maanantai 24. helmikuuta 2020

Vaahto ja syvyys



Se mitä nyt, tällä hetkellä, ajattelemme hyväksi ja oikeaksi ja suureksi menestykseksi tai pahaksi ja tappioksi ja kartettavaksi on ehkä pelkkää kuohua syvyyden yllä, olkoonkin että meillä voi olla kuohun todellisuudessa hyvät perusteet ajatella niin kuin ajattelemme. Siirtelemme kuohua, emmekä pysty parempaan.

Ihminen on olennoista oudoin: harvoin katsoo tai edes tahtoo katsoa syvyyteen ja tunnustaa paikkansa. Juuri siksi syvyys nielaisee meidät.

Oudointa kuitenkin on, ettei syvyys ole mystinen entiteetti, jota emme voisi havaita ja jota emme tunne. Pikemminkin se on jotain hyvin konkreettista ja nähtävää, jonka olemassaolo tai suora lähestyminen on kielletty. Ongelma on siis siinä, ettemme yksinkertaisesti tahdo nähdä sellaista, mikä pakottaisi meidät arvioimaan hyväämme ja pahaamme tosiasioiden vaahtoa hajottavassa valossa.

Näissä tilanteissa monet sanovat: Kuka vielä puhuu tosiasioista ikään kuin niitä olisi olemassa.






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti