tiistai 15. lokakuuta 2019
Kulttuurisokki ekologisesta näkökulmasta
Katsokaapa tätä videota ekologisesta näkökulmasta. Minulle täysin tuntematon, Wildwood Vagabond -nimisellä youtubekanavalla esiintyvä nuori nainen Rachel kertoo kulttuurisokista, jonka koki palattuaan Texasiin vietettyään neljä vuotta Suomessa. Tuntuu, että teemme täällä aika monta juttua paremmin kuin texasilaiset Yhdysvalloissa, myös luonnon kannalta. Suomalainen hiljaisuus, asiat jotka ovat lähellä, suhde ruokaan ja sen tarjontaan ja määrään, samoin kuin päivittäin käytettävän ruoan pakkaustavat, ovat aivan omilla tasoillaan. Aurinko ei ehkä suutele ihoa täällä niin kuin Texasissa, mutta minulle menettelee hieman hellempi ja kaukaisempi kosketus. Tässä ei ole nyt mitään erityisen syvällistä, mutta erot elämisen tavoissa ovat melkoiset. Oma arvostukseni suomalaista, yhä melko yksinkertaista elämäntapaa kohtaan nousi edelleen. Mielestäni elämäntapamme voisi olla vielä paljon yksinkertaisempi ja käytännöllisempi ja vähemmän kiinni materiassa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tuo jo pitkään meillä toiminut luonnomukaisempi elämäntapa on ollut selvästi erilaista verrattuna myös Euroopan maihin.
VastaaPoistaJonkun verran otettu kyllä viime vuosikymmeninä takapakkkia, kun ihan perusruokatuotteet eivät ole itsestäänselvästi kotimaisia.
70-luvulla ja 80-luvulla puhuttiin kaikkialla kotimaisen ostamisesta. Sitä ei silloin yhdistetty ekologiaan.
Joku joka pitää ääntä omista ekovalinnoistaan on hän mielestäni todella uskottava vasta sitten, kun arvottaa kotimaisen ruokatuotannon selvästi tuontitavaran edelle.
Helsingin opiskelijaruokaloissa on luovuttu naudanlihasta ympäristövaikutusten vuoksi. Edellisen perusteella voitaisiin yhtä hyvin luopua myös kokonaan riisistä ja vaihtaa se kotimaiseen perunaan. Ja muiden aasialaisisten tms. korvikkeiden suhteen sama. Jne.
Hiljaisuudessakin on otettu hieman takapakkia. Siitä mulla esimerkki aina, että ne ikiaikaiset 52 älä osta mitään päivää (sunnuntait) vaihdettiin osta mitä tahansa jokapäivä-sunnuntaipäiviin. Eduskunnassa tätä vastusti pieni taantumuksellisten porukka. Logiikkaa ympäristöperusteisissa päätöksissä ei aina ole edes nimeksi.
Mutta onneksi tämä maa ei ole kuin Texas. Ja onneksi Helsinki ei ole vielä "brooklyn" eikä "berliini." Vaikka yrittää koko ajan.
Vähempi riittää. Ymmärrän tarkoituksesi, ajattelen ihan samoin, mutta paljon näkee myös rikkaiden ja kauniiden elämäntavan yksinkertaistus- lausuntoja. Tai että panostetaan työn sijasta elämässä laatuun. Maassamme kuitenkin sadoissa tuhansissa ihmisiä, jotka tekee töitä kympin tuntipalkalla ja laatu on se, että saadaan jotakin ruokapöytään ja katto pään päälle. Miltäköhän heistä tuntuu lukea vaikka lehdestä juttuja, jossa kaikilla elämänalueilla onnistunut ja menestynyt edeskäypä kertoo, että nyt on aikaa liikkua luonnossa henkistymässä, lukea ja joogata? Ja joka perustelee tätä kaikkea vielä kannanottona maapallon ympäristötilanteeseen jonka suhteeseen jokaisen on "viimeistään nyt" tehtävä jotakin.
Jope, olen itsekin sitä mieltä, että suomalainen köyhä tai vähävarainen joka elää siististi tekee suurimmat ekoteot. Ihan itsestään. Ei ole pahuutta jos jotain omistaa, mutta pröystäilevä elämäntapa on. Kotimaisen ruoan suosiminen on tärkeää. Katsoin noita ihmisten videoita Suomesta ja myös eurooppalaiset nostivat esiin siisteyden ja ekologisuuden, jota ei esimerkiksi Ranskassa näy ollenkaan samaan tapaan. Yliopisto tekisi ihan yhtä ison ekoteon, jos tilaisi nautaa suomalaisilta sopimustiloilta. Taitaa tulla hinta vastaan. Itse syön todella harvoin nautaa. Talvisin teen kyllä kotona karjalanpaistia, koska se on näkyisä ruoka ja maistuu kaikille paitsi vanhimmalle tyttärelle, joka on hylännyt punaisen lihan tyystin. Karjalanpaistiinkin pistän paljon juureksia, omenaa jne. Onneksi appiukko käy metsällä, niin talven aikana tekee kerran kuussa karjalanpaistin hirvestä. Ehkä toinen mokoma menee sitten niitä suomalaisia lihapakkauksia. Riisi, soija jne. muualta roudattu ruoka ei ole mulle ihan ok. Suuri suosikkini on kaurapuuro. Halpaa ja hyvää, kun päälle pistää marjoja tai mitä itse kukin nyt pistää, vaikka nokareen voita. Hyvä tietenkin on, että kulutusorientoituneet ihmiset heräävät. No, kun on 3 lasta, niin kaikkea kuluu. Ei sille mitään voi.
PoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaTuo oli Jari hyvin sanottu. Ei tarvitse mennä Athokselle tai Jerusalemiin rukoillakseen. Suoraan sanottuna, jos joskus matkustan jonnekin pidemmälle, tahtoisin joskus elämässäni käydä Israelissa. Mutta en tiedä, menenkö koskaan. Pääsisihän sinne esimerkiksi junalla ja laivalla. Ahmintakulttuuri on monille nuorille ja varsinkin hiukan vanhemmalle ikäluokalle jo melkein toinen luonto.
PoistaLentäminen sinne on vastuullista myös, kun harvoin lentää. Toivon minäkin että sinne pääsette.
PoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaAhmintakulttuuri on hyvä käsite. Ja se voi koskea mitä tahansa elämänaluetta. Myös taidetta. Uskontoa. Henkistä elämää. Miksei myös hiljaisuutta. Onhan sekin tuotteistettu erilaisilla leireillä.
VastaaPoistaToisaalta ihminen saa mielestäni tavoitella suhteellista ja aina vähäistä onneaan ja sitä on sivusta väärin arvostella, koska jokaisella on omat keinonsa. Eri asia sitten ahminnan äärimuodot, esim. matka-addiktiot, joilla on laajempi vaikutus.
Mä huomaan jatkuvasti ajattelevani melkein mitä tahansa kysymystä rikkaiden ja köyhien näkökulmasta. Se on ehkä tyhmä ja laiska maneeri, mutta nousee myös siitä, että todella monet kuvittelevat maatamme paikaksi jota asuttaa valtava yksi suuri keskiluokka (ja pieni väärin ajatteleva ja toimiva roskajoukko).
Eritasoiset ja eri tavalla rikastuneet ihmiset (ei siis aina välttämättä vain ekonomisesti) hallitsevat tätä maata.
Heillä on sekä sananvapaus että sananvalta. Myös näissä ympäristösuhde- ja luontoasioissa.
Heistä kerrotaan ja käsitys siitä mitä pidämme ilmiöinä mitä maassa tapahtuu, perustuu siihen mitä juuri heille tapahtuu ja mitä juuri he kokevat tärkeäksi.
Amerikasta muuten se, että muistatte varmaan ajan jolloin oli vain yksi Amerikka. Ja se oli aina huono ja paha. Korkeintaan joku New York oli ok.
Nyt sitten viime vuodet ovat muuttaneet tämän. Nyt on edelleen se huono, ja se on nykyään vieläpä entistä huonompi ja pahempi, mutta mielikuviin on syntynyt nyt myös hyvä Amerikka, fiktiivinen demokraattien ja hyvisten Amerikka itärannikolla ja Kalifornian suunnalla. Sellainen tämä aika on: me jaamme täällä päässämme jopa valtameren tuolla puolella sijaitsevan maan kahtia, hyvään ja pahaan osaan. Ja kun jaamme, jaamme myös ihmiset.
Liikaa netflixiä? Vai mikä tätä mielikuvien maailmaa vaivaa?
No, jaanhan minäkin rikkaisiin ja köyhiin, en ole ehkä sen kummempi, mutta se jako on myös todellinen, on ollut aina, ja tulee aina olemaankin.
"Eritasoiset ja eri tavalla rikastuneet ihmiset (ei siis aina välttämättä vain ekonomisesti) hallitsevat tätä maata.
VastaaPoistaHeillä on sekä sananvapaus että sananvalta. Myös näissä ympäristösuhde- ja luontoasioissa.
Heistä kerrotaan ja käsitys siitä mitä pidämme ilmiöinä mitä maassa tapahtuu, perustuu siihen mitä juuri heille tapahtuu ja mitä juuri he kokevat tärkeäksi."
On päivänselvää minkä suomalaisen ryhmän toiveista, peloista, matkoista, rentoutumistavoista, ongelmista, polittisista ajatuksista, kokemuksista, ajatuksista, lukemista kirjoista ja tutkimuksista jne. jne. me tiedämme eniten.
Ryhmä on toimittajat.
Media kertoo toimitajien elinpiiristä enemmän kuin mistään muusta.
Juuri noin. Ehkä hieman vituttaa tuo toimittelijoiden ajatus itsestään jokseenkin maailman napana. Ja myös erityisenä joukkona, jolla on sananvalta ja -vapaus - he kokevat joutuvansa nyt jotenkin uhatuiksi.
PoistaEn kiistä, etteikö ns. "maalittamista" ja "vihapuhetta" kohdistuisi toimittajiin, varmasti kohdistuu. Mutta sitä kohdistuu kaikkiin muihinkin yhteiskunnan sektioihin.
Ja se kyllä lisääntyy, kun toimittajat eivät enää kerro maailmasta "neutraalisti" vaan sotkevat siihen ideologisen diipadaapansa aina kun pystyvät. Kyllä minua suunnattomasti ärsyttää lukea jotain puolivillaista analyysia maailman asioista, joissa ei puhuta oikeastaan niistä asioista vaan kuorrutetaan kaikki jollakin aatteella pelkästään sillä, että valitaan joku valistava näkökulma. Ja sitten ne analyysit on perustoiltaan monesti ihan surkeita. HUOM ja ISO HUOM! On vielä paljon hyvää journalistiikkaa ja toimittajia, mutta paljon myös tätä tiettyä hegemonista ideologiaa, joka on olevinaan jotain vastavirtaa vaikka on lähinnä täydellistä valtavirtaa ja näkökulma on nimenomaan polarisoiva ja samalla perspektiivin vääristävä. Kiinnostuksen ja hädän aiheet tulevat suoraan omasta näkökulmasta ja vertaisilta. Ja usein jopa tuotuna jostain muualta. Odottaisin enemmän itsenäistä ajattelua (ai, se saattaa olla porvarillinen harha) kuin ryhmätoimintaa (mun mielestä se kertoo vain siitä, että omat aivot eivät ihan raksuta).
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoista"En kiistä, etteikö ns. "maalittamista" ja "vihapuhetta" kohdistuisi toimittajiin, varmasti kohdistuu. Mutta sitä kohdistuu kaikkiin muihinkin yhteiskunnan sektioihin."
VastaaPoistaTäsmälleen. Ja nyt viimeisen kerran (lupaan) maalittamisen huippuesimerkki. Maamme päämedia tarjosi muutama vuosi sitten kaiken mahdollisen tilan ja myönteisen julkisuuden toimittaja-kirjailijalle, joka maalitti pigmentin (!) ominaisuuksien ja sosioekonomisen aseman myötä hänen ja häntä tukevan median mielestä väärin asennoituvan suomalaisen alhaison.
Tämä oli se ns. valkoinen roskaväki-case. Niistä siis se toinen, aiemmpi, jossa ei ollut mitään paheksuttavaa.
Tuo maalitettu joukko olisi syystä voinut kokea itsensä uhatuksi. Jopa rodullistetuksi. Mutta toimituksellinen vihapuhe onkin se ns. eri juttu.
Lisäksi tietty sadoissa kolumneissa ja artikkeleissakin toimittajien maailma vuotaa maailman menon mittatikuksi koko ajan.
Media on - huonoimmillaan - paikka jossa media kommentoi omia reaktioitaan pahaan median ulkopuoliseen maailmaan, jossa elää muitakin kuin toimittajia ja joilla on myös omaa elämää median tiedonjakelun passiivisen vastaanottamisen lisäksi.
Saman efektin tunnistin myös joskus srk:nnan jutuissa.
Papin tai puheenpitäjän omasta kokemusmaailmasta olisi pitänyt jaksaa kiinnostua kerta toisensa jälkeen.
No niin. Nyt jatkamaan kirjaa (lukien) joka rentouttaa, jopa minutkin, hah.
Päätin että hyvällä tavalla kevyt ja reipashenkinen Klas Östergrenin romaani vuodelta 1980 (suomennettu myöhemmin) Herrasmiehet ansaitsee toisen lukemisen. No, on siinä kerronnallis-teknisiä koukkujakin hämmästeltäväksi. Kaksi edeltävää, aiemmin mainitsemani Murtuneet mielet ja kolmannen kerran luettu Paavon Maatyömies ja kuu, pitivät mielen riittävän vakavana ja kyyneleitäkin silmänurkassa.
Niin, Jope, toimittajat ovat yleensä keskiluokkaa, jotenkin sivistynyttä (tai yliopistossa humanistisia ja yhteiskuntatieteitä lukeneita) keskiluokkaa. Heillä on heidän maailmansa. He eivät ole ainakaan kokonaan akateemista prekariaattia vaan ovat nousseet sen kurjimmista ilmentymistä jonkinasteiseen vakauteen ja vaurauteen - toki he pelkäävät suistuvansa sinne takaisin tai vielä pahempaa: että jotkut moukat ottavat maan haltuun ja tuhoavat heidän mahdollisuutensa sivistää ihmisiä. He inhoavat tavallisia suomalaisia sikäli kun tavalliset suomalaiset ovat heidän alapuolellaan tai yläpuolellaan - tämä kyllä tunnistetaan... Koska suuri osa porukasta on lisäksi vasemmistolaista tai larppailee vasemmistolaisuutta ja vihreyttä, heidän ajattelunsa on melko kaavoittunutta eikä havaitse kovin hyvin maailman dynaamisia ilmiöitä. Heitä ahdistaa siis alemmalla tasolla olevien junttien "isänmaallisuus" tai oikeistolaisuus tai "sivistymätön" duunariolemus (kuvittelevat, että koska ovat käyneet yliopistoa, ovat "sivistyneitä" ja että heillä on kykyä "ajatella", vaikka usein ei ole) ja he vihaavat "kunnon" "vasemmistolaisen" tavoin ihmisiä, joilla on jotain (enemmän kuin hyvinvoivalla keskiluokalla) - sitä he eivät kylläkään usein tajua, että nämä "hyväosaisemmat" kustantavat pitkälti kaikkien elämän nettoveronmaksajina.
PoistaNo, oli kyllä hiukan asenteellinen analyysi, mutta kun tuohon keskiluokkaiseen sivistykseen liitetään pari tunteenomaista "teoriaa" siitä, miten maailman pitäisi toimittajien mukaan olla, niin saadaan koko lailla kaava sille, mitä vastuullinen media syytää ulos tuuteistaan ja mistä suunnista sitä uhataan.
Tämä oli ruma karikatyyri, myönnän, mutta väitän että siinä on jotain todellista. Huom! On myös paljon (tai ainakin jonkun verran) teräviä, osaavia toimittajia.
Minä myönnän, että kuulun monin osin tuohon keskiluokkaan, varmasti aivan täysin, mutta minulla on säilynyt suomalaisen juntin jurnuttava ajattelutapa, joka ei usko kaikkea paskaa mitä sille yritetään syöttää.
Sen tahdon tietenkin sanoa, että mediasta tulee paljon hyvääkin: selkeitä analyyseja, hyvää tarkoittavaa puhetta, maailmanparannusta, poliittista vaikuttamista jne jne. Mutta kyllä minusta - siis minun mielestäni - valtamediasta puuttuu tietty ärhäkkyys, sellainen että ajatellaan itse. No, varmasti monessa paikassa on jokin sovittu journalistinen linja, mutta kaipaisin moniäänisyyttä, uskallusta olla eri mieltä ja muuta vähän originellimpaa ja samoin sitä, että tehtäisiin ne pohjatyöt kunnolla eikä väännettäisi asioita hyvyyden tähden johonkin suuntaan, ei toki pahuudenkaan tähden vaan uskallettaisiin kertoa ihmisille siitä mitä maailmassa tapahtuu.
PoistaYhdyn em. asenteellisuuden kuvaukseen ja luomaasi karikatyyriin täysin. Noinhan se asia tulee selväksi. Totta kai täysien luupäiden ohella tuossakin porukassa on tyyppejä joiden aivoilla on tilaa hengittää, mutta jotenkin toivoisi toimittajienkin rohkeammin kääntelevän päätään.
PoistaAjattelua ja monialaisen tiedon hankintaa ei voi oikein opettaa eikä edes yliopistokoulutus ole siitä mikään tae. En halveksi toimittajien niin kuin en kenenkään koulutusta, mutta tiedon levittämisen Palvelijana, mikä toimittajan nöyrä tehtävä on, pitäisi tehdä myös paljon työtä ja iso valinta aidosta pyrkimyksestä objektiivisuuteen. Poliittinen toimittaja hidastaa tiedonkulkua, jos ei muuta niin tahtomattaan.
Joku kirjoitti että valtamedia on itse luonut vastamediansa, vaihtoehtomedian, koska on jättänyt tilaa erilaisten aukkojen muodossa kertomukseen siitä mitä maailmassa tapahtuu. Tyhjiö vain täyttyi. Ihmiset ovat myös todella herkkiä huomaamaan kun heit yritetään johdatella.
Mulle sopisi hyvin mediatilanne jossa ei tarvitsisi seurata muuta kuin hesaria ja yleä, mutta nythän se on pakko seurata muutakin, vaikkei jaksaisikaan.
Noinhan se on, sama on oma kokemukseni. Sanoisin, että ehkäpä Yle on kuitenkin moniäänisempi kuin HS, ainakin joiltakin osin, vaikka Yleä on myös ns. vaihtoehtopiireissä kritisoitu voimakkaasti ja boikotoitukin. Siellä on paljon hyviä ohjelmia, mutta sitten myös sitä selvästi ideologisesti "kasvattavaa" tarjontaa, jota ei vaan aikuinen ihminen jaksa.
PoistaEniten jurppii suuret yhteiset holhousprojektit ja valistusprojektit ja yritykset ohjata ihmismieltä - siinä onnistutaan - monesti vieläpä jotenkin läpinäkyvin ja usein onnettomin argumentein, yhtenä laumana kaikki ketkä vähänkin vallankahvassa ovat. Monia hyviä ja kannatettavia kokonaisajatuksia on, mutta sitten on samalla oma tarkoitusperä näkyvissä jatkuvasti ja sellainen todella ottaa pattiin. Ei minulla sinänsä ole hyviä asioita vastaan mitään, mutta tapa jolla hommaa hoidetaan ja näkökulma joka on niin ahdas että alkaa itseäkin ahdistaa on vaan todella luotaantyöntävä.
PoistaEsimerkiksi se, että puhutaan suunnilleen maailman koulutetuimmalle kansalle, joka on hyvin käytännöllistä ja fiksua, ikään kuin puhuttaisiin joillekin vajaavaltaisille ja holhottaville ihmisille. Ymmärrän, että homo sapiensin historia, kapitalismi, kansallisesti jäsentynyt yhteiskunta, luonto jne jne ovat toimittajien mielestä tiensä päässä, mutta silti sieltä tulee niin lapsellista tavaraa, että ei vaan jaksa sulattaa. Ja samaan aikaan vietetään eettistä ja hyveellistä elämysten ja kokemusten juhlaa, johon vaan tietyt ihmiset kelpaavat malliksi, joopa joo, kyllä se suoraan sanoen vituttaa aika tavalla, kun viestinnän muotona on opettavaisuus ja ylhäältä päin päsmäröinti eikä tajuta todellisuudessa edes alkeita.
PoistaTaas täydellinen osuma tuo kommenttisi.
VastaaPoistaIhmiset ovat huomattavasti tietävämpiä, arvostelukykyisempiä ja tiedonhankintataitoisempia kuin mitä keskimääräinen toimittaja kuvittelee.
(Itse toki kuvittelen, toivottavasti vain kuvittelen, tuon keskimääräisen toimittajan keskimääräistä heikommaksi noissa kansalaistaidoissa.)
Toimittajille on tietenkin taattava sananvapaus. Mutta heidän on myös muistettava, että harva ihminen jaksaa kuunnella jotain moraalisaarnaa kun tahtoo uutisia ja jäsentyneitä analyyseja. Ei minua ihan hirveästi kiinnosta jonkun toimittajan mielipide, joka on tasan sama kuin kaikilla muilla. Minua kiinnostaa joku osuva näkökulma ja taito jäsentää monipuolisesti ja uskottavasti.
VastaaPoistaSiis voin sanoa, että minua kuvottaa ihmisten "maalittaminen" ja arvon alentaminen ja altistaminen henkilökohtaiselle vainolle ja vaaralle. Sellaiseen tulee puuttua kovalla kädellä. Mutta on ihan eri juttu jos joku toimittaja tuottaa ala-arvoista journalistiikkaa. Kyllä siitä pitää voida huomauttaa ja puolitotuuksia pitää voida kritisoida, varsinkin kun ne saavat runsaasti julkista tilaa. Kyse ei ole jonkun ihmisen kritiikistä sinänsä vaan paljon isommista kuvioista. Minusta esimerkiksi Hesarissa on hyvä, että kirjautuneet kommentoijat voivat esittää kritiikkiä, kysymyksiä ja jatkoajatuksia. Se edistää demokratiaa. On toki hieman huolestuttavaa, että monet kirjoitukset ovat ikään kuin alustuksia joiden sisältämiä aukkoja lukijat sitten paikkaavat. Pahimmillaan näin.
VastaaPoistaToimittajille kuten muillekin duunareille työrauha, mutta kuten muillekin duunareille työn sisältöä saa myös arvioida, jos se on julkiseksi tarkoitettu eikä se ole mitään työn häiritsemistä.
VastaaPoistaEri asia sitten ne jotka ottavat yhteyttä uhkaavasti ja negatiivisesti toimittajien yksityiselämään tai jopa kotiin.
Mutta niin se on myös muidenkin kohdalla, mm. politiikot, poliisit, opettajat ja sosiaalityöntekijät saavat myös tästä työn häirinnästä osansa, ja osa hyvinkin rajusti. Suomessa toimittajalla tuskin on tässä asiassa huonommin kuin muillakaan vastaavilla ryhmillä.
Joo, enpä usko. He ovat tässä olleet enimmäkseen äänessä, kun ovat valmiiksi jo siellä mediassa.
Poista"Mutta heidän on myös muistettava, että harva ihminen jaksaa kuunnella jotain moraalisaarnaa kun tahtoo uutisia ja jäsentyneitä analyyseja."
VastaaPoistaTuo sitten mun pitkäkestoinen toiveeni juuri.
Olisi mahtavaa, jos meillä olisi Suomessa edes yksi uutisväline, joka tuottaisi "pelkkää" raportointia ja informaatiota tapahtumista uutissähke tyyliin. Maailman eri tiloja kuvaavat numerotkin tulisivat esiin sellaisenaan. Ihmiset osaavat kyllä laskeakin itse.
Analyysit ja aihevalinnat hallitsevat muutoin.
Hyvä ajankohtainen esimerkki vaikka Kiina/Hongkong - Espanja/Katalonia.
Ensimmäinen on somen ja median pääaiheita koko ajan, somekin asiasta kovaa moraalista kannanottoa täynnä, en sano ettei aiheesta, mutta jälkimmäinen, hyvin vastaava tilanne sitten taas ei olekaan jotakin mistä koettaisiin hämmennystä, surua. Mielestäni selvä arvovalinta tässä. Katalonian itsenäisyys on siksi paha, koska se voi hajottaa Euroopan yhteisöä. Skotlanti ja sen itsenäisyystoiveet taas sitten yllättäen eri juttu, koska ne on antibrexitiläisiä.
