perjantai 17. huhtikuuta 2020

En attendant...




Vallankumous on kuollut mutta niin on työväenaatekin. Kaikki istuvat hirttoköysineen piknikillä ja odottelevat perustuloa. Aika ajoin he heräävät horroksestaan ja kömpivät lavalle, jolle on asetettu mikrofoni. Kukaan ei voi hirttää itseään mikrofoninjalkaan. Yksi toisensa jälkeen he rykäisevät kurkkuaan, avaavat suunsa ja huokaisevat, kukin omalla yksilöllisellä äänellään, omalla aksentillaan: Identiteetti. Ihastus on valtava, kannustushuudot kiirivät ilmassa ja ilmaisevat heidän jakamatonta ihmisarvoaan. Ei ole tuotantovälineitä, joita ottaa haltuun. On ehkä tuotantotapoja, joita ottaa pois, tai protestoida. Tai on tuotantovälineitä, mutta ne ovat yhtä kaikki vääränlaisia. Paitsi kampi, jolla pyöritetään virta mikrofoniin ja äänentoistolaitteisiin. Odotetaan sopivien valmistuvan, sitten ne kyllä otetaan ripeästi haltuun. On filosofisia pohdintoja tuotantovälineiden luonteesta. Osallistuminen on innokasta. Fossiilikapitalismi on paha, sähkökommunismi hyvä. Yhteiskunta on paha, sillä se perustuu fossiilikapitalismille ja jossain määrin työläisyydelle, vääränlaiselle alistetulle työläisyydelle. Fossiilikapitalistisessa yhteiskunnassa perustulokin on riistoa. Tarvitaan sähkökommunismilla tuotettu globaali perustulo. Miten tuottaa hiilineutraali perustulo? Siihen on matkaa, jos ymmärtää ajatella pelkkää äänentoiston tarvitsemaa sähköenergiaa. Voisiko jokainen tuottaa oman perustulonsa eli työnsä arvon käyttämällä oman äänentoistonsa kampea vai pitäisikö kammenpyöritys olla yhteistä ja vuoroihin jaettua? Vallankumous näyttää kuitenkin mahdolliselta, kunhan fossiilikapitalismi muuttuu ensin sähkökapitalismiksi ja tuottaa vallankumouksen arvoiset edellytykset ja välineet tai riittävän perustulon. Vallankumous tai reilu perustulo. Miettiköön kapitalisti sitä, kun maailma palaa ja me viritämme hirttoköydet ja luomme niistä luottamuksen kehän. Kaikki istuvat piknikillä ja odottavat. Liikun heidän joukossaan ja liikutun. En ymmärrä paljoakaan, mutta tunnen viehtymystä autoritäärisiin yhteiskuntiin, rajatun yhteiskunnan harmoniseen yllätyksettömyyteen.









13 kommenttia:

  1. Tähän manifestiin yhdyn täysin!

    Tekninen kysymys: keksitkö sinä käsitteen sähkökommunismi? Se on loistava. Paljastaa sähköllä käyvän parempien ihmisten ideologioiden töpselien takaiset tyhjyydet.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siis sen Seinän jonka itsestään uskotaan tuottavan energiaa ja jaettavaa vaurautta kaikille.

      Poista
    2. Kai minä sen keksin. Ei minulla ole tarjota tähän tilanteeseen mitään kovin kummaa ratkaisua mutta tällaista tämä on. Minulle on ok, jos keksitään tuulella käyvä yhteiskunta, en pane vastaan.

      Poista
  2. Sähkökommunismi. Tuulikommunismi. Kasvikommunismi. Ilmastokommunismi.
    Parempi kommunismi.

    Jos ei noilla fossiilikapitalismi ja setäkapitalismi kaadu, niin jo on ihme.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Esimerkiksi perustulo olisi minusta ok, mutta minkä suuruinen sen olisi oltava, jotta se riittäisi realistisesti. Luulen, että nyky-yhteiskunnassa se olisi iso raha, jos siihen olisi laskettu sisään kaikki nykyiset tuet eikä muuta jaettaisi. Se olisi valtava kuluerä veronmaksajien kuitattavaksi. Koronakriisin aikana ymmärtäisin kyllä jonkin väliaikaisen järjestelyn. Mutta paljonko se olisi ja mihin se lopulta riittäisi ja kuka sen esimerkiksi verotuksen tasolla kustantaisi, on todella monimutkainen kysymys.

      Poista
    2. Sinänsä en todellakaan vastusta hyviä hankkeita ilmaston puolesta, ne ovat välttämättömiä. Eri asia on mihin kehykseen ne kytketään ja kuinka realistisia ja toteutettavia ne ovat. Emme voi tietenkään odottaa täydellistä suunnitelmaa vaan on toimittava sillä mikä on.

      Poista
    3. Luulen Vesa, että tavanomaisen arviontikyvyn omaavien ihmisten kannattamat hankkeet ovat 90 prosenttisesti hyviä, hyvää tarkoittavia, yleiseen hyvään tähtääviä ja sinänsä kannatettavia.
      Niin oikeiston kuin vasemmiston ehdotukset.

      Minulle ei tule Suomessa mieleen yhtään päättäjää tai vaikuttajaa, jonka pyrkimykseen ohajata kaikkea hyvää kohti, en voisi luottaa jossakin määrin.

      (Luen tästä ulos vain erilaiset mielten manipulaattorit, joilla on selkeästi halu vaikuttaa ihmisten yksityiseen ajatteluun ja ohjata kaikkia ajattelemaan ja kokemaan samalla tavalla.)

      Kokonaan eria asia on, niin kuin näetkin, miten nämä hyvät tarkoitukset ovat toteuttaviss ja millaisia seurausketjuja ne laukeisevat. Seurauksien myötä monet hyvät tarkoitukset voivat muuttua, ja ovat muuttuneetkin jo, täydellisiksi vastakohdikseen.
      Niiden kanssa ollaankin sitten kokonaan toisenlaisella pinnalla.

      Poista
    4. Asia on yleispuitteissaan juuri noin kuin kuvaat. Toki on varmasti ehdotuksia, jotka ovat eri tavoin jopa vahingollisia eivätkä auta asiaa - niin oikealla kuin vasemmalla.

      Usein kuitenkin tämäkin homma polarisoituu.


      En voi kiistää sitäkään, etteikö ilmastokysymyksessä olisi myös aidosti kyse hätätilasta.

      Toisaalta polarisoituminen liittyy eri tahojen reaktiovoimakkuuteen, ja asian erilaisista painottamisista seuraa yleensä myös polarisoituneen tilanteen sisällä kielenkäyttöä joka on ehkä tarvittavaa vahvempaa (tai ei ainakaan auta asioita).




      Poista
    5. Ilmasto on hätätila. Juuri nyt, lyhyellä tähtäyksellä kaikki ilmastotoimet on pantu toimeen moninkertaisesti korona-stopin vuoksi. Se on muuten niin, vaikka huolestujat kiirehtivät huolestumaan, että ei tämä tunnu missään. Tuntuu.

      Poista
    6. Tuotannon palauttaminen paikalliseksi siellä missä se vain on mahdollista olisi mielestäni nyt tavoite, jota jokaisen ympäristöpuolueen tulisi ajaa. Sillä olisi kestävän kehityksen tavoitteiden suhteen todella monitasoisia vaikutuksia. Ja myös ilmaston.

      Tämä on nyt ehkä koronan myötä tullut selväksi ja koska ilmastoasia palaa koronan jälkeen takaisin agendalle, tätä uutta tajua pitäisi hyödyntää nyt myös ilmaston hyväksi.
      Olisi myös realismia jos mikä. Paikalliskommunismia suorastaan.

      Poista
    7. Kyllä. Tuotettaisiin lähellä ja vastuullisesti. Näkisi heti, mitkä ovat muutokset ympäristössä myös.

      Poista
  3. Koronatilanteesta sen verran, että tilanne maamme tiedotuksessa on muuttuut farssissa.
    Viranomaiset/asiantuntijat/analyysin tekijät antavat nyt eri medioissa ja lähetyksissä ja artikkeleissa kuin kilpaa täydellisen vastakkaisia ohjeita ja suosituksia. Noin joka kolmen tunnin välein. Riippuu minkä lehden sattuu aukaisemaan,
    Kun tähän laskee sen vielä YLEn eilen uutisoiman tiedon, ettei meillä Suomessa ole onnistuttu oikein edes kuolleiden raportoinnissa (vrt. Kiina ja Venäjä...), niin ei voi muuta kuin hymähtää.

    Tämä em. ja tätä edeltänyt kansalaisvelvollisuusmeemi minä-uskon-vain-asiantuntijoihin jäänee päähäni pinttymäksi, jota tulen ehkä toistamaan seuraavat 10 vuotta:) Mihin tässä nyt pitää uskoa ja luottaa, että olisi kunnon tolkun kansalainen, kun ne (teidän) asiantuntijat ovat koko ajan kaikesta eri mielisiä?

    Pitääkö luottaa siis yhtä aikaa vastakkaisiin kantoihin?
    Vai siihen keneltä sattui viimeksi kuulemaan?
    Vai onko jossakin joku ranking, josta tietää arvojärjestyksen?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta kuvastaa todella sekavaa tilannetta ja sitä, miten asioista ei todellakaan tiedetä riittävästi.

      Ihminen joka nyt vannoo kansalaisvelvollisesti tuohon tapaan kuin kuvaat saa vaihtaa levyä useaan otteeseen. Tilanne selkiytyy tapahtumisen myötä.

      Sekin on sanottava, että Suomessa on onnistuttu jossakin suhteessa mutta myös tehty todella typeriä virheitä (maski- ja suojaväline -gate kaikkinensa).

      Saa nähdä, mitä kaikkea vielä paljastuu. Samalla suurin toive on, että koronasta päästäisiin vielä eroon. Mutta miten ja millä aikataululla näin käy onkin sitten todella vaikea sanoa.

      Jotenkin hapuilevaa ja haparoivaa asian hoito on. Vihollinenkin on voimakas, se on myönnettävä.

      En suoraan sanoen luota sataprosenttisesti kehenkään tässä. Täytyy vain yrittää parhaansa itsensä suojaamisessa ja eristämisessä. Niin auttaa toisiakin.

      Poista