keskiviikko 20. toukokuuta 2020

Ergon hodos (editoitu 23.5.20)




Työläs on polku,

sotkuinen ryteikkö

johon suuntaat;

jos pääset

avaraan paikkaan,

sitäkin ympäröi

uhkaava metsien vuori.


Mitä näet,

kun katsot häntä,

joka lähti matkaan?

Kantapää vilahtaa

oksien lomaan,

sitten seinä sulkeutuu.


Nämä metsät ja vuoret,

täynnä kahlittujen kasvoja,

yhteenkasvaneita luita

ja tunnotta venyvää nahkaa.

Olet yksi muiden joukossa

ja yksin.




18 kommenttia:

  1. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voisi olla rytmisesti hyvin esim. "uhkaava metsien vuori" tai "eksyttävien metsien vuori" ja toki myös asiallisesti.

      Poista
  2. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  3. Kiitos, Jari! Ajattelin jatkaa tätä päivittäin hiukan sikäli kuin mieleen sellaisia asioita tulee, että niitä voi tähän lisätä. Tässä on tyylillisesti hiukan vanhahtava kaiku. Liekö tässä tulee seuraavaksi jotain helvetinnäkyjä... Tai kristityn vaellusta.

    VastaaPoista
  4. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin se on, siis tämä helvetinnäky. Kuuntelin kerran tosin radiosta ohjelmaa, jossa täysin uskonnolliselle todellisuudelle vieras suomalainen mies kertoi, miten oli joutunut tällaiselle helvetinmatkalle. Hän ei ollut ollut unessa vaan maannut sängyllään leväten ja pikku hiljaa hän oli siirtynyt johonkin ahdistavaan tilaan, jota hän kuvasi hyvin elävästi. Se oli sellainen maanalainen puutarha, jossa kaikki oli palanutta. Matka toistui kolmesti ja aina hän joutui "syvemmälle" ahdistuksen paikkaan, mm. väentungokseen jossa huokui valtava syyllisyys, siis tietoisuus omasta syyllisyydestä. Mies kertoi tämän kokemuksen olleen käännekohta hänen elämässään. Hän ei osannut selittää kokemustaan millään senhetkisen elämänsä asialla. Tämä juttu tuli siis Yleltä eikä miltään hörhökanavalta. Varmaan voi sanoa, että ihmisen mieli voi tehdä kaikenlaisia temppuja, mutta kyllä tuollainen on kokijalleen sellainen tapaus, että tuskin selittämällä vaimenee.

      Poista
    2. Mies ei ollut aineissa tai humalassa, pikemminkin sellainen hyvin tasainen tyyppi. Erikoinen ja harvinainen juttu.

      Poista
  5. Toimiva runo minunkin mielestäni.

    Voi sanoa, että kristinusko josta on poistettu helvetti ja saatana ovat saatanan helpoin voitto. Armolla ja Kristuksella ei silloin ole mitään todellista tarkoitusta, ne menevät samalla, ja jää vain kiiltokuva sosiaalinen (joillekin kevytsosialistinen) pyhäkoulu aikuisille.

    Luulen että muunkin elämän ja koko maailman menon suhteen on sama juttu. Kun paha, pahuus poistetaan yhtälöstä, ollaan maallisinkin mittarein jatkuvassa utopian mahdollisuudessa kunhan vain kaikkea kehitetään, ja puheet ja teot ovat sen mukaisia. Mennään arvot edellä, ihminen niiden takana.

    Totta kai tarkoitan myös, että maailmaa pitää parantaa kaikin voimin ja toimin, mutta sellaiset irrationaalit voimat täällä myös jyllää (myös itse kussakin), että kaikki ei vain ole mahdollista.
    Tuossa runossa oli välähdys siitä.

    -

    Itse kirjoittelin joskus sellaista tekstiä, jossa perhe oli maalla vuokraamassaan talossa. Isän epäonnistumisia paossa. Myös konkreettisia velan rikollisia perijöitä.
    Talon etualalla on pelto ja kauempana tie. Avara maisema. Pellolla kasvoi. Mielissäkin.
    Talo sijaitsi kuitenkin metsän reunalla siten, että talon takana rinteessä tuli tiheä musta kuusimetsä heti vastaan. Metsien muuriksi sitä nimitin. Siellä hämärää, näkyjä ja mörköjä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli ehkä hieman selmalagerlöfiläinen(tms.) kaiku tuossa tekstikuvassa, mutta vanhassa vara parempi, heh.

      Poista
    2. Jope, tuo sinun kirjoitelmasi kuulostaa hyvältä, ihan mahdollinen skenaario josta lähteä, tuttu mutta ei yhtään mitenkään kliseinen.

      En minäkään jaksa uskoa, että pahuus olisi pelkkää abstraktia hyvän puutetta tai jos onkin, hyvän puute ottaa ja saa myös muotoja ja hahmoja ja silloin siitä tulee enemmän kuin abstraktio. Sikäli kuin hyvä ja paha ovat olemassa, ne ovat olemassa suhteessa ihmiseen eikä niitä voi täysin silloin relativisoida tai selittää, etteivät ne todellisuudessa merkitse mitään.

      Poista
    3. Paha ei missään nimessä ole jotain joka voidaan palauttaa vääristyneisiin ja alistaviin yhteiskuntarakenteisiin, vaikka niitäkin vastaan on taisteltava.

      Mutta ei ole mitään poliittista hyvyyden voittoa, joka ratkaisisi ihmisen pahuuden ongelman. Hyvät aikomukset ovat kerta toisensa jälkeen mädänneet pystyyn, yleensä sitä pahemmin mitä voimakkaammin on vannottu jonkin puolueen, järjestelmän tai ideologian nimiin.

      Poista
    4. Tämä nähdään Euroopassakin eri tavoin lähivuosina. Toivottavasti selvitään.

      Poista
    5. Pelkään että meidänkin maamme alkaa jakautua pian todella tuolla tavalla. Että olemme nähneet vasta alun. USA:ssa on tästä esimerkki jo. Ideologioiden, ja vielä hatarien, kamppailu jossa tosiasiat eivät enää enää merkitse mitään.

      Muutama vuosi sitten alettiin puhua juuri tästä. Ja aivan oikein, että realismilla pitäisi mennä eteenpäin. Mutta ei kestänyt pitkään kun alkoi kuulua, etteivät ne toiset voi "omistaa" realismiaan tai oikein edes puhua realismin hengessä. Että niiden esittämillä tosiasioilla ei ole realismin nimeä, vaan oikeinakin ne esittävät realisminsa vain omisssa nimissään. Eli faktatkin relativoitiin. Niiden esittäjällä piti olla oikea muu asenne taustalla. Eräänlainen lock-down sekin.

      Tämä on osa pahuuden ongelmaa. Kuvitellaan toiset omien kuvien kaltaisiksi, kuvitellaan toisille tunteita ja motivaatioita.

      Maailman historiaa kun katsoo on selvää että ihmisissä on paljon hyvyyttä. Muuten eivät kaikki ne hyvät kehityskulut, monet pysyvät muutokset joita pidämme nyt itsesäänselvyyksinä, olisi olleet mahdollisia.
      Sama koskee myös pahaa, pahuutta. Historia on myös ihmisen itsetuhon historiaa.
      En usko että mikään rakenne sinänsä tulee sitä poistamaan. Ei sen enempää fossiilisosialismin jo tapahtunut kuin monien odottama uusi muotihorisontti, fossiilikapitalismin kaatuminen.

      Poista
    6. Ihmisistä on tullut niin lapsellisia että he kuvittelevat pahan olevan jossain puolueessa tai ihmisissä. Paha on jokaisessa ja se nostaa päätään silloinkin kun ihminen itse kuvittelee tekevänsä hyvää. Minusta nykyihminen on ennen kaikkea aivan helvetin naiivi ja tyhmä.

      Poista
  6. Totta kai siihenkin pitää uskoa, että hyvä voi kohdata ihmisen ja muuttaa elämää.

    VastaaPoista
  7. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  8. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  9. Kiitos, Jari. Tässä muiden hommien ohessa kävin katsomassa, mitä runolle kuuluu ja sain sen mielestäni hyvään kuosiin. Voisi olla hyvin mukana jossain kokonaisuudessa.

    VastaaPoista