Näitä esimerkkejä tulee koko ajan.
Pakko uskoa että ne itse havaitsee omat motiivinsa vaikka luullen etteivät niitä muut huomaa.
Riippuu tietenkin omasta kiinnostuksesta mitä asioita itse mediasta bongaa ja minkälaisen medioinnin kohdalla juttu kalskahtaa.
Mutta ei kai kukaan 2000-luvulla voi olla niin sinisilmäinen ettei näkisi myös suurimman valtamedian arvovalintoja?
Jenkkilästä sitten taas räikeimmät esimerkit puolin ja toisin.
Silti kun ylevero-ohjelmaa katson tai hesaria luen niin etukäteen asenne on kyllä aina avoin enkä halua katsoa kuunnella kuin piru raamattua. Ärsyynnyn vasta, jos valtamedian vastuuasemasta yritetään ihan selvää vaikutusyritystä. Pienemmät astian maut ohitan toteamalla, että tää nyt on vaan tätä, antaa niiden vähän tosta kasvaa.
PoistaTelkusta noin 95 prossaa katsomistani on Yleä. Kiitos ohjelmista. Luettavasta mediasta hesaria ehkä 20 prossaa, koko ajan pienenevällä osuudella. Helsingin kadulla koko ajan tyrkytetään ilmaista paperihesaria käteen.
PoistaToivoisin toki että ne pysyisi pystyssä.
Itse asiassa ne tarvitsisi itselleen kunnollisen kilpailijan. Yhden lehden maa (de facto) ei mielestäni täysiä pointseja sananvapaudesta voi saada.
HS:n kulttuurisivujen loiston kun saisi takaisin. Ruotsalaislehdissä kult.sivuilla käydään, tai käytiin ainakin joskus, kovaakin keskustelua. Toivottavasti ei ole mennyt niin että potentiaalit debatöörit on kaikesta samaa mieltä nykyään ja ne vaihtaa vain parodiameemejä someissaan keskenään.
PoistaOlen itsekin kirjoitellut silloin tällöin HS:n kulttuurisivuille, tosin aivan marginaalistakin marginaalisempia juttuja eli runokritiikkejä. Olen siksi vähän jäävi tästä puhumaan. Sen voin sanoa, että monet vanhemmat lukijat ovat todella kaipailleet kulttuuriosaston loistoa takaisin. Ymmärrettävästi mielenkiinnon kohteet ovat kansalla vuosien saatossa hieman vaihtuneet, mutta olen sitä mieltä, että kannattaisi palvella ostavaa yleisöä niin kauan kuin sitä on ja tarjota ripauksia menneiden aikojen loistosta. Ei siitä haittaakaan olisi. No, varmasti sitä paikoin löytyykin.
PoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaJari,
VastaaPoistahyvin sanottu!
Minusta suomalaisen lukijan tilanne on nyt sellainen, että hänellä on oikeus ottaa vastaan tietoa mutta myös toimittajan ja tämän sidosryhmän poliittisia mielipiteitä. Siitä on sitten yritettävä siilata muutaman muun lähteen kanssa jonkinlainen totuus tai arvelu siitä, mitä todella tapahtuu.
Tutkiva journalismi on sitä, mitä itse arvostan. Kun alkaa selvittää ja tutkia, ei todellakaan voi tietää, mitä saa tietää. Siitä ei voi olla tietoa. Jos jokin selvä poliittinen ohjaus on toiminnassa, niin tuloksena ei ole mitään tutkivaa journalismia vaan ideologista raportointia. No, toki tässä on sektoreita ja asteita, joissa sitoutuneisuus näkyy selvemminkin kuin jossakin muualla.
Ideologista raportointia, joka melkein aina on myös totuuden, siis asioiden tosiasiallisen tolan, sellaisena kuin se voitaisiin reilusti hahmottaa, vääristelyä ja jopa kieltämistä.
PoistaPoliittinen nuoriso-ohjaaja.
VastaaPoistaJoskus Jari, kun lukee muuten kyllä tuiki tärkeää ilmastouutisointia, tulee tuollainenkin kirjoittajatyyppi mieleen.
Keskiluokan asenneohjaaja pääsee töihin sitten näissä demografisissa kysymyksissä.
PoistaEhkä jossain vaiheessa joku instanssi myöntää erityisen ansioituneille toimittajille "poliittisen nuoriso-ohjaajan" kunniamerkkejä? En pitäisi mahdottomana. Kaikkihan nuorisoa tahtovat villitä, mutta harvat saavat siitä mitalin.
PoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaJari, ehdotus hyväksytty ilman yhtäkään vastalausetta tai muutosehdotusta. Kerrassaan loistavaa suunnittelua!
VastaaPoistaMaailman kritisoimisen turhuus mielessä tänään.
VastaaPoistaSanoo, tutkii, opiskelee, ajattelee mitä tahansa, sen vaikutus kritiikin kohteisiin on nolla. Ehkä mukavampaa olisi vain leikkiä maailman kanssa. Ja sinnitellä työssä ja arjessa. Mulla on molemmista todella hyvä kokemusasiantuntijuus.
80- ja 90-luvut menivät pääsääntöisesti omissa flaneeraus-tunnelmissa. Siitä eteenpäin arki on hallinnut elämää, mutta perustaito uida maailmassa on edelleen tallella.
Toisaalta jos maailman jättää kritisoimatta se sopii hyvin niille, jotka eivät sitä jätä ja jotka sananvapautensa voimassa ovat aina valmiita ottamaan myös täyden sananvallan, ja sen jälkeen enää pelkän vallan määritellä kaiken.
Lisätiedon hankkiminen ja pieni vikinä siitä on myös itsekunnioitus
...itsekunnioituskysymys.
VastaaPoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaMinä sanoisin suomalaiselle ihmiselle, että ole ylpeästi suomalainen ja pidä elämäsi sillä tasolla, että maamme pysyy tulevaisuudessakin hyvänä paikkana. Suomalaisuus on rehtiä ja reilua meininkiä, jossa tehdään mitä luvataan. Ja suunnitellaan mitä tehdään. Poliitikkojen unelmat ja paskapuheet on syytä unohtaa. Kansainvälisesti olemme vertailukelpoisia ihan mihin hyvänsä. Pidetään huoli koulutuksesta, itsenäisestä asenteesta, itsenäisyydestä ja kyvystä tehdä yhteistyötä. Me emme ole noloja ihmisiä, jos pidämme huolta itsestämme ja yhteiskunnastamme. Jokaiseen kusetukseen ei tarvitse suostua, vaikka meitä isommat tyypit sitä ehdottaisivat. Heikko itsetunto ja sen nujertaminen entisestään on monen pyrkyrin ja ideologin keino. Sellaiselle voi haistattaa paskat saman tien. Ei ole mmitään tarvetta tuhota sitä, mitä tänne on rakennettu.
VastaaPoistaJotain tällaista tahtoisin sanoa ihmisille. Tiedän, että asia ei välttämättä mene perille. On arki, jossa jokainen kahlaa ja koettaa selvitä. Sen ylle on pystytetty joitakin unelmia, joiden toteutuminen edellyttää sitä, että kansalainen pitää turpansa kiinni ja maksaa kiltisti kaiken, mitä hänestä keksitään kiskoa irti.
Olennaisinta: ei saisi koskaan unohtaa, että meillä on vielä jonkinlainen toimiva ja yhteinen yhteiskunta. Sitä on pidettävä yllä. Jos idea se pirstaloidaan ja korvataan jollain kaukaisella byrokratialla, alkaa muukin hajoaminen. Vaikka luvattaisiin mitä subjektiivisia vapauksia.
No joo, meni hiukan pateettiseksi. Mutta yksinkertaisesti: jos joku juttu on normaalia järkeä ja käytännön mahdollisuuksia vastaan ja perustuu oletuksille, riskeille ja tulevaisuuden lupauksille eikä kestä lähempää tarkastelua ja asetetaan jopa kielto, sanoisin että kyse on 99 prosenttisella todennäköisyydellä kusetuksesta.
Jari, varmasti on niin että tarvitsemme sellaista tervettä järkeä ja ymmärrystä, jotta selviämme yhteiskuntana. Yhteistyötä on syytä tehdä mutta sitäkin on tehtävä fiksusti ja suunnitellen ja toimintakyky säilyttäen, ei nolostellen ja kaikkeen valmiina.
VastaaPoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaKomeasti seisova kyrpä herättäisi varmasti kansainvälistä huomiota. Olisi sitten hyvä kertoa kiinnostuneille historiamme taustoja, syitä moisen kyrvän nostoon ja muita tosiasioita. Suomalaisten sotilaiden kunniaksi on muuten sanottava se, että he eivät osallistuneet sellaiseen kulttuuriseen käytäntöön kuin valloitettujen alueiden naisten joukkoraiskaukset, joita saksalaiset ja venäläiset harrastivat. Nuoret miehemme olivat tässä suhteessa eri maata. Toki yksittäisiä tapauksia varmasti oli, mutta monille kulttuureille tyypillinen joukkoraiskausperinne oli vieras. Että sikälikin valkolakki voisi koristaa kyrpää.
VastaaPoistaNuorten suomalaiskyrpien kunniaksi on sanottava sekin, että omat naiset säästyivät kokolailla venäläiseltä raiskauskulttuurilta kun maatamme ei vallattu. Saksalaiset saattoivat tehdä juttujaan Lapissa. Nykyään tuo suojelu hiukan ontuu, kun vanha mummokin, joka selvisi luultavasti nuoruutensa sota-ajat raiskauksitta, saatetaan raiskata omassa pesutuvassa teräaseella uhaten. Mutta ei nyt mennä siihen. Eiköhän se taas siitä ja niin edelleen...
PoistaJari, jos näet meidät jollakin lailla kansanvalistajina niin mikäpä siinä sitten. Ei muuta kuin vastuuta ottamaan. Itse en näitä asioita ota juurikaan puheeksi ellei puhe sitten siihen mene luonnollisesti. Jos menee, en sitten enää väistä. Tämä siis täysi-ikäisten kohdalla.
VastaaPoistaTuo kommenttisi joka alkaa sanalla monikulttuurisuus on klassikko.
Kukaan ei voi pukea tuota totuutta paremmin sanoiksi kuin sinä tuossa. Ikävää että se on totta, mutta totta se on. Jotenkin turkkalaisesti asian ilmaisit, ja täysosuma.
-
Helsingissä oli patsas, sellainen vaaaleanpunainen hontelo mieshahmo jonka pippelistä valui vettä, Itämereen. Se oli ikään kuin protest song. Ehkä olisi aika pystyttää toisenlainen.
Murtuneissa mielissä oli, ja muutenkin olen ajatellut ennenkin, että sodissamme kaatui tuhansittain miehiä, joilla oli poikuus tallella. En tarkoita että naisen kanssa sänkyyn pääseminen olisi elämän huippua, mutta jotenkin se tekee noista kaatumisista entistä traagisempia.
Tuskin tätä asiaa nykyisessä seksuaalisessa anarkiassa muistetaan.
Joku naiskirjailija kirjoitti hyvän kolumnin siitä kuinka naisille myydään ja mainostetaan orgasmivälineitä television kaikkina aikoina. Vaikka keskellä päivää. Miehillekin kai sellaisia välineitä on, mutta niiden mainostaminen olisi kuulemma irvokasta. Kirjoittaja ihmetteli juuri tätä eriarvoistamista, joka on viety genitaalienkin tasolle,
Luin myös hyvän teeskentelemättömän jutun television feminismi-sarjan, Handmaidin, mahdollisista piilovaikutuksista katsojiinsa. Sarjasta puhuttiin feministisenä pornona.
PoistaLisää tunkkaista moralismia. Kun kuuntelen ylen tiettyä radiokanavaa ja sieltä naisaktiivien puhetta keskenään joissakin ohjelmissa, voi mielessään tehdä kilpailun kuinka monta kertaa sanat vittu, pillu, muna, kyrpä, paneminen jne. sanotaan seuraavan puolen tunnin aikana.
Ja kaikki tämä naurun, ironian, teorian ja jonkinlaisen vallassa olemisen varmuuden tunnoissa.
Niin vallantunteessa nuo mainitsemani ihmiset puheidensa perusteella ovat että jo kahden edellisen kommenttini perusteella minua voitaisiin syyttää "naisvihasta."
PoistaVapautuisin siitä vasta sitten, jos nainen jonka julkiseen ja äänekkääseen sanavarastoon kuuluvat sanat orkku, vibraattori, pillu, vittu, kyrpä, toksinen patriarkaatti jne. olisi minusta ilman muuta upea, kaunis, voimakas ja viisas.
Huomatkaa. Kaikki tässä ajassa mikä viittaa pysyvyyteen, jatkuvuuteen tai itsensä tai yhteiskunnan hillitsemiseen on vihaa. Viha-sana liitetään milloin sanan eteen tai taakse. Sillä toista osoittaminen käy jo aihetodisteesta.
Pakosti tulee mieleen, ettei viha-sanan jatkuva heijastaminen kerro muusta kuin omasta vihasta jotakin kohtaan.
"Pakosti tulee mieleen, ettei viha-sanan jatkuva heijastaminen kerro muusta kuin omasta vihasta jotakin kohtaan."
PoistaSorry, ajatusmunaus: unohdin että vihaaminenhan on nykyään todella okei. Ja suoranainen voimaantumisen merkki.
Paitsi tietty jos joku on vihapuhuja, joka vihaa. Ne ei saa vihata. Niiden kuuluu kiltisi kuunnella heihin kohdistuvaa vihaa, ja puhetta.
Näin, hyvä on sanoittaa näitäkin asioita ja tuntoja. Toivotaan fiksuutta ja rauhaisia aikoja. Se tästä vielä puuttuisi että suomalaiset miehet ja naiset alkaisivat keskenään tapella. Näin on tietenkin harvoin arjen tasolla, luulisin. Monikulttuurisuus ei ole kokonaisuudessaan naisten projekti, mutta varmasti siinä hyödynnetään naisten taipumusta empatiaan ja auttamiseen.
PoistaMaamme isoimmasta rauhanajan projektista, joka taatusti tapahtui jollakin suostumuksella ja järjestelyllä. Siinä vaiheessa hälytyskellojen olisi kyllä pitänyt soida vähän laajemmin, kun maahan tuli kymmeniä tuhansia sotakuntoisia miehiä, ja naisia ja lapsia tuli hyvin vähän. Ja sitten suuri osa olikin sotilashenkilöitä kuten nyt on selvinnyt. Paperit hävitettyinä, tuhansittain tuntemattomia. Eikä kansalaiset saa kysyä mitään, pitää vain toimia niin kuin käsketään ja olla hyviä. Olen kuullut aika monen naisen suusta uskomattomia selityksiä tälle kaikelle. Asiathan eivät ole mitenkään yksiselitteisiä, ja ilmiötä on vaikea selittää niin että kaikki olisivat tyytyväisiä. Taustalla on aito tilanne muualla, mutta samaan aikaan totta kuitenkin on, että tällaiseen tilanteeseen voidaan tuosta vaan saattaa kokonainen maa. Ja että kaikki todella tapahtuu ja voi tapahtua milloin tahansa uudelleen. Minusta tällaisia tapahtumia on ihan oikeutettua sanoittaa ja myös epäillä terveen järjen pohjalta. Normaalissa yhteiskuntasuunnittelussa tällaiset asiat pitää puhua jotenkin reilusti auki tai muuten syntyy ongelmia. Se on kaikkien etu. Miesten ja naisten. Yleisen turvallisuuden. Pitäisi aivan oikeasti puhua auki kaikki ristiriidatkin. Muuten tällaiset jutut ikävine seurausilmiöineen syövät porukan rikki ja kahtia.
PoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaSe on totta, tämä pätee kumpaankin sukupuoleen, on nähty.
PoistaValtaa pitää tutkia kaikissa sen ilmenemissä, näin on. Ei pidä olettaa mitään liian varmaa. Historialliset muutokset yhteiskuntarakenteessa tuottavat uusia vallan ilmenemiä ja muotoja.
PoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaSukupuolien sotaa ei todellakaan tarvita. Jonkun verran sodanlietsojia kuitenkin on. Heidän agitaatioilleen, joissa tuohon viittasin, ei pidä alistua.
VastaaPoistaToisaalta ei tee mieli pistää hanttiinkaan juuri noiden viha-sitä-viha-tätä -määritteiden anarkian vuoksi.
Jos minun pitäisi valita yksi määräävä ominaisuus joka on selvästi naisten ja yksi miesten, en osaisi sanoa yhtäkään. Siinä mielessä on vain ihmisiä.
Silti on olemassa jotakin mikä on myös sukupuolista, mutta sinne päin voi viitata, ei sanoa mitään varmaa.
Uusille sukupuoliteoreettisille kamppailuille, jota pieni joukko käy, kamppailua sanastosta, en osaa sanoa oikeastaan mitään. Tiedän kyllä miten kuuma aihepiiri on vaikka yliopistoissa ja ei käy kateeksi nuoria tutkijoita joiden on tuosta hämärästä teoreettisuudesta (josta mm. Jordan P on julkaissut yksinkertaisen ja varmaan myös yksinkertaistavan video-opetuksen) jotakin aivan pakosta sisällytettävä töihinsä, jotta ne olisivat tämän ajan tuomareiden silmissä totta.
Näin on. Olen itse elänyt hyvin tasa-arvoisessa liitossa, jossa kumpikin kantaa vastuuta ja joustaa tilanteen mukaan ja kokonaisuutta silmällä pitäen. Tiedän naisten temput oikeastaan aika hyvin. Vaimoni on siitä mukava, että hän ei temppuile. Hän on hyvin suora. Useimmiten. Siitä syntyy kitkaa joskus, mutta ei temppuilua ja valtapelejä.
VastaaPoistaPidän myös työelämässä tällaisista naisista. Asiat tulevat hoidetuksi.
PoistaJope,
VastaaPoista"Uusille sukupuoliteoreettisille kamppailuille, jota pieni joukko käy, kamppailua sanastosta, en osaa sanoa oikeastaan mitään."
On hyvä pysyä erillään, mutta kannattaa tiedostaa ja pyrkiä ymmärtämään tiettyyn rajaan saakka mistä on kyse.
Kuten sanoin, vastakkainasettelu sukupuolten välillä ei rakenna. Kun kummallakin sukupuolella (tai kaikilla) on hyvä olla liitossa / yhteisössä / yhteiskunnassa, menee kaikilla hyvin. Tai kuten sanoit, ei oikeastaan sukupuolilla sinänsä, vaan ihmisillä, mutta kyllähän tämä sukupuoleenkin ja eroihin siinä ulottuu.
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaJari, ymmärrän hyvin, mitä tarkoitat. On naisia, joihin en luota tiukan paikan tullen. Mutta on myös miehiä. Oikeastaan heitä ei erota tai yhdistä sukupuoli vaan sokeus. Siksi he eivät ole minun luottoporukkaani hädän hetkellä. Kun tällaiset ihmiset ovat kuskeina, täytyy vain toivoa, ettei jouduta liian pahaan keliin. Mitään muuta ei voi toivoa kuin hyviä olosuhteita, joissa ei joudu tekemään valintoja. Sen kuin vaan köröttelee.
VastaaPoistaSokeuden voi ymmärtää esimerkiksi vallantahtona, narsistisena ja tuhoavana "hyvyytenä", ideologiana joka vähät välittää valheesta kunhan ideologia pysyy jne.
PoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaJari, juuri noin on. Ei voi tehdä ehdottomia päätelmiä ihmisen ulkomuodosta tai sukupuolesta sisimpään, persoonaan. Rakastan naisia, se on selvä. He ovat ehdottomasti sytyttäviä ja kauniita. Mitä muuta tähän voi sanoa.
PoistaJari, olet oikeassa että opetus ja kasvatus on koko ajan enemmän ja enemmän naisten valtakuntaa. Vasta lukiossa alkaa olla miehiä enemmän.
VastaaPoistaVoin olla täysin väärässä, mutta varsinkin nuoremmat miehet ovat perusotteeltaan aika pitkälle omaksuneet naisten tapoja, tai yhtä hyvin voisi sanoa tasa-arvoisempia tapoja.
Onko sitten kysymys aidosta tasa-arvosta vai tarkoittaako tasa-arvo tässä sitten jotakin ideologiaa on toinen juttu.
Kun ajattelen vaikka muutamia oman ikäisiä ja jonkun verran nuorempiakin tuntemiani naisia, on heissä usein enemmän rohkeutta ja hyvällä tavalla ei-korrektiutta olla itsenäisiä ajattelussaan kuin vaikkapa kolmekymppisissä miehissä, joiden perusjutut on aika lähellä jo sen ikäisiä naisia. Ja heillä yhdessä jonkinlaista virallisesti suositeltua aikalaisuutta.
Minusta on edelleen hienoa jos mies on miehekäs ja nainen naisellinen. Miehuus ei tuossa tarkoita pullistelua tai muuta sellaista, mutta luulen että ymmärrätte mitä tarkoitan.
Itse en ole lainkaan macho, en lainkaan, enkä sellaiselta (valitettavasti näytä) mitä nyt mulla on kova ääni ja olen kova määräilemään, hah ha.
Kotona mun kaksi naista ei ole kyllä määräiltävissä.
Töissä kyllä tätä pikkujormaa ei määrätä poistumaan eteen eikä taakse.
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaMinusta kaunis nainen on hieman villi ja hyvällä tavalla luonnonlapsi (niin kuin mieskin parhaimmillaan on).
VastaaPoistaTyperä stereotypia tapojeni mukaan taas, mutta tuon nuorten ikäryhmä johon viittasin on jotenkin niin hemmetin pidättynyt, tiukka ja aggressiivinen ettei sieltä sytytä juuri kukaan. Ne on pahimmillaan kuin ajatuspoliiseja. Kaikkea vahditaan. Jokaista sanaa ja jokaista suupalaa. Sellainen ei ole innostavaa kiinnostumisen hengessä.
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaKaunis oli se nainen.
VastaaPoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaTänään olin tuolla kylmässä ja kosteassa jokivarressa aamulla. On kyllä hirveä kohtalo asunnottomuus, varsinkin kun kelit alkavat viiletä ja tulee talvi. Siinä alkaa olla elämästä kyse aika monella tavalla. Kadulla eläminen ei ole edes halpaa. Pienikin tukikohta auttaa, mutta mietipä että se on esimerkiksi pahvilla ja styroksilla vuorattu teltta.
VastaaPoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaKodittomia on paljon Suomessa, taisin lukea jostain että liki 6000 ihmistä viime vuonna. Nämä on kaiketi kantiksia pelkästään. Heistä suurin osa on pääkaupunkiseudulla. Joukossa on eniten yksinäisiä, mutta on myös pareja ja perheitä melkei 10 prossaa eli kuutisen sataa.
PoistaSitten on erikseen vielä romanialaiskerjäläiset, jotka nukkuvat autoissaan tai asuntovaunuissa. No, asuntovaunu on tietenkin jo jotakin, mutta ankeaa on.
Yksinäinen nainen saa usein maksaa yöpymisensä tekemällä kotitöitä ja tarjoamalla ruumistaan. Ei ole ihmisarvoista myydä itseään yösijaa vastaan.
Kaikenlaisia paperittomia on sitten varmasti enemmänkin.
PoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaTämä (seuraava virke) voi olla jonkun mielestä todella kulunut näkökulma, mutta eipä se sitä muuta että se on myös tosiasia.
VastaaPoistaViimeisten vuosien aikana ovat sadat (ehkä tuhannet) nuoret asunnottomat miehet saaneet valtion tai kunnan (eli veronmaksajien) vuokratakaaman asunnon.
Osa on jo ehtinyt vaihtamaankin sellaisen asunnon, joka sijaitsee ikävästi vaikkapa jossakin Keski-Suomessa asuntoon joka sijaitsee pk-seudulla. Suomen kansalaisuus tulee sitten vähän myöhemmin.
Joo, näin on. Maassa on monenlaista hätää ja monenlaista suhtautumista asiaan. Sehän on selvää, että valtio ja vähän muutkin tahot haluavat sekä uusia nuoria miehiä yli rajojen ja sitten myös ihmisten pakkautuvan isoille kaupunkialueille. En tiedä, mitä kaikkea muuta halutaan. Mietin sitä juuri äsken kun imuroin ja olin siitä vähän jo kirjoittamassa, mutta sitten aivoni menivät jokseenkin solmuun. Ajatukseni on, että halun subjekteja eivät ole nyt ensisijassa nuo nuoret miehet, vaan jotkut muut, jotka antavat asioiden tapahtua kaikessa rauhassa.
Poista