keskiviikko 10. kesäkuuta 2020

Milloin mustien, ruskeiden ja valkoisten tyttöjen elämällä on merkitystä ja kuka lähtisi heidän vuokseen torille? (Päivitetty 14.6. klo 9.32)



Yhdysvalloissa on rakenteellista rasismia, se on selvä, ja siellä on vakava orjuuden ja rotusegregaation historia. Siellä on myös paljon rikollisuutta ja poliisiväkivaltaa. Rikostilastot ovat karua luettavaa, jokainen voi tutustua niihin ja vetää erinäisiä johtopäätöksiä. Tilanne ei ole mitenkään yksioikoinen. Nytkin tehdään mustien oikeuksien nimissä tärkeitä ulostuloja, mutta valitettavasti myös täysin sekopäistä tuhotyötä, kun kokonaisia kaupunginosia pistetään mielenosoituksissa paskaksi - eihän siinä ole mitään järkeä, ei Yhdysvalloissa eikä pienimuotoisemmin esimerkiksi Ruotsissa. Täysin asiaan kuulumattomat ihmiset joutuvat ilkivallan ja väkivallan kohteiksi.

Suomen tilanne on tässä suhteessa toinen. Meidän orjuuden historiamme kiteytyy lähinnä siihen, että pienen maamme asukkaita on viety orjiksi ja pakkotyöhön kymmenin tuhansin niin itään kuin länteen. Omia vähemmistöjämme, kuten saamelaisia ja romaneja, emme todellakaan ole aina kohdelleet hyvin, asiat voisivat olla paljon paremmin. Mustien vainoamisen tai orjuuttamisen historiaa meillä ei käytännössä ole, vaikka varmasti eriväriset ihmiset ovat Suomessa kohdanneet rasismia. Mustien elämä -tyyppinen aktivismi on joka tapauksessa monessa merkityksessä viimeaikaista tuontia. Uskon kuitenkin, että nyt alkaa me toon tapaan rasismin etsiminen suomalaisista instituutioista. En povaa siitä kovin kummoista menestystarinaa, vaikka asiaa rummutettaisiin kovastikin.

Sen sijaan meille on maahanmuuton ja monikulttuurisuuden myötä syntynyt aivan uusia ongelmia, jotka tulisi ratkaista. Monet näistä liittyvät naisten asemaan. Yksi vakava ongelma on tyttöjen silpominen. Etenkin somalityttöjä mutta myös muita afrikkalaistyttöjä lähetetään kotimaihinsa silvottavaksi eli heille tehdään kulttuurisesti hyväksyttyä seksuaalista ja fyysistä väkivaltaa, jolla on pitkäkestoiset, oikeastaan elinikäiset seuraukset. Väkivaltaa pitää yllä kulttuuriperintö ja toisaalta myös vähintäänkin epäsuorasti suomalainen poliittinen korrektius. Eri asiantuntijat ovat arvioineet, että vähintään 50-80 suomensomalia on silvottu - tämä tapahtuu siis juuri nyt ja maassamme asuvien ihmisten toteuttamana. Todellisuudessa luku voi olla jopa suurempi, sadoissa silvotuissa.

En erittele tarkemmin muita nuoriin naisiin kohdistuvia väkivallan muotoja, mutta ihmettelen, miksi näitä vastaan ei kampanjoida ja osoiteta mieltä julkisesti.

Mikä estää nuoria naisia tai mustia, ruskeita ja valkoisia tiedostavia nuorukaisia marssimasta Senaatintorille ja heittäytymästä maahan silvottujen ja alistettujen mustien ja ruskeiden siskojensa ja raiskattujen valkoisten siskojensa puolesta? Miksi he eivät marssi näiden tyttöjen puolesta, kun he voivat marssia poliisin voimankäytöllään surmaaman mustan pikkurikollisen vuoksi? 

Kunniakulttuureihin kuuluvaa alistamista ja väkivaltaa sekä silpomisia samoin kuin suoraan maahanmuuttoon kytkeytyviä raiskauksia on viime vuosina raportoitu yhä enenevässä määrin ja luvut ovat huolestuttavia jo pelkästään tilastollisesti. Niiden takana on tuhansien kärsimystä ja aivan turhaan.

Palatakseni kysymykseeni vastaan epäileväni, että kansainvälisesti järjestäytyneet anarkistiset valtiovaltaa ja yhteiskuntaa vastaan nousevat ihmiset samoin kuin oikeutetuiksi katsotut poliittiset panokset puuttuvat. Siksi tyttöjen puolesta ei marssita.

On kuitenkin huomattava, että mainitsemissani tapauksissa yhä pitkälti valkoinen valtiovalta ja poliittiset toimijat, jopa kokonaiset puolueet ovat monin tavoin ainakin epäsuorasti ohjelmillaan, päätöksillään ja poiskatsomisillaan edesauttaneet Suomessa asuvien ja suomalaisten tyttöjen kaltoinkohtelua ja seksuaalisen väkivallan synnyn mahdollisuutta, vaikka toki vastuu on tekijöillä.

Valitettavaa on, että erinäisten yhteiskunnallisten hankkeiden ja päätösten myötä on syntynyt tilanteita, jotka luovat ja pitävät yllä tyttöihin ja naisiin kohdistuvaa rikollista toimintaa. Ja toimintaan voidaan ja ehkä halutaankin puuttua vasta sen jälkeen kun rikokset on jo tehty, kun pitäisi pikemminkin pystyä ennakoimaan ja tekemään oikeanlaista yhteiskuntasuunnittelua ja politiikkaa.

Mielestäni tässä auttaisi ennen kaikkea se, että vaihdettaisiin poliittinen vastuunpakoilu ja sitä edeltänyt katteeton idealismi realismiin. Ongelma on, että nykyisessä poliittisessa ilmapiirissä sellainen katsottaisiin helposti vähintäänkin rodulliseksi ennakkoluuloksi.

Kun avoin keskustelu ja päätöksenteko on jo ennalta tuhottu tai vähintään rajattu siten että ongelma on lähinnä yhteiskunnan rakenteissa, ei voi odottaa kovin kummoista lopputulosta: naisiin  kohdistuva väkivalta jatkuu.

Tarvittaisiin keinoja, jotka murtavat vahingoittavat perinteet. Keinoja kyllä olisi, mutta tahtoa ei juuri käytännössä näy. 

PS. Tänään löysin täsmälleen samaa asiaa käsittelevän jutun

https://seura.fi/asiat/ajankohtaista/nain-thl-haivytti-uutisen-laajasta-ihmisoikeusloukkauksesta/





7 kommenttia:

  1. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  2. Jari, tästä aiheesta voisi olla vaikea saada julki romaania vaikka aihe olisi kyllä tärkeä. Toisaalta asia on sellainen että parhaiten sitä käsittelee suora yhteiskunnallinen puhe / kirjoitus.

    VastaaPoista
  3. "Ongelma on, että nykyisessä poliittisessa ilmapiirissä sellainen katsottaisiin helposti vähintäänkin rodulliseksi ennakkoluuloksi."

    Uskon että tuossa on asian ydin. Ja pelko että annetaan aseet ääriaatteiden käsiin kuten erinomaisessa Seuran jutussakin kirjoitetaan.

    VastaaPoista
  4. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, silloin pitäisi itse olla asian tasalla ja ottaa jämäkät otteet. Lapsen silpomisesta kunnon rangaistus ja ennakkotapaukset, toki niin että asia on tehty asianosaisille selväksi. Vaatii aika tiukkaa puuttumista perheiden asioihin, isien ja äitien toimiin ja ennakolta, ilman näyttöä tämä on vaikeaa. Opettajat painivat usein näiden kysymysten kanssa - valitettavasti vain jälkikäteen kun x_perheen lapset palaavat kesälomilta muutaman viikon myöhässä ja tyttö alkaa rampata vessassa tai kärsii kovista vatsakivuista. Siinäpä sitten keskustelua käyntiin ja lastensuojelu ilmoitusta tekemään yhdessä terveydenhoitajan kanssa. Näyttää juuri tältä. Ennakkopuheilla voisi olla ohitettavissa nämä tilanteet, mutta vaatisi melkoista rohkeutta. Vanhemmat tekevät nämä lapsilleen, se on vaan todella karu juttu.

      Poista
    2. Pahoittelut että puhun suoraan mutta tätä ongelmaa ilmenee, ei varmasti läheskään kaikissa x_alueen perheissä mutta liian monissa yhä nykyäänkin. Jos äiti on silvottu, on hyvin suuri todennäköisyys sille että tyttäretkin silvotaan - ellei tilanteeseen puututa yhteiskunnan toimesta voimakkaasti.

      Poista
  5. Tässä eduskuntapuolueiden pohdintaa asiasta: https://www.uusisuomi.fi/uutiset/kyselytulos-tyttojen-silpomisista-jarkyttaa-thln-paatos-kasittamaton/b3eddf70-3a8d-47c4-8870-2e5aa393297f

    VastaaPoista