sunnuntai 15. syyskuuta 2019

Teeman variointia



Puhtaasti spekulaationa ja jossitteluna, koska tiedän, että historiallinen tilanne oli aivan toinen. Mutta siis tämä. Natsismi onneksi jyrättiin melko lailla täysmittaisesti toisessa maailmansodassa ja sen jälkiselvittelyissä. Kommunismia valitettavasti ei. Jos asetelma olisi ollut sellainen, että kommunismikin olisi tuhottu sodan tuoksinassa, olisimme eläneet yhdeltä osalta vuosikymmenet paljon paremmassa maailmassa. No, tilanne vain ei ollut tämä - se olisi edellyttänyt esimerkiksi sitä, että Neuvostoliitto olisi ollut häviäjien joukossa - ja historialliset asetelmat synnyttävät tiettyjä ideologioita vastauksina vallitseviin oloihin...


Jos kommunismi olisi tuhottu, millaisista vastinpareista maailma nyt koostuisi? Eläisimmekö erilaisissa versioissa amerikkalaisista unelmista, ja olisiko kapitalistinen talousjärjestelmä vain astetta voimakkaampi?

Emme saa tietenkään vastausta, mutta sen tiedämme, että kommunistiset yhteiskunnat ovat olleet katastrofeja monella tapaa. Toisaalta globaalikapitalismikaan ei ole luonut valoisaa näkymää tulevaisuuteen.

Pahinta on, että ihmiskunnan ongelmat saattavat luoda ratkaisuja, joiden rinnalla Hitlerin, Stalinin ja Maon sekä näiden pienempien seuraajien toimet ovat pieniä ainakin mittakaavassa - tuhotut ihmiselämät laskien.



9 kommenttia:

  1. Ottaen huomioon että Neuvostoliitto oli keskeinen Natsi-Saksan kukistumisessa, miten Natsi-Saksan olisi käynyt, jos kommunismi olisi tuhoutunut? Korean, Vietnamin, Afganistanin yms sodat kai siihen pyrkivätkin (x miljoonaa kuolonuhria). Sittenähän on vielä sekin edelleen melko yleinen haave, että kapitalistinen systeemi olisi tuhottu. Millaisessa onnelassa eläisimme, jos natsismi, kommunismi ja kapitalismi olisi kaikki saatu tuhottua? En ole varma, että jonkin huononkaan järjestelmän tuho on välttämättä kokonaisuuden etu. Kun kaikki pahikset on saatu tapettua, on jäljellä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aina tulevat uudet aatteet ja uudet pahikset. Kirjoittelin joskus, että tulevaisuudessa maailmaa hallitsevat 1. jonkinlainen länsi (ehkä siinä ovat kapitalismin ainekset ja muutakin, vaikka nyt teknologia läsnä, ja jonkinlainen länsimainen sivistys), 2. Kiina (omalla kapitalistisella kommunismillaan) ja 3. islam. Jos ne pääsisivät jotenkin sopuun keskenään alueistaan ja voimasuhteistaan ja yhteisistä pelisäännöistä ekologian suhteen, ehkä maailma ei tuhoutuisi täysin. En tiedä... On niin vaikea nähdä mihinkään. Yhteiskunnan perusmalleja on muutamia ja varmasti niitä kehitetään edelleen - ehkä ideaali olisi turvallinen määrä kontrollia ja vapautta, mutta ennen kaikkea vastuuta ihmisistä ja planeetasta. Saas nähdä...

      Toisessa maailmansodassa kommunismin tuhoutuminen olisi ollut mahdottomuus. Niin, 1900-luvun myöhemmät sodat ovat olleet kommunismin kukistamisen yrityksiä, eikä niistä ole jäänyt puhtaat jauhot pussiin... Eikä tuo Yhdysvaltojen maailmanpoliisina toimiminen muutenkaan ole ollut mikään menestystarina. Toisaalta moni kommunistinen valtio on tuhonnut itse itsensä, ei siinä ole muita tarvittu.

      Poista
    2. Uskon siis ihmisen olennaiseen kykyyn toimia väärin ja tehdä pahaa, olipa ideologia tai uskonto mikä hyvänsä. Toki uskon myös hyvään. Joskus parhain idealismi ja synkin pahuus vain löytävät toisensa täydellisesti...

      Poista
  2. Jep, saatamme lähivuosikymmeninä joutua/päästä todistamaan kapitalististen valtioiden itsetuhoa lähietäisyydeltä, vaikka kuka sen tietää.

    Jonkinlainen länsi taatusi jatkaa, ehkä vähemmän sotaisa, kunhan rahat loppuu armeijoilta. Ilmeisesti sotateknologian osalta länsi on jo vähän kujalla ja jälessä.

    Kiina porskuttaa, sen siivellä taatusti moni muu, jotka ovat yhteensä aika iso osa maailman väestöä. Kiinan etu ja ongelma on massojen kontrollin tehokkuus.

    Islam menestynee toisaalta perinteisillä alueillaan, toisaalta ympäri maailman. Mutta islam ei liene mikään yksi järjestelmä (jos nyt länsi ja "kiinakaan" ovat?), vaan jossain määrin riitaisa ja sotkuisa rihmasto, joka on myös Kiinan ja lännen suhteen erilaisissa asennoissa.

    Voisiko olla että järjestelmä kuin järjestelmä on ok, jos ihmisten annetaan elää, myös erilaisten ihmisten.

    Vaikeinta lienee sallia sellaisten olla rauhassa, jotka joko tunkevat "meidän alueellemme" tai muistuttavat liikaa meitä ja silti ovat jotakin muuta kuin me, yleensä kai koska emme voi sallia heitä meiksi tai eivät voi sallia meitä heiksi seikkojen x, z ja ö vuoksi (tää kela Jonathan Z. Smithiin viitaten, suosikkiuskontotieteilijöitäni, luokittelun teoreetikko).

    Eräs läpikommarijournalisti kirjoitteli minusta ihan nätisti rauhan toivosta äskettäin, tässä tapauksessa lienee ton reviirikiistan ongelma, Israel-Libanon, laitan tähän linkin: https://dissidentvoice.org/2019/09/both-israel-and-hezbollah-imagined-a-horrid-black-hole-and-stopped/

    Kaiken tän keskellä, alla tai sivussa - ehkä tärkeimpänä muistettavana - alkuperäiset ihmiselämän muodot, paimentolaisuus, metsästys ja keräily, maahan ja vuodenaikoihin sitoutuneet kansat, heimot, sinnittelevät mitenkuten.

    VastaaPoista
  3. Jonimatti, kyllä minäkin yhdyn rauhan toivoon ja toivotuksiin, tulivat ne sitten oikealta tai vasemmalta tai mistä hyvänsä, kunhan ne tarkoittavat vilpittömästi rauhaa ja yhteiseloa.

    Globaalissa mittakaavassa tahtoisin, että ihmiset saavat olla rauhassa siellä missä ovat, että yhteiskunnat ja yhteisöt olisi mitoitettu ja perustettu siten, että ne kestävät ja voivat ottaa huomioon luonnon ja koko eliökunnan kestävyyden - ja muilta ihmisyhteisöiltä tahdon sitä, että toisille annetaan rauha olla peruslähtökohtaisesti sitä mitä ovat - tietenkään yhteistyön mahdollisuuksia unohtamatta. Tätä kaikkea on vain hyvin hankala käytännössä toteuttaa nykyisin vallalla olevalla politiikalla.

    Tätäkään kirjoa, mistä puhut, ei saisi koskaan unohtaa, ei alkuperäiskansoissa eikä myöskään ikään kuin nyt vallitsevien valtioiden sisällä: "Kaiken tän keskellä, alla tai sivussa - ehkä tärkeimpänä muistettavana - alkuperäiset ihmiselämän muodot, paimentolaisuus, metsästys ja keräily, maahan ja vuodenaikoihin sitoutuneet kansat, heimot, sinnittelevät mitenkuten."

    VastaaPoista
  4. Hyvin hankalaa on, totta! Monensorttinen sumentaa edes yritykset nähdä, mikä on tärkeää, sen toteuttamisesta puhumattakaan. En tässä ole mitenkään kärryillä itse, väännän vaan omaa hommaani miten parhaiten kykenen. Voi olla että jokin muu kuin ihmisten yhteisöt lopulta määrittelee ihmisten yhteisöjen mahdollisuudet, onneksi tai epäonneksi

    VastaaPoista
  5. Jonimatti, jos ajattelemme koko planeetan asujia yhtenä eliökuntana, on ihmiskunta vain yksi eliöistä. Liian pitkään se on kuvitellut olevansa oma, autonominen ja ylivoimainen lajinsa, jolle kaikki muu alistuu. Veikkaanpa että voimme piankin tulla toisiin aatoksiin. Vaikka toivon ihmiskunnalle kaikkea hyvää, voi olla että tuo hyvä tulee vain jonkin olennaisen rajoituksen jälkeen ja nimenomaan siten että muu kuin ihminen siitä päättää - tässä mielessä se ei ole päätös lainkaan vaan esimerkiksi jokin luonnontapahtuma.

    Eipä täällä auta kuin yrittää parhaansa ja olla ihmisiksi hyvällä tavalla.

    VastaaPoista
  6. Niin, jotenkin noin. Ilman muuta olemme vain osa maata, sen elämää, ja maakin osa jotakin laajempaa, joka ei ole vain elämää ainakaan ymmärtämässämme muodossa (mikä esimerkiksi on aurinko?)

    VastaaPoista
  7. Aurinko on ihqu ydinreaktori:) Olen kuullut sellaisenkin metaforan kuin aurinko on likainen huora. Oli kyllä tämän sanojan oman erikoisesti vinksahtaneen sisäisyyden ilmaus.

    VastaaPoista