keskiviikko 15. tammikuuta 2020

Pessimisti ei pety



Kaikenlainen hyväntahtoinen mussutus ja fiilistely unohtuu, kun istumme Euroopan raunioilla 30-40 vuoden päästä ja itkemme menetystä. Minäkin tulen näkemään tuon sotkun, jos Luoja vuosia suo, kuten sanotaan. Sitä ennen Luoja mitä luultavimmin suo, että Euroopasta katoaa kriittinen järki ja itsesuojeluvaisto ja maailmalla tapahtuu kaikkea muutakin mikä johtaa yhteiskuntiemme murentumiseen. Tuossa lyhyesti summattuna pessimistinen tulevaisuudenkuvani. Jos menee piiruakaan paremmin, on se pelkkää plussaa.

Niin paljon en kuitenkaan jaksa uskoa, että varsinaisia hyvinvointiyhteiskuntia enää muutaman vuosikymmenen päästä on tai jos on, niitä ei ole monta ja ne kontrolloivat tarkasti rajojaan ja kansalaisuutensa ehtoja. Mieleen ei tule kuin ehkä joku Japani tai tietyin varauksin Kanada, tietyt rikkaat arabimaat ja Euroopassa jotkin pienet ja upporikkaat valtiot, mahdollisesti. Ja tietenkin näiden alueelliset pienoismallit, jotka ovat upporikkaiden hallussa.

Muualla luisutaan aste asteelta alaspäin. Korjausliikkeitä varmasti tehdään, siitä ei ole epäilystäkään, mutta nämä hyvinvoinnin ajat, joita nyt esimerkiksi täällä pohjoisessa elämme, eivät tule jatkumaan ikuisesti.

Ihmiskunta ei yhdisty vaan eriytyy. Samalla ihmisdiversiteetti kaventuu. Toisaalla on hyvinvoiva globaali eliitti, toisaalla hajanainen, kaikkialle levittäytynyt monikulttuurinen ihmismassa, laskennallinen "keskiluokka" ja mahdollisuuksiltaan vielä sitä alempi jäännös. En arvota näillä luokilla ihmisyyttä vaan pyrin kuvaamaan, mitä on.*

Myöhempi tulevaisuus 2100- ja 2200-luvuilla riippuu siitä, miten tämä yhä jakautuneempi ihmiskunta olonsa järjestää, mutta nyt nähtävissä olevat toimet johtavat siihen, mitä kuvaan.

Aina tosin elää pieni toivonkipinä, pieni jos.


*Kun lukee tällaisia juttuja ja tajuaa millä tolalla asiat käytännössä kriittisimmillä alueilla ovat nyt ja tulevat vuosikymmenet noista lähtökohdista olemaan - traditio, uskonto ja uskomukset, elämäntapa, infra, koulutus, ratkaisukeinot ongelmiin - on kuin joku moukaroisi tiilellä naamaa ja kuiskaisi: tämä on vain pieni muistutus siitä mitä tuleman pitää, tajuntasi ei koskaan kykene käsittelemään näitä asioita pimentymättä tai hapuilematta äkkiä muita selityksiä.



2 kommenttia:

  1. Tässä tiivistyy oikeastaan tärkein. Kuten Aikamme ilmiöt ja niiden selittäjät -pävityksessä.

    Myös se mitä itse aina (jonkun mielestä katkerana hoen): oikeassa asemassa oikeassa paikassa oleva pieni eri tavoin etuoikeutettujen joukko omilla henkisillä saarillaan ja sosioekonomisesti suljetuissa omenapuukylissään kyllä pärjää. He pärjäävät aina, missä tahansa.

    Mutta heidän pettämänsä, keskiluokka, kauniin ideologian tykinruokamassa, saattaa hämmästyä miten nopeasti kaikki sulaakin alta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, muutamassa vuosikymmenessä ehtii tällaisessa maailmassa tapahtua miltei mitä tahansa.

      Poista