tiistai 28. tammikuuta 2020

Ilmastoahdistuksesta



Tänään Ylen puheessa valaistuneet ihmiset pohtivat, mielestäni hieman alentuvasti, mitä voivat tehdä ilmaston hyväksi ne, jotka eivät vielä tunne ilmastoahdistusta... Äänessä olevat ihmiset puhuivat siitä, miten kyllästyneitä ovat niihin, jotka vetoavat suuriin saastuttajiin ja Kiinaan eivätkä osaa jakaa Kiinaa mielikuvituksessaan kymmeneksi pienemmäksi valtioksi... ja eivät ymmärrä, että suomalainen on maailman pahimpia saastuttajia...

Se pätkä minkä ohimennen kuulin oli jotenkin falski. En ymmärrä, mitä hyötyä on yksittäisen kansalaisen ilmastoahdistuksesta. Itse en ole ilmastoahdistunut. Yritän parhaani, että saan oman hiilijalanjälkeni pysymään pienenä ja menemään sitäkin pienemmäksi. Voisin tehdä jalanjäljestäni vaikka jonkin fiilistelyn ja viilailun aiheen, mutta ei kiinnosta.

Minusta on yksinkertaisesti tärkeintä tehdä parhaansa tässä katastrofaalisessa maailmassa. Jos me suomalaiset esimerkiksi aiomme asua näillä leveysasteilla, niin jo se asettaa joitakin reunaehtoja hiilijalanjäljellemme, mutta voimme silti olla kohtuullisia... Toisaalta pidän ihan relevanttina senkin myöntämistä, että emme me tällä Suomen väestöllä saa juuri mitään aikaiseksi suuntaan tai toiseen, vaikka lakkaisimme olemasta - nimittäin jos Kiina ja muut valtiot jatkavat valitsemallaan tiellä. Ei tässä ole mitään denialismia tai vastuunpakoilua.

Niin, en ole kyyninen, totean vain asian. En ymmärrä, miksi jotkut tekevät ilmastosta ja omasta hiilimitatusta olemisestaan leveilyn ja paniikin ja vauhkoilun aiheen. Eihän täällä maailmassa ahdistuta monesta muustakaan asiasta, vaikka todella isot jutut menevät tälläkin hetkellä aivan päin persettä ja ajattelu ja asioiden järjestely on kaameaa kuraa.

PS. Lisäksi taitaa olla niin, että aika monella nk. denialistilla tai asiaa ajattelemattomalla on paljon pienempi hiilijalanjälki kuin asiasta paasaavilla. Luulenpa, että monella vähävaraisella ei yksinkertaisesti ole sitä kuluttamisen mahdollisuuksien valtavuutta edessään kuin ahdistuneilla ja tiedostavilla hyväosaisilla. Tämä tosiasia ei päde vain kehittyvissä maissa vaan myös Suomessa. Jotkut antavat paljostaan, jotkut vähästään. Silloin, kun joku jolla on paljon, alkaa ahdistella toisia, ja varsinkin vähäosaisia, pienipalkkaisia ja omassa elämässään silti jotenkuten pärjääviä, ollaan hyvin lähellä kiusaamista, vaikka kaikki tapahtuisikin hyväntahtoisen ja tahdittoman typeryyden vuoksi. Minusta esimerkiksi puhe uusista autoista ja sähköautoista on tällaista tekopyhää saivartelua, jos asiaa katsotaan realistisesti ihmisten eikä ideoiden tasalta. Samalla on tärkeää, että jokainen toimii eettisesti ja parhaan tietonsa mukaan ja tietoa etsien.



14 kommenttia:

  1. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  2. Jari,

    nämä kytkökset jätetään tosiaan usein tekemättä tai jos tehdäänkin, niin kytkentöjen toinen puoli (väestönkasvu) unohdetaan tai jätetään ikään kuin itsestään korjaantuvien asioiden joukkoon.

