perjantai 17. tammikuuta 2020
Vegaanikeitto
Teinpä tässä juuri äsken tällaisen vegaanisosekeiton, yhteensä viisi litraa.
Ainekset: viisi isoa bataattia (kuoritaan ja paloitellaan), kolme tölkkiä eli noin 1200 grammaa tomaatteja, kaksi tölkkiä kookosmaitoa, puolitoista chiliä (otin pakastimesta puolikkaan punaisen ja kokonaisen oranssin), kohtuullinen pala inkivääriä (raastetaan hienoksi), viisi isohkoa valkosipulinkynttä, suolaa ja mustapippuria rouhittuna.
No, aivan ensin kannattaa pilkkoa ja kuoria bataatit ja pistää ne odottamaan.
Hakataan pieneksi chili ja valkosipuli, heitetään ison kattilan pohjalle. Raastetaan sekaan inkivääri. Kaadetaan niiden päälle rypsiöljyä ja kuullotellaan kattilassa viitisen minuuttia. Lisätään bataatinpalat ja vettä sen verran että peittyvät. Keitellään ja lisätään ehkäpä kaksi ja puoli teelusikallista mustapippuria. Kun bataatit ovat kypsiä, kaadetaan sekaan tomaatit, kiehutellaan. Kipataan mukaan myös kookosmaito. Itse kaavin mukaan tässä vaiheessa myös kaapista löytämästäni purkista kookosöljyn kovettuneet jämät. Otetaan keitos liedeltä ja surautetaan kunnolla sauvasekoittimella. Katsotaan, että keitto on tasainen. Pistetään vielä liedelle ja annetaan kiehahtaa. Lisätään suolaa maun mukaan.
Tämän kanssa voi syödä esimerkiksi leipää. Itse pistän aina kaikki leipäpussien pohjille jääneet leivänkannat kuivumaan johonkin lämpimään ja ilmavaan paikkaan revittyäni niistä sopivia paloja. Näin eivät mene hukkaan ja homehdu. Kaikenlaiset leivät käyvät sitten kuutioina esimerkiksi tällaisen keiton kyytipojaksi. On muuten hyvää keittoa, ja bataatti vie näläntunteen yllättävän pitkäksi aikaa. Kun tekee kerralla tuollaisen satsin, sitä voi pakastaa ja syödä pidemmän aikaa. Tähän voi sitten lämmittäessä lisätä esimerkiksi kanakuutioita, niin tulee todella ruokaisaa.
Paljonko tuollainen 5 litraa keittoa suunnilleen maksaa? Bataatit noin 3,5-4 euroa, tomaattipurkit yhteensä noin euron (Lidlistä), valkosipuli 40 senttiä, chili 30 senttiä, inkivääri, ehkä 30 senttiä, kookosmaidot 3 euroa yhteensä, suola ja pippuri 5 senttiä. Joka tapauksessa tämän saa 9-10 euron hintaan, kun laskee raaka-aineiden hinnan. Tästä määrästä syö 10 kertaa, jos vetää sellaisia 5 desin annoksia, jotka ovat jo aika isoja.
Viikonlopulla teen sosekeiton porkkanoista, perunoista, chilistä, valkosipulista, lehtiselleristä, kesäkurpitsasta ja kookosöljystä. Kokeilen mausteeksi timjamia ja pippuria. Tuohon voisi ostaa myös paketin sulatejuustoa sekaan, joten ei ole ihan vegaanista, mutta mitäpä siitä. Ei ole varmasti yhden annoksen hinta edes euroa, ja hyvää on.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaKiitos, Jari! Tämän reseptin olen painanut päähäni ehkä kolme vuotta sitten kaupan tuulikaapissa jaettavista Pirkka-lehtisistä. Ainesten suhde vaihtelee aina sen mukaan mitä muistan hankkia ja mitä on saatavilla kotona. Tämän keiton maku on todella mainio. Vaimoni ja tyttäreni pitävät siitä kovasti ja kyllä poikakin syö, vaikka tahtoisi, että kaikissa ruuissa pitäisi olla aina lihaa. Ei tarvitse.
VastaaPoistaRuokarunokirja olisi hyvä idea. Minulla on sellaiset kymmenen - viisitoista ruokabravuuria, jotka osaan tehdä tuosta vaan. Yleensä harrastan runoutta siten, että en mittaile mitenkään kirjan mukaan aineksia vaan otan maistelemalla selvää, milloin ruoka on hyvää.
Pastoissa olen etsinyt täyteläistä makua näin. Pitää olla kirpeää (tomaatti), makeaa (hunaja, fariinisokeri), etikkaista (hieman ketsuppia tai etikkaa) ja tulista (chiliä), sitten erilaisia yrttejä ja valkosipulia ja hiukan sipulia ja pippuria ja kaikista kastikevariaatioista tulee hyvää.
Myös perinteiset ruskeat ja valkeat kastikkeet saa maustettua erimakuisiksi.
Ruoanlaittaminen on rentouttavaa, konkreettista ja hauskaa, ja kun tekee itse ruoan, ruokalasku putoaa viikossa vaikka kuinka. Eikä siihen tarvitse käyttää kuin tunti päivässä, niin saa kokattua jo vaikka mitä puuroista pääruokiin ja jälkiruokiin (esim. rahka on suosikkini).
PoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaTuo on hyvä idea, että kirjoittaa oheen jutut, joita on pohtinut kokatessaan! Erittäin hauska ja konkreettinen sidos, ja sieltähän voi tulla mitä tahansa aasta ööhön.
PoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaKyllä Vesa sun ruoanlaitto kuulostaa todella hyvältä, ja antaumukselliselta. Pitää kokeilla tuota reseptiä.
VastaaPoistaItsekin teen ruokaa suht usein. Mun bravuurit on arkisia ja muuntautuu miten sattuu. Tuloksetkin kyllä vaihtelee rajusti. Joskus tulee aika surkeaa.
Jostakin syystä maanantai on sellainen päivä että silloin sitä sortuu eineksiin. Toki järkevää olisi jaksaa tehdä sapuska edellisenä päivänä.
Itse olen aika innoissani aina ruoka-aikana. Mutta sellainen näkökulma, että yksi tuttu on sellainen että hänen omia sanoja lainatakseni ruoka ei merkitse hänelle juuri mitään. Tyyppi ei ole mikään juntti, vaan taiteesta ja maailmasta laajasti kiinnostunut tapaus. Jollakin tavalla olen kateellinen tuosta asenteesta sillä siinä on vapautta. Sama mitä syö ja ei ole mikään ruoka siellä sitä ja ruoka siellä tätä-vatsalla elämistä. Tiedättehän sen nykyhedonistisen matkailukliseen: Joo, se ja se kaupunki on ihana, siellä on niin mahtavaa ruokaakin.
Itselleni ruoka on tärkeä. Kun nälkä tulee, se on hirmuinen. Syön melkein mitä tahansa, mutta hyvin tehdyt lämpimät ruoat ovat kyllä mun juttu. Pidän melkein kaikista raaka-aineista.
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
Poista
PoistaJoPetammikuuta 17, 2020
Ruokahifistelijää mussa ei ole lainkaan. Kaikki käy ilman sen kummempia periaatteita, kunhan on makuja (ja jos nälkä on ehtinyt vallata sisäisen ja ulkoisen lihani vaikkei ole niitäkään).
LIhan ja perunan, kalan ja perunan tuhannet variaatiot ovat kyllä hyviä. Toki myös melkein kaikki muukin. Pidän myös etnisistä paljon.
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaEn minäkään mitenkään ruoalla hifistele. Ostan raaka-aineet edullisesti, mutta katson kuitenkin mitä ostan ja pyrin ostamaan sitä vihreää aika paljon. Valmisruokaa hyvin vähän, no pakastepizzaa joskus.
VastaaPoistaOikeastaan ihan kaikesta ruoasta pidän. En silti käytä kovinkaan usein naudanlihaa - toki karjalanpaistissa sitä on ja sitten varmasti myös 9 %:n jauhelihasekoituksessa, jota harvemmin ostan. Joskus pitää kuitenkin syödä punaista lihaa ja lastenkin pitää sitä saada. Enemmän kuitenkin kalaa ja kanaa.
Se muistaakseni punahomesienen avulla tehty quorn, jota kouluissakin tarjotaan, on kuitenkin ihan hirveää. En myöskään osta jotain vehnäjauho-seitan-teko-lihaa tms. Papuja kyllä syön mieluusti ja linssejäkin joskus. Ja joskus jos tarjouksessa on, sitä härkistä - siitä tulee hyvää pastaa.
Etniseen suuntaan olen mennyt siinä mielessä, että maustamisessa olen tähän asti ollut varmasti lähellä välimerellistä meininkiä, mutta nykyisin olen ottanut mukaan chilin, hunajan, kardemumman, inkiväärin, kanelin ja muut tällaiset. Viittaa varmaankin Lähi-itään. Varsinkin kanan ja lihan kanssa sopivat.
Lihasta pidän kaikkein eniten hirvenlihasta. Kaikki muut appiukolta saadut lihat on syöty, paitsi pakastimessa on pari pakettia keittoon käytettäviä luita, joissa on lihaa kuitenkin mukana. Keiton keittely niistä vie kuitenkin sen 3-4 tuntia, joten en ole vielä tehnyt, mutta tässä talven aikana kyllä.
Ruokaa on mukava tehdä, mutta inhoan hifistelyä ja ruoan närppimistä ja poisheittämistä. Ruoka syödään aina kiitollisuudella, olipa se kaurapuuroa tai jotain hienompaa.
Samat otteet ruoan arvostamisen suhteen. Toki Haapalan perheenisän ruoanlaittamisen järkevyys ja intohimo on todella hienoa. Penskat teillä on hyvässä hoidossa keittiössä.
PoistaKaikkien pitää syödä. Se nyt ainakin yhdistää ihmisiä.
Tässä ajassa ruoka on myös politiikkaa ja lifestyleä, mutta sen voi jättää omaan arvoonsa. Jos ei ole muuta kuin ruokahifi ja lukemattomien ruokailuun liittyvien periaatteiden ylläpito, ei se ole muilta pois.
(Ruoka ja runo.
Ruoka ja rukous. Ruokarukous.
Loistaa valitettavasti aina poissaolollaan syömään käydessä.
Isämeitäässä se sitten kyllä pyyntönä vilahtaa.)
Kyllä minä mielessäni usein jonkinlaisen rukouksen tapaisen huokaan, kun alan syödä, en toki aina mutta kuitenkin. Ruokaan konkretisoituu niin paljon olennaista elämässä.
PoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaRuoasta sellainen aasinsilta meidän perusteemaamme, että siirtymällä maailmanlaajuisesti luomutuotantoon, väestönkasvu kehitysmaissa tyssää varmasti, tosin hirveällä tavalla.
VastaaPoistaKun luomutuotannon vaikutus ruoan määrään energiana ja biomassana tuli ilmi (eli pudotus on useita kymmeniä prosentteja) kovasti yritettiin asiaksi muuksi muuttaa, mutta nyt käsittääkseni asia on jo myönnetty kehitysyhteystyön ja jopa vihreidenkin piirissä.
Suomessa, näin pienessä yksikössä, luomu on tietenkin hyvä ja sillä saadaan positiivisia ympäristövaikutuksia. Mutta siellä missä ruoka tarkoittaa edelleen taistelua olemassaolon ehdoista, luomulla ei pärjää. Intian ja Bangladeshin kadonnut nälkä on tästä tyyppiesimerkki.
Itse ostan mielelläni luomua ja eläimiä huomioivaa vastuullista ruokaa. En toki sitäkään aina ja täysperiaatteella. Poikkeus on biodynaaminen viljely jota välttelen. Sen uskonnollinen tausta-ajattelu ei ole lainkaan minua varten. Toki jos ei ole muita kuin biodynaamisia omenia hyllyssä, otan sitten sellaisen.
Nykyklisee "ruoka on poliittista" pitäisi kuulemma hyväksyä.
Ymmärrän äärimmäisen hyvin perusteet mutta kieltäydyn ajattelemasta niin (paitsi tuo poikkeus). Se ei ole minulle politiikkaa. Piste. Olen sen suhteen joustava.
Toki eläimiä huomioiva näkökulma muistuttaa itsestään aika usein, vaikkapa kananmunahyllyllä.
Ei pidä suostua siihenkään, että kaikki puhe, nämä kommentit, liikkuminen, ruoka, ihmisten väliset suhteet, omat ajatukset, oma jumalsuhde jne. jne. on politiikkaa. Vaikka politisoijia on nykyään kaikkialla.
Järkeä niiden suhteen saa kyllä käyttää.
Jos ihminen alkaa nähdä arjessa ja realismissa poliittista aluekiistaa ja kaikkialla vuorovaikutuksessa esimerkiksi miniaggressioita jne. olemme luoneet paskan paikan meille kaikille.
Se ei ole luonnonmukaista.
Luomulla voitaisiin tosiaan mennä jos porukkaa olisi vähemmän. Itse en ole myöskään mikään luomupuritaani, joskus ostan, joskus en. Luomua kannatan erityisesti siten, että metsästä saadut marjat ja sienet ja liha, silloin kun appiukko sitä antaa, samoin kuin järvestä, joesta ja merestä itse pyydetyt Kalat ovat läsnä ruokapöydässä sesongin aikana ja talvella pakkasesta otettuna tai muuten säilöttynä. Mökillä on pieni kasvimaa, josta saa mansikoita ja yrttejä. Perunoita ja artisokkaa vaihtelevasti.
PoistaIlmeisesti on kehitetty uusia lupaavia viljelymenetelmiä, joissa lannoitteiden ja torjunta-aineiden käyttöä voitaisiin vähentää. Ilmeisesti viljelijöilläkään ei ole aivan viimeisintä tietoa viljelyn luontaisesta tehostamisesta. Näin kertoi yksi yliopiston koe tilaa pitävä tieteilijä. Vaatisi paljon koulutusta myös.
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaJari, olet tervetullut kommentoimaan tänne aina, niin kuin tähänkin saakka. Olet valitettavasti ehdottoman oikeassa: kirjoittamalla ongelmia ei ratkaista. Pikemminkin kyse on oman pään selvittelystä. Ne megaluokan tapahtumat, jotka juuri nyt tapahtuvat, toteutuvat joka tapauksessa, jos ovat toteutuakseen.
VastaaPoistaItse kirjoitan aikamme tapahtumista siksi, että en olisi idioottina muiden joukossa edistämässä kaikkea tapahtumista mitä sydämellisimmillä idioottimaisuuksilla, kuten oman itsemme ja elämänmuotomme häpeämisellä ja häpäisemisellä. En nyt tarkoita etten tahtoisi ajatella luontoa ja sen tasapainoa, mutta tarkoitan sitä, että ihmismieli alkaa luhistua Euroopassa vähä-älyisen tasolle muutamien anteeksiantamattoman typerien vouhotusten vuoksi.
(Toivon Jari minäkin että yhteys sinuun ja ajatteluusi säilyy.)
VastaaPoistaItse pohdin jossakin oman blogin perustamista. Mutta se on jäänyt. Omia ajatuksiani olen sitten kertonut täällä, vähän niin kuin käki muninut (joskus myös sananmukaisesti) täällä toisen pesään, mutta keskusteluahan tässä on syntynyt. Olen oppinut ajattelemaan myös toisella tavalla tässä yhteisessä energiassa. Tapani kommentoida on sama kuin kävelisin teidän kanssa kadulla tai maastossa eteenpäin ja siinä juteltaisiin.
Kommenttieni täydellinen hiomattomuus on varmaan näkynyt, mutta ajattelen kommentointia nimenomaan suullisena ilmaisuna enkä kirjallisena. Ajatuksia voi aina myös korjata paremman tiedon ja näkökulman mukaan niin kuin keskustellessakin.
Kaikkein vakavimmissa asioissa haluan minäkin suuni avata kuten varsinkin niissä asioissa, joista aivan hiljaa oleminen sopisi kovin monelle tahoille.
PoistaVäestönkasvu/väestömuutos-asioista avaan suuni täällä ja kaikkialla siellä missä olen aikuisten täysikäisten ihmisten kanssa tekemisissä (työpaikalla, pienenpieni tuttavapiiri).
Jos ko. aihepiirit eivät kiinnosta, osaan olla myös hiljaa tai puhua turvallisesti vaikka Yle Arenan loistavasta tarjonnasta tai ilmastonmuutoksen vaikutuksista Suomen talveen.
Mutta jollakin tavalla oman itsensä vuoksi, sinnepäin mitä Vesa tuossa kirjoitti, on kieltäydyttävä vajoamasta helppoon itsesensuuriin, vaikka puheella ja kirjoituksella ei voi saada aikaa oikeastaan mitään.
Äänestämällä ehkä voi vähän, pysymällä valppaana tiedonhankkimisen suhteen voi ehkä myös vähän, kun oikea ja varma (mieluiten tieteellisin menetelmin kerätty, esim. tilastotieto) tieto leviää ihmiseltä toiselle.
Vältän ideologisuutta ja ajatusta että ajan henki on määränsä ja massapainonsa vuoksi oikea. Voi se olla oikeassakin.
Jokainen fakta vaikutuksineen pitää punnita yksi kerrallaan.
Toki, tunnustan, että en valehtele itselleni olevani puolueeton tarkastelija kaikessa. Tunnistan kyllä missä suurinpiirtein seison.
(Elämä on onneksi myös paljon muuta kuin tietoa ja sen punnitsemista ja käsitysten muodostamista. Itse en jaksaisi ilman leikkiä.
PoistaNiissä asioissa sitten joissa tieto maailmasta ja sen tapahtumat kuitenkin vaikuttavat suoraan itselle kaikkein kalleimpiin asioihin sydän ja aivot ovat yhtä. Ja saahan sitä haluta hyvää yleisestikin. Jopa oman olemassaolon ja oman elinajan toiselle puolelle.)
Näillä mennään. Arjessa ei voi olla käpertynyt ja ahdistunut, kun elämä on valittu siten, että se edellyttää toimintaa. Eivät tietyt tosiasiat sen vuoksi kuitenkaan unohdu eivätkä saakaan unohtua.
PoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaKyllä, mihinpä kirjoittaja luonnostaan pääsee. On hyvin vaikea sanoa, mikä vaikutus sanoilla on ihmisiin. Luultavasti kirjoittaja saa vain pieniä maistiaisia siitä, mitä ihmiset ovat kokeneet lukiessaan. Sitten kun palautetta joskus saa, niin tuntuuhan se mukavalta - joku on vaivautunut lukemaan.
PoistaEhkä kuitenkin kirjoittaminen itsessään on ainakin minulle se suurin ilo, varsinkin kun saa jutun siihen malliin että voi olla tyytyväinen ja luovuttaa sen eteenpäin. Sitä ennen on yleensä niin monenlaisia vaiheita, että päällimmäisin tunne on helpotus. Toki sitten viriävät odotukset, että mitähän tästä seuraa, sitäkään ei voi kieltää. Runoillessa tietää miltei varmasti, että kovin kummoisia ei kannata odottaa. Romaanit noteerataan aina isommin ja palautetta tulee paljon runsaammin.
Poista