sunnuntai 17. marraskuuta 2019

Nainen tai viisitoista minuuttia



Mitä tekisit naisen kanssa viisitoista minuuttia?

Mitä tekisit naisen hyväksi viidessätoista minuutissa? Riippuu sinusta

ja naisesta. Nainen on niin usein kauneimmillaan.

Kun hän notkistaa selkänsä tahattomasti, venyttelee

ja paljastaa siten pyöreät rintansa. Hymyilee päälle vienosti

etkä tiedä mikä hymyn tarkoitus on. Ei nainen ole pelkkä ruumis.

Minä olen malja kaikkien naisten kunniaksi.

Minä en ole nainen enkä neutri. Myönnän suoraan: haluan naista,

toki nykyisin olen oppinut olemaan toisinkin. Mikä tämän ratkaisee?

Onko luonne tärkeä? Minusta ei. Naisen luonne on tärkeä

lähinnä silloin, kun hänen kanssaan on elettävä. Mutta niin on kenen hyvänsä

ihmisen, jonka kanssa tahtoo elää. Jos naisen luonne on ilkeä ja vittumainen,

ei edes nainen ihanana fyysisenä olentona sitä pelasta.

Ei nainen sinänsä kaipaa apuamme sen enempää kuin muukaan luomakunta.

Ei nainen ole vajaa, täytettävä, eikä sitä ole mieskään, kenties.

Mutta hyvin ihmiset täydentävät toisiaan ja tyhjentävät myös.


On vaikea kirjoittaa naisesta, koska ei ole naista sinänsä.

Olisi veikeä kirjoittaa monenlaista, mutta tämä on julkinen tila.

Moni ajattelee, että elämä ratkeaa kun saa naisen ja saa naista.

Tämä pätee tiettyyn pisteeseen. Sitten alkavat ne tavalliset takkuamiset

niin kuin aina. Se mikä tyydytti ei enää tyydytä. Ihmisetkin voivat muuttua tavaroiksi,

mikäli asenne on se, että kaikkea tulee loputtomasti.

On ihana olla naisen kanssa pitkään, sängyssä ja muutoinkin. Mutta se ei ole

itsestään selvää. Ovatko naiset sitten viisaampia kuin me, miehet?

En ole huomannut, mutta ehkä se johtuu siitä, että olen mies. Ihmiset

ovat viisaampia. Naisestakin on tultava ihminen niin kuin miehestä.

Kun kaksi ihmistä löytävät toisensa, kaikki synkkaa. Ja sitten, niin voi olla,

että ei enää ole niin. Mitä ihmiset luovuttavat, kun he luopuvat jostakin,

eivätkö he luovu näkemästä, eivätkö he pelkää kokevansa jotain muuta

kuin ennen sillä jokin muu saattaa olla toista kuin viriili, ikuinen nuoruus.

Pohtivatko naiset tällaisia, etsivätkö he ystävää? Etsivätkö naiset ystävää

vai takaajaa, tapojen ja tavaroiden? Naisia on jokaiseen lähtöön,

ei kannata lähteä ihan jokaiseen. Onnen myyri on se mies, joka kunnon

naisen löytää. Ovat harvassa niin kuin kunnon miehet. Kirjoitan

tätä nyt omasta kohdastani, en kuvittele kaikkia mahdollisuuksia,

koska yhdelle ihmiselle niitä ei ole lukemattomia. Myös naisten kanssa pidän

asioista niin kuin ne toistuvat. Nainen ei ole minulle mysteeri,

mutta elämä on, myös elämä naisen kanssa. Aika käy vähiin.

Mitä tekisit naisen kanssa, jos aikaa olisi minuutti? Minä suutelisin

ja sanoisin, että rakastan, jatketaan tästä.


*Runo syntyi ajassa 17.49-18.04. En korjannut mitään, paitsi jos huomasin kirjoittavani väärin jonkin sanan. Siitäkään ei tullut lisäaikaa. Eikä siitä, että 16-vuotias tyttäreni tuli kyselemään, mitä kirjoitan ja jouduin hätistelemään hänet pois ja rytmi katosi.





24 kommenttia:

  1. Minä en ole nainen enkä neutri. Myönnän suoraan: haluan naista,

    toki nykyisin olen oppinut olemaan toisinkin.

    -

    Moni ajattelee, että elämä ratkeaa kun saa naisen ja saa naista.

    Tämä pätee tiettyyn pisteeseen.


    -

    Ei nainen ole vajaa, täytettävä, eikä sitä ole mieskään, kenties.

    Mutta hyvin ihmiset täydentävät toisiaan ja tyhjentävät myös.

    -

    Naisestakin on tultava ihminen niin kuin miehestä.

    VastaaPoista
  2. Nuo em. kohdat osuivat täällä päin maata--.
    Oma naiseni on mukava, ja minulle juuri sopiva. Ja edelleen, rakas.

    VastaaPoista
  3. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, tavallisesti korjailisin ja parantelisin tätä paljonkin, mutta antaa olla noin.

      Esitysehdotuksesi on hyvä. Pitäisi lukea sopivan hitaasti ja mietiskellen.

      Poista
  4. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  5. Hyvää reipasta urheiluhenkeä Vesalta, kun vastasi Jarin heittämään haasteeseen.

    Meidän perheessä ja piiristä josta olen tullut ja jossa kasvanut, paras todistus mitä kukaan saattoi jostakin toisesta sanoa oli, ettei se ja se, kuka milloinkin, ollut "ylpee." Se sopii tähänkin.

    Itse asiasta se, että nainen on tosiaan ihminen. Miehen ominaisuuksia, ja naisen ominaisuuksia tarvitaan, ne ovat todella myös erilaisina olemassa, mutta parhaimmillaan nainen on... ihmisenä. Tuo teema tuli tuosta runosta esiin vaikka onkin 15 minuutin pikaruno.

    Muutenkin tuo "tehtävä" oli hauska, koska aikaraja.
    Legendan, ja ilmeisesti myös tosiasioiden, mukaanhan Kerouac kirjoitti Matkalla-romaanin yhdellä vedolla, suoraan kerralla alusta loppuun.
    No, lopputulos vaikutti minut 17-vuotiaana, muttei enää, heh.

    Olen aiemminkin kuitenkin sanonut että nykykirjailijat hinkkaavat teoksiaan liikaa. Kukaan ei jaksa hengästymättä lukea romaania jossa jokainen virke on teos jo itsessään. Vähän löysää sinne sekaan ja lopputulos on parempi. Sakemannit osaavat se hyvin.

    VastaaPoista
  6. Joo, tällaisiin haasteisiin on kiva vastata. Luin tekstin nyt uudelleen ja osaisin heti tehdä siitä paremman, mutta tätä en ala hinkata. Voitte heittää joskus jonkin lisähaasteenkin jos siltä tuntuu. Mukava kirjoittaa vain mitä mieleen juolahtaa, vaikka toki sitä myös jotenkin autopilot päällä myös rakentaa tekstiä silloinkin kun ei ole aikaa miettiä.

    Ihmisen kanssa pärjää, jos on pärjätäkseen. Vaikka olen hetero, en ajattele ihmisiä ennen kaikkea sukupuolten mukaan. Tahdon, että ympärillä on hyviä tyyppejä. Usein tämä kai lopulta tarkoittaa sitä, että on riittävästi yhteistä, syitä olla yhdessä. Elämänmitassa tämä on kova koulu. Näkeehän sen siitäkin, miten avioliitot purkautuvat. Joo, en ollenkaan paheksu eroavia, sillä koulu on kova. Tosin nykyisin lähdetään helposti, kun ei jakseta katsoa silmiin itseä ja nähdä omia vikoja eikä tahdota muuttua. Luulen, että suurimmassa osassa tapauksia kyse on tästä. Toki ihmiset menevät myös yhteen usein sen kummempia miettimättä. Alussahan sitä edes sinne päin sopiva on hyvä, kun on fyysistä vetovoimaa ja varsinkin jos se toimii, niin olennaisemmat asiat tai vähintään yhtä olennaiset asiat jäävät taka-alalle. Eletään hormonaalisessa autuudessa.



    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja se autuus loppuu aikanaan, ja silloin alkaa paljastua sellaisia asioita kuin arvot, varsinkin yhteiset arvot ja päämäärät. Sitoutumista toiseen pitää olla, koska ne yhteiset arvotkin ovat sellaisia, että ne eivät välttämättä natsaa heti yksi yhteen siten kuin mulkku pimppaan, vaan pitää tehdä monenlaisia kompromisseja ja pohtia yhdessä, mitkä ovat meidän päämäärät - tässä sitten hiotaan pois särmiä ja "mun oikeuksia" ja "mun vapauksia". Tietenkin sekin on tärkeää, että kummallakin on tilaa olla oma itsensä. Ei saa olla niinkään, että toinen alkaa palautua toiseen jossakin epäluonnollisessa symbioosissa.

      Poista
    2. Ei tietenkään seksikään pitkässä parisuhteessa tarvitse olla huonoa tai tylsää, mutta sillä ei ole enää samaa roolia kuin aiemmin. Kun lukee monia aviokipuiluja, niin seksuaalisten tarpeiden erilaisuus tai seksin puute nousee usein esiin. Tottahan seksuaalisuudella ja seksillä on oma roolinsa, sitä on turha kiistää. Mutta jotenkin liioitellulta tuo rooli tuntuu, ainakin minusta. Maailmassa on niin paljon muitakin juttuja, joista saa kiksejä. Voi toki olla, että joillakin ihmisillä seksuaalisuus on korkein tapa ilmentää itseään ja olemistaan ja vapauttaan. Voin suoraan sanoa, että minulla ei ole, yhtään seksiä ja seksuaalisuutta väheksymättä.

      Poista
    3. Totta kai seksuaalisuus on yksi tapa kiinnittyä toiseen ihmiseen ja kommunikoida yhteisiä asioita, mutta se on kuitenkin vain yksi keino tai kommunikaation kaista.

      Poista
    4. Omassa pienessä tuttavapiirissä, siis mun puolen piirissä, kaikki muut miehet paitsi minä ovat eronneet. En kuitenkaan pidä sitä minään saavutuksena. On vain mennyt niin että olemme saaneet jatkaa yhdessä selviytymisyritystä elämästä. Jatkoaikaakin on saatu vuosia sitten.
      Itse haluan elää loppuun saakka näin. Haikailun ajat on nekin onneksi ohi.

      En osaa oikein silloin harvoin kun jossakin juttelen näistä vaikkapa miesten kanssa käyttää sanoja "suhde", "parisuhde" tms. Ajattelen että sellainen sanasto jotenkin niputtaa suhteet jotenkin samaan nippuun että niitä voisi vertailla. Aikonani keksin korvikkeen suhteelle ja se on tuo " yhteinen selvitymisyritys"...paino nimenomaan yhdyssanan toisessa osassa. Se kuvaa elämää naisen kanssa. Naisen joka ei ole jokin vastakkainen voima, vaan rinnakkainen.




      Poista
    5. Yhteinen selviytymisyritys on hyvä sana! Juuri tuota se on eri tilanteineen. Jokainen yritys on omanlaisensa ja se asiasta niin hienon tekeekin. Jokaiselle yritykselle toivoo menestystä, siunausta ja pitkää ikää...

      Poista
  7. Satuin lukemaan perättäin tämän: https://www.iltalehti.fi/ulkomaat/a/cd875642-08a3-437d-9c57-bb16d580d90a

    ja tämän:
    https://ranta-ranta.vuodatus.net/lue/2019/11/kirjoitus-pohjalaisessa-tanaan-21-11-2019


    Mikä se oli se sana jolla somessa ilmaistaan, että taas tuo sama ilmeinen ja ei-toivottu näkökulma jota "mä en enää jaksa"? Oliko se "huoh"?

    Minulta pääsi myös noita lukiessa huokaus, mutta käänteisesti. Enemminkin, että "Niin."

    (Sorry Vesa että laitoin yllä olevan naisaiheen perään, mutta oli pakko antaa tunnustusta sinne minne se kuuluu.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jope,

      kommentoin kesken kaiken nimettömänä, kun en jaksa vaihtaa työdrivesta omaan google-tiliin: joo, Jarilta hyvä postaus!

      Viime päivinä on tapahtunut ja tullut ilmi kaikenlaista surkuhupaisaa vaikka kuinka. Ei vaan jotenkin tahdo jaksaa enää kommentoida. En tiedä mitä hyötyä siitä olisi. Mutta näitä tärkeitä asioita ei kannata unohtaa.

      Olikohan se viime päivinä esillä ollut professori Puuronen, joka sanoi, että Suomeen mahtuu pari miljoonaa ihmistä, jos kansainvaellukset alkavat. Se on kyllä sitten moro ilmasto ja yhteiskunta. Ehkä se sitten kuitenkin on kommunistin märkä uni, että kaikilla on asiat lopullisesti päin persettä. Eihän meillä ole täällä mitään rikkauksia, jolla tuollainen määrä ihmisiä elätetään, jos samalla olemme hiilineutraali valtio ja ihmiset on muutenkin kupattu ja verotettu loppuun. Siinä on sitten tulijoidenkin otettava kuokka käteen ja alettava viljellä itselleen sapuskaa. Jos tänne tulee kaksi miljoonaa kehitysmaalaista ja mietimme, mikä satsaus jo nykyään on pitää yllä erinäisiä sosiaalietuuksia Suomessa, niin ei ole enää mitään hyvinvointiyhteiskuntaa. Työssäkäyvillä ja nimenomaan taloudellista jakovaraa tuottavilla aloilla ei ole edes utopiassa mahdollisuus huolehtia tällaisen väestön sosiaaliturvasta. Se että tuleeko tänne esimerkiksi kaksi miljoonaa ihmistä, on sitten ihan toinen juttu. Toivon luonnon ja yhteiskuntamme takia, ettei tule.

      Poista
    2. Puuroseen kiinnittänyt huomiota minäkin. Valitettavasti nämä sosialistiset dreamerit ei ole yksinäisiä huru-ukkoja, vaan niiden ideologiat ovat muuntuneet moniin uusiin ja aika monille tunnistamattomiinkiin muotoihin, jotka menevät läpi siitäkin mistä kommunismi ei mennyt.

      Jarin postaus tosiaan asiaa. Rautalangasta väännetty jylhyys siinä.

      Ruotsi alkaa näemmä tajuta, kun niiden kaikki on hyvin älkää hätääntykö-puolueet alkavat pyytää anteeksi lyhytnäköisyyttään. Toki tämä tulee sinne ihan liian myöhään.
      Nyt kun viimein "järjelle annetaan valtaa" osa fanaatikoista jatkaa samaan malliin valikoitujen todellisuuksiensa puolustamista. Tämä menee saman kaavan kautta kuin Berliinin muuri. Post-tila tulee olemaan kuitenkin vaikeampi hoitaa.

      Kommentointi, vastalauseet, keskustelut kasvoista kasvoihinkin, faktojen kerääminen ja osoittaminen on todellakin useimmiten ihan turhaa työtä. Ihminen valitsee.
      Jos havainnot eivät miellytä, ne ovat antihavaintoja ei-myönnetystä todellisuudesta.
      Kovaäänisimmät öyhöttäjät (oikein) ovat ihastuneet statukseensa.

      Olla kaunis ja ole oikeamielinen, kun keskustelu ilmastosta ja trumpista...

      Poista
    3. Minä olen lukenut vieläkin kommentteja, joissa Ruotsissa tapahtuvat ongelmat ovat äärioikeiston vika ja jopa heidän aikaansaannostaan ja joka tapauksessa äärioikeiston ylläpitämä puheenaihe. Olkoon sitten vaikka niin. Mutta onko vastuullisempaa pitää suunsa kiinni ja loputtomasti kieltää kaikki tuo tai selittää pois?

      Kyllä minäkin uskon Ruotsin vaurauden kestävän vielä pitkään vaikka minkälaista möykytystä. On sitä paitsi todella hyviä alueita, mutta vähitellen tietyt alueet murentuvat. Siitäkin pitäisi kantaa huolta ja miettiä, ovatko ne tosiaan ne natsipellet, jotka tuolla yhteiskuntaa murentavat.

      Tätäkään ei jaksaisi.

      Poista
    4. "Minä olen lukenut vieläkin kommentteja, joissa Ruotsissa tapahtuvat ongelmat ovat äärioikeiston vika ja jopa heidän aikaansaannostaan ja joka tapauksessa äärioikeiston ylläpitämä puheenaihe." Siis mikään tästä ei tosiasiallisesti päde siihen, mitä tapahtuu Ruotsissa, mutta jos joku saa siitä hyvän mielen, niin halvalla saa - onhan toki totta, että oikeisto on ainoa, joka näistä puhuu, Ruotsissa sossut jaksavat vaan valehdella ja tehdä itsestään pellejä koko maan vahingoksi, mutta minkä teet kun ihmiset ovat tyhmiä - ei ole paljoakaan tehtävissä.

      Poista
  8. Toki se kielto jatkuu edelleen ja solidaritet on uskonnoista ja kultaisista vasikoista suurin ja kaunein.

    Siis se solidaarisuus joka on kuin oopiumia paremmalle kansanosalle ja joka ei korreloi katujen, lähiöiden, koulujen ja rikollisuuden kanssa lainkaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On vaikea käsittää miten jotkut ovat niin sokeita. Tuo oopium-vertauksesi on hyvä. Toki myös Zizekin hauska lohkaisu siitä mikä on nykyisin oopiumia kansalle on pätevä omalla tavallaan: oopiumia kansalle ovat nimenomaan oopiumi (huumaavat lääkkeet / mielialalääkkeet) ja kansa (populismi). Minusta populismi kansan kuuntelemisena on kuitenkin parempi kuin kansan tuhoaminen idealistisella höttöpaskalla, joka ei voi edes lähtökohdiltaan toimia. No, ei ole helppoja ratkaisuja tässä.

      Poista
  9. Kuten meille on tarjolla aina vaikenemisen ja unohtamisen mahdollisuus, koko ajan enemmän houkutteleva, on myös kivempi tie. Avaa "kotiteatteri". HBO.Netflix. Viaplay. Ja mitä niitä on. Siellä on sisältötarjontaa koko ihmisen elämän ajaksi. Elää katsoen. Ei ole unta elämä, katso, katso, katso (Lorcaa muunnellen).

    Ruotsissa ei ole silloin mitään vikaa eikä paha kakku tule meille koskaan ja väestönkasvu- ja liike pysähtyy noin vuonna 2120.
    Twitterissä tässä sitten kiva linkkaus tv-sarjojen suosittelun ohella.


    (Olen minäkin tv-sarjoja suositellut; en ole kummempi, mutta olenkin osa ongelmaa enkä ratkaisua.)

    VastaaPoista
  10. Hyvä. Jos populismi on kansan kuulemista, niin kannatankin populismin "nousua" ihan avoimesti tästä lähtien.

    VastaaPoista
  11. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  12. Jari, myös minä alan vieraantua. Yritin kuitenkin vielä kerran...

    Yritin etsiä tuotannostani kohtia, joita sensuroida ja pyytää taannehtivasti anteeksi, mutta en löytänyt.

    Koska en löytänyt syytä anteeksipyyntöön menneisyydestä, ajattelin pyytää anteeksi etukäteen.

    Pyydän anteeksi, että en usko maailman muuttuvan paremmaksi ja kapitalismin murenevan vaikka minä muuttuisin noita-akaksi tai Mannerheimia vihaavaksi professoriksi.

    Anteeksi.

    VastaaPoista