perjantai 29. marraskuuta 2019

Bussin (alle) ohjaamisen taidosta


Kuunnelkaa tämä enteellinen alkumusiikki alkukesältä. Ja tämä loppusyksyltä. Mainioita sanoituksia ja sovituksia Hovimuusikko Ilkalta.

Sitten kysymyksiä kyseisestä bussikuskista: Tarkoittaakohan "Meillä taitaa olla sama matka" myös kuskia itseään?

Miten nolo voi olla kuski, joka tyrkkää avustajansa bussin alle ja jatkaa matkaa ajamalla tämän yli... Näin toimii äijäfeministi?

Jos kuski ei nyt itse huomaa, niin taitaa olla tie aika huonossa kunnossa tästä eteenpäin ja bussi myös, kuskin ajokunnosta puhumattakaan...

Mitenköhän bussikuski kuvailisi omin sanoin sanaparia poliittinen ihmiskilpi?








torstai 28. marraskuuta 2019

Kohtauksia




"Pillu maksaa", sanoi ihmiskauppaneuvos ja korotti panoksia.





Liisa tunsi vieläkin hänen kätensä ympärillään. Sitä mukaa kuin Liisa oli hengittänyt sisäänpäin, mies oli puhunut yhä vuolaammin ja Liisa oli alkanut erottaa sanoja, jotka toistuivat. Ne eivät puhuneet rakkaudesta.






Nuori romanialaisnainen riisui huivinsa ja avasi hiukset. Miehen karvojen peittämä rinta kohoili vuoteella. Juuri kun nainen kumartui ja tarttui kenkänsä nauhaan, hän kuuli pielukselta matalan äänen: "Älä, pidä ne jalassa."






"Nyt ei ole aika miettiä, miten tämä oli mahdollista, sillä tässä järjestelmässä tämä on mahdollista milloin tahansa", sanoi neuvonantaja ja jatkoi: "On aika häivyttää jäljet ja ohjata etsintä toisaalle. Tässä tapauksessa harkitsisin jopa uutta, kevyempää mutta huomion puoleensa vetävää skandaalia, josta pystymme selviämään..." "Ideoita?", sanoi ministeri. "Ehkä jotakin, josta saamme lopulta myös sympatiat puolellemme."



keskiviikko 27. marraskuuta 2019

Pussauskoppi



Klaanikulttuuri ja kansalaisyhteiskunta
ne yhteen soppii
huomenna pannaan pussauskoppiin
sieltä kuuluu niks ja naks
syntyypä demarilaps

Kuka hankkii nyt Veijolle pillua
saa Veijo kahleissaan killua
on selitysten hanat tukossa
kuin Belsazarin pidoissa

Suomi tarvitsi omaa Epistä
ei monokulttuurin depistä
multikulti ja mukaan otettu
kuin Veijon tyttötalli

Oli taustalla suuret satraapit
Tarja Paavo ja Pekka ja Lissukin
oli tarkoitus loihtia unelma
ja leipoa uusi Drom-proffa

Ja kun Hyvyydet herutti euroja
niin Veijo kusetti kaikkia
ja jos epäiltiin tarvi vaan karjaista
"Turpa kiinni, rasisti!"

Hetki tätäkin stooria kelaile
ja mielessäs oppi sen peilaile
Poliittinen korrektius
syö ihmistä rotan lailla



tiistai 26. marraskuuta 2019

Erään puolueen nimi



Viimeaikaisia yhteiskunnallisia tapahtumia seuratessa tulee mieleen, että erään puolueen uusi nimi voisi olla valeh... ei kun siis vaihtoehtoisten totuuksien puhujien klubi, jolla taitaa olla myös ihan oma vaihtoehtotodellisuutensa, joskaan he eivät näytä ottavan itsekään selvää mikä se on...

Osin SDP alkaa merkitä sosialistidementikkojen puoluetta, vai pitäisikö olla reilusti DSP eli dementoituneitten sosialistien puolue...

Pieni puhdistuksen paikka vaan mistä puhdistajat ja uudet johtajat ilman vallan menetystä?

Tämä puolue jätti monia asioita kertomatta eduskuntavaalien alla ja on nyt ainakin osin sen vuoksi pääministeripuolue...

No, kyllä ne todelliset nykykarvat alkoivat pikku hiljaa paljastua: tällaista on valta ja siinä kiinni riippuminen vaikka hallinta todellisuudesta on hukattu hyvin monella tasolla...

En tosin usko, että yksikään muukaan toimija on immuuni vastaaville vehkeilyille, kunhan riittävästi sokaistuu omasta vallastaan ja uudistuneista aatteistaan, mutta SDP näyttää ajavan itseään todella pahasti rotkoon sillä yhteisellä bussillaan.

Oikeusvaltion ja hyvyyden puolesta ja sillä tavalla...

Kepulipuolue Kepu saa todellisen haastajan vasemmalta laidalta... Kummallakin sama (kannatus)suunta... Äänestäjiä siirtyy luultavasti jonkin verran Vasemmistoliiton kyytiin, mutta ehkä enemmän Vihreiden ja Persujen kyytiin. Osa varmaan jatkaa matkaa Antin kanssa rotkoon.

Vasemmistoliiton tulevaisuuden poliittinen vaikutuskyky on melko lailla kiinni SDP:ssä ja Vihreissä. Li on suosittu, mutta puolue ei, eikä tuolla asemalla tarjota vaihtoehtoja tai edes päästä vaikuttaman varsinkin jos SDP floppaa. Vihreät kyllä porskuttaa ja vie osansa vasemmistosta, ja Persut porskuttaa, siltä tämä nyt näyttää.









Synkkä pedagogiikka



Vaikka Veijo Baltzarin kulttuurienvälisen kokemuspohjaisen pedagogiikan viime vaiheet eivät näytä tuottaneen aivan niitä tuloksia, joita tietyissä piireissä odotettiin, olen varma, että Suomessa nähdään jatkossakin vastaavaa, yhteiskunnan kehittämisen kannalta tärkeää ajattelua ja toimintaa. En yllättyisi, jos tukijoukot löytyisivät sieltä mistä tähänkin saakka.

Ironinen osuus päättyy tähän...

Olen iloinen, että monet tytöt olivat itse älynneet tai saaneet voimia lähteä tämän rasvaisen äijän kourista. Luulen, että muitakin tapauksia tulee jatkossa esiin, joskaan ei välttämättä juuri teatterista.

Jos osaisin ennustaa uusia tuulia, sanoisin, että seuraava humpuukin lähde voi yhtä hyvin olla jonkin sortin noitapedagogiikka kuin kulttuurienvälinen kokemuspohjainen kasvatustyö. Tyttöjen välisenä voimaantumisena ja puoliperformatiivisena höpsöttelynä se ei ajaudu välttämättä tismalleen samanlaisiin vaaroihin kuin Baltzarin kultti, mutta neuvoisin herkkiä ihmisiä pysymään kaukana kaikenlaisista noitaliitoista.

Ihmisten välinen luottamus on elinehto, mutta samalla tulisi muistaa, että tuskin mikään muu kokemus on yhtä yleinen kuin petetyksi joutumisen kokemus. Jospa ihmisten välillä olisi enemmän lämpöä ja rakkautta eikä taistelua vallasta. Silloin myös terve järjenkäyttö saisi enemmän tilaa.

Aika pitkältihän näiden traagisten tapausten juurilta löytyy rikkinäisten, herkkien, sinisilmäisten tai rakkautta vaille jääneiden ihmisten yritys löytää jokin tasapainon, merkityksen ja mielihyvän lähde elämäänsä. Näitä ihmisiä kaikenlaiset saalistajat tai omaan narsistiseen humpuukiinsa uskovat osaavat etsiä ja löytää ja kahlita monin tavoin. Vahingot ovat mittavia.



perjantai 22. marraskuuta 2019

Sillalla (jotenkin klassisesti)




Kuolleita lehtiä menneissä vesissä ja menevissä

ja niissä, jotka pyörteilevät takaisin;

mutta tämän päivän ihmiset eivät ole

eilispäivien ihmisiä,

vaikka he yhä nojailevat sillan kaiteeseen

ja huokailevat tuskasta ja ihastuksesta,

kun meren värit liikahtavat horisontissa

ja virran lehdet vasten pohjan kiviä repeävät.



sunnuntai 17. marraskuuta 2019

Nainen tai viisitoista minuuttia



Mitä tekisit naisen kanssa viisitoista minuuttia?

Mitä tekisit naisen hyväksi viidessätoista minuutissa? Riippuu sinusta

ja naisesta. Nainen on niin usein kauneimmillaan.

Kun hän notkistaa selkänsä tahattomasti, venyttelee

ja paljastaa siten pyöreät rintansa. Hymyilee päälle vienosti

etkä tiedä mikä hymyn tarkoitus on. Ei nainen ole pelkkä ruumis.

Minä olen malja kaikkien naisten kunniaksi.

Minä en ole nainen enkä neutri. Myönnän suoraan: haluan naista,

toki nykyisin olen oppinut olemaan toisinkin. Mikä tämän ratkaisee?

Onko luonne tärkeä? Minusta ei. Naisen luonne on tärkeä

lähinnä silloin, kun hänen kanssaan on elettävä. Mutta niin on kenen hyvänsä

ihmisen, jonka kanssa tahtoo elää. Jos naisen luonne on ilkeä ja vittumainen,

ei edes nainen ihanana fyysisenä olentona sitä pelasta.

Ei nainen sinänsä kaipaa apuamme sen enempää kuin muukaan luomakunta.

Ei nainen ole vajaa, täytettävä, eikä sitä ole mieskään, kenties.

Mutta hyvin ihmiset täydentävät toisiaan ja tyhjentävät myös.


On vaikea kirjoittaa naisesta, koska ei ole naista sinänsä.

Olisi veikeä kirjoittaa monenlaista, mutta tämä on julkinen tila.

Moni ajattelee, että elämä ratkeaa kun saa naisen ja saa naista.

Tämä pätee tiettyyn pisteeseen. Sitten alkavat ne tavalliset takkuamiset

niin kuin aina. Se mikä tyydytti ei enää tyydytä. Ihmisetkin voivat muuttua tavaroiksi,

mikäli asenne on se, että kaikkea tulee loputtomasti.

On ihana olla naisen kanssa pitkään, sängyssä ja muutoinkin. Mutta se ei ole

itsestään selvää. Ovatko naiset sitten viisaampia kuin me, miehet?

En ole huomannut, mutta ehkä se johtuu siitä, että olen mies. Ihmiset

ovat viisaampia. Naisestakin on tultava ihminen niin kuin miehestä.

Kun kaksi ihmistä löytävät toisensa, kaikki synkkaa. Ja sitten, niin voi olla,

että ei enää ole niin. Mitä ihmiset luovuttavat, kun he luopuvat jostakin,

eivätkö he luovu näkemästä, eivätkö he pelkää kokevansa jotain muuta

kuin ennen sillä jokin muu saattaa olla toista kuin viriili, ikuinen nuoruus.

Pohtivatko naiset tällaisia, etsivätkö he ystävää? Etsivätkö naiset ystävää

vai takaajaa, tapojen ja tavaroiden? Naisia on jokaiseen lähtöön,

ei kannata lähteä ihan jokaiseen. Onnen myyri on se mies, joka kunnon

naisen löytää. Ovat harvassa niin kuin kunnon miehet. Kirjoitan

tätä nyt omasta kohdastani, en kuvittele kaikkia mahdollisuuksia,

koska yhdelle ihmiselle niitä ei ole lukemattomia. Myös naisten kanssa pidän

asioista niin kuin ne toistuvat. Nainen ei ole minulle mysteeri,

mutta elämä on, myös elämä naisen kanssa. Aika käy vähiin.

Mitä tekisit naisen kanssa, jos aikaa olisi minuutti? Minä suutelisin

ja sanoisin, että rakastan, jatketaan tästä.


*Runo syntyi ajassa 17.49-18.04. En korjannut mitään, paitsi jos huomasin kirjoittavani väärin jonkin sanan. Siitäkään ei tullut lisäaikaa. Eikä siitä, että 16-vuotias tyttäreni tuli kyselemään, mitä kirjoitan ja jouduin hätistelemään hänet pois ja rytmi katosi.





Henkinen ammattisi?


Vaimo teki minulle aamulla testin henkisestä ammatistani.

Lopputulos yllätti: Kirjailija.

Sitähän tässä toteutan, harrastuspohjalta menty jo vuodet 2007-2019.

Vantaa (2007), Termini (2009), Kuka ampui Ötzin? (2012), Karhunkivi (2016), Valekuolleet (2017), Hämärä ei tanssi enää (2019). Ötzin ja Karhunkiven välissä harrastuspaikan otti metsänraivaus ja mökin rakentaminen.

Ajattelen, että ihan hyvin voisin kirjoittaa  viisi tai kuusi teosta lisää, jos aikaa riittää.

Jos menen samaa tahtia, olisin tuolloin kuusikymppinen. Siihen mennessä lainat on hoidettu ja lapsista nuorinkin on ollut jo hetken maailmalla. Tuotantoa olisi 10-12 teoksen verran. Ehkäpä silloin voisin ryhtyä päätoimiseksi kirjailijaksi. Mutta kukapa tietää, millainen maailma on tuolloin, vuonna 2031.

Jos kaikki olisi jotenkin kuosissaan ja aloittaisin varhaisella 2030-luvulla, ehtisin toimia kirjailijana vielä parikymmentä vuotta, mikäli henkinen ja fyysinen vointini sen mahdollistaisi.

Koska haaveita ei kannata lykätä hamaan tulevaisuuteen, menen päivä kerrallaan harrastuspohjalta.



torstai 14. marraskuuta 2019

Lauri Tähkän pari vetoa



En ole seurannut Vain elämää -ohjelmaa. Radiosta on kuitenkin tarttunut korvaan pari Lauri Tähkän vetoa. Minusta hän esittää uskomattoman hienot versiot kappaleista, jotka eivät ole minua aiemmin pysäyttäneet. Ensin kiusatuksi joutumista käsittelevä Antti Tuiskun Blaablaa (en kuule sanaakaan) ja toiseksi Maija Vilkkumaan se tavallinen tarina Liian kauan. Ymmärrän Tähkän jutut siltä pohjalta, että niin laulaminen kuin kirjoittaminenkin on usein versiointia ja kunnianosoitusta jollekin aiemmalle. Tulkitsemalla sitä mikä jo on syntyy uutta ja omanlaista.


Miten Afrikan tyttöjä suojellaan?



Miten Afrikan tyttöjä suojellaan? En todellakaan tiedä, miten se voisi tapahtua käytännössä, mutta tiedän muutaman periaatteellisen lähtökohdan. Niihin ei kuulu se, että raahataan vanhuksia oikeuden eteen Suomessa.

Afrikan tyttöjen tilanne on kaamea. He joutuvat käytännössä liian usein synnytyskoneiksi. Mitä auttaa, että on synnytyskone, joka osaa lukea? Mitä auttaa, että yhteiskunnat lukevan ja synnyttävän teinin ympärillä ovat romahdustilassa?

Koko patriarkaalinen asetelma, jossa naisen tehtävä on tyydyttää miehensä tarpeet ja tuottaa jälkeläisiä, tulisi murtaa. Pitäisi aloittaa laajamittainen Afrikan miesten koulutus yhtä aikaa naisten koulutuksen kanssa. Tulisi painostaa YK:ta vaihtamaan GCM:n kaltaiset taatut väestönsiirtosopimukset väestösopimukseen, joka rajoittaa ihmisten määrää ja antaa heille syyn pysyä kotiseuduillaan. Pitäisi tukea yhteiskuntien rakentamista, toki sellaisin ehdoin, jotka soveltuvat paikallisiin oloihin ja kestävään kehitykseen.

Oikeusoppineet voisivat käyttää energiaansa tällaisten hankkeiden edistämiseen sen sijaan, että yrittävät vaientaa ajattelevat ihmiset ja ennen kaikkea poliittisen vastapoolinsa.


Pentti Linkola oikeuteen?



Odotan jännityksellä joutuuko kahdeksankymmentäkuusivuotias Pentti Linkola oikeuteen ajattelunsa vuoksi eli tarttuuko valtakunnansyyttäjä niihin puheisiin, joita eräskin ihmisoikeusoppinut on esittänyt. Elämme todella mielenkiintoisia aikoja. Suomen harvoihin aidosti vihreisiin julkisuuden ihmisiin kuuluva Linkola on kenties vihapuhe(näytös)oikeudenkäynnissä siksi, että esittää asiansa tavalla, joka ei sovi ihmisoikeusajattelijan pirtaan. Linkola on puhunut näin vuosikymmenet, mutta kenties nyt on vihdoin yhteiskunnallisesti kypsä hetki saattaa hänet oikeuden eteen.

Minusta kyse on siitä, että tietyt ihmiset eivät kestä kuulla sitä, että maailman kirjat ovat sekaisin, niin sekaisin, ettei mikään yksinkertainen utopia, varsinkaan ihmisoikeusoppineiden omat utopiat ja analyyttisesti ajatellen aivan helvetinmoiset käsitesotkut, niitä korjaa. En tiedä, onko kyse edes Linkolasta vai siitä, että joillakin ihmisillä on kiire ottaa julkinen tila haltuun ja betonoida keskustelu ja mielipiteidenilmaisu sellaiseksi, että se hyödyttää ennen kaikkea heidän omaa maailmankuvaansa. Joka tapauksessa viesti on selvä: Me voimme vaientaa kenet tahansa haluamme.

Ihmisoikeusoppineen tulisi ymmärtää, että Linkola ei ajattelussaan lähde ihmisen rajoittamattomista oikeuksista vaan biosfäärin kokonaisuudesta. Biosfäärin kokonaisuudessa on kyse ihmislajin ja muiden lajien suhteista. Tällöin myös ihmislajin edustajien määrä ja elämäntapa ratkaisee.

Linkola ei voi yksityisillä mielipiteillään mitenkään loukata afrikkalaisia eikä myöskään juurikaan vaikuttaa afrikkalaistyttöjen kohtaloon.

Vaikka emme pitäisi jostakin mielipiteestä, ei ensimmäinen reaktio tulisi olla sen kriminalisoiminen tai oikeuteen haastaminen. Ei minuakaan loukkaa se, että tietyt ihmiset yhä kannattavat aatetta, joka on tappanut yli 100 miljoonaa ihmistä ympäri maailman aivan lähihistoriassa, mutta ihmettelen kovasti, mikä saa ihmiset yhä uskomaan tuohon aatteeseen tai johonkin sen versioon.

On tietenkin historian valossa kiistämätön tosiasia, että tähän asti nähdyn kommunismin kaltainen aate olisi omiaan saattamaan ihmiskunnan yhä yhtenäisemmäksi ja vähälukuisemmaksi, mikäli tulevan kommunismin toimintamekanismi olisi sama kuin sadan edeltävän vuoden ajan.

Jos maailmassa olisi ollut moderneja kommunisteja (ja natseja) jo ajanlaskun alussa ja he olisivat siivonneet epämiellyttäviä ihmisiä pois planeetalta samaan tahtiin kuin viimeisen sadan vuoden aikana, niin miltei pari miljardia ihmistä olisi tapettu pelkän rauhan ja tasa-arvon saavuttamisen tähden. Siinäpä taustamaailmankatsomusta käytäntöön pantuna -- no, vasta 1900-luvullahan maailman väkimäärä on käynyt sellaiseksi, samoin kuin tekninen osaaminen, että massamurhat ovat toteutuneet tässä mitassa eli ei tuo minun laskelmani mitenkään tieteellinen ole. Niin ja on siinä tarvittu mielipuolisen raakoja johtajiakin ja pelolla hallitsemista, että kommunistit (ja natsit) ovat saaneet aikaan nuo ruumismäärät. Hyvät hallitsijat olisivat saaneet aikaan hyvää kommunismia, niinhän se menee... Vähän niin kuin hyvät natsit olisivat saaneet aikaan hyvää kansallissosialismia...


*

Itse ymmärrän Linkolan puheet siten, että valtavaan väestöräjähdykseen ei auta se, että esimerkiksi afrikkalaisille taataan eurooppalaisten kaltaiset kuluttajanoikeudet -- se merkitsee ekokatastrofin lopullista toteutumista. Eihän Linkola tahdo nähdä eurooppalaisiakaan kuluttajina, koska se edistää planeetan tuhoa. Tästäkin hän on puhunut järjestelmällisesti ja itse elänyt puheidensa mukaan. Jokainen voi miettiä Linkolan sanoja hänen omaa elämäntapaansa vasten. Jos ne loukkaavat jotakuta, kannattaa miettiä, miten oma elämäntapa loukkaa luontoa ja monien ihmisten elinoloja myös Afrikassa.

Mutta niin vain voi käydä, että Linkola on yksi niistä ihmisistä, jotka ennen kuolemaansa kokevat, mitä on kun hyvä ihminen päättää, että toinen ihminen on väärässä ja vaarallinen -- ei väliä sillä, mistä kokonaisuudesta väärässä olevan ihmisen sanoissa on kyse.


*

PS. Minusta Afrikan tyttöjä tulee kouluttaa. Se luo toivoa ja mahdollisuuksia. Eli tässä olen eri mieltä Linkolan kanssa. Mutta siitä olen samaa mieltä hänen kanssaan, että pelkällä koulutuksella ei väestöräjähdystä peruuteta. Se vaatisi myös miesten uudelleenohjelmointia. Se vaatisi globaalia väestösopimusta. Siinä olisi ihmisoikeutta jokaiselle ja oikeutta myös biosfäärille. On suuri harha, että maailma pelastuu kun ihmiset koulutetaan ja heistä tulee tiedostavia kuluttajia. Planeetan kantokyky ei riitä 10 miljardin tiedostavan kuluttajan mukavuudenhalun ruokkimiseen.

PS 2. Minusta Linkolan oikeudenkäynti ja mahdollinen tuomio vertautuisivat pienoiskoossa ja aikaan suhteuttaen Sokrateen ja Jeesuksen oikeudenkäynteihin, vaikka eivät kenties merkittävyydessään yltäisi samaan. Olisipa kuitenkin oikein laatukuva moraalisesti nuhjuisesta nykyajastamme. Jos valtakunnansyyttäjä on looginen, myös Linkolan puheet tutkitaan nykystandardien valossa, niin pimeästi kuin tämä valo valaiseekin asiat. Tämänhetkisen oikeuskäsityksen ja -käytännön perustoilta voi tosin käydä myös niin, että Linkolan puheet eivät johda oikeusprosessiin. Suoraan sanoen minua ei ihmetyttäisi sekään, että puheita ei tutkittaisi. Tällainen päätös paljastaisi lopullisesti ajattelun kaksoisstandardit sekä eri ryhmiin kuuluvien ihmisten erilaisen kohtelun. Pelkään, että edes tätä ei tunnistettaisi tai tunnustettaisi.












keskiviikko 13. marraskuuta 2019

Kaksi ajatusta



Jo varhain oivalsin elämän koostuvan kahdesta vastakkaisesta tekijästä: sanoista, jotka voivat muuttaa maailmaa, ja itse maailmasta, jolla ei ole mitään tekemistä sanojen kanssa.

(Yokio Mishima)

Maailma on hajonnut ja vaikea, mutta eivät ihmiset tahdo nähdä tätä vaan yhä eheämmän ja yhä utopistisemman ideologian, joka etääntyy askel askelelta maailmasta -- ideologia kenties suojaa  sille antautuneet ihmiset, kunnes maailma tekee lopun niin ideologiasta kuin sen ihmisistä.


maanantai 11. marraskuuta 2019

Yasa Hususta ja vähän mäkin



Anter Yasan asiallinen teksti Husun surullisesta valehtelusta. Yasan analysoimat reaktiot kuvaavat hyvin yhteiskunnan tilannetta.

SDP oli selkärankainen tällä kertaa, vaikka tuskin muu kuin Husun määräaikainen erottaminen olisi riittänyt.

Voi olla, että rasismilla ratsastava Husu häviää politiikasta, ellei hän keksi jotain muuta myyvää sanottavaa. Husu pelasi ja pilasi uhrikorttinsa. Taisi olla kolmas kerta, kun toden sanoi eli Husu jäi kiinni julkisesta rasismivalehtelusta. Olisi kannattanut vaihtaa strategiaa ja esimerkiksi puhua totta.

Luulen, että Husu ei ole kovin arvokas pelaaja puolueelle näiden tempausten jälkeen. Hän on omalla toiminnallaan lisännyt aivan muiden tahojen kuin SDP:n  kannatusta. Harmi sinänsä. Suomessa olisi tilaa fiksuille maahanmuuttajapoliitikoille.

Husu voisi olla sympaattinen kaveri, joka kerää ääniä puolueelleen, kunhan ei huomiota hakiessaan menisi sieltä missä aita on matalin. En silti ajattele, että hän on sen löyhämoraalisempi kuin joku toinen poliitikko vaikkapa omassa puolueessaan. Hän vain valehteli tavallista huonommin ja väärässä kohtaa. Toisin kuin esimerkiksi rasistista törkyä juutalaisista ja homoseksuaaleista suoltanut al-Taee tai  poliitikkomaisesti vappusataslupauksineen eläkeläisiä vaalien alla jekuttanut Rinne hän ei ole riittävän merkittävässä paikassa, jotta SDP tulisi apuun. Voi olla niinkin, että puolueella on melko vähän vaihtoehtoja, mikäli halu näkyä ja olla esillä vievät tarpeellisen varovaisuuden.

Summa summarum: vaikka paskapuheille olisi kuinka tilausta, kannattaa säilyttää harkinta, sillä vastuu on lopulta valheiden levittäjällä itsellään. Käy helposti niin, että perättömyyksien puhuja varastaa tulevaisuuden itseltään ja monelta muulta. Ja esimerkiksi haittaa todellisesta, ei fiktiivisestä rasismista puhumista.

PS. En lainkaan epäile, etteikö Husu olisi kohdannut rasismia, jopa toistuvaa. Ehkä arkinen rasismi sellaisena kuin Husu on sitä kokenut ei täyttänyt kertomuksen mittoja. Ärsyttää tämä kulttuurinen malli, jossa kaikesta pitää tehdä kertomus tai isoon kertomukseen sopiva pienempi episodi. Husun fiktiiviset jutut puukotuksesta, taksituksesta ja luultavasti myös hirttosilmukasta kohtasivat vain sellaiset kertomuksen vaarat, että joku alkoi tarkastaa faktoja, ja harmi että myös työnantaja ja poliisi ovat joutuneet osallistumaan selvittelytyöhön. Minusta olisi uskottavampaa, jos Husu kertoisi niistä mahdollisista epämukavista affekteista ja syrjivistä eleistä, joita arjessaan kokee, sen sijaan että maalaisi isolla pensselillä suurta kertomusta synkästä suomalaisesta rasismista. On varmaa, että kun on valinnut Husun tien, paskaa, myös rasistista paskaa, sataa niskaan. Sekin on monella tapaa surullista. Husu vahvistaa omilla toimillaan monia kielteisiä stereotypioita itsensä ja  kaltaistensa maahanmuuttajien vahingoksi. Hän myös yllyttää valmiiksi epäluuloisia ihmisiä. Onneksi on sellaisia totuuteen pitäytyviä maahanmuuttaja-aktivisteja kuin Anter Yasa ja Seida Sohrabi. Ehkä Husu voisi ottaa heistä mallia ja keskittyä asioiden parantamiseen.

PS 2. Ei ole syytä sättiä Husua määräänsä enempää. Syytä on nimittäin paljon tässä suomalaisessa poliittisessa ilmapiirissä, joka kannustaa kärjistettyihin väitteisiin ja oman kertomuksen vahvistamiseen niistä toisista. Varmuuden vuoksi: uskon, että SDP:ssä on fiksuja ja hyvää tarkoittavia poliitikkoja, vaikka en puolueen nykymeinkiä mitenkään erityisen ilolla seuraa enkä kannata.

PS 3. On minusta myös noloa, että Halla-aho, puolueensa puheenjohtaja, twiittailee Hususta. Antaisi olla, kyllä kaikki sen muutenkin huomaavat, mikä on miehen substanssi politiikassa. Tietenkin tällaisista tapauksista kerätään pisteet kotiin, koska esimerkiksi Husu-keissi on aivan valtava äänenvahvistin sosiaalisessa mediassa. Tämänhetkinen suomalainen poliittinen keskustelu on yksi iso paskasanko. Harmillista, koska olisi paljon konkreettista tehtävää ja yhdessä miettimistä - pelkäänpä, että sellaista Suomea, jossa ajetaan yhteisiä asioita, ei enää löydy.

PS 4. Alan katua, että käytin tähänkin blogaukseen aikaani... Nyttemmin on paljastunut lisää erinäisiä ikäviä asioita Husun taustasta, jotka kyllä kielivät melko matalasta kynnyksestä ajaa asioita totuudesta poikkeavin keinoin. Toivon Husulle kuitenkin kaikkea hyvää. Ehkä kannattaisi kuitenkin lopettaa huijaukset hyvien asioiden tai oman edun vuoksi.















tiistai 5. marraskuuta 2019

Hyvyyden hymni



Mä poden ihanata hyvyyskiimaa,
on mulla kädessäni silmäliimaa,
ei tarvi miettii oonko itse feikki,
on käytössäni naamat umpeen -meikki.

Silmäliimaa, silmäliimaa,
saan sillä aikaan oikeuskiimaa!
Silmäliimaa, silmäliimaa - -
ja historia suu kiinni kerrallaan paranee!

Nyt käännän taaksepäin tuhat vuotta,
ja etsin väärät teot enkä suotta,
tuun hakeen sanat joka oksan alta,
on mulle annettu nääs kaikki valta.

Silmäliimaa, silmäliimaa,
saan sillä aikaan noitavainon viimaa!
Silmäliimaa, silmäliimaa --
ja tulevaisuus suu kiinni kerrallaan paranee!

Mä tuomaroin näin kaiken liimaellen
suut, silmät, korvat umpeen paskarrellen,
voi saatte hyvyyttäni jälleen maistaa,
ja kiihottua, nyt se päivä paistaa.

Silmäliimaa, silmäliimaa,
en anna yhtään sananvallan siimaa!
Silmäliimaa, silmäliimaa - -
ja maailma suu kiinni kerrallaan paranee!




maanantai 4. marraskuuta 2019

Mielenkiintoinen keskustelu rahasta ja finanssipolitiikasta



Katsokaapa tämä kansainvälisen rahajärjestelmän toimintaa analysoiva keskustelu. Hiukan avautuvat talouden ja finanssipolitiikan näkymät uudelleen.




Todellisuuspsykoosista



Jari Ranta on tänään kirjoittanut niin kerta kaikkiaan osuvasti ajastamme, että en malta olla linkkaamatta hänen katkelmaansa "Ajan henki ja todellisuuspsykoosi". Jos joku sanoo, että puhe "ajan hengestä" on epätarkkaa tai vanhanaikaista, niin eipä tuo haittaa, koska itse asian kannalta osuvammin ei juuri voisi asioita luonnehtia. Ajan henki on yhteiskunnassa vallitseva käsitys siitä, miten asiat ovat ja mikä on mahdollista ja toivottavaa ja mitä ei toivota. Voitaisiin kai puhua myös hegemonisesta ihmis- ja maailmankuvasta tai poliittisesta tahtotilasta, joka ilmenee eri tavoin, mutta eipä asia siitä selittelemällä kummene. Lukekaa ja miettikää.

Koen, että todellisuuspsykoosista on mahdollista toipua, mutta ensin on herättävä, havahduttava. Se ei ole helppoa läpensä konsumerisoituneessa ja  ideologisoituneessa todellisuudessa, jossa pelkkä kuluttajana olemisen vastustaminen tai hyvänä kuluttajana eläminen näyttäytyy olemiselle riittävänä sankaritekona.



lauantai 2. marraskuuta 2019

Läpäisyjä



Yksilöiden, yhteisöjen, kulttuurien, jopa valtioiden rajojen tulee olla huokoisia ja sitä ne ovat, mutta jotta olisi jotain kestävää ja toimintakykyistä, niitä ei saa läpäistä miten tahansa eikä mikä tahansa. Identiteetti vartioi läpäisevyyttä, mielekkyys valvoo läpäisevyyttä, mielenterveys asettaa rajoja. Siellä missä ei ole tietoa rajoista ja varjelevasta, turvallisesta ääriviivasta, on kaaosta. Vain se, joka on menettänyt mielensä, voi jättää rajat sikseen, vartiotta, sillä hän on menettänyt juuri nämä rajat. On myös mielipuolisuuden muotoja, joissa rajat siirtyvät aina vain kauemmas, kunnes niitä vartioivat ne, joiden käsiin vartiointia ei pitäisi koskaan jättää - rajoja vartioi itse kauhu, hyökkääjän ja läpipäästäjän voima.*

*Tämä ajatus Jarin blogitekstien inspiroimana.