sunnuntai 2. helmikuuta 2020

Suomalaista tilannekomiikkaa tai oikeammin -tragiikkaa



Tämän päivän lehdistä kaksi otsikkoa - huom! fileerausveitsi mainittu:

Kaverukset lähtivät metsäretkelle -- miehen kyykkiessä marjamättäällä nainen iski fileerausveitsellä niskaan. (Nainen syyntakeeton, päätyi Niuvanniemeen, mies sai vammoja, mutta ei kuolettavia.)

Oikeus ei uskonut, että kaappia remontoidessa fileerausveitsi voi vahingossa tunkeutua avovaimon keuhkoon. (Miehelle 10 vuotta linnaa, nainen hengiltä.)

Nyt illemmalla uutinen Lontoosta: machete tai muu iso veitsi heilunut -- ainakin kolme sivullista loukkaantunut. Tämä mies ammuttiin kuoliaaksi. Hän oli juuri vapautunut vankilasta ja ollut poliisin seurannassa ääri-islamististen terrorististen kytköstensä vuoksi.

Lontoon puukottajalla oli ollut päällään valepommiliivi. Tänään oli hiukan kylmä hetki, kun kävelimme vaimoni kanssa kadulla Ilolan seurakuntatalon ohi, ja meitä vastaan käveli combat-taisteluliivissä, outo virne kasvoillaan karun näköinen äijä, joka suuntasi seurakuntatalolle -- siellä oli menossa luultavasti ristiäiset.

Mietimme hetken seurakuntatalon kulmilla, pitäisikö soittaa varmuuden vuoksi poliisi, mutta kun ei johonkin aikaan tapahtunut mitään, jätimme soittamatta ja jatkoimme matkaa. Ehkä mies vain oikaisi seurakuntatalon pihan poikki puistoon. Ei ole ainakaan toistaiseksi kuulunut tästä uutisissa. Mies näytti kyllä ihan idästä päin tulleelta soturilta.

6 kommenttia:

  1. Mitä me kuulemme ja luemme vaikuttaa siihen, miten katsomme ympäristöämme. Tietenkin. Aivan luonnollinen reaktio. Hengissäsäilymisvaisto.
    Mulla vastaava kerran ruuhkaisessa paikkurissa välillä Malmi-Keskusta, jossa vaunueteisessä seisoi mies joka luki jotakin rukouskirjaa, selässä musta pakattu reppu, heilutteli itseään edestakaisin hiljaa resitoiden, päällä uskonnollinen vaatetus.
    Tappelin mielessäni koko ajan sitä vastaan jäämmekö pois junasta (perhe mukana) vai emme. Emme jääneet. Emme vaihtaneet edes paikkaa. Hölmö tunne jälkikäteen mutta päätin olla syyllistymättä siitä mitä tuli mielestäni aivan luonnollisesti mieleen, koska maailma voi myös olla sellainen mitä se pahimmillaan on.

    (Ihmiset muuten todella vähän havainnoivat ympäristöään muutenkaan. Koiraa ulkoiluttaessa näen pitkin vuotta silloin tällöin monenlaisia eläimiä. Petolintuja, joutsenia, myyriä, rupisammakoita ja muutaman kerran myös Itämeren halleja.
    Kun näistä mainitsee toiselle kulkijalle on aika usein reaktio, että ai, ihan totta, missä? Itselläni ei ole älykännykkää eikä minkäänlaisia luureja. Joskus tullut mieleen että voisi sellaiset hankkia ja kuunnella vaikka kävellessä jotain kehittävää, mutta ympäristön tarkkailu voittaa toistaiseksi ainakin.

    Kaupungin kaduilla sitten kyllä näkee sellaistakin mikä voisi jäädä näkemättäkin. )

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuossa resitoinnissa, joka sitten ilmeni aivan viattomaksi rukoukseksi tms. oli lähes epätoivoinen, lopullinen sävy. Minun korvissani ainakin. Ehkä tulkitsin sitä silloisten Ranskan ääimmäisen traagisten tapahtumien kautta. Jos niin, se tuli täysin tiedostamattomalta tasolta.

      Poista
  2. Kuvaamassani tilanteessa junassa huomasin myös muiden ihmisten vilkuilevat katseet.
    Eli sekin mitä teillekin tuli mieleen siellä srk-keskuksen luona oli täysin luonnollinen reaktio ihmiselle, joka on tietoinen sekä lähi- että laajennetusta ympäristöstään ja sen tapahtumista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä ei ole mitään etnistä profilointia nyt, mutta näytti vermeissään ihan tsetseenisissiltä - sinänsä siistit varusteet mutta fiilis oli vaan niin outo, kun hän asteli meitä vastaan liiveissään ja pipossaan ja näytti kaikin puolin sotilaalliselta. Vaimo säikähti minuakin enemmän. Emmehän me mitään olisi voineet tehdä, jos hän olisi suunnitellut jotain. Ei tosiaan kovin usein lompsi sunnuntaipäivänä tuon näköinen heppu vastaan kotikulmilla.

      Poista
  3. Kyllä. Ei tuossa sen enempää kuin juna-tapauksessani mikään etnisyys sinänsä ole se ykkösjuttu. Vastaava hyvin poikkeava käytös olisi tuottanut samoja ajatuksia perusmaukankin kyseenollessa.

    Toki näitä reaktioita ei ehkä tulisi jos ei seuraisi maailman menoa lainkaan. Ei olisi mistään tietoinen.

    (Viranomaiset Euroopan maissa joissa terrorismia on ollut paljon ovat antaneet kansalaisille yhden ainoan ohjeen, jos jotain on alkamassa tapahtua: juokse, juokse lujaa ja kauas ja taaksesi katsomatta.
    Ohje perustuu uhreihin joita on tullut kun ihmiset ovat jähmettyneet.)

    Meillä Suomessa on ollut toistaiseksi se yksi ainoa terroritapaus. Toivotaan että lisää ei tule eikä ihmisten tarvitsisi kelata mitään tälläistä. T

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, toivottavasti menee hyvin ja rauhassa kaikki. Tosin se vaatii myös poliittisia tekoja. Rauhallinen ja katteelliseen luottamukseen perustuva yhteiskunta on kaikki kaikessa. Jos se murenee, on kokonaiset valtiot helppo murtaa.

      Poista