maanantai 15. kesäkuuta 2020

Julma luonto




Kuikat ovat saaneet poikasen. Iltapäivällä lahden ylle kerääntyy neljä kalalokkia. Ne kirkuvat merkkihuutojaan ja syöksyvät kerta toisensa jälkeen kohti poikasta. Emot tulevat apuun. Syntyy kamppailu, jossa pieni kuikka opettelee sukeltamaan pakoon. Aina kun poikanen saa päänsä pintaan, lokit hyökkäävät kuin hävittäjät. Emo ohjaa poikasta varoitushuudoin. Sukellusseikkailu jatkuu kauas järven selälle. En näe, jääkö poikanen eloon. Illalla kahdeksan kuikan parvi partioi lahdella.

Illalla olemme kalassa. Saan ison ahvenen. Se on ollut saalistamassa pikkukaloja, joita parveilee niillä main johon myöhemmin nousee lumpeikko. Ahvenella on vatsassaan rumat arvet, jotka ovat yhä vereslihalla. On täytynyt olla iso hauki, joka käy tuollaisen körmyn kimppuun.

Aamulla kuulen hätääntynyttä huutoa mäeltä. Sitä ennen on kuulunut tikan iskut johonkin onttoon. Hädissään lentävät tiaiset yrittävät häätää kahta tikkaa. Ilkimykset lähtevät pakoon, kun tulen paikalle. Ne ovat yrittäneet tyhjentää poikaset tiaisten asuttamasta pöntöstä.

Kaunis maisema on täynnä väkivaltaa tai pikemminkin kamppailua ravinnosta ja elintilasta. Siellä missä jotain syntyy, ovat myös saalistajat. Jokainen tahtoo olla ensimmäinen ja myös viimeinen joka on pystyssä.


Myönnän, eilen minulla oli valinnanvaraa: soudin karkottamaan lokkeja, ja päästin ahvenen jatkamaan uimistaan. Ymmärsin toki, että en ehkä ratkaise kuin yhden hetken, seuraavana voi tapahtua mitä hyvänsä.





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti