keskiviikko 17. kesäkuuta 2020

Aamuyön äänet


Aamuyöllä korppien äänet. Karheat kutsut raapivat kuin ruosteiset naulat. Kuollut makaa varvukossa. Nukahdan ja herään jälleen: vesilintu huutaa hätäänsä, jatkaa ja jatkaa. Sen taukoamattoman huudon päälle vyöryvät lokkien pirulliset kirkaisut. Milloin alkaa sade, ei ole satanut päiväkausiin.


tiistai 16. kesäkuuta 2020

Ahma


Viime yönä, ensimmäisen unisyklin jälkeen, heräsin ja lähdin heittämään vettä. Mökin pohjoispäädyssä vilahti  harmaanmusta hahmo. Matala, nopeasti näköpiiristä häipyvä otus. Ehkä se oli haistanut perheen marsukolmikon, joka nukkui saunassa. Ahma kunnioitti meitä vierailullaan.




maanantai 15. kesäkuuta 2020

Julma luonto




Kuikat ovat saaneet poikasen. Iltapäivällä lahden ylle kerääntyy neljä kalalokkia. Ne kirkuvat merkkihuutojaan ja syöksyvät kerta toisensa jälkeen kohti poikasta. Emot tulevat apuun. Syntyy kamppailu, jossa pieni kuikka opettelee sukeltamaan pakoon. Aina kun poikanen saa päänsä pintaan, lokit hyökkäävät kuin hävittäjät. Emo ohjaa poikasta varoitushuudoin. Sukellusseikkailu jatkuu kauas järven selälle. En näe, jääkö poikanen eloon. Illalla kahdeksan kuikan parvi partioi lahdella.

Illalla olemme kalassa. Saan ison ahvenen. Se on ollut saalistamassa pikkukaloja, joita parveilee niillä main johon myöhemmin nousee lumpeikko. Ahvenella on vatsassaan rumat arvet, jotka ovat yhä vereslihalla. On täytynyt olla iso hauki, joka käy tuollaisen körmyn kimppuun.

Aamulla kuulen hätääntynyttä huutoa mäeltä. Sitä ennen on kuulunut tikan iskut johonkin onttoon. Hädissään lentävät tiaiset yrittävät häätää kahta tikkaa. Ilkimykset lähtevät pakoon, kun tulen paikalle. Ne ovat yrittäneet tyhjentää poikaset tiaisten asuttamasta pöntöstä.

Kaunis maisema on täynnä väkivaltaa tai pikemminkin kamppailua ravinnosta ja elintilasta. Siellä missä jotain syntyy, ovat myös saalistajat. Jokainen tahtoo olla ensimmäinen ja myös viimeinen joka on pystyssä.


Myönnän, eilen minulla oli valinnanvaraa: soudin karkottamaan lokkeja, ja päästin ahvenen jatkamaan uimistaan. Ymmärsin toki, että en ehkä ratkaise kuin yhden hetken, seuraavana voi tapahtua mitä hyvänsä.





keskiviikko 10. kesäkuuta 2020

Milloin mustien, ruskeiden ja valkoisten tyttöjen elämällä on merkitystä ja kuka lähtisi heidän vuokseen torille? (Päivitetty 14.6. klo 9.32)



Yhdysvalloissa on rakenteellista rasismia, se on selvä, ja siellä on vakava orjuuden ja rotusegregaation historia. Siellä on myös paljon rikollisuutta ja poliisiväkivaltaa. Rikostilastot ovat karua luettavaa, jokainen voi tutustua niihin ja vetää erinäisiä johtopäätöksiä. Tilanne ei ole mitenkään yksioikoinen. Nytkin tehdään mustien oikeuksien nimissä tärkeitä ulostuloja, mutta valitettavasti myös täysin sekopäistä tuhotyötä, kun kokonaisia kaupunginosia pistetään mielenosoituksissa paskaksi - eihän siinä ole mitään järkeä, ei Yhdysvalloissa eikä pienimuotoisemmin esimerkiksi Ruotsissa. Täysin asiaan kuulumattomat ihmiset joutuvat ilkivallan ja väkivallan kohteiksi.

Suomen tilanne on tässä suhteessa toinen. Meidän orjuuden historiamme kiteytyy lähinnä siihen, että pienen maamme asukkaita on viety orjiksi ja pakkotyöhön kymmenin tuhansin niin itään kuin länteen. Omia vähemmistöjämme, kuten saamelaisia ja romaneja, emme todellakaan ole aina kohdelleet hyvin, asiat voisivat olla paljon paremmin. Mustien vainoamisen tai orjuuttamisen historiaa meillä ei käytännössä ole, vaikka varmasti eriväriset ihmiset ovat Suomessa kohdanneet rasismia. Mustien elämä -tyyppinen aktivismi on joka tapauksessa monessa merkityksessä viimeaikaista tuontia. Uskon kuitenkin, että nyt alkaa me toon tapaan rasismin etsiminen suomalaisista instituutioista. En povaa siitä kovin kummoista menestystarinaa, vaikka asiaa rummutettaisiin kovastikin.

Sen sijaan meille on maahanmuuton ja monikulttuurisuuden myötä syntynyt aivan uusia ongelmia, jotka tulisi ratkaista. Monet näistä liittyvät naisten asemaan. Yksi vakava ongelma on tyttöjen silpominen. Etenkin somalityttöjä mutta myös muita afrikkalaistyttöjä lähetetään kotimaihinsa silvottavaksi eli heille tehdään kulttuurisesti hyväksyttyä seksuaalista ja fyysistä väkivaltaa, jolla on pitkäkestoiset, oikeastaan elinikäiset seuraukset. Väkivaltaa pitää yllä kulttuuriperintö ja toisaalta myös vähintäänkin epäsuorasti suomalainen poliittinen korrektius. Eri asiantuntijat ovat arvioineet, että vähintään 50-80 suomensomalia on silvottu - tämä tapahtuu siis juuri nyt ja maassamme asuvien ihmisten toteuttamana. Todellisuudessa luku voi olla jopa suurempi, sadoissa silvotuissa.

En erittele tarkemmin muita nuoriin naisiin kohdistuvia väkivallan muotoja, mutta ihmettelen, miksi näitä vastaan ei kampanjoida ja osoiteta mieltä julkisesti.

Mikä estää nuoria naisia tai mustia, ruskeita ja valkoisia tiedostavia nuorukaisia marssimasta Senaatintorille ja heittäytymästä maahan silvottujen ja alistettujen mustien ja ruskeiden siskojensa ja raiskattujen valkoisten siskojensa puolesta? Miksi he eivät marssi näiden tyttöjen puolesta, kun he voivat marssia poliisin voimankäytöllään surmaaman mustan pikkurikollisen vuoksi? 

Kunniakulttuureihin kuuluvaa alistamista ja väkivaltaa sekä silpomisia samoin kuin suoraan maahanmuuttoon kytkeytyviä raiskauksia on viime vuosina raportoitu yhä enenevässä määrin ja luvut ovat huolestuttavia jo pelkästään tilastollisesti. Niiden takana on tuhansien kärsimystä ja aivan turhaan.

Palatakseni kysymykseeni vastaan epäileväni, että kansainvälisesti järjestäytyneet anarkistiset valtiovaltaa ja yhteiskuntaa vastaan nousevat ihmiset samoin kuin oikeutetuiksi katsotut poliittiset panokset puuttuvat. Siksi tyttöjen puolesta ei marssita.

On kuitenkin huomattava, että mainitsemissani tapauksissa yhä pitkälti valkoinen valtiovalta ja poliittiset toimijat, jopa kokonaiset puolueet ovat monin tavoin ainakin epäsuorasti ohjelmillaan, päätöksillään ja poiskatsomisillaan edesauttaneet Suomessa asuvien ja suomalaisten tyttöjen kaltoinkohtelua ja seksuaalisen väkivallan synnyn mahdollisuutta, vaikka toki vastuu on tekijöillä.

Valitettavaa on, että erinäisten yhteiskunnallisten hankkeiden ja päätösten myötä on syntynyt tilanteita, jotka luovat ja pitävät yllä tyttöihin ja naisiin kohdistuvaa rikollista toimintaa. Ja toimintaan voidaan ja ehkä halutaankin puuttua vasta sen jälkeen kun rikokset on jo tehty, kun pitäisi pikemminkin pystyä ennakoimaan ja tekemään oikeanlaista yhteiskuntasuunnittelua ja politiikkaa.

Mielestäni tässä auttaisi ennen kaikkea se, että vaihdettaisiin poliittinen vastuunpakoilu ja sitä edeltänyt katteeton idealismi realismiin. Ongelma on, että nykyisessä poliittisessa ilmapiirissä sellainen katsottaisiin helposti vähintäänkin rodulliseksi ennakkoluuloksi.

Kun avoin keskustelu ja päätöksenteko on jo ennalta tuhottu tai vähintään rajattu siten että ongelma on lähinnä yhteiskunnan rakenteissa, ei voi odottaa kovin kummoista lopputulosta: naisiin  kohdistuva väkivalta jatkuu.

Tarvittaisiin keinoja, jotka murtavat vahingoittavat perinteet. Keinoja kyllä olisi, mutta tahtoa ei juuri käytännössä näy. 

PS. Tänään löysin täsmälleen samaa asiaa käsittelevän jutun

https://seura.fi/asiat/ajankohtaista/nain-thl-haivytti-uutisen-laajasta-ihmisoikeusloukkauksesta/





tiistai 2. kesäkuuta 2020

Vielä maskeista



Vielä noista maskeista.

Suomen hallitus / STM tilaa juuri sellaisen selvityksen kuin sen kykyyn hankkia maskeja sopii.

Jokaiselle tervejärkiselle ihmisille on ollut ajat sitten selvää, että jos 7 miljardia ihmistä on ohjeistettu toisin, ei Suomi tee poikkeusta, vaikka asian toteaisi kuinka hyvännäköinen pääministeri tahansa.

Kyse on ainoastaan siitä, että kun maskeja ei ole saatu hankittua riittävästi, ei niiden käyttöä voi suosittaa.

Tätä on, kun tieteeseen luottamus on politisoitu ja sen tarkoitus on lähinnä peitellä omaa mokailua.

Pitäkää ne maskit päässä kun liikutte kylillä. Tämän verran voi nokittaa tieteellisiä tilaustutkimuksia.

Onneksi ollaan harvaanasutussa Suomessa. Onneksi ihmiset ovat pääosin ajattelevia ja ovat tehneet omia ratkaisujaan. Vaimo opetti  vastoin hallituksen ohjeita kaksi viikkoa maski päässä riskiryhmässä kun oli, vaikka ei virallisesti ollutkaan...

Toivottavasti hallitus saa tehtyä oman osuutensa maskien hankkimiseksi syksyyn mennessä. Syksyllä on nimittäin oltava esimerkiksi kouluilla tarjota suojavälineet henkilökunnalle, jos Lancet-tason tutkimukseen luotetaan. Ja turvavälisuositukset ovat pari metriä.