maanantai 2. syyskuuta 2019
Ei hyvä välipala
Jos tahdot itsellesi huonon ja vittumaisen olon, sen kun avaat selaimen ja käyt lukemassa pari kolme postausta somen hot spoteista ja ennen kaikkea postausten kommenttiraidat, mikäli kirjoittaja sellaiset sallii. Kirjoittajien ihmisarvoa on kenties muutamissa kommenteissa buustattu ja huomattavan monissa mustattu ja alennettu siihen malliin, että varmasti ei löydy jälkeäkään maaperästä, jolla keskustella porukalla siitä, mitä ihminen on kenties sanonut, olettanut tai havainnut.
Minusta näyttää, että yhä useampien ihmisten sosiaaliseksi oletusarvoksi on tullut toisten pommittaminen ja kuilujen kaivaminen. Sosiaalinen media tekee kaiken hyvin helpoksi. Havaintoni tuntuu pätevän jokseenkin joka suuntaan, jos vain kommentointi sallitaan.
On ennen kaikkea hyvin vaivatonta ja sopivaa sanoa jotain ilkeää. Toki on sitten sellaisia aatteellisia suojasatamia, joissa kaikki ovat samaa mieltä ja haukkuvat jota kuta piirin ulkopuolelle kuuluvaa, hmmm. hieman epäilyttävää on tällainen täysi samanmielisyyskin.
Tuntuipa jotenkin väsyneeltä tämä havainto... No, kirjoitin kuitenkin samalla kun söin banaanin. Netin selaaminen ei ole hyvä välipala, se saa lähinnä reagoimaan johonkin...
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Maailman poliittisia historioita, kansojen uhriutta tai ylemmyyttä tarkastellaan siitä näkökulmasta kenellä, kummalla on ollut valta käsissään, kumpi on ollut "herra"?
VastaaPoistaKun näitä somen juttuja lukee, voi joskus kysyä samaa. Kummat ovat niskan päällä, kummalla on yhteiskunnallista valtaa, annettua asemaa jne.
Tietenkin kaikkien pitäisi osata toimia oikein, perustella informaatiolla ja faktoilla enemmän kuin fiiliksellä, mutta kun kumpikaan ei jaksa, on toisten fiilis usein enemmän oikeutettua kuin toisten. Ja tämä kierre vahvistaa vain itseään. Kuka on näissä tilanteissa se herra...
Näinhän se on: historia - myöhemmin kirjoitettu ja samaan aikaan, esimerkiksi somessa kirjoitettava - on voittajien tai niskan päällä olevien historiaa. Tosin some mahdollistaa rinnakkaisetkin narratiivit ja diskurssit, kuten tänään on ehkä helpompi kuin koskaan aiemmin huomata.
PoistaMinua ei kiinnosta mitkään salaliittoteoriat, mutta kylläkin tieto joka toimii ikään kuin taustalla, sanomattomissa mutta kaikkeen jälkiä jättäen ja mahdollistaen tietyt asetelmat. Tätä on paljon nykyäänkin, vaikka kaikki on "mahdollisimman" "avointa".
PoistaTietenkin taustalla on liittoja, sopimuksia, suunnitelmia niin kuin aina on ollut. Ranskan presidentin muutamia heittoja on esimerkiksi mahdoton ymmärtää, tai edes kuvitella, muusta näkökulmasta. Euroopassa on Saksalla ja Ranskalla ilmiselvästi yhteinen suuri visio siitä millaiseksi he haluavat Euroopan muotoutuvan. Siis juhlapuheiden ja juhlakliseiden takanakin.
PoistaOlisi kiva päästä ihan itse päättämään haluaako sitä kannattaa vai ei. Tässä sitä tutkivaa journalismia tarvittaisiin todella.
Telkussa kun EU:sta puhutaan vaikkapa ns. erikoistoimittajien taholta, se aika menee aina Itä-Euroopan ja brexitin päivittelyyn. Jotenkin kuitenkin tuntuu että on isompaakin menossa vai onko liittovaltioistuminen ja siihen liittyvät valtajaot jo jonkinlainen syntymässä oleva luonnonlaki, joka vaan tulee?
Niin, minustakin on erikoista että Euroopalla voisi olla ikään kuin vain yksi hyvä suunta eli integraatio - ymmärrän toki yhtenäisen Euroopan edut globaalien ongelmien kohtaamisessa ja kenties ratkaisemisessa omalta osaltaan. Mutta sitten tulee monta muttaa, kun näkee mitä se käytännössä tarkoittaisi näiden ideoijien mielessä ja millaista peliä ollaan valmiita pelaamaan. Ei ole mitään syytä kieltää EU:n tuomia etuja, mutta ei myöskään ole syytä kritiikittömästi ottaa kaikki annettuna. Ei voi olla, että on vain yksi hyvä tapa hoitaa asioita. Luulen, että monitahoinen integraatio olisi hallinnollisesti tavoiteltava mutta onko se sitä elämisen kannalta on ihan toinen juttu.
PoistaJo ihan kotimaassakin sellaiset jutut kuin että miksi Suomessa on pari tuhatta avaamatonta vihjeviestiä lapsiin kohdistuneista seksuaalirikoksista saavat kysymään, onko poliisin tilanne näin epätoivoinen vai onko poliisia ohjeistettu kiinnittämään huomionsa muualle. En tällä väitä mitään mutta onhan tuo erikoinen tilanne kun ajattelee asiaa esimerkiksi sisäisen turvallisuuden näkökulmasta. Miksi poliisitutkintaan ei löydy lisää resursseja ja toisaalta sitten rahaa on vaikka mihin. Kertooko tämä ainoastaan tilanteen ankeudesta vai ohjaako tällaista asiantilaa poliittinen narratiivi, johon ei kuulu lasten suojaaminen prioriteettina vai onko vastaus kenties joku muu.
VastaaPoistaEntä jos sieltä löytyisi vaikka 10 groomingjengiä ja 5 pedofiiliporukkaa, niin eikö se tarkoittaisi mitään?
PoistaVai olisiko sillä ikäviä poliittisia seurauksia?
PoistaTämä oli kenties liian tavismainen näkökulma unelmien yhteiskuntaan, myönnän yksinkertaisuuteni. Kun näitä keissejä - todella pahojakin - on nyt ollut aika tavalla, niin olisiko järkevää perata vihjeet. Vai odotellaanko mahdollisiin rikosilmoituksiin saakka?
PoistaNuo vihjeviestit on todella syytä käsitellä. Ne tuotiin esiin, mutta ei toistaiseksi mitenkään sitä, miten tästä eteenpäin. Tärkein poliisiasia maassa nyt mitä kuvitella saattaa.
PoistaTämä vihjelehtijuttu oli siis Hesarissa 14.8 toimittajana Mikko Gustafsson. Lehtijuttu alkaa sillä, että rikosylikomisario Sari Sarani kertoo HS:lle asiasta. Kuka kaivoi keissin esiin? Ottiko Sarani kenties itse yhteyttä Hesariin? Tahtoiko hän, että poliisin alennustila näissä potentiaalisesti rikosten jäljille vievissä tapauksissa saa enemmän julkisuutta ja sitä myöten syntyy painetta pistää asioita kuntoon esim. lisäresurssoinnilla vai miten tämä lie mennyt? Toki monella muullakin tutkinnan alueella jutut lepäävät melko pitkään, ellei poliisi saa vihjeitä.
PoistaKesällä oli aivan surkea tilanne, kun en päässyt Itä-Uudenmaan poliisiin läpi pariin päivään kun olisi pitänyt tehdä rikosilmoitusta kotimurrosta. Sitten keksin soittaa ruotsinkieliseen numeroon. Pääsin melkein heti läpi. Tilanne oli vaan se, että poliisi oli partiossa ja tulossa jostain Porvoon suunnasta. Sanoi, että soita uudelleen sinne suomenkieliselle puolelle ja yritä saada kiinni joku joka istuu tietokoneen ääressä toimistolla. Että tällaista palvelua. Ei ole kaikki poliisissa kunnossa, ja sen myönsi myös konstaapeli jonka sain kiinni.
