tiistai 3. syyskuuta 2019
Verenseisauttajan taian murtaminen
Yhtä-äkkiä mieleeni nousi outo muisto, valemuisto se ei ole. Se vie johonkin kevääseen 80-luvun puolivälin Kuopiossa. Kaupungissa vieraili argentiinalainen saarnamies Carlos Annacondia. Hän piti tilaisuuksiaan, joissa tapahtui erikoisia tapahtumia. Muistan yhden. Tilaisuuteen oli tullut mies, jonka suvussa oli kulkenut pitkään verenseisauttamisen taito. Miehellä on kertomansa mukaan muitakin taitoja, jotka sitoivat hänet ihmistä suurempiin voimiin. Hän kertoi, ettei yksinkertaisesti vuotanut verta, jos teki haavan ja sitten tahtoi seisauttaa verenjuoksun. Ahdistunut mies koki olevansa sidottu voimien vuoksi. Annacondia rukoili miehen puolesta ja kertoi, että nyt mies on vapaa. Joku toi lavalle neulan. Kun Annacondia pisti neulalla miehen sormea, alkoi veri vuotaa välittömästi. Mitä agentiinalaisen ja suomalaisen hengenmiehen kohtaamisessa tapahtui, murtuiko pahan taika rukouksen voimasta, oliko mies todella ollut rituaaliensa ja taikasanojensa vanki? Mistä tieteellisesti ottaen oli kyse? Entä hengellisesti? Skeptikko sanoisi: Järjestettyä huijausta. Koeasetelmaa on mahdoton toistaa, mutta mies tahtoi vapautua ja koki vapautuneensa. Tällaista elämä on: äkillisiä muistoja, jotka todistavat todella tapahtuneista asioista, joiden luonteesta emme voi olla varmoja - todistamme elämää, joka on tapahtunut meille ikään kuin olisimme olleet katsomassa ja nähneet ihmeitä. Muisti voi vain muistaa, sikäli kuin se tahtoo, emme mahda paljonkaan muistillemme, voimme ehkä ainoastaan valehdella sen näkymää siedettävämmäksi, sammuttaa tietoisuuden. Ehkä muisti on kuin tarinani mies: se tahtoo jotain, vapauttaan, ja sitten tapahtuu se, mitä mies itse ei voi määrätä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaJari, tämä juttu tuli hyvin spontaanisti mieleeni. Siinä tilanteessa mies näytti siltä, että koki vapautuksen jostakin häntä kahlehtivasta. Ehkä se oli hänen perinnössään kulkenut voima tai tavat, kenties rituaalit ja sanat, joihin hänet oli opetettu. Jos uskoo henkimaailmaan, voi sanoa, että hän todella pääsi eroon jostakin häntä kahlinneesta. Tiedemies - luonnontieteellinen ihminen - ei kaiketi sellaiseen usko, hänen selityksensä on toinen. Hän sanoo, että totta kai ihmisestä tulee verta, kun häntä pistetään neulalla - muu on lavastusta. Tilanne ei kuitenkaan minun nähdäkseni ollut lavastettu, vaikka tiedän, että monet huijarit sellaista harrastavat.
PoistaAjatukseni oli siirtyä jotenkin itse muistiin ja muistamisen tapahtumaan tästä kertomuksesta, siis siihen miten monitahoinen ja autonominenkin ja ehkä joskus meitä suojaava muisti ja psyyke on.
Viihteen tekeminen henkimaailmalla on erittäin typerää. Oikeastaan kenenkään ei pitäisi olla tekemisissä minkään sellaisen kanssa, missä yhdistetään jännitys, viihde ja henkimaailma. Uskoipa henkimaailmaan tai ei. No, ehkä se kauhuelovien genrenä menettelee, jos niin ajattelee.
