keskiviikko 25. maaliskuuta 2020

Hallituksen toimet ja korona



Minusta hallitus löysi nyt oikean linjan. Toivottavasti ei liian myöhään. Joka tapauksessa suunta on hyvä. Jälkikäteen luultavasti näemme, että nopeammin olisi täytynyt reagoida. Kaikkia niitä ei voida pelastaa, jotka ehkä parhaassa mahdollisessa eli reilusti ennakoivassa suunnitelmassa olisi pelastettu. Mutta seuraavaa virusta varten on tärkeä tämä covid-harjoitus, joka on tietenkin samalla täyttä totta meille jokaiselle. Oma vastuumme korostuu nyt.

Ruotsin tilanne tulee kärjistymään nopeasti katastrofaaliseksi, jos ajatellaan kaikkein kiireisintä tehohoitoa. Ilmeisesti siellä aiotaan ottaa koronaepidemian huippu vastaan mahdollisimman jyrkkänä, koska samanlaisia rajaamistoimia ei tehdä kuin muissa Pohjoismaissa. Ruotsi pelaa omaa yhteiskunnallisen suunnittelun peliään, ja se pysyy linjassaan, koska ei luultavasti valitsemillaan ison linjan strategioilla muuhun pysty. Nyt olisi tärkeää, ettei Ruotsin paheneva koronatilanne vaikuta Suomeen - tarkoitan, ettei ainakaan sairastuneita päästettäisi tänne. Ruotsin talous kestää kyllä ylimääräiset kuolemat, jotka tuskin kohdistuvat erityisesti talouden kantaviin rakenteisiin niin rajusti kuin meillä oman politiikkamme vuoksi. Venäjällä räjähtää myös koronapommi, vaikka alkuun siellä vähäteltiin tilannetta. Toivottavasti liikenne Venäjän suunnasta on sellaista, että Suomen kriisitilanne ei syvene. En ole aivan kartalla esimerkiksi kaksoiskansalaisten liikkeistä. Tavalliset venäläiset vaikuttivat suomalaisia huolettomammilta aiemmin näkemieni haastattelujen pohjalta. Virossa asiat on otettu vakavasti, ainakin mitä tulee rajojen valvontaan ja ihmisten testaamiseen rajoilla.

Nyt ainakin näemme erilaisia yhteiskuntia ja niiden tapoja hoitaa tilanne. Yhdysvallat on luultavasti pahassa kusessa, kun koronakeskus näyttää siirtyvän sinne. Kun ei ole toimivaa julkista terveydenhoitojärjestelmää, niin ei ole. Ihmisten väliset erot ovat valtavia. Korjausliikkeet ovat tämän vuoksi huteria.


Virus ui runoon: COVID-Kirka ja COVID-Kesän lapsi ja muita hittejä



Kirkan Niin paljon se sattuu on paljon ajankohtaisempi kappale, kun sen kuuntelee COVID-korvalla,

Niin COVin se sattuu...



Tai mitä sanotte Katri Helenan Kesän lapsesta -- ei tarvita kuin pieni viruksen puraisu, ja kaikki on ainakin hetkeksi pilalla:



Mä unestani taas jo herään kesätuuleen,
Ja hyvän olon saan, kun meren äänet kuulen.
Kesämieli on taas COVin vallaton.
Mä rakastua niin nyt haluaisin kaikkiin.
Mä odotellut oon niin monen monta päivää.
Nyt kesäloma on, en tunne surun häivää.
Sydän sykkimään, ystävää etsimään!
Taas elämältä maistuu tää.



Puhumattakaan näistä:


Apulanta, Pakkomielle: "Pakkomielteessä / COVin vähän tervettä / Yhdessä kierteessä loputtomiin"


J. Karjalainen, Keihäänkärki: "Poika poloinen, COVin on tutun oloinen"


Maija Vilkkumaa, Liian kauan: "Ja talvi, joo se oli / niin COVin omituinen, märkä ja luinen"


Värttinä, Ottajat: "Niin lie kahta kaipaeli / kolmatta COVin kyseli"


Laura Närhi, Tuhlari: "Osais sua COVin paljon ehkä rakastaa"


Y. U. P, Beelsebub ei nuku koskaan: "Naapureidensa elämä / COVin rouvaa kiinnostaa"


Maustetytöt, Talvi Talvikin kanssa: "Sen opin sinä talvena COVin hyvin / kun heitettiin vain sikaa tuvalla / Se on parasta, että on mielissään, / kun elämä häviää lopulta aina kuitenkin."



Villejä lupiineja COVID-versiona



Suuret punaiset ruusut on joku tuonut huoneeseen
Vielä olen COVin väsynyt mies, vaivun uneen uudelleen...


tiistai 24. maaliskuuta 2020

Vuoden nokitus




Jos Greta Thunberg näkee paljain silmin hiilidioksidia, minäpä näen koronaviruksia.



(Kuultu päiväkävelyllä Vantaalla 24.3.2020)



Modernismin jälkeinen runous



Jos jotakuta kiinnostaa modernismin jälkeinen runous ja uusi kirjallisuudentutkimus, niin nyt olisi helposti netissä luettavana 112 sivun paketti Päivi Koiviston ja meikäläisen toimittamana, olkaapa hyvät: https://journal.fi/joutsen-svanen/issue/view/6242

Käsittelyssä muiden muassa Leevi Lehdon, Ulrika Nielsenin, Lassi Nummen ja Eino Santasen sekä monen nykyrunoilijan runoutta uusista näkökulmista. Aiheina metamodernismi, kieltenvälisyys, ekologia, modernismi ja posthumanismi, runouden poliittisuus / yhteiskunnallisuus ja sen sellaista.

Lukuvinkeiksi esimerkiksi Katja Seudun ja Mikko Turusen jutut - monin tavoin ajankohtaisia, niin kuin muutkin tekstit.

Tutustukaahan!




lauantai 21. maaliskuuta 2020

Korona ja massaturismi



Mitä mieltä olette koronasta ja massaturismista tai ylipäätään turismista koronan jälkeen?

Kysymys ei suoranaisesti kosketa itseäni,  koska en näe mielekkääksi pistää paria kolmea vaivalla hankittua tonnia haisemaan pelkän pikaisen ympäristön vaihdoksen vuoksi, mutta yleisemmin asia kiinnostaa, sillä on selvää, että matkailu on todella iso bisnes, samoin kuin että korona on levinnyt pitkälti ihmisten hupilentelyn vuoksi näin nopeasti. Tartunnat ovat tulleet matkailijoiden mukana ja jatkaneet leviämistä. Osansa on ollut työmatkailulla ja muulla lentoliikenteellä epidemian lähtöalueilta ja pesäkkeistä, kuten Kiinasta ja Pohjois-Italiasta.

Huom! En syyllistä ketään tähänastisesta, mutta kysyn, vaikuttaako korona tulevaisuudessa ihmisten itsensähuvittamisen haluun eli nähdäänkö tässä mitään vastuukysymystä vai ovatko vastaukset samanlaisia kuin ilmastonmuutoksesta puhuttaessa, että ei se minun syystä tai toisesta välttämätön lentelyni vaan se naapurin kesäisin mökillään sytyttämä puukiuas...

Tämä on tietysti isompi sopimusasia. Ideaalimaailmassa voitaisiin ylipäätään linjata globaalisti jokin kiintiö sille, kuinka monta kertaa elämässään ihminen voi hupilentää. Ylimääräisistä lennoista sitten tuntuva korvaus tai velvoite kompensoida, siis sellainen että mieluummin jättää lentämättä. Luonto kiittää ja tautien leviäminen hidastuu, ainakin kriittisimmissä vaiheissa.

En tietenkään usko, että tästedes on jatkuva hätätila päällä, mutta jotenkin asian luulisi vaikuttavan, mutta voin hyvinkin olla aivan väärässä. Olot normalisoituvat, sama rälläys jatkuu... Kansantaloudet tarvitsevat liikettä ja globaalit markkinat.


torstai 19. maaliskuuta 2020

Korona



Lepakoista sivettiin,

sivetistä ihmisiin,

näin sarvimiina siirrettiin - -

ei ala oireet norona,

on nimensä korona.


Se tyhjentelee taskumme,

ja kaikki huutaa: Laskumme,

ne kuka makselee...

Ja vallankumous, niinpä niin,

se miten jakselee,

kun yksi vain voi ryöstää

ja kaiken tasata - -

ja nimi on korona.


Taas liikkumista rajattiin

ja "rajat auki" haudattiin

ja kruunutkin on laskussa

ja päivät hoippuu jonoina

tyhjillä kaduilla - -


Nyt eteenpäin vai taaksepäin,

me kaadummeko tästä näin,

on sama mitä mietimme

ja miten vuodet vietimme,

ei  aika palaa takaisin

ja joku sanoo: Lakaisin,

vaan miten teidät jakaisin,

nyt sitä laskelen - -


pian miina räjähtää!



keskiviikko 18. maaliskuuta 2020

Koronadecamerone



Tuli mieleen tällainen kirjaidea. Se olisi kertomuskokoelma, jossa on sata tarinaa.

