keskiviikko 27. marraskuuta 2019

Pussauskoppi



Klaanikulttuuri ja kansalaisyhteiskunta
ne yhteen soppii
huomenna pannaan pussauskoppiin
sieltä kuuluu niks ja naks
syntyypä demarilaps

Kuka hankkii nyt Veijolle pillua
saa Veijo kahleissaan killua
on selitysten hanat tukossa
kuin Belsazarin pidoissa

Suomi tarvitsi omaa Epistä
ei monokulttuurin depistä
multikulti ja mukaan otettu
kuin Veijon tyttötalli

Oli taustalla suuret satraapit
Tarja Paavo ja Pekka ja Lissukin
oli tarkoitus loihtia unelma
ja leipoa uusi Drom-proffa

Ja kun Hyvyydet herutti euroja
niin Veijo kusetti kaikkia
ja jos epäiltiin tarvi vaan karjaista
"Turpa kiinni, rasisti!"

Hetki tätäkin stooria kelaile
ja mielessäs oppi sen peilaile
Poliittinen korrektius
syö ihmistä rotan lailla



28 kommenttia:

  1. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  2. Minä demarin kyytiini nappasin,
    kädet kiireesti kaulaansa kappasin,

    sanoin hellästi: "Älä itke, rakas veljeni, on meillä sama matka,

    nyt mennäänkö hautaan vai huoriin..."

    San. ja säv. Jostain päin Suomea

    VastaaPoista
  3. Jari, mun ei pitäisi alkaa riimitellä, tulee epäkristillisiä ja rivoja säkeitä.

    VastaaPoista
  4. Runoilijan on kannettava rivojenkin säkeidensä taakka muuta mahdollisuutta ei ole. Muu on teennäisyyttä. Pelleilyä. Herra armahtakoon.

    VastaaPoista
  5. Komeaa heittäytymistä...

    Ja timantti: Poliittinen korrektius syö ihmistä rotan lailla!

    (Davella muodossa Turhanpäiväinen älykkyys syö...eli tais olla interseks...ei kuin intertekstuaali paikallaan. )

    Noin se on. Kun ei uskalleta sanoa, saavat ylivallan ne joille tai joista ei uskalleta sanoa.

    VastaaPoista
  6. Koska olen tarkkaavainen ihminen kerron uudesta havainnostani. Ilmiö on sellainen että se on kuin jossakin sovittu. vaikka tullee kuitenkin jostakin kollektiivisesta motiivimaailmasta.

    Kun olen lukenut someja ja linkkejä, on siellä kuin algoritminä alkanut toistua hyvän journalismin ylistys. Joku on lukenut jutun x, ja kirjoittaa siitä että hyvää journalismia, laadukasta, tärkeää....jne. journalismia. Sana journalismi toistuu ja toistuu.
    Seassa myös kehotuksia ostaa ja tilata edelleen lehtiä.

    Tässä mukana olevat ihmiset maamme julkisen sananvallan edeskäypiä, toimittajia joilla kontakteja ja töitä valtamediassa ja muita maamme parhaimmistoa. Joilla tietenkin myös omat (poliittiset?) ja työmahdollisuuksiin liittyvät edut edistettävänä.

    Siis analyysi: VAIKUTUSYRITYS!! Apuva!

    Meihin yritetään vaikuttaa että pysyttäisiin tiukasti vain parhaan journalismin kuluttajina emmekä vilkuilisi muualle.

    Lähdenkin tästä etsimään hyvää journalismia Vesan karnevalisoimista aiheista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jope, olen nähnyt nuo samat. Sinänsä olin myönteisesti yllättynyt esim. HS:n jutusta tähän WB:Iin liittyen. Se oli hyvää journalismia, rehellistä. On sitä paljon valtamediassa. Vielä kun pääsisivät eroon omista vaikuttamisyrityksistään ja välittäisivät tietoa vaan ja taustoittaisivat muutoin kuin joissakin joukoissa seisomalla, niin minäkin yhtyisin laatujournalismin ylistykseen.

      Kyllä me tarvitsemme monipuolista mediaa, niin valta-kuin vaihtoehto mediaa, koska ne täydentävät tiedollisesti toisiaan. Silti Krista Kosonen HS:n tasa-arvon ja totuuden mannekiinina ei vakuuta... Tai siis tuntuu ontolta tuo mainos.

      Poista
  7. Epäkristillisyydestä sellainen näkökulma, että tänään iltakävelyllä juttelin juuri (sateessa vielä) että mulla on parin tyypin kanssa (eivät te) tapana pudota osastolle vitsailussa joka ei täytä kristityn miehen minimitasoakaan. Saman tien tuli ikivanha oivallus (vai viesti?) että en minä mikään kristitty olekaan, olen armahdettu syntinen. Mullakin on pyrkimys hallita puheitani, joskus tulee sanottua liian "rennosti" - mutta jos ja kun en siihen pääse, silloin mennään armolla. Syntisyys on selvä, toivossa että armo on myös selvä, on elettävä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juttelin siis sateen lähteiden yläpuoliseen.

      Poista
  8. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jari, niin rujoa kuin elämä kellareissa onkin, sieltä kuuluu myös totuuden ääni, ainakin osa siitä ja usein se osa, joka on palatseista siivottu pois.

      Poista
  9. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jari, tuo on ihan oma maailmansa. Sitä ei varmasti kontrolloida normaalin kielenkäytön ja mieleenjuolahdusten tapaan.

      Poista
  10. Tietenkin on selvää että valtamedia tekee hyvää journalismia onnistuessaan, valtavat taloudelliset resurssit sekä ylellä että hesarilla, satoja toimittajia yhteensä, vikkottain tuhansissa juttujen, uutisten, artikkeleiden yhteismäärä.

    Tottakai tuolla voluumilla tulee osumia, tärkeitä juttuja ja sitä hyvää journalismia. Kiitos niistä!

    Mutta yhtä hyvin voidaan ihmetellä miten on mahdollista, että tuolla sekä laadullisella että määrällisellä massalla voi jäädä niin paljon tärkeitä näkökulmia, katvealueita, faktoja ja aiheita kokonaan pois tai niin pienelle käsittelylle.

    Ihmisille nousee tuosta, ihan luonnollisesti selityksiksi, että valtamedia valitsee aiheensa niin, että se on lähellä oman totuuden valitsemista tai että rekrytoitu toimittajakunta on peräisin samasta tuutista, jossa on samanlaiset mekanismit selittää maailmaa.

    Ja jos näin on, on ihan samalla tavalla luonnollinen tarve vaihtoehtomedialle, joka olemattomin resurssein tuottaa huteja mutta myös tärkeitä täydentäviä osumia.

    Maa jossa ei ole aitoa opposition ääntä ei ole aidosti demokraattinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tästä samaa mieltä. En ymmärrä ihmisiä, jotka jättävät valtamedian seuraamatta, koska se on täynnä hyvää journalismia ja toki myös niitä katvealueita, jotka ovat myös ideologisia valintoja. Mutta en ymmärrä niitäkään, jotka luulevat että vaihtoehto-/ kansalaismedia olisi valeuutisia ja osaamattomuutta. Valtamedia on luonut tarpeen muunkinlaiselle journalistiikalle, jo aihepiirien valinnan vuoksi.

      Minulle on tärkeä osa vapaata omaa aikaa, että voin kuunnella esimerkiksi Yle Puhetta. Sieltä tulee paljon ajattelemisen aihetta ja tietoa, josta jäisin muutoin paitsi. Joidenkin toimittajien omat sitoumukset huomaa, mutta mitäpä tuosta.

      Poista
    2. Yleensä vaihtoehtomedian ja valeuutiset toisiinsa muitta mutkitta yhdistävät ihmiset eivät käy korkeintaan kuin muutamalla klikkauksella vilkaisemassa mitä siellä on. Sen jälkeen voi sitten sylkäistä.
      (Tässä näkyy toki myös mv-lehden ikävä jälkivaikutus.)
      Jää tunnistamatta miten monipuolisia ammattilaisia sielläkin töitä tekee.
      Ja miten se kuuluisa "medialukutaito" voisi edes kehittyä ellei itse tunne sitä mediaa todella mitä haluaa arvostella.
      Medialukutaito ei ole yhtä kuin lista sivuista joita ei pidä avata.

      Toinen pointti on toimittajien koulutus. Unohtuu että isoissa mediataloissa on pilvin pimein duunissa muitakin kun toimittajakoulutettuja, Ylellä varsinkin.
      Jos puuttuvat toimittajaopinnot ovat miinus vaihtoehtomedioissa en tajua miksi ne eivät ole sitä valtamediassa.

      Itse olen median suhteen kaikkiruokainen. Luen ja katson kaikkea.
      En suosittele kylläkään sitä ihmiselle joka pelkää maailmankuvansa puolesta.
      Ja yleensä pelkää, jos jo jotenkin aavistaa kuvan hataruuden.

      Mun mielestä "mediapeli" on yksinkertaista: kaikki faktat pöytään.
      Luotan siis ihmisten kykyyn ajatella noiden faktojen perusteella ilman talutusta.

      Poista
    3. Näin on. Ennen kaikkea minusta nykymediaa luonnehtii massiivinen yritys poliittiseen vaikuttamiseen, ihan joka laidalla. Faktat ilmestyvät pöytään (aivan ilmiselviä juttuja lukuun ottamatta) vaikuttamisen motiivien ryydittäminä. Uutiset jotka taustoitetaan tai neutralisoidaan ilmeisintä selitystä sivuun sysäten ovat yleistyneet, joskin tässäkin on skaalaa.

      Poista
  11. DID-asioihin olen törmännytJari sinun kauttasi ja ansiostasi ja viime aikoina myös jossakin määrin työni kautta.
    En koe kuitenkaan tietäväni mitään enkä koe että saisin aikaiseksi edes yhtä virkettä jossa olisi jotakin arvokasta asian suhteen. Kuuntelen esim. sinua mieluummin tässä asiassa.

    (Post-traumaattisuus on tutumpi asia.
    Vasta myöhemmällä iällä tajusin myös sen, että olen asunut elämäni 20 ensimmäistä vuotta ihmisen kanssa jolla oli ko. sairaus kaikkine oireineen. Sielläkin mentiin heikoimpina hetkinä DID-puolelle mutta ei onneksi loppuun saakka. Isäni siis. Monet persoonani outoudet saavat ainakin osittain selityksensä tuota kautta.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jope, en kyllä pidä sinun persoonaasi mitenkään outona, mutta kyllähän meissä kaikissa on omat outoutemme, jotka itse tunnistamme.

      Poista
    2. (Hyvä näin, kiitos. Töissä ja näissä mukavien ihmisten kanssa kohtaamisessa olenkin mallikas ja luotettava.

      Levottomuus on ilmennyt muuten ja muualla. Muun muassa sosiaalisten suhteiden välttämisenä, eristäytymisen haluna, katoiluna. Aina ollut kiire pois tilanteista ja paikoista. Siinä on kadonnut terveellinen lähipiiri ja esim. sukusuhteet, mikä on harmi esim. lapseni vuoksi. Yritän elvyttää jotenkin. )

      Poista
  12. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  13. Jari, hienosti kuvattu DID-ongelmatiikka. Tahdon sanoa sinulle kuitenkin rehdisti, että mitään demonstroimaasi vuoropuhelua selkäsi takana ei ole. Minun puolestani jokainen saa kirjoittaa tänne kommentteja omista lähtökohdistaan enkä sano tätä mitenkään alentuvasti. Jos joskus tulee sivupersoonan näköistä tekstiä, niin sitten voin sen pyyhkäistä pois tai muuta vastaavaa, mutta periaatteessa en ole sensuurilinjalla. Ymmärrän sivupersoonien hallitsemattomuuden. Silloin pääpersoona on kaiketi siinä vastuussa, että pistää näppäimistön pois ulottuviltaan, kun tulee se tunne, että joku sivusta alkaa ottaa valtaa. Toki tämäkin voi tapahtua varmasti ikään kuin liukuvasti. Mutta eiköhän tässä selvitä. On hyvä, että sinulla on keskustelukumppaneita. Sinulla on tärkeitä näkökulmia asioihin.

