perjantai 27. joulukuuta 2019

Jälki*



Mä näen tammipöydän
ja sanarivit tasan,
ne samat vanhat sarat,
vain toisin merkinnöin.

Ja kynälläni piirrän
ne kaukaa tutut kaaret,
kuin parveilevat arvet,
taas muistan ulkoa.

Vaan jälleen saarros uusi
kuin häly jostain kaukaa
paperit sytyttää
ja rivit häviää:

en ole ollut täällä,
en ole vieläkään
kuin seitein, ketjuilla:
yön mustelähde lyö.



*Löysin jostain vanhan runoni ja päivitin sitä hiukan.


42 kommenttia:

  1. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  2. Tässä luodataan kirjoituksen ja minuuden yllättävää katoamista - tuttu vetäytyy ja on äkkiä jotain muuta, tuntematonta. Mitä on kirjoitus, mitä on minuus tällaisessa yössä... Muuta kuin jotain jälkiä ja rihmoja, seittejä. Esimerkiksi näin. Outo depersonalisaation kokemus ilman että olisi jokin erityinen trauma, joka sen aiheuttaa. Oman itsen ohimenevyyden kokemus.

    VastaaPoista
  3. Nk. asiakirjoittamisessa en koe mitään outoutta kokemuksena. Runous itsessään voi ohjata pois tietoisesta persoonasta ja luoda erinäisiä kokemuksia kielestä, joka ei ole oma eikä kaikin osin hallittavissa.

    VastaaPoista
  4. Asiakirjoittamisessa on kyllä kuitenkin silloin tällöin mukana vaaran kokemus. Kun kirjoittaa varsinkin ikäviä tosiasioita, tulee ajatelleeksi, että voiko joku ottaa kirjoituksen sen totuudesta ja perimmäisestä rakentavuudesta huolimatta aseeksi, jolla vahingoittaa minua kirjoittajana / henkilönä, koska vihastuu tai pitää totuuden sanomista tarpeettomana tai vahingollisena oman ajatusmaailmansa kannalta.

    VastaaPoista
  5. "... joku ottaa kirjoituksen sen totuudesta ja perimmäisestä rakentavuudesta huolimatta aseeksi..."

    Tuota tarkoitan aina sillä, kun sanon, että tosiasioiden esiintuominen on aina ensimmäisenä luonteeltaan positiivista.

    Vaikka joku kokee että tosiasiat ovat vaikka informaationsa vuoksi ikäviä, "negatiivisia", jopa haitallisia vaikka niiden asioiden kannalta joita haluaa edistää, on kuitenkin jokainen fakta aina positiivinen, jos se lisää tietoa mistä tahansa asiasta. Ja sellainen positiivisuus on aina myös rakentavaa.
    Silloin ei todellakaan halua kuulla neuvoa, että puhuisit mieluummin jostakin myönteisemmästä....koska omasta mielestä myönteisempää kuin todellisuuden lisukkeiden tietämistä myönteisempää sanomista/ajattelua ei osaa itse ajatellakaan.

    -

    Runoudessa usein törmään myös Jarin kuvaamaan tilanteeseen. Esimerkiksi jokin aika sitten Haavikon Talvipalatsia lukiessa. Silti rivit olivat hyvin kiehtovaa kirjoitusta.
    Jossakin vaiheessa, Rintalan vaikutuksesta kai, yritin kovasti lukea Paul Celania, sen mitä siitä on suomennettu. Herranjumala mikä seinä. En päässyt läpi mihinkään enkä saanut kiinni mistään. Kuolemanfuuga oli ehkä ainoa ymmärrettävä (jotenkin).
    Mutta ei se haitannut.

    VastaaPoista
  6. Vesalle voin sanoa julkisestikin tässä, että olet harjoittanut täällä, mm. Parnasson haastattelussa ja Hämärässä sellaista edellä tarkoittamaani MYÖNTEISTÄ AJATTELUA, että vaikka kirjoittaisit pelkistä voikukan haituvista seuraavien vuosien aikana, voit katsoa että olet palveluksesi jo suorittanut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja samat sanat sulle Jari. Blogisi on ihmistsunami-varoituksen jo antanut. Jos sitä lukenut jää katselemaan ja ihastelemaan poikkeuksellista aaltoa jonkin matkaa rannasta, ei voi mitään.

      Poista
  7. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  8. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  9. Kiitos, Jope, lämpimistä sanoista. Itse koen, että pari viimeistä kirjaa tai siis Karhunkivi ja Hämärä ovat olleet erilaisista aiheista riippumatta kirjoja, jotka vain piti kirjoittaa. Ehkäpä siksi, että ne kuuluvat omaan selviytymisprosessiin, eivät niinkään itseilmaisuun. Selvää on, että mikään ei ole niiden myötä ratkennut mutta omassa päässä asiat ovat naksahtaneet siedettävämpään muotoon, kaikesta huolimatta. Runous, hyväkin runous kuten nyt vaikka Celan, on usein hämärää tai paljastuu vain osittain ymmärrykselle. Täytyy kuitenkin sanoa, että tässä yhä sekavammassa maailmassa luen mieluummin muutaman totuuden sanan kuin suuren määrän kaunista liirumlaarumia.

    Jari, se miten kuvaat oman kirjoittajan tehtäväsi on ehdottomasti totta. Juuri noin pitääkin olla. Uskon, että sanoilla olet paljastanut jotain olennaista omasta olemuksestasi ja kokemuksestasi. Samalla olet työstänyt ympärillesi tilaa ja avaruutta, jossa tajuta asioita ja myös selvitä. Ja muut näkevät tämän tärkeän työn. Viittaan nyt niihin kirjoituksiin, joita olen sinulta voinut lukea. Asioihin on tullut paljonkin selvyyttä viimeisten vuosien aikana ja myös sinun hahmosi näyttäytyy selväpiirteisempänä - luultavasti tämä kokemus joka välittyy toisille on itsellesikin tärkeä.

    VastaaPoista
  10. En nyt tietenkään vertaa suoraan teidän (tai täällä) puhuttuun, mutta kun miettii ketkä olivat jälkikäteen arvioituna tosiasioiden kirjoittajia ja puhujia 1960- ja 1970-luvuilla, niin on selvää että hyvin todennäköisesti samantapainen efekti tulee koskemaan meidän aikaamme. Olisi hyvin poikkeuksellista ellei niin tapahtuisi.

    Mikä tulee olemaan meidän aikamme Puolan hätätila-hallitus, Walesa, ddr:läisten pako Unkarin kautta länteen, ja lopulta Berliinin muurin murtuminen?
    Mitä muotoja tämä aika ottaa, sitä ei tiedä vielä kukaan.
    Ilmasto, tietenkin, väestöasiat, tietenkin, EU:n murtuminen, ehkä.

    Oma henkilökohtainen pelkoni liittyy myös asiaan jota kauniisti ja vaarattoman tuntuisesti nimitetään digitalisaatioksi. Nyt jo tiedämme kaikki, että USA kykenee milloin tahansa tekemään kaikelle sille mitä on tietokoneissamme, tiedostoissamme ja puhelimissamme mitä tahansa.
    Facebook, Google, MIcrosoft, Apple, oli tyhmää kuvitellakin, ettei noilla jäteillä olisi suora kytkös USA:n hallitukseen viimeistään kriisitilanteessa. Facebook nyt varsinkin jäätyään kiinni tietojen myynnistä tulee olemaan uskollinen hallinon palvelija saadakseen anteeksi.
    Ja nämä eivät ole mitään salaliitto-juttuja, vaan kaikkihan noista puhuvat, myös viranomaiset. Kun vielä autot ja jääkaapit jne. kytketään verkkoon, olemme myyneet itsemme halvalla ainoalle palveluntarjoajalle joka kuitenkin sitten loppujen lopuksi on USA.
    Kiina ja Venäjä yrittävät tietty samaa, mutta ovat myöhästyneet.
    Algoritmit ohjaavat jo nyt jossakin määrin sitä mitä uutisia ja mitä informaatiota me maailmasta vastaanotamme ja mitä meille tarjotaan.
    On ollut näitä varsinaisia vaaleihin vaikuttamisyritys-juttuja, mutta samaan aikaan on totta, että koko tiedonvälitys alkaa kääntyä yhdeksi suureksi vaikuttamisyritykseksi algoritmien myötä.
    Voi olla että syy miksi väestönkasvu ja sen seuraukset on niin vähän missään esillä verrattuna ilmastonmuutokseen löytyy tuostakin suunnasta. Sille on annettu olematon painokerroin hakukoneissa kuka tietää mistä syystä.
    No, kaiken tämän em. kanssa selviä omalla ahkeruudella, mutta koska tämä systeemi kasvaa koko ajan, voi olla että valumme pikkuhiljaa huomaamatta sellaiseen manipulaation normalisoituun tilaan ettei mitään rajaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Kiina ja Venäjä yrittävät tietty samaa, mutta ovat myöhästyneet."

      Tuosta voidaan toki ajatella että hyvä että eivät ehtineet, mutta USA ainoana delete-napin haltijana on arveluttavaa myös.
      Ostimme jenkkikoneen ja se kone tulee määrittämään meitä tämän vuosisadan ainakin.

      Poista
    2. Kuvitellaan todellinen kriisitilanne. Mistä tiedämme että sellainen alkaa? Todellisuus on jo nyt se, että valot sammuvat, netti ja puhelin pimenee, tv ja radio myös. Myös viranomaisten kanavaa kyetään häiritsemään. Kaupunki pimenee kokonaan. Kaikki sähköllä ja tietokoneella liikkuva pysähtyy (raideliikenne, lentokoneet). Siinä sitten odotellaan että tapahtuma, mikä se onkin, viedään loppuun, mikä ja kuka sen tekijä sitten onkin.

      Ja tämän "mahdollistaa" digitalisaatio. Robottijääkaappia hankkimaan!

      Poista
    3. Jope, kyllähän tämä meidän sähköinen / digitaalinen inframme, joka ei ole lopulta meidän, on myös yksi iso pelon aihe. Ilman muuta.

      Dataa kerätään ja tarpeen tullen siitä louhitaan esiin se mikä pitää. Riippuu vallassa olevista, mitä sillä tehdään. Toivotaan, että ideologiset sekopää eivät ole päättämässä mitä tehdä päittemme sisällöillä.

      Myös katastrofin ainekset ovat ilmassa, jos sähköiseen todellisuuteen kohdistuu sopiva isku / häiriötila. Olen varma, että näemme isoja tapahtumia, joita voidaan verrata Berliinin muurin murtumiseen. Kokoluokka vaan saattaa olla toinen.

      Jo nyt yhteiskunnallinen todellisuus on mmonin tavoin manipuloitu. Varmasti se on ollut sitä aina mutta juuri kaikkialla ja jatkuvasti läsnä olevan digitaalisuuden vuoksi asia on myös näkyvillä. Manipulaatiota tulee monesta suunnasta.

      Poista
  11. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  12. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  13. Euroopan ideologit ovat aivan kujalla näiden tapahtumien suhteen. Odotetaan vesi kielellä kapitalismin kaatumista ja kuvitellaan, että ratkaisu on siinä. No joo. Kyllähän ihmistä ja luontoa ryöstävä talousjärjestelmä kaipaa rankkaa rustaamista... Mutta kun samalla ei oteta huomioon väestöräjähdyksen valtavaa tosiasiaa, niin pieleen menee.

    Pelkään, että kliininen väkivalta on ratkaisu siellä missä vallan päälle ymmärretään. Euroopan kohtalo ei näytä kummoiselta. Luulen, että USA ei jaa kohtaloamme. Se tekee sen mitä täytyy tehdä, ainakin suojellaakseen itseään ja intressejään. Jos siihen kuuluu liittolaisuus Euroopan kanssa, voi meillä olla jotain mahdollisuuksia väestönkasvun seurausten suhteen, muutoin käy heikommin.

    Toisaalta tietyissä oloissa Eurooppakin kyllä lopulta ryhdistäytyy, sillä Afrikassa ei ole sotilaallista voimaa. Täytyy kuitenkin mennä aika heikosti, että Eurooppa löytää konseptin, jolla suojata itseään.

    VastaaPoista
  14. Ehkä joku Hitlerin kaltainen hahmo vielä nousee maailman merestä, kun asiat menevät tarpeeksi sekaisin. Nykyteknologialla ja tästä vielä hiukan kehittyvällä teknologialla jälki tulee olemaan hirveää. Siis pidän tätä aivan mahdollisena 100 vuoden säteellä. Jos holokausti ja kommunistien hirmuteot olivat 1900-luvulla mahdollisia, ovat vastaavat, nykymittakaavaan skaalatut teot mahdollisia 2000-luvulla. Ei vain USA vaan myös Kiina ovat kykeneviä. Tarvitaan vain ajattelu, jossa planeetan asioiden ja afäärien hoitamisessa tajutaan tai saadaan oikeutettua se olennaisuus, että yksi asia eli holtiton lisääntyminen pilaa kaikkien selviytymismahdollisuudet. Silloin alkaa tapahtua, mutta uskon että monella vaikuttamisen tasolla, joista joukkotuho on se äärimmäisin.

    Jossain mielessä Afrikan väestöräjähdys on kyllä länsimaiden puuttumisen seurausta eli itseämme saamme tästä typeryydestä syyttää. Kun syntyvyys on mitä on ja lapsikuolleisuus on saatu painettua alas eikä yhteiskuntia kuitenkaan ole saatu toimiviksi, on lopputulos kaikkien nähtävissä.

    VastaaPoista
  15. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  16. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  17. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  18. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jari, oman ryhmän lisääntymisen ja vallan edistäminen kuuluu niin kristinuskoon, islamiin kuin heimokulttuureihin. Turha tästä on syyttää vain lähestyssaarnaajia. Yhtä lailla voitaisiin syyttää typerää länsimaista humanismia ja lääketiedettä, joka ei ymmärtänyt laajempaa yhteiskuntasuunnittelun ulottuvuutta. Ymmärrän kuitenkin, miksi raivoat lähetystyölle, koska sen olisi pitänyt olla hereillä vaan millä eväillä pitää kysyä saman tien. Ei kristinusko tarjoa muita avaimia kuin "viljele ja varjele", mutta väestönkasvun ajatus vain ei ole tullut päivitetyksi osaksi julistusta, tuskin vieläkään.

      Poista
    2. Tämä kaikki liittyy valtaan ja ajatukseen: Mitä enemmän meitä on sitä voimakkaampia olemme. Näinhän kaikki ihmisryhmät toimivat, sielläkin missä väestönkasvu on kääntynyt laskuun. Puoluetoiminta hyvänä esimerkkinä.

      Poista
  19. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toki voitaisiin pysäyttää noin 400 vuodessa, jos saataisiin väestösopimus aikaan, mutta ei ihmiskunnasta ole siihen - ei näy mitään merkkejä tällaiseen esimerkiksi YK:n ja ison keskustelun tasolla - päinvastoin suunnitellaan, miten tämä väestöräjähdyksen aikaan saama väestö saataisiin levitettyä ympäri maailmaa.

      Luulen, että väkivaltaan turvautuminen on kuitenkin helpompaa kuin maltillinen väestönkasvun rajoittaminen, kun ihmisperspektiivi on yleensä kaikissa muissakin toimissa tavattoman lyhyt.

      Poista
  20. Itse näen että kristinuskon merkitys on enää olematon väestöasiassa. On ollut kyllä iso. Kuin koko kolonialismilla, joka merkitsi myös monien yhteiskuntien muuttumista väliaikaisesti turvallisimiksi asukkailleen.

    USA on sekava valtio. Varsinkin nykyään. Kahtiajakautunut maa jossa oikeastaan huutoäänestetään mikä jengi pääsee 4 vuodeksi kerrallaan valtaan. Eräs jenkkitutkija sanoi ettei USA ole lainkaan sillä lailla järjestäytynyt valtio kuin mitä me eurooppalaiset kuvittelemme. Erot jo kahden kunnan välillä saattavat olla massiiviset. USA:ssa on edelleen alueita joiden infra vertautuu kehitysmaiden olosuhteisiin.
    USA:lta en siis odota oikeastaan mitään. Mediasota on siellä sekoittanut maan lopullisesti. Kaksi vastakkaista propagandamedia-koneistoa toistensa kimpussa. Mielenkiintoinen, mutta paska maa.
    Tuskin niillä on mitään isoa suunnitelmaa maailman varalle, pelkkää keskinäistä valtataistelua. Koskee myös demokraatteja.
    Toki avaruus- ja tietotekniikkasota -kuviot siellä isosti esillä nyt.
    Pelko Kiinaa kohtaan on iso.
    Jos olisi lyötävä vetoa, laittaisin pelimarkkani Kiinan puolesta.

    Euroopan Hitler sitten? Se voi yhtä hyvin olla uber-eu:lainen. Heikkoja signaaleja sananvapaus-lain säädöksien kaventamisesta jo nähdään. Ajatellaan helposti että äärimmäistä totalitarismia ei voi tulla liberaalin paradigman suunnasta, mutta totta kai voi. Kaikki se voi vain näyttäytyä ihan toisessa muodossa. Sometimes Satan Comes as A Man of Peace, kuten lauloi Bob.
    Ei mennä siihen, mutta itse uskallan kyllä sanoa, että tässä ajassa meillä on kyllä taistelu myös henkivaltoja vastaan.
    Tiedän miten mielisairaalta tai vain naurettavalta tuollainen kuulostaa sellaisen korvissa joka ei ole hahmottanut asiaa niin, mutta ihmiset ovat kyllä sellaisten henkien, vaikkapa vain "maallisten" ajan ja maailman hengen vietävissä että pakosta joutuu näkemään sen myös jonkinlaisena hypnoosina.
    Itse sitä vastaan voi kamppailla, milläpä muuallakaan, kuin mahdollisimman laaja-alaisella ja oikealla ja varmalla informaatiolla siitä mitä maailmassa tapahtuu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo viimeksi mainuttu tarkoittaa myös algoritmien ohittamista. Omaa tiedon jatkuvaa etsintää. On pakko seurata muutakin kuin hesaria.
      Miten paljon mukavampaa olisi sekin aika lukea vaikka sitä Haavikon Talvipalatsia:)

      Poista
  21. Yhdysvaltojen demokraatit - en heitä mitenkään vastusta, miten voisinkaan - vertautuvat monella tapaa eurooppalaisiin aatehenkilöihinsä, joskin USA:ssa kahtiajako on sellainen, että demokraattien ajamat jutut näyttäisivät täällä mainstreamilta, Yhdysvalloissa asiaa vain kärjistetään republikaanien toimesta, koska kyse on kahden poolin valtakamppailusta.

    Yhdysvalloissa tosiaan alueelliset erot ovat valtavia. Aina veden ja muiden perustarpeiden saatavuuden suhteen. Ja toki osavaltioiden sisälläkin esim. varallisuuserot ovat valtavia. Sopiva pressa voi tehdä isojakin peliliikkeitä, mutta kyllä näen Kiinan potentiaalisempana toimijana monissa asioissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tarkoitan väestöasioita. Jos Kiinaa ja Yhdysvaltoja ei kiinnosta isot ilmastosopimukset vaan ne valitsevat omat tiensä, niin miksi sama ei tapahtuisi väestökysymyksissä?

      Poista
    2. Euroopan seuraava "Hitler" ei aja eurooppalaisten asiaa mutta sitä seuraavat saattavat jo ajaa. Ideologinen totalitarismi voi toteutua miltä hyvänsä aatteelliselta pohjalta.

      Poista
    3. On hyvin todennäköistä, että Trump voittaa seuraavatkin presidentinvaalit, mikäli pysyy kondiksessa, siis terveydellisesti. Näin ajattelevat asiantuntijat. Demokraateilla ei ole lopulta tarjota kummoisia vaihtoehtoja kansalle, siis Trumpiin verrattuna. En ole Trump-fani mutta tämä on hyvin todennäköinen juttu.

      Poista
    4. Tuskin virkarikossyyte haavoittaa Trumpia. Edellinen syytteessä oli Bill Clinton, valehtelusta kongressille aika nolossa asiassa.

      Eikä tarvitse kovin paljon kansainvälistä politiikkaa tuntea kun jokainen tietää ettei taida olla jenkeissä, Ranskassa, Briteissä, Venäjästä puhumattakaan johtajaa joka ei olisi tehnyt kaikkea, laillista ja laitonta edistääkseen omaa politiikkaansa. Koko poliittinen historia on narratiivi lukemattomista pinta- ja syvätason vaikuttamisyrityksistä. Niin myös oman maamme historia.
      Silti tätä kuin uutena asiana ihmetellään.

      Mitä ne nykyään lukioissa ja yliopistoissa opettavat?

      Demokraattien hallinnon aikanaan irti päästämä, vähintään taustalla tukema, vaikuttamisyriys, "arabikevät", tästä viimeaikainen karmea esimerkki. Ja tuo yritys muuntui sitten vielä hallitsemattomaksi hirviöksi, joka tuhosi mm. Syyrian.

      Itse en siis osaa jakaa jenkkilä poliittisia suuntia hyviin ja pahoihin mitenkään.

      Poista
    5. En siis hyväksy mitään kyynistä maanalaista politiikkaa, mutta totean vain että ei mitään uutta idässä eikä lännessä.

      Seuraava iso vaikuttamisyritys, joka myös vaikuttaa voi olla Euroopalla edessään milloin tahansa, kun Turkki avaa rajojaan ja päästää pakolaiset tulemaan kiristääkseen EU:ta.
      Monessa asiassa maailma on panttivanki-tilassa.
      Asioita ei uskalleta ratkaista loppuun. Mennään hetki kerrallaan täyden katastrofin pelossa.

      Poista
    6. Entä jos Venäjä ohjaa ylimääräisensä ja kaikki pakolaisensa itärajan yli Suomeen? Tulijoita on kuulemma paljon. Siinä ei sitten natokaan auta.
      Ruotsilla täydellinen geopoliittinen sijainti, mutta ovat sössineet yhteiskuntansa sisältä.
      Meillä huono sijainti.

      Poista
    7. En tässä pelkää enkä synkistele. Jos joku ajattelee että siellä se mies hiirenä tärisee tulevia peläten. Ei.
      Minusta on vain komeaa nämä tiedostaa ja elää silti. Positiivisuuden vastakohta on mulle positiivisuuden saarnaaminen oman ajan informaatiota peläten.
      Tai positiivisuuden ideologisoiminen.

      Edesssä on vaaran vuosia. Pitää pysyä miehenä. Jarilla tästä oli hyvä päivitys.

      Poista
  22. Jarilla oli tosiaan hyvä päivitys. Kyllä tässä on jänniä aikoja edessä, lyhyellä ja pidemmällä ajalla. En näe erityistä syytä positiivisuuteen. Paitsi tietenkin joku henkilökohtainen elinajanodote. Vaatisi jonkinlaista aivopesua, että jaksaisi katsoa luottavaisesti tulevaisuuteen. Omalla kohdalla se vielä jotenkin onnistuu, mutta isompi kuva ei näytä kovin hyvältä. Tietenkin sitä toivoo olevansa väärässä, mutta hyvät ajat ovat isossa mittakaavassa jo menossa selän taakse. Ainakin mikäli näin jatkuu. Silti loppuun saakka pitää tehdä parhaansa, se on selvää.

    Minusta tuo Yhdysvaltojen touhu näyttää sekopäiseltä. Jos se pysyisi maan sisäisenä asiana, niin mikäs siinä. En näe minäkään hyviä ja pahoja, vaan vallastaan kamppailevia ihmisiä.

    Rauhan-Obama ja arabikevät ja Syyria, koko ketjureaktio, ei hyvä, ja nyt sitten Trump, erinäiset suhteet maan ulkopuolelle ja monenlaista jakautumista.

    Politiikassa on kyse omien etujen ja oman eturyhmän vahvistamisesta, eikä jälki ole miellyttävää oikein kenenkään kohdalla.

    Euroopan iso-Hitler odotuttaa vielä itseään, kunnes paketti on kyllin sekaisin, mutta siihen saakka meitä viihdyttää hyväntahtoinen hölmöys, kasvava sensuuri ja entisestään jakautuva arvopohja ja naruja vetelee toki myös rahavalta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja maat ja tahot, jotka ottavat Euroopan panttivangikseen ja lypsävät sitä tarpeen tullen.

      Poista
  23. Tulevaisuudesta. Sinänsähän sitä on helppo keksiä kaikenlaista itseä viidyttävää tekemistä: voi matkustella, nautiskella jne. No, kyllähän tällaista tulee tehtyä pienessä mittakaavassa, totta kai. Mutta toisaalta kun tiedostaa asioita, ei oikein huvita.

    Kirjoittaminen on huvia sekin, ja hyödyllistä monella tapaa. Luultavasti saan siitä, luonnossa olemisesta ja omien lasten kasvamisen seuraamisesta ja läheisten kanssa olemisesta tärkeimmät kokemukset, joita vielä on jäljellä elämän aikana.

    Eikä minulla ole mitään sitä vastaan, että elämä hymyilisi planeetalle jollakin ennakoimattomalla tavalla. En kuitenkaan ihmettelisi vaikka kävisi ihan toisin, ja siihen tahtoisin jotenkin henkisesti varautua.


    VastaaPoista
  24. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  25. USA on kieltämättä sotilasmahti vielä pitkään, ihan johtavia, Kiinan kanssa, ja toki muitakin on. Vaikka USA yhteiskuntana olisi sekaisin, sitäkään se ei ole niin pahasti etteikö se kehittyisi sotilasmahtina niin halutessaan.

    VastaaPoista
  26. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista