perjantai 13. syyskuuta 2019

Vanhoja koulukavereita


Mette oli kahdeksannella poikien kanssa juomassa ja sekä Janne että toinen, jonka nimeä ja kasvoja en enää muista, kertoivat panneensa häntä pitkin viikonloppua. Mette oli laiha ja kalpea, hän oli värjännyt lyhyet hiuksensa mustiksi ja pukeutui mustiin. Kävin hänen haudallaan Hattulan uudella kirkolla. Hän oli täyttänyt juuri kahdeksantoista, kun lensi läpi tuulilasin juhlista palanneen porukan tieltä suistuneesta autosta. Koulussa Mette mittaili minua katseellaan. Olin luultavasti liian kiltti ja kunnollinen hänelle. Poikien puheita en epäillyt.


*

Jo alakoulussa luokallamme oli kaverukset Saana ja Salla. Minusta oli hauskaa, kun tytöt joilla oli tuntureiden nimet, olivat parhaita kavereita. Salla oli vaalea, Saana brunette. Salla oli iloinen ja muodokas, jo yläkoulun alussa hänellä oli kunnon tissit. Saana oli ujompi, hiukan pidättyväinen ja siro. Juuri kahdeksannella luokalla ihastuin Saanaan. Opettaja kysyi, onko meillä vispilänkauppoja, ja olihan meillä. Nykyisin minulla ei ole hajuakaan missä tytöt ovat. En muista heidän sukunimiään.  Luultavasti nimet ovat vaihtuneet jo muutamaan kertaan.


*

Ehkä omituisinta on, että minulla on todella vähän muistikuvia lukion ensimmäisen ja toisen luokan ihmisistä, vain muutamat muistan siksi että vietimme vapaa-aikaakin yhdessä. Heidän nimensä olen unohtanut. Muistan kyllä monta tapahtumaa. Katsoimme Alieneita ja kuuntelimme Springsteeniä. Luultavasti yhden nimi oli Anssi, hän soitti bassoa, ja toisen Petri, mutta varma en ole. Tätä Petriä näin myöhemminkin jonkin kerran, kun hän muutti opiskelemaan Hämeenlinnaan, jonka lähelle Hattulaan perheemme oli kesken lukioni muuttanut.










2 kommenttia:

  1. Näissä konstailemattomissa tekstikappaleissasi on sitä mitä nimitän askeettiseksi jylhyydeksi.

    VastaaPoista
  2. Kiitos, Jari! Näpyttelin kännykällä - siitä askeettisuus.

    VastaaPoista