lauantai 15. helmikuuta 2020

Kerrassaan hyvä juttu median moniäänisyydestä / yksiäänisyydestä



Oli tämä Kyösti Salovaaran Mielipiteen monopoli. Lukekaahan. En itse ota kantaa bisneksiin, niistä voi seurata paljonkin kaikenlaista, mutta juttu keskusteluineen oli todella hyvä. Pitkästä aikaa jotain virkistävää.


18 kommenttia:

  1. Salovaara: " ---joiden kirjoitusten hailakkaat, vaaleanpunaisenvihreät ajatukset tietää jo ennen kuin ensimmäistäkään sanaa on heidän näppäimistöstään esille ponnahtanut – eikö ole mediakonsernin kannalta järkevää levittää heidänkin sopuisan moralisoivaa viestiä maakuntien lehtiin? Pelkkää säästöä samalla kun ”oikeaa” ajatusta ujutetaan maakuntien miesten ja naisten sieluihin.
    Tässähän se on: se moniäänisyyden ongelma. Kuorossakin on monta laulajaa ja monta ääntä, mutta yleensä se esittää yhtä kappaletta kerrallaan. Mielipiteiden monopolisointi on vakava juttu sananvapaudelle."

    Salovaara mainitsi tuossa alussa kaksi esimerkkiä, mutta tuo sopii niin moniin muihinkin. Ja ilmapiiriin yleensä.

    Itse asia on myös tärkeä.

    Meillä myös arvostellaan joitakin eurooppalaisia maita, joissa sananvapaus on uhattuna.
    Tämä siis yhden (!) lehden maassa, Suomessa. Sananvapautta onkin kyllä tiettyyn rajaan asti, mutta sananvaltaa yhä harvemmalla.

    VastaaPoista
  2. Tuossa jutussa oli myös todella hyvät motot, varsinkin Camus on todella hyvä - kuinkahan moni nykyisin itseään intellektuellina pitävä sanoisi noin julkisesti?

    Sananvapautta on onneksi vielä. Toisaalta yhteiskunnallinen ilmapiiri myös rajaa sitä, mitä voi tai viitsii sanoa. Tämä kokemus on hyvin monenlaisilla ihmisille ja asian merkityskin on erilainen vähän siitä riippuen, mikä on oma ideologia.

    VastaaPoista
  3. Camus oli siis tämä:

    Kapina.
    Loppujen lopuksi minä valitsen vapauden. Sillä vaikka oikeutta ei saataisikaan toteutetuksi, vapaus takaa ihmiselle vallan protestoida vääryyttä vastaan, se pelastaa kommunikaation…
    Olen syvästi kiintynyt vapauteen. Ja jokaiselle intellektuellille vapaus on lopulta yhtä kuin sananvapaus…
    Vapaus on sitä, että voin puolustaa omistani poikkeavia käsityksiä, vieläpä silloinkin, kun niitä esiintyy sellaisessa yhteiskunnassa tai maailmassa, jonka hyväksyn. Vapaus on sitä, että voin myöntää vastustajan olevan oikeassa.
    -Albert Camus: Kapinoiva ihminen. Sitaatti vuodelta 1945.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Intellektuelliksi ei ole Camus`n moton mukaisesti sitten kylläkään tungosta noilla spekseillä tässä maassa.
      Nykyajan muka-intellektuellit käyttävät ison osan sananvallastaan sen parodiahorisointimiseen, että muissa laumoissa on vain valhetta, naurettavuuksia ja harhaluuloja.

      Poista
    2. Camus'n sanoja vasten meillä ei taida olla kovinkaan monta intellektuellia.

      Poista
  4. Tässäkin Salovaara kiteyttää olennaista:

    "Tietenkin jokaisella lehdellä on tinkimätön oikeus linjaansa. Ja lukijalla on oikeus ottaa tai jättää.
    Mutta jos kirjoittamisen tarkoitus on sanoa kaikki asiat samalla tavalla kuin kollegatkin sanovat, missä on journalismin kunnianhimo?
    Jos minun pitäisi kirjoittaa kaikista asioista niin kuin Korkman ja Tervo, niin lopettaisin kirjoittamisen heti, sulkisin läppärini ja menisin tuonne Malmintorin laitaan bierhausiin ja kuuntelisin, kuinka tavalliset ihmiset puhuvat maailmasta moniäänisesti."

    Tuossa on varmaan syy miksi valtamedian sananvallan valtavirralle on syntynyt muita kilpailijoita, sekä surkeita valhemedioita että myös todellisia vaihtoehtomedioita/kirjoittajia/blogisteja/toisinajattelijoita.


    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maailma on tosiaan paljon moniäänisempi kuin tahdotaan julkisesti näyttää. En tiedä onko yhteiskuntakaan niin polarisoitunut kuin esitetään - välistä löytyy monenlaista vipeltäjää, ja itsekin koen kuuluvani näin välissäolijoihin. Mutta jos on joku havainto siitä, miten todellisuus on, niin ei sitä kannata alkaa dumpata ja retusoida sen näköiseksi, mitä jonkun ideologia ohjaa. Itse pidän näitä fiksuja toisinajattelijoita paljon arvokkaampina kuin vallan myötäsukaisia tukijoita, olipa kyse mistä leiristä hyvänsä.

      Poista
    2. On aika hassua, että monet varttuneemmat taiteilijat ja kirjoittajat - esimerkiksi Salovaara, Saisio ja Krohn - ovat paljon terävämpiä kuin eturivin taiteilijamme, jotka fanittavat melko pinnallisesti valtaa ja utopioita, jotka eivät lupaa lopulta mitään kestävää. Tai ei siinä tietenkään mitään hassua ole - heillä on perspektiiviä asioihin. Toisaalta nykypäivän ongelmat ovat kusisemmat kuin aiemmilla vuosikymmenillä, joten en syytä ketään enkä tietenkään väheksy sitä, että ihmisillä on katsomuksensa ja unelmansa.

      Poista
  5. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  6. Mulla on oma pikkukokemus mediatalojen valikoinnista Salovaaran kuvaamaan malliin.
    Knausgård julkaisi Dagens Nyheterissä joitakin vuosia sitten merkittävän kirjoituksen Kyklooppien maa. Esseenkaltainen lehtiartikkeli herätti pohjoismaissa valtavan julkisen keskustelun. Aloin odotella suomennosta maamme merkittävämpää lehteen, jossa tarkasti seurataan em. keskustelua ja varsinkin DN-lehteä.
    Tuli pikku-uutinen.

    Soitin lehteen ja sain langan päähän merkittävän suomalaisen kuttuurijournalistin ja kirjallisuusarvostelijan. Ihan hyvä tyyppi ja ihan hyvä keskustelu. Ymmärsi kirjoituksen merkityksen mutta kertoi että olivat päättämällä päättäneet kokouksessa ettei käännetä kuten muuten monien vastaavien kirjoitusten suhteen on ollut tapana (mm. Grass jonka esseitä, "oikealla sanomalla", julkaistiin hesarissa jatkuvasti).
    Syytä ei halunnut sen kummemmin kertoa.
    No, tuo tapahtui aikana jolloin meilläonunelma-hypetys oli suurimmillaan. Norjalaisen kirjallisen "ihannevävyn" yllättävä kannanotto ruotsalaisesta menosta ja poliittisesta sensuurista ei siihen sopinut.
    Knasu-fanit saivat pitää pehmeän norjalaisvillapaitansa.
    Näin tulkitsen.

    Toki Jari Pekka Kuusen kirjan uusintapainos päivityksineen olisi tuhatkertaisesti tärkeämpi. Pitäisiköhän sitä alkaa edistää?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mainio kertomus - tiettyjen aihepiirien ympärillä on korrektiuden seinä, joka jossakin on päätetty rakentaa ja muissa paikoissa sitä sitten seurataan ja vahvistetaan. Näin kai se on ymmärrettävä.

      Poista
  7. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olisi tosiaan hyvä idea julkaista uudelleen Kuusen teos - päivitettynä ja jonkun sosiologian professorin tai vastaavan pienellä esipuheella varustettuna. Mutta mistäpä tuollainen sosiologi löytyisi?

      Eihän tuo paljon vaivaa vaatisi, jos Kuusen kirjaa ehdottaisi uudelleen julkaistavaksi. Tätä pitää harkita. Entä mahdolliset markkinat ja ostajat... Tuntuu jotenkin siltä, että Kuusen totuutta, joka on vieläpä osoittautumassa entistä ajankohtaisemmaksi, ei ostettaisi, aivan konkreettisesti ei ostettaisi. Mutta eihän sitä tiedä ennen kuin yrittää.

      Jossakin sosiologien keskusteluissa oli Kuusen teos mainittu, muistan sen. Jotain pientä kritiikkiäkin oli tarkastelun lähtökohtaa vastaan. Olen ymmärtänyt, että yleisesti on tuudittauduttu tietoon, jonka mukaan väestönkasvu sakkaa 2100 maissa - sen jälkeen ei ole hätäpäivää, vain käväistään siellä 10 miljardissa ja sitten liutaan takaisin kestävämpään suuntaan... Näin kertomus menee ja siksi voidaan keskittyä taistelemaan ilmastonmuutosta vastaan ja ilolla tervehtiä kansallisten valtioiden murenemista ja edistää globaalia liikkuvuutta - saadaan samalla torjuntavoitto ilmastonmuutoksesta, kapitalismista ja lännen hallintavallasta, saadaan uusi globaali kommunismi, tasa-arvo ja resurssien jako... Näin tämä kai kiihkeimmissä unelmissa menee, jos hiukan kärjistän. Tietenkään ei mene näin, vaan luonto on tuhottu liian pitkälle ennen vuotta 2100, mikäli kasvu jatkuu näin. Ei voi hoitaa vain toista ongelmaa ja kuvitella, että se ratkaisee yhdessä ajan kulumisen kanssa kaiken.

      Poista
  8. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  9. Luulen että mainitsemasi henkilö Jari ei sovellu tähän tarkoitukseen lainkaan. Voin olla väärässäkin.
    Itse ehdottaisin Eero Paloheimoa, joka on asiaa pitänyt oikeasti esillä.

    Tuo Huomenna Hän Tulee 2100 on se valhenarratiivi jolla asiassa tuudittaudutaan huolettomuuteen. On totta että väestönkasvu kääntyy laskuun ja on jo länsimaissa "omien" keskuudessa käätynytkin, mutta Afikassa ja isossa osaa Aaasiaa niin ei tapahdu elleivät yhteiskunnat ja uskonnot päivity siellä todella isosti tähän aikaan. Sellaista ei ole näköpiirissä.

    Ja jotta matematiikka ei unohtuisi, maapallon hedelmällisyysluvun ei tarvitse olla kuin vähän yli kahden (vain hieman yli uusiutumisrajan) ja väestö kasvaa pysäyttämättömästi.
    Niin se nyt tekeekin ja reippaasti.

    Maapallon väestö vaihtuu eikä se ei ole milläään tasolla mielipide eikä ideologinen kysymys eikä myöskään arvoasetelmakysymys.
    Syntymättömyyskulttuurit ( >2 ) sulavat pois, syntyyvyyskulttuurit (suurempi kuin 2) ottavat "vapautuneen" tilan.
    Koska jälkimmäinen on myöskin suurempi väestöltään, tarkoittaa se myös väestönkasvun jatkumista.

    Voimme toki iloita kasvun kasvun vähenemistä, se on tosiasia, mutta niin kauan kuin kasvua on, se jatkuun vaikkakin ehkä vain hieman hitaammin.

    Kertomus 2100 on kaunis fake news nykytiedolla tarkasteltuna.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on just näin eikä mitenkään muuten. Esimerkiksi Afrikan sosiaalisessa, aatteellisessa ja teknologisen kehitysasteen pohjavirrassa ei ole näköpiirissä mitään niin radikaalia, että meno olennaisesti muuttuisi. Globaali etelä kokee kyllä monia muutoksia alueellisesti, mutta syntyvyys pysyy riittävän korkealla tästä huolimatta.

      Poista
  10. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  11. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista