tiistai 31. joulukuuta 2019

Tiheys



Me puhumme säteilystä, hän sanoi, mutta itse asiassa tarkoitamme: Aika hiipii lakkaamatta ohi, ja äkkiä olemme syvällä sen laskoksessa ja tajuamme olevamme vanhuksia; emme tule perässä vaan kuljemme ensimmäisinä ja tulevaisuus edessämme on tyhjä ja painava, me lähestymme raskaimpien alkuaineiden tiheyttä.


Tältä minusta tuntuu yhä useammin. En ole vielä konkreettisesti siinä pisteessä, että olisin perhekuntamme vanhin, siis elossaolevista, mutta kymmenen ihmisen vuotta ja voin olla.


En ole edes viittäkymmentä ja alan olla siinä tilassa, että uskon nähneeni henkilökohtaisessa elämässä kaiken muun paitsi sen mikä kuuluu loppuun. Mitään olennaisesti parempaa ei ole odotettavissa paitsi ehkä hitaan laskeutumisen hurma tai kipu pikemminkin... En tarkoita paremmalla mitään ulkoista, koska se ei kuulu mittakaavaan.

Sisimmässäni kysyn: Onko tämä kallisarvoinen elämäni, se joka jo kääntyi?

Kenties vietän tässä maailmassa vielä yli kolme vuosikymmentä... Toteutan intohimojani... Niiden täytyy suuntautua kaikkialle muualle kuin itseeni...

Saanpa aikaan mitä hyvänsä, edessä ovat luopumisen ajat. Minusta on tullut lopullisesti kuolevainen. Se on varsinainen tehtäväni.












Kalojen kuninkaat


Oltiinpa silakasta kalana mitä mieltä hyvänsä, niin kyllä se minulle maistuu. Ruisjauhoissa, suolassa ja pippurissa pyöritelty ja pannulla paistettu silakka perunamuusin ja sitruunan kanssa, uunissa valmistettu kermasilakka ja savusilakka ruisleivän päällä. Hyvää ja edullista ruokaa.

Mitä tulee ihmissilakoihin, ehdoton sankarini ja suosikkini on Kummelin Sporttivartin Timo Silakka. Timo on monialainen urheilija, aina hyvällä tuulella. Häneltä sujuvat niin  keilaus, pikaluistelu, karate, nyrkkeily kuin yleisurheiluuinti ja ammunta.

Liittykää tekin Timon fanikuntaan - tehdään parempi yhteiskunta urheillen ja Timon asenteella.

PS. Runoudessa lempikalarunojani ovat klassikot Otto Mannisen Kiiski ja lohi, Juhani Siljon Vastavirtaan ja Uuno Kailaan Verkossa sekä tietenkin Aaro Hellaakosken Hauen laulu. Myös Lauri Pohjanpään Kalajuttu on hieno. Uudemmista ehdoton hitti on Kahen kilon siika ja tietenkin Kari Aronpuron Oodi silakalle.

perjantai 27. joulukuuta 2019

Jälki*



Mä näen tammipöydän
ja sanarivit tasan,
ne samat vanhat sarat,
vain toisin merkinnöin.

Ja kynälläni piirrän
ne kaukaa tutut kaaret,
kuin parveilevat arvet,
taas muistan ulkoa.

Vaan jälleen saarros uusi
kuin häly jostain kaukaa
paperit sytyttää
ja rivit häviää:

en ole ollut täällä,
en ole vieläkään
kuin seitein, ketjuilla:
yön mustelähde lyö.



*Löysin jostain vanhan runoni ja päivitin sitä hiukan.


lauantai 21. joulukuuta 2019

Ruotsalainen adventtikalenteri (2019), päivitetty 31.12.




Tähän saakka joulukuussa löytynyt 25 murhattua, murhayrityksen kohteeksi joutuneita 28. Tilastot elävät. Emme tietenkään tiedä muita kuin poliisin ilmoittamia ja siis todennettuja ruumiita ja murhayrityksen kohteeksi joutuneita tapauksia.

En epäilisi vaikka pimeitä kalmoja olisi tilastojen ulkopuolella runsain määrin, kun maassa olevia paperittomia on varovaisimpienkin arvioiden mukaan vähintään kymmeniä tuhansia. Lisäksi kaikki rikollisuuden piirissä olevat ruumiit eivät välttämättä nouse pintaan vähään aikaan.


*


Rakkaan naapurimaamme Ruotsin tapahtumista syntyy spontaanisti monikulttuurinen adventtikalenteri, jossa yhdistyy kristillinen joulun odotus ja pääasiassa muunkulttuurinen toiminnallisuus. Kalenterissa on sekä antajia että saajia, niin kuin olla pitää. Tällaista kalenteria on vaikea jakaa ja suunnitella etukäteen, mutta näin taannehtivasti kalenteri on ihan mahdollinen.

Tuskin kukaan olisi voinut keksiä etukäteen juuri näitä tapahtumia, jotka todellisuus on tuottanut. Toki poliittiset valinnat ovat mahdollistaneet sen, että jotain tällaista ja juuri tällaista tapahtuu - eivät nämä tapahtumat sattumaa ole.

Kalenterissa ilmoitetut tiedot löytyvät Ruotsin poliisin sivuilta, jos joku tahtoo etsiä. Toki tiedot löytyvät muistakin lähteistä. Kas tässä.

1.12. Murha, Norrköping. Kuollut löydetään sisätiloista, kaksi otettu kiinni teosta epäiltynä.

1.12. Murhan yritys, Borås. Naista puukotetaan. Paikalta poistuu useita henkilöitä, joita poliisi etsii.

2.12. Murha, Malmö. Pistoolihippaset, joiden tuloksena ruumis.

2.12. Murhan yritys, Lund. Nainen työnnetään asemalle saapuvan junan eteen. Nainen loukkaantuu vakavasti. Teosta epäiltynä pidätetään Norjan kansalainen.

3.12. Murhan yritys, Västerås. Mies löytyy ammuttuna pensaikosta.

5.12. Murha, Båstad. Ryöstömurhattu mies löytyy levähdyspaikalta.

5.12. Murha, Malmö. Nuori mies ammutaan hengiltä.

5.12. Kaksi murhaa, Norrköping. Keski-ikäiset miehet ammutaan kaupungin keskustassa hengiltä.

7.12. Murhan yritys, Gällivare. Kaksi pidätetty.

8.12. Murhan yritys, Linköping. Miestä ammutaan ulkona.

8.12. Murhan yritys, Nacka. Naista ammutaan ulkona. Kaksi miestä pidätetään epäiltynä teosta.

8.12. Murhan yritys, Helsingborg. Huoneistossa syntyy riitaa. Yksi riidan osapuolista yritetään puukottaa hengiltä.

9.12. Murhan yritys, Tukholma. Ammuttu mies ehtii sairaalaan ennen kuin heittää henkensä.

11.12. Murha, Göteborg. Poliisin mukaan epäselvä tapahtuma. Joku on kuitenkin murhattu.

11.12. Murhan yritys, Upplands Bro. Vaikeasti loukkaantunut henkilö löydetään ulkoa.

11.12. Murha, Ånge. Nuori mies murhataan sisätiloissa. Kaksi kiinniotettua epäiltyinä.

11.12. Murha, Forshaga. Vanhempi mies löytyy surmattuna asunnosta.

12.12. Murha, Sundsvall. Useampi ampuja murhaa ihmisen. Kolme pidätetty.

12.12. Kaksi murhan yritystä, Hässleholm. Kahdelta nuorukaiselta ammutaan polvet paskaksi - sairaalahoitoon.

13.12. Kaksi murhan yritystä, Sollentuna. Suomalaista miestä puukotetaan ryöstön yhteydessä kaulaan ja kainaloon. Asiaan puuttunutta henkilöä ammutaan. Poliisi etsii kolmea ulkomaalaistaustaista epäiltyä.

13.12. Murhan yritys, Huddinge. Vakavasti haavoittunut mies löydetään rappukäytävästä.

13.12. Murhan yritys, Uppsala. Nuorta miestä ammutaan polveen.

13.12 Murhan yritys, Uppsala. Kerrostaloasuntoon ammutaan ikkunoiden läpi.

13.12. Murhan yritys, Västerås. Kohde saa vakavia ampumahaavoja.

13.12. Murha, Tukholma. Hammarbyssä sijaitsevasta huoneistosta löydetään kuollut.

14.12. Murha, Norrköping. Kolme kiinniotettua.

14.12. Murha, Gislaved. 60-vuotias mies isketään hengiltä ravintolaryöstön yhteydessä.

15.12. Murha ja murhan yritys, Uppsala. Konekivääritaistelussa yksi ruumis ja yksi vaikeasti loukkaantunut.

18.12. Kaksoismurha, Botkyrka. Mies sytyttää talonsa tuleen. Vaimo ja poika menehtyvät.

19.12. Murhan yritys, Katrinelund. Mies yrittää ampua ratsian yhteydessä pistoolilla poliiseja, mutta epäonnistuu.

19.12. Murha, Boden. Nuorukaista puukotetaan rautatieasemalla, menehtyy vammoihinsa.

19.12. Murha, Kristianstad. Mies ammutaan hengiltä. Kahta tekijää etsitään.

19.12. Murhan yritys, Uppsala. Miestä ammuttiin pistoolilla. Uhri jää henkiin.

21.12. Kaksikymmentä naista ryöstetään kotibileissä, Västerås. Pikkujouluaamun valjetessa nuoret afrikkalaiset saapuvat omakotitaloon, rullaavat ylemmän keskiluokan alueen naiset ja nappaavat mukaansa mittavan saaliin rahaa, koruja ja puhelimia.

21.12. Murhan yritys, Helsingborg. Mieheltä ammutaan polvi tohjoksi. Nämä polvien murskaamiset aseella ovat luultavasti jonkinlaisia maksu- tai toimintamuistutuksia.

22.12. Sama kuin edellisenä päivänä, paikkakuntakin sama.

22.12. Murhan yritys, työvälineenä puukko, Göteborg. 

23.12. Murha, Köping. Kuolemantapaus, jota poliisi tutkii murhana.

24.12. Murha, Västerås. Surmattu nainen  löytyy huoneistosta. Mies pidätetty murhasta epäiltynä.

Kolme yötä jouluun on... Tai nyt enää yksi, ja jännitettävää riittää. Näyttää siltä, että autojen polttaminen ja rakennusten räjäyttely ei ole ollut juhlakansan trendi vuoden päättävänä kuukautena.

Itseäni kiinnostaa kovasti, mitä löytyy huomenna 24. luukusta - Gävlen palava pukki vai Malmössä tuhottu kerrostaloaula, vai jatketaanko nyt valittuun tyyliin AK47:lla, pistoolilla ja puukolla? 

Ehkä aaton luukusta kaikuu vain ihana sanoma: Rauha Ruotsissa ja hyvä tahto kaikkien kesken.

No, nyt on aattoilta, ja murha oli viimeisessäkin luukussa.

PS. Toivottavasti kukaan ei pahoita mieltään tästä listasta. Vaikka pahoittaisikin, on se silti paljon vähemmän kuin 20 murhatun ihmisen omaisten suru, 23 murhan yrityksen kohteeksi joutuneen ihmisen kauhu ja 20 kertaotolla ryöstetyn naisen järkytys. Näillä mennään. Uskon, että yhteiskunnan on pakko alkaa keksiä jotain muuta kuin tähän saakka nähtyä politiikkaa. Helppoa ei tule olemaan. Minulle tämä meininki kertoo ennen kaikkea Ruotsissa harjoitetun politiikan typeryydestä - maa saa maksaa ison laskun taivaanrannanmaalareiden unelmista.

PS 2. En jaksanut päivittää enää joulun jälkeisiä tapahtumia. No, murhaaminen ja vahingonteko eivät ole loppuneet, mutta tuntuu jotenkin turhalta palata aiheeseen, kun tahti on entisellään. Väliin sattuu pieniä vahinkoräjäytyksiä rauhallisillakin alueilla, kun rikolliset sattuvat erehtymään osoitteesta. Näin kävi juuri Helsingborgissa yöllä. Neljä kiinteistöä sai vaurioita, mutta onneksi kenenkään henki ei lähtenyt.  https://www.svt.se/nyheter/lokalt/helsingborg/kraftig-small-utanfor-helsingborg,
https://polisen.se/aktuellt/handelser/2019/december/27/27-december-0324-detonation-helsingborg/





Orpolasten (vanhempien) seikkailut


IS julkaisi tänään erittäin mielenkiintoisen jutun kahden Suomeen pelastettavan al-Hol-orvon taustoista. Toivon lapsille kaikkea hyvää, varjelusta ja siunausta ja uutta mahdollisuutta elämään.

Samalla toivon, etteivät he joutuisi enää mihinkään tekemisiin dawlajihadistien kanssa, olivatpa nämä keitä tahansa, sukulaisia tai muita.

Kannattaa lukea tuo artikkeli ja miettiä vähän, kuinka abstraktia on puhua näissä tapauksissa pelkästään äideistä ja lapsista ja tietenkin painotetusti suomalaisäideistä ja -lapsista. 

Puhe orpolasten vanhemmista ja ylipäätään pelastettavista tulee kiinnittää konkreettiseen taustaan, josta selviävät vanhempien toimintamallit, yhteiskunnalliset ja aatteelliset tarkoitusperät, ihanteet ja teot.

Jo tuo juttu kertoo, kuinka tyhjinä kolisevat yleiskäsitteet, ellei niitä täytetä konkretialla.

Minulla ei ole epäilystäkään siitä, kumpaan haluan nojata ajatteluni, saatavilla oleviin tosiasioihin vai abstrakteihin yleiskäsitteisiin, joita liimataan yhteen täysin reflektoimattomilla tunnereaktioilla ja vailla käsitystä yksilöiden vastuusta.

Lainsäädäntö on tietenkin mitä on, ja sen puitteissa mennään. Toivottavasti virkamiehet saavat hoitaa asiansa niin että kokonaisharkinta on perusteltua eikä heitä ohjata poliittisesti suuntaan tai toiseen. En kyllä todellakaan haluaisi alkaa kuulla jossain vaiheessa puheita perheenyhdistämisen tärkeydestä ja oikeudesta. Rajansa kaikella.

PS. Näin kirjoitti Paula, yksi al-Hol-äideistä, suomenkieliselle muslimien keskustelupalstalle vielä kun oli hengissä ja toivo kalifaatista eli. Missä on näiden sanojen kytkös suomalaisuuteen? 


”Suomessa ja ympari maailmaa kaikki muslimit on haaveilleet asuvansa sharian ja khilafan alla. Nyt Allah, Armollisin om avannut meille taman mahdollisuuden. Joten tervetuloa asumaan islamilaisen khilafan ja sharian alla. Ainoat maat mihin saa tehda hijran on syyria ja iraq koska vain naissa maissa om nyt sharia.”

Suomessa vaimot harvemmin auttavat miehiään vankien raiskaamisessa tai kiduttavat orjia kuoliaaksi. Kalifaatissa tämä on ollut aivan normaalia toimintaa.

torstai 19. joulukuuta 2019

Joululauluja



Olen tainnut sanoa tämän aiemminkin, mutta pidän muiden muassa seuraavista joululauluista:

Sylvian joululaulu - on vaan niin hienosti sanoitettu, maaginen nostalgisine sävyineen ja vastakohtineen

Avaja porttis, ovesi - ajatus ihmisen pienuudesta ja valmistautumisesta Jumalan tulemisen totuudelle koskettaa aina, "nyt olkoon kiitos Jeesuksen, hän saapuu luokse syntisen", ei voisi paremmin sanoa, toivon että joku tekisi uuden virrelle oikeutta tekevän sovituksen

Mary did you know - hiukan imelät sanat vaikka teologista oivallusta mukana, juuri tämä Kathy Mattean esitys on huima; kukapa ei toivoisi ihmettä kohdalleen vaikka tietää, että sitä ei todennäköisesti tule - kristinuskon ruumiillisuus puhuttaa aina

Ave Maria on vähän samaa sarjaa kuin edellinen, klassikko tietenkin, Pavarotti vetää ehkä parhaiten

O helga natt Jussi Björlingin esityksenä tietty, mahtava tenori

Sika - Juicen biisi, niin kuin ne melkein aina, on mahtava - en välitä kinkusta, mutta kyllä meillä on aina jonkin verran kinkkua, kun on niitä jotka sitä syö

Oikein surullista joulua - Leevin porukan joululaulussa on ajankohtainen sanoma, taitaa olla yhä ajankohtaisempi vuosi vuodelta


*

Lista täydentyy... Pidän kyllä myös monista Raskasta joulua -esityksistä, kuten Ilouutisesta, vaikka äänenlaatu on tässä vähän huono... Ja näistä, suomalaiset hitit joulu-uusiokäytössä!

Löysin Hoosiannasta täysin uuden tulkinnan, tämä on jatkuvan hengellisen adventin ei niinkään kalendaarisen odotusta, mutta käy joululauluksikin.

PastoriPiken Hoosianna taas on tanssittava rap-versio.









Tulevassa maailmassa eli Fibonatsin jono



Tulevassa maailmassa kaikki on kuin nyt, vain hiukan toisin, kuuluu vanha juutalainen ajatus. Ehkä joskus tulevaisuudessa ilmestyy sellainenkin elokuva kuin Fibonatsin jono. Se ei ole mikään Schindlerin lista vaan synkkä kertomus yhtäaikaisesta pahuudesta ja selviytymisestä. Jono, jossa ei lasketa pelastuvia vaan vähennettäviä.

Ajatelkaa: yhden yksityiskohdan muuttaminen muuttaa kaiken.

Se ei ole hyvä maailma, paitsi ehkä elonkehän uudistumisen kannalta, ja nyt paino on sanalla ehkä. Voi olla, että etiikan perusteet menevät uusiksi. Siinäpä sitä posthumanismia sitten testataan käytännössä, kun oma aikamme ei ollut hereillä vaan ainoastaan puhui ihaillen uudesta näkökulmasta mutta ei tehnyt riittäviä humanistisia korjausliikkeitä.

Tulevaisuudessa ei kenties enää kauhistella natsien ja kommunistien hirmutöitä, sillä omat, välttämättömät hirmutyöt ovat suurempia ja pahempia. Miljoonat uhrit ovat vaihtuneet miljardeihin.

Fibonatsin luku on ihmisen luku.

Ehkä tuokin lukujono tarvitaan, ettei viimeistä lukua ihmiskunnan kirjassa tarvitse kirjoittaa.

Pahoittelut synkistä mieleenjuolahduksista... En tahtoisi olla todistamassa Fibonatsin jonoa...









keskiviikko 18. joulukuuta 2019

Derrida Keskustasta ja vähän minäkin



Filosofi Jacques Derrida kirjasi John Hopkins -esitelmäänsä "La structure, le signe et le jeu dans le discours des sciences humaines" 1966 profeetallisesti Rinteen ja Marinin hallituksen ja miksei jo Sipilän hallituksen kokoonpanon paradoksit sanomalla:

"Keskusta on kokonaisuuden keskellä, mutta koska keskusta ei kuulu kokonaisuuteen, kokonaisuuden keskusta on muualla. Keskusta ei ole keskusta."

No niin, Keskustan ominaisuus on se, että se ei koskaan ole Keskusta. Varsinkaan tässä hallituksessa se ei ole keskusta, eikä oikein kuulu kokonaisuuteen. Keskusta itsessään, kudoksena, on kuin pienoiskuva kuulumisesta ja ei-kuulumisesta. Tarkoitan yksittäisiä kansanedustajia ja alkuperäistä kiistaa heidän asennoitumisessaan. Ensin tämä kiista pudotti pääministerin palliltaan, mutta joskus se voi romahduttaa koko rakenteen.

Vulgaaristi mutta huomattavan osuvasti ja ontologisen tarkkanäköisesti asia voidaan ilmaista myös vanhalla kliseellä: Kepu pettää aina.

Juuri näillä sanoilla Derrida ei spekulaatioissaan etene, mutta saattepa vielä nähdä, että Keskusta ei olisi Keskusta, ellei se pettäisi.

Saattepa nähdä. Käy vielä toteen, että "Keskusta ei ole keskusta", ei ainakaan se Keskusta, joksi hallituskumppanit sen kuvittelivat.

Häipyvä Keskusta - se häipyy hallituksesta ennen kuin se häipyy kokonaan puoluekartalta. Tämä tapahtuu ennen vuotta 2023, jännitettäväksi jää vain, milloin Keskusta ei enää ole Keskusta.

Mielenkiintoista tietenkin on, että Keskusta tarvitaan hyvin usein hallituksen kokoonsaamisen takuumieheksi, kun otetaan huomioon puolueen paradoksaalinen luonne: ei-Keskusta. 


*

Vitsi meni ylipitkäksi. Olisi pitänyt vain sanoa: Jo Derridan mukaan Kepu pettää aina ja sitten sitaatti: "Keskusta ei ole keskusta." Tai: Keskustaideologit ovat lukeneet liikaa Derridaa, dekonstruktion idea on kaapannut puolueen kokonaan, tai harmi vain että kepulaiset ovat lukeneet filosofiaa, joka ei ole enää kovinkaan kiinnostavaa. 

Ehkä tällaisen vitsin voisi esittää filosofian opiskelijoiden pikkujouluissa.



Politiikan tarkastelun uudet käsitteet




Kun seuraa nykypolitiikan vaiheita, tulee mieleen, että ehkä sellaisillakin tuoreilla käsitteillä kuin uuseettisyys, uusvilpillisyys ja megaironisuus olisi käyttöä. Pelkät eettisyys, uusvilpittömyys ja epäironisuus eivät riitä kuvaamaan kaikkia nyansseja. Niin ja uushävetys joukon jatkoksi.


Juutalaisuus ja jesidismi




Olen ajatellut, että kun niin monet nykyajan länsimaisista hankkeista keskittyvät ennen kaikkea islamin aseman edistämiseen kristinuskon perinteisillä alueilla ja että kun äidin- ja isänvaistot tätä suurta maailmanuskontoa kohtaan ovat kovin suuret myös Suomen parhaimmiston keskuudessa, niin minun kiinnostukseni aivan vaistomaisesti suuntautuu pienempiin ja monella tapaa ahtaalla oleviin uskontoihin, nimittäin juutalaisuuteen ja jesidismiin.

Minusta sekä juutalaisuus että jesidiläisyys ovat etnis-uskonnollisina ja filosofisina maailmankatsomuksina todella mielenkiintoisia. Jesidejä on maailmassa eri arvioiden mukaan 70 000-500 000, juutalaisia noin 15 miljoonaa. Molemmat ryhmät ovat muslimien hallitsemien alueiden ympäröimiä. Määrällisen vertailukohdan kumpiakin vainoaviin islaminuskoisiin saa, kun todetaan, että muslimeja on maailmassa 1,6 miljardia ja heidän määränsä kasvaa hurjaa vauhtia kiitos räjähdysmäisen syntyvyyden. Toki kaikki muslimit eivät vainoa näitä epäuskoisia, mutta valitettavan ahtaalle sekä juutalaiset että jesidit joutuvat islamismin suunnasta. Viimeaikoina Isisin joukot ovat surmanneet, pahoinpidelleet ja raiskanneet jesidejä, ja aiemmin murhatöissä hääri Saddam Hussein.

Pelkällä Wikipedia-selailulla syntyy mielenkiintoinen kurkistus jesidien uskontoon. Kuulostaa melkein eurooppalaiselta postmodernistiselta synkretismiltä muutettavat muuttaen. Tämä on suoraan Wikipediasta:

Jesidismi on yhdistelmä zarathustralaisuutta, manikealaisuutta, juutalaisuutta, kristinuskoa ja islamia. Jesidit uskovat Jumalaan, joka on heille vain luoja eikä vaikuta enää maailmassa, ja joka on yhtä aikaa hyvä ja paha. Jesidien näkemyksen mukaan Jumala on jättänyt luomakunnan seitsemän pyhän olennon tai enkelin huomaan. Jumalan sijasta uskonnon keskushahmo on yleisesti riikinkukkona kuvattu enkeli Melek Ta'us. Jesidit eivät usko persoonalliseen pahaan. Islamin piirissä ”riikinkukkoenkeli” rinnastetaan usein Saatanaan, minkä vuoksi muslimit suhtautuvat jesideihin usein epäluuloisesti tai vainoavat näitä. Jesidit rukoilevat auringon suuntaan, ja he palvovat rituaaleissaan luonnonelementtejä: maata, tulta, vettä ja ilmaa. Jesidit uskovat sielunvaellukseen, mutta toisaalta he uskovat myös taivaaseen ja helvettiin. Jesidien myyttisen kertomuksen mukaan käärme pelasti luomakunnan tukkimalla Nooan arkkiin tulleen vuodon. Pyhiä kirjoja jesideillä on kaksi, Kiteba Cilwe ja Mishefa Res. Pyhäpäivänään jesidit pitävät keskiviikkoa.


tiistai 17. joulukuuta 2019

Oikeusvaltio-aatteita



Suomen Isis-kunnianhimo on aivan liian matala. Vuoteen 2050 mennessä maamme asukkaista vähintään 5 prosenttia pitää olla Isis-lottia, joko tuotuja tai indoktrinoituja.

Suomessa Isis-vaimostakin voi tulla pääministeri.

Suurin herkku Suomessa on muun maan mustikka.

Sorretut ja ryöstetyt työläiset ovat Suomesta loppu, siksi Isis-naiset.

Lapsen etu on Suomen etu on Isiksen etu, siksi Isis-naiset.

Ellemme ota maahan Isis-naisia, kuka räjäyttää paskat vanhainkotien ja invavessojen klinkkereistä.

Ellemme ota maahan Isis-naisia, kuka enää kohta muistaa Mustakaapua tai Zorroa tai Kurkunleikkaajien saarta.

Ellemme ota maahan Isis-naisia, eivät ainoastaan sarjakuvat lopu, myös lapset loppuvat kesken.

Martin Heidegger oli väärässä käsitellessään totuutta kätkeytymättömyytenä (aletheia).

Totuus on nainen, sanoi Nietzsche, ja nainen joka kätkeytyy, lisään minä: Isis-nainen on totuus Suomesta.

Isis-naiset teki Suomesta kokoaan suuremman: olemme humanitaarisempi suurvalta kuin Ruotsi.

Oikeusvaltiossa Isis-naisetkin saa tulla, siksi Suomi
on iso O.

#Isis-naiset #Isis-politiikka #Isis-nais-filosofia #Isis-naisten seksuaalinen tyydytys



Osui ja upposi


Netistä löytyy kaikenlaista nasevaa, kuten tämä:

"Jihadistien noutoasiassa tulee mieleen sellainen uutuus, että siinä ei enää puhuta Suomen työvoimatarpeesta. Ei ole kehdattu sanoa, että näitä tarvitaan kantasuomalaisten vanhusten pyllyjen pyyhintään. Sen sijaan nyt pidetään hyvänä tuloksena sitä, että jihadistit saataisiin kymmenien miljoonien eurojen kustannuksella muutettua tavallisiksi sosiaalituella eläjiksi. Siis sellaisiksi, jotka kovan uudelleenkoulutuksen aikana saadaan ****ttamaan, että he eivät ole terroristeja. Näinhän sanoi äsken Lontoon puukottaja Usman Khan, kunnes tappoi kaksi 'meillä on unelma' -kouluttajaansa ja sohi monia muita sairaalakuntoon."

No, virkamiehillä riittää pohtimista näissäkin yksittäistapauksissa vielä pitkään ja me muut pannaan sillä välin ropoja pottiin, että maassa olisi rauha ja hyvä tahto ihmisten kesken. Mitä sitä ei tehtäisi turvallisuuden eteen, ja pitäähän lapsilla vanhemmat olla. Eiköhän tärkeintä ole nyt aluksi huolehtia vaikka siitä, etteivät äidit räjäytä itseään tai leikkaa vääräuskoisten kurkkuja auki tai hanki autoa oudoissa tarkoituksissa. Kyllä se siitä. Terapiaa ja poisoppimista. Ihmisyys velvoittaa!

PS. Minulla ei ole yhtään naista, miestä, muunsukupuolista tai muutakaan vastaan mitään periaatteellista, ja minulle on aivan sama mikä on ihmisen kulttuuri, etninen tausta tai uskonto sekä miten edellä mainitut risteävät, kunhan ihminen elää asiallisesti. Sen sijaan pidän tässä esiin nousseessa tapauksessa turvallisuusuhkana syntyperäisiä Suomen kansalaisia sekä Suomen kansalaisuuden saaneita ihmisiä, jotka ovat matkanneet sotatoimialueelle aikeenaan mistä hyvänsä syystä tukea terrorismia tai muita ideologisia sotatoimia, aivan yksinkertaisesti näin. Aivan sama miten he perustelevat ajattelunsa itselleen. Sanottakoon, että en kannata myöskään länsimaiden tai Venäjän sotatoimiläsnäoloa ja provosointia noilla alueilla sen paremmin kuin kenenkään muidenkaan rähinöintiä. Islamistisesta kalifaatista haaveilevat ovat mielestäni kuitenkin tyyppejä, jotka ovat yksinkertaisesti vakava riski suhteellisen normaalille yhteiskunnalle, jollaisena suomalaistakin yhteiskuntaa kaikkine puutteineen pidän. En nyt puhu tästä tämän enempää, kun se ei varmastikaan ole sivistynyttä. Ihmettelen vaan, mihin ihmisten perusvaistot ovat kadonneet. Tuntuu, että ne korvautuvat hyvin usein abstrakteilla käsitteellisillä malleilla, jotka lähinnä sotkeutuvat omaan relativismiinsa - todellisuus on kyllin vaikea ja ristiriitainen ilman niitäkin, mutta sitä on liki mahdoton nähdä järkevästi ideologioiden takaa, koska mittasuhteet ja asioiden tapa olla vääristyy aivan joksikin muuksi kuin mistä on kyse. Terrorismin keskeinen päämäärä on luoda epävarmuutta, päättämättömyyttä ja tilanteita, joista kukaan ei tule ulos puhtain paperein. Aktiivinen pahuus toisia kohtaan, kuten rasistisen kalifaatin perustaminen ja sen tukeminen ja lapsien käyttäminen oman aseman suojaamisessa, on mielestäni terrorismia, joskin sitä on moni muukin asia. Terroristit ja islamistit eivät minua kylläkään ihmetytä, mutta länsimaiset suvaitsevaiset ihmiset ihmetyttävät, niin moneen mittaan venyvät keinot ratkaista asioita ja todentaa jotain omaa hyvyydeksi ajateltua uhritoimintaa.




maanantai 16. joulukuuta 2019

Karhunkiven teemat palaavat takaisin: opetuksen inkluusiosta


Romaanini Karhunkivi julkaistiin 2016. Sen teemoina olivat lasten psyykkinen pahoinvointi, lastensuojelu, perheiden jaksaminen sekä utopistiset opetusjärjestelyt, jotka tunnettiin ainakin Vantaalla integraation ja inkluusion nimillä. Kotikaupunkini opetusvirastossa niihin hurahdettiin täysillä, koska uudet pedagogiset ideat yhdistivät säästöt ja demokratian. Ja Vantaa oli tämän edistyksellisyyden airut!

Voin sanoa ihan suoraan, että omalta osaltaan nämä utopistiset järjestelyt pilasivat vanhimman poikamme  nuoruuden siltä osin kuin koulu sen voi pilata, vaikka opettajat tekivät parhaansa hänelle osoitetussa lähikoulussa. Kiitos siitä opettajille ja fiksulle rehtorille. Vahinko tuli vain oman erilaisuuden paljastumisen, itsetunnon romuttumisen ja häpeän myötä, jotka kaikki tapahtuivat yläkoulun ensimmäisellä luokalla, nuoren kannalta kriittisellä hetkellä.

Mikä meni pieleen? Vantaa hajotti hallinnollisella päätöksellä erinomaiset erityisopetuksen keskittymät, poikamme kohdalla Veromäen erityisopetuksen keskittymän, ja siirsi valtaosan oppilaista lähikouluihin, joissa ei ollut laadultaan erityiskeskittymää vastaavia opetusresursseja eikä edes periaatteessa mahdollisuutta vastaavaan tasoon. Poikani häpesi omaa luokkaansa. Aloitus uudessa koulussa erilaisena kuin muut oli ensimmäinen kerta, kun hän tajusi, että poikkeaa toisista ja että hänen viiteryhmänsä on erityisluokka, johon on kerätty alueen häiriköt. Vaikka koulu järjesti opetuksen niin hyvin kuin pystyi, tilanne oli olennaisesti toinen kuin isommassa yksikössä, jossa erilaiset erityislapset järjestettiin tarkoituksenmukaisiin, oppimista tukeviin ryhmiin eikä heistä muodostunut ikään kuin tietyn alueen kaatoluokka, jonka on vain selvittävä heille rajatussa tilassa.

Itse näin tilanteen opetushallinnon ja sivistystoimen junailemana ideologispohjaisena kokeena, jossa koehenkilöinä toimivat erityisen tuen tarpeessa olevat lapset. Johtavan virkamiehen mukaan näiden neurologisista haitoista kärsivien lasten ja varhaisnuorten "tuli olla avoimia muutokselle", olihan kyse heidän ihmisoikeuksistaan, joita siihen saakka oli laiminlyöty, kun heille oli tarjottu diagnoosien mukaista opetusta ja tukea - virkamiehen mukaan väärässä paikassa. Sitä paitsi nyt resurssit vietiin kaikkien ulottuville.

Pakotettu ja aivan epärealistinen hanke kuorrutettiin demokratia-, ihmisoikeus- ja lastenoikeusretoriikalla. Aivan vastaavia hankkeita toteutetaan poliittisista syistä yhteiskuntamme eri tasoilla tänäänkin.

Olen monesti miettinyt, mitä pojalleni ja hänen halulleen kouluttautua kuuluisi jos hän olisi saanut opiskella yläkoulunsa ajan siinä osaavassa ja turvallisessa koulussa, joka tuhottiin lähikouluperiaatteen ja inkluusion, demokratian ja ihmisoikeuksien nimissä. En suinkaan syytä kaikesta opetustoimea, se olisi lapsellista, mutta toisaalta en voi muuta kuin kiroten sihahtaa: Saatanan ideologiset tunarit.

Olen kompuroinut läpi monen raivon ja toivottomuuden päivän ja unettoman yön, jotka olisivat olleet tarpeeksi raskaita ilman hyvien ihmisten järjestämää kampittamistakin.

Samalla tämä tapaus, se mitä Vantaalla tapahtui erityislapsille, oli ensimmäinen kosketukseni kunnallis- ja koulutuspolitiikan arkeen. Opin paljon yhteiskunnan päätöksenteon logiikasta. Samoin opin, että puolueet ja virastot ovat täynnä eri tavoin inhimillisiä ihmisiä. Jotkut ovat hyviä ja ymmärtäväisiä, jotkut ovat kylmiä ja kovia. Joissain puolueissa haihattelu ja uuden etsiminen ovat liki itsetarkoituksellisia toimia.

En viitsi mainita nimiä ja puolueita, mutta sain hyvin karun kuvan liki jokaisen puolueen toiminnasta. En ehkä kuitenkaan niin karua kuin kaupungin virastojen toiminnasta. Tärkein oppini oli oppia olemaan luottamatta poliitikkoihin ja ideologisiin suunnittelijoihin ja lobbareihin, jotka esiintyvät hyvinä ihmisinä.

Olimme vanhempina yhteydessä kaikkiin keskeisiin puoluetoimijoihin sekä opetustoimeen. Saldona yksi ymmärtäväinen kokoomuslainen, jonka tapasimme eduskunnassa, kaksi erittäin avuliasta vihreää, jotka eivät olleet tuolla hetkellä mukana kunnallispolitiikassa, ja systeemin sisällä yksi perussuomalainen, joka ainoana asiaa kaupunginhallitukselle valmistelleen elimen jäsenenä ymmärsi, mitä vanhempina ja huolestuneina kuntalaisina sanoimme. Tämä nainen  puolusti meitä julkisesti ja äänesti opetuslautakunnan esitystä vastaan.

Lisää nyttemmin monin osin epäonnistuneeksi osoittautuneesta ja huonosti resursoidusta inkluusiokokeesta tässä Ylen jutussa. Jutun lopussa on lista poliitikoista ja heidän käsityksestään erityisluokkien lisäämisen tarpeesta.

En kommentoi mitään muuta kuin että lista vahvistaa omat käsitykseni ja kokemukseni siitä, miten hyvin kansaa edustavat henkilöt ylipäänsä ovat kartalla siitä, mitä maassa tapahtuu.

Vantaalla katastrofi oli voimakaksikko kokoomuksen ja sosiaalidemokraattisen puolueen junailema ja siunaama, muut tulivat perässä joko ideologisessa hurmoksessa tai hampaat irvessä.

PS. Ymmärrän oikein hyvin, että poliittiset päätökset ovat aina kompromisseja. Yhteiskuntaa ei voida räätälöidä siten, että kaikki olisivat sataprosenttisen tyytyväisiä. Jotain uudistusta ei ole mielekästä jättää tekemättä aina kun jokin ryhmä sitä vastustaa. Ei kuitenkaan ole hyvä tehdä ratkaisuja siten, että esimerkiksi jokin ideologinen koe ohittaa realiteetit tai ammatti-ihmisten kuulemisen niin kuin tapahtui Vantaalla.



sunnuntai 15. joulukuuta 2019

Eero Paloheimon mielenkiintoinen haastattelu Maa-planeetan tulevaisuudesta (päivitetty 16.12.)





Katsokaahan tämä erittäin mielenkiintoinen Eero Paloheimon haastattelu. En ollut sitä ennen nähnyt, mutta Youtubessa törmäsin siihen juuri äsken, kun etsin Paloheimosta materiaalia.

Valittelut jo etukäteen siitä, että nykyisen ajattelutavan mukaan Paloheimo on pilaantunutta tavaraa, koska istuu persun haastateltavana. No, kuunnelkaa kuitenkin viesti, vaikka pahaa pelkään, että se kaikuu kuuroille korville. Joillakin kuitenkin yhä leikkaa. Paloheimo itse on poliittisesti sitoutumaton, niin kuin olen muuten minäkin. Tilanne on siitä hyvä, ettei tarvitse hysteerisesti blokata hyviä ajatuksia, jos ne tulevat ns. vääristä suunnista.

Korostan, että etsin toivon viestejä. Ne voivat löytyä mistä hyvänsä. Jonkun pitää löytää ne ja yhdistää hedelmällisimmät ajatukset.

Tulevaisuus ei kuulu leiriinsä linnoittautuneille vasemmistolaisille tai oikeistolaisille. Se kuuluu kaikille, jos ihmiskunta ymmärtää ottaa järjen käteen. On huomattava, että Paloheimo puhuu satojen vuosien päähän. Kyse ei ole poliittisesta pelistä.

Joka mantereelle tarvitaan Paloheimoja. Ei ole välttämätöntä olla yhtä mieltä joka yksityiskohdasta. On oikeastaan ihan sama mitä ideologiaa kannattaa, kunhan leikataan pois harhaanjohtava paskapuhe. Riittää, että löytyvät isot linjat ja päämäärät. Tällä hetkellä ne ovat täysin hukassa, ja monien vaikutusvaltaisten tahojen hyviksi ajatellut suunnitelmat kerjäävät kaaosta tapahtuvaksi.

Paloheimon haastattelu on jaettu kahteen osaan.


PS. Tässä toinen Paloheimon haastattelu, jossa käsitellään hänen konkreettisia hankkeitaan kamppailussa ekokatastrofia vastaan: ekokaupungit ja sotilaat metsittämässä aavikoita. Haastattelussa tulevat esiin myös syyt siihen, miksi nykyisin poliittisesti sitoutumaton Paloheimo lähti vihreistä. Minusta syyt ovat erittäin hyvät. Mielenkiintoista keskustelua ympäristöasioista, joskin Paloheimo voisi kuunnella mitä haastattelija kysyy. No, Paloheimo on ikään kuin eettisempi ja humanistisempi versio Linkolasta ja lisäksi tuntee teknologiaa, minkä vuoksi hänellä on hyviä ratkaisuehdotuksia energiakysymyksiin - eivät sinänsä paljoakaan poikkea vihreiden ajamista (auringon vaikuttama energia tuuli- ja maaenergioineen).

PS 2. Toiveeni eivät ole kovin korkealla olennaisimman eli väestökysymyksen suhteen. Mutta jos ei ole edes tuotu vakavasti esille vaihtoehtoa siitä, että planeetan ei tarvitse kohtalonomaisesti hukkua ihmisiin, niin onhan se täysin lapamadon toimintaa poliitikoilta, YK:lta ja muilta. Väestönsiirtely ei ratkaise yhtään ongelmaa. Vaikka saisimme hiilipäästöt laskemaan, ylikansoituksen ongelmat säilyisivät ja suistaisivat meidät seuraavaan katastrofiin.

PS 3. Totta kai olen myös sitä mieltä, että globaali kapitalismi siinä merkityksessä kuin sen nyt koemme eli ihmisten, työn, arvon ja luonnon ylenmääräisenä riistäjänä on iso ongelma, yksi pääongelmista. Tuottamisen ja kuluttamisen sääntöjä ja ennen kaikkea käytäntöjä on mukautettava vallitseviin oloihin.





lauantai 14. joulukuuta 2019

Miten kaikki menikään: al-Hol - suunnitelman allekirjoitus (hiukan päivitettynä)



Edellisessä blogimerkinnässä meditoin hyvyyden ihmisen Martin Scheininin twiittiä. Tasapainon vuoksi kirjaan twiitin voiman pimeältä puolelta, Keijo "Deep State" Kaarisateelta. Kieltämättä tilannekuvaa ja paradoksin ratkaisua on vaikea muotoilla elegantimmin. Näin kirjoittaa Keijo 14.12.19:

"Monien mielestä on mahdoton yhtälö että mitään suunnitelmaa ei ole, mutta sen vuotamisesta on tehty rikosilmoitus, ja ettei Kolehmainen ole nähnyt suunnitelmaa mutta on allekirjoittanut sen. Ei mahdotonta: Keijo vei hänet side silmillä allekirjoittamaan #alhol suunnitelman."

Myös twiittiä jatkavat puheenvuorot ovat huomionarvoisia:

"Vaikka kritiikkiäkin on tullut, Suomen Isis-politiikka on epäilemättä maailman kunnianhimoisinta. Tavoitteena on mm. hiilineutraali Isis vuoteen 2030 mennessä." #kunnianhimo #ihmisyysvelvoittaa

"Suomen kunnianhimoinen Isis-politiikka on myös piristysruiske työllisyydelle ja taloudelle. Lisää töitä lakimiehille, erityisopettajille, sosiaaliviranomaisille, poliisille, pelastustoimen henkilöstölle, lääkäreille ja poliitikoille." # ihmisyysvelvoittaa #isistalous

"Hiilineutraali Isis kierrättää rynnäkkökiväärinsä ja kompensoi hiilijalanjälkensä." #visio #kunnianhimo


*

Keijon tarkkanäköisiin twiitteihin voisi myös lisätä pari omaa:

"Jokainen haukkaus kebabia tai avokadotortilloa maistuu tästedes paremmalta - koskaan et tiedä onko suupala viimeinen." #kulttuurinenrikkaus #isis=elämänsuola

"Sähköistävä vaikutus työelämään: Ei tylsää päivää. Jokainen päivä koulussa, päiväkodissa ja julkisissa liikennevälineissä on Isis-päivä."
#jännitevelvoittaa #kulttuurivärinöitä #kultitkeskuudessamme #parempaaadrenaliinia

"Isis-naiseus = feminismi joka todella räjäyttää tajuntasi. Mitä on isis-nais-kirjoitus? Kysyä voit, vastaus iskee suoraan vatsaasi." #ylirajaisuus #hybridit #que-est-ce-que-l'écriture-isis-inclusive-fémine



torstai 12. joulukuuta 2019

Al-Hol: problem solved



Ihmeellistä tämä al-Hol-keskustelu Suomessa ja muualla Euroopassa. Heti kun uskalsin mennä lukemaan Martin Scheininin twiittejä, tajusin, että mitään ongelmaa ei ole alkujankaan ollut. Kaikki oli pelkkää poliittista semantiikkaa.

Arvoisa ihmisoikeusjuristi twiittaa 12.12.2019 näin: "Äitejä on 10. Matkustaminen kriisialueelle ei ole rikos. Osallistuminen laillisin keinoin aseelliseen konfliktiin ei ole rikos. Laittomat sodan keinot ovat ensisijassa sotarikos, ei terrorismia. ISIS-sympatia tai ISIS-miehen mukaan lähteminen ei ole terroristista toimintaa."

Hyvä, nyt ollaan asian ytimessä. Tervetuloa takaisin, rakkaat äidit!

Olette osoittaneet sympatiaa ja rohkeutta vaikeissa oloissa. Ei ole mitään syytä epäillä teitä. Juuri tätä on suomalaisten äitien arki on ollut vuosikymmenet: leipomista, kokkaamista ja lapsista huolehtimista. Isät ovat iloisia, kun pääsevät kotiin tullessaan ravitsevaan pöytään ja illalla oman kullan viereen. Sitä jaksaa kun on hyvä emäntä rinnalla. Hevin ei kolmisäikeinen lanka katkea.

Ei enää syytä perua VIP-loungea, soittokunta paikalle ja Paleface riimittelemään. Hallitus unohtakaa kriisimieliala, oppositio unohtakaa välikysymys, äidit jatkavat tästä.




tiistai 10. joulukuuta 2019

Al-Holin lapset ja aikuiset



Korostan vielä, että al-Hol-lapset on otettava turvaan ja huostaan. Heidät voidaan tuoda Suomeen tai sijoittaa taustastaan riippuen sellaiseen kulttuuriin ja perheeseen, johon he parhaiten arvioiden mukaan sopeutuvat ja jossa heidän elämälleen koituu tulevaisuudessa mahdollisimman vähän vahinkoa.

Lapset on erotettava kuitenkin sotarikoksiin syyllistyneistä vanhemmistaan, mieluusti lopullisesti. Vanhempia ei tule tuoda Suomeen, ei ainakaan ennen kuin heidän oikeusprosessinsa on käsitelty. Tämä on varmasti keskeinen käytännön ongelma.

Tässä haastattelussa hyvät ja tiiviit perustelut muutamalla sanalla siitä, miksi Isis-naisia ei pitäisi tuoda Suomeen. Isisin uhreja auttava lääkäri Nemam GHafouri kertoo, mitä oppi al-Holin Isis-leirillä.

Korostan, että minua raivostuttaa se, että uutistietojen mukaan Haaviston johtama ulkoministeriön ryhmä on tuomassa myös äidit ilman että heidät tutkitaan - tästä tutkimisesta ei ainakaan ole mitään tietoa, enkä usko, että sellaista tehdään mikäli se riippuu Haavistosta ja hänen hengenheimolaisistaan. Tämä on luonnollisesti oma olettamukseni, ja varmasti poliittinen painostus voisi auttaa asian prosessoinnissa, mutta luultavasti lähtökohtaisesti tarjolla on ilmainen asuminen ja valtion takaama elatus, massiivista sosiaalista tukea ja terapiaa...

*

Kotiutus on päätetty tehdä pienissä erissä, ettei asiasta jouduttaisi tekemään isoa julkista poliittista päätöstä - asia hoidettaisiin virkamiestyönä ja konsulilainsäädännön nojalla.

Sauli Niinistökin on nyt HS:n mukaan lausunut asiassa ja toivoo isompaa poliittista päätöstä.

Kiinnostaisi kuulla, miten vihreät ja vasemmisto perustelevat esimerkiksi tämän haastattelun tietojen valossa asiansa. Yhtä lailla kiinnostaa kuulla, miksi tällaiset toimet siunataan Suomessa ja vedotaan kansainvälisten ihmisoikeussopimusten tulkintaan ja muuhun vastaavaan. Hollanti esimerkiksi on tulkinnut toisin, samoin Tanska ja Norja: ei Isis-naisia takaisin.

Minusta on kyse pelkästä poliittisen ideologian äärettömästä naiiviudesta, joka lähentelee kyvyttömyyttä ajatella järkevästi ja tosiasiat huomioon ottaen.

Toivottavasti kotouttamisprosessissa tehdään sellainen temppu, että kurdit, jotka saattavat al-holilaiset Syyrian ja Irakin väliselle rajalle kohtauspaikoille, luovuttavat vain lapset ja naiset pidetään vangittuina siihen saakka, että heidän toimensa on tutkittu perusteellisesti.

Pitäisi saada painetta poliitikkoihin, jotka junailevat asiaa ulkoministeriössä, sisäministeriössä, sosiaali- ja terveysministeriöss sekä vaikuttavat virkamiehiin poliisissa ja rajavartiolaitoksessa sekä sairaanhoitopiireissä ja sosiaali- ja kriisipäivystyksissä.

Hallituksen keskeiset ministerit tulee saada siis pysähtymään ja miettimään, millaisia riskejä he ovat mahdollisesti aiheuttamassa kansalaisille ja millaisia kuluja veronmaksajille.

No, selvää on, että nykyisellä hallituspohjalla ja poliittisella tahtotilalla ja laintulkinnalla mahdollisesti  terroritekoihin syyllistyneet naiset tuodaan Suomeen juuri lasten vuoksi. Jos lasten pelastaminen tätä vaatii näissä poliittisissa oloissa, niin olkoon niin. Mutta kyllä tämä tulee vähintäänkin erittäin kalliiksi prosessiksi, ja epäilen ettei näiden naisten osallisuutta sotarikoksiin kyetä tutkimaan Suomessa perinpohjaisesti.

*

Korostan, että pohdin näitä asioita arkijärjellä ja tavallisena kansalaisena, jolla ei ole kytköksiä mihinkään puolueeseen. Tiedostan, että tämä on hyvin mitätön ja rajallinen asema. En yllä poliittiseen korkealentoisuuteen ja utopistiseen hyvyyteen, jossa ideologia sovittaa kaikki ristiriidat maailmasta. Pikemminkin olen sitä mieltä, jos oikein kärjistän, että jääköön terroristit aavikolle ja kuolkoot omaan paskaansa eli jatkakoon kalifaatin tiellä, mitä se sitten tarkoittaakaan - kun vaihtoehtona on se, että he elävät täällä yhteiskuntarauhaan sitoutuneiden ihmisten keskellä. Mitä vähemmän heitä on vapaissa yhteiskunnissa, sitä parempi.



Sovitus




[- -]

Olen nähnyt heidän lentävän hyvyyden siivin kaukaisuudesta
ja nostavan mustat huntunsa,
olen tuntenut taivaan piiskaavan jäistä ja lumista maata;

olemme tulleet toisen veden ääreen ja ihailleet kasvoja,
lujia, oikeita, tosia, ja tyydytettyämme tarpeemme
rynnänneet totuuden luoliin;

olemme odottaneet kuin metalliin valetut lapset,
viipyneet vip-salongeissa Evakon laulua kuunnellen
ja tunteneet aavikon tulien hehkun,

kunnes ihmisäänet herättävät meidät,
ja me hukumme kirkkauteen ja kunniaan...




lauantai 7. joulukuuta 2019

Politiikkaviikko


Katsoin vasta nyt torstain A-Talkin jakson Mitä seurauksia hallituskriisillä on? Lopussa oli studiossa puhetta siitä, miltä poliittinen tilanne ja hallituksen touhu näyttää kansalaisten silmin. Yleinen käsitys niin hallituspuolueissa (tai hetken aikaa toimitusministeriöpuolueissa) eli sdpssä ja kepussa kuin oppositiopuolueissa eli koksuissa ja persuissa oli se, että ihmiset ovat varmasti hämmentyneitä.

Olen itse samaa mieltä. On ollut todella hämmentävää katsoa sdpn ja keskustan sekoilua ja poliittista kvanttimekaniikkaa. Hämmentävää on myös miettiä, miten jotkut, kuten vihreät ja vasemmistoliitto, voivat aidosti antaa tukensa Rinteelle, joka on kompuroinut pitkään puheissaan ja joka lopulta uhrasi Paateron. Myös Haaviston toimet odottavat selvittelyä. Jonkinlainen poliittisen pelin kauhun tasapaino hallituspuolueiden välillä vallitsee, ei luottamus, ja tämä on tietenkin oletettavaa, koska kaikki tahtovat säilyttää asemansa.

Täytyy sanoa, että vaikka en ole koskaan ollut kokoomuksen kannattaja, Antti Häkkänen oli studiossa todella hyvä, aivan erinomainen. Hän olisi hyvä puheenjohtaja koksuille. Orpo ja Mykkänen ovat aivan eri sivulla, ovat olleet jo pitkään. Toki opposition edustajilla Häkkäsellä ja Purralla oli helppo osallistua keskusteluun, jossa paineet olivat Lohella ja Tuppuraisella. Jälkimmäisten esiintyminen akuutin kriisin keskellä oli kiusallista katsottavaa, vaikka muutamia hyviäkin hetkiä keskusteluun mahtui.

En jaksa uskoa, että kepu pysyy pohjaltaan vihervasemmistolaisessa hallituksessa loppuun saakka ja tarkoitan tällä mahdollisesti jäljellä olevaa kolmea ja puolta vuotta. Ainakin nyt näyttää vaikealta. Veikkaan, että yhä hankalammaksi menee, kun kepun kannatus laskee alle kymmenen prosentin, eikä siihen kulu kovinkaan kauan. En myöskään usko, että hallituksen pitkän tähtäimen ohjelmallinen kunnianhimoisuus saa kansalaisilta tukea, kun käy ilmi mitä se tarkoittaa käytännössä. Vaikeaa tulee olemaan pitää hallitus koossa, vaikka päämäärät olisivat hyviä.

Tilanne on monin tavoin pirullinen. Pitäisi toimia ympäristön hyväksi, saada aikaan uudenlaista aktiivisuutta työllisyydessä ja ottaa huomioon maan toimintakyky hyvin monella tasolla. Jos tuleva hallitus epäonnistuu, ei seuraavallakaan ole häävi tilanne. Todellisuuden paineet ja poliittiset paineet iskevät joka puolelta.











Joulukuun Parnasson juttu



Tommi Melender haastatteli minua ystävällisesti lokakuun alussa uuteen Parnassoon. Istuimme Dixin alakerran kahviossa parisen tuntia ja puhuimme tärkeistä asioista. Täydentelin juttua vielä hiukan vedokseen. Kuvaajan kanssa kävimme Vantaankoskella yhtenä sumuisena aamuna. En ole vielä lukenut painettua haastattelua, koska minulle ei tule tällä hetkellä Parnassoa vaan muita kierrossa olevia lehtiä, mutta pitää käydä ostamassa irtonumero. Käykäähän tekin kirjakaupassa tai menkää kirjaston lehtihyllylle, kun seuraavan kerran poikkeatte lainaamossa. Jälkikäteen sitä  aina miettii, että mitähän kaikkea sitä tulikaan painettavaksi saateltua, mutta  pääasioista, kuten väestökysymyksestä, olen yhä samaa mieltä lokakuisen itseni kanssa. Joihinkin sanomisiini olen saanut luultavasti lisänäkökulmaa.






perjantai 6. joulukuuta 2019

Hallituksen kvanttimekaniikkaa ja armon teologiaa



Antti on superpositiossa: yhtä aikaa vailla luottamusta ja luottamuksen arvoinen.

Pekka noudattaa samaa logiikkaa, mutta kristillisemmin: suuri armo peittää paljotkin synnit.

Niinpä Pekka pyrkii aktiivisesti parannuksentekijän superpositioon, jossa armo ja anteeksiantamus tekevät oikeuden toissijaiseksi. Pekka on kuin kuka hyvänsä kristitty: yhtä aikaa puhdas ja syntinen.

Jopa itse hallitus-Jumala on ristinyt kätensä, jotta tämä superpositio pitäisi. Se toivoo, että Pekka kävisi kamppailun totuudesta yksin omantuntonsa kanssa ja että UM:ssa ymmärrettäisiin nyt vihdoin pitää suu kiinni.

Myös Maria rukoilee.

Oppositio ulvoo kuin demonilauma.

Hommia on junailtu luottamuksellisesti pienessä virkamiespiirissä.

Ulkoministeriön konsulipäällikkö puhuu suunsa puhtaaksi:

https://www.hs.fi/politiikka/art-2000006333612.html

https://www.is.fi/politiikka/art-2000006333669.html

Oikeusvaltiossa ministerin itsensä vapahtaminen vertautuu kristillisessä katsannossa omavanhurskauteen. Minusta tämä al-Hol-gate on selvitettävä pohja myöten. Retoriikan ja tunteisiin vetoamisen aika on ohi. En usko, että konsulipäällikkö tulee julkisuuteen turhan vuoksi.

Minusta Haavisto on vaikuttanut aina hyvältä tyypiltä, mutta näyttää että hän on ottanut nyt vähän liikaa toimivaltaa itselleen ja puhuu asioita parhain päin. Mutta tämä asia tulee selvittää puolueettomasti ja rehellisesti. Olennaista on se, mitä Haavisto on tehnyt ja onko hän toiminut hyvän johtamisen sääntöjen mukaan. Jälkimmäisen kohdalla näyttää pahalta.

Tämä Haavisto - al-Hol -tapaus osoittaa suoraan poliittisen kiistan ytimeen siitä, mikä on Suomen rooli nykymaailmassa. Pelkään että kiista ei laannu, olipa ratkaisu Haaviston kohdalla mikä hyvänsä. Ei ole helpot ajat edessä Suomessa, ei sisäpolitiikassa eikä ulkopolitiikassa. Näyttää pahasti siltä, että kansalaisten mielipiteet ja poliittiset kannat ajautuvat kauas toisistaan. Erittäin huolestuttavaa.

Olennaista on kuitenkin, että tämä asia ratkaistaan totuuden mukaan, ei poliittisena päätöksenä.




torstai 5. joulukuuta 2019

"Puhe Afrikan väestöräjähdyksestä on vanhanaikaista", sanoi Heidi Hautala, "on vain valtavaa köyhyyttä ja osattomuutta."*


Hyvyyden lähettiläs




Tämä ihme  voin sanoa

minä hän joka kuudes me  minun kokemukseni näkökykyni

skaalattuina ja revittyinä erilleen

mutta onko tämä mittaamista etäisyyttä

historian uusi avaruus ja sukellusretki

tragedioista suurin

ihminen ei koe maailmaa niin kuin sen näkee

vaan näkee maailman niin kuin sen kokee

joka kuudes strategi hyvyyden lähettiläs


todellisuuden ja hypertodellisuuden rajapinta

on pelkkä pinta joka rikkoutuu

syvyyden lähettilään kosketuksesta







tiistai 3. joulukuuta 2019

Puhun niin totta kuin osaan (Party Remix)*



Puhun niin totta kuin osaan en ylipäätään puhu

mitään muuta

ja jos joku on puhunut muunneltua totuutta

tai sivu suunsa tässä asiassa

on tapahtunut informaatiokatkos

minun viestintääni on sanottu epäselväksi

mutta toisten viestintä on vielä epäselvempää

pyydän kunnioittavasti että vapautatte minut

ja siksi ihan oman oikeusturvani vuoksi

tahdon saada vastaukset kirjallisina

oman oikeusturvani vuoksi minulla on oikeus

oikeusvaltion menettelyjen mukainen oikeus

tähän minulla on perusteet minä puhun niin totta

kuin osaan en ylipäätään muuta kuin totta

mitkä ovat

ne perusteet jonka takia he ylipäätään ovat sitä mieltä kun ovat

viestinnässä ja muussa on ollut tarkentamisen varaa

kukaan ei ole täydellinen

tästä tullaan huomenna keskustelemaan

tahdon argumentit kirjallisena

minä puhun ja vedän johtopäätökseni

en ole mihinkään häipymässä olen tarvittaessa

käytettävissä  olen käynyt tasavallan presidentin puheilla

ei minua ollenkaan hävetä olla mukana   toimintakyky on täydellinen

palaan Washingtonista nopeutetulla aikataululla

lennän Brysselistä Suomeen jo aamukoneella

ei ole mitään tausta-ajatusta

annamme tukemme tähän järeään toimeen

ja omalta osaltani haluan kiittää lyhyestä mutta hektisestä

yhteistyön kaudesta  mitä

äänenikö käheä   minulla on flunssa ja aika vähän villoja

jatkamme samalla kokoonpanolla

tämä ei ole testamentti

olemme toimineet tiiminä vaikeissa tilanteissa

aiemminkin



*Herkkusekoituksen tarjoavat hallituspuolueet ja Suomen tasavallan presidentti


maanantai 2. joulukuuta 2019

Antti ja Pekka: moottorikulkuneuvot poliittisen toksisuuden symboleina?



Ensin oli Antin bussi, sitten Pekan konsulikyyti.

Moottorikulkuneuvot tai haluttujen kyytien hankkiminen aikamme poliittisen myrkyllisyyden symboleina? Voihan toki olla, että kumpikin puhui sähkökyydeistä, niistä paremmista ja eettisemmistä...

Ei ole helppoa olla mukana politiikassa. Miten toteuttaa henkilökohtaisia ja poliittisia intohimojaan niin että pystyy kantamaan niistä vastuun ja vieläpä lakien puitteissa ja omalla tontilla pysyen?

Pienempiä autokeskusteluja: Ville Niinistön maksamattomat autoverot, Jani Toivolan taksimatkailu, Teuvo Hakkaraisen oman auton käyttö ja Audin kolarointi eduskunnan parkkihallissa, Husu Husseinin taksifiktiot... Ei tule mieleen yhtään naispolitiikkoa ja autotarinaa. Kai törttöily liikenteessä  ja varsinkin suuret luulot itsestään kuskina ovat enemmän miesten juttu... Ei kun olihan se Sirpa Pietikäisen rattijuopumus.


*

Luultavastihan tämä jatkuu niin että osa porukasta näkee Pekan suurisydämisenä ihmisoikeustaistelijana - ihmisyys velvoittaa - jolle byrokraattinen systeemi asetti rajat tai jota media trollaa pikavoittojen toivossa, ja osa väärin valtaansa käyttävänä esimiehenä, joka Rinteen tapaan maksattaa laskut muilla. Saapa nähdä, miten käy...


sunnuntai 1. joulukuuta 2019

Poliittisia laulelmia



Onko näin, että suomalaisen runouden poliittinen satiiri löytyy suorimpana youtubesta?

Tässä pari hyvää ehdokasta:

Hovimuusikko Ilkan Teuvon pikkujoulut ja Jössen Äijäfeministi.

Niin, korkeakirjallinen satiiri ei pääse juuri tämän syvemmälle asian ytimeen, vaikka näiden biisien kohdennus onkin hieman rajattu ja henkilöönmenevä.

Kevennys. Ismon poliittinen laulelma on aidosti vaan hauska! Samoin tämä lauluntekijän tunnustus.