sunnuntai 3. toukokuuta 2020

Opettajan näkökulma koulujen avaamiseen (päivitetty 4.5.)


Löysin tekstin, josta olen opettajan työtä seuranneena täysin samaa mieltä. Minusta näkökulma on hyvä vaikka se on jossain määrin subjektiivinen eikä tietenkään kata kaikkea.

Huolestuttavaa Suomessa ei ole opettajien osaaminen, motivaatio tai sitoutuminen tai kyky sopeutua uusiin tilanteisiin ja toimia niissä, vaan se mitä peliä heidät pistetään liian usein pelaamaan. Tämä tuli esiin taas koronakevään loppuhuipennuksessa.

Historianopettaja Jere Linnanen kirjoittaa:

https://m.facebook.com/story.php?story_fbid=3096902756999400&id=100000391180500

Minua ei sinänsä ihmetytä, että tässä asiassa hallituksen perusteet ovat suunnilleen tasoa mitä sylki suuhun tuo, kun sama on näkynyt muutamassa muussakin yhteydessä eri poliittisin kombinaatioin. Missäköhän vaiheessa päättäjillä alkavat valot syttyä vai ovatko piuhat todellisuuteen jääneet kokonaan vetämättä?

Sinänsä Suomessa on hieno koululaitos, kansainvälisestikin vertaillen. Kiitos siitä kuuluu pitkälti ammattitaitoisille opettajille ja rehtoreille, jotka hoitavat työnsä ja myös paikkaavat pahimmat reiät poliittisten "kehittämisunelmien" ja todellisuuden välillä. Totta kai myös hyvää suunnittelua on tehty. Jatkossa kannattaisi tehdä entistä parempaa, jos opettajan työ tahdotaan pitää houkuttelevana.


PS. Hesarin artikkeli, joka käsittelee saksalaistutkimusta, kuvastaa hyvin sitä, miksi koulujen avaaminen juuri nyt voi olla ihmiskoe: https://www.hs.fi/tiede/art-2000006495619.html?utm_campaign=tf-HS&utm_term=4&utm_source=tf-other&share=6f0f4c22862ca6808e58669f61da2796

Vastaavaa tutkimustietoa on tullut Kiinasta. Ja muualta. Olemme heikoilla jäillä. Miksi tätä tilannetta, jossa alitustuminen käynnistetään, hakemalla haetaan?



18 kommenttia:

  1. Syvä kiitos tuolle Jerelle. Pukee sanoiksi monien monien ajatukset täysin. Toivoisi tämän tulevan luetuksi varsinkin niiden piirissä, jotka ovat median välityksellä erilaisia lausuntoja antaneet ja tiedostustilaisuuksia pitäneet ja kuvitelleet lausumalla ylistäviä ja kiittäviä sanoja kuvottavuuksiin saakka jotenkin hahmottavansa mitä työ peruskouluissa on ja vieläpä noilla taputuksillaan motivoivansa opettajaduunarit entistä onnellisempaan mitään-kyselemättömyyteen ja valmiuteen mihin tahansa.

    Varsinkin tuon päivityksen loppuosa neljänneksi ja kolmanneksi viimeisessä kappaleessa on täsmälleen sitä mitä olen itse kuullut monilta tutuilta opettajilta, ja ajattelen isekin niin.
    Koska sellainen on kuulkaas todellisuus. Noissa ajatuksissa ei ole kysymys edes koronasta, vaan perustilanteesta joka on päällä koko ajan.
    Jere opiskeli hissan opeksi.
    Ei riitä. Huonossa vaihtokaupassa tulikin mukana paljon muutakin mitä hänen pitäisi olla.
    Ja nyt koronan jäljiltä pitäisi pelastaa vielä lapset ja nuoret.


    Lisäksi parin viime viikon mediajutut joissa on suoraan lynkattu "huonoa" etäopetusta antaneita opettajia oppilaiden nimiä julkaisemalla (ja heitä siten helposti tunnistamalla) kuvaa tämän yhteiskuntamme suhtautumista peruasteen opettajiin ja kouluihin.
    Siellä ajatellaan olevan töissä idiootteja, joista on puristettavissa viimeinenkin pisara omien mieltymysten ja ensimmäisten ajatusten toteuttajiksi.
    Jere kuvaa tuon kaiken oikein hyvin.

    En tarkoita ettei opettajan pitäisi tehdä parastaan, mutta kuka on sanonut ettei tuo lynkattujen opettajien panos ole ollut heidän parhaansa? Koska opettajan työ on muuttunut kokonaan toiseksi mitä se on ollut (jo paljon ennemmin koronaa) on työnantajan tehtävä kouluttaa duunarinsa siihen uuteen tehtävään, siihen tulee käyttää riittävästi resursseja (aikaa) ja tulee antaa myös toimivat työvälineet.

    Yksityinen opettaja tekee sitten päätöksensä. Joko sietää, tai lähtee.
    Ruotsissa lähtivät. Siellä on tultava toimeen joukolla monissa paikoissa joka juuri saadaan haalituksi kasaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllähän koulu tekee todellakin niin laaja-alaista työtä Suomessa tällä hetkellä ja tavoittaa paremmin kuin oikeastaan mikään muu instanssi kehitysiässä olevat ihmiset, että soisi opettajia ja kouluja arvostettavan enemmän.

      Ei tässä minusta ole kyse mistään puolueesta edes, samantapaista paskanhaistatusta seuraa aika ajoin ja juuri näissä juhlapuheissa ja muissa linjapuheissa, joista viimeisimmän piti Li Andersson. En kuitenkaan koe noiden typerien puheiden liittyvän mihinkään puoluepolitiikkaan, vaan aika yleisesti siihen, että puhujat eivät vaan tajua mistä puhuvat, vaikka sattuisivat olemaan esim. opetusministereitä. Joku hallinnon tyyppi on puheet kirjoittanut ja ne sitten käydään lukaisemassa / esittämässä ja kysymyksiin ei osata vastata sen jälkeen. Olen nähnyt tämän niin monella tasolla aina kun on kyseessä ollut jonkun viraston tyyppi ja kaukana tapahtumapaikoilta kirjoitettu puhe.

      Samanlaisista asetelmista on kirjoitettu Suomessa toisissa oloissa Tuntematon sotilas ja muutama muu teos.

      Poista
  2. Oma lapseni on jo peruskoulunsa käynyt. Ne kerrat kun vanhempaintapaamisissa olin toin esiin, että luotan ihan kaikkeen mitä hän (opettaja, opettajat, koulu) tekee. Ei tarvitse perustella, ei tarvitse esittää mitä ja miksi. Peruskoulu tekee perushommansa. Luotan siihen.
    Kerroin että ainoa suuri odotus koulunkäynnille on turvallisuus. Ettei kiusattaisi ja että olisi tuvallista olla. Toivoin myös opettajien pitävän huolta itsestään.
    Opettajia oli erilaisia, mm. aika legendaarisia persoonia, kotona sanottiin aina, että hyvä että saat kokemusta kaikista eri ihmistyypeistä, sellaisistakin joiden kanssa oli hankaluuksia joissakin asioissa.

    Peruskoulu ei ole mikään ihmeiden tekemisen koulu. Suomen koulumyyttiin maailman parhaasta koulusta en usko. Ei sen sellainen tarvitsekaan olla.

    Tai ehkä on, joskus jossakin hetkittäin, mutten ainakaan odottanut oman lapseni kannalta mitään sellaista.
    Monin osin keskenräiset ihmiset (koska sellaisia kaikki ovat) opettavat ja kasvattavat siellä keskeneräisiä lapsia ja nuoria.
    Joskus käsittääkseni onnistuu, aina ei.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täytyy sanoa, että minun lapsilleni on sattunut hyviä opettajia. Yleensä naisia (muutamia miehiäkin) ja tyyppiä "kaikkensa-antaja", "uhrautuja" jne. Minusta he tekevät liikaakin oppilaittensa eteen - oma vaimo on samaa kaliiperia. Ihailtavaa tunnollisuutta ja vastuunkantoa ja kaikkea muutakin kuin opetustyötä. Täytyy nostaa hattua. Omat opettajani olivat enemmän persoonia. Luulen, ettei 70-80-luvulla opettajilta myöskään vaadittu sitä mitä tänään. Yhteiskunta oli homogeenisempi eikä ollenkaan niin sensitiivinen. Ei pitänyt tehdä sellaista määrää metatason työtä ja kehittää koko ajan jotain. Ihmiset olivat persoonia, jotkut paremmin lasten kanssa pärjääviä, jotkut huonommin. Tuli kaikenlaisia yhteentörmäyksiä, mutta toisaalta sellainen "turha" vanhempien ja koulun välinen jahnaus oli vähäisempää. Nythän opettajat ovat tällaisia yhteyshenkilöitä joka suuntaan, ja kun suomalaisia perheitä on laidasta laitaan, niin pakollista puututtavaa riittää aika lailla.

      Poista
  3. Hallitus on saanut paljon hyvää palautetta, arviointia ja jopa gallup-pöhinää hyvästä tiedottamisesta (kuulemma), sujuvasta esiintymisestä jne.
    Eli puheet luetaan sujuvasti, positiivisesti ja tuoreesti.

    Mutta siitäkö tässä on nyt kysymys?

    Ei ole. Juuri nuo ulkoaluetut hypetyspuheet, joihin viittasit, eivät ole minulle ainakaan sujuvaa tiedottamista ja hyvää esiintymistä.
    Ainoastaan asioiden hallinta olisi.

    Kyllä minä mieluummin katson Sanna Marinin symmetrisiä kasvoja kuin entisten pääministerien joiden kasvojen symmetria muistuttaa lähinnä omaani, heh he.
    Mutta asioiden hallinta olisi ainoaa symmetriaa kun hallitsemisesta puhutaan.
    Nyt toki on vaikea ja mahdoton paikka. Asioita ei tunnu hallitsevan enää kukaan.
    Päivä päivältä sukelletaan syvemmälle koronan mustaan säkkiin, josta käsin voidaan vain arvailla mikä on ehkä, jos hyvä tsägä käy, oikea päätös.

    No, toukokuun lopussa kokeillaan ihmisillä oliko koulujen avaaminen oikea päätös.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luulen, että ihmiset ovat jokseenkin tyytyväisiä, että on tähän asti terveysasioissa selvitty näin vähällä. Talouden suhteen tulee vielä todella pahoja ongelmia, joihin hallinnolla ei taida olla muuta keinoa kuin ottaa lainaa ja sitten jollakin menestyksellä jakaa rahaa ja tietenkin verottaa entistä kauheammin.

      En ole politiikan asiantuntija, mutta ihmiset ovat varmasti pitäneet siitä, että Marin esiintyy selkeästi ja varmasti jokseenkin tajuaa mistä on kyse, siis pääosin ja sikäli kuin tässä kukaan mistään tajuaa mitään. Paikka on hankala, paljon menee ohi eikä kritiikille ole nyt hirveästi sijaa eikä varmasti ole sen aikakaan ihan joka asiassa, tärkeimmissä toki.

      Muista ministereistä ja heidän puuhistaan, jotka ovat olleet enemmän tai vähemmän esillä, ei ole erityistä kiiteltävää, kun ei tuo puheiden lukeminenkaan ole aina niin hienosti mennyt. Toisaalta: olisivatko jotkut vanhat pierut tämän paremmin pärjänneet, enpä tiedä.

      Onneksi epidemia ei ole tähänasti tämän pahemmin Suomeen osunut. Olisi voinut mennä huonomminkin.

      Rajoitustoimet olivat minusta hallinnolta ihan oikea veto, siitä isot plussat. Ilman niitä tilanne olisi varmasti pahempi.

      Mitä on edessä? Ei hajuakaan. Ei ainakaan mitään helppoa. Kyllä hallinto ja kansalaiset saavat tässä venyä moneen kertaan. Toivotaan, että hallitukselta löytyisi kykyä priorisoida asioita ja auttaa suomalaisia selviämään. Vaikka kuinka eletään globaalissa maailmassa ja intohimot vetävät siihen, että lähetetään veronmaksajien rahoja miljoonatolkulla ties minne, niin nyt pitäisi ojentaa se happinaamari niille, jotka tätä yhteiskuntaa pitävät pystyssä. Muuten käy huonosti.

      Totta kai toivon sitäkin, että korona merkitsisi aidosti käytettyä mahdollisuutta tehdä jotain uutta ja kestävämpää, samoin kuin sitä, että ihmisryhmien väliset (poliittiset) vihanpidot lievenisivät, mutta luulen, että näin ei käy, vaikka ihan "normaaliin" ei palattaisikaan. Valtaa ei ole helppo luovuttaa tai jakaa uudelleen ja uudella tavalla, koska poliittiset systeemit ovat mitä ovat.


      Poista
    2. Luulen tosiaan, että suuri osa opettajista ja opettajien työtä tuntevista allekirjoittavat tuon mitä Jere Linnanen sanoo. Suunta on ikävä, kun on keksitty, että koulut ovat vastaus vähän kaikkeen. Resurssien olisi seurattava laajenevaa tehtävänkuvaa, sillä muuten myös meidän koulujärjestelmämme kriisiytyy monen muun maan tapaan, kun haasteita tulee joka nurkalta / suunnasta.

      Poista
  4. Kyllä. Hyvinvointivaltio ikäänkuin ulkoistaa asioiden hoitamisen koululle. Pitäisi tietää, että pahoinvointia ei puhalleta pois kouluissa. Siellä ei ole mitään sellaista erityistä, joka kykenisi sen tekemään.
    Se on yksi paikka jossa lapset ja nuoret voivat saada apua, mutta vain yksi.
    Ehkä esim. sosiaalitoimen puheet koronan aikaisesta lasten lisääntyneestä hädästä kertovat siitä, että se on itse epäonnistunut tehtävässään. Siis jo aiemmin.

    Itse asiassa jokainen hyvinvointivaltion toimiala epäonnistuu tuossa tehtävässä lähes aina, jos asiat eivät ole perheen tasolla kunnossa.
    Levottomuus perheistä johtuu monista syistä, en tietenkään väitä että osaisin sanoa mikä on taustasyy. Syitä on monia. Nimeää melkein minkä tahansa, se osuu jossakin oikeaan. On alkoholismia, on uskottomuutta, on taloudellisia vaikeuksia ja velkavankeuksia, on kypsymättömyyttä vanhemmiksi, työttömyyttä, mielen ongelmia...

    Koulun kuten muidenkin yhteiskunnan tahojen tulee tehdä parhaansa varsinkin lasten ja nuorten hädän auttamiseksi, mutta siellä missä on ihmisiä on aina hätää. Se on traagista mutta mikään utopia, ideologia, politiikka jne. ei sitä tule koskaan poistamaan kokonaan.

    Paha on tietenkin, jos vaikkapa köyhyyskierteessä olevan perheen lapsi ei kykene osallistumaan koulunkäyntiin oikein tukitoimin ja sitä kautta oman elämänsä pelastamiseen omasta syntymäolosuhteestaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuosta viimeisestä nousee muuten se kantani, että kun jossakin eduskunnan edessä nuoret osoittavat mieltään ilmastonmuutosta vastaan, ovat minun mielessäni ensisijaisesti ne nuoret joiden pitäisi pelastaa oma elämänsä niistä olosuhteista jotka ovat syntymässä saaneet. He ovat minun sydäntäi lähellä. Suomessa se on vielä mahdollista, jos saa psyykkisen turvan ja koulurauhan. Enkä tarkoita että heidän pitäisi lukea joksikin lääkäriksi tms. Sähköasentajan tutkinto amiksessa esim. voi olla se taltta, jolla monisukupolvinen kierre katkaistaan laakista.

      Poista
    2. Kyllä jäävät Suomessa ilmastotaistelut taistelematta, jos eivät nuoret ihmiset löydä osaksi yhteiskuntaa itsensä kouluttavina työntekijöinä ja myös itsensä työllistäjinä.

      En usko, että kukaan vapaaehtoisesti taantuu "kuluttajana" ja "eläjänä" vuosikymmenten taakse, jotta voimme saada kituuttaen aikaan hiilineutraalit olot. Siihen tarvitaan rahaa ja verovaroja ja yhteiskunnan kehittymistä.

      Yhteiskunnan ilmiöt ovat pitkälti masinoituja - nyt tämä sinänsä aiheellinen ilmastopaniikki heräsi sen nuorison parissa, joka oli sitä varmasti kotonaan saanut suut ja silmät täyteen. Minusta nuorison ilmastoherätys ei ollut mikään spontaani reaktio vaan aika lailla raskaasti rummutettu ilmiö, joka tapahtui pääasiassa yhteiskunnan hyväosaisten parissa.

      Toki olen siinä samaa mieltä, että ilmastotavoitteet ovat hyviä ja käytännön päätöksiäkin pitää saada aikaan.

      Mutta ei ole mitään yksinkertaista loikkaa fossiilisten yhteiskuntien tuolle puolen. Niin kuin ei ole koronaankaan mitään yksinkertaista ratkaisua.



      Poista
    3. Täällä Vantaan perusjunttien piirissä en ole havainnut nuorisossa suurta ilmastoahdistusta. Sen huomaa käytöksestä ja myös toisaalta siitä, että vaikka ilmasto huolestuttaa, niin varakkaammat perheet lentävät useita kertoja vuodessa ulkomaille huvittaakseen itseään turistielämyksillä.

      Poista
    4. Ilmasto tai mikään muukaan ei minua henkilökohtaisesti juuri nyt ahdista. Asiat menevät niin kuin menevät. En tarkoita, että tämä minun asenteeni olisi luovuttamista, mutta ahdistuminen ja paniikki eivät auta. Niin ei saada mitään eteenpäin - tai ainakaan pitkäaikaisena asennoitumisena näistä kahdesta ei ole hyötyä, koska ahdistuneena ja paniikissa ihminen pidemmän päälle halvaantuu toimintakyvyttömäksi. Teen parhaani ja sen mikä on minusta järkevää. Enempään en pysty, ja se sitten saa riittää, jos on riittääkseen.

      Poista
    5. Toimintakyvyn ylläpito on tärkeintä. Se ei tarkoita sen enempää luupääpositivisuuden ulospäin demoamista kuin luovuttamista. Maailman yleisistä asioista saan itseni ahdistumaan vain demografisilla kehityskuluilla ja niiden seurauksilla.
      Pitää käydä silti töissä, hoitaa duuni ja kotiasioita, ja yrittää pitää keho elossa.

      Ilmaston suhteen uskon ratkaisuun. Koronakaan ei tule maailmaa kaatamaan vaikka se tulee niin hyvinvointia perinteisessä materiaalisessa mielessä karsimaan kuin samoin hyvinvointivaltiotakin rajaamaan.
      Kun fyrkka loppuu, se loppuu.

      Omassa elämässä on koko ajan sen verran todellisiakin umpikujia tarjolla ja uhkaamassa, että en mieti olenko positiivinen vai negatiivinen yleisten asioiden suhteen. Omalla asenteella tai poliittisella statuksella ei ole mitään väliä tässä, mun setti on milloinkin mikä se on. Yleensä viisari liikkuu minussa viimeisten faktatietojen perusteella siten, että otan numerot numeroina enkä politiikkana. Kuka on jaksanut mun kommentointia lukea joskus, tietää mitä tarkoitan.

      Vnataan perusjuntit...Loistavaa jos sellaisia vielä on.
      Telkussa olen katsellut paria talonrakennusohjelmaa jossa selväpäiset nuoret kyvykkäät miehet rakentavat fiksujen ja itsensä kanssa sinut olevien vaimojensa kanssa perheilleen taloja. Ja osaavat sen vielä. Ajattelen silloin, että tuonkaltaisten maa on, maailma on heidän. Tuossa on ydinjoukko joka on kaiken tämän muun näennäiskeskustelusälän takana.
      Heitä on jopa (vielä) Ruotsissa ohjelmien mukaan.

      Jos edellä sanomani jotakin loukkasi, anteeksi, tarkoitus oli vilpitön kehuminen ja itse kuulun sitä paitsi joukkoon joka ei osaa rakentaa. Jos osaa mitään muutakaan oikeasti.
      Mutta perusjuntit perikööt maan!

      Poista
    6. Korjaan: ihmisiä jotka osaavat esim. rakentaa ja pitää elämänsä muutenkin käsissään rikkomatta sitä käsitteellisiksi palasiksi, ei voi kylläkään sanoa mitenkään junteiksi. He ovat kulttuuristen jatkumoiden varsinaista sivistyneistöä parhaimmillaan.

      Poista
    7. Kyllä minustakin eniten on hyötyä itselleen ja toisille ihmisistä, jotka osaavat tehdä jotain konkreettista. Koska jossain vaiheessa pelkkä ajattelu ja ideologia loppuvat. Niillä ei elä. En silti sano, etteikö tarvittaisi ajattelemaan kykeneviä ihmisiä - tarvitaan kyllä ja nimenomaan myös sellaisia, jotka pystyvät myös toimimaan asioiden eteenpäinviemiseksi. Mutta siitä ei rakennu mitään hyvää, että jotkut ajattelevat ja toiset istuvat kodeissaan tai missä hyvänsä jonkin asian huumaanina ja ajattelevat, että joku toinen hoitaa asiat.

      Pidän aktiivisista ihmisistä, jotka vievät asioita eteenpäin hyvään suuntaan. Mitä enemmän heitä on, sitä paremmin yhteiskunnassa voidaan. Ainakin mahdollisesti näin.

      Poista
  5. Tuota viestiä tutkimuksista minkä lisäsit päivitykseesi on ollut jo pitkään liikkeellä. Tämä vain vahvistaa sitä.
    Koska hallitus linjansa valinnut tulemme pian koulujen aukaisemisen jälkeen kuulemaan hätäisen THL:n ja STM:n kertomassa, että tartuntoja ei ole raportoitu kouluissa.
    Olemme saaneet maistaa ihan pienen ripauksen totalitääristen valtioiden toimintamalleja kun yhtä totuutta ajetaan monella suunnalla tajuntaan.

    Tämä on näkynyt korostuksessa, että vanhempien ikään kuin velvollisuus on nyt laittaa kahdeksi viikoksi oma lapsi kouluun, vaikka kotona etänä kaikki olisi ollut kunnossa. Siis alistua.
    Itse ymmärrän hemmetin hyvin vanhempia, jotka eivät syistä jotka kykenevät omalla kohdallaan oikein hyvin itse harkitsemaan, pitävät lapsensa toukokuun loppuun saakka kotona.

    VastaaPoista
  6. Tarkoitan että jos kotona joku tietää riskin suureksi oman perheen suhteen, on hän itse omassa asiassaan paras arvioija. Ei median kolumnisti tai ministeri/ministeriö.
    Suomi ei ole sentään totalitäärinen valtio, jossa tehtävänä on vain alistua jokaiseen hallinnon päätökseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa mieltä tuosta. Noita uutisia on tosiaan ollut muutamia jo aiemminkin, vieläpä ennen hallituksen linjausta avata koulut. En ymmärrä tätä asiaa turvallisuusnäkökulmasta ollenkaan. Olen myös huomannut, että ihmiset ajattelevat tässä asiassa itsenäisesti eli tavalliset poliittiset ja ideologiset linjat eivät pidä. Se on minusta tavattoman rohkaisevaa, koska kertoo siitä, että tärkeiksi koetuissa kysymyksissä ei mennä kuin pässit narussa, kunhan joku idoli jotain sanoo.

      Poista