tiistai 3. syyskuuta 2019

Miete



Ovatko esimerkiksi naisten tai seksuaalivähemmistöjen oikeudet vain meidän vähitellen kehittyneitä tapojamme, meidän kulttuurimme tuotoksia, ja muut voivat harjoittaa omia tapojaan siinä historiallisessa vaiheessa, jossa nyt sattuvat elämään, vai onko jokin sellainen raja, jossa kulttuuriset tavat muuttuvat joksikin muuksi? Entä kuinka monet tavat voivat olla yhtä aikaa totta yhdessä ja samassa yhteiskunnassa ilman että siitä koituu jotain, joka hajottaa koko y h t e i s kunnan idean?





8 kommenttia:

  1. Mun postaukseni Suosittelen käsittelee ymmärtääkseni samaa aihetta? Vai? Ja lähden tässä aina yksilöstä. Esimerkiksi haastateltu isisäiti pitäköön näkemyksensä mun puolesta mutta siinä määrin kun hänen edustamansa hegemonia pakottaa yksilöitä kärsimykseen, hän on väärässä. Minulle ihmisyys on universaali arvo.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin itsekin sen koen. Toinen kysymys on: missä määrin tällainen ihmisyys todentuu universaalisti? Onko se universaalia ihmisyyttä vai arvo, jonka olemme yhteiskunnissamme (lännessä) tuottaneet - ja sanoisin, ettei arvo täälläkään täysin eikä läheskään aina edes tyydyttävästi toteudu.

      Poista
    2. Uskontojen kohdalla tulemme tämän dilemman eteen: joidenkin käytäntöjen mukaan - ainakin monoteististen - uskominen on suurinta vapautta j a alistumista Jumalan tahtoon. Jos on Jumalan ilmoitus, joka käskee alistua ja totella silloinkin kun alistuminen on universaalin ihmisyyden näkökulmasta järjetöntä, niin silloin seuraa ongelmia. Tämä on mielestäni todella iso poliittinen ongelma, jota ratkomme seuraavat vuosikymmenet: Kuinka tosissaan ihmiset ottavat uskonnon silloinkin kun se on ihmisyyden universaalia arvoa vastaan ja missä määrin kulttuurit ja uskonnot edes tunnistavat yksilön kategoriaa ensimmäisenä arvona?

      Poista
  2. https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000006226507.html

    Tuossa vielä kuin vahvistus tuolla aiemmissa ketjuissa puheena olleeseen.

    -Tarvitsemme lisää solidaarisuutta ja inhimillisyyttä tähän kovaan aikaan, eikös niin?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. -Ilman muuta. -Jokaisella on oikeus tulla mukaan tasa-arvoiseen yhteiskuntaprojektiin. -On vain panostettava enemmän ja enemmän, meillä on kyllä siihen varaa.

      Poista
    2. Jope, ennustan että Ruotsi menee 2 vuodessa Suomen ohi rikostilastoissa, jos porukkaa ei saada rauhoittumaan. Enkä usko että saadaan, pahemmaksi vaan menee - selvitysprosentti laskee. Tuo Löfven on täysin kuutamolla, valitettavasti.

      Viime vuoden melkein 100 auton polttamisesta ja pikku pommituksista saatiin kiinni ja rangaistavaksi kuutisen uusruotsalaista. Vasurit väittivät tähän saakka pokkana että SD oli tuhotöitten takana. Ruotsin meno on todella huvittavaa, suoraan sanottuna naurattaa miten typerää voi olla. Seuraukset eivät tietenkään naurata.

      Poista
  3. Arvot eivät tietenkään toteudu kaikkialla. Mutta itselleni tuo kysymys että kuka tuon arvon ja missä on luonut ei ole oikeastaan edes mielekäs. Ei ainakaan keskeinen. Se vie huomion sivuun oleellisesta. Tämä ehdoton näkemyksini syntyi kun joskus aikoja sitten keskusteltiin pakkovioliitosta siitä näkökulmasta, että onko rakkausavioliitto kuitenkin länsimainen juttu. Samaan aikaan arabinaiset kirjoittivat runoja siitä, miten joutuivat vuoteeseen miehen kanssa, jota pitivät vastenmielisenä. Kirjoitin tästä jutussani Runous haastaa relativistin. Huomasin, että kysymys siitä, mikä on kulttuurisidonnaista, on väistämättä liian hegemoniakeskeinen. Näkemykseni ei ole nykyaikaan sopiva, tiedän sen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juha, ihan totta: kun jokin arvo on syntynyt, sitä aletaan käyttää mittarina eikä sitä ole tarpeen suhteellistaa mikäli se on arvo, joka löytää vastakaikua hegemonioista huolimatta tai niiden läpi. Minusta meillä on länsimaissa monia arvoja, joista on hyvä pitää kiinni vaikka hankalalta näyttää.

      Poista