Krakanoja oli lähipuromme 2006-2008, nyt lähipuro on Kylmäoja. Luin iloisen uutisen siitä, että Krakanojasta ollaan tekemässä luonnonsuojelualuetta. Vesi purossa oli tummaa, osin punertavaa, varmasti siksi että uomaa peittivät oksat ja kaatuneet puunrungot ja maa oli savensekaista, välillä punertavan lietteistä. Puron takana oli osin pajuttunutta peltoa ja metsä, jossa retkeilimme monet kerrat - metsässä oli suuria siirtolohkareita ja suppilovahveroita. Polun varrelta löytyi myös kantarelleja.
Krakanojan ympäristössä elää useita luonnon monimuotoisuuden kannalta tärkeitä lajeja, esimerkiksi liito-orava viihtyy alueella, samoin saukko, ja linnustolle puroa ympäröivä tiheikkö on hyvä elinympäristö, sanoo Vantaan ympäristösuunnittelija Sinikka Rantalainen Vantaan Sanomissa.
Puroa on tähän asti kunnostettu vapaaehtoisvoimin, ja siihen on rakennettu kutusoraikkoja taimenille. Onpa purolla kulttuurihistoriallistakin arvoa. Siellä sijaitsee muinainen kalastuspaikka, jota suojaa muinaismuistolaki. Kalastuspaikan puurakenteet sijaitsevat 320 metriä Ylästöntiestä luoteeseen.
Ajoin viime viikolla ohi hyvin itsensä piilottavasta paikasta. Huomioni kiinnittyi viiteen peuraan, jotka söivät paljaalla pellolla. Muistan, että talvella 2007 tarvoimme poikani kanssa samoilla pelloilla paksussa lumessa ilveksen jälkiä seuraillen ja päädyimme purolle. Sitä peitti ohut jääkansi, ja me taiteilimme yli runkoja pitkin. Kengät kastuivat.
Noina aikoina kirjoitin purosta tällaisen runon:
Yksin oot suvannon rikkiautereessa, yksin Krakanojan
deltalla keskellä vaateliaita lehtolajeja, isokäenrieskaa, keltavuokkoja ja kun
leppä kiertää juurensa liejuun ja juhlii jalopuiden kourussa, vedät keuhkoihisi
jyrisevää taivasta; varpaasi hengittävät lyijyhohdemalmia, punaista
maata eikä sora pidättele.
Älä mieti
ovatko saappaasi tarpeen, heitä ne mutaan, katso: kätesi vapisevat rypsiä,
sinäkin olet savea, sinuun on kätketty öljysäiliöitä, kalmistoja, vanhan
maalitehtaan liuotinaineet, kiitoratojen liukkaudenestot, oi Aviapoliin
jättömaat ja rinnelehdot ja rantakuuset ja pohjapadot.
Ja kun kesä on jälleen kontallaan, pihlajan minuutit
vartioivat koskea. Konnanmarjoista, käenkaalista keittää metsä viimeisen
maljansa. Kippis! se kuulee korpipaatsaman kuiskaukset ja katoaa.
Ja illan paisteessa Karamzinin pullot ja pellavat,
Wahlbergin viilat ja Backaksen siat, aikaa sitten lahdatut, syltytyt.
Kielelläsi hölkkääjien puuskutus, Lianan siipiratas, jokivesi 1889, ja, den
sommaren var en succé, sluuppi kynsi
ohi tämänkin matalan rannan.
Niin vaihtuvat vedet, vuodet, läpi lattian polvet
vuorollaan. Nyt sinä olet siinä, isä, tyttö nykii hihaasi. Muistatko, samalla tavoin olit onnellinen alkavien
paikkojen alkavissa väreissä,
näit saukon vanan saaren kärjessä
näit saukon vanan saaren kärjessä
ja missä mikään ei kasva,
tytisi sammakonkutu.
Hieno topografinen runo. Mm. sitä.
VastaaPoistaTuolla tavalla tykkään liikkua paikoissa. Maastoa ja sen historiaa ja kerrostumina miettien ja havainnoiden. Ja eläytyen siihen, jos suinkin vain fiilis kohdillaan.
Kyseisen ojan laskun vastarannalla olen ollut useinkin. Siellä on monille tuttu polku, jonka rehevyys kesäisin on kuin Kongon sademetsistä. Ilmeisesti siis samaa toisellakin puolella. Floraa ja faunaaa ja ihmisen jälkiä sekaisin...sellainen on parasta mahdollista liikkeellä oloa.
Näitä em. vaikkapa runouden arvoisia paikkoja on jo pk-seutu pullollaan. Jonkinlaisia piilopaikkoja mun tajunnassa useinkin.
Eläinten polut ja ihmisten polut, rakennusten puoliksi hautautuneet kivijat ja päällä rehevä sekametsä. Mulle ihan parasta.
80-luvulla sain olla muutaman pitkän kesän maanmittaushommissa apulaisena. Vanhojen rajapyykkien (no, 1700-luvulta vanhimmat) etsintä vanhojen karttojen perusteella oli maagista myös. Maaston epäsynkra nykyiseen aikaan verrattuna oli aina yhtä mielenkiintoinen taittovirhe.
Tämä runo tuli jälkikäteen, kun olin kirjoittanut Vantaan ja siinä huudeilla kuitenkin asuttiin, Krakanoja parin kolmensadan metrin päässä. Paljon tuli siellä lasten kanssa rymyttyä, kun tuollaiset paikat vetävät melkein luonnostaan lapsia puoleensa. Myös historia kiinnosti ja tuli noita muutamia kuvia mukaan. En ole seurannut puroa kehä kolmosen pohjoispuolelle, mutta joskus ennen lentokenttää ja muuta rakentamista nämä ovat olleet taimenpuroja.
PoistaTosiaan noita hautautuneita paikkoja on paljon pääkaupunkiseudulla, raunioita ja jopa muinaishautoja. Omasta asuinseudusta saa ihan uuden kuvan, kun alkaa ottaa selvää. Vantaan kirjoittamisen aikaan näin tein. Ja paljon tuli ryynättyä jokiuomissa, saukonkin näimme yhdellä kahluureissulla, mutta se tapahtui kyllä Pitkäkosken loppupäässä.
Tosiaan Haltiala ei ole siitä kaukana eikä myöskään Ruutinkoski.
Siis ei kaukana siitä, missä Krakanoja liittyy Vantaanjokeen.
PoistaTässä juttu Krakanojasta jo vuodelta 2013
Poistahttps://www.vantaansanomat.fi/artikkeli/101291-kovia-kokenut-krakanoja-halutaan-viimein-pelastaa
Hitaasti hommat etenevät mutta etenevät kuitenkin... Toivottavasti tuo alue saadaan viimein kuntoon.
Tosiaan jossain kohtaa missä puiden juuret painuvat rantojen mutaan ja vihertävän sameaan veteen ja päällä on kerros oksia on kuin mangroverämeikössä olisi.
PoistaHelmi-tyttäreni kanssa joululomalla kävelimme nykyisen asuinpaikkamme lähipuron rannat kun maa oli hetken jäässä. Hienoja ovat nämä pienvesistöt. Kyllä puroon oli myös viskottu porrasrallista ja muovista ja tölkeistä lähtien romua, mutta onneksi suurimmalta osalta puro oli puhdas. Isoin osa roskasta asutuksen kohdalla, ihmisten rantapenkassa. En tiedä, mikseivät käy niitä keräämässä ja toimita pois.
VastaaPoistaLuuliko joku jossain että nyt on jotenkin toisin. Ojasta nyt ainakin allikkoon. Koko juttu viihdyttävää luettavaa paljon aiemman keskustellun kontekstissa. Punavihreä Supo myös. Mitä se sitten tarkoittaakin....
VastaaPoistahttps://www.iltalehti.fi/politiikka/a/5387a6c4-03ca-40c0-9fab-42207a877440
Ei yllätä yhtään, tällaista poliittista peliähän tämä on kaikilta. Jatkuu vaan.
VastaaPoistaTämä kohta kiinnostaa, ei lopputuloksen vaan ihan toteutuksen kannalta:
"Ohisalon on esitettävä hallitukselle muistio, jossa hän perustelee julkisesti, miksi Pimiä on hänen mielestään hakijoista paras."
No, eiköhän tuohonkin joku sopiva peruste löydy, niin kuin kaikissa poliittisissa päätöksissä.
Ei oikein edes viitsi kommentoida tämän kummemmin. Annetaan hallituksen yrittää...
Joo, eipä tuossa mitään keskusteltavaa ole. Uutta poliittista kulttuuria nyt ei vain näytä taaskaan syntyneen. Puolue, sukupuoli, ikä, mikä tahansa... kyllä se peli omien pussiin hoituu.
VastaaPoistaEi ole tietoakaan mistään uudesta, se nyt on ihan selvää. Vihreät ja muut tekevät ne nimitykset, jotka ajavat heidän asioitaan parhaiten. Tämä on pelin henki. Ei ole mitään sen kummempaa politiikkaa tiedossa.
PoistaIhan "jännä" nähdä, mitä vihreästä nimityspolitiikasta seuraa, jos tulee isoja yhteiskuntaa ravistelevia tilanteita, ja toki mitä siitä seuraa yhteiskunnan tasapainon ja turvallisuuden kannalta ylipäätään, että sisäministeri on vihreä ja supo on vasemmiston hallinnassa. Ulkoministerikin on vihreä. Toivottavasti saamme maailmantilanteessa helppoja ja harmittomia vuosia muutaman tähän kohtaan, niin ei mene liian jännäksi.
PoistaEihän siitä muuta seuraa kuin se, että maan turvallisuudesta vastataan...niin.... arvot edellä.
VastaaPoistaJa jos tässä mitään on mistään käsitetty niin arvothan ovat kaikessa toiminnassa aina ensisijaisia.
Sattua voi ja tapahtua kyllä joo, mutta arvot.
Ja kun arvokeskustelukin on jo käyty ja lukittu, niin nythän asiat ovat mallillaan kun toimeenpanovalta ja arvot kohtaavat.
Sori, aamulla tajusin toisenkin asian (ei kommentointitoivetta eikä pakkoa): kaikkialla kuullaan koko ajan että ilmastonmuutoksen suhteen ei tehdä mitään jne. Nuoriso ahdistuu. Toimeenpiteet eivät riitä.
VastaaPoistaNo, hallituksemme on tehnyt päätöksen maamme hiilineutraaliudeta vuonna 2035, eli noin 15 vuotta aiemmassa tahdissa kuin suurimmalla osalla muista EU_maista.
http://hiilineutraalisuomi.fi/fi-FI/Ajankohtaista/Hiilineutraaliblogi/Suomi_hiilineutraaliksi_vuonna_2035__haa(50756
Tästä pitäisi todella kaiken synkkyyden lisäksi puhua. Voiko radikaalimpaa päätöstä enää olla. Eri asia on onnistuuko tuo pelkästään kulutusta eri tavoin rokottamalla, ilman uskallusta käyttää esim. ydinvoimaa.
Mutta päätös on todella kovan luokan. Ja sitähän hallitus alkaa ajamaan lujaa ja pian.
Hiilineuraalius tarkoittaa ettei maa tuota lainkaan sen enempää päästökaasuja kuin sen maa-alue luonnollisesti nielee, poistaa.
Kuvitelkaa 15 vuotta taaksepäin (vrt. tuo 2035). Ei pitkä. Muistan vuoden 2005 tarkasti, melkein kuin Knasu keittiökeskustelunsa.
PoistaMuiden maiden päästöille emme mitään voi.
Väestö voi tietenkin muuttaa pelin kaaokseksi hyvistä suunnitelmista huolimatta.
Mutta hiilineutraalius vuonna 2035 ei tarkoita ettei mitään tehdä. Tavoite on todella iso, todella radikaali.
Pääasia kuitenkin on, että voidaan elää todeksi arvoja. Ne tuovat sitten mukanaan kovia kuureja. Voi käydä niin, että siinä hommassa loppuu monelta nykykansalaiselta työt ja rahat myös, kun noita arvoja ajetaan. Mutta jos työ esimerkiksi lisää hiilidioksidin määrää ilmakehässä niin sehän on rihkamaa arvojen rinnalla. Toivon, että tämä hallitus ei nyt kaadu lähiaikoina vaan saa näyttää toden teolla koko Suomen kansalle, mitä arvojen toteuttaminen on, niin ettei asia jää kenellekään epäselväksi.
PoistaVirkamiehistön uudet valinnat ideologisimmasta päästä, päästöjen torjunta radikaalimman mahdollisen kaavan mukaan.
Poista(no, aiheellistakin, mutta miten se tehdään, halvaannuttamalla elinkeinoja vai toisin, on ratkaisevaa)
Vielä voidaan arvoja elää enemmän tosiksi vaikkapa nykyisen lainsäädännön mukaista sananvapautta lisälaiella ohjaamalla.
Näin on, eiköhän me saada vielä osallistua todelliseen arvoyhteiskuntaan. Katsellaan. Onko esimerkiksi arvojen mukaista säästää metsiä mutta kannattaa akkutehdasta ja mineraalien louhintaa, onko arvojen mukaista siirtää elätettävien sarakkeeseen iso määrä ihmisiä ja pistää tehtaita kiinni jne jne... No, jotkin käytännön rajat tulevat kaikissa valinnoissa vastaan.
PoistaLuulen, että isoimmat muutokset tapahtuvat sitten lopulta kuitenkin poliittisella ja mentaalisella puolella - autoilun rajoittamisen lisäksi.