lauantai 1. helmikuuta 2020

Hirvikeitto



Tänään satoi, ja kun ei oikein muu huvittanut, päätin keittää hirvikeittoa. Tai oikeastaan projekti alkoi eilen illalla, kun kaivoin pakastimesta syksyllä appiukolta saamani luut jääkaappiin sulamaan. Luita oli pari vakuumipakettia eli yhteensä helposti kolmatta kiloa. Näihin luihin oli hirven paloittelussa jäänyt hyvin lihaa ympärille, ja siksipä appiukko oli ne säästänytkin.

Homma alkaa sillä, että otetaan iso kattila, johon pannaan vettä sen verran että luut peittyvät. Kun vesi kuumenee ja lihaisia luita keittelee, muodostuu ainakin tällä luumäärällä veden pintaan tunnin ajan rusehtavaa vaahtoa, joka tulee kuoria pois. Sen jälkeen liemi kirkastuu. Itse annoin luiden kiehua hiljalleen miltei neljä tuntia, jotta liha irtosi helposti ja muuttui mureaksi. Appiukon vakumoimissa pusseissa ei ollut merkintää, oliko kyseessä kuinka vanha eläin, mutta tuo nelisen tuntia riitti mureuttamaan lihan todella hyvin.

Seuraavaksi otin luut kattilasta ja perkasin niistä lihan liemen sekaan. Tässä vaiheessa lisäsin reilusti maustepippureita, kokonaisia mustapippureita, laakerinlehtiä, timjamia ja merisuolaa sekä pilkoin lihan lisämureuttamiseksi joukkoon yhden punaisen omenan. Annoin kiehua noin tunnin. Lisäsin kaksi isoa pussia Lidlin keittovihannes-perunalohkosekoitusta, hieman valkopippuria, kaksi valkosipulinkynttä sekä kuivattua chiliä ja puolikkaan lihaliemikuution. Keitin niin kauan että vihannekset olivat kypsiä. Tarjoillessani keiton revin päälle reilusti persiljaa.

Kyllä kelpasi ruisleivän kanssa. En muista syöneeni parempaa lihakeittoa, ja perhe oli samaa mieltä. Luista tulee uskomattoman maukas liemi, vaikka varmasti keitto olisi ollut vielä parempaa, jos olisin ostanut sellerit, sipulit, porkkanat ja lantut käsittelemättöminä ja pilkkonut ne tuoreina liemeen.

Hirvenliha on tietenkin harvinaista herkkua, mutta muuten keitto ei ole kallista. Appiukko sanoi, että Kajaanissa on näitä luita joka lähtöön, mukana jopa vasan selkärangasta leikattuja paloja. Pitääpä yrittää ottaa niitä mukaan, jos pääsemme käymään talven mittaan Kajaanissa.


Hirvikeittoa lihaisista luista

Nappasin kuvan nopeasti kännykällä. Kuvan kohdentamisessa ja rajaamisessa on näköjään vielä parantamisen varaa, mutta tällaista keitosta tuli.


2 kommenttia:

  1. Tuollaisesta pienestä juuri muodostuu elämän juhla. Parempaa ei kannata odottaakaan. Kun ei ole.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin on. Itse saan juuri tällaisista pikku puuhista eniten. Konkreettista touhua, joka vie elämää kappaleen matkaa eteenpäin ja on itsessään jotain joka ei ole vain ohimenevä hetki.

      Poista