torstai 19. maaliskuuta 2020
Korona
Lepakoista sivettiin,
sivetistä ihmisiin,
näin sarvimiina siirrettiin - -
ei ala oireet norona,
on nimensä korona.
Se tyhjentelee taskumme,
ja kaikki huutaa: Laskumme,
ne kuka makselee...
Ja vallankumous, niinpä niin,
se miten jakselee,
kun yksi vain voi ryöstää
ja kaiken tasata - -
ja nimi on korona.
Taas liikkumista rajattiin
ja "rajat auki" haudattiin
ja kruunutkin on laskussa
ja päivät hoippuu jonoina
tyhjillä kaduilla - -
Nyt eteenpäin vai taaksepäin,
me kaadummeko tästä näin,
on sama mitä mietimme
ja miten vuodet vietimme,
ei aika palaa takaisin
ja joku sanoo: Lakaisin,
vaan miten teidät jakaisin,
nyt sitä laskelen - -
pian miina räjähtää!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Vallankumous ei ollut hieman punertava eikä vihreäkään "vallankumous" eikä ilmastovallankumous.
VastaaPoistaVallankumous on ainoastaan biologinen. Vallankumous on korona.
Näin on: luonto ja ihminen ovat löytäneet toisensa. Kun ihminen sörkkii luontoa, sörkkii luonto joskus takaisin. Ja tämä ihmisen maailmanverkko kuljettaa koronaefektin kaikkialle.
VastaaPoistaPari havaintoa televisiosta näiltä päiviltä.
VastaaPoistaNyt kun katsoo telkkua, rävähtää heti silmille se maailma mikä ei ole enää voimassa. Kaikki p-ka on entistä enemmän sitä itseään. Monet formaatit ja myös jotkut sarjat varsinkin näyttävät todella räikeiltä. Ne näyttivät siltä jo aiemmin, nyt vielä enemmän. Sitten on joitakin harvoja ohjelmia, jotka kestävät tätä koronaa vasten. Niitä on vähän. Televisiossa on nyt kuitenkin pääasiassa vanhentunutta ohjelmaa. Koronaa edeltävää.
Olen usein ja joskus syystäkin kritisoinut Yleä globaalien asioiden uutisoinnin valikoivuudesta.
Nyt kuitenkin Ylen ohjelmia, jopa aamuteevetä katsellessa tajunut miten Yle toimisi sota-aikana. Ei ole enää kysymys pelkästä tiedonvälityksestä, on kysymys myös kansakunnan mielen hoitamisesta. Äsken katselin aamuteeveetä jossa oli selvä valittu linja: pidetään hyvää mieltä yllä, toimittajat hymyilivät paljon, keksivät koko ajan miten ajan kotona voisi käyttää hyvin. Minusta se oli ihan oikein, ja tietoisesti valittu linja, koska on mahdollista myös epideeminen masennusaalto tämän yhteydessä. Tietenkin oikeaa tietoa pitää välittää mitään poisjättämättä, mutta samalla selviytymisen hengessä.
Ylellä on hyvä linja juuri nyt. Ja on todettava, että nyt näkyy erityisen hyvin sen järkevyys että meillä on verorahoilla tuotettu kansallinen kanava.
En kuitenkaan pidä lainkaan varsinkaan nuoremman väen puheista (somessa) tämän kaiken vertaamista sotaan. Joku kirjoitti: ”tämä on meidän maailmansotamme.” Ei ole. Sodassa somekansan ikäisten miespuolisten, kuolleisuusprosentti oli reilusti yli 10. Kaikki tämä on todella helppoa sotatilaan verrattuna.
Mutta nyt saamme ikään kuin makua siitä, miten paha sotakin voisi olla.
(Tietenkin jos vakava korona osuu omaan perheeseen, tulee hätätila todeksi myös tätä kautta.)
Tietyissä sodan vaiheissa on kyse odottelusta, piinaavasta odottamisesta, jolloin ei tapahdu mitään radikaalia, mutta jännite on yllä. Ehkä tässä on jotain sitä samaa. Mietin, että jos me vielä näissä luksusoloissa ahdistumme, mitä käykään sitten kun korona alkaa niittää perheitä tai mitä tahansa ihmisyksiköitä. Siinä on sitten sitä hätää, kun kavereita kaatuu ympäriltä. Tuskin silloinkaan päästään sotamittakaavaan.
PoistaTV:stä. En juuri katso, paitsi A-studiot ja sellaiset.
VastaaPoistaToki katson aika paljon suoratoistojuttuja. Valitettavasti niiden sarjojen maailma on monesti lähellä sitä maailmaa, joka nyt on astumassa esiin. Tuntuu, että fiktio on jo jonkin aikaa valmistellut ihmisiä. Vaikka eihän se ole ollenkaan samaa, sillä yleensä fiktiossa asiat selviävät siististi.
Maailma on tosiaan ikään kuin tilannut dystopioita Netflixiin ja niihin muihin (mitä ne nyt onkaan) viimeisen 10 vuoden aikana paljon.
PoistaJokin joissakin ihmisissä ehkä jopa haluaa jotakin sellaista toteutuvan.
Itse katselen telkusta ja Arenasta todella laajalla spektrillä.
Jos melkein mikä tahansa liittyy 60- ja 70 -lukuihin, I am in.
TV-sarjatkin. Siltä ajalta myös kaikki leffat ja varsinkin dokkarit, joita on Arenassa kiitettävästi.
Luin juuri äsken uudestaan Hannu Mäkelän Otavan aika-nimisen muistelmateoksen. Ehdottoman hieno teos ainakin siinä mielessä mitä siitä etsin: aikaa. Myös upeita valotuksia tuon ajan kirjailijoista ja prosessista miten käsikirjoituksesta syntyy teos. Mäkelähän oli siellä kustannustoimittajana. Sitä kauttahan ne sunkin opukset on kulkeneet.
(80-lukukin käy suurin piirtein sen puoliväliin asti ja 50-luku myös.)
PoistaTämä 2020-luku on alkanut rajulla tavalla,
Mäkelä siis lopetti 87 Otavalla kun sä olit murkku jossakin Etelä-Suomessa. Mä oli silloin muutaman vuoden päälle kakskyt ja idiootti Kouvolassa, joka luuli ettei tarvi koskaan opiskella mitään ja että maailma putoaa syliin. Seuraava vuonna Hesaan ja hissillä Tornin yläkertaan. Katselin alas ja ajattelin että tämä kaupunki pitäis valloittaa vaikkei ole mitään osaamistakaan. Opin sen seuraavan vuosikymmenen aikana. Se olikin se ankea ysäri, jonka ainoa valopilkku mulle oli luoti joka putosi kohtisuoraan päähän (Karl Barth) ylhäältä.
VastaaPoistaJa Jari Jyväskylässä, portaiden yläpäässä, alhaalla kaupunki havumetsän seassa ja taju ettei tässä käy hyvin (Pekka Kuusi).
PoistaMutta silti vielä vetreä mies, konekiväärimies. Ilman sotaa.
Jope, mun elämä Etelä-Suomessa tai siis Helsingissä alkoi varsinaisesti syksyllä 1991, kun tulin opiskelemaan. Kasarin olin pääasiassa Hämeessä eli Hämeenlinnan lähettyvillä Hattulassa ja toki perheemme kävi, olisiko ollut 86-88, Kuopiossa.
PoistaJännää, miten se lamaysäri ei tuntunut niin pahalta, vaikka rahaa ei tosiaan ollut paljon mihinkään. Oli kuitenkin opiskelut jotka kiinnostivat kovasti ja oli ysäri myös rakkauden aikaa. Meidän eka lapsi syntyi syyskuussa 2000, joten sellaiset 8 vuotta ehdin kokea, mitä on olla parisuhteessa ilman lapsia. Siitä se sitten on muuttunut vähitellen yhä enemmän perhe-elämäksi, mutta eihän tästä tarvitse mennä kuin muutama vuosi eteenpäin, niin ollaan taas kahdestaan, koska nuorin täyttää seuraavaksi 11.
Katolinen, protestantti ja juutalainen puhuivat siitä milloin elämä alkaa.
PoistaKatolinen: - Hedelmöityksen hetkellä.
Prote: -Kun lapsi syntyy.
Juutalainen tiesi:- Kun lapset muuttavat pois kotoa.
Meidän ainoa syntyi 2003, mutta olin jo silloin sua vanhempi.
Mulle ysäristä jä kahtalainen kuva henkilötasolla. Upeat kesät jolloin pyöräiltiin pitkin ja poikin. Vihreää ja aurinkoa ja vettä. Talvet oli synkkiä kuin Nirvanan musa. Opiskelin silloin, olin koko ajan duunissa myös ja tykkäsin istua ravintoloissa. Tuosta jäljellä vain työ, heh.
Minä tein myös töitä oikeastaan koko opintojen ajan, siis 1992-1998. Sitten alkoi väitöskirjan tekeminen. Silloin en tainnut ehtiä tehdä mitään ulkopuolisia hommia juurikaan, koska lapsetkin syntyivät, tai siis kaksi ensimmäistä, 2000 ja 2003, ja vaimo teki gradua ja kävi välillä töissä. Siltä ajalta on muistissa lähinnä tunnelmia ja yksityiskohtia, kesiltä on paljonkin mökkimuistoja. Kaikki meni melkoisessa sumussa, kun yritti kirjoittaa ja hoitaa lapsia ja tottua uuteen elämäntilanteeseen, mutta olihan se onnellista aikaa. Tuolloin aloin myös hiukan ahdistua taloudellisista asioista ensi kertaa. Tulot olivat todella niukat, ja perheessä oli sentään neljä henkeä. Elettiin pätkä kerrallaan. Toisaalta elämänhalua ja tarmoa riitti, ja parisuhdekin tuntui kaikelta muulta kuin leipiintyneeltä.
PoistaMitään en tuolloin omistanut muuta kuin osaamista. 2006 hankittiin oma asunto, velaksi tietenkin, kun oli vakituisempaa työjaksoa sekä mulla että vaimolla, ja se vaihtui sitten täksi nykyiseksi velka-asunnoksi 2008. Valtavalta tuntui se noin 24 vuoden lainavuori joka kohosi edessä silloin 2006, mutta niin sitä on vaan 14 vuotta lapioitu edestä, ja nyt näyttää paljon paremmalta. Tai ainakin tähän saakka näytti. En tiedä miten homma nyt sitten alkaa hoitua, mutta toivotaan, että jotenkin - kunhan vain töitä ja terveyttä riittää.
VastaaPoistaToivotaan muuten, että juutalainen on oikeassa elämän alusta... Johan tässä on tullut odotettua ja synnytettyä näitä lapsia vuosikaudet. Ei vain ole nykyisin ihan itsestäänselvää, että kaikki lähtevät pesästä heti kun 18 vuotta tulee täyteen. Toisiksi vanhin eli tytär on kyllä reippaasti ilmoittanut häipyvänsä heti kun voi.
VastaaPoistaMeillä on kanssa riittänyt (kaikella rakkaudella) naurussa pitelemistä kun neiti (vielä 16v.) on jo käynyt katselemassa opiskelija-asuntoja ja niiden hintoja. Olen lobannut että menisi Turkuun, ja se nyt häntä kiinnostaakin. Se on sentään kaupunki jonka läpi virtaa joki.
Poista( Itsekin 80-luvun ihan lopussa pyrin lukemaan Turkuun sosiologiaa. Luin kirjat läpi kerran ja poistuin pääsykoesalista jossa oli satoja ensimmäisenä. Kukaan ei tullut perääni. Sitten ihmettelin kuukauden päästä kun ei tullut kutsukirjettä. Soitin ja kysyin että oliko osoite varmasti oikein. Selvisi että olin varasijalla numero 110 tai jotain. Olin siis ihan urpo tuolloin.)
PoistaVielä tätä soundtrack of our livesiä. Minäkin olen ottanut velkaa pariinkiin otteeseen isosti. Ostin aikaa. Tuntui aluksi oikein hyvältä ostokselta muttei ollut. Olisi pitänyt ostaa asunto vaikka kuinka pieni ja vaikka Riihimäeltä.
PoistaYksi juttu miten asuminen eriarvoistuu ja periytyy on takaukset.
PoistaHarvalla on alkupääomaa riittävästi. Ja jos ei takaajia, esim. vanhempia joilla on jotain laittaa kiinni, laina jää siihen vaikka hakijoilla olisi pysyvät ammatit. Omillani ei ollut mitään omaisuutta, vaimon vanhemmilla pieni omakotitalo keskisessä Suomessa mutta se taisi olla jo kiinnitetty toisen lapsen lainaan.
Senkin vuoksi asunnon ostaminen jäi, mutta rehellisyyden nimissä se ei silloin yhtään huolettanut.
Ja vaikka käytin sanaa eriarvoistua, ajattelen että maailma on myös sellainen. Hyväksyn sen. Toki omalle ainoalle avataan kyllä heti asp-tili kun mahdollista, vaikka nuorten keskuudessa omistaminen, edes asunnon, ei ole enää oikeastaan mitään. Jos muuttaa vaikka ulkomaille jne.
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaSe ei merkitse mitä on lukenut, vaan mitä on ymmärtänyt. Määrällisesti olen ehkä lukenut paljon, mutta olo höyhenenkeveä. Sillä huonommalla tavalla. Sinun blogissasi, tänäänkin, näkyy sentään ymmärrys.
PoistaElämä on vaikeaa. Liikaa mahdollisuuksia tehdä vääriä valintoja.
Jos mietin joitakin ihmisiä jotka tunsin joskus hyvinkin ja vertaan itseäni heihin, ovat he ainakin ulkoisesti valinneet mahdollisuuksiensa ovet paremmin. Monilla tuntuu olevan sitä paitsi monessa asiassa parempi moraali vaikka mulla vaikka en juoksekaan naisten perässä, ryyppää tai sikaile henkisestikään. Onko pakko lisätä: enää.
Ulospäin monet ihmiset vaikuttavat uskomattoman eettisiltä. Silloin vertaillessa tuntee olevansa aina pienempi, hyvinkin paljon.
Korona, josta kirjoitat koko ajan merkittävästi tosin nyt tasoittaa kaiken.
Siinä mielessä Decamerone on osuva. Ollaan kuin ruttoa paossa.
Itse alan oikeasti huolestua kun tänään mediassa esillä paljon ikäisteni kertomuksia sairauden oireista. Puheet pelkästä vanhusten uhasta alkavat murtua. En ehkä muuten mutta kun monesta syystä katson etten voi välttää tartuntaa. Eilenkin tapasin karanteenissa olevan aikuisen. Tosin matkan päästä.
Vielä noista lainoista. Me olimme sikäli onnekkaita, että vanhempani takasivat ensiasunnon. Minua huojensi, kun olimme saaneet lyhennettyä lainaa siihen pisteeseen, että takaus raukesi. Nyt sitten vastaamme omalla omistuksellamme lainoista. En tiedä, onko asunnon omistaminen mikään mittari. Pääkaupunkiseudulla on aika lailla riskitöntä tai jopa kannattavaa omistaa, jos vain kykenee selviytymään lainoista - vuokrat ovat kuluineen ihan samaa tasoa. Tosin asuntojen hinnat ovat meidänkin alueella tulleet aivan älyttömästi ylös, joten ei edes kannata harkita myyvänsä, jos aikoo muuttaa samalla alueella. Jos muualle lähtee, edullisemmalle alueelle, tekee sinänsä hyvän tilin.
VastaaPoistaKorona on paha. Kyllä minua suoraan sanoen pelottaa, mitä seuraa, jos se iskee meille. Omasta puolesta ei niinkään, kun olen perusterve mutta muiden, lähinnä vaimon ja pojan, joilla on kevään allergioiden ja pölyn myötä keuhkot jo valmiiksi tiltissä.
Sairastin aikanaan sikainfluenssan. Oli kyllä todella paha tauti. 5-6 päivää olin kovassa kuumeessa, puolitajuttomana. Pari viikkoa meni toipilaana. Jos korona lisäksi iskee pahasti keuhkoihin, ei siitä selviä perustervekään ilman sairaalahoitoa, jos muuten mennään tuolla tasolla. Kaikkemme tosin teemme, ettei tartuntaa tulisi, mutta katsotaan...
(Asunnon omistaminen on ehdottomasti paras. Ei minkään statuksen vuoksi, vaan ihan sen perusjutun, että siinä lainaa maksaa myös itselle säästöön, kun maksut siirtyvät omaksi varallisuudeksi suurilta osin ja jos asunnon hinta kasvaa hyvin, vielä ylikin. Vuokrat katoavat tuuleen.)
PoistaTuo on se juttu omistusasunnossa. Jos velat saa maksettua, on käsissä asunnon arvo eli iso kasa rahaa, jos sitä sitten johonkin tarvitsee. Ja toki on lähtökohtaisesti mukava sitten elellä pelkkää yhtiövastiketta maksaen. Siihen pystyy pienemmilläkin tuloilla.
PoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaNo niin, elämä voi kääntyä parissa päivässä, silloin on uusi tilanne ja uudet suunnitelmat. Silloin menee jonkin aikaa ihan päin helvettiä, sen osaan sanoa jo nyt. Esimerkiksi vaimo kuolee, ja olen kolmen lapsen yh. Asunto ei ole minulle arvo, mutta on se kuitenkin jonkinlainen sijoitus, jolla voi järjestellä asioita niin ettei kaikki tyystin romahda. Pärjäisin kyllä lasten kanssa, mutta helppoa se ei olisi. Toki voi tulla sellainenkin rysäys, että asunnon arvo laskee dramaattisesti. Sellaista ei ole kuitenkaan näkyvissä vielä.
VastaaPoistaJari, kaikilla on oma taistelunsa ja myös oma tulevaisuutensa, josta emme voi tietää.
Vakuutusyhtiöt yrittävät iskeä jatkuvasti ihmisten epävarmuuteen esimerkiksi kauppaamalla henkivakuutuksia. Lainaturva on toinen. Tavallaan ymmärrän, vaikka en ole vielä sellaisiin sortunut. En tiedä, mutta en jaksa alkaa varmistella ihan kaikkea - jostakin näkökulmasta olisi ehkä syytä, nimittäin jos ajattelen, että se olen minä joka kuolen ensin. Suurimmaksi osaksi kaikenlaiset ylimääräiset vakuutukset ovat kuitenkin bisnestä, joka on kannattavaa nimenomaan yhtiöille.
PoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoista"Voi, teitä veljet. - Järkeisajattelunne on oikein. Mutta olettekos te kuulleet koronaviruksesta? Kaikki laskelmat saattavat muuttua. - Monet arvot. - Mitä en toivo. Suon ihmisille kaikkea sellaista mikä itselleni on aika merkityksetöntä."
VastaaPoistaJari, ajattelen koronaa paljon. Tunnistan jo pelon joka hiipii tuossa ihan lähellä. On pakotettava itsensä ajattelemaan muuta.
Olen varma että tässä maassa on edessä vielä iso kollektiivinen depressio, jonka pääteema on se ettei mitään tälläistä pitänyt tapahtua. Epäusko todellisuuteen joka tuli nyt tälläisenä.
Kiitän sinua siitä mitä sanoit rukouksesta. Ja minä muistan myös teitä samoin iltakävelyillänne. Aika pitkään jo niin.
Kiitos paljon molemmille, analysoida voimme kaikkea ja kerätä tietoa, mutta mikä sitten lopulta auttaa, sitä ei kukaan pysty tietyn rajan jälkeen sanomaan.
VastaaPoistaSe tuntuu oikealta, että muistetaan toisia ajatuksissa ja rukouksissa, siitä ei varmasti ole kenellekään haittaa, päinvastoin. Todellisuuden luonnetta emme voi muuttaa, mutta omaa asentoamme voimme.
Minäkin pelkään, että tämän kurimuksen jälkeen - joka ei suinkaan ole viimeinen - ihmetellään, että miten näin kävi, mistä tämä tuli. Mutta näinhän olisi voinut käydä monta kertaa aiemmin, ja on ollut suorastaan ihme, että kävi vasta nyt. Tutkimus on tunnistanut nämä virustyypit jo aikoja sitten, mutta ilmeisesti rokotteen kehittäminen ei ole ollut niin akuuttia, että tähän olisi ollut valmiina lääke. Ilmeisesti samasta virustyypistä saattaa tulla jatkossakin lisää. Ja muitakin mahdollisuusia on.
Uskon, että saamme nähdä vielä monenlaista. En kuitenkaan usko, että korona pystyy vähentämään olennaisesti väestömäärää, eikä sellainen tietenkään hyvältä tuntuisikaan. Mutta jotain vaikutuksia tällä on, ennen kaikkea länsimaihin, joiden haavoittuvuus on nyt paljastettu. Kolmannen maailman haavoittuvuus nyt on ollut tiedossakin.
Toisaalta toimintasuunnitelmat ovat tämän jälkeen päivitetty, ja tiedetään, mitä tulee tehdä ja mitä ei. Luultavasti näin.
Väestönmäärään, maapallon pikaiseen kymmenmiljardisoitumiseen kuten sanon, erityisesti Afrikan ja osan Aasiaa väestönkasvun myötä, tämä ei vaikuta.
VastaaPoistaEikä sitä näin voisi toivokaan. Ei tietenkään.
Kertoo tämä senkin miten herkkä murtumaan on yhteiskunta. Väestökaaoksien kanssa on/olisi/tulee olemaan ihan sama.
Jotkut ennustavat tätä kautta globalismin ja liberalismin (tämän uuden, vanha kunnon liberalismi on eri juttu) loppua.
En usko sitä.
Lokaalisuus ehkä korostuu joksikin aikaa, mutta jos mitään uutta ei tule, palaamme entiseen pian. Jotkut maat tulevat tekemään poikkeuksia ja nythän niillä on siihen ehkä enemmän perusteitakin.
Itse toivon tietenkin, ja uskon ett jokainen vastuullinen ihminen ja päättäjä toivoo samaa, että paikallinen ja kansallinen tuotanto halutaan takaisin. Se on monin eri tavoin turvallisuustekijä.
Nyt pitää ensin selättää tämä virus tavalla tai toisella.
PoistaSitten selvitä sen taloudellisista välittömistä tuhoista.
Sen jälkeen ja samantien on korjattava valtioiden välisiä järjestelmiä siten, että valtiot eivät ole jatkossa niin riippuvaisia toistaaan tuotannollisesti.
Globalismin epäonnistunut versio, vähintään se, on ajatteva alas.
Tämän pitäisi olla täysin selvää.
Tulevien kaaosten vuoksi olisi hyvä säilyttää myös rajatarkastukset.
Kukaan ei voi sanoa että liikkuminen (ihmisten, tavaroiden) läntisessä Euroopassa olisi ollut vaikeaa esim. 80-luvulla, kun rajatarkastukset olivat voimassa.
Nämäkään toimet eivät estä uusien virusten syntymistä.
Väestönkasvu on myö siksi nostettava vähintään ilmastonmuutoksen torjunnan rinnalle ykkösasiana.
Kaikissa tapauksissa unelmahötön aika on ohi. Jos mitään positiivista tästä kaikesta voi sanoa, niin se, että nyt katsomme silmiin maailmaa millaisen olemme tänne itse liian hyväuskoisina tehneet. Höttö on korjattava pois.
Suhteen luontoon tulee myös muuttua.
Minusta, Jope, kokosit hyvin noita varovaisuusperiaatteita. Olisi tärkeää, että asioita pohdittaisiin ja toteutettaisiin realismin pohjalta, muuta en toivo. En ole uskonut koskaan unelmahöttöön, ja nyt jos ihmiset tahtovat avata silmänsä on yksi peruste tuotu selkeästi esiin - luonnon itsensä toimesta, joskin ihmisten vahvalla avustuksella: on rajoja joita ei pidä ylittää. Isommin nämä liittyvät tuotantoon, luonnonvarojen hyödyntämiseen ja väestömäärä kasvuun mutta myös globalismin säätelyyn. Sanoisin, että juuri säätelyä tarvitaan globaalin ymmärryksen tasolla ja myös paikallista varmuutta huollon ja asioiden toteuttamisen ja resurssien suhteen.
VastaaPoista