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaJari, luulen, että noista vihjeistä läheskään kaikki eivät johda jäljille ja osa on tuollaisia kuin kuvaat, mutta jotain sieltä olisi voinut löytyä - nämä vihjeet koskivat kaiketi netissä tapahtunutta toimintaa.
PoistaHitto vie, ensin se sun pojan juttu ja osuiko nyt murtokin teidän kohdalle?
VastaaPoistakyllä. toki tässä meidän taloyhtiössä on ollut ennenkin tällaista.
PoistaTuo Saranin ulostulo oli iso juttu ja loksautti kyllä suun auki, että voiko tämä olla totta. En ole huomannut mediassa minkäänlaista jälkiseurantaa.
VastaaPoista"Käsittääkseni on pedofiilirenkaita, jotka ovat erittäin taitavia ja manipulatiivisia. On valtaa ja rahaa ja tietotaitoa junailla erilaisia prosesseja. - Kuva jostain pöhlöstä yksinäisestä namusedästä on kaukana tästä. - Renkaat toimivat varmistellen. Kaikkihan tietävät millainen häpeärikos pedofilia on. Silti kun perversio on tuohon suuntaan niin sitä tehdään. "
VastaaPoistaOn myös pedofiilirenkaita jotka eivät koe toteuttavansa minkäänlaisia perversioita. Oulu.
Näitä on ollut yhä enenevässä määrin. Luulen, että vihjeissä voisi olla näitäkin paljon, koska tekijät eivät osaa suojata itseään eli eivät ole moniin meidän kotoisiin pedofiileihimme verrattuna kovin älykkäitä rikoksentekijöitä.
PoistaNämä murrot ja väkivaltatapaukset jne. on niitä, että niin kauan kun ne ei osu omalle kohdalle, on kyse jostakin yhteiskunnallisesta asiasta tai yleisestä keskustelunaiheesta. Kun ne tulee iholle, kaikki on eri juttu.
VastaaPoistaPaljon viime aikoina mediassa sitä, että rikokset, ainakin jotkut rikostyypit, ovat maassa vähentymässä. Samaa aikaa jopa meidän nykyinen hallitus sitä mieltä, että poliiseja lisää ja pian.
Mikähän siinä taustalla?
Jos Juha olet kuulolla, osaatko tuota selittää?
(Seksuaalista väkivaltaa, sen osumista omalle kohdalle, pelätään jokaisessa perheessä jossa tietyn ikäisiä tyttöjä tai nuoria naisia.
Oma tyttö alkanut nyt hieman liikkua kaupungilla pe-iltaisin uusien lukiokavereidensa kanssa. En osaa valitettavasti suhtautua omiin kokemuksiini ulkona liikkumisesta vedoten. Nyt ei ole vuosi 1981. Kädet ristissä.)
Samat fiilikset. En tiedä, mitä tekisin, jos tyttärilleni tapahtuisi jotain. En ainakaan osaisi olla viilipyttymäisen empaattinen "kaikkia" "osapuolia" "kohtaan". Suoraan sanoen haluaisin tappaa tekijän. Minua ei kiinnostaisi vittuakaan hänen motiivinsa. Tiedän sen jo nyt, ihan sama kuka olisi kyseessä. Tämä siis tunnetasolla. En usko, että pystyisin ketään tappamaan, ellei tilanne olisi välitön. Ei kannata luulla, että fantasioin tällaisella. Ainoastaan pelkään.
PoistaOmasta nuoruudesta - 80-luvun puolivälistä - muistan todella kaamean tilanteen. Olimme kavereiden kanssa autolla kaupungilla. Kunhan ajeltiin. Yhdellä kaverilla on ollut kortti pari vuotta. En tiedä mistä syystä - olimme pysähtyneet jonnekin - hän otti / päästi kyytiin nuoren kaverin. Tyyppi oli kamoissa ja osoittautui vangiksi, joka oli hatkoilla. Voin sanoa, että pelkäsin autossa, sillä kaveri oli sekaisin ja todella uhkaava. En muista, miten pääsimme hänestä eroon. Muistaakseni heitimme linja-autoasemalle tms. Tuossa olisi voinut käydä vaikka mitä.
VastaaPoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoista