lauantai 11. tammikuuta 2020

Valinnanvaraa 2


Vasemmistolaisistakin löytyy helposti nimityksiä, joskin sisällöltään yhteneväisempiä kuin perussuomalaisista:


Vasuri, vassari, kommunisti, kommari, komukka, taistolainen, hyvä ihminen, edistyksellinen, punikki, punasuvakki, punakaartilainen, viideskolonnalainen, internationalisti, stalinisti, leninisti, marxilainen, kulttuurimarxilainen, sirolaopistolainen, pikkupioneeri, mamuttaja, multikulturisti, antifantti, utopisti, laitavasemmistolainen, varisverkkolainen, stasilainen...

Monilla nimillä selvät historiaan palautuvat taustat. Nimien määrä huitelee helposti yli aakkosten määrän. Tähänkin voi ehdottaa lisää.


21 kommenttia:

  1. Juuri noin! Kun sosiaalidemokraatit olivat vielä tavallinen työväenpuolue, esimerkiksi Manun aikana, ei noista pilkkakirveistä osunut niihin yksikään. Nyt jo napsahtaa niihinkin noista muutama. Lopettakaa, kiitos.

    Kun itse olin leftis, annoin itselleni pilkkanimen kevytvasemmistolainen. Eräässä asiakysymyksessä 90-luvulla olin jopa oikeistodemari. Ai että se sattui. No, asia oli tärkeä. Kestin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toki nuo nimitykset enemmän SKDL:n ja SKP:n perillisiä kohtaavat, tajuan. Onko niitä edes perillisiä jossakin? Toki on. Mutta puolueen liepeillä pyörivää ääriainesta ei harjata kunnolla. Joku on jossakin kuulemma nähnyt vasuripuolueemme jossakin tilaisuudessa joskus oikean kommarin.

      Poista
    2. Minä symppaan vasemmistoa tällä hetkellä enemmän kuin vihreitä. Vasemmistoliitto vaan on ollut hallituksessa todella vaisu. Toki luonnon puolella olen itsekin vihreään tapaan. Muuten tuntuu vihreitten meno omituiselta, kohdistus on sellainen että ei tule menestymään kovin laajasti, jos ajatellaan ihmisten oloja Suomessa. Työläisten oloja vasemmisto puolustaa muualla Euroopassa paljon paremmin kuin meikäläiset vasemmistolaiset, demaritkin on mm. Tanskassa ihan balanssissa, meidän demareista en osaa sanoa, taitavat olla hiukan ruotsalaismallisia, jolloin mukaan tulee ikävä itsetuho-ohjelmointivaara.

      Poista
    3. Tanskan demarius (naispääministeri niillä sielläkin) panostaa selvästi enemmän realismiin kuin meikäläiset.
      Ehkä alan kuulostelemaan itsekin paluuta demariuteen. Voisinko olla "tanskalainen demari" ?
      Hhmm.

      Poista
    4. Kuulostaa hyvältä, itse voisin olla "tanskalainen demarimaajussi"...

      Poista
    5. joka ihailee Kierkegaardia ja tanskan rantoja...

      Poista
  2. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jari, luulen että narsistisimmat vasemmistoherrat ovat korvanneet työläiset muilla kansanryhmillä, ehkäpä siksi että työläisyys on heille itselleen vieras käsite.

      Työläinen on minulle myönteinen käsite, erittäin myönteinen. Se yhdistyy juurevuuteen, käsityötaitoon ja osaamiseen, mutta tosin myös huonoihin työoloihin, riistoon ja raskaaseen ja usein karuun elämään.

      Poista
  3. Tästähän syntyy vielä vasemmistoblogi!

    Jari osuit myös mun omaan suoneen. Itsekin koen sanalla työläinen vahvan merkityksen omalla kohdalla. Teen työtä johon kyllä vaaditaan maisterikoulutus mutta joka on myös hyvin fyysistä, ja myös henkisesti nimenomaan fyysistä.
    Työssäni on myös paljon samanalaisena toistuvia raskaita mekaanisia liukuhihnahommia, mutta joiden suhteen pelkkä rehellinen hitsaaminen ei riitä, vaan pitää vielä puhua ja sanoittaa liikaa.

    Koen olevani nimenomaan kaupungintyöläinen ja kun tausta on vielä duunarikodin, niin miten ihmeessä vasemmisto onnistui esimerkiksi minut pullauttamaan suustaan ulos. Ja satoja tuhansia muitakin.

    Usein käytänkin itsestäni sanaa työläinen. Joskus laitan oman alani etuliitteeksi työläis-sanan eteen.

    Tanskan demarit ja demarimaajussit meille tänne myös. Realistinen työväenpuolue ideologisen "työväen"puolueen rinnalle tai mieluummin tilalle.

    VastaaPoista
  4. Minä olen koulutus- ja sanatyöläinen ja ajatustyöläinen ja ylpeästi noita olenkin. Kovin joukkoistuva en ole, mutta ihan riittävästi ja tarpeen vaatiessa kyllä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lisäksi olen ideologisesti työn puolesta esimerkiksi ideologista velttoilua tai työttömyyttä vastaan, koska jälkimmäinen tuottaa harvoin hyvinvointia joukoille, joskin voi olla hauskaa kehittää itseään valtion elättinä.

      Poista
    2. Kyllä. Kansalaispalkka, olemassaolokorvaus, elinaikainen kansalaiseläke on kyllä huono idea. Ei työnpuolueen ydinosaamisaluetta lainkaan.

      Vain työ tuottaa vapautta veljeyttä ja tasa-arvoa. Ja työ jota ei ole sen antajan kuin tekijän kohdalla verotettu kuoliaaksi.

      Poista
    3. Luulen, että yksi isoimmista asioista, joka tuottaa ongelmia ihan joka puolueelle, on juuri työ.

      Ei ole työtä kaikille. Ei vain ole. Ei taida olla mitään työvoimapulaa vaan pulaa mielekkäästä työstä.

      Tähän ongelmaan ei löydy ratkaisua.

      Ihmisiäkin on liikaa. Työn käsite on murroksessa.

      Poista
    4. Siksi puhutaan kansalaispalkasta, kun ei ole tarjota järkevää tekemistä. Maksetaan edes jotenkin tyytyväiseksi.

      Voihan olla, että joitakin perustulo myös aktivoi, koska sillä tuskin pärjää. Kompensoitaisiinko elämiseen riittämätöntä perustuloa sitten vielä sosiaalietuuksilla, sitä en osaa sanoa. Kai tästä on erilaisia malleja.

      Poista
    5. Olen tietoinen että tämä voi kuulostaa ihan idiotismilta, mitä se ei kyllä ole, mutta mielekästä työtä olisi kyllä tarjolla. Maanviljeleminen ja kalastus.
      Siis aitoina elikeinoina jotka tuottavat myös toimeentulon.
      J o s ekologian joku ottaa jossakin tosissaan pitäisi pyrkiä siihen, että suuri osa ruokatuotannosta olisi kotimaista.

      Myös kotimainen rakentaminen olisi hyvä asia. Jätetään ostosparatiisit/parasiitit silleen ja rakennetaan maamme huono kuntoiset ja homeiset julkiset tilat kuntoon.

      Puun ja metsien vastuullinen käyttö suosimalla saha- ja paperiteollisuutta olisi työtä ja isoja nettoverotuottoja luova
      keino myös. Rakennetaan Suomi uudestaan puusta. Ja kotimaisin käsin.

      Kyllä kansalaisille töitä löytyisi.

      Joo, kyllä mä vasurina olen selvästi oikeistodemari...anteeksi.
      Ja arvopolitiikaltani vieläpä tanskalainen.

      Poista
    6. Kun kaipaan tuollaista mielestäni rehellistä maailmaa menen Yle Arenaan ja katson vanhoja sodanjälkeisiä dokupätkiä. Niissä Suomea rakennetaan. Kukaan ei nyyhki.

      Poista
    7. Kyllä siinä syntyi karmeita lähiöitäkin, muttei ne mitään karmeita silloin olleet. Ne kelpasi vaikkei ollut sushibaaria.

      Demarithan oli Kremlin dissaamia ja pelkäämiä noina aikoina kuin persut nyt Brysselin ja stadin omenapuukylien.

      Poista
    8. Jope, varmasti tuolla tavalla voitaisiin luoda työtä vaikka kuinka ja minustakin se olisi järkevää. Mutta tässä digitodellisuudessa kun eletään, niin ei, en oikein usko. Ihmiset tekevät maaseudun vaihdantataloudessa ja verokirja ohi kaikenlaista. Kaupunkilaisten taidot ovat paljon rajoittuneemmat.

      Toden totta, kausiluonteistakin työtä olisi vaikka kuinka, mutta siihenkin työntekijät muualta.

      Kalastus voisi olla elinkeino jonkinmoiselle joukolle, mutta olisiko kilpailukykyistä toimintaa?

      Ilmastonmuutoksen myötä Suomessa ruoantuotanto voi tulla kannattavammaksi, mutta ruvetaanko siihen? Mikäli vihreistä riippuu niin...

      Poista
  5. Kaikki voi olla nykyään aika päinvastoin kuin ensin tulee ajatelleeksi. Katselin videon jossa pätevin perustein osoitettiin liberaaliagenda (vasemmisto, vihreä) juurikin päinvastaiseksi, antiliberaaliksi, sillä perusteella, että sieltä suunnasta tulee suurin paine nimenomaan hyvin monenlaiseen säätelyyn, valtion toiminnan vahvistamiseen ja kansalaisten toimintaan puuttumiseen. Ei suinkaan aina liberaali suhtautuminen kukkien vapaaseen kukoistamiseen.

    Silti juuri vasemmisto, ja vihreä vasemmisto myydään meille liberaalina vaihtoehtona. Se onkin kyllä sitä joissakin pintatason arvokysymyksissä, mutta niissäkin niin, että valtio, statismin myötä ohjaa kansalaiset perille, haluaamaansa suuntaan. Se voi olla hyvä, riippuu asiasta, mutta mitenkään itsestäänselvästi liberaalia se ei ole.

    Oikeisto vasemmisto ei enää päde eikä edes liberaali konservatiivi -asetelma niissä asioissa joissa olemme tuon kaavan mukaan tottuneet ajattelemaan, mielikuvat ja pintatason ensimmäiset ajatukset, hokemat eivät vastaa suoraan todellisuutta.

    Mistä sitä sitten tietää kuka on left ja kuka right?
    No, tarvitseeko sitä tietääkään muualla kuin jääkiekkomailaa valittaessa?
    Jospa asiat itsessään, mahdollinen maailma, resurssiarviointi, ylipäätään realismi olisi ensin politiikkaa tehtäessä.

    Vaikkapa Eero Paloheimo on tästä hyvä esimerkki. Hänen visionsa väestönkasvun ja ilmastonmuutoksen torjuntaan eivät kelpaa vihervasemmistolle. Niinpä hän on puhunut realismiaan niissä paikoissa missä häntä kuunnellaan.

    Itse olen pitänyt itseäni konservativismiin hieman kallellaan olevana. Nyt olen nähnyt ettei se niin olekaan välttämättä kaikissa asioissa. Olen avoimempi mahdollisuuksien realismille kuin moni liberaaliksi ilmoittautuva.
    Esimerkiksi sananvapaus-kysymyksissä olen liberaalimpi kuin valtion ohjausta ja säätelyä ajava "liberaali" vasemmisto.

    Millään puolueella ei näytä olevan selkeää ja ehjää linjaa suhteessa em. asemointeihin. Se on tietenkin luonnollista koska sellainenhan ihminen on, poukkoileva. Puolueissa toisessa asiassa ollaan toista toisessa toista. Joissakin asioissa persut ovat liberaaleja, vasemmisto ei, toisissa asioissa juuri toisin päin.

    Itsestäänselvyys ehkä, mutta mielestäni tärkeä esimerkki siitä ettei niitä ehdottomia jakolinjoja pitäisi olla luomassa.

    VastaaPoista
  6. Itse kannatan säätelyä pohjoismaisen hyvinvointivaltion perusasioiden turvaamiseksi. Mutta siinäpä se. Ehkä myös hyvin perusteltuja varmasti vaikutteisia ilmastolakeja voidaan säätää.
    Muuten täällä on tultava toimeen asiapohjaisesti ja työtä tekemällä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo olisi juuri sopiva säätelyn aste. Toki nyt yhteiskunnassa nähtävä kuohunta on pitkälti seurausta siitä, että on asetettu arvioinnin kohteeksi se, miten yhteiskunta tulevaisuudessa järjestetään. Pieneen Suomeen iskevät globaalit ilmiöt, niin kuin ovat tietenkin aina ennenkin iskeneet, mutta nykyisin luultavasti entistä voimakkaammin ja nopeammin. Esimerkki: Ei tänne 1800-luvulla eikä 1900-luvullakaan juuri muuttanut tuhatmäärin porukkaa tuhansien kilometrien päästä eikä varsinkaan yhteiskunnan elätettäväksi. No, oli hieman karkeasti sanottu, mutta esimerkiksi tästähän nyt väännetään.

      Poista