tiistai 16. kesäkuuta 2020

Ahma


Viime yönä, ensimmäisen unisyklin jälkeen, heräsin ja lähdin heittämään vettä. Mökin pohjoispäädyssä vilahti  harmaanmusta hahmo. Matala, nopeasti näköpiiristä häipyvä otus. Ehkä se oli haistanut perheen marsukolmikon, joka nukkui saunassa. Ahma kunnioitti meitä vierailullaan.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti