presidentti. (Sijoita tähän haluamasi emoji.)

Presidentit, ministerit, virukset, ihmiset pakkautumassa tiettyihin paikkoihin, elintavat ja käsitteet, ja näitä seuraavat joukkotuhot.

Ehkä nämä mekanismit käynnistyvät joka tapauksessa, me vain näemme niiden ilmentymät niissä puitteissa, joita historiallinen tilanteemme tarjoaa.

Luultavasti minun pitäisi olla kauhuissani. Ehkä kuljen jonkin onnellisen polun, jos onnistun mutkittelemaan kuin painajaisunessa.


lauantai 4. heinäkuuta 2020

Intersektionaalisuudesta


Intersektionaalisuus tai yksilöiden ja ryhmien intersektionaalinen tarkastelu on aivan tavanomaista sosiologiaa: analysoidaan millaisista asioista ihmisen yhteiskunnallinen asema muodostuu ja mitkä asiat siihen vaikuttavat. Tähän kuuluu myös erojen mallintaminen.

Kun sitten näitä eroja ja erilaisia asemoitumisia aletaan tulkita tai jopa muuttaa halutulla tavalla, ollaan politiikan, ideologioiden ja aatteiden piirissä. Tässä vaiheessa intersektionaalinen tarkastelu muuttuu esimerkiksi feministiseksi, marxilaiseksi tai joksikin muuksi.

Tässä tulkinnan vaiheessa alkavat myös näkemyserot siitä, mitä asioita on mielekästä sisällyttää itse analyysin piiriin tai miten esimerkiksi vallan ja uhriuden käsitteitä tai puheoikeuden ajatusta sovelletaan.

Meno näyttää melko villiltä, kun seuraa erilaisia keskusteluja. Valitettavaa mutta inhimillistä on, että keskustelusta tulee usein poliittisten näkemysten sekasotku.

Itse intersektionaalinen tarkastelu on mielestäni tarkoituksenmukaista. Sitä voidaan hyödyntää myös yhteiskunnallisessa suunnittelussa.  Poliittiset tulkinnat ihmisten yhteiskunnallisten asemoitumisten eroista taas ovat enemmän mielipide- ja maailmankatsomustyyppistä kamaa.

Poliittisen yhteisymmärryksen kannalta ongelma on, että käytännössä on miltei mahdotonta erottaa menetelmää ja maailmankuvaa. Näin ollen on myös vaikea sopia siitä, millaista intersektionaalisuutta milloinkin harjoitetaan ja millaiset asiat ovat käsitteen ytimessä.

Seurauksena voi olla esimerkiksi järkevää sosiologista analyysia, poliittisesti värittynyttä tilaustutkimusta tai lahkolaispuhetta muistuttavaa sananvaihtoa, jossa tulkintaan ja sananvaltaan ovat oikeutettuja vain ihmiset, joilla on esimerkiksi tiettyjä synnynnäisiä ominaisuuksia, kuten oikeaksi katsottu sukupuoli tai ihonväri.

Henkilökohtaisesti kannatan keskustelua, jossa kaikkien sana painaa yhtä lailla ja arvo annetaan puheen sisällölle, loogisuudelle, koherenssille ja todenmukaisuudelle eli sille, miten se onnistuu puhumaan siitä, miten asiat ovat. Vasta silloin voidaan yrittää muuttaa todellisuutta ja korjata virheitä. 



 







perjantai 3. heinäkuuta 2020

Pieni merenneito on rasistinen kala



Uusi näkökulma tähänkin patsaaseen:

https://jyllands-posten.dk/indland/politiretsvaesen/ECE12265871/den-lille-havfrue-er-blevet-udsat-for-graffiti/

Uskomatonta roskaväkeä kuka hyvänsä onkin tämän töherryksen takana.


Järjestys tämäkin



Katsoin mielenkiintoisen videoklipin: Cripsit pitävät järjestystä Long Beachilla, kun poliitikot ovat käskeneet poliisit pois kaduilta. Siinä Antifa- ja BLM-huligaanit kääntyvät hyvin äkkiä takaisin, kun pari Cripsiä käy sanomassa, että menkää muualla rikkomaan paikkoja, tämä on meidän aluetta.

Tällaista tämä nyt on. Yhdysvallat on monin tavoin sekaisin, mutta joku pitää aina järjestystä. Ei kannattaisi kovin innokkaasti kopioida sikäläisiä riitoja tänne, vaikka se ilmeisen muodikasta onkin.