    Joillekin perheille alkaa olla edullisempaa jättää auto seisomaan ja isä sohvalle makaamaan ja valtion tukia nostamaan kuin lähettää isä autolla töihin. Tällaiseksikin yhtälö voi mennä. Maataan kotona ja kitkutetaan pienillä rahoilla, jotka kuitenkin tulevat koko yhteiskunnalle kalliiksi, mutta pelastuupa siinä samalla maailma.

    Olisihan tuo hurjaa, jos omana elinaikanaan pääsisi näkemään ja kokemaan väistötila-Suomen ja mitä siitä sitten seuraa, kun olen siinä vaiheessa kuitenkin se melkein 8-kymppinen papparainen. Niin, jos elän sinne 2050-luvun alkupuolelle, niin olen tämän suhteen paljon kokeneempi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voihan se olla ihan opettavaistakin asua rapistuneessa entisessä hyvinvointivaltiossa. Näkee mitä elämä on suuressa osassa maailmaa jo tällä hetkellä. Loppuu turhasta valittaminen ja kermaperseily, kun yrittää vaan tulla joten kuten toimeen. Eiköhän tänne saada vähintään Venäjän olot sitten kun vanhuksena pyöritään ja katsellaan elämänmenoa. Toivoisin, että olisin fyysisesti niin hyvässä kunnossa, että voisin ainakin metsän antimia ja järven viljaa ja muuta kerätä. Se toisi hyvää fiilistä ja arvokkuutta ja olisi ikään kuin kontakti vanhoihin hyviin aikoihin.

      Poista
  3. Sotien aikana ahdisti. Voisi jopa puhua talvisota-ahdistuksesta ja jatkosota-ahdistuksesta. Mutta nämä olivat tunnetiloja mitkä täytyi ylittää. Piti pysyä toimintakykyisenä. Kaikkein tärkeintä on järkevä toimintakyky. Ahdistukseensa jähmettyneet ovat lyötyjä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin on. Toisten ahdistusta on turha väheksyä, tiedän sen. Mutta kyllä se on melkoista kermaperseahdistusta, kun on ilmastoahdistus päällä ja samaan aikaan suhataan ympäri maailmaa huvittelemassa tai tärkeilemässä.

      Poista
  4. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jari, en minä niistä sinun vittuiluistasi pahastu, ymmärrän kyllä mistä ne nousevat. Tärkeintä on, että jokainen täällä yrittää parhaansa. Välillä itse kullakin lipsahtaa asiattomaksi, ja kun on monta lohkoa hallinnoitavana omassa persoonallisuuskokonaisuudessa, niin ei ole varmasti ihan helppoa pitää linjaa - varsinkin kun keskustelunaiheet ovat monesti mieltä kiihdyttäviä.

      Poista
  5. Totean vain että päivitys itse on täsmälleen sitä mitä olen yrittänyt sanoa. Tunnen ja koen hyvin samaa. Luotan ihmisiin tässä asiassa. Jos joku ei angsteile eikä tee numeroa omista teoistaan, sitä parempi. Hänellä on tallella toimintakyky.
    Myös denialistien ja varsinkin ilmastopolitiikan kriittisten argumentit on tietyssä mielessä otettava tosissaan, koska vain niiden julkitulon myötä niistä tullaan tietoiseksi ja niistä voidaan keskustella asiapohjalta.
    Myös merkittävää ilmastopoliittista kritiikkiä on julkaistu.
    Etsivä löytää, jos kiinnostaa. Kaikki tieteellinen tieto tulee olla pöydällä.

    Myös jatkokesk. oli laadukasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minua kyllä ihmetyttää todella paljon se, miten meidän poliitikot ja päättäjät suhtautuvat suomalaisiin.

      Ainoa tosiasia on, että kaikki mikä voidaan verottaa verotetaan kyllä ja mielellään vaikka moneen kertaan. Ok, ymmärrän, tämä on hyvinvointiyhteiskunnan perusta ja ymmärrän.

      Mutta sitten on sellainen vaikeasti käsitteellistettävä matalamielisyys, että ikään kuin ei samalla luotettaisi tähän erittäin koulutettuun ja informoituun väestöön. Ikään kuin suomalaiset olisivat jotain vitun idiootteja, joita on paimennettava ja koulutettava ja syyllistettävä ja nöyryytettävä joka helvetin asiassa - silloinkin kun virheet ovat ihan muualla.

      Minusta hyvin monet suomalaiset ovat vastuuntuntoisia ja tekevät parhaansa. Köyhät ovat kyykyssä jo valmiiksi, ja muut, keskiluokka, verotetaan nöyräksi ja saa olla iloinen, että on työtä, jotta saa hoidettua perheensä ja itsensä. Sitten on kaikenlaisia vapaamatkustajia vaikka millä mitalla, joskaan kaikki heistäkään eivät mitenkään vapaaehtoisesti vaan poispotkittuna töistä, masentuneina, syrjäytyneinä ja syrjäytettyinä jne jne.

      No, toisaalta - kyllähän suomalaiset ovat siinä mielessä idiootteja, että äänestävät puolueita, joista tulee näitä matalamielisiä kyykyttäjiä, mutta tämähän ei muutu ikinä.

      Veronmaksun ymmärrän ja siihen mielelläni osallistun, mutta tähän holhoukseen, joka tulee vielä päälle kaikkine idioottimaisuuksineen, en millään jaksaisi taipua. Nämä keskustelut, joissa maailman pelastaminen sälytetään suomalaisen niskaan siten, että ikään kuin normaali työntekoon ja elämiseen liittyvä liikkuminen ja vaikka talon lämmittäminen ovat yhtä-äkkiä kysymyksiä, jotka kääntävät kaiken nurin ja joista on myös poliittisin päätöksin sotkettava sellaisia elämän ja kuoleman kysymyksiä.

      No, myönnän että voin olla väärässä, mutta tältä minusta välillä tuntuu. Soittaako kukaan nykyään Irwinin Haistakaa paskaa?

      Poista
  6. Yhdyn irwinismiin ja totetan nykymeemillä (omallani) että ilmasto on uusi Lapuan liike. Ja uusi Suur-Suomi -ajattelu.
    Suomi koko maailman hiiliesimerkkinä ja nollaajana.

    Mainitsemasi vapaamatkustajat ovat myös kovimpia asiassaan. Koska heille on jotenkin onnistunut downshiftaaminen ja ilmasto siitä vielä kiittää (vaikkei se kiitä ketään), he vaativat kaikilta samaa. Joko suoraan tai rivien väleissä.
    Mielelläni minäkin ehkä jättäisin töissä käymättä ja keskittyisin vaikkapa oman kuluttamattomuuteni demotukseen.
    Mutta jos jätän, lennetään pihalle kämpästä.
    Eikä se lämpö ole vielä niin noussut että siellä pärjäisi.

    Ahdistun muutamasta asiasta kyllä. Omassa elämässä on kapeikkoja. Niissä vanne kiristää päätä.
    Maailmassa, sen tulevaisuudessa on myös asioita. Ahdistaa vars. lasten ja nuorten puolesta.
    Mutta ilmasto ei ahdista.
    Ei vaikka mua kuinka ylen puhuttaisiin...
    En kiellä lainkaan ettei olisi aihetta ahdistua, mutta siellä on jo niin paljon porukkaa että pärjäävät ilman mua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Viimeinen virke tuossa ei (tietenkään) tarkoita etten tekisi jotain pientä. Hyvin pientä. Joskus. Mutta se saa riittää vaikka kuinka lietsottaisiin.

      Poista
    2. Jope, katsotaan mitä urotekoja vielä lähiaikoina saadaan todistaa. Päästään niitä varmaan itsekin tekemään omissa oloissamme.

      Poista
  7. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jari, tuo oli kyllä hyvä - joskus oon minäkin lasten suosittelemana katsonut risumiehen ja olen myös itse saanut kuulla olevani KYRVÄNSYYLÄ.

      Poista