Kun Decameronessa aikoinaan nuorisojoukko pakeni Firenzestä maaseudulle mustaa surmaa pakoon, tässä Koronadecameronessa viisihenkinen perhe olisi talossa neljän seinän sisällä eristyksissä koronan vuoksi.

Molemmissa kerrotaan tarinoita, tavalla tai toisella. Nykytarinat voisivat ottaa uusia muotoja. Niitä voitaisiin kertoa kasvotusten tai ne voisivat olla netissä tai muutoin jaettuja juttuja, blogeja, instajulkaisuja, twiittejä, facepäivityksiä.

Kehyskertomuksessa voisi tapahtua sairastumisia ja parantumisia. Naapurustosta, kavereista ja suvusta tulisi tietoa.

Tällaisesta kirjasta voisi tulla vaikka mitä.




lauantai 14. maaliskuuta 2020

Miete



Kiihdytetään väestönkasvua, edistetään kansainvaelluksia, ihannoidaan vapaata liikkumista ja tiivistä asumista, mikä voisi mennä pieleen?

Niin, harvan valtion tai yhteiskunnallisen toimijan sinänsä hyvissä suunnitelmissa ovat nuo asiat aukikirjoitettuina uhkineen ja mahdollisuuksineen ja vielä harvemmin kaikki yhtä aikaa, mutta näin kuitenkin kokonaiskuva valintoineen ja vaikutuksineen syntyy.

Enpä tiedä... Luonnon säätelymekanismi tuottaa sitten ihmisen avustuksella säännöllisesti jonkin tuotoksen, kuten väestöön karkaavan viruksen, joka saa  paniikkireaktion aikaan, koska asiaan ei ole varauduttu... Olisikohan jotain opittavissa? Seuraavaan viruspaniikkiin aikaa noin 10 vuotta.

sunnuntai 8. maaliskuuta 2020

Iso naurava Jeesus




Iso valkoinen Jeesus riisuu hunnun ja strippaa

katsojat hihkuvat ja viheltävät

kohta Jeesus runkkaa kermavaahtoa avoimiin suihin ja nauraa

onneksi on Jeesus

Jeesus kantaa kaiken Jeesus on suvaitsevainen

on ihanaa olla seksi-Jeesuksen bändissä

Jeesus on huumoriveikko

vain vajakin isän vieraskoreudessa

on parantamisen varaa

se pilaa kaiken ja huutaa

Pyhä mies aavikon laidalla pyhä mies

enkeli tulee sen luo silkkipeitteineen

se ottaa yhdeksänvuotiaita

laillisiksi seksiorjikseen ja niin käy yhä

joka päivä 33 000 tytölle

Missä pikkutytöt missä raiskauskulttuuri

hän näkee miten katseet kääntyvät

isän pää painuu

Jeesus heiluttaa kalsareitaan ja huutaa  Aplodit mulle

ja mun tiedostavalle isälle

yleisö buuaa ja alkaa poistua

Jeesusta hävettää  hän itkee lavan reunalla




perjantai 6. maaliskuuta 2020

Maistiaisia kansainvaelluksista / päivitetty 11.3.20



Pahaa pelkään, että se mitä nyt Turkin ja Kreikan välillä tapahtuu ja mikä on myös EU:n suuntaan heitetty koepallo, on vasta pieni maistiainen siitä, mitä näemme tulevien kansainvaellusten kohdalla. Vaikka tilanne saataisiin toistaiseksi rauhoitettua, on pelin luonne selvä. Eurooppaan suuntautuu valtava siirtolaispaine, ja se vain kasvaa. Valtioiden on mietittävä tarkkaan poliittinen kantansa siihen, mitä ne tekevät, kun vaellukset alkavat raunioituneista tai monin tavoin kehittymättömistä, ylikansoituksen riivaamista maista. Se, mitä voimme Euroopassa vähintään tehdä, on rakentaa rauhaa ja lopettaa asemyynti. Voimme avustaa kehittyvien maiden yhteiskuntien rakentamisessa ja toteuttaa reilua kauppapolitiikkaa. Mutta mielestäni Euroopalla ei ole mahdollisuutta tehdä sitä siirtoa, että kansainvaellukset sallitaan omille alueillemme. Se ei vain ole realismia, jos tahdotaan, että edes jotenkin nykyisen kaltainen Eurooppa on olemassa vielä sadan vuoden kuluttua. Ylikansoitus yhdistettynä sotiin ja hybridivaikuttamiseen, jossa välineenä ovat kymmentuhatpäiset ihmisjoukot, ovat todellisia uhkia. Ilmastonmuutostakin vastaan taisteleminen onnistuu pohjoisella pallonpuoliskolla vain jos yhteiskunnat ovat järjestyksessä, vauraita ja toimintakykyisiä.

Ei pidä ajatella, että en ymmärtäisi ihmisten hätää. Apua on annettava. Mutta ei ole mitään mieltä murentaa Euroopan reunavaltioita, jotka ovat tämän etelästä ja idempää suuntautuvan paineen alla. Ei ole mitään toimivaa taakanjakomekanismia eikä sellaista voikaan olla, jos päätetään, että siirtolaisuus saa jatkua toistuvina pulsseina ja vieläpä tehdään se houkuttelevaksi ja mahdolliseksi. Tulijat lasketaan kymmenissä ja sadoissa miljoonissa muutaman vuosikymmenen säteellä. Lähtöalueiden hätä ei tästä olennaisesti vähene eikä tilanne rauhoitu, vaikka rikkain väki poistuisi Eurooppaan. Ei ole muuta keinoa kuin yrittää saada jokainen maanosa sellaiseksi, että ne voivat elättää oman väestönsä.

Sadoista tai tuhansista aidoista pakolaisista kiistelemisessä ei ole mitään järkeä, sellaisista ihmismääristä maamme kyllä selviää, mutta kymmeniin ja satoihin tuhansiin yltävien kouluttamattomien tai vähän koulutettujen ihmisten elintasosiirtolaisuus on toinen asia. Sellaista ei suomalainen yhteiskunta, joka ei pysty tai halua luoda työtä edes omille koulutetuille ja kielitaitoisille kansalaisilleen, tule kestämään. Asialla on aivan turha moralisoida.

Iltalehdessä kelpo analyysi tilanteesta. Kirjoittajana Teemu Lehtinen, joka asuu Etelä-Ateenassa.

https://www.iltalehti.fi/ulkomaat/a/d4e007b9-9239-4b11-87c3-ca1197516668

PS. Jos olisin päättäjä, en alkaisi kuljettaa tätä pääasiassa ilman suojelun tarvetta olevaa nuorista aikuisista miehistä koostuvaa siirtolaisjoukkoa lentoteitse ympäri Eurooppaa turvapaikkaprosesseihin, koska on selvää, että suurin osa ihmisistä ei täytä suojelun kriteereitä ja kuljettaminen ympäri Eurooppaa on kallista eikä poista ongelmaa, vaan lähinnä ruokkii sitä. Kysymys jää: Mihin nämä ihmiset sijoitetaan ja miten heitä palautetaan lähtömaihinsa?

Sotatoimialueilta paenneet ottaisin prosessiin, mutta niin kurjaa kuin se onkin ajatella, failed state -alueitten ihmiset eivät ole läheskään aina pakolaisia. Mutta toisaalta: mitä muita mahdollisuuksia on kuin jonkinlainen taakanjako, ellei sitten Kreikkaan tai EU:n jollekin muulle alueelle perusteta tarkastuskeskuksia, joissa todennetaan suojelun tarpeessa olevat.

Yksi puoli asiassa on sekin, että Turkki on vetänyt nämä ihmiset sotaan ajaen heidät jonkinlaiselle ei-kenenkään-alueelle. Tällaista on ylikansoitus ja nuorisopullistuma yhdistettynä hybridivaikuttamiseen ja siirtolaisvirtoihin: kaikki kärsivät, etunenässä ihmiset, jotka ovat lähteneet kotimaistaan paremman elämän toivossa. Mutta myös lähtömaat kärsivät jääden kenties yhä syvenevään failed state -tilaansa, kun parhaassa työiässä olevat miehet häipyvät. Vastaanottajamaat vähintään kuormittuvat monin tavoin, koska tulijoilla harvoin on valmiuksia integroitua työelämään ja yhteiskuntaan nopealla aikataululla.

En näe näissä kuvioissa oikeastaan muuta kuin isoja ongelmia.

En tiedä, milloin havahdutaan kansainvälisen yhteistyön ja pakkojen keinoin ylikansoituksen ja kansainvaellusten problematiikkaan - ja havahdutaanko ollenkaan ennen kuin tilanne räjähtää käsiin.

Olisi myös ihan reilusti myönnettävä, että failed state -tyyppiset valtiot ovat myös itse ongelmiensa lähteitä - kyse ei ole yksinomaan valkoisen miehen tuottamasta tilanteesta, kuten kolonialismin, riiston ja sodankäynnin perinteistä, vaikka melkoinen osansa on niilläkin. Failed state -valtioilla on yllättävän monia yhteisiä nimittäjiä, jotka viittaavat aivan muualle kuin valkoiseen mieheen ja tämän veriseen perintöön. Tosin patriarkaalisella, ankealla ja alistavalla elämänmuodolla on niissäkin osansa. Vielä kun monet rikkaat muslimimaat eivät edes yritä auttaa uskonveljiään ja -sisariaan, ongelmat leviävät ympäriinsä ja EU tekee puskurisopimuksia heikossa hapessa olevien pohjoisafrikkalaisten valtioiden ja sellaisten epäluotettavien pelureiden kuin Turkin kanssa.



torstai 5. maaliskuuta 2020

Päivien toisto




On päivien toisto
hiljaa rukoilen murhattua Jumalaa
ja unohdan
on toisto
he herättävät varoen kuolleista jumalaansa
joka murhasi miljoonat miljoonien perään

maaginen älyllinen työ
oopiumlabra

ennen he vaativat
kansan todellista onnea
nyt en tiedä

olen lainsuojaton
ehkä kaikki on auki
saman kadun voi kävellä
yhä uudestaan
samaan suuntaan

Jokin on mennyt rikki
jotakin korjataan lopullisesti
pienoismallin marginaaleissa
historia palaa

keskiviikko 4. maaliskuuta 2020

Toinen laji joka ehkä olin





Hetken liikennevaloissa
sama valo kuin kahdeksan vuotta sitten
sama viileä aamun tuoksu, melankolia
en tavoita nuorempaa itseäni

seuraan liikkeitä pienoismallissa
kuin tielle putoaisi käärmeen nahkaa    Ystävät vaihtuivat
mutta ensimmäisenä kadotin itseni, toisen lajin
joka ehkä olin

Minun pitäisi nähdä
pahat valkoiset olennot
leijumassa kaduilla ryöstäen ja halveksuen

minun pitäisi osallistua kaukaiseen muutokseen
mutta olen itseni

Kuljen hiljaa
yhä painavamman lasi-ikkunan läpi
huoli minussa virittää kerroksia

en tiedä mikä minusta tulee
ei paha valkoinen haamu
ehkä hiljaisuutta jonkin rajan takana

betoniseinälle puhkeaa kirsikkapuu
silmujen ruskeiksi portaaleiksi    kaikkialla leviää
toisteinen pienoismalli



tiistai 3. maaliskuuta 2020

Ennen ja nyt



Ennen: Ehkä maailma on jonkin pahan demonin kuvitelma.


Nyt: Ehkä maailma on läjä reaktiovideoita.



maanantai 2. maaliskuuta 2020

Esteettinen, poliittinen vai uskonnollinen sovitus?


Olen pohtinut viime aikoina paljon poliittisia keinoja maailman parantamiseksi. Täytyy myöntää, ettei uskoni niihin ole kovinkaan vahva, jos ajattelen laajamittaisia yhteiskunnallisia korjausliikkeitä. Tämä johtuu siitä, että asiat on yksinkertaisesti päästetty menemään niin pieleen. Yhä enemmän ajattelen, että vain esteettisesti tai uskonnollisesti yksilö voi päätyä jonkinlaiseen rauhaan maailman kanssa tai ei oikeastaan maailman kanssa, vaan oman asennoitumisensa suhteen, sillä maailma pysyy enemmän tai vähemmän korjaamattomana -- silti esteettisesti tai uskonnollisesti siihen on löydettävissä jokin henkilökohtainen sovitus, joka saa aikaan myös mielenrauhaa ja harkittua poliittista toimintaa ja vähittäistä vaikuttamista. Tämä poliittinen toiminta ei tule kuitenkaan ikinä ylittämään rajaa, joka kääntäisi olennaisesti maailman kohtalon. Me elämme niiden virheiden ja seurausten kanssa, jotka olemme saaneet noin vuosisadassa aikaan.

Jotenkin uumoilen, että ihmiskunnan seuraavat todelliset oikaisuliikkeet syntyvät vasta valtavien yhteiskunnallisten ja ekologisten romahdusten jälkeen, mikäli ihminen viisastuu.

Esteettinen tai uskonnollinen sovitus ovat kumpikin yhteiskunnallisesti mielettömiä, eikä niitä siksi edes oikeastaan pitäisi sotkea politiikkaan. Uskonto ja estetiikka voivat kyllä olla epäsuoraa tai traagista tiedottamista ja sellaisenaan pitää auki totuuden horisonttia, mutta niitä on turha sotkea poliittisen maailmanparantamiseen.

En toki vastusta poliittista taidetta sinänsä enkä jostakin ideologiasta lähtevää maailmanparantamista, sikäli kuin siinä on olennaista myös ideologian pelastaminen, mutta en myöskään varsinaisesti usko, että noista lähtökohdista löytyy ratkaisua. Esteettisenä eli aistivana ja tämänpuoleisena olentona ihminen voi löytää traagisesta taiteesta lohtua, ja uskonnollisena olentona hän voi kurottaa kokemukselliseen mutta tämänpuoleisten päämäärien kannalta absurdiin; "ikuiseen", josta ihminen ei koskaan pelkästään ruumiillisena olentona saa täyttä vakuutta, vaikka paradoksaalisesti tämä absurdi on myös ruumiillinen ja ilmenee maailmassaolona, ei vain ideoina.

Ihmiskunnan ongelmat ovat hyvin käytännöllisiä, mutta niitä on vaikea ratkaista ilman isoja muutoksia. Siksi ymmärrän uskonnottoman ihmisen ripustautumisen sellaisiin oljenkorsiin kuin planetaarinen kommunismi, mutta omasta näkökannastani se on lopulta vain yksi itsepetoksen muoto, joka lisätään kaikkiin aiempiin. En sano tätä mitenkään ylimielisesti vaan surullisesti todeten. Toki hyvän poliittisen ihmisen tulee tuotakin yrittää, sillä hänelle se näyttää oletettavasti vääjäämättömältä, liki kohtalolta.


PS. Minä voin uskoa uuteen yhteisöllisyyteen maanpäällisyyden merkityksessä, mutta se ei tule kommunismin nimissä. Se on traaginen yhteisö, joka alkaa alusta nykyihmisen jälkeen. Olisi viimein jo syytä unohtaa kommunismit ja kapitalismit, joskaan kaikkia niissä esiintyviä hyviä ajatuksia ei tarvitse unohtaa.

PS 2. Totta kai ymmärrän, että esteettinen ja uskonnollinen ovat jossain mielessä nekin kollektiivis-yhteisöllisiä kokemustapoja ja kytköksissä valtaan, mutta omassa ajatuksessani ne välittyvät kuitenkin yksilöllisessä kokemuksessa ja kohtalossa, joita ei ole tarve kielellistää ja jakaa eikä niitä edes lopulta voi kielellistää, jakaa ja valvoa, ja siten niitä ei voi palauttaa poliittisiin ohjelmiin, ei edes tekeillä oleviin.

PS 3. Tulevaisuuden isot johtavat aatteet ja maailmanvallat tulevat Kiinasta (jonkinlaista hybridikommunismia, voi olla melko raffia), muslimimaista (jo valtavan syntyvyyden ja uskontoon kiinnittymisen vuoksi, valta on varmasti kiinni konservatiivisissa perinteissä) ja jollakin kombinaatiolla lännestä, ehkä Yhdysvalloista (jonkinlainen osaglobaalikapitalismi) ja osin Euroopasta (näen Euroopan tulevaisuuden jokseenkin nykyistä heikompana, mikäli homma jatkuu näin -- vanhana lyyhkänä tutisevana ukkona). Miten käy sitten muille maailman alueille, on hiukan hämärän peitossa ja riippuu siitä, miten voimasuhteet asettuvat. Esimerkiksi ympäristökatastrofit ja kansainvaellukset voivat sotkea pakkaa. Se on varmaa, että Kiina ei tule häviämään ja että muslimit levittäytyvät nykyisen Euroopan alueelle, ellei tapahdu jotain missä Eurooppa tunnistaa itsensä toisin. En näe, että Euroopalla on merkittäviä poliittisia aseita tässä skenaariossa, vaikka toivon kaikkea hyvää. Maailma on liian kova paikka Euroopalle, jonka nyt näemme. Tällaiset asiat pelottavat minua.