torstai 9. tammikuuta 2020

Kaksi kuvaa Suomesta


Nämä kaksi alla olevaa runoa kuvaavat Suomea niin kuin se nyt minulle yhdestä vinkkelistä piirtyy, nimittäin Suomi leireihin jakautuneena ja aktiivisesti kanssakansalaisia leireihin kokoavana yhteiskuntana. Tämä ei ole tietenkään koko kuva, mutta onpa kuitenkin se kuva mikä näistä ajankohtaiskuohuista välittyy.

Ja nyt tärkeä huomautus. Runojen ajatus on kuvata sitä toista puolta, sitä toista leiriä sellaisena kuin se saattaisi näyttäytyä jollekin sellaiselle, joka ei ole sisällä. Ehkä runoista välittyy jokin muukin, määrittelemättömämpi, affektiivinen pelkojen ja odotusten pohjavirta, joka sekoittuu julkilausuttuihin tai muutoin ilmipantuihin pyrkimyksiin eikä tule ehkä edes runoissa kuvatuille toimijoille itselleen tietoiseksi.

Ensin on runo silakoista "Silakka ja kuu", sitten runo maalittajanatsista "Nyt synkällä natsilla on hyvä hetki".

Näyttävätkö karikatyyrit tutuilta?

Huom! Nämä runot eivät ole suurta taidetta, vaan yhteiskunnallista tilapäisrunoutta. Nämä eivät ole myöskään omia mielipiteitäni vaan luomuksiani ajan hengestä sellaisena kuin sen aistin, kun seuraan mitä ihmiset puhuvat ja tekevät toisistaan siellä ja täällä, nimittäin niistä toisista. Muitakin vastaavia kuvia voisi luoda.

Joku varmaan sanoo, että eiväthän silakat ole ääripää, toisin kuin natsit. No niin en ole missään sanonutkaan, joskin natsiaate (tai populistien rasismi tai fasismi, yhtä kaikki) on noussut yhdeltä, hyvin voimakkaalta osin silakoiden myötä jälleen puheenaiheeksi ja ilmiöksi, joka nähdään uhkana länsimaissa, myös Suomessa.



*


SILAKKA JA KUU


Nous silakka merestä mustasta

ja katsahti taivaalle: oi Kuu,

se kuurona jurotti ja taivaan rantoja terällään

niin kummallisesti raaputti. Ja äkkiä silakka tuo

totuuden oivalsi: on natseja täynnä Kuu

ja pimeä puoli maan on natseja

pullollaan. Niin vikkelä silakka sukelsi

takas virtaansa viileään ja ui ja syvälle

ulotti ja parvensa luokse päästyään

sen kyllä tajusi, vaikka pyörällä oli pää

ja pelossa kidukset:


Miten käykään meren ja perustan maan,

jos Kuusta nuo natsit putoaa ja maailman valtaavat!

Ne käyvät ihmisten vaatteissa, ne istuvat

kauppojen kassoilla, ne sairaanhoitajiks

pukeutuu ja autoja korjaavat. Ei silti

voi hämätä silakkaa tää - hän enemmän ymmärtää!


Heti huitoi hän luokseen veljet ja siskot

ja tietonsa ilmoitti: Hei ystävät hopeakylkiset,

nyt kaikki kynnelle kykenevät,

on aika avata suut ja huutaa maailmaan - -

Ei natseja Suomenlahdelle, ei natseja Pohjan peruille,

ei natseja Kainuuseen, Karjalaan,

he menkööt Arjalaan!


Me silakat heidät korvaamme,

me pöytiin jalat sorvaamme,

me pyykkäämme, verkot korjaamme

ja liukuhihnoilta nostamme kamat lukulaitteeseen.

Nyt on aika silakkain nousta vaan

ja pistää kunnolla haisemaan,

me tämän jutun hoidamme,

hakaristit suomuihin vaihdamme,

maita, merta me kohta kaitsemme,

kunnes uudelleenkoulutus tehoaa

ja puhdas on Suomenmaa!


Ei pelätä saa!

Nyt yhtykää lauluun rasmussillien,

rajat auki -merikrottien,

meil on unelma -luulajakalojen,

punavihreävarisfisujen,

eteläisten sardillien --

on taistelu kansainvälinen,

syvän vastafasistinen!



*


NYT SYNKÄLLÄ NATSILLA ON HYVÄ HETKI


Nyt synkkä natsi avaa koneen ja valitsee kohteen:
maalituksen hera poskellaan, kuolaa suupielessään
hän tuntee hohteen: herra natsitutkija.

Nyt synkällä natsilla on hyvä hetki: hän näkee
että liekki syttyy, bittien virta, miljardit piirtokirjaimet ja kuvakkeet
tunkevat tajuntoihin ja läpi ihon kuin kynnet - - -

hän tuntee kaljun pikkunilkin, joka odottaa herra natsitutkijaa kadun päässä
ja tarjoaa kalliisti ostetulle puvulle kipua koko rahalla.


*


Pieni lisäys runotuokioon. Itse kannatan jotain mitä kutsun internationalistiseksi lokaalisuuspolitiikaksi. Se on identiteettipolitiikan muoto, joka korostaa yksilön vastuuta omasta itsestään ja tasapainostaan, vastuuta lähimmäisistä ja perheestä, huolta alueellisesta kestävyydestä.

Tässä politiikassa kansalaisten yhteisöt sietävät toisiaan, mutta lämminkään kanssakäyminen ei ole kiellettyä.

Valtion tehtävä on huolehtia kansalaisistaan ja oman alueensa kestävästä asuttamisesta ja kehittämisestä. Yksilöillä on taattu sananvapaus, myös sanojen lausumisen jälkeen. Joka asiasta ei tarvitse loukkantua.

Nämä säännöt koskevat myös kansainvälisiä suhteita. Toisten valtioiden koskemattomuutta kunnioitetaan, ja vaihdanta ja kaupankäynti perustuvat reiluihin sääntöihin, joista kaikki hyötyvät. Omaa valtiota ei voi rikastuttaa toisia riistämällä ja köyhdyttämällä. Yhteisiä asioita ovat reilu vaihdanta ja kestävä luontosuhde, jotka käsittävät niin ihmisten keskeisen kuin luonnonolentojen välisen kohtuullisuuden.

Kaikkea eriarvoisuutta saadaan tuskin nopeasti poistettua, mutta asiaa tulee prosessoida pitkällisillä ja konkretiaan ulottuvilla tavoitteilla.

Jokainen valtio on siis ensisijaisessa vastuussa omasta tasapainostaan, mutta tämä on yhteinen, maailmanlaajuinen tavoite, jossa toisia myös autetaan.


*

Mitä tulee noiden runojen karikatyyreihin, minusta tärkeämpää kuin kokoontua leireihin ja nousta jotain vastaan ja määritellä tarkkaan ryhmän sääntöjä ja piirteitä ja vihollisen piirteitä sekä erottautumista toisista olisi miettiä, mikä meitä Suomessa yhdistää.

Minun näkökulmastani se on hyvinvointivaltio, joka on pikku hiljaa rapistumassa. Sitä ei saada vaatimalla, vaan sen eteen pitäisi tehdä työtä ja unohtaa nämä toissijaiset kamppailut, jotka ehkä ovat jossakin mitassa todellisia, mutta eivät suinkaan asian ytimessä.

Totta kai tajuan, että nyt käytävät kampanjat liittyvät muuttuvaan maailmantilanteeseen ja isoihin planetaarisiin siirtoihin, joissa Suomi on vain läike, jos sitäkään, mutta silti: keskitytään siihen, että jokaisella on jotain mielekästä tekemistä, sekä siihen mikä meitä yhdistää mieluummin kuin siihen mikä meitä erottaa.

En usko, että suomalaiset ovat kovin kaukana toisistaan, tai ainakin toivon niin. Jos olemme ajautuneet kauas toisistamme, johtuu se lähinnä siitä, että olemme eläneet vuosikymmenet hyvinvoinnin keskellä. Tähän täytyy ehdottomasti lisätä:

Ehkä tuon hyvinvoinnin perusta ja mekanismit ovat alkaneet näyttäytyä meille itsestäänselvyyksinä tai jopa jonakin, joka on perversoitunutta tai jolla ei ole enää arvoa - eri toimijoilla peruste ajatukseen syntyy eri syistä. Tätä kaikkea olisi syytä miettiä mieluummin kuin olla toistemme kimpussa keinolla millä hyvänsä.


9 kommenttia:

  1. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  2. Kiitos, Jari! Entä natsisinfonia ja pienenä välipalana tai mottona natsiruno?

    VastaaPoista
  3. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivotaan, että musikaalit kohtaavat runot! Ja silakat kissat ja kissat silakat. Eikä unohdeta myöskään apinoita (ja hedelmiä ja rapsutuksia).

      Poista
  4. Silakka pinnan alla kuuta ulvomassa on upea kuva. Ilman natseja. Kuten olemme monta kertaa todenneet silakka on luonnon parhaita lahjoja. Toivon näkeväni myös sellaisen silakkaliikken, joka innostaa nuoriakin ihmisiä syömään silakkaa kotona ja töissä, virastoissa ja oppilaitoksissa. Silakkaravintoloita ja silakkabaareja hipstereille myös.

    Olen käynyt jonkin verran lukemassa varsinaisen silakkaliikeen facea. He eivät osaa vieläkään päättää ovatko persut natseja ja natsit persuja. Se että he miettivät satojen tuhansien tavallisten suomalaisten ihmisten ja satojen valittujen kunta- ja eduskuntapäättäjien kuviteltua natsi-astetta on hyvin, hyvin surullista.
    Kukahan tässä on trollattu ja hypnotisoitu loppujen lopuksi? Kenellä tässä on täydellinen historiattomuus ja ja vaihtoehtoisten faktojen mielikuvitusmaailma?
    Natseja, niitä muutamaa bussilastistillista joka määrä maassamme noita mätämunia on, saa vastustaa, ja pitääkin, k a i k i n keinoin, mutta muun luonnollisen, demokraattisen ja laillisen poliittisen keskustelun hitlerviiksittäminen on jotakin niin typerää, moukkamaista ja banaalia että siihen on vaikea edes reagoida muuten kuin suremalla asioiden tilaa.

    Nykyään on muotia sanoa, että jokin kehitus, mikä milloinkin, pelottaa.

    Minäkin sanon: Tämä on pelottavaa. Antakaa tavallisten ihmisten ajatella. Älkää halutko nitistää kaikkea mikä ei ole omien mielipiteittenne mukaista. Luottakaa normaaleihin ihmisiin.

    Joidenkin vastuullisten "silakoiden" olen onneksi lukenut olevan täsmälleen samaa mieltä.
    Maata ei pidä johtaa huutoäänestyksillä.


    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tavallisten ihmisten natsittaminen on vitsi, vaikka ihminen se natsitkin on.

      En ymmärrä, mitä muuta tällaisen ajatusharhan levittäminen palvelee kuin jonkin valtaa janoavan poliittisen liikkeen omia rajallisia päämääriä. Rasismi ei todellakaan ole hyvä juttu. Mutta rohkenisin väittää, että jos natsittajat pääsisivät edes päiväksi asumaan natseiksi ja rasisteiksi olettamiensa ihmisten pään sisälle, heidän näkökulmansa muuttuisi isolla skaalalla. Varmasti myös natseja löytyisi. Toki toivon sitäkin, että ihmiset eivät ilmaisisi itseään sosiaalisessa mediassa ikään kuin moodissa "kännissä ja läpällä". On kuitenkin huonoa päättelyä ulottaa natsittaminen muutamasta kunniattomasta huligaanista tai taulapäästä noin neljännekseen äänestävistä kansalaisista.

      Poista
  5. Tuntuu, että tämä sama "keskustelu" suomalaisten rasismista velloo vuodesta toiseen samoin perusasetuksin. Ihmisiä viedään syyllisen penkille. Keksitään vain aina uusi hanke. Nyt on keksitty joukkoistuminen uudella tavalla.

    Minusta on hyvä, jos silakat saavat hiljennettyä rasistiset lastenmaalittajat ja vastaavat. Olen ehdottomasti rasismia vastaan ja arjessa varsinkin rasismi tuntuu todella pahalta.

    Se mikä minua näissä hankkeissa ärsyttää - ehkä se liittyy eniten hankkeiden järjestäjien toimintaan ja taustoihin, ei niinkään hyväntahtoisiin osallistujiin - on poliittisen vallan hakemisen ja irrationaalisten pelkojen haisu. En voi sille mitään.

    Toisessa päässä rasismi tuntuu erittäin kuvottavalta.

    En usko tällaisesta kahtiajaon politiikasta - sellaista siitä väistämättä tulee, kun natsittaminen ulotetaan isoihin ihmisjoukkoihin - seuraavan yhtään mitään hyvää. En usko myöskään monien toimijoiden poliittiseen osaamiseen mitä tulee siihen, kuinka tämä maa saadaan jotenkin pysymään pinnalla. Alkaa näyttää epätoivoiselta, eivätkä nämä nykyajan ilmiöt lupaa hyvää tulevaisuutta.

    Tuntuu siltä, että tässä vaan yritetään pommittaa yksi jokseenkin toimiva yhteiskunta taas sekaisin tai pikemminkin täysin harhateille, jotta globalististen sekasortohankkeiden olisi yhä helpompi edetä.

    Miksi suomalaiset eivät tajua, että suomalaisten osuus maailman väestöstä on suunnilleen se 0,076 prosenttia. Pitääkö tämän kokoisen porukan vielä hajota riitoihinsa, josta seuraa vain se, ettei meillä ole henkisesti tai muutoinkaan kanttia pitää omia puoliamme yhtään missään asiassa - vieläpä kun äänekkäin porukka on sitä mieltä, että koko ajatus suomalaisuudesta on niin problemaattinen, ettei sitä oikeastaan edes tarvita niin kuin ei myöskään Suomea vahvana ja itsenäisenä valtiona, joka huolehtii suomalaisten asioista. Nämä ovat niin valtavia ideologisia perspektiiviharhoja, että pää hajoaa kun näitä ajattelee.

    En ole toki sitäkään mieltä, että suomalaisuutta on puolustettava rasismilla. Sitä on puolustettava aivan järkisyillä. Suomalaisuus on maailman nykykaavassa menestystarina, ja soisin sen jatkuvan mieluummin kuin muuttuvan sekamelskaksi.

    VastaaPoista
  6. "
    "En ole toki sitäkään mieltä, että suomalaisuutta on puolustettava rasismilla. Sitä on puolustettava aivan järkisyillä. Suomalaisuus on maailman nykykaavassa menestystarina, ja soisin sen jatkuvan mieluummin kuin muuttuvan sekamelskaksi."

    Tuossa on mulle ohjelma. Järkisyitä lisää, ja lisää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihme, että kaikkein uudistusmielisimmälle porukalle ei tule mieleen miettiä mitään tämänsuuntaista. Mutta kun odotetaan sitä vallankumousta, jossa vahvimmat valtiot eli käytännössä lähinnä kansallisvaltiot pistetään paskaksi, vaikka ei ole mitään ideaakaan mitä sen jälkeen.

      Poista