maanantai 4. marraskuuta 2019
Todellisuuspsykoosista
Jari Ranta on tänään kirjoittanut niin kerta kaikkiaan osuvasti ajastamme, että en malta olla linkkaamatta hänen katkelmaansa "Ajan henki ja todellisuuspsykoosi". Jos joku sanoo, että puhe "ajan hengestä" on epätarkkaa tai vanhanaikaista, niin eipä tuo haittaa, koska itse asian kannalta osuvammin ei juuri voisi asioita luonnehtia. Ajan henki on yhteiskunnassa vallitseva käsitys siitä, miten asiat ovat ja mikä on mahdollista ja toivottavaa ja mitä ei toivota. Voitaisiin kai puhua myös hegemonisesta ihmis- ja maailmankuvasta tai poliittisesta tahtotilasta, joka ilmenee eri tavoin, mutta eipä asia siitä selittelemällä kummene. Lukekaa ja miettikää.
Koen, että todellisuuspsykoosista on mahdollista toipua, mutta ensin on herättävä, havahduttava. Se ei ole helppoa läpensä konsumerisoituneessa ja ideologisoituneessa todellisuudessa, jossa pelkkä kuluttajana olemisen vastustaminen tai hyvänä kuluttajana eläminen näyttäytyy olemiselle riittävänä sankaritekona.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ajatus ja havainto on todella taas kohdallaan.
VastaaPoistaÄlykkösoperrusta maa täynnä, mutta muutamalla lyhyellä tiivistyksellä noissa J:n havainnoissa kuvataan se, mitä tuo soperrus ei tavoita eikä edes tajua tavoitella.
Someparodioihin (=kyynisyyksiin, poissulkemisiin, huonosti peiteltyyn vittuiluun) keskittynyt ammattipuhujakaarti on kaukana näiden J:n kirjoitusten havainnoista.
Itse olen ihmetellyt miksi tietty informaatio, tietty fakta, tietyt todelliset tapahtumat eivät muuta lainkaan joidenkin ihmisten kuvaa siitä, mitä tapahtuu.
Noissa kirjoituksissa on selitysvoimaa juuri siihen.
Ja sitten vielä nuo samat informaatiodenialistit (muutamassa aihepiirissä) puhuvat myös usein muka paremmin tietäjän asemasta "valeuutisista", "vihapuheesta" ja "vaikutusyrityksistä" , vaikka oma pesä on sitä samaa hirttä silmät täynnä. On ikään kuin parempia vaikutusyrityksiä jne., jotka ajan henki siunaa.
J o s todellisuus tunnustettaisiin, aluksi vaikkapa numeroina, voitaisiin aloittaa reilu peli uudelta pohjalta: jokainen kertoisi oman motiivinsa, omat arvonsa, omat halutut maailmansa.
Realismin on ennen muuta ohjattava meistä jokaista, koska muu ei ole mahdollista.
Minunkin on tingittävä arvoistani mahdottomien tai kohtuuttomien arvojeni kohdalla. Koskenee jokaista.
Muu olisi sitä psykoosia.
Nykyinen tilanne ei ole terve, koska on niin paljon poiskatsomista: tuo ei voi olla totta eikä minun tarvitse siksi edes ajatella sitä.
Oma ihanteeni, toivoakseni mahdollisimman maanläheiset, olen onneksi täällä suoraan kertonutkin. Toki sekin piti oppimalla opetella.
"Koen, että todellisuuspsykoosista on mahdollista toipua, mutta ensin on herättävä, havahduttava. Se ei ole helppoa läpensä konsumerisoituneessa ja ideologisoituneessa todellisuudessa, jossa pelkkä kuluttajana olemisen vastustaminen tai hyvänä kuluttajana eläminen näyttäytyy olemiselle riittävänä sankaritekona."
VastaaPoistaEn väitä että olisin todellisuudessa enemmän kuin joku tai kukaan muu, mutta oma vahva kokemus todellisuuden pinnalle putoamisesta ajoittuu tälle vuosikymmenelle.
Ensin tajusin (ikuisena working class tyyppinä) että heikon ja sorretun (kotimaisen tai kansainvälisen) puolella olemiseen ei tarvita mitään poliittista apparaattia, teoriaa tai poliittista asemoitumista.
Se ei ole kenenkään poliittinen monopoli eikä myöskään mikään epämääräinen sydämen asenne, vaan jotakin muuta.
Toinen vieläkin kovempi mätkähdys asfalttiin oli väestönkasvuun, väestöjen liikkeeseen ja ylipäätään ihmispopulaatioiden dynamiikkaan herännyt kiinnostus, joka johti aivan ohittamattoman informaation, historiatiedon ja myös tilastotiedon äärelle.
PoistaTämä pyyhki jo hyvinkin paljon uskomuksia ja kylläsesiitä-asenteita minusta pois.
Tajusin että maailma ei olekaan arvojen marjapensas, josta voi napata itselle makeimmat marjat eikä maailman meno mikään mielipidekysymys tai debatti.
Kolmas oli sen raskasmielinen tajuaminen, että näihin molempiin edellä mainittuihin huomasin olevan menossa valtavan mittaluokan, kyllä, vaikuttamisyritys, juuri se Jarin kuvaama ajan henki/todellisuuspsykoosi. Tai taivaallinen välinpitämättömyys.
PoistaJope, hyviä kommentteja.
VastaaPoistaTarkoitin sankaruuskommentillani sitä, että kaikki on ok ja selviää, kunhan vastustat kapitalismia - joo, kaikki on silloin ok ja väestöräjähdyskin tussahtaa ja sinä olet ensiluokkainen ihminen.
Mikään nyt viime vuosina luoduista järjestelmistä ja keinoista maailman tasapainottamiseen ei tule olemaan ikuinen - hyvä kun kantaa edes muutamaa vuosikymmentä, mutta näillä mennään ja keksitään uusia keinoja. Voi olla, että meillä ei ole Euroopan Unionia nykyisellään eikä euroa nykyisellään esimerkiksi 15 vuoden päästä. Näin voi ihan hyvin olla. Joku suurvaltana näyttäytyvä saattaa olla kupla ja poksahtaa jne. Elämme monien epävarmuuksien maailmassa.
VastaaPoistaOn asioita, joihin emme voi juuri vaikuttaa - yleensä niiden merkitys kielletään tai niitä vähätellään (päästöt Euroopan ulkopuolella, väestöräjähdys).
Sitten on olemassa todellinen vaikutusyritys, joka kytkeytyy edellisiin. Siihen kuuluu itsemääräämisoikeuden vieminen valtioilta, siihen kuuluvat monenlaiset velvoitteet valtioille, ja sitä tehdään ikään kuin tosiasioita ei olisi (koska ne on ensin onnistuneesti kielletty), ja tässä kaikessa tosiaan kiteytyy yksi mahdollinen psykoositodellisuus. Toki muitakin voi olla.
Euroopan Unioni, nykyisellään, macronilaisessa ideologisuudessaan, voi olla toki eräs psykoosin muoto.
VastaaPoistaEi ole ainakaan kansalaistason vaikuttamisen ja pienten kansojensa puolella.
Nykyään todella monella todella voimakkaita käsityksiä myös brexitistä. Oma kantani on että antaa brittien päättää itse omista asioistaan.
Jotenkin ajattelen ettei brexit kuulu niin hengenvaarallisiin asioihin, että meillä muilla olisi asiaan nokan koputtamista.
Meillä Suomessa ei pidetty aikanaan siitä, että Venäjä voisi lausua mielipiteensä maamme EU:un liittymisestä. Ei siitä pitänytkään pitää.
Totta kai sama oikeus on briteillä nyt. Mun puolesta saavat mennä ja tulla ilman mun päivittelyä minne ja miten tahansa.
Jope, en osaa suoraan kommentoida brexitiin, mutta kyllä siinä on monia huonosti hoidettuja asioita taustalla enkä tarkoita vain kansalle valehtelua niistä syistä, miksi brexit kannattaisi. Asiat liittyvät myös työvoimaan, sosiaaliseen kehitykseen, rikollisuuteen.
VastaaPoistaEU on varmasti osin tuonut vakautta Eurooppaan ja tarjonnut isoa markkina-aluetta, mutta se on myös epäonnistunut monessa asiassa. Ei välttämättä ole mitenkään itsestään selvää, että EU nykyisellään tai liittovaltiokehityssuunnassa on horisontti, jota tahdotaan tai joka toteutuu sanotaan 20-25 vuoden aikaikkunassa. Rahaunioni voi osoittautua huonoksi vaihtoehdoksi, koska yksittäisten maiden keinoja käsitellä talouttaan on rajoitettu voimakkaasti yhteisen valuutan vuoksi, vaikka etujakin on tullut. Eurosta ei hyödytä samalla tavoin ympäri Eurooppaa. Muutaman kerran on kriisi miltei hajottanut pakan, ja tämä tilanne voi olla jälleen edessä ja varmasti onkin - sitten jos taloudellisesti kriisiytyviä maita on useampia, se voi olla menoa, jota mitkään vakuudet ja keskuspankin toimet eivät estä.
Mullakaan ei ole asiantuntemusta arvioida brexitiä, mutta en usko ihan täysin siihen selitykseen, että kansa huijattiin äänestämään eron puolesta. Nyt ne valheet on paljastuneet ja siellä silti konservatiiveilla, jotka ovat eroa loppuun viemässä toistaiseksi ainakin selkeästi suurempi kannatus kuin työväenpuolueella. Ihmiset näyttää haluavan sen. Puolet ainakin. No, se voi muuttuakin.
PoistaEU:n ulkopuolella on kyllä elämää. Norja ja Sveitsi mm. tästä hyviä esimerkkejä.
Vanha kauppaliitto EU oli hyvä idea, jota kannatinkin.
Sen sijaan poliittinen keskusvalta EU juuri se megarakenne, jota en voi kannattaa ja jonka murenemista avoimesti toivonkin.
EU:n sisällä syntyy myös pienempiä löyhiä liittoja, joissa huomioidaan paikallisuutta paremmin. Mm. Visegrad.
Niin naivi en tietenkään ole että uskoisin minkään ajavan jotenkin arvopuhdasta politiikkaa sinänsä.
Jokaisella pelurilla on omat panostuksensa.
Sen enempää kuin Visegrad-maiden totuus ei ole koko totuus ei ole myöskään Macronin ja Merkelin EU jokin ehdoton arvoideaali jota pitäisi pitää mittatikkuna.
Itse olen niin toivottoman vanhanaikainen, että ajattelen että meillä Suomessa tulee olla jokaiseen rajanaapuriin hyvät poliittiset ja taloudelliset suhteet. Kun katsoo karttaa meillä on aina vaan ihan hemmetin huono sijainti. Sitä ei muuta EU mihinkään.
Ranskan on helppo toimia maailman tuomarina (ja juomarina) sekä kokonsa, EU:n valta-asemansa että sijaintinsa ansiosta.
Me olemme pieni Suomi Fennoskandian niemimaalla Euroopan pisimmällä Venäjän rajalla "siunattuna."
Täytyy osata pitää jäitä hatussa.
Ranskalla maailman poliittisena pedagogina ja tuomarina olisi aika paljon tekemistä kotonaankin. Kun ne saa Pariisin edes jonkinlaiseen järjestykseen, sen jälkeen muiden maiden ojentamiselle EU:ssa olisi vasta enemmän arvovaltaa.
PoistaJa kaiken ison alla ja takana tämä:
VastaaPoista"Pelastaako meidät hyvin sanominen?"
Niin, melkoista kaksinaismoralismia on monen idealistisen hankkeen takana - en minäkään luota Macronin ja Merkelin hankkeisiin. Kun katsoo mitä tapahtuu Saksassa, Ranskassa ja Ruotsissa esimerkiksi, niin ei hyvältä näytä, vaikka talous on vielä hanskassa, kaikilla tosin eri tavoin ja hieman eri syistä.
PoistaSamaan hengenvetoon on sanottava, että toki myös Puola ja Unkari osaavat pelin, jossa taloudelliset tuet kelpaavat, mutta eurooppalaista oikeusvaltioperiaatetta ei noudateta ainakaan Brysselin malliin (joka tosin sekin on minusta monella tapaa falski). Sinänsä minusta on fiksua, että itäisen Euroopan maat eivät nöyristely Brysselille vaan osaavat pelata sieltä sen mikä irti lähtee mutta eivät silti alistu kaikessa - tosin voisi ajatella, että myös ne voisivat katsoa jossakin kohtaa tarkemmin peiliin ja miettiä sisäiset asiansa paremmin. No, ei niistä kyllä tarvitse tulla tällaisiakaan kuin Suomi nykyisellään, että alas mennään hyvin monella tasolla eikä näkymä tulevaan ole kovinkaan kohottava näillä opeilla. Huom! Liian isoja asioita niputettavaksi yhdessä kommentissa.
Minä siis pidän Suomen henkis-poliittista ilmapiiriä yleisesti ottaen huolestuttavana. Toivotaan, etteivät asiat kärjisty liikaa. Valitettavasti merkit näyttävät siihen suuntaan, että yleinen ilmapiiri polarisoituu ja kiristyy. Monesta syystä aivan suotta.
PoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoista