lauantai 2. marraskuuta 2019

Läpäisyjä



Yksilöiden, yhteisöjen, kulttuurien, jopa valtioiden rajojen tulee olla huokoisia ja sitä ne ovat, mutta jotta olisi jotain kestävää ja toimintakykyistä, niitä ei saa läpäistä miten tahansa eikä mikä tahansa. Identiteetti vartioi läpäisevyyttä, mielekkyys valvoo läpäisevyyttä, mielenterveys asettaa rajoja. Siellä missä ei ole tietoa rajoista ja varjelevasta, turvallisesta ääriviivasta, on kaaosta. Vain se, joka on menettänyt mielensä, voi jättää rajat sikseen, vartiotta, sillä hän on menettänyt juuri nämä rajat. On myös mielipuolisuuden muotoja, joissa rajat siirtyvät aina vain kauemmas, kunnes niitä vartioivat ne, joiden käsiin vartiointia ei pitäisi koskaan jättää - rajoja vartioi itse kauhu, hyökkääjän ja läpipäästäjän voima.*

*Tämä ajatus Jarin blogitekstien inspiroimana.




4 kommenttia:

  1. (Jarilla siellä kolmekin kirjoitusta aiheesta, joista syntyy ehyt kokonaisuus.)

    Rajattomissa maissa asuu myös monella tapaa rajattomuuden ihanteeksi ottaneita ihmisiä.
    Samaan aikaan vielä ideaali yhteensulautumisesta maanosan tasolla mutta samalla myös ideaali täydestä subjektiivisuudesta.
    Vaikuttaa sekavuustilalta.

    Onkohan myös perheen käsitteen monella tapaa uudelleen arvioinnilla jonkinlainen yhteys kansallisvaltioiden purkamishalulle?
    Tämä ajatus tulee mieleen jos yhdistää maansa perheeseen.
    Koti ja isänmaa...äidinkieli...
    Jatkumoiden katkeaminen. Ja tuo rajattomuuden idea.
    Maanosa ihanteena jossa suurin osa yksieläjiä maissa jotka laimenevat rajoiltaan ja olemukselliselta sisällöltään?
    Perhe joka ei ole enää yhteiskunnan ensimmäinen solu. Maanosa ilman valtiosolujaan...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jope, mutta sehän on luonnollista pistää kaikki entiset yksiköt päreiksi. Itseänikin tässä ihan hävettää, kun olen ollut naimisissa vain yhden naisen kanssa ja lapsiakin on vain hänen kanssaan. Monet seikkailut odottaisivat tälläkin rintamalla kun vain uskaltaisin heittäytyä... Monessa muussakin suhteessa olen eittämättömän vanhanaikainen. Olisi mahtavaa jos kaikki uskaltaisimme päästää hiukan irti, nähdä toiset ihmiset ja yhteiset mahdollisuudet, katsoa mitä tapahtuu, kun jätämme menneen taakse.

      Poista
  2. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista