sunnuntai 8. syyskuuta 2019

Keskisarja



Onneksi on vielä Teemu Keskisarjan kaltaisia tyyppejä, virkisti kummasti tämäkin HS:n haastattelu.

Tästä lähti liikkeelle ajatukseni. Globaalissa maailmassa tarvitaan yhä instrumentteina kansallisvaltioita. Suomalainenkin hyvinvointiyhteiskunta on sen yksi versio. Miettikää mitä hyvänsä isoa projektia, jossa ei ole toimivia pieniä yksiköitä, jotka hoitavat paikallisesti asiansa ja käyttävät osaamistaan ja edelleen ketjuttavat tämän osaamisen isommalle tasolle, kansalliselle ja kansainväliselle, jossakin mallissa. Eihän tämä sitä paitsi ole mitenkään pois kansainvälisestä yhteistyöstä ja yhteisten pelisääntöjen noudattamisesta ja laatimisesta keskeisissä asioissa.

Kansallisvaltio, kuten mikä hyvänsä yksikkö, voi toimia tai olla toimimatta. Se että jotkin valtiot ovat luhistuneet ei ole syy luhistaa solidaarisuuden nimissä niitä, jotka vielä jotenkin toimivat. Loputtoman rajattomasta maailmasta ei hyödy lopulta kukaan. Se on vain yksi tapa päättää ihmisen arvokas elämä planeetalla ja tuhota niin kulttuurien kuin luonnon moninaisuus.

Kansallisvaltiolla en tarkoita mitään äärioikeistolaista pakkovaltiota vaan normaalilla järjellä johdettua (hyvinvointi)yhteiskuntaa, joka unohtaa katteettoman haaveilun ja lopettaa normaalin kansallisen itsetunnon murentamisen. Tarkoitan toimivaa instrumenttia, joka Suomi on ollut.

Me suomalaiset olemme pieni porukka maailman meressä ja meidän on syytä olla olemassa ilman mitään suurempia ideologioita - - etnonationalistista öyhöilyä tai globalistisia haaveiluja. Tärkeintä on säilyttää jonkinlaiset itsekunnioituksen rajat ja terve ajattelu -- vain siten voimme olla hyödyksi itsellemme ja muille.

Minusta meillä ei ole varaa hukata sitä tarinaa, jonka osa olemme olleet reilun puolentoista sadan vuoden ajan - - vertailuja voi tehdä ihan mihin hyvänsä maailmankolkkaan tahansa. Voimme muuttaa tarinan suuntaa ja keksiä siihen uusia ulottuvuuksia, mutta emme hukata sitä. Subjektiton ja maaton maailmankansalaisuus on ameebojen tarina. Juuri tämä juurettomuus -- niin ihmisten kuin talouden - - uhkaa meitä kaikkia.

Esimerkiksi niin kauan kuin globaaliin etelään ei saada toimivia ja vastuullisia valtioita, on uhka suuri. Ja niin kauan kuin toimivat valtiot globaalissa pohjoisessa eivät kykene vastuuseen ilmastosta ja kulutuksen taittamisesta, olemme suuressa vaarassa. Mutta vaarat eivät häviä sillä, että hajotamme tai hävitämme työkalut, joilla korjata asioita. Siitä alkaa kaaos.

Toisaalta pitää olla myös toimivia ylikansallisia instrumentteja, joilla ottaa tilanne haltuun silloin, kun jokin maa kohtelee väärin kansalaisiaan, kun sen väestönkasvu kiihtyy sellaiseksi, että maa ei voi pitää huolta kansalaisistaan tai kun maa saastuttaa siihen tahtiin, että siitä on vaaraa toisille.

Tarvitsemme turvallisia valtioita, jotka huolehtivat kansalaisistaan, emme maailmaa, jossa vaeltelee kymmeniä ja satoja miljoonia ihmisiä turvapaikkaoikeuksineen.






22 kommenttia:

  1. Luin aamulla saman artikkelin.
    Se vahvisti käsitystäni, että ihmiset jotka näkevät kansallisvaltioiden merkityksen ovat itse asiassa niitä maltillisia, joiksi kokokonaan muut ilmoittautuvat.
    Rajaton maailma- tai rajaton Eurooppa -globalistit tai federalistit edustavat ääriajattelua, radikalismia, yksisilmäisimmät heistä ideologista fundamentalismia.
    Olen sellaisesta vakavasti huolissani kuten ideologisten buumien ja ryhmäilmiöiden suhteen tulee ollakin.

    Jokainen Euroopan tai taiteen ja kulttuurin historiaa vaikkapa huvikseen lukenut tietää miten kansainvälisiä ja vuorovaikutteisia olivat ajat ennen liittovaltioistumista, Schengeniä ja globalismia. Ihmiset, ideat ja myös tavarat liikkuivat. Koko Eurooppa on syntynyt sille perustalle. Samalla kuitenkin maat säilyttivät omat piirteensä ja valtioilla oli vaikutusvaltaa omiin asioihinsa niin kuin pitääkin.

    Euroopassa on onneksi edelleen valtioita jotka haluavat pitää edellä mainitun hyvän itsellään, pitää sananmukaisesti pintansa, vaikka ovat EU:hun liittyneetkin. Ne haluavat säilyttää kulttuurinsa ominaispiirteet, pitää maansa pääasiassa asuttuna ihmisillä jotka hyväksyvät historiallisen kulttuurinsa jatkumon ja demokratian, ja tietenkin hallita omaa pientä maa-alaansa ja kieltänsä omalla alueellaan. Hieno ja inhimillinen tavoite, eikö! Siinä vaikuttavat näissä maissa tietenkin kokemukset yhden ideologisen suuren pakkovallan (onneksi hajonneen) saappaan alla.
    Onko tuo em. sitten etnonationalismia, fasismia?
    Jos on, niin dikotomia on selvä: kaikki maailman maat kaikkina aikoina ja suurin osa maailman maista vielä nykyään ovat fasistisia ja etnonationalistisia pimeyden luolia ja valoa on vain siellä, missä kansallisuus on kirosana.
    Esimerkkeinä mainitaksemme pimeästä maasta nyt vaikkapa Japani.
    Tämän ulkpuolelle jäisi sittten oikeastaan vain kourallinen Euroopan maita, ei kansallisia valon lähteitä. Esimerkkeinä nyt Ruotsi ja Belgia, ja niiden maiden sisäistä problematiikkaa, jota on ainoaksi onnistuneeksi ratkaisuksi aika vaikea selittää.

    Maailma ei siis ehkä ole niin yksinkertainen sittenkään, että valtioiden antiikissa kehiteltyä perusideaa suojella kansalaisiaan olisi hallittavissa ja manipuloitavissa milloin milläkin leimaavilla valekäsitteillä.
    Yksinkertaisesti: en usko.

    Kansallinen valtio joka tekee kaikilla osa-alueilla hyvää yhteistyötä ja jossa on vapaus, todellinen tasa-arvo kursissa on edelleen hyvä käyttöliittymä hoitaa maata, omaa ruohonjuurta jalkojensa alla eikä mikään pirun keksintö. Nationalismi on tuottanut paljon ruumiita historiassa, myönnän sen, mutta nyt kansallisuudesta riisuttu ihmisyys tuottaa nykyisyydessä juurettomuutta ja ongelmia, jotka tulevat niitä samalla tapaa tuottamaan, henkistä kuolleisuutta jo nyt ainakin.

    Itse en ole epätoivoisen yltiöisänmaallinen, etnonationalistinen varsinkaan. Jos esimerkiksi Suomi ei haluaisi olla enää Suomi niin voisin hyvinkin tyytyväisenä asua jossakin maassa, joka haluaa olla oma maansa omalla alueellaan. Itsekunnioitus on aina kaunista ja kannatettavaa. Ideologinen yhteisö(llisyys) on jotakin mitä kammoan.

    Nämä oli omia vouhotuksiani. Pelkään kirjoittaneeni nyt aika pateettisesti mutta menköön niin. Keskisarjalla oli asiaa, jonka ei pitäisi olla kenellekään yllätys. Aina jossakin joku puhuu järkeä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei tuo ollut, Jope, ollenkaan pateettista. Säälittäviä (pateettisen nykymerkityksessä) ovat globalistit, jotka pelaavat vain ison rahan pussiin. Tulee vähän sama kysymys mieleen kuin Zizekillä: Haluaisin nähdä päivän vallankumouksen jälkeen, mitä sitten tapahtuu! Tämä olisi hyvä pitää jokaisen globalistin mielessä - kun kansallisvaltiot on nitistetty, mitä sitten tapahtuu? Kuka on vastuussa, kenen pussiin asioita pelataan? Liittovaltiot ovat yksi suunta, myönnän sen. Mutta se Neukkulan malli on jo nähty, eikä globaalilla vasemmistolla ole ollut esittää mitään uutta mallia - mitä he tekevät sen jälkeen kuin rajat on kumottu - kenelläkään ei ole siihen vastausta, mutta ei siitä mitään itsestään rakennu eikä varsinkaan kehitysmaalaiset ole se proletariaatti, jonka varaan uusi yhteisö syntyy jonain entistä parempana. Valtiot pitäisi saada vastuuseen itsestään. Tästä minä kannan huolta ja tähän panostaisin kansainvälisesti.

      Poista
    2. Vaikka tuossa röyhkeästi kirjoitinkin, että itsensä hylkäävän syntymämaani (siis jos menemme vielä paljon pidemmälle) voisin vaihtaa pakotettuna vaikkapa Tatran vuoristoon, Vilnan kukkulohin tai Budan laaksoon niin totta kai toivon sydämestäni että tämä maa voisi olla kuvaamani kansainvälinen j a vapaa maa omana itsenään, juuri näin:

      "Minusta meillä ei ole varaa hukata sitä tarinaa, jonka osa olemme olleet reilun puolentoista sadan vuoden ajan - - vertailuja voi tehdä ihan mihin hyvänsä maailmankolkkaan tahansa. Voimme muuttaa tarinan suuntaa ja keksiä siihen uusia ulottuvuuksia, mutta emme hukata sitä. Subjektiton ja maaton maailmankansalaisuus on ameebojen tarina. Juuri tämä juurettomuus -- niin ihmisten kuin talouden - - uhkaa meitä kaikkia."

      Poista
  2. "Tarvitsemme turvallisia valtioita, jotka huolehtivat kansalaisistaan, emme maailmaa, jossa vaeltelee kymmeniä ja satoja miljoonia ihmisiä turvapaikkaoikeuksineen."

    Tuo tarkoittaa myös turvallisia valtioita kaikille, myös noille vaellukseen lähteneille. Mikä muu olisi ensisijainen tavoite kuin esim. asukkailleen turvallinen Afganistan, Somalia, Irak, Syyria jne.
    Tai Afrikka, joka tarjoaa toimeentulon omalle väestölleen, väestölle jonka kasvu on tasapainossa elinmahdollisuuksien kanssa.

    Kun ottaa puheeksi tuon, saattaa kuitenkin saada vastaansa yllättävää vastustusta.
    Ikään kuin joillekin suomalaisille, eurooppalaisille, liikkeellä olevat miljoonat, aidosti kodittomat ja muut, olisivat jostakin syystä välttämättömiä ja tarpeellisia johonkin tarkoitukseen.
    Usein tästä samasta porukasta tulevat myös tavanomaisten tavallisten demokraattisten kansallisvaltioiden kiihkeimmät vastustajat.
    Luulen että kaikki tiedämme mistä on kysymys.

    Ihmisten liikkumista maasta toiseen tarvitaan ja sitä pitää tarpeen mukaan auttaa ja edistää.
    Muun muassa tiede-, koulutus- ja kulttuuriyhteistyö sekä tietenkin työperäinen maahanmuutto on tästä paras esimerkki.
    Mutta kaaottisia hallitsemattomia väestösiirtymiä tuskin kenenkään luulisi erikseen haluavan ja pitävän jopa kannatettavina, mutta niinpä vain on. Kansallisvaltiot ovat esteitä heille tälle kehitykselle.

    Mulle alkaa vaikkapa tuon perusteella olla aika selvää, missä inhimillisyyttä on ja missä ei. Ihmiset ideologian objekteina tai omien muutosfantasioiden materiaalina eivät ole paras suositus kun arvojen takaa löytyviä motiiveja katsotaan. Humanismi voi olla liimattu naamari. Takaa voi löytyä itsevihaa, oman kulttuurin tuhon toiveita. Tai sitten jotakin niin kaunista pilvistöä, että mikä tahansa satu yhdestä ihmisyydestä menee heittämällä läpi.

    Kansainvälinen kansallisvaltio ei ole oksymoron.
    Sellaiset ovat toimineet ennenkin ja suurin osa maailman valtioista on edelleen sellaisia.
    Kannattaa muistaa että vain kourallinen Euroopan maita pyrkii muuhun. Siksi maltti on tässä tärkeää. Kansallisvaltio siinä mielessä missä Keskisarja ja sinä Vesa sitä puolustatte, toki ette ole onneksi ainoita, on hyvin ei-radikaalia ajattelua. Hyvä niin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, tarkoitin nimenomaan sitä, että olisi niin turvallisia valtioita, ettei tarvitse lähteä pois. Eurooppa ja USA eivät ole olleet Afrikan suhteen reiluja, kaikkea muuta, näin varsinkin historiassa, mutta jos tahdomme pelastaa maailman, olisi valtava Afrikan manner saatava kuntoon. Luonnonvaroja kyllä riittää ja maa-alaa, mutta ongelma ovat heikot yhteiskunnat ja tähän viimeiseen voi laskea sisään melkein kaiken mahdollisen. Luultavasti afrikkalaiset valtiot tarvitsevat jonkinlaista kaitsijaa, siltä se näyttää. En tarkoita mitään ikävää imperialismia mutta minusta tuntuu, että liian monen paikan kyky huolehtia itsestään ei vaan onnistu. Länsimaiden ei pitäisi käyttää tilannetta hyväkseen vaan auttaa.

      Poista
  3. "Tulee vähän sama kysymys mieleen kuin Zizekillä: Haluaisin nähdä päivän vallankumouksen jälkeen, mitä sitten tapahtuu! Tämä olisi hyvä pitää jokaisen globalistin mielessä - kun kansallisvaltiot on nitistetty, mitä sitten tapahtuu? Kuka on vastuussa, kenen pussiin asioita pelataan?"

    Tuo on perusjuttu. Kansallisvaltion kritiikissäkin asetetaan implisiittinen ideaali vaihtoehto "konservatiivisen" kansallisvaltion jälkeiseen todellisuuteen. Minulla ainakaan ei ole hajuakaan siitä, mikä se olisi. Maailma jossa yksilöt kamppailevat riittävän hyvinvoinnin tasa-arvousesta määrästä keskenään? Se tietenkin on mahdotonta, koska jälleen muodostettaisiin laajenevia eduista kamppailevia eturyhmiä, koska kaikilla olisi ihmisyyteen vedoten samat oikeudet. Niin kuin onkin. Ihmisyys ja kansallisuus ovat aina ristiriitaiset ideat. Pohjousmainen malli on pakolaisuuden myötä haastettu, mutta minusta se on tähän asti paras väline ratkaista ihmisyyden ja kansallisuusvaltion eettistä ristiriitaa. Sanoisin näin: täysin rajaton maailma ei anna aikaa tarkastella tätä kysymystä. (Ajatus jää kesken mutta ehkä jatkan kohta...)

    VastaaPoista
  4. Juha, seuraan hyvin ajatustasi tähän saakka ja olen siitä ja pohjoismaisesta hyvinvointivaltiosta samaa mieltä. Valtavalla volyymilla tapahtuva kehitysmaamaahanmuutto, josta puhutaan muutaman vuosikymmenen päästä hieman toiseen sävyyn kuin nyt, tuhoaa p-maiset hyvinvointivaltiot, sille ei voi oikein mitään. Integraatio on niin valtavasti voimia syövä prosessi, että nopeaan tahtiin se ei vain onnistu. Ei jää aikaa toteutukselle, kuten sanoit.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitä vastausta kysymykseen, mitä vallankumouksen jälkeen, ei ole kenelläkään, kaikkein vähiten niillä, jotka asiasta haaveilevat. Toivoisin tietenkin että olisi.

      Poista
  5. Ongelmia on tiedossa ja monenlaisia. Hyvässä tarkoituksessa (?) arabimaille pakkotuputettu demokratiakehitys on ollut yksi iso ongelmien lähde. Eurooppalaisen / läntisen demokratian kulttuurinen skeema on täysin vieras ja jopa väärä noihin heimojen, sukujen ja klaanien ja voimakkaiden johtajien hallitsemiin maihin, varsinkin jos sitä aletaan tuoda tuontitavarana. Ei vaan onnistu. Henkiseltä keskiajalta ei pompata hetkessä moderniin ja jälkimoderniin aikaan - se vie vähintäänkin vuosikymmeniä, mutta luultavasti satoja.

    Tämän vuoksi olen ajatellut, että läntinen, kiinalainen ja islamilainen kolmijako olisi edes jokseenkin toimiva maailmanvaltojen iso jäsennys. Sisällä voisi olla variaatiota.

    Jossakin vaiheessa Eurooppa tulee lyömään rajat kiinni, jos se aikoo pelastaa itsensä. Se tapahtuu viimeistään 2050-luvulla, kun on nähty mihin kuosiin valtiot on saatu. Jotain tällaista uumoilen. Jos massamuuttoa ilmenee pari vuosikymmentä, jälki on kyllä niin selvää että siinä on turha enää selitellä. Toivon että tähän kaikkeen ei liity suurta väkivaltaa valtioiden sisällä ja välillä. En ihmettelisi vaikka näin kävisi.

    VastaaPoista
  6. No se on selvää, että kansallisvaltioista on niin hyviä kuin huonojakin kokemuksia. Suurin osa maailmasta pyörii kansallisvaltiona juuri nyt eli ei tarvitse ajatella millainen olisi kansallisvaltioiden jälkeinen maailma.
    Kansallisvaltio ei ole mitenkään konservatiivinen idea. Sen sijaan se on hyvin yleinen ellei yleisin idea valtiolle ja kansallisvaltio voi olla myös hengeltään liberaali.
    Sen sijaan erilaisista internationalismeista taitaa olla vain epäonnistuneita kokemuksia. Rajaton Eurooppa tulee liittymään joukon jatkoksi.

    Itse asiassa pohjoismainen sosiaalivaltio- ja hyvinvointivaltio perustettiin nimenomaan kansallisen valtion pohjalle, jokaisella maalla oli oma lainsäädäntönsä, turvaamaan kansalaisten elämää.
    Nyt se ajatus on globalisoitu ajatuksella, että jokaisella joka jotenkin tulee sosiaalivaltion alueelle on rajaton oikeus kaikkiin mahdollisiin subjektiivisiin oikeuksiin jotka on määritelty ihan toisessa tilanteessa ja toisella lailla toimivan, paino sanalla toimivan, yhteiskunnan perustalle.

    Jos rajat keksitään uudelleen vasta 2050-luvulla, on myöhäistä. Meillä on jo nyt kaupunkeja ja kaupunginosia avoimimmissa Euroopan maissa, joissa eurooppalaisuuden ideaalit eivät ole enää oikeastaan missään arvossa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jope, tuo minun ennustukseni oli maallikon mielikuva. Ajattelen, että tuollainen aika menee ennen kuin tuho on kaikille niin näkyvää, että täytyy tehdä korjausliikkeitä.

      Jokaiselle vähänkään järkevälle ihmiselle on selvää, että kansallisvaltion ideaa ei tarvitse kuopata luodakseen turvallinen ja vuorovaikutuksinen Eurooppa. Nyt vain kansallisvaltiosta on tehty joku kirosana tai jotkut tahtovat asian nähdä näin. Nämä jotkut ovat johdossa, ja siinä saattaa mennä jokunen aika ennen kuin kehityksen suunta muuttuu.

      Niin, todellakin nämä internationaalit ovat menneet aivan perseelleen kerta toisensa jälkeen - taitaapa olla jokainen kommunistinen kokeilu 1900-luvulla surullinen tarina. Jotkut vasemmistolaisetkin sanovat, että hyvinvointiyhteiskuntakin on tällainen ohitettu vaihe ja tulisi keksiä uutta (no totta kai, koska hyvinvointivaltio ei toimi rajat auki -tilanteessa), ja jotkut sitten haaveilevat EU:n kokoisesta hyvinvointialueesta, jossa taataan jokaisella perustulo (mm. Hiilamo) - en tiedä mihin Euroopan raja Hiilamon laskelmissa vedetään ja kuka lystin kustantaa - ilmeisesti liittovaltio velalla ja veroilla.

      Poista
    2. En usko, että kansallisesti ohjatut valtiot olisivat vasemmistollekaan suuri ongelma, jos maailman tilanne ei olisi näin kärjistynyt: ilmasto ja valtava "siirtolais"- tai "pakolaisongelma": tosiasiassahan kyseessä on räjähdysmäisen väestönkasvun, romahtaneiden yhteiskuntien ja globaalikapitalismin ongelmallinen liitto... Sitä mikään järjestelmä ei kestä, ja voi olla, että joidenkin ajatus on, että ei ole tarkoituskaan kestää; saadaan aikaan jotain "vallankumouksellista", kun kapitalistisen lännen valtiot velkaantuvat, joutuvat sosiaaliseen sekasortoon jne jne... En tiedä, onko tällaisia laskelmoivia idealisteja paljonkin, tuskin kuitenkaan. Enemmän kai vain haaveilijoita ja toisia haaveilijoita, jotka yhdessä haaveilevat paremmasta maailmasta, jossa ei ole mitään rajoja. On selvää, että mitään hyvää versiota sellaisesta ei ikinä tule heidän keinoillaan eikä taida tulla millään muillakaan keinoilla, ellei väkimäärä jonkin luonnon kosketuksen vuoksi romahda äkisti.

      Poista
  7. EU:n kokoinen rajaton poliittinen hyvinvointivaltio, joka pitää sylin ideologisen auki maailman miljoonille maista, jotka ulkoistavat kriisi- ja liikaväestönsä retkelle Välimeren yli. Voiko joku olla noin pihalla? Sehän on selvä että tuo projekti tulee kaatumaan.

    Toistaiseksi ollaan kuitenkin huolissaan "kansallismielisyydestä" edes ymmärtämättä että kansallisvaltiossa olemme kaikki yli 30-vuotiaat syntyneet.

    Se että kansallisvaltioon yhdistetään välittömästi ikäväksi tarkoitettu fiilis konservatiivisesta pakkopaidasta on vain pol. retoriikkaa, jonka ei pitäisi antaa upota niin helposti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "EU:n kokoinen rajaton poliittinen hyvinvointivaltio, joka pitää sylin ideologisen auki maailman miljoonille maista, jotka ulkoistavat kriisi- ja liikaväestönsä retkelle Välimeren yli. Voiko joku olla noin pihalla?"

      Tämä oli professori Heikki Hiilamon haaveissa - ei ole kauankaan aikaa siitä, kun luin jutun. Vaikka en ole taloustieteilijä, niin arvelen että projekti on jokseenkin mahdoton toteuttaa. Onko tuollainen projekti hyvä tavoite jollakin aikavälillä ja miksi? No ei tunnu kovin hyvältä, koska jos seurauksia aletaan avata, niin ei vaan onnistu nyt ajateltavissa olevilla resursseilla. Se olisi kyllä kaiketi sitten ihan reilua kommunismia, kun jotkut tekee työt, maksaa verot ja toiset matkustaa...

      Joo, kaikkihan me täällä netissä roikkuvat keskustelijat ollaan kansallisvaltiossa ja hyvinvointivaltiossa kasvaneita.

      Minuun ei ole missään vaiheessa uponnut mikään retoriikka, koska en ole nähnyt mitään järkevää suunnitelmaa retoriikan takana.

      "Luovutaan omistamisesta", "jaetaan toisillemme" jne jne. Minulle riittää "luopumisasteeksi" se suunnilleen 75 %:n kokonaisverotusaste - totta kai myönnän että olen siinä itsekin ollut saamapuolella jossain vaiheessa ja toki vieläkin, kun on näin toimiva yhteiskunta, infra ja koulutus. No, jos sitä tahdotaan vielä tiukentaa hiukan, niin ok, mutta eiköhän siinä ole kommunismia ihan kylliksi - toimii jotenkin tällaisissa puitteissa kuin nyt on. Mutta jos ajatellaan tosiaan Euroopan kokoista rajatonta hyvinvointivaltiota, niin tajutaan aika äkkiä miten siinä käy. Osui ja upposi... Hyvän mielen ja idealismin vuoksi...

      Poista
    2. Se Hiilamon juttu oli kommenttiraita johonkin viimeaikaiseen keskusteluun perustuloon siirtymisestä... Ei siis tyrmännyt jonkun vihreän / sosiaalidemokraatin ideaa, vaan sanoi, että kyse on lähinnä aikataulusta. Ja siinä yhteydessä esiin nousi EU:n laajuinen perustulo jonkinlaisena tulevaisuuden haaveena... En nyt muista missä tämä juttu on, mutta ei ole varmaan kuin lähimmän kuukauden aikana kun tämän luin.

      Poista
    3. Sinänsä minulla ei ole mitään perustuloa vastaan, en ole sitä niin pitkälle miettinyt. Hyvinvointivaltiosta ajattelen, että se voi toteutua riittävän pienissä ja tavalla tai toisella taloudellisesti vakaissa yksiköissä, joissa on suhteellisen hyvä sosiaalinen koheesio.

      Poista
    4. Sama perustulon suhteen: vain rikkailla mailla on siihen todella resursseja. Toisaalta on ongelmallista, jos perustulo toteutetaan verottamatta rankasti ihmisiä, jotka tekevät työtä. Tällainen tulonsiirtoperustulo ei myöskään toimi kovin pitkään vaan siitä seuraa kaikenlaista yhteiskunnassa.

      Poista
  8. Tiedän Hiilamon kyllä. Ja vastaavia muitakin. Muutama löytyy politiikoistakin, jotka ajattelevat noin.
    Perustulon Eurooppa. Tulonsiirtola. Eurooppa-sairaala.

    Uskomatonta että joku on merkittävässä vastuutehtävässä, ja hyvällä korvauksella, ja tämä voi heittää ilmaan mitä tahansa ottamatta huomioon mikä on oikeasti mahdollista.
    Siinä sitä valkoisen miehen ja valkoisen naisen etuoikeutettuutta jos missä!
    Valkoinen pelastaja-käsite tulee tuossa lihaksi.

    VastaaPoista
  9. Perustulo ei minun mielestäni lainkaan ole muuten sama asia kuin hyvinvointivaltio, pohjoismainen sosiaaliyhteiskunta, koska se perustuu jo lähtökohtaisesti siihen, että ihminen saa yhteiskunnalta ikään kuin subjektiivisen oikeuden luonteisen korvauksen olemassaolostaan yhteiskunnassa eikä tarveharkintaan kuten tähän asti.
    Perustulo on ideologinen luomus se on selvä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, varmasti perustulossa lähdetään siitä, että kaikille ei ole perinteisessä mielessä työtä yhteiskunnassa. Tämä on ihmisen oman itsen kannalta, elämän motivoimisessa jne, aika hankala pala tai ainakin voi olla. Luulen, että perustulon kannattamiseen ja vastustamiseen on monia syitä.

      Itseäni on aina ihmetyttänyt se, että pääsee pyhimyksen kategoriaan, jos esiintyy tyyppinä joka kuvittelee / lupaa mahdollisimman ihanteellisen yhteiskunnallisen olotilan, vaikka se ei olisi realistisesti (ei vain ideologisista syistä) edes mahdollista. Sitten jos ei lupaile, on helposti kylmä ja paha. Hmmm.

      Poista
    2. "Itseäni on aina ihmetyttänyt se, että pääsee pyhimyksen kategoriaan, jos esiintyy tyyppinä joka kuvittelee / lupaa mahdollisimman ihanteellisen yhteiskunnallisen olotilan, vaikka se ei olisi realistisesti (ei vain ideologisista syistä) edes mahdollista. Sitten jos ei lupaile, on helposti kylmä ja paha. Hmmm."

      Touche.

      Tuota voisin täsmentää nimiä mainitsemalla molemmista kategorioista, mutta jääköön se nyt.

      Poista
    3. Ilmeisesti tuon lupailemisen pohjalta katsotaan, että ihmisellä on ainakin halu / taipumus toisten (vähempiosaisten) auttamiseen, vaikka varsinaisesti ei päästäisi maaliin saakka. "Hyvä tarkoitus" on olennaisinta - ja sitten jos ei onnistuta ylimitoitetuissa lupauksissa (luultavasti niitä ei ole edes ajateltu voitavan pitää), se on "kapitalismin" tai kovien markkinataloudellisten arvojen tms. syytä.

      Minusta tällainen on aika lailla mielikuvilla pelaamista, mutta se kyllä tehoaa ihmisiin. Sitähän voi jatkaa vaikka kuinka kauan, ja niin kauan kun ollaan markkinavetoisessa taloudessa, selitys pätee. Yritimme, mutta vielä ei sen perkeleen pää katkennut... On kai niin että todellisuudessa on melko vähän liikkumavaraa hallituksilla, reunaehdot ovat tiukat. En tahdo tällä vähätellä niitä todellisia parannuksia, joita tietyt puolueet ovat historiallisesti saaneet vähäosaisten asemaan.

      No, toisaalta on niitäkin huijareita, jotka antoivat esim. koulutuslupauksia ennen viime vaalikautta, mutta päätyivätkin sitten massiivisiin koulutusleikkauksiin - oikeasti todella pahaa huijausta, ja varsinkin pahempiaa kuin se että lupaa mutta ei pysty pitämään. Näin kai tätä politiikan kieltä ja tunneilmastoa on tulkittava.

      Poista