On sekä vakavaa kristillisyyttä että viihdekristillisyyttä, joissa molemmissa ollaan tekemisissä henkimaailman kanssa. Myös muissa uskonnoissa sama juttu. On myös ekstaattisia käyttäytymisen muotoja, joissa ihmiset vaikuttavat aivan samanlaisilta eikä kukaan voisi sanoa, minkä uskonnon edustajia he ovat, jos konteksti olisi riisuttu tunnuksista. Paljon näitä käyttäytymisen muotoja selittää psykologia, en tosin ole alan ekspertti joten en tiedä missä raja menee psykologian ja jonkin muun välillä.
Ehkä vain puhtaan materialistinen ihminen ei ole / tiedä olevansa tekemisissä henkimaailman kanssa.
Luultavasti kaikki uskonnot tunnustavat, ja myös kansanuskomukset tunnustavat, että on jokin henkimaailma. Vain suhde siihen vaihtelee. Suomalaisessa kansanuskomisessa ja esimerkiksi verenseisautusperinteessä on ollut kahdenpuolista uskoa: on uskottu korkeampaan voimaan, Jumalaan, mutta on myös otettu pimeämmät voimat käyttöön, rituaalit käyttöön jne. Luulen, että tämän verenseisauttajan tapauksessa - käyttääksemme kristillistä kieltä - tapahtui se, että siirryttiin pois voiman pimeältä puolelta. Tiedemies tietenkin nauraa tällaiselle selitykselle, koska hänelle koko henkimaailmaa ei ole.
En siis tarkoita kansanparantamista "pimeänä voimana", vaan mukaan on tullut kristinuskon ajalta olevat mustat raamatut jne. Jotka siis tekevät sopimuksen sekä Jumalan että paholaisen kanssa, vaikka tämä on tietenkin mahdottomuus. Mitä näissä jutuissa tapahtuu, on sitten ihan oma asiansa.
PoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaJari, tuo on kirja, johon mieluusti tutustun. Pitääpä käydä lainaamassa kirjastosta. Sanon suoraan, ikään kuin varotoimenpiteenä itselleni, ettei minua kiinnosta olla tekemisissä sen kanssa, mitä kutsutaan henkimaailmaksi koko värikkyydessään. Tiedosta kyllä pidän. Paranormaaleista ilmiöistä: olen toki seurannut nuorena kaikki Scullyn ja Mulderin X-filesseikkailu suurella viihteellisellä mielenkiinnolla.
PoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaOlen myös itse sitä mieltä, että ei ole tervettä hakea yhteyksiä. Sehän oikeastaan kielletäänkin jo juutalaisuudessa ja kristinuskossa (puhutaan yhteydenpidosta vainajahenkiin, joita siis pidettiin todellisina, siitähän se kieltokin tuli - mielenkiintoinen kielto ja nimenomaan monoteistinen, kun ajattelee monia heimouskontoja, joissa kuolleiden kanssa kommunikoidaan tietoisesti ja ikään kuin luonnollisena sosiaalisena toimintana). Ihmisillä on kokemuksia, jotka ovat yliluonnollisia / paranormaaleja (en nyt tiedä miten nuo eroavat). Muistan niitäkin, joita itse kerroit joskus Juhan blogissa muutama vuosi sitten. Olen kuullut muiltakin, esimerkiksi isoisälläni oli sellaisia - ei mitenkään miellyttäviä - kohtaamisia. Hän torjui lähestymiset. Korostan, että isoisäni ei ollut sensaatiohakuinen ihminen, vaan maanviljelijä ja maallikkosaarnaaja. En ehtinyt nähdä häntä kuin pari kertaa - asui Floridassa elämäni alkutaipaleen ja kuoli 80-luvun alkuvuosina.
PoistaVarmasti tämä muisto, josta kirjoitin, aktivoitui juuri siksi että luin blogiasi.
PoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaJari, tuossa on yhdelle ihmiselle riittävästi paranormaalia. Sehän näissä jutuissa usein on, että psyykkinen, psykiatrinen ja siitä eteenpäin ovat yksi liukumo eikä kyseessä ole tarkkarajaiset erilliset todellisuudet, joten liikaa ei kannata omaa psyykettään haastaa. Tulee niin paljon negatiivista ja persoonaa rikkovaa vastaan.
VastaaPoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaJari, on selvää että jotkut palauttavat asiat psykiatriaan ja tai huuhaaseen. En usko kuitenkaan että kaikki. On hyvä pitää todellisuus sillä tavoin auki ettei tulkitse kaikkea, koska tulkinta on useimmiten sanomattoman palauttamista siihen mikä käsittewllistyy ja minkä jo osaa sanoa.
VastaaPoistaToisaalta voi olla hyvä ettei sanallistamalla ruoki omaa paranormaalisuuden kokemusta - mutta toisaalta: jos se jo on läsnä niin minkä teet. En osaa tähän sanoa. Tärkeintä olisi että on jonkinlainen turva.
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaJari, olet ortodoksikristitty, nähdäkseni siinä ovat sinulle lääkkeet, jos paranormaali kenttä ahdistaa. Tämähän ei tarkoita sitä että kiellät todellisuuden mutta voit yrittää ottaa sen tiettyihin lohkoihin etäisyyttä. Vältä asioita, jotka stimuloivat oireilua. En osaa sanoa tarkemmin kun en ole ollut tuollaisissa tilanteissa.
PoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaJari,
VastaaPoistaminulle tulee mieleen oma ortodoksiperinteesi: mitä erämaaisät ja muut tekivät, kun he kohtasivat yksinäisyydessä erinäisiä ilmiöitä - ehkä siitä on oppimista. Minusta he olivat tervehenkisiä tässä suhteessa ja niissä olosuhteissa, joissa elivät ja jotka myös olivat valinneet ja joista oli tullut heille kutsumus. Mitään muuta en osaa tähän sanoa. Erämaaisillä oli varmasti lahja erottaa henget toisistaan ja kyky nähdä, mikä oli psyykkistä. Varmasti heillä oli esimerkkinään se, miten Jeesus toimi erämaassa.
Nämä ovat erittäin mielenkiintoisia asioita, mutta koen omaksi rajakseni sen, että tahdon pysyä ulkopuolella tällaisten asioiden vaikutuspiiristä. En siis aktiivisesti pyri laajentamaan tietoisuuttani ja kokemuspiiriäni tuossa suunnassa. Mutta jos ihminen on jo siellä, niin sitten ei auta kuin miettiä mitä tehdä - tässä juuri erämaaisien traditio on varmasti sinulle se juttu; enpä usko, että psyykenlääkkeet noita kokemuksia mihinkään vievät.
On ollut tärkeä kohdata sinut, niin kuin tietenkin kaikki muutkin ihmiset, joihin olen tutustunut erinäisten blogien kautta! Uskon, että olemme saaneet kaikki paljon tästä vuorovaikutuksesta ja näin jatkossakin.
Vielä hieman toisin sanoin: En usko, että auttaisi sinun tilaasi, jos yhdessä pohtisimme noille kokemuksillesi jonkin psykologisen syyn ja selittisimme ja rajaisimme ne sillä. Tämä olisi tietenkin kätevää ja varmasti osin pätevääkin ilmiön selittämistä, mutta en usko, että vakuuttuisit täysin.
PoistaPsykologisesti katsoen ongelmana on myös se, että me olemme olentoja, joilla on aivot ja havaintomme ja kokemuksemme tapahtuvat aivojemme piirissä eikä meillä ole pääsyä aivojemme ulkopuolelle eikä myöskään riittävää tietoa kaikesta siitä mitä aivomme tuottavat. Ihmisen tietoisuuden ja "yli"tietoisuuden piiriin sopii kaikkea mahdollista. Näin se on ajateltava.
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaJari,
Poistatämä on varmasti keskustelunaihe, josta on vaikea puhua julkisesti (siis avoimessa keskusteluympäristössä, jossa kuka hyvänsä voi lukea mitä olet kokenut) tai jota on yleensä hankala kielellistää toiselle. Ehkä jätämme tämän mahdolliseen kahdenkeskiseen sananvaihtoon. Sanon kuitenkin, että ymmärrän mistä puhut - siinä määrin kuin asiaa on mahdollista ymmärtää ilman vastaavia paranormaaleja kokemuksia.
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoista