tiistai 31. joulukuuta 2019

Kalojen kuninkaat


Oltiinpa silakasta kalana mitä mieltä hyvänsä, niin kyllä se minulle maistuu. Ruisjauhoissa, suolassa ja pippurissa pyöritelty ja pannulla paistettu silakka perunamuusin ja sitruunan kanssa, uunissa valmistettu kermasilakka ja savusilakka ruisleivän päällä. Hyvää ja edullista ruokaa.

Mitä tulee ihmissilakoihin, ehdoton sankarini ja suosikkini on Kummelin Sporttivartin Timo Silakka. Timo on monialainen urheilija, aina hyvällä tuulella. Häneltä sujuvat niin  keilaus, pikaluistelu, karate, nyrkkeily kuin yleisurheiluuinti ja ammunta.

Liittykää tekin Timon fanikuntaan - tehdään parempi yhteiskunta urheillen ja Timon asenteella.

PS. Runoudessa lempikalarunojani ovat klassikot Otto Mannisen Kiiski ja lohi, Juhani Siljon Vastavirtaan ja Uuno Kailaan Verkossa sekä tietenkin Aaro Hellaakosken Hauen laulu. Myös Lauri Pohjanpään Kalajuttu on hieno. Uudemmista ehdoton hitti on Kahen kilon siika ja tietenkin Kari Aronpuron Oodi silakalle.

8 kommenttia:

  1. Meillä kotona lapsuudessa silakka oli todella kuningaskala. Vanhempani paistoivat niitä aina kun mahdollista. Muistan erään kerran kun äitini söi yksin täyden kilon voissa paistamiaan silakkapihvejä. Onnellisena istui kalansyönnin jälkeen. Taisi sytyttää sen jälkeen Partner-merkkisen tupakan. Joo, täyttä 70-lukua siis.
    Pidän itse edelleen oikeastaan silakasta kaikissa muodoissa. Jos jotain haluan maailmassa veroeuroillani tukea niin kalastusta elinkeinona, kalastajia. Järvien ja myös Itämeren kala on puolukan ja mustikan lisäksi suuri luonnon erityislahja meille kaikille pohjolan asukeille. Jumala haluaa varmaan niiden avulla pitää meidät kunnossa ja hengissä vaativissa olosuhteissa. Silakat pitäisi viedä pois minkkien suusta ihmisten suihin. Laitos- ja työmaaruokaloissa pitäisi olla ainakin kaksi kalaruokapäivää kasvisruokapäivien malliin.
    Tuleva vuosikymmen pitää todella silakoida!


    Eilen seurasin toisenlaista silakka-kalastusta. Katselin Silakka-liikeen avoimia facebook-sivustoja ja keskusteluja ja kommentointia siellä aikani kuluksi. Silakat kiistelivät siellä paljon. Osa jo ilmoitti irtisanoutuvansa ryhmästä kuka minkäkin syyn vuoksi. Osa yritteli sovitella. Oli kiistaa onko liike poliittinen vai ei, pitääkö myös persut hyväksyä mukaan, onko liike jo nyt syyllistynyt maalittamiseen, onko silakka-symbolina hyvä vai ei ja milloin pitää ja pitääkö lainkaan blokata keskustelua, tuoko liike mahdollisuuden kritisoida myös vasemman laidan ääriliikkeitä vai onko sillä vain se yksi vihollinen...
    Tuli mieleen parvi ilman paimenta. Älyä varmaan on, mutta silakkakalan eläimen vaisto toimia yhdessä puuttuu.

    Toivottavasti silakat löytävät yhteisen nimittäjänsä muutenkin kuin sloganien tasolla ja maltillistavat öyhöttämistä jokaisessa suunnassa. Se olisi hienoa.
    Uskon itse siihen että ainakin pidemmällä aikavälillä faktat voittavat, se mitä maailmassa tapahtuu.
    Ja että faktoja ei voi merkitä omikseen eivätkä tapahtumat ole hallittavissa, peiteltävissä millään sloganismilla, vaan ne perkaavat meidät kaikki.
    Ei kukaan ja mikään voi julistautua faktojen ainoaksi tarkastajaksi ja ainoaksi arvioijaksi sillä faktat tarkistavat meidät eikä päinvastoin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nykyaikainen liike perustetaan siten, että ensin julkaistaan arvopohja. Siihen sitten yleensä jääkin. Kuokka ei sovi käteen. Suo on liian raskas.

      Silakka-liike järjestää mielenilmauksen. Minua on kerran huomautettu rauhanmarssilla kun vastustimme myös neuvosto-ohjuksia. Paha, hyi. Jos silakkamarssilla vastustaa myös vasemmiston ääriliikkeitä, tai vaikkapa jihadismia maailmassa ihan tosissaan, vilpittömästi, niin saakohan osallistua, tuleeko huomautus?
      No, en lähde kokeilemaan kun en valitettavasti marsseihin enää omalla kohdallani usko.

      Toivon kuitenkin silakkaliikkeelle onnistumista ihmisten rauhoittamisessa ja faktapohjaisen dialogin edistämisessä.
      Fiilis-liike menee varmasti suoraan rysään.

      Viime vuosina on monet ihmiset "dialogissaan" alentuneet sellaisiin trumpismeihin vaikkapa persu-ahdistustaan purkaessaan, että muistan ne sanamuodot ulkoa varmaan loppuikäni.
      Jos viha- ja törkypuhetta vastustetaan - mikä hyvä - pitäisi kaikin keinoin pysytellä siitä itse erossa ja välttää alentumasta inhokkiensa tasolle.
      Uskotaan että silakat ymmärtävät tämän, mutta jaksavatko pitää kiinni?

      Poista
    2. Jope, mielenkiinnolla jään seuraamaan silakkaparvea. Sanotaan, että vuosi on pitkä aika tällaiselle parvelle pysyä koossa. Tulee varmasti uusia liikkeitä taas ensi vuonna mutta hyvä, että ihmiset aktivoituvat aina johonkin. Nykyisin näyttää siltä, että ilmiöstä toiseen mennään myös aatteellisesti samanmielisten porukassa. En ole kylläkään käynyt facessa katsomassa tätä liikettä, mutta siellä täällä on tullut netissä lehtiuutisten lisäksi esiin. Muikku olisi ollut minulle mieluisampi, mutta toki merikala on kansainvälisempi.

      Taas hieno kertomus silakansyönnin parista sinulla lapsuudestasi! Meillä syötiin savusilakoita, ja itsekin olen niitä myös opiskeluaikoina ja myöhemminkin ostanut. Huomattavasti parempaa kuin se tonnikalapurkki, joka opiskelijan oletettiin ostavan.

      Poista
    3. On selvää, että marssiliike jatkuu muodossa tai toisessa. Itsekään en ole marssi-ihmisiä. Mieluummin teen jonkin kertakaikkisemman muutoksen omassa elämässäni.

      Poista
  2. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  3. Jari, mätiliike kaipaa seurakseen maitia eli miehistä komponenttia. Ja miksei myös kutua. Lapsena seurasin haukien kutemista. Rannoille ilmestyi valtavia haukimammoja. Vähän pelottivatkin nuo jötkäleet, joita tuttavat sitten nostelivat veneeseen verkkoja ja myös rysiä koettaessa. Kävimme itsekin katsomassa veljieni kanssa naapurin isännän rysiä, vain siksi että tahdoimme nähdä isoja haukia. Emme me niitä ottaneet, mutta oli mukava käydä tarkastamassa rysät. Siitä tuli kyllä sanomista.

    Tänään nuorin tyttäreni täytti 10 vuotta. Vaimo on viruksen kourissa sängyn pohjalla - juuri kun parani edellisestä; onneksi oli joulun kunnossa. Leivoin tyttärelle täytekakun. Tein sen Valion 6 munan ohjeen mukaan ja pistin taikinaan kaakaojauhetta, jolloin siitä tulee suklaisen makuinen. Väliin tein rahkaa, jossa sekoitin mansikkaa ja vadelmia viime kesältä. Lisäksi banaanisiivuja ja puutarhavadelmia. Kostutin maidolla ja päälle kermaa ja jäisiä vadelmia. Tuli kyllä hyvää! Sitä nyt sitten herkutellaan pitkin päivää.

    VastaaPoista
  4. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Jari, kerron terveiset. Opettajan työ näyttää sellaiselta, että ensin elokuusta joulukuulle painetaan pitkää päivää hirveässä paineessa, ja sitten kun tulee loma, iskee jokin sairaus. Mutta töihin taas lähdetään juuri tervehtyneenä. Ei tämä toki aina ole näin mennyt, mutta melko usein kuitenkin. Hyvää uutta vuotta sinulle!

      Poista