torstai 27. helmikuuta 2020

Mutta entäs kommunismi?*


Marx (Chico) oli aikansa kovimpia koomikkoja sekä taitava pianisti, mutta entäs kommunismi?

Pot Polilla oli hetkensä, esimerkiksi agraariutopia, mutta entäs kommunismi?

Stalin teloitti epäröimättä sivistyneistön, mutta entäs kommunismi?

Aita hajoaa voimapihdeillä, mutta entäs kommunismi?

Valtion on hyvä velkaantua kun ei velkoja kuitenkaan olla maksamassa takaisin, mutta entäs kommunismi?

Rauhanjunaan riittää tulijoita, mutta entäs kommunismi?

Kolhooseissa on kiva elää, mutta entäs kommunismi?

Kyllä kansa oppii tavoille ja löytää todellisen kutsumuksensa, kun sitä kyllin kärsivällisesti opettaa, mutta entäs kommunismi?

Tietyt Afrikan maat kukistivat orjuuden ja yksinvallan kommunismin opein ja käytännöin, mutta entäs kommunismi?

Unelma on pudota isompaan syliin, mutta entäs kommunismi?

Koronavirus tulee, mutta entäs kommunismi?

Oma maa matoja, muu maa marsipaania, mutta entäs kommunismi?

Turvallisessa yhteiskunnassa on fantsua larpata valtion hajottamista, mutta entäs kommunismi?

Kommunismi on niiden yhteisöllisyyttä, joilla ei ole yhteisöä, ja toivon että sellaisena se pysyykin, mutta entäs kommunismi?

Kommunismi pelasti parhaat akateemiset arvot, kuten uskon kriittiseen ajatteluun ja itseään korjaavan menetelmän ylivertaisuuteen ennen itsepäisyyttä, arvovaltaa ja apriorisia ideologisuuksia, mutta entäs kommunismi?

Edistyneimmät tahtoivat Neuvostoliittoon tai Neuvostoliittoa tänne, mutta entäs kommunismi?

Apurahahakemukseen on hyödyllistä kirjoittaa tutkivansa kommunismin tuoreimpia käytänteitä, mutta entäs kommunismi?

Kommunismi on yhä suomalaisen älykön korrekti aatteellinen samastumispinta, mutta entäs kommunismi?

Kommunismi on uskoa ihmisyyteen ja oikeudenmukaisuuteen, mutta entäs kommunismi?

Sana kommunismi ja hiljainen kunnioituksen ilmapiiri laskeutuu huoneeseen, mutta entäs kommunismi?

Mepä tehdään huumoria kommunistisilla kansanmurhilla, josko se harhauttaisi typerimpiä, mutta entäs kommunismi?


Kommunismi on hyvinvointivaltion verovaroin tukemia pieniä köyhiä mutta elitistisiä yhteisöjä ja joitakin poikkeusyksilöitä, mutta entäs kommunismi?

Mies tahtoo muuttua, mutta entäs kommunismi?

Muistat vain mainita kommunismin edustavissa ja hyvissä yhteyksissä, niin saat muutkin uskomaan siihen, mutta entäs kommunismi?

Kaikki tuntemani kommunistit ovat hyviä ja esikuvallisia ihmisiä, mutta entäs kommunismi?

Eräänä yönä he hakevat sinutkin, mutta entäs kommunismi?

Twitter on hyvyyden hiekkalaatikko, mutta entäs kommunismi?

Se kommunismi mistä minä puhun on oikeasti jotain ihan muuta, mutta entäs kommunismi?

Tärkeintä on nauraa yhteiskunnalle joka elättää sinutkin, mutta entäs kommunismi?

Kommunismi ajoi ensin Camus'n luotaan, sitten jopa Sartren, mutta entäs kommunismi?

Lapset opetettiin kavaltamaan perheisiinsä kuuluneet kansanviholliset, mutta entäs kommunismi?

Kaikille rahaa ja valtaa tai kaikilta rahat ja valta pois, mutta entäs kommunismi?

Niin kuin he käänsivät joet atomiaseilla, pohjoinen pallonpuolisko saavuttaa vielä hiilineutraalin rajattoman monikulttuurisuuden, mutta entäs kommunismi?

Ei luokkia, ei rajoja, ei yksityisomistamista, ei sinua, ei minua, vain meitä, mutta entäs kommunismi?

Allah on suuri ja armollinen, mutta entäs kommunismi?

Jumala armahtaa, minä en, mutta entäs kommunismi?

Kuten kaikki tiedämme, kommunistiset valtiot ja pienimuotoisemmat kommunistiset kokeilut ovat olleet 1900-luvun ja 2000-luvun alkupuolen suuria moraalisia voittajia ja yhteiskunnallisia menestystarinoita, mutta entäs kommunismi?

Sillä välin 300 kilometriä lännempänä kokoontui joukko, joka tunsi, että valtioiden välinen raja on kärsivien työläisten sortamista, mutta entäs kommunismi?

Kaikki sodat ollaan hävitty, mutta entäs kommunismi?

Mikä ei tapa se vahvistaa, mutta entäs kommunismi?

Jokainen asemansa varmisteleva älykkö on ainakin hiukan vasemmalle kallellaan, mutta entäs kommunismi?

No exit, Huis Clos, mutta entäs kommunismi?

Eliitti on jossain mielessä välttämätön niin kuin on myös unelmoitu köyhälistö, mutta entäs kommunismi?

Betoni on täynnä mikrofoneja, mutta entäs kommunismi?

Mitä hiljaisempia hallintoalamaisia, sitä parempi oikeusvaltio, mutta entäs kommunismi?

Kommunisti ei koskaan loukkaa ketään, mutta entäs kommunismi?

Kommunisti ei koskaan käytä väkivaltaa, vaan riisuu aseet, mutta entäs kommunismi?

Kommunisti ei koskaan pakota mihinkään, ainoastaan hellävaraisesti suosittelee ymmärtämään mikä on parhaaksi vallitsevassa yhteiskunnallisessa tilanteessa, mutta entäs kommunismi?

Kommunisti ei lietso ihmisten ja ryhmien välisiä vastakkainasetteluja, koska kaikki on pohjimmiltaan samaa, mutta entäs kommunismi?

Reilu korvaus sulle ja mulle, mutta entäs kommunismi?

On aate, jota kutsutaan kommunismiksi, mutta entäs kommunismi?

Jos antaisitte meille mahdollisuuden yrittää tällä meidän tiimillä, mutta entäs kommunismi?

Seksi vie ja taksi tuo, mutta entäs kommunismi?

Kateus vie kalatkin vedestä, mutta entäs kommunismi?

Me ollaan kommareita kaikki kun oikein silmiin katsotaan - laskepa todellinen veroprosenttisi - mutta entäs kommunismi?

Mulla on oikeus mielipiteeseeni, mutta entäs kommunismi?

Kommunismi katsoo tyynesti tulevaan, mutta entäs kommunismi?



*Kuten tavallista, olen hiukan pihalla siitä mitä juuri nyt tapahtuu ja miten pitäisi olla, mutta luin aamulla Twitteristä, että tällaisia mutta entäs kommunismi? -meemejä on muodikasta kirjoittaa. Itse olen sitä mieltä, että kommunismi on hyvä renki ja ripaus sitä on tarpeellinen mauste sopassa, mutta isäntänä kommunismi on huono eikä siitä koskaan pidä suunnitella pääruokaa - se on tappanut enemmän ihmisiä kuin yksikään muu ruokalaji.

77 kommenttia:

  1. Vastasit "haasteeseen" omalla tavallasi, ymmärrän. Haasteeseen jonka tarkoitus oli olla ohjaava: ymmärtää alkaa ajattelemaan oikein, että kommunismi on sittenkin eri juttu eikä verrattavissa fasismiin.

    Parodia-ironia-twitter Nokian nuoriso-ohjaajana ajattelun osalta.

    Itsekin olen niin ei-ohjattavissa että ajattelen ihan törkeästi, että se alkuperäinenkin kysymys, entäs kommunismi, oli ja on edelleen aivan relevantti.

    VastaaPoista
  2. Ohjaavat haasteet ovat houkuttelevia, vaikka paikalle saattaa astella jokin vastarannan kiiskikin tai tällainen sivustahuutelija kuin minä, mutta kyllä kommunismi siitäkin selviää.

    VastaaPoista
  3. Itse pidän sekä fasistista että kommunistista uudelleen virittelyä sekä jossakin määrin kauhistuttavana (jos joku mätämuna niitä oikeasti toteuttaa), mutta varsinkin myös naurettavana tässä ajassa. Ottaako niitä kukaan enää tosissaan? Marginaalin marginaali ehkä.

    Ranskalainen tyyppi, filosofi, asetti tämän, siis noiden ismien historiaan totaalisesti jääneen ajattelupohjan näin:

    "1900-luku oli epäilemättä fasismien ja kommunismien vuosisata. Fasismi syntyi sodasta ja kuoli sodassa. Kommunismi syntyi poliittis-sosiaalisessa purkauksesta ja kuoli poliittis-sosiaalisessa romahduksessa. Fasismi saattoi olla mahdollinen vain tietyssä modernisaation ja teollistumisen vaiheessa, joka kuuluu nyt menneisyyteen ainakin Länsi-Euroopan maissa. Fasismin ja kommunismin aika on päättynyt.

    Tämän hetken Länsi-Euroopassa 'fasismi' ei voi olla muuta kuin parodiaa. Ja sama pätee museaaliseen 'antifasismiin', joka vastaa fasismin aaveeseen vielä anakronistisemmalla tavalla. Koska fasismien aika kuuluu menneisyyteen, sitä on nyt mahdollista käsitellä, moraaliseen närkästykseen tai omahyväiseen nostalgiaan sortumatta, yhtenä keskeisistä lehdistä juuri päättyneen vuosisadan historiassa."

    VastaaPoista
  4. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  5. Fasistiksi julistautuminen on siis täydellisen typerää ja idioottimaista (ja myös täydellisen tuomittavaa), mutta niin on historiallisen kommunismin kannattajaksikin. Historian jälki on ollut karmeaa.

    Ripaus sosialismia, jos sillä tarkoitetaan heikommassa asemassa olevien ihmisten tukemista, sopii mulle aina, sopii isokin ripaus! - mutta nykyajassa vasemmistolla ei ole monopolia siihen työhön sen enempää kuin millään muullakaan pol. taholla.

    VastaaPoista
  6. Jari ja Jope, kyllä minäkin olen sitä mieltä että kukaan vakavissaan oleva täysjärkinen ihminen ei voi puolustella kommunismia eikä tuota aatetta kannata lämmittää uudelleen. Kommunismin historiallinen todistustaakka, samoin kuin fasismin, on niin raskas.

    Tämä tekstini on päiväperhonen, en kirjoittaisi sellaista ikinä mihinkään pysyvään alustaan, vaikka netistäkään mikään ei häviä ja ehkä joku kommunisti saattaa nämäkin sanat tallentaa.

    Sanna Marinista puhuminen tuohon tyyliin on maalittamista, ei kannata edes yrittää. SDP:stä voi puhua noin, koska se ei ole yksityishenkilö ja virkamies eikä kansanryhmä.

    VastaaPoista
  7. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jari, olen täsmälleen samaa mieltä kuin sinä että kaikki kriittinen ajattelu ei ole maalittamista - kirjoitin tuon jutun vitsillä, vaikka on totta, että joku ei sitä ehkä vitsinä pitäisi.

      On varmasti niin, että yksittäisen ihmisen mielipide pääministeristä tai osuvan tai monimielisen kaskun heittäminen nettiin ei ole maalittamista, mutta koskaan ei voi tietää. En minä ainakaan voi varmasti tietää. Kuka voi?

      Onko tällainen sensuurimielialan kylvämistä, voidaan kysyä ihan oikeutetusti. Tai voidaan kysyä: Miksi hyvistä poliitikoista pitää ajatella ilkeästi, sillä hyvät poliitikot ovat hyviä ja saavat aikaan hyviä asioita hyvistä poliittisista lähtökohdistaan...

      Poista
  8. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  9. Minusta arvostella saa sellaisia julkisuuden henkilöitä ja aatteita ja uskontoja, jotka eivät nauti tiettyjen piirien kunnioitusta - siitä ei kukaan älähdä. Sitten on sellaisia julkisuuden henkilöitä ja aatteita ja uskontoja, joiden asiallisestakin kritisoimisesta kiihotutaan sekunneissa. Ensimmäinen kysymys on kohtuullisen ystävällinen: Miksi sinä kritisoit näitä, tahdot kai olla hyvä ihminen? Sitten tulee jotain muuta. Siksi on parasta miettiä mitä sanoo. Luulen, että kaikki tietävät tämän perussäännön. Onnekkaita ovat - ilmeisesti ainakin omasta mielestään - ne, joilla on kohteinaan vapaata riistaa. Minusta kansalaisella on oikeus puuttua epäkohtiin siellä missä niitä on ja paljastaa vinoumia jopa silloin kun ne eivät ole vielä kasvaneet aivan mahdottomiksi.

    VastaaPoista
  10. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noin voi hyvin käydä. Kreisikomediatragediasta voi tavalla tai toisella tulla totta. Siihen suuntaan on pelkoja puolella jos toisella. Ainoa onni onnettomuudessa on, että presidentin valta on suhteellisen pientä, mutta ei silti aivan mitätöntä kuitenkaan.

      Henkilökohtaisesti en toivo, että kukaan tulee maalitetuksi. Samalla toivon vahvaa sananvapautta. Rikollista toimintaa ja ala-arvoista poliittista toimintaa en toivo. Toivon hyvin toimivaa ja vahvaa valtiota, jossa on sananvapaus eikä vainoa suuntaan tai toiseen.

      Poista
  11. Epävarmuuden diktatuuri on hyvin sanottu. Se synnyttää vain itsesensuroivaa ja sievistelevää typeryyttä.

    VastaaPoista
  12. Menee juuri noin!

    Epävarmuuden diktatuuri = nykyinen keskustelu"kulttuuri" ja em. twitterin kuplan sisäiset ohjaus/ironiamekanismit sisältävät itse asiassa itse monenlaisia totalitaarisia, jopa fasismiin peilautuvia menetelmiä.

    Siellä missä sallitaan vain yksi ääni ollaan aina kaltevalla pinnalla.

    VastaaPoista
  13. Fasismi ja kommunismi ovat samanlaisia totaali-ideologian ilmentymiä, kommunismi on vain ehtinyt saada määrällisesti, esimerkiksi ihmishenkien menestyksessä mitaten, enemmän tuhoa aikaan, koska 1900-luvun historia on mennyt niin kuin on mennyt. Emme ole mitenkään immuuneja totalitarismille. Tulevaisuuden historia tulee sen osoittamaan.

    VastaaPoista
  14. Erojakin on.
    Fasismi on monella tapaa poliittisesti, älyllisesti ja henkisesti syrjäytyneiden hommaa nykyaikana. Se joukko ei tule länsimaita enää kaatamaan. Se on selvää.
    Kannatus on (onneksi) niin olematonta.
    Eri asia sitten nykyhötkyilijät jotka mielikuvittelevat "fasismia" sinnekin missä sitä ei oikeasti ole.
    No, nuo hitlerviiksittäjät kertovat tuollaisella retoriikalla kuitenkin lähinnä vain itsestään.

    Kommunismin kanssa ei ole (valitettavasti) kuitenkaan samoin. Moni yhteiskunnassamme hyvinkin vahvoilla, vaikkapa sananVALTANSA kautta oleva, flirttailee eri tasoisesti kommunististen ideologian kanssa.

    Osa on vanhempaa väkeä, itsensä kätkeneitä entisisiä vallankumouksellisia, osa poliittis-ideologisia retroilijoita ja osa on, mikä ihmeellisintä, uuskommunisminsa kanssa ihan tosissaan.
    Viimeistään nyt ilmastonmuutos antaa heille luvan fantasioida jotakin superkollektiivista, mielellään vasemmistolaista poliittista yhtenäiskulttuuria jonkinlaisena kaiken-pelastajana tässä tilanteessa. Entäs kommunismi oli siis IP:ltä ihan oikein kysytty.

    Kommunismi kuten fasismikin ovat kuitenkin historiaa jota ei haluta takaisin.
    Kun kuulostelee uutisia maailmalta me tarvitsemme sen sijaan realismia ja perusturvallisuutta enemmän kuin näitä pelejä ja poliittisia ja filosofisia ismejä.

    Toki realismista käydään kovaa kiistaa. Kuka sen omistaa, kuka laskee vaikutukset oikein, kenen realismi? Keneltä kysytään?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaikkihan ovat varmaan mielestään realisteja.
      Itse arvotan realisteja mahdollisen maailman perusteella.

      On esimerkiksi suhteellisen helppo erottaa realisti toisesta joka kuvittelee sellainen olevansa, kun hahmotetaan vaikkapa lähiympäristöämme kysymyksellä millainen on mahdollinen Suomi vuonna 2030?
      Maailman halaaja putoaa realistin viivalta yhtä nopeasti pois kuin "ironinen" fasistikin tai uuskommunisti.

      Poista
    2. Ja jos ihan totta puhutaan sanon sitten niin kuin asia varmaan myös on. Fasisteja maassamme on määrällisesti muutamia satoja. Prosentuaalisesti nolla, pilkku nolla jotain....(parempi kun ei olisi niitäkään, mutta pieni on se joukko)

      Noista surkimuksista ei olekaan kysymys.

      On kyse siitä että ps:n kannatus on yli 20 prosenttia.
      Ja koska he eivät ole millään asiallisella kriteerillä fasisteja, konservatiiveja ehkä, muutosvastarintaisia ehkä, epäluuloisia, turvallisuushakuisia ehkä, isänmaallisia ehkä... on heidät saatava näyttämään joiltakin "arkipäivän fasisteilta" jotka kannattavat karmeita asioita joko tyhmyttään tai tietoisesti.

      Todellisuudessa niin ei kuitenkaan ole ja kaikki tietävät sen.

      Edes pääpirusta, Halla-ahosta, ei saa fasistia, ei lähellekään millään kriteerillä muuten kuin ennakkoluuloissaan ja mielikuvituksessaan.
      Sen enempää kuin Anna Kontulasta uusstallaria.

      Mutta koska konservatiivisen oikeiston vastustaminen ei ole riittävää retorisesti, on keksittävä jotakin radikaalimpaa ja rajumpaa.

      Yksittäisiä mätämunia on sitten ihan jokaisessa puolueessa; sellaisten edesottamukset eivät riitä perusteiksi. Jos riittäisivät, esimerkiksi sdp olisi todella pahassa pulassa, jos muistamme keitä ja missä asioissa sieltä on "edesottamuksia" paljastunut puolen tusinan toimijan verran.

      On siis oltava poliittisestikin aikuinen ja pysyttävä asioissa.
      Vaikeaa se monelle on.

      Poista
    3. Hyviä ajatuksia, Jope. Itse hahmotan asiat melko lailla samalla tavalla. Toisaalta jos kansallisvaltiot, sikäli kuin niitä vielä on, pistetään oikein ahtaalle ja revitään rikki, voi tulla isompikin protesti tavallisten ihmisten piiristä ja virta voi olla äärioikeistoksi kutsuttavaan suuntaan. Tämä on aivan mahdollista, jos ihmisiltä viedään perusturvallisuus mutta heidät pistetään kuitenkin maksumiehiksi moneen sellaiseen asiaan, joita he eivät välttämättä itse halua.

      Uusnatsit ovat reppanoita. Mutta varmasti monista ihmisistä löytyy myös sellaista "viikinkimeininkiä", että tehän ette perkele meidän maitamme ja perintöämme halvalle muille luovuta, ette ainakaan ilman että me pistämme hanttiin. Tämä on ihan mahdollista, vaikka suomalaiset pääosin ovat alistettuja hallintoalamaisia, jotka on opetettu nöyriksi ja toisten kuljetettaviksi. No, kaikki mahdolliset kansannousut ja vastaavat kyllä saadaan kukistettua, siitä ei ole epäilystäkään. Tuskin niitä edes kovin voimakkaasti pääsee syntymään.

      En pitäisi ollenkaan mahdottomana, että oman maan alta syövä älyvapaus voittaa ja siirrymme jollakin aikavälillä esimerkiksi jonkinlaiseen liittovaltioon vielä tiukemmin, ainakin joksikin aikaa - tokihan siitä sitten koituu myös jotain hyvää, jos niin sovitaan. Demokratia on sellainen järjestelmä, että tämäkin on ihan mahdollista. Ehkä eniten pelkään sitä, että valta siirtyy lopullisesti kansalaisten ulottumattomiin, eivätkä vaikutusmahdollisuudet ole tärkeissä asioissa edes muodollisesti olemassa.

      Poista
    4. Uusnatsit ja fasistit, reppanoita, mutta myös paikallisesti vaarallisia. Voivat aiheuttaa terroritekoihin asti ulottuvia näytöksiä - aivan niin kuin äärivasemmisto ja islamistitkin (varsinkin jälkimmäisten vallannäytöksiä on onnistuttu torjumaan Euroopassa hyvin, mutta aina joku pääsee toteuttamaan attenttaattinsa ja muun matalan tason terrorin). En usko mihinkään äärioikeiston nousuun, ellei sitten äärioikeistolla tarkoiteta käsitteellisesti jotain todella laajamittaista ja epämääräistä. Kaipa sillä tarkoitetaan myös ja lähinnä globalistisen valtavirtapolitiikan kanssa vastahankaan asettuvia puolueita ja liikkeitä, jotka korostavat valtioiden itsemääräämistä ja vastuuta omista yhteiskunnistaan.

      Poista
    5. Mutta älyvapaa ja epärealistisesti maailmojasyleilevä politiikka aiheuttaa varmasti eriasteisia protesteja ja ylilyöntejä - kuuluu asiaan. Uuskommunismi, joka tahtoo murentaa valtiota, on minusta erittäin vaarallinen hanke, kun se kuitenkin tarvitsee omiin toimiinsa ihmisiä, joita kupata loputtomasti omiin tarkoituksiinsa.

      Poista
    6. Nuo kehityskulut ovat toki mahdollisia.
      Ja jossakin mittakaavassa konkreettisia aluevaltauksia tehdäänkin jo jollakin tasolla.
      Tarkoitan rikollisuutta joka yrittää ottaa haltuun kaupunkialueita tietyissä Euroopan maissa.
      Ja miksei yhtä hyvin radikaalin vastaoikeiston marsseja esim. Saksassa.

      Ja samaan aikaan "älyköt" (ja älyköt) ja arvoasetelmien ja politiikan suurkuluttajat/paasaajat käyvät somessa kulttuuurisotaansa sanoista, lauseista, arvoista ja niiden omistusoikeudesta.

      Nyt pitää olla tarkkana millaista Suomea ja Eurooppaa oikeasti rakennetaan ja halutaan.
      Retrokommunismeilu ei ole nationalismin vaihtoehto eikä ilmastonmuutoksen vastalääke, vaan ihan jokin muu.

      Poista
    7. Ja jos joku persu tai ei-moderni ihminen tai muuten vain epäluuloinen pelkää kliseen mukaisesti maailman muuttumista ja sitä fobioi,
      on sitä paha mennä kieltämäänkään ja ohjeistamaan, että niele hymyssä suin vain kalanmaksalääkkeesi, ole reipas, ole niinkuin muutkin, ole niinkuin suuri enemmistö.

      Hitto. Eihän kukaan vaadi ilmaston vuoksikaan pelokkaita ottamaan vaan ilman pelkoja muutos vastaan.

      Kansallisvaltioiden suhteen sama juttu. Mikä rikos on niistä puhua ja niitä kehitellä, kun maiden autonomiaa ja sorrettujen maiden itsenäistymistä on kaikkina aikoina pidetty hyvänä asiana ja ideaalina.
      Itse pidän nykytiedolla parhaimpana Euroopan taloudellista yhteistyötä (vaikkapa EU:n puitteissa), mutta poliittisesti ja kulttuurisesti pidän parhaimpana tilkkutäkki-Eurooppaa, jossa on autonomiaa, yhteistyötä ja mahdollisimman paljon erilaisuutta.
      Jos joku valtio haluaa pystyttää lujat ja tarkat, siitä vaan, jos joku antaa kaiken virrata sisään, siitä vaan. Omiapa ovat valintansa, kunhan päätös tulee kansanvallan, klassisen demokratian kautta eikä esim. mediademokratian.

      Poista
    8. Taloudellinen yhteistyö on minustakin erittäin kannatettavaa ja toki kaikki muukin yhteistyö,joka aidosti toimii. Eri asia on toimiiko esimerkiksi euro kuinka kauan valuuttapohjana, esimerkiksi 20 vuotta? Ei välttämättä. Entä jos lakkaa toimimasta, miten käy sitten erinäiselle säätelylle.

      Poista
    9. Rikollisuus joka nyt hakee muotojaan ja toimintatapojaan eri puolilla Eurooppaa, esimerkiksi Ruotsin kaupungeissa, on matalan tason arkista terroria, joka häiritsee monin tavoin yhteiskuntaa ja rajoittaa ihmisten olemista ja syö konkreettisesti esimerkiksi heidän kovalla työllä hankkimiensa asuntojen arvoa. Turvallisuuden kokemus rapautuu ja se on paha juttu.

      Poista
    10. Jos joku minun lehdessäni selittäisi, että jengiytymisen ongelmat ovat paljon pienempiä kuin ruotsalainen patriarkaalisuus, josta ongelmat kaiken lisäksi kenties johtuvat, niin pistäisin toimittajan miettimään juttua uudelleen, koska selitys olisi arkijärjen vastainen ja tolkuton.

      Poista
  15. Kyllä, ja muutenkin... entäs kommunismi oli ihan relevantti kysymys:
    https://www.is.fi/politiikka/art-2000006421556.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinpä. Ei tällaistakaan voi mitenkään puolustaa - on niin idioottimaista kirjoittelua, ettei poikkea mitenkään tiettyjen nuorisopersujen hämyilystä. Ei muuta kuin kenkää...

      Poista
    2. Tuossa puhutaan lisäksi tappamisesta. Aika harkitsematonta, vaikka olisi tehty salanimen takaa... Noloa, niin noloa ja paljastavaa vihakartoituksen kannalta, vaikka ei isompaa kuvaa tämän pohjalta alkaisikaan piirtää.

      Poista
    3. Enpä usko, että näistä tappopuheista seuraa mitään. Ei kukaan niistä kiihotu, kun suunta on tämä.

      Yhtä lailla typeriä ovat ulostulot suunnasta jos toisesta, mutta uumoilisin, että tässä tapauksessa mielensäpahoittajat eivät ole huomaavinaan eikä jutussa ole mitään paheksuttavaa eikä puolueen johtajaa pyydetä televisioon selittämään.

      En kyllä itse jaksa pöyristyä näistä jutuista, jos ihan rehellinen olen. Nämä ovat typeriä sanoja, eivät muuta. Aina tilanne ei ole tämä, koska maassa on koko joukko ammattikiihottujia. Normaali ihminen jättäisi tämänkin omaan arvoonsa.

      Nämäkin sanat - niin kuin muut vastaavat - olisi paras olla huomaamatta. Ei täällä kukaan ala toisia teloittaa näiltä pohjilta, ellei todella usko, että sanoista tekoihin mennään vihapuhekaavalla.

      Mutta ei tuollaisten sanojen ilmoille päästäjä toisaalta voi myöskään olla mikään uskottava piirijohtaja vai mikä tämä tyyppi nyt olikaan.

      Poista
  16. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitääpä kuunnella. Minusta valtioita pitäisi johtaa ja puolustaa siten että ne pysyvät lähtökohtaisesti pystyssä ja vahvistuvat. Muu on huuhaata.

      Poista
  17. Se tuossa on hyvä, että vihapuheen osoittamisen monopolia ei kukaan omista, kun noilla muillakin omissa soi.

    Totta kai se menee niin, ettei mikään puoluekanta sinänsä suojele ketään vihapuheelta. Jokainen sen tietää jo sitäkin kautta, mitä omin korvin kuullut somen ulkopuolella. Kun kauan kauan sitten oli aktiivinen ravintoloissa postuivat viimeistään käsitykset siitä, että humanisti on aina humanisti ja vasemmistolainen jotenkin aina ihmisyyden asialla.
    Kiivaita ja ilkeäsanaisia löytyy ihan jokaisesta ryhmästä.
    Ja lappusilmiä.

    Eli ei tule järkytyksenä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saattaa käydä niin että me puuhastelemme eri nimitysten ja leimojen parissa ja sillä välin todellisuudessa tapahtuu isoja muutoksia, joihin emme valmistaudu juuri ollenkaan. Ei niin että ei ole tärkeää vartioida arvoja ja puhetta, mutta paljon vakavampia kehityskulkuja on käynnissä ja niistä tulisi olla huolissaan.

      Poista
  18. Jari, järjen, havainnon ja omaa käsitettäsi lainatakseni turvallisuukulttuurin ääntä taas blogissasi. Päivittäin käyn lukemassa muutenkin.

    Tämä aika todella pakottaa johonkin asemaan jokaisen vaikka ei haluaisikaan olla minkäänlaisen tunnistenauhan kantaja.
    Tai no ei, jos haluaa vain omien ja muiden sanojen vartijaksi. Ikään kuin arvopoliisiksi.

    Samaan aikaan kuitenkin kaikki tapahtuu oikeasti ja viime kädessä se ratkaisee millaiseksi konkreettiseksi todellisuudeksi ympäristömme muodostuu sekä tekojen että tekemättömyyksien seurauksena.

    VastaaPoista
  19. Rajat alkavat muistuttaa fundamentalistisia käsityksiä myös nihiloituina. Se on paradoksi mutta perustelen.
    Itse kannatan tietenkin tervettä muiden valtioiden kanssa tiivistä vapaata kansaivälisyyttä harjoittavaa kansallisvaltiota, joka määrittelee itsensä. Rajat siis on hyvä olla. Se mahdollistaa sekä autonomian että aidon kansainvälisyyden, joka ei ole arvaamattomuutta ja velloutumista.

    Nyt kun korona on ollut esillä olen kiinnittänyt huomioon lähes uskonnolliseen hartauteen millä toistellaan ettei rajoja pidä missään tapauksessa "sulkea."
    Sellaisen epäortodoksisuuden seuraukset olisivat kuulemma moninkertaisesti kauheammat kuin koronan kanssa.
    Tätä on nyt toistettu kymmeniä kertoja sekä median valitsemien asiantuntijoiden että hallituksemme suulla.

    Itsekään en ajattele että näillä koronaluvuilla olisi syytä rajoja sulkea, mutta tuo etukäteispanikointi sellaisen mahdollisen ajatuksenkin suhteen kalskahtaa jotenkin mun korvassa.

    Jos tilanne olisi paha kai sentään ihmishenget olisivat tärkeimpiä kuin ideaali rajattomuudesta ja talous?
    Viimeisempien puheien mukaan ei näköjään.

    VastaaPoista
  20. Vaikea sanoa miten tässä käy, jos esimerkiksi Turkki alkaa päästää väkeä Eurooppaan massoittain. Ilmeisesti päästää ensin sellaisen määrän, että saa kiristettyä EUlta rahaa kunnolla, ja sitten taas hetkeksi pistää rajaa kiinni. Ja sitten lypsy alkaa uudestaan. Korona luultavasti leviää jollain aikavälillä yli kaikkien rajojen. Saa nähdä, tuleeko tänne massaesiintymiä. Suomi ei pistä rajojaan kiinni. Kannamme vastuuta. Jotkut hengellään, jotkut kaivamalla kuvettaan. Ehkä kriisitilanteet sitten herättävät päättäjät hiukan jälkijunassa.

    VastaaPoista
  21. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  22. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  23. Sininen silmä on ihan hyvä symboli nykyiselle Suomelle. Sinisilmäisten suomalaisten sielun peili. Siniristilippu ei kuvaa Suomea ollenkaan niin hyvin.

    VastaaPoista
  24. Niin kauan kuin rahaa riittää ja rauha on maassa, sinisilmäisyydestä ei ole haittaa kuin kosmeettisesti. Homma toimii, koska rakenteet ovat vielä jokseenkin kunnossa. Toivotaan, että maailma pysyy kutakuinkin kuosissa koska olemme kusessa, jos jotain ikävää tapahtuu.

    VastaaPoista
  25. Mielestäni taas määrä on se ratkaiseva tekijä. Mittasuhde ratkaisee tässäkin.
    Jos rakenteet on kunnossa ja resursseja riittää, maassamme voidaan hyvin toteuttaa sinisilmäsuomen ideaaleja.
    Ja niin monet apua aidosti tarvitsevat ihmiset saavat apua myös tosiasiallisesti (maailmanhalaajista huolimatta).
    Hyvät saavat hyvyytensä, apua tarvitsevat apunsa. Koskee myös ilmastonmuutostavoitteita. Ja muuta hyvää.

    Mutta kun määrä ylittää tietyn rajan, kaikki on toisin.
    Tulee kulttuurisia, taloudellisia ja poliittisia ongelmia. Alkaa tapahtua. Ongelmia alkaa olla ihmisten käytännön elämässä. Kukaan ei enää voita. Eivät hyvät, pahat eivätkä avuntarvitsijat.

    Poliittisella eliitillä voi olla kuitenkin tästäkin huolimatta mielessään ideologian (tai jonkin muun, mikä se sitten onkin) vieminen loppuun saakka.
    Luin tästä juuri artikkelin nettilehdestä jossa ennakoitiin Saksassa rajuja ristiriitoja tulevaisuudessa. Toivottavasti eivät toteudu.

    Määrä on merkittävä, jonkinlainen realistinen rajalinja jonka taakse ei kannata mennä arvailemaan mitä mahtaa tapahtua jos jatketaan, olisi tärkeä.
    Siihen määrärajaan saakka kaikki maailman idealistit saavat minun pstani ajaaa hyviään ihan vapaasti.
    (Jonkinlainen idealisti olen muuten itsekin eli en halua ulkoistaa itseäni tuosta pois. Toki minun humanismini eikä liberaaliutenikaan kovin modernia ja yhteensopivaa nykyisten ajan hengen päivitysten kanssa.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Määrätön ja rajaton ja laskematon ja jakamaton ovat avainsanoja, kun on kyse rajallisista resursseista. Mitä enemmän edellisiä, sitä todennäköisemmin perseelleen menee.

      Normaali ihminen elää paljon enemmän rajoitteiden kuin rajattomuuksien käsitteiden ja käytäntöjen parissa ja pyrkii ohjaamaan elämäänsä ja selviämään niin.

      Poista
  26. Ei näytä hyvältä nytkään EU:n ja Turkin rajalla. Kyynelkaasu ja kivet lentävät. Hyvä on noin aloittaa jotakin uutta resurssien Euroopassa.
    Toki on selvää, että siirtolaisia/pakolaisia ei kiinnosta kaikki Euroopan maat, vaan ne noin reilu puoli tusinaa, jossa Suomikin on mukana.

    Käsittämättöntä että niin EU kuin Venäjä, Turkki ja Lähi-idät osallisetkin maat ovat katselleet tuota sotaa näin kauan.
    Aseiden laskeminen olisi ollut viisasta. Jonkun osapuolen antautuminen.

    Tässä kuvasarja eräästä kaupungista joka oli monenlaisen fanatismin vuoksi raunioina 90-luvulla, kaikki muistavat.

    https://www.google.com/search?q=grozny&rlz=1C1GCEV_en&source=lnms&tbm=isch&sa=X&ved=2ahUKEwiV7sfq2_bnAhUQl4sKHWwjBasQ_AUoAXoECBoQAw

    Sitten tuli rauha ja yllä oleva mahdollista.

    Se kuka oli oikeassa kuka ei on mulle ihan sama. Rauha oli varmasti isompi asia.
    Fanaatikkojen, keitä ne ovatkin, pitää osata lopettaa Syyriassakin NYT. Jonkun osapuolen. Minkä se on sama kunhan tuo hulluus siellä loppuu.

    VastaaPoista
  27. Rauhaa ja yhteiskuntien rakentamista toivon minäkin. EU on täysin avuton lafka suojelemaan itseään. Suurvallat ja vähän pienemmätkin pitävät sitä pilkkanaan. Liekö tämä sitten sitä feminististä ulkopolitiikkaa vai mitä.

    VastaaPoista
  28. Se vielä, että tulossa on muitakin kuin sodan jaloissa olevia syyrialaisia - yhtä lailla muuta Lähi-idän porukkaa ja afrikkalaisia, niin että tämänkin humanitaarisen kriisin varjolla liikkeellä ovat ne, joilla on rahaa hankkia itsensä rajapaikoille. Pääasiassa nuoria miehiä.

    Erittäin ikävää on se, että kaaos hallitsee ja normaali yhteiskuntien rakentaminen on toissijaista. On paikallisia konflikteja ja on ulkopuolisten intressien aikaansaamia konflikteja ja hätää.

    VastaaPoista
  29. Sen tietää, mitä tämä kaikki tarkoittaa Euroopassa. Jonkin verran voidaan auttaa hädänalaisia, jotkut pääsevät kiinni elämänsyrjään ja kotoutuvat, iso osa tulee viettämään kissanpäiviä ja osa porukasta tuo konfliktinsa tänne. Juuri Pariisissa kongolaiset siirtolaiset tuikkasivat paikat tuleen ja estivät palojen sammuttamisen - Gare de Lyonin ympäristö kiittää tästä kulttuuritapahtumasta, mihin kenelläkään paikallisella ei ollut osaa eikä arpaa. Ihan turha sanoa, ettei mitään ikävää tapahdu, kun kymmenet tuhannet pääasiassa kouluttamattomat tai ehkä sotilaskoulutusta ja kokemustakin saaneet nuoret miehet pölähtävät johonkin maahan eikä heillä ole mitään tekemistä (eikä millään lailla sisäistetty paikallisia arvoja).

    VastaaPoista
  30. Katsoin videon Gare de Lyonin kaaoksesta. "Mielenosoittajat" häätivät hyvin uhkaavasti palomiehet pois. Selvä tilan haltuunotto ja oma paikallinen anarkia väkivallan uhan voimalla.
    Videopätkä pahimassa tapauksessa kuvaa pienoiskoossa sitä mitä edessä on: me päätämme mitä täällä tehdään tai ei tehdä. Jos palaa, antaa palaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin on. Näissä ei ole kyse ihonväristä ja etnisyydestä sinänsä vaan siitä, että näillä ihmisillä ei ole absoluuttisesti oikein mitään kuuluvuutta paikkaan jossa he ovat. Silloin on aivan sama, mitä tekee, ja tällainen väkivaltainen ja tuhoava käytös voimaannuttaa hetkeksi: tila otettu haltuun. En ajattele tätä ollenkaan rotukysymyksenä vaan kysymyksenä ihmisistä, joiden kulttuurinen olemus on aivan muualla, ja jotka siksi ajelehtivat jossain tällaisessa hällä väliä tilassa tai toteuttavat alkuperäisiä etnisiä konfliktejaan uudessa ympäristössä. Voidaanko näitä ihmisiä jotenkin auttaa? Varmasti - mutta suuressa mittakaavassa kaikenlaiset kotoutukset ja muut ovat lähtökohtaisesti tuhoon tuomittuja. Ihmiset jotka ovat toisten elättejä tai mikä pahempaa toisten almujen armoilla tai tekevät rikollista bisnestä esimerkiksi huumeita välittämällä ja perintätoimia harjoittamalla ovat niin kaukana yhteiskunnasta kuin olla ja voi. Aika vähän on tehtävissä - tätä samaa ilmenee Suomessakin maahanmuuttajien ja nuorten suomalaisten miesten keskuudessa, enkä itse keksi mitä tälle porukalle pitäisi tehdä, koska he eivät alkujaankaan tunnista tai tunnusta yhteiskunnan pelisääntöjä. Tiettyä määrää voidaan sietää, mutta jossain vaiheessa alkavat sietämisen rajatkin paukkua. Huomautan, että kyse ei ole välttämättä etnisistä tai uskonnollisista esteistä, vaikka eivät nekään usein asiaa paranna. Kyse on yksinkertaisesti sivuun jäämisestä ja elämästä omin säännöin.

      Poista
    2. Olen tältä osin huolissani niin suomalaisista nuorista miehistä kuin myös maahanmuuttajista ja laittomista siirtolaisista. Kyse ei ole siitä, etteikö yhteiskunta tekisi asioita oikein tai etteikö se panostaisi tarpeeksi nuoriin tms. (ei kai tässäkään olla ihan ideaalitasolla) vaan enemmän on vain kyse siitä, että on mahdollista vetelehtiä ja ei ole yksilöllisiä ominaisuuksia, joilla pärjätä normaalissa yhteiskunnassa.

      Toki olen myös sitä mieltä, että yhteiskunta on muuttunut yksinkertaisimmalle ja heikkolahjaisimmalle porukalle niin monimutkaiseksi, että syrjäytymistä tapahtuu eikä vastuisiin kyetä.

      Kaiken kaikkiaan on todella typerää hankkia yhteiskuntaan yhä enenevässä määrin nuoria toimettomia ihmisiä, jotka eivät pysty / osaa / halua huolehtia itsestään ja kun yhteiskunta on rakennettu sellaiseksi, että se ei periaatteessakaan ole kovin helppoa.

      Meillä on kotoperäisestikin sellaista porukkaa, joka ominaisuuksiensa vuoksi pärjäisi paremmin jossain konfliktialueilla tai brasilialaisessa favelassa ja kun mukaan liitetään ihmiset, jotka tulevat vastaavista paikoista, niin ei siinä kyllä kummoista toivoa isänmaalle näy.

      Ehkä näin: Suomessa on yhä erittäin helppo syrjäytyä, nostetaan tukia ja eletään hämäräelämää yhteiskunnan laidoilla, diilataan tarpeen mukaan huumeita tai tehdään muuta bisnestä, joka pitää elämänlaadun sellaisena, että voi istua sossun kustantamassa kämpässä, syödä kohtuullisesti, pelata päivät pitkät, polttaa pilveä ja niin edespäin. Varmasti myös jonkin verran lahjakkaita ja sopivalla kannustuksella eteenpäin pääseviä nuoria hukataan, mutta olen aidosti sitä mieltä, että osa porukasta on sillä tavalla syrjässä, että mitkään tukitoimet eivät heitä tuo yhteiskuntaan ja että kyse on oikeastaan tekohengityksestä, koska yhteiskunnassa ei yksinkertaisesta ole mitään mielekästä tarttumapintaa tälle porukalle. Ei kiinnosta, kun muutenkin voi elää.

      Poista
  31. Toki maan alle vetäytyneissä ihmisissä - kuten laittomissa maahanmuuttajissa ja yhteiskunnasta täysin irtaantuneissa suomalaisissa - on myös niitä, joilla on monia taitoja, mutta silloinkin kun he ovat jotenkin töissä tms. he ovat vaarassa joutua hyväksikäytetyiksi tavalla tai toisella.

    VastaaPoista
  32. Olemme taas samassa pisteessä, ja juttu menee noin kuin kerroit.

    Ihonväristä tms. ei ole kysymys tietenkään, vaikka kaikki auki kaikille tulee mitä tulee - ihmiset yrittävät rationaalisen maahanmuuttosuunnittelun/kritiikin sillä tavalla demonisoida ja saada oman tahtonsa läpi.
    Mutta tuohon ei pitäisi enää toista kertaa kenenkään pudota.


    Juuri mediassa aika paljon Turkin niskaan parin viime päivän aikana syntynyttä tilannetta laitetaan.
    No, jos Turkki on oman rajansa avannut, mikä estää EU:ta pitämästä omaansa tiukasti kiinni?
    Jos EU on EU, el toimiva eurooppalainen organisaatio, kai se osaa oman alueensa hallita.
    Ai niin, uusi eurooppalainen heikkous.
    Ja tietenkin... "arvopohja", joka on yhtä kuin ideologia, jonka lopulliset tavoitteet ovat vielä hämärän peitossa.
    Tai sitten on kysymys vain toimintakyvyn jähmettymisestä ja kaikki vain tapahtuu ja jokainen eurooppalainen on vain sivusta katsoja päättäjät mukaan luettuna.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eurooppa elää sellaisessa hetkellisessä hyvinvoinnin ja todellisuudesta vieraantuneisuuden kuplassa, että se ei tajua vielä, miten heikoilla se oikeastaan onkaan. Minusta EU vertautuu juuri oman elämänsä sivustakatsojaan.

      Se on kuin pitkälle halvaantunut ihminen, joka pysyy pystyssä, kunhan sen ei tarvitse kävellä yli kahta tai kolmea metriä, mutta erittäin helposti kaadettavissa. Pahinta taitaa olla, että Euroopan hyvät ihmiset eivät luultavasti ikinä tajua, mikä heihin iski, hehän olivat niin hyviä ja avosylisiä, maailman parhaita ihmisiä.

      Poista
  33. Jos Eurooppa ottaa nyt sisään miljoona ihmistä siitä selvitään, vaikka moni hallitus tulee heilumaan ja ehkä kaatumaankin.
    Mutta kysymys ei tälläkään kertaa ole siitä pitäisikö nyt teltoissaan kärsivät hädänalaiset ottaa vai ei. Pääsääntöisesti pitäisi. Turvallisiksi varmistetut ainakin. Mutta ei eri tasoisia sotilaita kuten edellisellä kerralla.

    Oikea kysymys on missä kulkee määrällinen raja. Koska jono tulee olemaan loputon lähivuosikymmeninä, jos uskonnolliset ja rasistiset sodat ja väkivaltamallit eivät lopu ja ihmiset ala jälleenrakentamaan maataan yhteistyössä keskenään keskinäisistä eroistaan huolimatta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt pitäisi tehdä ratkaisuja sen tiedon valossa, että loppua ei todellakaan tule koskaan. Valitettavasti asia on näin. Miljoona tulijaa on todellisten tulossa olevien määrästä ehkä vajaat 0,5 prosenttia, jos mittakaavaksi otetaan tämä vuosisata ja ovet pidetään auki. Se on heippa Eurooppa, eikä Afrikalla ja Lähi-idällä mene automaattisesti yhtään sen paremmin, vaikka tänne tulisi 200-300 miljoonaa ihmistä pääasiassa elätettäväksi.

      Poista
  34. Toisen pidemmän kommenttisi loppuosaan voisi lääkkeenä olla oleskeluoikeuden ja kansalaisuuden saamisen sitominen jollakin aikarajalla kielen oppimiseen, verojen maksamiseen työn kautta ja/tai kouluttautumiseen työhön.

    Ihminen joka ei ole opetellut kieltä, ei tee työtä eikä kouluttaudu saadakseen työtä on jo osoittanut ettei uuden maan tosiasiallinen kansalaisuus kiinnosta. (poikkeustilanteita tietenkin on, mutta pääsääntö on tuo)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan totta, tuolla asia selviäisi, mutta kun on jakamattomat eli painotetut ihmisoikeudet, niin eihän tuollaisia vaatimuksia voida oikeusvaltiossa esittää.

      Poista
    2. Monissa Euroopan maissa nuo anarkistisen vapaat ihmis"oikeudet" on pragmatisoitu.

      Itse ajattelen että kun viime vuosina on puhuttu ihmisoikeuksista ei enää ole oikeasti puhuttukaan klassisista ja hyvistä ihmisen globaleista oikeuksista, vaan poliittisista ja ylivaltiollisista ideologisista näennäisjuridisista verbaaleista sota-aseista, joilla omaa agendaa raivataan kaiken malliksi vallankäytön keinoin.

      YK:n ihmisoikeusjulistus on sen sijaan hyvä lähtökohta.
      Siinä ei mikään estä autonomisia demokraattisia maita vaatimista asukkailtaan integroitumista yhteiskuntaan rakentavalla (vaikka tuossa kuvaamallani) ja kaikkia hyödyttävällä tavalla.

      Poista

      Poista
    3. Olen ihan samaa mieltä, mitä sanot. Mikäli pysytään johdonmukaisesti tuolla tiellä, niin työlle, osaamiselle ja vastuulle rakennetut hyvinvointivaltiot tullaan jyräämään hyveellisyyden nimissä nurin - ei ole vielä keksitty sitä taikaseinää tai sampoa, joka pitäisi yllä yhteiskuntia kuin itsestään.

      Ainoa ratkaisu olisi, että hyvinvoivia valtioita rakennetaan tasaisesti ja globaalisti kaikille mantereille. On totta, että oma hyvinvointimme on osin tuotettu joidenkin muiden alueitten kärsimyksen hinnalla, mutta asia ei ole näin yksioikoinen eikä abstrakti syyllistysmekanismi tule ratkaisemaan juttua ikinä. Varsinkin Suomeen ja sen historiaan tällainen kolonialismi-pohjainen logiikka ei toimi juuri mitenkään. Toki emme ole kohdelleet saamelaisia hyvin, mutta hyvinvointimme ei ole revitty kolmansien maiden selkänahasta yms. Olimme itsekin kehitysmaatasoa vielä suhteellisen lyhyt aika sitten.

      Poista
    4. Suomen hyvinvointi ja pohjoismaisen tasa-arvoyhteiskunnan kasvu revittiin suomalaisten talonpoikien, torppareiden, metsätyöläisten, tehdasduunareiden ja pienyrittäjien selkänahasta valtavalla duunilla. Ja tietenkin tämän maan metsistä ja maaperästä. Maa oli kuitenkin kohtuullisesti ajateltuna valmis 70- ja 80-luvuilla. Ja kehitysmaatasolta todellakin noustiin.

      Vaikka vauraus on jollakin mittarilla kasvanut ehkä 80-luvun jälkeenkin, koen että monissa jutuissa on otettu takapakkiakin.
      Ja voi olla että takapakki, ainakin ihmisten elämän laadun mittareilla, tulee kiihtymään.

      Poista
    5. Maahamme muuttaneille, ja totta kai myös nuorille jotka eivät tuota tunnista, pitääkin kertoa tuo kehityskulku. Olimme tosiasiallinen kehitysmaa ei niin kauan sitten.
      En usko että asemamme on kuitenkaan nytkään täysin turvattu.

      Hyvinvointiyhteiskunta on hauras rakennelma ja vaatii nettoverotuottoa massiivisen määrän ja myös työssä aktiivisia kansalaisia pysyäkseen kasassa.
      Jos se laiminlyödään, ollaan nopeasti toisessa tilanteessa.

      Poista
    6. Hyvinvointiyhteiskunta on todellakin hauras rakennelma. Minusta meillä ei ole näillä pelimerkeillä varaa siihen kovin pitkään. Ei näytä hyvältä. Ei ole merkkejä siitä. Ei tapahdu sellaisia asioita.

      Poista
  35. Tuli vielä mieleen, itsestäänselvyys, mutta kuitenkin.

    Tämä netin ja osin myös median "entäs kommunismi" parodiointi (kaikkihan lähti MTV:n toimittajan ihan relevantista kysymyksestä Teemu Keskisarjan tv-haastattelussa) ja vääntäminen pilkkaavaksi vitsiksi on aikamoinen rimanalitus juuri asian osoittelevaksi huumoriksi silmänkääntämisen suhteen.

    Jos kommunismista puhutaan eräänä talodellisena utopiana ja teoriana se menisi lapsellisuuksien piikkiin,
    mutta koska kommunismi on suoraan syyllinen kymmenissä miljoonissa laskettavien uhrien elämän päättämiseen väkivallalla, kidutuksiin ja kaikkiin mahdollisiin ihmisoikeusrikkomuksiin Euroopassakin noin 70 vuoden aikana, ei kommunismin passiivinenkaan hyväksyminen mielestäni eroa juurikaan marginaalin ps-nuoren typerästä ja pimeästä Mussolini-diggailusta.

    Luulen että meillä maassamme on tällä hetkellä fasisteja ja todellisia kommunisteja suurin piirtein yhtä vähän, onneksi, muutamia satoja.

    Kommunismin kanssa kuitenkin eri tavalla flirttaillaan laajemmin ja se on sosiaalisesti jopa hyväksyttävää.
    Tietyissä piireissä silmäniskut siihen suuntaan ovat kuin ryhmätunniste. Tälläkin kertaa, tietenkin minkäpä muun kuin parodian kautta.
    Kommunismin vähättelijät/parodianihilijoijat ovat nyt ainakin saaneet äänensä netissä ja somessa kuuluviin ja tulleet tunnistetuiksi.

    Kun luki mukana olijoita kuinkas sattuikaan, että mukana olivat juuri ne joidenkin pitikin olla.
    Yllättäisivät joskus edes.

    (ja kaukana ovat ne ajat jolloin tässäkin maassa kommunistien suurimpia vihollisia olivat, tunne oli molemmin puolinen, sosiaalidemokraatit)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. (Marxin teorioissa on joitakin kohtia jotka toimivat maailman, luokkien, talouden ja kehityskulkujen mekanismien selittäjinä hyvin, mutta sekä marxismin loppupäätelmät että käytännön toteutuksen seuraukset ja todelliset mahdollisuudet ovat historian tuhoisimpia umpikujia.)

      Poista
    2. Kyllä minua ihan aidosti hämmästyttää, että Suomessa on yhä ihan luvallista ja jossain määrin hienokin pitää Leninin ja Che Guevaran tunnuksia esillä, paidoissa, pinsseissä jne osoittaakseen omaa vallankumouksellisuuttaan ja väriään, ja Stalinin rintakuva huoneessa ei olisi mitään. Jos jollakin olisi hakaristipinssi tai Hitlerin rintakuva kämpillään, niin pidettäisiin aivan pimeänä - niin kuin oikein onkin. Tämä epäsuhta on ihmeellinen.

      Poista
    3. Muutenkin pitäisi alkaa ihan uudelta pohjalta nähdä maailmaa kuin tältä vasemmisto-oikeisto -akselilta - monen fiksun ihmisen energia menee hukkaan, kun pitää lukittautua tällaisten ideologioiden taakse tai tuntumaan.

      En usko, että maailman ongelmia päästään ikinä ratkaisemaan, jos ratkaisujen täytyy tapahtua ensin ideologisella tasolla jonkinlaisena voittona vastapuolesta. No, totta on sekin, että niin kauan kuin on nykyinen puoluejärjestelmä, homma menee samassa umpisolmussa ja ratkaisuilla on historiallinen ohjaus ja mahdollisuudet, sellaisena kuin ne omassa leirissä hahmotetaan.

      Poista
    4. Vasemmisto - oikeisto ei varmastikaan ole ainoa jakolinja. Ehkä sen on korvannut lokaali-globaali -jaottelu ja etenkin se, millä osuudella parin kumpaankin puoliskoon on panostettava ja miten omistaminen ja tuotanto jakautuvat.

      Kovimman vasemmiston mukaan tulee saada aikaan vauraudenjaon suhteen globaali tasajako vaikka se romuttaisi kaiken tähänastisen, kovimman oikeiston mukaan odotellaan yhä että rikkaiden ylikansallisten yhtiöiden ja muutamien omistajien pöydiltä putoaa muruja muille. Yhteistä tässä suhteessa vasemmiston ja oikeiston ääripäille on, että ovat globalisteja - toiset valmiita jakamaan kaiken tasan (ainako yhä uudestaan, kerta toisensa jälkeen, kun ei muuten onnistu?) ja toiset kuppaamaan miltei kaiken muutamille (onnistuu vallan hyvin niin kauan kuin annetaan onnistua).

      En tiedä menikö tämä ihan oikein nyt, mutta aika harva on noissakaan ääripäissä ja kaikki muut seilaavat siinä välillä.

      Se mikä minua eniten ihmetyttää, on se, että nykyvasemmisto ei enää näe työnteon ja työn tuottavuuden arvoa oikein minään, vaikka ne pitävät hyvinvointia yllä. Ilmeisesti ilmasto ja hiilineutraalius on korvannut tuottavan työn arvoa heidän ajattelussaan, ainakin jossakin määrin. Ilmeisesti ajatellaan, että kunhan saadaan kupattua kaikki osapuilleen yhtä toimeentuleviksi ja varakkaiksi, teki työtä tai ei, ja ilmasto on balanssissa, niin unelma on saavutettu, mutta eihän se noin mene mitenkään itsestäänselvästi.

      Poista
    5. Pelkäänpä, ja olen ollut myös havaitsevinani, että juuri tuohon tapaan moni todellakin ajattelee tässä ajassa.
      Ei kovin moni määrällisesti, mutta kuitenkin sananvaltaisin osa tai sellaiseksi kasvavat.
      Kun vihollisista viimeinen, hiili, on kukistettu ja sen mukana fossiilikapitalismi, koittaa uusi aika.

      Toki tulee sallia "kolonialismin tasoitusajo", kansainvaellukset, hinnalla ja seurauksilla millä hyvänsä.

      Poista
    6. Kyllähän tällä tavalla kaaos saadaan maksimoitua. Ketkä siinä kärsivät? Melkein kaikki, voisi sanoa. Sitä paitsi, hiilineutraaliuden saavuttamisen avaimet ovat aivan muualla kuin meillä, ja samoin paha fossiilikapitalismi - ilmeisesti vasemmisto aikoo pistää Kiinan, Intian, Afrikan ja osin USA:nkin polvilleen parantaessaan kaiken.

      Poista
  36. Minä uskon, että tietty porukka ajattelee, ettei Suomelle voi koskaan tapahtua mitään, varsinkaan pahaa, että kaikki säilyy aina ennallaan tai paranee ja tämä tapahtuu, kun täällä tehdään hyveistä todistavia pikku tekosia tai isompia tekoja.

    Voi olla myös jopa tämä ajatus, että yhteiskunnan vähittäisestä rapautumisesta tai isosta muutoksesta ei tarvitse välittää, kunhan panostetaan siihen, että muutos miellyttää omaa porukkaa ja on jollain ideaalitasolla eettistä tms.

    Paljon saa tapahtua, että silmät aukenevat.

    Itse taas tuumin, että Suomi ei ole läheskään niin vakaa kuin tunnutaan ajattelevan. 50 vuoden päästä voimme olla aivan huomattavasti huonommassa jamassa, vaikka en sitä toki toivo. Meidän kohtalomme on tällä hetkellä niin voimakkaasti sidottu EU:hun, että pelottaa - miksikö - ehkä siksi, että se on niin heikko peluri maailmassa. Jotenkin homma ei ole hallussa. Minusta maailma on yleisesti ottaen paljon häikäilemättömämpi ja pahempi kuin osataan ajatella ja ongelmat ovat sellaisia, että niitä ei hoideta pikku hyveellisyyksillä. On edetty liian pitkään väärään suuntaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En tarkoita todellakaan sitä, ettei Suomen olisi tehtävä kansainvälistä yhteistyötä. En tarkoita edes sitä, että pitäisi erota EU:sta. Mutta Euroopan pitäisi herätä ja alkaa arvostaa itseään, olla luovempi ja muistaa täällä jo olemassa oleva sisäinen kulttuurien rikkaus ja tukea eurooppalaista moninaisuutta ja maanosan lokaalia hyvinvointia ja turvallisuutta. Tällaisen jälkeen se voi olla esimerkki maailmalle. Vapiseva ja vaappuva Eurooppa on kuin Nietzschen vanha Jumala, henkitoreissaan. Mistään uudesta vasemmistolaisuudesta tai oikeistolaisuudesta ei ole Euroopan yhdistäjäksi. Ei mistään ennalta määritellystä kollektiivisuudesta, vaan erilaisista paikallisista voimavaroista jotka kytkeytyvät kaikkia hyödyttävästi yhteen.

      Maailmanpelastaja-EU on loppu hyvin äkkiä.

      Poista
    2. On hyvä, että EU:lla on Afrikka-strategia, mutta olisi tärkeää, että sillä on toimiva ja fiksu Eurooppa-strategia, joka ei muistuta askelkarttaa kohti liittovaltiomeininkiä... Toki ymmärrän senkin mitä tuolla haetaan, mutta en usko, että tulee toimimaan.

      Poista
  37. "Mistään uudesta vasemmistolaisuudesta tai oikeistolaisuudesta ei ole Euroopan yhdistäjäksi. Ei mistään ennalta määritellystä kollektiivisuudesta, vaan erilaisista paikallisista voimavaroista jotka kytkeytyvät kaikkia hyödyttävästi yhteen."

    Tuo on todella hyvin sanottu.

    Oma unelmani, tai no, oma mielestäni realistinen toiveeni olisi luonnollisen todellisuuden mukaisesti erilainen Eurooppa jossa alueiden historialliset piirteet ja jatkumot saavat kehittyä yhteistyössä muiden samanlaisten aidosti vapaiden alueiden (valtioiden) kanssa. Tämä koskien kieliä, alueiden erityispiirteitä ja myös omia kansallisia linjauksia.
    Monimuotoisuuden hengessä siis kuten on tavoitteena muunkin luonnon kanssa.

    EU voi hyvin jatkaa kunhan se ei ala ylikansalliseksi poliittiseksi inkvisitioksi tai yritä kääntää kaikkea eurointernationalismiksi. Pyrkimystä tähän on kyllä ollut, mutta kannattaa muistaa että vain puolen tusinan euromaan suunnasta.
    Britit eivät jääneetkään katsomaan mitä tuleman pitää. Siihen en puutu. Se on heidän asiansa.

    Tälläisellä Euroopalla pitää olla myös rajat jotka pitävät.
    Ilman niitä aito kansainvälisyys eikä suunnitelmallinen yhteistyö olekaan mahdollista.
    Kansainvälisyyttä eikä demokratiaa eikä myöskään ihmisoikeudellisuutta ole se, että ollaan koko ajan veitsen terällä sen suhteen että mitä tahansa voi tapahtua milloin tahansa ja joka muuttaa kaiken ja joka jättää meidät vain tapahtumien vyöryn avuttomiksi sivustakatselijoiksi.

    Olet oikeassa ettei Eurooppa voi pelastaa maailmaa. Hyvä jos voi itsensä.
    Ideologisen vasemmistolaisuuden tai sen vastareaktion äärioikeistolaistumisen kanssa kaikki vaikeutuu entisestään jo omillakin alueilla kuten on nyt jo nähty.
    Poliittista malttia ja harkintaa tarvitaan juuri nyt.
    Ja malttia jota ei vain yksi ainoa taho määrittele sellaiseksi.

    (Itse en juuri siksi esim. meidän keskilinjan ps:ää tai muita vastaavia liikkeitä Euroopassa tai Itä-Euroopan integroitumista hidastavia liikkeitä laske miksikään ääri-ilmiöiksi vaan aivan välttämättömiksi hidasteiksi liian nopeille ja ideologisille muutoksille.
    Olisi ollut hullua ajatellakin, että sadat miljoonat eurooppalaiset olisivat noin vain nielleet ilman vastalauseita heille määrätyn uuden marssijärjestyksen, jossa laitetaan liian monta elämän perusasetusta uusiksi. Vain täysin todellisuudesta vieraantunut on voinut kuvitella niin ja siksi kai tämä uusi arvopoliisi-mentaliteetti vaikutaakin niin naurettavalta. Ja luo mielleyhtymiä Berliinin muurin aikaiseen Itä-Eurooppaan varsinkin nyt vapaassa Itä-Euroopassa.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eipähän noista ajatuksistasi voi olla kuin samaa mieltä. Tuollaista Eurooppaa kohden pitäisi suunta kääntää. Toivon hartaasti, että niin tapahtuu. Toisiamme demonisoimalla emme pääse mihinkään, emme keinotekoisella ja teennäiseltä näyttävällä hyvyydellä, mutta maltilla pääsemme.

      Poista
    2. Voisin päästää joukon tällaisia asiantuntijoita ja heidän avustajiaan Suomen johtoon. Tulisi heti turvallinen olo:

      www.iltalehti.fi/ulkomaat/a/8765f497-60c8-4e55-bdf7-916fd971e31c

      Poista
    3. Hyvä juttu, Koskela on maailman kartalla sananmukaisesti. Tuollaisia kantoja ja näkemyksiä syntyy liian harvalla. Tarvitaan malttia nähdä se mitä näkee eikä kiirehtiä selittämään pois poliittisin perustein. Toi esiin myös väestönkasvun.
      Tuli Jarin turvallisuuskulttuuri-käsite mieleen tuosta tyypistä.
      Tuollaisen kokemusasiantujijan pitäisi olla esim. sisäministerin ensimmäinen avustaja.

      Poista
    4. Myös minulle tuli heti Jari ja hänen käsitteensä mieleen. Tällainen tyyppi kun olisi itse sisä- tai ulkoministeri, niin elettäisiin minusta maassa, jossa jokainen voi ajatella ja olla turvallisesti, olipa sitten konservatiivi tai feministi tai mikä hyvänsä. Ei olisi sotkettu asioita heti lähtökohtaisesti, mikä ainakin minua suoraan sanottuna ärsyttää aika monissa poliittisissa toimijoissa: näkee, ettei ole pienintäkään suhteellisuudentajua toiminnan ja puheiden mittakaavoissa.

      Poista