lauantai 29. helmikuuta 2020

Kysymys



Minua aivan todella kiinnostaisi tietää, mitä olisi rauhaisa ja toimiva monikulttuurinen uuskommunismi  rajoiltaan avoimessa monietnisessä eurooppalaisessa oikeusliittovaltiossa ilmastonmuutoksen ja räjähdysmäisen väestönkasvun ja massamuuttojen maailmassa: miten se rahoitettaisiin ja kuka siihen lopulta suostuisi ilman pakottamista ja ilman massiivista rangaistuskoneistoa? Ja jos tuollainen onnela saataisiin aikaan, miten se varjelisi omaa pysymistään? On puhuttu, että jonkinlainen perustulo olisi liima, joka pitäisi hässäkän koossa.

Luultavasti tähän kysymykseen löytyisi vastaus, jos osallistuisin kesällä Tutkijaliiton kesäkouluun, jossa on aiheena - ei enempää eikä vähempää kuin - Planetaarinen kommunismi, ja juuri niillä argumenteilla, joita olen itse uumoillutkin: kommunismia tarvitaan ajamaan kapitalismi alas ja lopettamaan maailmanloppu, joka kapitalismi yhdessä ilmastonmuutoksen kanssa on.

Kesäkouluun voi lähettää kriittisiä papereita. En tiedä missä menee kriittisyyden raja, mutta kai kommunismikin on ajateltavissa nietzscheläisittäin: jos se ei tapa, niin kaipa se sitten vahvistaa.

Täytyy sanoa, että symppaan ajatusta paremmasta maailmasta, jota ei pyöritä epäoikeudenmukaisuus ja vähäisempien ryöstäminen. Silti kommunismi on Jarin sanoja lainatakseni peruutuspeilikäsite. Tiellä on niin valtavat joukot murhattuja, vangittuja, ryöstettyjä ja kotiseuduiltaan siirrettyjä ihmisiä ja ideologisista syistä aiheutettua kidutusta ja tuskaa, että jättäisin käsitteen historiaan, aivan kuten fasismin ja muut sorron ja ihmisyyden loukkauksiksi osoittautuneet ideologiat.

Lähtisitkö etsimään kommunismin ideaa ruumiskasoista tai raiskatuista joista, järvistä ja metsistä, sillä niihin törmäät, kun kuljet historiassa läpi kommunismin sovellusten?

torstai 27. helmikuuta 2020

Mutta entäs kommunismi?*


Marx (Chico) oli aikansa kovimpia koomikkoja sekä taitava pianisti, mutta entäs kommunismi?

Pot Polilla oli hetkensä, esimerkiksi agraariutopia, mutta entäs kommunismi?

Stalin teloitti epäröimättä sivistyneistön, mutta entäs kommunismi?

Aita hajoaa voimapihdeillä, mutta entäs kommunismi?

Valtion on hyvä velkaantua kun ei velkoja kuitenkaan olla maksamassa takaisin, mutta entäs kommunismi?

Rauhanjunaan riittää tulijoita, mutta entäs kommunismi?

Kolhooseissa on kiva elää, mutta entäs kommunismi?

Kyllä kansa oppii tavoille ja löytää todellisen kutsumuksensa, kun sitä kyllin kärsivällisesti opettaa, mutta entäs kommunismi?

Tietyt Afrikan maat kukistivat orjuuden ja yksinvallan kommunismin opein ja käytännöin, mutta entäs kommunismi?

Unelma on pudota isompaan syliin, mutta entäs kommunismi?

Koronavirus tulee, mutta entäs kommunismi?

Oma maa matoja, muu maa marsipaania, mutta entäs kommunismi?

Turvallisessa yhteiskunnassa on fantsua larpata valtion hajottamista, mutta entäs kommunismi?

Kommunismi on niiden yhteisöllisyyttä, joilla ei ole yhteisöä, ja toivon että sellaisena se pysyykin, mutta entäs kommunismi?

Kommunismi pelasti parhaat akateemiset arvot, kuten uskon kriittiseen ajatteluun ja itseään korjaavan menetelmän ylivertaisuuteen ennen itsepäisyyttä, arvovaltaa ja apriorisia ideologisuuksia, mutta entäs kommunismi?

