keskiviikko 29. huhtikuuta 2020

Hallituksen tiedotustilaisuus koulujen avaamisesta


Perusopetuksen koulut avataan asteittain nyt toukokuussa. Eipä tähän voi muuta sanoa kuin että toivotaan parasta ja pelätään pahinta. Parasta tietenkin olisi, ettei korona alkaisi levitä ja pahinta olisi se, että opettajat ja perheet sairastaisivat ainoana lepoaikanaan eli kesällä.

Minusta tämänpäiväinen tiedotustilaisuus oli hallituksen tähänastisista heikoin. Jos tietää mitään koulujen arjesta ja olosuhteista, olivat jutut aika lailla yläpilveä. Sinänsä ratkaisu oli vaikea, enkä suoranaisesti moiti hallitusta ratkaisusta vaikeassa tilanteessa, kun pitää mennä hiukan kuin pimeässä kopeloiden ja vaistolla. Mutta sitten on kyllä monenlaista naputtamista.

Etäopetus on taannut subjektiiviset oikeudet ja tasavertaiset mahdollisuudet oppimiseen. Etäopetus on toiminut niin hyvin kuin se ylipäätään voi toimia. Ei koulujen avaaminen oppimista juuri muuksi muuta.

Eivät opettajat ehdi sen kummemmin oppilaiden pahoinvointia tai oppimisen ongelmia kartoittaa viimeisen parin viikon aikana ja laatia niiden pohjalta suunnitelmia syksyksi, jolloin muka sitten paikkaillaan tehostetusti mahdollisia vaurioita. Ja vaikka ehtisivätkin, ovat ongelmat sellaisia, ettei opettaja niitä tuosta vaan muuksi muuta. Ei siihen ole resurssejakaan. Ylimääräiset aikuiset eli koulunkäyntiavustajat ovat sitä paitsi tällä hetkellä lomautettuja.

Anderssonin puheet turvallisesta opetuksen järjestämisestä olivat aivan paperia. En tiedä, mikä käsitys ministereillä on koulujen arjesta, mutta pelkästään opetusryhmien erillään pitäminen, valinnaisten ryhmät, ryhmätkoot, välituntien järjestäminen sekä tarvittavat tilat tuottavat valtavia ongelmia. Opetuksen porrastaminen aamupäivälle ja iltapäivälle on yksi ratkaisu, mutta kuka siivoaa tilat ryhmien vaihtuessa? Koulut kärsivät jo nyt tilanahtaudesta, on homekouluja ja tilapäisiä järjestelyjä. Kuulosti tyypilliseltä virastopuheelta, jossa alaspäin voidaan antaa kaikenlaisia älyttömiä käskyjä toteutettavaksi. Voi rehtoriparkoja, kun yrittävät pohtia tilajärjestelyjä ja kaikkea muutakin ja rekrytoida ja haastatella samaan aikaan seuraavan vuoden opettajia.

Herää lähinnä yksi kysymys: Miksi pistetään ministerit puhumaan kansalle aivan toisarvoisia asioita tai lähinnä sotkemaan päivänselvää asiaa? Kyse ei ole kouluista ja opetuksesta ja sosiaalisuudesta vaan epidemian hallitusta levittämisestä.

Li Andersson pistettiin todella ilkeään paikkaan, eikä hän selvinnyt minusta kovin kummoisesti. Tai ehkä hän sitten itse uskoo mitä puhuu, mutta ei hän vakuuttava ollut. Marinkin vaikutti epävarmalta. No, mitäpä muuta voi odottaa. Ei kukaan tiedä viruksesta tarpeeksi, ja ratkaisut ovat kokeiluja. THL:n Mika Salminen oli selittämässä asiaa, ja Marin antoi mikrofonin hänelle heti kun pystyi. Aika näyttää, miten todellisia hänen perustelunsa olivat.

Ehkä tässä liikkeessä on järkeä pidemmällä tähtäimellä, kun valtaosan ihmisistä kuitenkin pitää sairastua jossain vaiheessa koronaan, mutta niillä puheilla, joita ministerit puhelivat, tai heidän perusteluillaan, ei mielestäni ollut juurikaan tekemistä ensisijaisten syiden kanssa.


PS. Minun mielestäni ihmisestä näkee useimmiten kun hän joutuu puhumaan vastoin omaa ajatustaan tai käsitystään. Anderssonin nonverbaalinen viestintä - esimerkiksi virnistelevä ilme ja tietty "keveys" - kertoi, että jotain oli vialla. Mielestäni myös Marinista näki, että nyt mennään heikoilla jäillä. Ei auta kuin nostaa peukut ylös, ihan ihmisten turvallisuuden vuoksi. En katsonut A-studiota, vain tiedotuslähetyksen klo 20.




Huhtikuu




Huhtikuu on kuukausista julmin,

kuukausista toksisin,

oikeistolaisin kaikista kuukausista.


Huhtikuu on kuukausista kuivin,

kuukausista antisemitistisin,

kauimpana unelmoivien kuiden tarhoista - - -


Nostaa sireenit katoille, klikkaa

kuolleet otsikot maasta, kiihottaa kansanryhmää

vastaan kevätsateella, saa ironian

oraat kirskumaan hampaissa - - -


Huhtikuu, sulavaa routaa ja koiranpaskaa,

muovipusseja näkymättömiin haihtuvalla lumella,

kloriittia jota pumpataan sairaisiin keuhkoihin - - -

toukokuu tulee toisen kerran tänä vuonna.





sunnuntai 26. huhtikuuta 2020

Kevätlauluja



Tuskin kukaan, joka on elänyt nuoruuttaan kasarilla, on onnistunut ohittamaan Sabrinan hittiä "Boys (Summertime love)". Näin kevätiltaan sopii hyvin Sansan folkahtava versio kappaleesta. Minusta tämä on huomattavasti aistikkaampi kuin alkuperäinen.

Kappale, jota on tullut kevään aikana kuunneltua, ja jonka vuoksi tyttäreni ovat minulle naureskelleet, on Billie Eilishin Everything I wanted. Hieno kappale jopa setämiehen kuunnella.

Keväässä on nämä kaksi puolta: heräävät vaistot ja se synkempi pohjavirta.


lauantai 25. huhtikuuta 2020

Alittaja ja rimanalittajat -palkinto



Tuli mieleen, että tämän majuri-Alin valekuolema -keissin perustalta tekisi mieli perustaa vuosittain jaettava palkinto, joka kantaa nimeä Vuoden alittaja ja Vuoden rimanalittajat.

Palkinto jaetaan parhaiten viranomaisia kusettaneelle sankarille sekä keskeisille poliitikoille, toimittajille ja yksityisihmisille, jotka ovat olleet rimanalittajina huseeraamassa tapauksen tiimoilla joko viestinnällisesti, poliittisesti tai muutoin. Totta kai yksi kategoria tulee perustaa myös kusetuksen paljastajalle.

Kyseisen majuri-Ali-keissin ehdokaslista on joka tapauksessa kova. Julkistan sen parin viikon sisällä, kunhan perehdyn ehdokkaisiin ja laadin perusteet.

Ajattelin, että palkinto olisi arvoltaan 1 euro per kategoria,  mutta jos eurojen lähettäminen osoittautuu ongelmalliseksi, palkitut saavat ainakin juhlarunoni joissakin muodossa juuri heille omistettuna ja kustomoituna.

Ali itse on luonnollisesti kovin ehdokas Vuoden alittajaksi. Saa nähdä, mihin ja minkänimiselle ihmiselle euro lähetetään. Veikkaan, että Ali (tai kuka hän nykyisin onkaan) saattaa löytyä huomattavasti lähempää kuin Irakista, esimerkiksi Saksasta tai Ruotsista.

Myös yleisö saa tehdä ehdotuksia vuoden kovimmaksi alittajaksi sekä rimanalittajiksi.

Ehkä tänä vuonna voisi perustaa myös palkinnon oman erikoisalan eli Korona-sarjan.




Opettajat ja koronakriisi

Koronakriisin myötä herää kysymys: Mitenköhän opettajan rooli on yhteiskunnassa ymmärretty? Onko opettajan ja koulun tehtävä huolehtia, että lapsi saa ruokaa ja tarvittavia virikkeitä, tai onko opettajan ja koulun asia hoitaa  sosiaalityötä ja lastensuojelua, jotta esimerkiksi ura-  ja päihdevanhemmat voisivat jatkaa helpommin valitsemaansa elämää? Mitä tapahtuisi jos ei opettajia ja aukinaisia kouluja olisi kantamassa vastuuta koko tällä rintamalla?