    VastaaPoista
  14. Rajua tuollainen kuiskailu on varmasti kantaa.
    Tuo on myös kovempaa kuin useille, mulle myös, tuttu epäily omista ajatuksista ja varsinkin sanallisista ilmaisuista.
    Voimia DID-työssä itsesi kanssa Jari!
    Blogisikin kuuluu päivittäisiin lukemisiini jaktuvasti.


    Kun itse aloin kirjoittaa Juhan blogiin ja tänne tunnustan piilotelleeni motiivejani (vai mitä ne on? arvojani? toiveitani? pelkojani?) jonkin verran. Se oli varmaan läpinäkyvää.
    Se johtui siitä että en ollut vielä edes itse täysin sinut omien uusien ajatusteni/havaintojeni kanssa.
    Olinhan vain hetki sitten ollut jonkinlainen kevytpunavärillä värjätty yleishumanisti.
    Sen vuoksi todistelin juttuja epäsuorasti.
    Nyt on toisin.
    Olen sitä mitä olen ja vaikka tännne ammatillisista pakottavista syistä kirjoitan nimimerkillä, olen ilmaissut itseni kaikille pitkäaikaisille keskustelukumppaneille omana itsenäni.
    Minulla on toiveeni ja pelkoni joita en häpeä.

    Kirjallisuus on sitten pääsääntöisesti sellainen vapaa maailma, jossa voi hengittää peloitta, vaikka vahvoja kokemuksia sitäkin kautta edelleen onneksi koen. Ja siinäkin on kysymys ihan viime kädessä totuudesta.

    VastaaPoista
  15. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  16. Husu, Al-Taee, Näkkäläjärvi, Balzar vakavaa rehellisyyden puutetta hyvin vakavissa (mm. rikoasioissa) ja nyt ministeritasolla myös samaa rehellisyysvajetta Paatero(-parka?) ja ehkä jopa myös Rinne.

    Tuo karnevaalirunosi osui kyllä asiaan.

    Muistan kuinka suurella ilolla aina julkaistaan ja jaetaan listoja joista käy ilmi miten epäilyttävää jengiä persuissa on.

    Nyt näyttää kyllä käyvän niin kuin maailmassa useimmiten käy ettei ihminen siellä eikä täällä ole toistaan parempi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, ei ole ihminen toistaan parempi eikä edes ehkä niin hyvä:)

      Demareiden touhu perustuu aika monella tasolla valehtelulle, siltä alkaa näyttää. Mutta sellaista se on kun pitää kynsin hampain roikkua vallassa eikä ole enää oikein mitään annettavaa mihinkään suuntaan.

      Poista
    2. En nyt kiihota koko demariryhmää vastaan, mutta sanonpa vaan että pakka on pahasti sekaisin. Itse odotan jonkinlaista ryhtiliikettä ja suursiivousta. Muutoin demarit ajavat alas paitsi luottamuksen myös kannatuksen. Ennen vanhaan demarit olivat tyyppejä paikallaan, mutta nyt heilläkin on ollut idea hukassa jonkin aikaa. Eivät he osaa tätä identiteettipolitiikkapeliä, ei heillä ole siinä edes niin uskottavaa sisältöä kuin muulla vasemmistolla, jolle myöskin heidän harjoittamansa identiteettipolitiikka tulee kalliiksi, koska esim. persut ovat onnistuneet löytämään paremmin suomalaisiin iskevän identiteettipolitiikan - persuilla nimittäin on omassa identiteettipolitiikassaan kasvupotentiaalia aivan toisella tavalla enkä tarkoita nyt vain pelkästään potentiaalisten äänestäjien määrää, joka sekin on parissa kolmessa vuodessa lähellä 30 %:ia.

      Minulle sopiva identiteettipolitiikka menisi jossakin vasemmiston ja oikeiston välimaastossa, keskellä, järkevissä ja kestokykyisissä ja edustavissa raameissa. No, eiköhän sellaisen seuraava hallitus jotenkin löydä.

      Demareiden "arvopohja" on läpimätä. Valitettavasti. Johtuu paljolti siitä, että he eivät ole a) rehellisiä, b) realistisia ja c) he ovat myös uskomattoman naiiveja uskossaan omaan valtaansa.

      Poista