Hallituksen tiedotustilaisuus koulujen avaamisesta

Perusopetuksen koulut avataan asteittain nyt toukokuussa. Eipä tähän voi muuta sanoa kuin että toivotaan parasta ja pelätään pahinta. Parasta tietenkin olisi, ettei korona alkaisi levitä ja pahinta olisi se, että opettajat ja perheet sairastaisivat ainoana lepoaikanaan eli kesällä.

Minusta tämänpäiväinen tiedotustilaisuus oli hallituksen tähänastisista heikoin. Jos tietää mitään koulujen arjesta ja olosuhteista, olivat jutut aika lailla yläpilveä. Sinänsä ratkaisu oli vaikea, enkä suoranaisesti moiti hallitusta ratkaisusta vaikeassa tilanteessa, kun pitää mennä hiukan kuin pimeässä kopeloiden ja vaistolla. Mutta sitten on kyllä monenlaista naputtamista.

Etäopetus on taannut subjektiiviset oikeudet ja tasavertaiset mahdollisuudet oppimiseen. Etäopetus on toiminut niin hyvin kuin se ylipäätään voi toimia. Ei koulujen avaaminen oppimista juuri muuksi muuta.

Eivät opettajat ehdi sen kummemmin oppilaiden pahoinvointia tai oppimisen ongelmia kartoittaa viimeisen parin viikon aikana ja laatia niiden pohjalta suunnitelmia syksyksi, jolloin muka sitten paikkaillaan tehostetusti mahdollisia vaurioita. Ja vaikka ehtisivätkin, ovat ongelmat sellaisia, ettei opettaja niitä tuosta vaan muuksi muuta. Ei siihen ole resurssejakaan. Ylimääräiset aikuiset eli koulunkäyntiavustajat ovat sitä paitsi tällä hetkellä lomautettuja.

Anderssonin puheet turvallisesta opetuksen järjestämisestä olivat aivan paperia. En tiedä, mikä käsitys ministereillä on koulujen arjesta, mutta pelkästään opetusryhmien erillään pitäminen, valinnaisten ryhmät, ryhmätkoot, välituntien järjestäminen sekä tarvittavat tilat tuottavat valtavia ongelmia. Opetuksen porrastaminen aamupäivälle ja iltapäivälle on yksi ratkaisu, mutta kuka siivoaa tilat ryhmien vaihtuessa? Koulut kärsivät jo nyt tilanahtaudesta, on homekouluja ja tilapäisiä järjestelyjä. Kuulosti tyypilliseltä virastopuheelta, jossa alaspäin voidaan antaa kaikenlaisia älyttömiä käskyjä toteutettavaksi. Voi rehtoriparkoja, kun yrittävät pohtia tilajärjestelyjä ja kaikkea muutakin ja rekrytoida ja haastatella samaan aikaan seuraavan vuoden opettajia.

Herää lähinnä yksi kysymys: Miksi pistetään ministerit puhumaan kansalle aivan toisarvoisia asioita tai lähinnä sotkemaan päivänselvää asiaa? Kyse ei ole kouluista ja opetuksesta ja sosiaalisuudesta vaan epidemian hallitusta levittämisestä.

Li Andersson pistettiin todella ilkeään paikkaan, eikä hän selvinnyt minusta kovin kummoisesti. Tai ehkä hän sitten itse uskoo mitä puhuu, mutta ei hän vakuuttava ollut. Marinkin vaikutti epävarmalta. No, mitäpä muuta voi odottaa. Ei kukaan tiedä viruksesta tarpeeksi, ja ratkaisut ovat kokeiluja. THL:n Mika Salminen oli selittämässä asiaa, ja Marin antoi mikrofonin hänelle heti kun pystyi. Aika näyttää, miten todellisia hänen perustelunsa olivat.

Ehkä tässä liikkeessä on järkeä pidemmällä tähtäimellä, kun valtaosan ihmisistä kuitenkin pitää sairastua jossain vaiheessa koronaan, mutta niillä puheilla, joita ministerit puhelivat, tai heidän perusteluillaan, ei mielestäni ollut juurikaan tekemistä ensisijaisten syiden kanssa.


PS. Minun mielestäni ihmisestä näkee useimmiten kun hän joutuu puhumaan vastoin omaa ajatustaan tai käsitystään. Anderssonin nonverbaalinen viestintä - esimerkiksi virnistelevä ilme ja tietty "keveys" - kertoi, että jotain oli vialla. Mielestäni myös Marinista näki, että nyt mennään heikoilla jäillä. Ei auta kuin nostaa peukut ylös, ihan ihmisten turvallisuuden vuoksi. En katsonut A-studiota, vain tiedotuslähetyksen klo 20.