Vaimo sanoi, että koronakriisin ja etäopetuksen hyvä puoli on ollut se, että ensi kertaa pitkiin aikoihin hän on voinut keskittyä pääasiallisesti opettamiseen. Samalla hän on oppinut tuntemaan oman luokkansa oppilaat aivan uudella tavalla nimenomaan oppijoina.


Tämä vain pienenä huomiona kriisin avaamaan näkymään siihen, missä Suomessa mennään. Mielestäni on surullista, että opettajien ja koulun niskaan ollaan kaatamassa ja itse asiassa ollaan jo pitkään kaadettu asioita, joista aivan muiden ihmisten, ennen kaikkea vanhempien, pitäisi ottaa vastuuta. Minusta ei riitä, että sanotaan juhlavasti: Opettajan työ on vastuullista ja kokonaisvaltaista.


*

Tulee tällainenkin mieleen: jos kerran halutaan laumaimmuniteettia (sitähän ei edes tiedetä, kuinka pitkäksi aikaa immuniteetti sairastamisesta tässä tapauksessa syntyy) ja tahdotaan rytmittää koronaepimedian leviämistä, niin miksi ei sitten sallita pikemminkin jonkin kokoisia joukkotapahtumia? Minusta tämä olisi reilumpaa kuin koulujen avaaminen.

Ajatukseni on tämä: ne jotka tahtovat vapaaehtoisesti saada tartunnan, voivat valita, menevätkö festareille ja muihin tapahtumiin vai yrittävätkö suojautua. Jos koulut avataan, opettajien on pakko mennä töihin, luultavasti niidenkin jotka ovat riskiryhmissä, ja silloin on hyvin vaikea suojautua mahdolliselta tartunnan saamiselta.

Koulujen avaamisen perusteluissa on kylläkin useammin esitelty syitä, joita blogini ensimmäisissä kappaleissa esitän eli sosiaalisia syitä kuin koronastrategiaan liittyviä syitä, jotka mielestäni ovat kuitenkin kaiken taustalla. Luultavasti jossain ajatellaan, että olisi hyvä, jos osa porukkaa sairastuisi nyt kevään lopulla ja sairastaisi kesän, jotta sitten koulut voidaan syksyllä avata mahdollisimman normaalisti.

Tämä on tietenkin strateginen valinta, mutta minusta tässä maksatetaan opettajilla tämäkin homma. Ei kuulosta kovin hyvältä, että ansaittu kesäloma - kun ensin on hoidettu lukuvuosi käytännössä opettajan työn lisäksi sosiaalityöntekijän, terapeutin ja perheneuvojan virkaa - menee helvetinmoisessa taudissa.

Miten muuten onnistuvat sijaisjärjestelyt, jos käykin niin että opettajia alkaa sairastua - mistä löydetään sijaisia? Vai lasketaanko niin, että varsinaiset sairastumistapaukset alkavat vasta niin lähellä kesälomaa, että siitä selvitään joten kuten?

Minusta ei ole oikein tehdä sosiaalipolitiikkaa siten että se revitään opettajien selkänahasta, ihmisten itsensä tulee ryhdistäytyä - omista lapsistaan huolehtimista ei voi ulkoistaa yhteiskunnalle!



torstai 23. huhtikuuta 2020

Muistokirjoitus (päivitetty 25.4, PS 2)



Ali on kuollut, Ali elää - - -

yhdentekevää,

vihreä haamu Euroopassa

uutta tarinaa äheltää.


Ali laulaa karaokee Bagdadissa,

laulaa oikeudesta,

tuomiosta ja kansanjoukkojen

hurmiosta. Pian hän taas

Eurooppaan suuntaa.


Tyttö tomuisessa huoneessa

etsii vesipulloa,

kuolleen veljensä kädestä

sen löytää.


Usko on syvä, ja tarinaa riittää,

usko on hyvä,

ei tosiseikat paina,

Alille, uhrille julmuutemme,

kynttilät sytyttäkää.


Nyt tyttö astuu

kadulle, pommi räjähtää. Ali

katsoo: Vielä pari tonnia jäljellä,

lähtee hankkimaan

uudet henkkarit ja lentolipun Tukholmaan.



Tämä teksti tuli mieleeni aamulla, kun lueskelin KRP:n epäilyistä siitä, että taannoin Suomesta Irakiin palkkion kera vapaaehtoisesti poistunut Ali ei olisikaan kuollut niin kuin on joidenkin epämääräisiksi osoittautuneiden dokumenttien perusteella päätelty vaan että kyseessä olisi törkeä petos, josta Ali ja hänen perheensä ovat hyötyneet taloudellisesti paitsi poistumispalkkion myös kuolinkorvausten muodossa (on ollut tulossa vasta toukokuussa maksuun, nyt jäädytetty). Korvauksia on ollut saamassa Suomessa irakilaisen miehen kanssa elävä tytär Noor, joka on myös saanut käännytyspäätöksen. Dokumentit oli toimittanut viranomaisille Alin isä, joka "oli löytänyt" poikansa ruumiin Bagdadin al-Tibbin sairaasta. Isoisä oli toimittanut Noorille kuolintodistukset ja poliisiraportin tapahtumista: kolme tuntematonta miestä olivat ampuneet Alin, ja hän oli kuollut vammoihinsa.

Asia ei ole vielä taputeltu. Ehkä paljastuu, että Ali on kuollut (silloin tai myöhemmin) tai että tämä on yksittäistapaus monien muiden huijausten joukossa, eikä siitä sitten sen enempää. Identiteetti- ja tukihuijareita riittää, näitä on Pohjoismaissa dokumentoitu toistuvasti.

Ehkä maininnan arvoisen tapauksesta tekee kuitenkin se, että tästä Alin kohtalosta on ollut laajempia oikeudellisia seurauksia Suomelle ja myös maamme turvapaikkakäytännöille: EIT:n erittäin painava ja vakava langettavaa päätös sekä tästä vedetyt johtopäätökset. Sisäministeri Ohisalo keskeytti palautukset Irakiin ja antoi Maahanmuuttovirastolle tehtäväksi käydä läpi uudelleen kertaalleen kielteiseksi todettuja päätöksiä.

Minä en osaa olla niin sinisilmäinen, että uskoisin kaikki tarinat, joita ihmiset keksivät saadakseen itselleen etuja. Sinänsä Irakissa ei varmasti ole erityisen turvallista elää, ja vielä vähemmän silloin jos on osallistunut toimiin, joilla on hankkinut itselleen vihamiehiä. Kaiken kaikkiaan röyhkeä huijaaminen on yksi keskeisistä paremman aseman hakemisen keinoista niin kuin nyt on monessa asiassa viime aikoinakin nähty - - tämä periaate lienee universaali.

Erityisen törkeää tämä on kuitenkin siksi, että samaan aikaan on paljon todella hädässä olevia ihmisiä, joiden auttaminen on vaikeaa ja joiden auttamista huijaripakolaiset osaltaan estävät. Tilanne on se, että auttajan on oltava tarkkana jopa silloin kun tekee hyvää.

Samalla nämä ovat tapauksia, joissa tulee esiin eri asia -logiikka. Jotkut voivat huijata, koska siitä syntyy ideologisesti hyviä tarinoita niin kauan kuin ei jäädä kiinni ja jotta ei jäätäisi kiinni, pitää ideologisella valetarinalla ratsastajien tukijoidenkin osata katsoa toisaalle ja katsoa läpi sormien. Oikeasti ajattelen, että erilaiset aktivistit, kuten tässä tapauksessa Pakolaisneuvonnan edustajat, uskovat mutisematta miltei mitä tahansa, mitä heille selittää, kunhan homma näyttää menevän oikeanlaisen uhrinarratiivin puitteisiin. Jos tällaisesta typeryydestä huomauttaa, otetaan esiin huomauttajan rasismi tai toiset isommat huijaukset ja vedotaan niiden tuhoisuuteen. Toisaalta taitavasti rakennettua tarinaa on vaikea lähtökohtaisesti epäillä eikä aktivistien mielenrepertuaariin luultavasti edes kuulu epäily ja jos kuuluukin, niin se suuntautuu aivan muualle oletetussa valtahierarkiassa.

No, tilanne on auki, joten ei sännätä vetämään johtopäätöksiä. Hyvin vähän tällaiset tapaukset kuitenkaan muuttavat ihmisten asenteita ja toimintatapoja. Suvaitsevaiset suvaitsevat tulla edelleenkin huijatuiksi hyvän asian vuoksi ja rasistit ja muut ei-niin-suvaitsevaiset saavat kriittistä ajattelemisen aihetta tai vettä myllyynsä.

Kuitenkin kyseessä on pahimmassa tapauksessa puhdas huijaus, joka vaikuttaa yhden Pohjoismaan turvapaikkakäytäntöön ja monen ihmisen turvallisuuteen.

PS 1. On sellaistakin tietoa, että Ali olisi toiminut Saddam Husseinin armeijan hallinnossa kuulustelijana. Tätä tietoa on jakanut Yle jo aikoinaan kertoessaan Alin turvapaikkaperusteista. Eli toisin sanoen Ali olisi ollut vuosikausia Saddamin auktorisoima kiduttaja - vai millaisia kuulustelumenetelmiä luulette Saddamin armeijan suosineen ja edellyttäneen...

Jos asia on näin, en todellakaan ihmettele, mikäli joku on yrittänyt ottaa Alin hengiltä sen jälkeen kun hän palasi Irakiin. Ilmeisesti hänet oli yritetty murhata kolmesti Saddamin hallinnon kukistuttua. Jos Alilla on ollut tällaiset taustat, tulee mieleen, että mitähän kivaa Ali olisi keksinyt aikansa kuluksi Suomessa vuosien saatossa. Onneksi hänet lähetettiin pois. Se nyt on ainoa varma fakta tällä hetkellä.


PS 2. Olisi hauska tietää, missä Euroopan maassa Ali tällä hetkellä elelee ja millä  henkilöllisyydellä. Luulen, että hän todellakin on huijaamassa seuraavaa sinisilmäisten porukkaa - tämä on todennäköisempää kuin se, että hän on Irakissa tai on kuollut. Sellaisia tietoja on, että mies saattaa oleskella Ruotsissa. Voi olla, että Suomen poliisi tietää asiasta jo paljon. Seurataan tilanteen etenemistä. Poliisilta hienoa toimintaa.





perjantai 17. huhtikuuta 2020

Erotteleva oivallus




Jos lukee kyllin tarkkaan von Wrightiä, voi saada tällaisia oivalluksia konservatiivisuuden filosofiasta ja sen suhtautumisesta muutokseen: Ihmiset, joilta puuttuu varsinainen maailmankuvan luoma intellektuaalinen ja moraalinen perusta, ovat jatkuvasti etsimässä maailmankuvaa.

Muutos kuuluu maailmaan, mutta ei ole itsestään selvää, miten muutokseen tulisi suhtautua. Myönnän, että on mielenkiintoista seurata hortoilua, joka vie ihmisiä yhä uusille itsekeksityille poluille ja valtateille. Sinne itsensä tuntevalla ei ole läheskään aina kiinnostusta seurata.

Kun ihminen on sairas, hänen hortoilunsa herättää sääliä ja pelkoa. Kun ihminen taas on päällisin puolin terve ja kykenevä, hänen harhailunsa herättää myös ajatuksia siitä, että maailmassa on kaikki suhteellisen hyvin, sillä siinä on yhä niin etuoikeutettuja asemia, että harhailu on mahdollista - olkoonpa harhailu sitten idealistista tai nihilististä - eikä se ainakaan välittömästi aiheuta harhailijalle vahinkoa.

Toki harhailu voi muuttaa maailmaa yhä utuisemmaksi ja sekavammaksi, ja itsensä tunteva ihminen viihtyy siinä entistä huonommin. Voidakseen elää esimerkiksi tietoyhteiskunnassa hänen pitäisi, ainakin joidenkin mukaan, kokea elämänsä irrationationaalisena, pirstaloituna ja ristiriitaisena.

Miksi kukaan tahtoisi tehdä itsestään tuollaisen risan ja pelleytetyn subjektin tai sanoa, että yhteiskunnalliset tuotanto-olosuhteet tekivät minusta, oikeastaan meistä kaikista sivistyneistä ja vähemmän sivistyneistä ihmisistä tällaisia?








En attendant...




Vallankumous on kuollut mutta niin on työväenaatekin. Kaikki istuvat hirttoköysineen piknikillä ja odottelevat perustuloa. Aika ajoin he heräävät horroksestaan ja kömpivät lavalle, jolle on asetettu mikrofoni. Kukaan ei voi hirttää itseään mikrofoninjalkaan. Yksi toisensa jälkeen he rykäisevät kurkkuaan, avaavat suunsa ja huokaisevat, kukin omalla yksilöllisellä äänellään, omalla aksentillaan: Identiteetti. Ihastus on valtava, kannustushuudot kiirivät ilmassa ja ilmaisevat heidän jakamatonta ihmisarvoaan. Ei ole tuotantovälineitä, joita ottaa haltuun. On ehkä tuotantotapoja, joita ottaa pois, tai protestoida. Tai on tuotantovälineitä, mutta ne ovat yhtä kaikki vääränlaisia. Paitsi kampi, jolla pyöritetään virta mikrofoniin ja äänentoistolaitteisiin. Odotetaan sopivien valmistuvan, sitten ne kyllä otetaan ripeästi haltuun. On filosofisia pohdintoja tuotantovälineiden luonteesta. Osallistuminen on innokasta. Fossiilikapitalismi on paha, sähkökommunismi hyvä. Yhteiskunta on paha, sillä se perustuu fossiilikapitalismille ja jossain määrin työläisyydelle, vääränlaiselle alistetulle työläisyydelle. Fossiilikapitalistisessa yhteiskunnassa perustulokin on riistoa. Tarvitaan sähkökommunismilla tuotettu globaali perustulo. Miten tuottaa hiilineutraali perustulo? Siihen on matkaa, jos ymmärtää ajatella pelkkää äänentoiston tarvitsemaa sähköenergiaa. Voisiko jokainen tuottaa oman perustulonsa eli työnsä arvon käyttämällä oman äänentoistonsa kampea vai pitäisikö kammenpyöritys olla yhteistä ja vuoroihin jaettua? Vallankumous näyttää kuitenkin mahdolliselta, kunhan fossiilikapitalismi muuttuu ensin sähkökapitalismiksi ja tuottaa vallankumouksen arvoiset edellytykset ja välineet tai riittävän perustulon. Vallankumous tai reilu perustulo. Miettiköön kapitalisti sitä, kun maailma palaa ja me viritämme hirttoköydet ja luomme niistä luottamuksen kehän. Kaikki istuvat piknikillä ja odottavat. Liikun heidän joukossaan ja liikutun. En ymmärrä paljoakaan, mutta tunnen viehtymystä autoritäärisiin yhteiskuntiin, rajatun yhteiskunnan harmoniseen yllätyksettömyyteen.









keskiviikko 8. huhtikuuta 2020

Made in China


Ensin Kiina päästää valloilleen panepidemiaksi yltyvän taudin ja sitten kauppaa sen torjuntaan toimimattomia suojavälineitä, raportoi BBC jokin päivä sitten.

Tästä tuli nyt Suomellekin karmea opetus, kun Kiinasta tilatut kaksi miljoonaa suojavarustetta osoittautuivat sairaalakäyttöön kelpaamattomiksi. Olihan tämä hankinta aikamoista tunarointia myös suomalaisilta, mutta toisaalta samaa sutta ja sekundaa ovat saaneet Kiinasta toisetkin Euroopan maat. Tavaran laatu voidaan tarkastaa vasta sen saavuttua.

Kun mietin, miten paljon esimerkiksi Donald Trump saa osakseen kritiikkiä - useimmiten aivan syystä - joudun samalla hämmästelemään, miten vähän Kiinaa ja käytännössä sen kommunistista johtoa, joka toisaalta toimii globaalin kapitalismin kentillä, julkisesti arvostellaan länsimaissa, esimerkiksi nyt Suomessa, jossa Donald Trumpin edesottamuksia seuraa kokonainen twitterheimo.

Kiina tuottaa hurjat määrät energiaa hiilellä, se syytää jokiin ja meriin valtavat määrät muovia, se kopioi kaikki läntiset tuotteet ja hakee dominanssia kaikilla mahdollisilla markkinoilla, se ostaa Afrikkaa itselleen, se ostaa jopa Eurooppaa itselleen, se kohtelee epäinhimillisesti ihmisryhmiä ja eläimiä, se pimittää tietoa vakavista taudeista tärkeällä hetkellä, se vaimentaa toisinajattelijat ja kriitikot.

Minulla ei ole mitään tavallisia kiinalaisia vastaan. Luulen, että jos he voisivat vapaasti avata suunsa, heilläkin olisi aika lailla sanottavaa johtajistaan. Toki ei voida täysin samastaa Kiinan johtoa ja kiinalaisia yrityksiä, mutta on hyvin todennäköistä, että johdossa tiedetään hyvin, mitä länsimaihin viedään. Siinä voi olla jokin strategiakin.

PS. Suomen hallituksen pitäisi tässä koronan hoidossa ottaa nopeasti lusikka kauniiseen käteen ja antaa maamme omien firmojen alkaa valmistaa virukselta suojautumisessa tarvittavia välineitä, samoin kuin pitää huolta siitä, että myös hengityskoneita voitaisiin valmistaa maan sisällä. Luulisi siihen löytyvän resursseja ja osaamista. Ah, nyt luen, että jo muutaman viikon päästä tämä kaikki tapahtuu. Hyvä!


sunnuntai 5. huhtikuuta 2020

Pentti Linkola (1932-2020)



Luin uutisen Pentti Linkolan kuolemasta. Linkola tiivisti minusta oikein sen yhtälön, mihin tuntemamme maailma tulee kaatumaan: ympäristölle liian raskaaseen länsimaisen elämäntavan ihanteeseen ja ylikansoitukseen. Siis: on luontoa ja sen uudistumiskykyä liikaa kuormittava kulutus ja on liikaa ihmisiä.

Ei kuulosta sinänsä vaikealta ongelmalta - eiköhän tuon tuhon yhtälön voisi jotenkin selättää? Koska poliittisessa toiminnassa kielletään miltei kokonaan jompi kumpi yhtälön osa, liian paljon planeetan elinvoimasta ehtii tuhoutua. Asia on melko simppeli.

En pidä Linkolan väkivallan ihannoinnista, sikäli kuin sitä hänen kirjoituksissaan ilmenee. Luulen, että hän oli lähinnä vihastunut ihmislajin typeryyteen ja siksi ajatteli, että mitä enemmän lajimme edustajia jossain tapahtumassa - sodat, terrorismi, joukkosurmat, kansanmurhat, panepidemiat, luonnonmullistukset - tuhoutuu, sitä parempi luonnolle. On vaikea toivoa, että maailmassa olisi jatkuvasti käynnissä sellaisten tuhotapahtumien sarja, joka hillitsee ihmisen hillittömyyttä ja pyyhkisi merkittävällä tavalla väkeä planeetalta. Pitäisikin löytää uudet poliittiset keinot. Ehkä ne eivät löydy täysin jo tapahtuneen historian ja käsissämme olevan tiedon ulkopuolelta, mutta ne olisi kuitenkin löydettävä tuttujen poliittisten ajattelukehikoiden ulkopuolelta, sillä oikeistolainen tai vasemmistolainen, kapitalistinen tai kommunistinen ajattelu ei sellaisenaan kykene ratkaisemaan tuhoisaa yhtälöä, josta Linkola varoitti.

Uskon, että Linkola poistui tästä maailmasta kyllikseen saaneena ja kylliksi nähneenä.


torstai 2. huhtikuuta 2020

Näkökulmani Ruotsin koronastrategiaan



Ihan ensiksi täsmennys: luultavasti rikkaimmat ruotsalaiset toivat koronan maahan laskettelu- tai kaupunkilomamatkoiltaan Italiasta ja Alpeilta. En sulkisi pois sitäkään mahdollisuutta, että osa kiinalaisturisteja olisi ollut viruksen kantajia.

Sitten itse asiaan. Vaikkei kukaan minulta asiaa kysykään ja miksi kysyisi, niin kerron kuitenkin.

1. Ruotsi ei viivyttele vaan toimii omalla "keskustelevalla" ja "tasa-arvoisella" tavallaan. Kansalaiset eivät ole tottuneet saneluun vaan diskuteeraukseen silloinkin kun tarvittavat ja tehtyä ankarammat toimenpiteet olisivat aivan ilmeisesti tarpeen. Tieto, esimerkiksi muiden maiden koronakamppailusta saatava tieto, ei ole valtaa tässä tapauksessa. Tämä on Ruotsin linjan perusvire.

2. Ruotsin talous ei sakkaa, koska kuolleet ovat pääasiassa vanhuksia ja heikossa kunnossa olevia. Myös maahanmuuttajayhteisöt kokevat kovia perusruotsalaisista poikkeavan runsaamman sosiaalisuutensa ja yhteisöllisyytensä sekä tiiviimpien asumisolojen vuoksi. En usko myöskään, että Afrikasta ja Lähi-idästä muuttaneiden tapa käsitellä koronatiedotusta on aivan sama kuin perussvenssoneilla. Toki myös muista kuin edellä mainitsemistani ryhmistä kuolee ihmisiä, varmasti kaikista ikäryhmistä ja sosiaaliluokista, mutta ei niin merkittävissä määrin, etteikö talous olisi kriisin jälkeen kohtuullisessa kunnossa.

3. Ruotsilla, yhä monikulttuurisemmalla yhteiskunnalla, ei ole todellisuudessa keinoja valvoa sitä, että väestö noudattaa yhtenäisesti ohjeita tai määräyksiä. Ei ole toisaalta valvontaresursseja, mutta ei ole myöskään sellaista kulttuuria, jossa auktoriteetit määräisivät ihmisten käyttäytymistä (ks. kohta 1. Monikulttuurisessa yhteiskunnassa tämä korostuu, ja vaikeina aikoina pienetkin erot käyttäytymisessä voivat olla ratkaisevia, vaikka tavallisina aikoina noista kulttuurieroista ei olisi edes haittaa.). Valvonta ja mahdolliset rangaistukset tai seuraamukset voisivat lisätä konflikteja, ja siksikään valvontatoimet eivät ole realistisesti toteutettavissa. Varmasti on myös perussvenssoneita, joita ei kiinnosta valvontayhteiskunta - luultavasti valvontaa ja eristämistä vastaan on enemmistön asenneilmastossa lähtökohtainen vastarinta.

4. Koska isolle osalle nykyruotsalaisista, etenkin uusruotsalaisille, koulut ja julkiset tilat ovat tärkeitä elämän jäsentäjiä, koulut ja harrastuspaikat pysyvät auki. Tämä on Ruotsissa myös tärkeä sosiaalisen kontrollinen keino. Hiukan kärjistäen: Kukaan ei tahdo ottaa sitä riskiä, että tottelevaiset kansalaiset eristäytyvät koteihinsa ja tekevät sieltä käsin etätöitä ja käyvät koulua, mutta jokin osa porukasta lähtee kaduille riehumaan, polttamaan autoja, rikkomaan paikkoja, puukottamaan ja ammuskelemaan toisiaan. Tätä kaikkeahan on jo nyt tapahtunut yli odotusten eri puolilla Ruotsia, varsinkin suurissa kaupungeissa. Jos toiminta lisääntyy tässä suunnassa, ei se helpota asioiden hoitamista. Ehkä tässä lasketaan senkin varaan, että korona ei olisi lapsille ja nuorille niin vaikea virus. Entä opettajat ja koulunkäyntiavustajat ja heidän terveytensä?

5. Voi olla myös laskelmia, joissa koronakriisin lopputulos on kaikkialla samansuuntainen, kun katsotaan lopputulosta menetettyjen henkien kannalta. En usko, että nämä laskelmat pitävät lopulta paikkaansa. Olen melko varma, että Suomessa kuolee vähemmän ihmisiä kuin Ruotsissa väestömäärään suhteutettuna, ja tämä johtuu nimenomaan valitusta strategiasta, mikäli sitä noudatetaan systemaattisesti ja tilannetta seuraten.

Tässäpä se. Ruumiita tulee enemmän kuin olisi tarpeen, mutta se on vain seuraus valitusta linjasta. Toki Ruotsin linja voi muuttua, mutta näin minä sen nykytilanteen hahmotan. Ihmettelen, jos sairaanhoitohenkilökunta ja tehohoitokapasiteetti riittävät. Mieluusti olen tässä linjauksessani väärässäkin. Se olisi kaikkein parasta, jos todellisuus yllättäisi myönteisesti.

PS. Nyt suunnitellaan jo länsirajan sulkemista. Ruotsi on tehnyt viime vuosina kaikenlaisia yhteiskunnallisia kokeita vailla vakavaa ajatusta turvallisuudesta. Esimerkiksi tällaista se on sitten kriisiaikoina. Ei käy kateeksi.