Edistyneimmät tahtoivat Neuvostoliittoon tai Neuvostoliittoa tänne, mutta entäs kommunismi?

Apurahahakemukseen on hyödyllistä kirjoittaa tutkivansa kommunismin tuoreimpia käytänteitä, mutta entäs kommunismi?

Kommunismi on yhä suomalaisen älykön korrekti aatteellinen samastumispinta, mutta entäs kommunismi?

Kommunismi on uskoa ihmisyyteen ja oikeudenmukaisuuteen, mutta entäs kommunismi?

Sana kommunismi ja hiljainen kunnioituksen ilmapiiri laskeutuu huoneeseen, mutta entäs kommunismi?

Mepä tehdään huumoria kommunistisilla kansanmurhilla, josko se harhauttaisi typerimpiä, mutta entäs kommunismi?


Kommunismi on hyvinvointivaltion verovaroin tukemia pieniä köyhiä mutta elitistisiä yhteisöjä ja joitakin poikkeusyksilöitä, mutta entäs kommunismi?

Mies tahtoo muuttua, mutta entäs kommunismi?

Muistat vain mainita kommunismin edustavissa ja hyvissä yhteyksissä, niin saat muutkin uskomaan siihen, mutta entäs kommunismi?

Kaikki tuntemani kommunistit ovat hyviä ja esikuvallisia ihmisiä, mutta entäs kommunismi?

Eräänä yönä he hakevat sinutkin, mutta entäs kommunismi?

Twitter on hyvyyden hiekkalaatikko, mutta entäs kommunismi?

Se kommunismi mistä minä puhun on oikeasti jotain ihan muuta, mutta entäs kommunismi?

Tärkeintä on nauraa yhteiskunnalle joka elättää sinutkin, mutta entäs kommunismi?

Kommunismi ajoi ensin Camus'n luotaan, sitten jopa Sartren, mutta entäs kommunismi?

Lapset opetettiin kavaltamaan perheisiinsä kuuluneet kansanviholliset, mutta entäs kommunismi?

Kaikille rahaa ja valtaa tai kaikilta rahat ja valta pois, mutta entäs kommunismi?

Niin kuin he käänsivät joet atomiaseilla, pohjoinen pallonpuolisko saavuttaa vielä hiilineutraalin rajattoman monikulttuurisuuden, mutta entäs kommunismi?

Ei luokkia, ei rajoja, ei yksityisomistamista, ei sinua, ei minua, vain meitä, mutta entäs kommunismi?

Allah on suuri ja armollinen, mutta entäs kommunismi?

Jumala armahtaa, minä en, mutta entäs kommunismi?

Kuten kaikki tiedämme, kommunistiset valtiot ja pienimuotoisemmat kommunistiset kokeilut ovat olleet 1900-luvun ja 2000-luvun alkupuolen suuria moraalisia voittajia ja yhteiskunnallisia menestystarinoita, mutta entäs kommunismi?

Sillä välin 300 kilometriä lännempänä kokoontui joukko, joka tunsi, että valtioiden välinen raja on kärsivien työläisten sortamista, mutta entäs kommunismi?

Kaikki sodat ollaan hävitty, mutta entäs kommunismi?

Mikä ei tapa se vahvistaa, mutta entäs kommunismi?

Jokainen asemansa varmisteleva älykkö on ainakin hiukan vasemmalle kallellaan, mutta entäs kommunismi?

No exit, Huis Clos, mutta entäs kommunismi?

Eliitti on jossain mielessä välttämätön niin kuin on myös unelmoitu köyhälistö, mutta entäs kommunismi?

Betoni on täynnä mikrofoneja, mutta entäs kommunismi?

Mitä hiljaisempia hallintoalamaisia, sitä parempi oikeusvaltio, mutta entäs kommunismi?

Kommunisti ei koskaan loukkaa ketään, mutta entäs kommunismi?

Kommunisti ei koskaan käytä väkivaltaa, vaan riisuu aseet, mutta entäs kommunismi?

Kommunisti ei koskaan pakota mihinkään, ainoastaan hellävaraisesti suosittelee ymmärtämään mikä on parhaaksi vallitsevassa yhteiskunnallisessa tilanteessa, mutta entäs kommunismi?

Kommunisti ei lietso ihmisten ja ryhmien välisiä vastakkainasetteluja, koska kaikki on pohjimmiltaan samaa, mutta entäs kommunismi?

Reilu korvaus sulle ja mulle, mutta entäs kommunismi?

On aate, jota kutsutaan kommunismiksi, mutta entäs kommunismi?

Jos antaisitte meille mahdollisuuden yrittää tällä meidän tiimillä, mutta entäs kommunismi?

Seksi vie ja taksi tuo, mutta entäs kommunismi?

Kateus vie kalatkin vedestä, mutta entäs kommunismi?

Me ollaan kommareita kaikki kun oikein silmiin katsotaan - laskepa todellinen veroprosenttisi - mutta entäs kommunismi?

Mulla on oikeus mielipiteeseeni, mutta entäs kommunismi?

Kommunismi katsoo tyynesti tulevaan, mutta entäs kommunismi?



*Kuten tavallista, olen hiukan pihalla siitä mitä juuri nyt tapahtuu ja miten pitäisi olla, mutta luin aamulla Twitteristä, että tällaisia mutta entäs kommunismi? -meemejä on muodikasta kirjoittaa. Itse olen sitä mieltä, että kommunismi on hyvä renki ja ripaus sitä on tarpeellinen mauste sopassa, mutta isäntänä kommunismi on huono eikä siitä koskaan pidä suunnitella pääruokaa - se on tappanut enemmän ihmisiä kuin yksikään muu ruokalaji.

keskiviikko 26. helmikuuta 2020

Status quo



Sekä Oidipus että Iokaste tekivät kaikkensa, ettei heidän tarvitsisi myöntää totuutta, joka tulee tragedian kuluessa yhä selvemmäksi.

Näin tekee myös nykyeurooppalainen, josta tulee tosin mieleen pikemminkin hyväuskoinen hölmö tai voimattomuuttaan tutiseva vanhus kuin traaginen sankari.

Mutta kyllä se tragedia vielä tulee - raja tragedian ja mustan komedian välillä on kuin kuohuun piirtäisi.



maanantai 24. helmikuuta 2020

Vaahto ja syvyys



Se mitä nyt, tällä hetkellä, ajattelemme hyväksi ja oikeaksi ja suureksi menestykseksi tai pahaksi ja tappioksi ja kartettavaksi on ehkä pelkkää kuohua syvyyden yllä, olkoonkin että meillä voi olla kuohun todellisuudessa hyvät perusteet ajatella niin kuin ajattelemme. Siirtelemme kuohua, emmekä pysty parempaan.

Ihminen on olennoista oudoin: harvoin katsoo tai edes tahtoo katsoa syvyyteen ja tunnustaa paikkansa. Juuri siksi syvyys nielaisee meidät.

Oudointa kuitenkin on, ettei syvyys ole mystinen entiteetti, jota emme voisi havaita ja jota emme tunne. Pikemminkin se on jotain hyvin konkreettista ja nähtävää, jonka olemassaolo tai suora lähestyminen on kielletty. Ongelma on siis siinä, ettemme yksinkertaisesti tahdo nähdä sellaista, mikä pakottaisi meidät arvioimaan hyväämme ja pahaamme tosiasioiden vaahtoa hajottavassa valossa.

Näissä tilanteissa monet sanovat: Kuka vielä puhuu tosiasioista ikään kuin niitä olisi olemassa.






sunnuntai 16. helmikuuta 2020

Olen juntti



Kun mietin paikkoja, joissa käyn ostoksilla, huomaan olevani monin tavoin vantaalainen juntti: Havukosken Lidl (toissijaisesti lähihuoltsikan Alepa ja harvoin ostoskeskuksen Prisma jos sinne tulee asiaa), Tokmanni, Puuilo, Saiturin pörssi. Autoa ei hankita Veholta tai Vantaan Airport Autokeskuksesta, vaan Tuusulan Sulantien pikkuliikkeestä tai Malmin Kamuxilta... Niin, ja kuitenkaan tämä ei tarkoita sitä, että olisin keski-ikäinen makkaraa syövä ja kaljaa kittaava vatsakas suomimies, rooli, josta ei saa yhtään sosiaalista pääomapistettä paitsi miinuspisteitä, rooli johon suomimies niin mieluusti lykätään, kun se on läski tai epäkiinnostava tai isänmaallinen ja asuu taajamassa ja on joka tapauksessa väritön ja tunteeton ja kykenemätön ajattelemaan ihanteellisesti ja globaalisti ja eettisesti - sillehän nauretaan julkisesti tai sen kohtuuttomasta ja kurjasta elämästä kerrotaan surkeita tarinoita, se on toisten elämän ankeuttaja, lapatossu ja kolonialisti. Se ei pääse mainokseen kuin kaljamahan kantajan ja makkara kädessä seisovan tylsimyksen roolissa... Tai tapoihinsa kangistuneena uutuuksien kummastelijana... Niinpä niin, tämän roolin takana suomijuntti voi olla vaikka minkälainen, ja se onkin hieno salaisuus. Se osaa myös lukea ja kirjoittaa ja tehdä monenlaista, myös mielessään... Kaikki ei näy päälle päin. Tykkään tästä menosta.





lauantai 15. helmikuuta 2020

Kerrassaan hyvä juttu median moniäänisyydestä / yksiäänisyydestä



Oli tämä Kyösti Salovaaran Mielipiteen monopoli. Lukekaahan. En itse ota kantaa bisneksiin, niistä voi seurata paljonkin kaikenlaista, mutta juttu keskusteluineen oli todella hyvä. Pitkästä aikaa jotain virkistävää.


perjantai 14. helmikuuta 2020

Korona



Lapsena pelasimme koronaa, kullakin puiset kepit, lyöntikiekko ja kahdeksan muovista nappulaa, joiden keskellä pienet reiät, vanerinen pelilauta, johon ripottelimme perunajauhoa – avauslyönnin piti osua kiekkojonon päähän sopivassa kulmassa ja riittävän lujaa. Jos siinä onnistui saattoi yhdellä lyöntivuorolla putsata pöydän. Toinen keino - silloin kun päätylyönti ei muiden pelaajien rakentamien esteiden vuoksi onnistunut - oli avata peli lyömällä kiekkojonon keskelle, mutta niin ei saanut yleensä ensilyönnillä pussitettua nappulaa. Niin, tärkeitä olivat laudan kulmissa pussit tai puiset kotelot, joihin nappulat iskettiin. Korona, nyt kohtalo pelaa peliään meillä, ja sillä on jopa 67 prosentin pussitusmahdollisuus, sanoo WHO:n asiantuntija – 5,2 miljardia ihmistä voi sairastua virukseen, ja jos näin käy, kuolleet lasketaan kymmenissä miljoonissa. Eihän tällainen vitsaus tietenkään ratkaise ihmisen aiheuttamia ongelmia kerralla, mutta parempi sekin on kuin ei mitään, ja varmasti tulee uusia pelejä ja uusia mahdollisuuksia... Minulla on pelikirjani, näin luonto ajattelisi, jos osaisi ajatella. Ehkä luonnolla on jokin aisti, joka käskee sen poistaa turhaa kuormaa hartioiltaan. Tunnistaako luonto haittalajinsa... Tunnisti tai ei, niin vääjäämättä bakteeritkin alkavat kuolla, kun ovat syöneet täyttämästään petrimaljasta ravinnon...

Jännittäviä pelihetkiä meille kaikille, meille pelinappuloille - kerran jokin isku osuu meihin varmasti, se on vääjäämätöntä, miksei siis korona, tuttu peli jo lapsuudesta.


keskiviikko 5. helmikuuta 2020

Taas yksi kastike



Olisi mielessä kaikenlaista sanottavaa asiasta jos toisesta, mutta en viitsi. Sen sijaan kerron, että tein äsken pastakastiketta omalla reseptillä. Tehkää perässä, takaan että ei puutu makua.

Ainekset:

salottisipuli tai muu sipuli
3-4 kynttä valkosipulia
puolikas punainen chili

nämä hakataan pieneksi ja pistetään pannulle kuullottumaan, rypsiöljyä sekaan, itse lisäsin myös  kookosöljyä reilun nokareen

Kanaa tai mitä muuta hyvänsä lisuketta mukaan paistumaan (ei ole pakko olla lihaa, voi käyttää vaikka sieniä, oliiveja tai mistä nyt sattuu pitämään)

pari tölkkiä tomaatteja (eli 800 grammaa), kun mahdollinen liha on kypsää
hiukan tölkkien huuhteluvettä

sitten maustamaan, kukin oman maun mukaan, mutta esimerkiksi näitä aineksia käytellen:
pippuria myllystä
jauhettua valkopippuria
timjamia
paprikaa
pizzamaustetta tai sen aineksia vapaalla kädellä (oregano, meirami, basilika), näitä yrttejä suhteellisen myöhään
lisää kookosöljyä
tummaa siirappia tai hunajaa hiukan
kanelia
merisuolaa
Heinz-ketsuppia hiukan etikkaisuuden vuoksi / jotain muuta missä etikkaa

Ei sitten muuta kuin syvässä pannussa annetaan hautua kypsäksi, sekoitellaan välillä ja lopputuloksena on aivan mahtavat maut.

Voi tähän lorauttaa kermaakin desin jos sattuu kaapista löytymään. Taittaa hiukan makua, mutta tällaisenakin kutkuttaa makuhermoja oikein mukavasti.

Seuraksi voi keittää pastaa, spagettia, mitä hyvänsä mistä tykkää. Menee perunoittenkin tai vihannesten tai leivän saattelemana.


sunnuntai 2. helmikuuta 2020

Suomalaista tilannekomiikkaa tai oikeammin -tragiikkaa



Tämän päivän lehdistä kaksi otsikkoa - huom! fileerausveitsi mainittu:

Kaverukset lähtivät metsäretkelle -- miehen kyykkiessä marjamättäällä nainen iski fileerausveitsellä niskaan. (Nainen syyntakeeton, päätyi Niuvanniemeen, mies sai vammoja, mutta ei kuolettavia.)

Oikeus ei uskonut, että kaappia remontoidessa fileerausveitsi voi vahingossa tunkeutua avovaimon keuhkoon. (Miehelle 10 vuotta linnaa, nainen hengiltä.)

Nyt illemmalla uutinen Lontoosta: machete tai muu iso veitsi heilunut -- ainakin kolme sivullista loukkaantunut. Tämä mies ammuttiin kuoliaaksi. Hän oli juuri vapautunut vankilasta ja ollut poliisin seurannassa ääri-islamististen terrorististen kytköstensä vuoksi.

Lontoon puukottajalla oli ollut päällään valepommiliivi. Tänään oli hiukan kylmä hetki, kun kävelimme vaimoni kanssa kadulla Ilolan seurakuntatalon ohi, ja meitä vastaan käveli combat-taisteluliivissä, outo virne kasvoillaan karun näköinen äijä, joka suuntasi seurakuntatalolle -- siellä oli menossa luultavasti ristiäiset.

Mietimme hetken seurakuntatalon kulmilla, pitäisikö soittaa varmuuden vuoksi poliisi, mutta kun ei johonkin aikaan tapahtunut mitään, jätimme soittamatta ja jatkoimme matkaa. Ehkä mies vain oikaisi seurakuntatalon pihan poikki puistoon. Ei ole ainakaan toistaiseksi kuulunut tästä uutisissa. Mies näytti kyllä ihan idästä päin tulleelta soturilta.

Tarkistan kaapit -sämpylät


Viime viikonloppuna ja kuluvalla viikolla innostuin leipomaan. Olin tammikuun tutkimusvapaalla, ja kun en jaksanut työskennellä aivoilla, keksin muuta puuhaa. Tutkimusvapaan vedellessä viimeisiään meno suorastaan yltyi.

Tarkastin keittiön kaapit ja pakastimen. Kaapeista löytyi puolitoista pussia hieman päiväyksen ylittäneitä sämpylärouhejauhoja ja pakastimesta pari pakettia hiivaa. Näiden pohjalle ryhdyin sitten rakentamaan sämpylöitä, joita tein pari isoa satsia.

Jauhopussin kyljestä löytyi perusohje, johon kuuluu vettä, maitoa, jauhoja, hiivaa, suolaa ja hunajaa. Näitä tykötarpeita löytyi meiltäkin, paitsi hunaja oli lopussa. Korvasin osan siitä tummalla siirapilla. Haluan aina soveltaa, joten raastoin taikinaan pari porkkanaa ja keitin lautasellisen kaurapuuroa, jonka sotkin sekaan. Lisäsin myös lorauksen rypsiöljyä.

Olin iloinen, kun syksyllä pakkaseen pistämäni hiiva toimi eivätkä jauhotkaan sämpylöitä pilanneet, päinvastoin uunista tuli hyvin kohonneita ja herkullisia sämpylöitä.

Leipominen eri vaiheineen ja odotuksineen on rentouttavaa puuhaa. Kyse on mitoista, lämpötiloista, ohjeiden seuraamisesta ja ripauksesta omaa kokeilunhalua ja luovuutta. Suosittelen kaikille.

Lisäksi innostuin leipomaan tyttäreni kanssa korvapuusteja ja marjapiirakkaa. Kaappiin jääneistä riisinjämistä keitin ison kattilallisen puuroa. Eli ruoassa on pysytty ja kaapit ovat koko lailla tyhjät.

Sieniä eli herkkutatteja tuli syksyllä paljon, joten seuraavaksi on syytä ryhtyä valmistamaan niitä eri muodoissa.




lauantai 1. helmikuuta 2020

Hirvikeitto



Tänään satoi, ja kun ei oikein muu huvittanut, päätin keittää hirvikeittoa. Tai oikeastaan projekti alkoi eilen illalla, kun kaivoin pakastimesta syksyllä appiukolta saamani luut jääkaappiin sulamaan. Luita oli pari vakuumipakettia eli yhteensä helposti kolmatta kiloa. Näihin luihin oli hirven paloittelussa jäänyt hyvin lihaa ympärille, ja siksipä appiukko oli ne säästänytkin.

Homma alkaa sillä, että otetaan iso kattila, johon pannaan vettä sen verran että luut peittyvät. Kun vesi kuumenee ja lihaisia luita keittelee, muodostuu ainakin tällä luumäärällä veden pintaan tunnin ajan rusehtavaa vaahtoa, joka tulee kuoria pois. Sen jälkeen liemi kirkastuu. Itse annoin luiden kiehua hiljalleen miltei neljä tuntia, jotta liha irtosi helposti ja muuttui mureaksi. Appiukon vakumoimissa pusseissa ei ollut merkintää, oliko kyseessä kuinka vanha eläin, mutta tuo nelisen tuntia riitti mureuttamaan lihan todella hyvin.

Seuraavaksi otin luut kattilasta ja perkasin niistä lihan liemen sekaan. Tässä vaiheessa lisäsin reilusti maustepippureita, kokonaisia mustapippureita, laakerinlehtiä, timjamia ja merisuolaa sekä pilkoin lihan lisämureuttamiseksi joukkoon yhden punaisen omenan. Annoin kiehua noin tunnin. Lisäsin kaksi isoa pussia Lidlin keittovihannes-perunalohkosekoitusta, hieman valkopippuria, kaksi valkosipulinkynttä sekä kuivattua chiliä ja puolikkaan lihaliemikuution. Keitin niin kauan että vihannekset olivat kypsiä. Tarjoillessani keiton revin päälle reilusti persiljaa.

Kyllä kelpasi ruisleivän kanssa. En muista syöneeni parempaa lihakeittoa, ja perhe oli samaa mieltä. Luista tulee uskomattoman maukas liemi, vaikka varmasti keitto olisi ollut vielä parempaa, jos olisin ostanut sellerit, sipulit, porkkanat ja lantut käsittelemättöminä ja pilkkonut ne tuoreina liemeen.

Hirvenliha on tietenkin harvinaista herkkua, mutta muuten keitto ei ole kallista. Appiukko sanoi, että Kajaanissa on näitä luita joka lähtöön, mukana jopa vasan selkärangasta leikattuja paloja. Pitääpä yrittää ottaa niitä mukaan, jos pääsemme käymään talven mittaan Kajaanissa.


Hirvikeittoa lihaisista luista

Nappasin kuvan nopeasti kännykällä. Kuvan kohdentamisessa ja rajaamisessa on näköjään vielä parantamisen varaa, mutta tällaista keitosta tuli.