perjantai 20. syyskuuta 2019

Jäin vielä miettimään tuota "viimeistä otavalaista modernistia"



Niin, jäin siis miettimään vielä tuota "viimeistä otavalaista modernistia", joka oli Vesa Rantaman monin tavoin loistavassa kritiikissä.

Otavalla runoutta julkaisevia tekijöitä yhdistävä kirjallinen paradigma on varmasti modernismi. Sen voi havaita, kun lukee tänä vuonnakin ilmestynyttä runoutta. Ottipa minkä hyvänsä teoksen käteensä, voi olla varma, että halutessaan löytää yhteydet modernismiin.

Jos ajatellaan esimerkiksi sellaisia runoilijoita kuin Pauliina Haasjoki tai Saila Susiluoto tai minä, on kuitenkin selvää, että jokaisella on pikemminkin oma, yksilöllisesti hioutunut ja pitkään prosessoitu ja koeteltu runokädenjälki kuin tyyli, joka olisi helposti kytkettävissä haavikkolaiseen, anhavalaiseen, saarikoskelaiseen, mannerilaiseen tai muuhun modernismiin.

Haasjoen lyriikan kielessä ja olennaisessa luontosuhteessa voi nähdä kytkentöjä niin romantiikkaan, modernismiin kuin posthumanismiin. Susiluoto hyödyntää modernisteille tyypillistä roolirunoa ja proosarunoa sekä myyttejä, mutta myös tilallisia, draamallisia, musiikillisia ja "pelillisiä" keinoja, esimerkiksi näin.

Minusta esimerkiksi me kolme muistutamme enemmän Helvi Juvosen kaltaisia tekijöitä, joita on vaikea suoraan luokitella. Selvennän omalta kohdaltani hieman mitä tarkoitan.

Itse olen tietoisesti yhdistellyt teosmuotoon erilaisia menetelmällisen ja genre- ja kaanonlähtöisen kirjoittamisen keinoja läpi viiden runoteoksen tuotantoni. Olen käyttänyt klassisia, romanttisia, symbolistisia, modernistisia, postmodernistisia ja 2000-luvun metamodernistisen nykyrunouden keinoja.

Esimerkiksi tässä viimeisessä, Hämärä ei tanssi enää, luokittelun tekee vaikeaksi se, että kyse on selvästi ja hyvin suoraan yhteiskunnallisesta runoudesta. Runokieleni on esteettisesti tässä paljon enemmän sukua Saarikosken 60-luvulla ja 80-luvulla kirjoittamille poliittisille, joskin myös politiikasta vetäytyville kokoelmille, samoin Sonnevin yhteiskunnallisesti tietoiselle lyriikalle, kuin anhavalaiselle modernismille. Teoksessa olen runokieleltäni ja teemoiltani periaatteessa vasemmistolainen olematta ideologisesti erityisen vasemmistolainen tai oikeistolainen.

Saarikoskeen minut yhdistää arkisten toimien kuvaus ja autofiktiivisten keinojen käyttö, samoin myytit. Omassa teoksessani myytit eivät ole antiikin myyttejä ja katso taaksepäin, vaan hyödynnän ja luen esiin lisääntymismyyttejä eri traditioista, lähinnä juutalais-kristillisestä perinteestä. Niihin yhdistyvät kaikkien käsillä olevat väestönkasvun tilastolliset tiedot ja ennusteet.

Tuon esille uudenlaista apokalyptiikkaa ja huomautan, miten aiemmat lisääntymismyytit, jotka ovat usein uskonnollisia, eivät ole edes osanneet käsitteellistää tai hahmottaa tilannetta, johon olemme ajautuneet antroposeeniin olennaisesti kuuluvan räjähdysmäisen väestönkasvun vuoksi. Tämä 1900- ja 2000-lukujen väestönkasvu on valtava planetaarinen ongelma, josta poliittiset toimijat pääasiassa vaikenevat poliittisen korrektiuden nimissä tai jonka he kiertävät jotenkin, ainakin pääosin. Siksi myös tehokkaat poliittisesti rakentavat ratkaisuehdotukset ovat jääneet aivan lapsenkenkiin. Nyt on luultavasti jo liian myöhäistä tehdä asialle nopeasti mitään.

Niin, olen siis poliittinen tai yhteiskunnallinen runoilija olematta perinteisesti vasemmistolainen ajattelija.

Oman lisänsä asiaan tuo teokseni metafyysinen ulottuvuus, joka ei palaudu maallistuneen länsimaisen ihmisen ajatteluun. Toisaalta tuo ulottuvuus ei ole tyypillistä tuonpuoleiseen katsovalle kristillisellekään ajattelulle. Se perustuu hyvin vähän mihinkään uskonvarmuuteen maailman kohtalosta. Pikemminkin se sanoo, ettemme tiedä mitä tapahtuu ja pystyykö kukaan pitämään asioita hallinnassa.

Kaiken kaikkiaan: tarkoitan tällä puheenvuorolla sitä, että jos modernismi tarkoittaa yksilöllisesti luotua runokieltä, jota ei monista kytkennöistä huolimatta voi palauttaa mihinkään erityisesti, vaan se keskustelee hyvin monien traditioiden ja aatteiden kanssa, niin olkoon sitten modernismia. Varmasti Anhavakin oli monessa mielessä tällainen modernisti.

Itse ajattelen olevani yhteiskunnallisesti ja metafyysisesti korostuvan tematiikkani puolesta pikemminkin metamodernisti, tietoisesti traditioita käyttävä kirjoittaja, jolla on aitoja ja vakavia kysymyksiä, joita poliittisesti ja ideologisesti sitoutuneella kentällä ei kyetä hahmottamaan. Terministä ja Ötzistä alkaen olen sitoutunut muodollisesti varhaisromantiikan progressiivisen universaalirunouden ideaan. Sen mukaan runous voi pitää sisällään kaiken yhteiskunnallisen viestinnän. Tätä periaatetta voi harjoittaa eri runoteoksissa eri tavoin, halutessaan myös hillitymmin ja esteettisesti säädellen.

Niin, esimerkiksi tällä perusteella olen enemmän Helvi Juvosen ja Juha Mannerkorven kaltainen kirjoittaja kuin Tuomas Anhavan tapainen, olkoonkin että pinnalta käsin en muistuta sen enempää Juvosta kuin Mannerkorpea.

Kaikkein vakavin viestini teoksessani ei liittynyt itse muotoon vaan väestökysymykseen. Esiin nostamani planetaarisen väestöräjähdyksen kysymys tuo aivan uuden näkökulman siihen antroposeenikeskusteluun, joka nykyrunoudessa vallitsee: yleensähän puhutaan vain öljyn käyttöön nojaavasta energia- ja tuotantotaloudesta, kapitalismista ja ilmastonmuutoksesta juurikaan väestöräjähdykseen puuttumatta. Kuitenkin on tosiasia, että Maan väkimäärä on kasvanut suunnilleen sadassa vuodessa noin kuudella miljardilla ihmisellä. On ihmeellistä, jos tätä ei kyetä näkemään valtavana yhteiskunnallisena haasteena ja puhumaan siitä suoraan, varsinkin kun kasvun on ennustettu jatkuvat seuraavat 80 vuotta. Väitän, että tämä kasvu seuraamuksineen uhkaa romuttaa konkreettisesti niin luonnon kuin tuntemamme yhteiskunnat.

Toivottavasti en ole viimeinen kirjailija Otavalla tai muualla, joka ottaa asian puheeksi, olkoonkin, että tällainen puhe voi olla lähinnä todistamista ajasta. En usko, että sillä on suurta ja poliittisesti mullistavaa vaikutusta, koska ratkaisun avaimet ovat pitkälti muualla kuin omissa käsissämme.

PS. Tämä ei ollut suinkaan mikään moite "anhavalaisuutta" ja "viimeistä otavalaista modernismia" kohtaan vaan ajatus, joka noista luokitteluista heräsi. Eri lukijat voivat luonnollisesti painottaa asioita haluamallaan tavalla ja se on suorastaan pakkokin, kun kirjoitetaan sanomalehtimitassa. Kirjoittajan määritelmä itsestään on aina vain yksi määritelmä.

PS 2. Totta kai myönnän olevani modernisti siinä mielessä, että kieleni on säädeltyä ja jokseenkin kontrollissa myös sikäli että teoskokonaisuudet ovat ajatuksellisesti koherentteja ja detaljeihin saakka mietittyjä silloinkin kun ne lähtevät etenemään kieltä pitkin. Vai onko tämä enää mikään kriteeri modernismille?

112 kommenttia:

  1. "Kaikkein vakavin viestini teoksessani ei liittynyt itse muotoon vaan väestökysymykseen. Esiin nostamani planetaarisen väestöräjähdyksen kysymys tuo aivan uuden näkökulman siihen antroposeenikeskusteluun, joka nykyrunoudessa vallitsee: yleensähän puhutaan vain öljyn käyttöön nojaavasta energia- ja tuotantotaloudesta, kapitalismista ja ilmastonmuutoksesta juurikaan väestöräjähdykseen puuttumatta. Kuitenkin on tosiasia, että Maan väkimäärä on kasvanut suunnilleen sadassa vuodessa noin kuudella miljardilla ihmisellä. On ihmeellistä, jos tätä ei kyetä näkemään valtavana yhteiskunnallisena haasteena ja puhumaan siitä suoraan, varsinkin kun kasvun on ennustettu jatkuvat seuraavat 80 vuotta. Väitän, että tämä kasvu seuraamuksineen uhkaa romuttaa konkreettisesti niin luonnon kuin tuntemamme yhteiskunnat."

    Jokainen äänen avaus tässä asiassa, jossa voidaan olla myös täydellisesti myöhässä maapallon vähintään kymmenmiljardisoituessa, on äärimmäisen tärkeää.
    Väestönkasvu, väestön jatkuva lisääntyminen, edelleen: väestöräjähdys, joka mielestäni monine seuraussuhteineen, vain yhtenä esimerkkinä ilmastonmuutos, on ilman muuta maapallomme vaarallisin ilmiö.

    Mikään ei ole muokannut eikä tule muokkaamaan planeettamme pintaa ja kaiken siinä elävän elinolosuhteita enemmän kuin se.

    Siksi asian pitäisi nousta viimeistään nyt esille niin politiikassa, mediassa, tutkimuksessa kuin taiteessakin, tässä tapauksessa runoudessa.

    Myös vielä astetta suuremmasta tabusta tulee alkaa puhua. Tarkoitan sitä, että maailmamme on todella jyrkästi jakautunut alueellisesti väestönkasvun suhteen.
    Katastrofaalisissa mittasuhteissa väestö kasvaa vain Afrikassa ja isossa osassa Aasiaa, mutta juuri Afrikan väestönkasvun rajuus tuottaa kasvun sellaisissa mittasuhteissa että vähintään kymmenmiljardisoituminen on väistämätöntä, vaikka jokainen eurooppalainen ja amerikkalainen nainen päättäisi olla synnyttämätä tai synnyttää vain yhden lapsen.

    Myöskään ideologis-poliittiset toiveunet väestönkasvun pysähtymisessä vuonna 2100(!!) kun kaikki maailmassa ovat keskiluokkaistuneet (??) ei tarjoa minkäänlaista realistista lupausta tämän maailman vaarallisimman ilmiön pysähtymisestä edes tuolloin.
    Jolloin olisi kyllä muutenkin liian myöhäistä.

    Missä on toivo nyt? Sen voisi aloittaa oikeasta tilannekuvasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jope, tulin just töistä ja aloin katsella blogia ja huomasin kommenttisi. Nykyään on tosiaan keskusteltu jonkin verran toivottomuudesta ilmastonmuutoksen ja hiilidioksidimäärien yhteydessä ja tämä väestönkasvun toivottomuus on jäänyt syrjään tai käännetty toiveuneksi kaikki rajat rikkovasta veljeydestä jne. No, onhan tämä meidän tilanteemme ihmiskuntana yksinkertaisesti melko huono. Lähestymme jotain murtumapistettä, jonka seurauksia emme ymmärrä emmekä uskalla edes ilmeisesti ajatella. Jatkan lauseita myöhemmin kun pääsen tästä vielä kotiin. Mutta tällaista tämä on.

      Poista
    2. Jope, luulen että juuri tuo väestönkasvun hillittömyyden alueellistuminen on iso ongelma asian puheeksi ottamisessa. Se tekee kaikesta vielä epäkorrektimpaa. Puhutaan hajallaan olevista, osin takapajuisista ja uskonnollisesti vanhoillisista yhteiskunnista. Ja osan kanssa Euroopalla on kolonialismin värittämä yhteinen historia. Kädet nousee pystyyn. Yksikään lukukampanja ei auta, jos valtiot, jossa miehet ovat vallassa, pysyvät muutoin entisellään. Pitäisi kyetä muuttamaan miestenkin ajattelua. Jos on nainen, joka osaa lukea mutta jonka mies panee paksuksi vuosi toisensa perään, niin mitä hyötyä tästä on väestöräjähdyksen kannalta? Ja missä se keskiluokkaistuminen syntyy, kun yhteiskunnat ovat aika tavalla hajalla ja korruptoituneita? Toki tiedän, että monet Afrikan maat ovat nousemassa ja hyvä niin.

      Meillä on omat syntimme kulutuksen osalta ja fossiilisten osalta, ja näiden herättämään epätoivoon koko länsi on ripustautunut ikään kuin tämä alue yksin aiheuttaisi jonkin toivottomuuden. En kykene kokemaan samoin, koska tuo asia on hoidettavissa jollakin aikavälillä. Ainakin enemmän on toivoa tuossa ahdistuksessa.

      Poista
  2. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  3. Kiitos, Jari, että hankit kirjan ja luitkin. Olen junassa. Menenpä hieman sydän pamppaillen lukemaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jari, kiitos osuvasta kuvasta. Luulen, että olemme pyöritelleet näitä asioita päässämme sen verran, että pääsemme hyvin nopeasti samalle aallonpituudelle tässä aihepiirissä. Uskon kyllä että kaikille asia ei ole niin tuttu, mutta katsoisin että on tärkeää puhua näistä merkittävistä tapahtumista. Ainakin sen olemme velkaa todellisuudelle. Eri asia on mitä tapahtuu ja mitä kaikesta seuraa. Luulen, että yhteiskunnat ovat voimattomia jos keskeiset tulvaportit aukeavat.

      Poista
  4. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jari, kiitos näistä sanoista, arvostan kovasti näkemystäsi. Yritin kirjoittaa niin ettei siitä tulisi mitään mielistelyä tai pelehtimistä vaan rehellistä sydämen puhetta niin kuin asiat nyt kuulen ja koen.

      En usko rehellisesti sanottuna, että kukaan tahtoo kääntää teosta, vaikka se olisi kyllä rakenteeltaan ja ilmaisultaan sellaista että onnistuisi varmasti esimerkiksi ruotsiksi ja englanniksi hyvinkin. Tai mistä sitä tietää jos joku innostuisi.

      On ihan mahdollista että kirjoitan joskus jatkoa. Luulen että todellisuus antaa sille aiheita roppakaupalla.

      Poista
  5. Tuo kääntämättömyysnäkemykseni perustuu siihen, että isot kustantamot eivät käännä lyriikkaa enää, olipa se kuinka tärkeää tai laadukasta hyvänsä. Pitäisi kirjoittaa romaani. Toki jokin pienempi toimija voisi innostua, jos löytyisi henkilökohtainen kontakti ja yhteinen tahtotila ja näkemys tekstin merkittävyydestä. Se tarkoittaisi myös ideologista tahtoa.

    VastaaPoista
  6. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jari, kyllä valtio tukee käännöstyötä suomesta muille kielille. Sitä varten on Fili. Pitäisi ensin kuitenkin tehdä valmistelutöitä aika tavalla. Runot ovat tässä suhteessa vähän heikoilla, luulisin, ainakin yksittäisen tekijän yhden kokoelman kääntäminen on iso haaste.

      Eri asia on, jos teos pääsee ehdolle johonkin pohjoismaiseen kilpailuun, niin silloin sitä käännetään. Mutta se on kaukainen haave, niin ajattelen. En sikäli ajattele, että laadullisesti olen yhtään kenestäkään muusta jäljessä, mutta silti kyseessä olisi lähinnä jättipotti loton tapaan (joskaan en tarkoita tätä taloudellisesti).

      Poista
    2. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
  7. (Vesalle oman palautteeni laitoin s.postilla viime viikolla. Vaikutuin minäkin).

    Se että kulttuuri ottaa tällä tavalla kantaa on jo jotain. Ja jos se tekee sen vielä runouden kielellä, ehkä joku uusi kuuntelee.

    Uskon myös siihen, että jos media, ja nyt ihan oikeesti ja sananmukaisesti vastuullinen media, toisi yhtä innokkaasti ja ohjelmallisesti esiin väestönkasvuun
    liittyviä tietoja( vaikkapa noita joita raapaisin pinnalta tuolla kommentissani, ja sadoissa kanssanne aiemmin) kuin ilmastonmuutokseen liittyviä, se vaikuttaisi myös siihen, että oikea tilannekuva tarkentuisi eikä ideologisiin unikuviin tuudituttaisi niin täydellisesti kuin nyt.
    Miten hemmetissä voi olla niin, että ainoastaan Linkola, Paloheimo ja Halla-aho ovat ainoat äänet julkisuudessa tässä asiassa?
    Se on älyllinen, mutta varsinkin inhimillinen skandaali. Klassinen mutta-me-emme-tienneet-mitä-tapahtui -tilanne.
    Tai oikeastaan farssi koska kaikkien pitäisi kyllä tietää.

    En halua väheksyä ilmastonmuutosta seurauksineen, mutta kuten olen jo aiemmin sanonut, että jos minun on tehtävä valinta lähetänkö rakkaani ja läheiseni maailmaan jossa lämpötila on 2,5 astetta korkeampi kuin nyt (siis asteen enemmän kuin Pariisissa määritelty ehdoton raja)
    VAI
    maailmaan, jossa on 10,5 miljardia ihmistä (YK:n minimiennuste ja siis 6,5 miljardia yli Rooman klubin viimeisen rajan määritelmän) väistämättömine seurauksineen,
    niin tuohon ekaan he lähtevät.
    Koen että hyvälle, vapaalle, tasa-arvoiselle ihmiselämälle on siellä paremmat mahdollisuudet kuin jälkimmäisessä skenaariossa.

    Voi olla että valitettavasti molemmat toteutuvat. Se on se kaikkein pahin. Jälkimmäinen toteutuu hyvin varmasti, koska asialle ei tee kukaan tällä hetkellä oikeastaan mitään.

    Toivon havahtumista siihen, että ilmastonmuutos on vain osaongelma, maapallon väestönkasvun jatkuminen ja sen alueelliset erot tätä tahtia on planeettamme pääongelma numero yksi erittäin monine seurauksineen ja vaikutussuhteineen oikeastaan kaikkeen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jope,

      allekirjoitan kommenttisi täysin. Luulen vaihtoehdoista, että suurella todennäköisyydellä kumpikin toteutuu.

      Olen saanut sen kuvan, että ihmiset eivät tiedä ja jos tietävät ja tajuavat eivät puhu, koska siitä ei ole heille hyötyä. Joillekin asia on vain liian kauhea.

      Mutta puhua pitää eri tavoin.

      Poista
    2. Siis moni ihminen pitää suurimpana yhteiskunnallisena uhkana äärioikeistoa, ja tämä on tosi. Ja tietenkin ilmastonmuutosta. Tähän saakka mielikuvitus yltää. No, on minustakin äärioikeiston nousu paha juttu, mutta ei se ole akuuteista uhkista suurin. Toisaalta nyt Euroopassa nähtävä politiikka tulee myös nostamaan äärioikeiston esiin, siitä ei ole epäilystäkään, varsinkin jos Euroopan turvallisuuspolitiikka pysyy tässä suunnassa kuin se nyt on.

      Poista
    3. Saksassa on toiset pelot viimeisen tutkimuksen mukaan, mutta olkoon ne nyt. Monet niistä liittyvät pääongelman seurauksiin,

      Poista
  8. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  9. Ja jos joku miettii, että onko mulla katala taustamotiivi "eurooppalaisten häviämisestä maailmankartalta", niin tyydytän uteliaisuutta myöntämällä rehellisesti, että mielestäni katala se ei ole, mutta motiivi kuitenkin. Yksi sellainen. Ilman muuta.

    Totta kai saan inhimillisesti ottaen toivoa, olenhan oman maanosani asukas minäkin, että Eurooppa olisi edelleen se kansainvälinen, monikulttuurinen, humanistinen ja toki myös itsenäisistä eurooppalaisista kansoista alueillaan rakentuva mahtava tilkkutäkki, mitä se on ollut vuosisatoja.
    Ihminen joka ei toivo samaa on minusta sen sijaan katala, myös motiiveiltaan.

    Mutta vaikka Eurooppa muuttuisi Jarin sanoin inhimistsunamin väistöalueeksi, valtavaksi leiriksi, ja se olisi jollekin ihan ok, on muistettava että se ei myöskään ratkaisi väestönkasvuongelmaa.
    Maapallo täyttyisi samalla tapaa piripintaan, ja moninkertaisesti yli, ihmiskunnasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muutenkin, mulle sopisi ihan kuka tahansa politiikko tai suuntaus, kommari tai persu, kokkari tai vihreä päättäjä tai kuka tahansa mediaikoni, jenkkipressa, pop-tähti jne. ja jne. joka toisi asiaa esiin niin että väestönkasvu maissa oltaisiin pakotettuja toimiin.

      Olen varma, että tuollaiset em. tahot tulevat myös aktivoitumaan, vaikka aihe nyt vaikea. Olet Vesa vain etujoukoissa.
      Toki voi olla, että silti kasvulle ei voida tai kyetä tekemään mitään.

      Poista
    2. Mulla ihan sama: odotan, että vihreistä tulee esiin kansainvälisesti - huom! kansainvälisesti - Linkolan ja Paloheimon tapaisia tyyppejä. Vasemmistosta odotan, että ensin herää Zizekin kaltainen tyyppi ja sitten muut perässä, jotkut jotka ovat oikeasti mukana päättävissä elimissä isoilla areenoilla.

      Juuri nyt minusta tuntuu, että tämä on suuri toiveuni. Ihminen herää vasta kun on paniikki päällä, ja sitten syntyy paniikkiratkaisuja, jotka eivät ole kauniita eivätkä inhimillisiä.

      Helpottaisi jotenkin, jos näistä voitaisiin edes puhua, vaikka eihän siitä vielä varsinaisesti seuraisi mitään.

      Poista
    3. Tarkoitan, että jos Euroopan oikeisto on ainoa, joka tajuaa edes hiukan missä mennään, kaikki huuhtoutuu turhana pois, koska rasismi / valkoinen ylivalta jne.

      Mutta vakavasti: Mekin vanhat ukot saamme vielä nähdä elinaikanamme päivät, jolloin tosiaan määritellään uudelleen myös näitä valtakysymyksiä Euroopassa, siitä olen ihan varma.

      Tahtoisin vain järkeä ja rauhanomaisia ratkaisuja niin kauan kuin niillä on edes pieni mahdollisuus.

      Poista
    4. Tänään Ylepuheella Stillerin ohjelman loppupuolella ulkoministeriömme (!) virkamies puhui maaosamme tulevaisuusnäkymistä 20-30 vuoden kuluttua.
      Hätkähdin kun hän käytti anteeksipyytelemättä termejä "urbaani sissisota", "Bladerunnerin kaltainen tilanne."

      Jotain tuollaista täälläkin on kelailtu eli ei näköjään ihan pieleen, jos tuon tason tyyppi arveli mahdollisena samaa.
      Keskustelu liittyi radikalismiin, joka tulee Eurooppaan tuontitavarana.

      Jos on niin, että Euroopan äärioikeisto on väestönkasvuhuolissaan sattumalta tai ideologiansa, tai niiden kannattajat arkikokemustensa kautta oikeassa, niin mitä sitten? Jostakinhan se näkeminen alkaa.
      Eikö se ole ihan sama mistä?
      Uskon myös minäkin että vasemmistossakin alkaa havahtuminen jossakin vaiheessa.
      Ehkä JOPA myös vihreissä. Mikä on kyllä tosi paradoksaalista koska juuri väestönkasvu oli klassisten vihreiden pääteema aikoinaan.

      Poista
    5. Toivottavasti alkaa mitä pikimmiten tämä herääminen eikä mennä kuin tukki virrassa ja havahduta siihen kun suvanto on toisiinsa kolisevia puita täynnä.

      Poista
  10. Oleellista on myös se, etteivät naiset jäisi kyliinsä perinteisiin rooleihinsa. Koulutus ei pelkästään riitä. Tämä ei ole omaa tuumailua vaan jostain luin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juha,

      tämä on juuri se ongelma. Taisin tuolla sanoakin sen, että pelkkä lukutaito ei auta, jos naiset ovat miesten alamaisia perinteisiin malleihin. Yhdellä isännällä voi olla vaikka kuinka monta vaimoa. Lukutaitoinen ja edistyshaluinen nainen ei mahda mitään, jos isäntä isännän oikeudella tahtoo harrastaa seksiä ja saattaa naisensa raskaaksi.

      Niin kauan kuin ollaan esimerkiksi tietyssä heimokulttuurissa tai islamilaisessa kulttuurissa, ei toivoa. Sama myös niissä kristillisissä yhteisöissä, joissa ei puhuta ehkäisystä.

      Näen tilanteen toivottomana, varsinkin jos ajatellaan lyhyellä aikavälillä. Tänään pohdin yhden työtehtävän yhteydessä, miten radikaaleja muutoksia eurooppalainen tietoisuus on käynyt läpi keskiajalta lähtien. Tilanne on se monissa islamilaisissa maissa, että he ovat yhä keskiajalla. Ei ole odotettavissakaan mikään transformaatiota, koska islam hallitsee poliittisesti koko yhteiskuntaa. Ei ole painetta sisäiseen kehitykseen.

      Poista
    2. Naisten lukutaitoistaminen ei taida tätä asiaa hoitaa. Jos on yksi kirja jota saa lukea, sama jatkuu.
      Entä voivatko kaikki muuttaa sitten kylistä kaupunkeihin maapallolla jossa kaupungit, kehitysmaissa varsinkin, ovat varsinaisia miljoonahelvettejä myös niille naisille ja heidän lapsilleen?

      Poista
    3. Niin kauan kuin uskonto käytännössä hallitsee yhteiskuntaa ja uskonnon pääasiallinen tarkoitus on tuon uskonnon ja siitä seuraavien ja siihen niveltyvien poliittisten tarkoitusperien levittäminen ympäriinsä (kuten on islamin kohdalla), on tilanne toivoton.

      Muslimeja on tällä hetkellä 1,8 miljardia 27 muslimimaassa ja muualla. 2050-luvulla heitä on suunnilleen 2,5 miljardia. Melkoinen vähemmistö. Minusta heidän pitäisi kyetä elämään pääasiassa omissa valtioissaan ja hillitsemään väestönkasvunsa itse. En sano tätä mitenkään rasistisesti vaan realismi ja reformaatio mielessä. Mutta näinhän ei tule tapahtumaan, koska on Allahin tahto, että koko maailma palvelee häntä.

      En usko, että liioittelen kun sanon näin. Tässä on yksi todella iso kanto kaskessa, monessakin suhteessa. Rikkaat arabimaat eivät auta omia sisariaan ja veljiään, vaan vähempiarvoisia uskontoja ja maallistuneita ideologioita edustavat ihmiset pannaan se tekemään.

      Toki monen muslimimaan ongelmat johtuvat osin lännestä ja muista suurvalloista (Syyria paraatiesimerkkinä). Turkki, Jordania jne. tekevät oman osansa niin kauan kuin siitä heille maksetaan. Sitten kun ei makseta, ovat keinot vähissä.

      Poista
    4. Tuo muslimimaiden määrä oli ulkomuistista ja saattaa olla yläkanttiin ja ylipäätään on hieman määrittelykysymys, miten asian muotoilee, mutta tuo muslimien määrä on suuruusluokaltaan oikein.

      Poista
  11. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jari, uskon jotenkin siihen että vain laajamittainen ja rauhallinen asioiden tajuaminen voisi johtaa johonkin. En tiedä, onko tuo edellinen ajatuksesi metafora vai mikä, joskin ymmärrän, että tarvittaisiin kai jotain ilmastonmuutosprotestoinnin kaltaista joukkomielenosoitusta tms. tässäkin asiassa, vai? En näe sille minkäänlaista sosiaalista tilausta.

      Jos minä lähtisin jonnekin riehumaan, joutuisin vain pidätetyksi ja se olisi siinä. Vaikka lähtisin kymmenen kertaa riehumaan jonnekin, aina sama lopputulos + se, että lentäisin pois työpaikaltani ja seuraavaksi asunnostani, kun en voisi maksaa lainojani. Jotain tällaista. Ei tässä voi kuin informoida. Ja odottaa, että ihmiset havahtuisivat yksi kerrallaan siihen, missä maailmassa mennään.

      Minä myönnän, että niin kauan kuin tarpeeksi moni ei ole havahtunut, tämä jää pienehkön porukan paskanjauhamiseksi. Yritän tehdä tätä asiaa, niin kuin muitakin, niillä talenteilla mitä minulla on.

      Poista
    2. Ymmärrän täysin mitä tarkoitat Jari. Sanat ovat loppuneet. Hyvä että blogisti kirjasi runoelmana tätä kaikkea koska sanat on jo käytetty.

      Katsoin juuri tv:n iltauutisia. Ilmastonmuutos jättiykkösaihe niin hyvässä kuin pahassa, kliseineen, totuuksineen. Lapsimarssineen. Merkeleineen. Gretoineen. Sitä edelsi tv-ohjelma jossa aiheena ilmastonmuutos. Ohjelmavirta ilmastosta jatkuu ja jatkuu. Mikään ei tule riittämään. Tätä on jatkunut pitkään, ja tämä jatkuu pitkään.
      Ilmastonmuutos kaiken teemana ja teoriana on tämän ajan totaliteetti. Se nielee kaiken. Se on kuin romaani, joka on sika. Tunniste otsassa joka on oltava.

      En ole tietenkään aihetta itseään vastaan, mutta se konkretisoi
      että tähän hetkeen mahtuu vain yksi totuus.

      Mua nauratti hetken, sitten tuli luovutusmentaliteetti: vittu, katsokaa vaan yhteen suuntaan, onhan se sentään ihan oikeakin suunta, ja ajatelkaa ettei ole muita jumalia kuin ilmastonmuutos.

      Poista
    3. On myös olemassa rajattuja ratkaisuja rajatuille alueille.
      Olen alkanut ymmärtää niitäkin, koska ihminen on sellainen ettei laivan mukana yleensä koskaan kaikki pohjaan mene.
      Joku voisi ilmaista tuon ratkaisun vaikka sillä, että valtioilla on rajatkin. Ne on laitettu aina kriisiaikoina kiinni. Jotkut Euroopan yrittävät sellaista jo nyt, vaikka vastustus on kova. Japanikin.

      En tiedä. Täysi toivottomuus on oikeastaan synti.
      Ei syyllistytä siihen. Pessimismin sekainen realisti saa olla, ja sellainenhan tässä olen minäkin ollut pitkään näissä asioissa, vaikka olisin mieluummin täyshuoleton sunnuntailapsi kaikessa.

      Poista
  12. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No nyt sain kiinni, Jari, tuosta ajatuksestasi.

      Että "paremmat" ihmiset esittävät pyhimyksiä ja agioitavat jne. Ja sitten kun tulee hätä käteen, odottavat joidenkin, joita ovat halveksineet aiemmin, pelastavan heidät. No, noinhan se on. Tosin tolkun ihmisiä Suomessa riittää puolustamaan maata, jos sille on tarvis. Eri asia on, miten valtiovalta näkee puolustustarpeen.

      Minä en halveksu ns. valkoista roskaväkeä. En tietenkään pidä rikollisista jne. mutta ei minulle ole mitään valkoista roskaväkeä. Kun käytännön toimintaan täytyy ryhtyä, esimerkiksi maan puolustamiseksi, siihen sitten ryhdytään oppiarvoista huolimatta - tämän sanon tietenkin omalta osaltani.

      Jos maamme päätyy joskus tilanteeseen, joka on kehittymässä Ruotsissa, miten siinä toimitaan? Ollaan kuin sammakot lämpenevässä vedessä, luulisin. Jos täällä on samanlaisia sosiaalidemokraatteja, vihreitä ja vasemmistoliittolaisia ja keskustalaisia ja kokoomuslaisia kuin Ruotsissa, valtiovalta ei ryhdy toimiin, vaikka alamaailma valtaisi sillanpääasemia paikka toisensa jälkeen. En usko, että täällä ollaan kuitenkaan ihan yhtä pehmoja. No, meillä ei toki ole suuressa määrin sellaisia entisen Jugoslavian alueelta tai Lähi-idästä ja tietyistä Afrikan maista tulleita ihmisiä, jotka Ruotsissa ovat lähteneet rikollisille teille. Onneksi ei ole. Toivon myös, että emme järjestä itseämme samaan kuseen.

      Minulla ei ole mitään hädänalaisten auttamista vastaan. Enkä ajattele suomalaisia roskaväkenä. Enkä muunkaan maalaisia. Olennaisinta olisi, että valtiot pysyisivät sellaisessa kuosissa, etteivät tilanteet kärjisty.

      Poista
    2. Ajattelin vielä tuota sanomaasi, Jari. Luulen, että moni ns. älymystön jäsen ei edes osaa ajatella tuollaista puolestanousua eli että joku alempiarvoisten joukko nousisi heitä, parempia, pelastamaan. He tahtoisivat kuohia "valkoisen roskaväen", tehdä tästä roskaporukasta omien arvojensa tukijan, tehdä heistäkin ihmisiä, jotka avaavat rajat, avaavat lompakkonsa ja ravistelevat sieltä viimeisetkin pennit... Tai oikeastaan, älymystö uskoo, että kaikki ovat pelastettavissa, että jostain virtaa rahaa ja vaurautta kuin itsestään, kunhan heitä totellaan ja seurataan. Jotain hyvää utopiaa. Eivät he usko mihinkään kansannousuihin tms. Jos joku äärioikeistolainen nouseekin, heidät lanataan nurin ja pistetään vankilaan, näin he ajattelevat, koska eivät tarvitse pelastusta mistään vaan ihanan valtion, jossa kaikki ovat veljiä keskenään ja pahat rikkaat pannaan maksamaan. Jotain tällaista.

      Poista
    3. Ja tosiaan niin, että minun runoillani ei yhteiskunnallisia kysymyksiä ratkota - eivät ne ole muutaman hetken päästä paskapaperinkaan arvoisia ja tuolla kirjapaperilla saa vain peräpukamansa vuotamaan verta. Luulen, että jos asioista päästään keskustelemaan sivistyneesti, joitakin kuplia saattaa poksahdella, mutta muuten kyllä kaikki vastaäänet häviävät ihmisten suureen kymeen.

      Poista
  13. Kuten tuolla aiemmin kirjoitin on jo vapaita valtioita jotka ovat jo reagoineet tuohon suuntaan. Siihen ei tarvittu muuta kuin taju mahdollisuudesta, että oma kulttuuri menee alta.
    Osa reagoinut ehkä hieman etuajassa, mutta omapa on ollut valintansa. En ala nokallani koputtamaan. Jos vaikkapa Nigerialla on täysi vapaus ja oikeus päättää omista asioistaan, miksi näillä viitaamillani ei olisi?

    Mitä tulee tuohon Vesa viittaamaan kuohimiseen niin erilaisia lakejahan valmistellaan jo, ehdotetaan ainakin. Ensimmäinen aalto tässä asiassa oli nimeäminen.
    Nimeäminen epämiellyttävillä määreillä.
    Kukapa haluaisi olla ulkoa annetulta statukseltaan "äärioikeistolainen?" En minä ainakaan.
    Kuka haluaa harjoittaa vihapuhetta? Ei kukaan tietenkään.
    Jo näillä saadaan karsittua myös asiallista tietoon perustuvaa kritiikkiä. Demografiset kehityssuunnat ovat jo joidenkin mielestä pois karsittavaa aineistoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jope, on selvää, että kaikki vähänkään poikkeava ja omaa hegemoniaa uhkaava mielellään liitetään johonkin ulossuljettavaan. Jos hegemoniaa pitää liian kireästi itseymmärrystään harjoittava vasemmisto, äärioikeistolaisen, oikeistotrollin, putinistin, natsin jne jne leima on tiedossa hyvin helposti. Taas jos liian kireä oikeistolainen on vallassa, nähdään kommunisteja, isänmaantuhoajia, suvakkihuoria jne jne. No, leimat on jo keksitty. Taitaa olla, että typerimmissä päissä odotetaan vain oman hegemonisuuden hetkeä, jolloin leimaaminen voi alkaa. Tämä ihan kummassakin päässä.

      Mutta tuo viimeinen kappale, jonka kirjoitat, on huolestuttava. Jos tosi tieto on vihapuhetta, jos demografisista tosiasioista ja kehityssuunnista puhuminen on salaliittoteoriaa ja jos uskonnon asiallinen kritisointi on kriminalisoitava asia, niin hyvästi ja todellakin hyvästi kaikki vapaus ja itsekunnioitus.

      Poista
  14. Ja kuin lopuksi: se kymmenentuhatta miljoonaa (10 mrd) tulee varmasti, ja sen päälle vielä miljardeha lissää. Ei sille näköjään todellakaan mitään voi.
    Tämä yhteenvetona aiemmista kymmenistä ketjuista.

    Eli taidankin tästä lähteä minäkin kiltisti ja oikein vain pienentämään hiilinenänjälkeäni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, no se me voidaan ainakin tehdä, pienentää hiilijalanjälkeä, siinäpä sopiva homma itse kullekin. Minusta se on vähän kuin semmoinen hauska askartelutehtävä. Ihan mieluusti pienennän ja elelen kohtuudella. Menen yhä pienenevän hiilijalanjälkeni kanssa tyytyväisenä hautaan. En elvistele suotta, mutta en myöskään paasaa hiilijalanjäljestä ja syyllistä toisia ja samalla lentele ympäri planeettaa lentsikalla egotrippaillen ja hankkien huojennuksia ja elämyksiä tuhoten kaikki puheeni ja päästellen pahoja höyryjä stratosfääriin.

      Poista
    2. Huomasin vasta nyt tuon hiilinenänjäljen! Huom. suomalaisillakin köyhillä on vain hiilisormenjälki. Taitavat koviten paasata ne, joilla on tosiaan jalanjälki.

      Poista
  15. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  16. Jari,

    Jope voisi alkaa nyt liimailla kaikki kommenttinsa yhteen ja kirjoittaa niistä esseekirjan! Niistähän nimittäin tulisi jo essee jos toinen. Voitaisiin niitä yhdessä vähän toimitella. Eiköhän julkaisijakin löytyisi.

    VastaaPoista
  17. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  18. Lähden aamulla käymään mökillä ja pistän sitä pikku hiljaa jo talviteloille. Aika kylmäähän siellä on luvassa. Yöllä menee miinukselle. Taitaa olla niin, että pitää käydä lisäämässä puita kaminaan neljän viiden aikaan, että mökki pysyy jokseenkin lämpimänä aamuun saakka. Taidan mennä myös metsään katsomaan, joko suppilovahverot ovat nousseet esiin.

    VastaaPoista
  19. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siihen on jokseenkin 12 vuotta. Varmasti kirjoitettavaa on kertynyt siihen mennessä ja onkin. Tässähän pukkaa jatkuvasti uutta kirjaideaa. Kun kaikki vaan ehtisi kirjoittaa. Alkaa olla ideoita loppuelämäksi.

      Poista
  20. Erään suomalaisen runoilijan esseekokoelmassa kuvattiin ikivanha "teoria" siitä, kuinka maailma on täynnä runoilijoita, jotka eivät koskaan edes tiedä sellaisia olevansa. Kysymys siitä miten maailmaa katsoo siellä kulkiessaan. Eikä kenenkään pään sisään pääse näkemään sitä toista katsetta. Siellä joissakin ja jossakin tapahtuu maailman runous.

    Onkin tärkeää että on jotain muuta (koskee myös meitä) kuin tämä mitä täällä ilmaisemme. Jokin toinen taso. No, Vesalla on julkituodun perusteella mökkitodellisuutensa ja tietenkin runoutensa. Ja varmasti paljon muutakin. Jari sinulla ne syvyydet, joissa käyt ja joista tuot asioita esiin hienossa blogissasi. Ja varmasti paljon jotain muuta.
    Juhalla sama. Jne.

    Mun toinen maailma liittyy useimmiten maastossa liikkumiseen. Maan pinta ja nykyään erityisesti puut, eläimet siellä, vedet, taivaan ilmiöt, vanhojen rakennusten kivijalat, kumpareet, kaivannot, polut... ja myös kaupungilla vapaasti kulkiessa nähty, eri reitit ja kujat jne. muodostavat mulle sellaisen rinnakkaistodellisuuden, josta on vaikea yrittää kertoa ja jossa todella pääsee pakoon mm. kaikkea tätä. Pienetkin asiat viestivät siellä jotain. Kirjastot ovat mulle myös paljon enemmän kuin mitä yleensä käsitetään. Itselleni ne ovat kätköjä.
    Italo Calvinon kirjassa Herra Palomar käytiin lähellä sitä missä itsekin paljon olen.

    Ja mistä sitä tietää? Ehkä tuolla ulkona kulkee varsinainen runoilijoiden parvi toisistaan ja itsestään koskaan tietämättä? Ehkä heitä on kuin suppilovahveroita hyvänä vuonna oikeassa paikassa.

    Mun idea loppuelämälle on etten pyri kirjoittamaan mitään. Vesa ja Jari, tehkää kaikki minkä suinkin jaksatte.
    Itse haluaisin jossakin kohtaa kierrellä kokonaisen vuoden Eurooppaa (keskistä, eteläistä, itäistä; läntinen osa ei niin hirveästi kiehdo juuri nyt) ja viettää rauhassa aikaa maanosassa, jonka pohjalle oma ajatteluni ja moni fanitukseni on rakentunut, vaikka olen kiitos kyllä uusia primitiivisiä vaistoja saanut itsestäni reilusti esiin näiden uhkakuvien myötä. Väärinkäsitettyyn humanismiin en aio enää upota. Se ei ole ollut muutenkaan Euroopan idea.

    VastaaPoista
  21. Jope, erittäin hyvä runollinen asenne! Tuolla kelpaa mennä. Nyt lähden mökille.

    VastaaPoista
  22. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  23. Pitää varmaan haastatella Jopea ja lähteä hänen kanssaan vaikkapa kuukaudeksi road tripille Itä-Eurooppaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hah ha, se pitäisi tehdä. Junalla ja pyörällä.

      Poista
    2. Hyvä idea, katsotaanpa joskus!

      Poista
  24. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Työt ovat varmasti hidaste, mutta joskus tämmöinenkin voisi järkkääntyä.

      Poista
  25. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  26. Jari, kirjoita sinä ensin, minä kirjoitan sitten perässä. Totta, en ole kumpaakaan teistä tavannut. Itä-Eurooppa junasta nähtynä ja kaupungeissa käveltynä olisi varmasti hieno kokemus.

    VastaaPoista
  27. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  28. Onnea kauhuromaanin kirjoittamiseen, Jari. Jos joskus sattumoisin törmäät Sami Liuhdon Neromaaniin eli Kirotun kartanonherran karmivaan kohtaloon, niin lue! Voisi inspiroida sinua, jos inspiraatiota tarvitset jossain kohtaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Liittyy siis Kytäjän kartanon tapahtumiin: 1972 tehtyyn kolmoissurmaan. Kirjanen porautuu tämän kartanonherran hahmoon omintakeisesti.

      Poista
  29. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  30. No en, miksipä olisin toiminut niin. Romaanin nimessä on ne, siitä ne-romaani. Nämä oudot "ne" ilmestyvät kartanon herralle. Mitä ne ovat? Harhoja, outoja olentoja? Psykiatrista vai paranormaalia? En tiedä liittyikö todellisen Kytäjän isännän henkilöhistoriaan tällaisia. Erikoinen hahmo hän kyllä oli. Ja erikoinen on myös Liuhdon romaani, mutta pidän kerronnan omintakeisuudesta.

    VastaaPoista
  31. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Korjasin äsken yhden kirjoitusvirheen ja siksi poistin kommentin hetkeksi. Muuten, tuossa mainitsemassani romaanissa on kaikesta kaameudesta huolimatta myös hauskuutta, huumoria.

      Poista
  32. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  33. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Kaikkein vakavin viestini teoksessani ei liittynyt itse muotoon vaan väestökysymykseen. Esiin nostamani planetaarisen väestöräjähdyksen kysymys tuo aivan uuden näkökulman siihen antroposeenikeskusteluun, joka nykyrunoudessa vallitsee: yleensähän puhutaan vain öljyn käyttöön nojaavasta energia- ja tuotantotaloudesta, kapitalismista ja ilmastonmuutoksesta juurikaan väestöräjähdykseen puuttumatta."

      Pidän Hämärästä ehkä eniten mitä sinulta olen lukenut. (Se runo jonka "varastin" blogiini on myös hieno.) Kun luen sitä, se herättää mekaanisesti kysymyksen, mikä on runouden funktio tässä yhteydessä. Voi viitata saarikoskeen ja niin edelleen, mutta se tuntuu melkein ironialta. Asian lähes sarkastiselta sivuun ohjaamiselta. Tai sitten väsymiseltä totuuteen, luovuttamusrlta. Intertekstuaalisuys viittaa johonkin muuhun kuin lohduttomuuteen... Kun Hämärää lukee, miettii väistämöttä faktoja ja maailmankuvani vaikutusta niissä. Mikä on totta ja mikä periaatteellisuutta?

      Hämärästä tulee osa yhteiskunnallista kiistaa, jossa runous on ylijäämää, jätettä, eskapismia. Voiko runo olla sisällöltään oikeassa tai väärässä? Tätä kirjasi saa miettimään ja tätä kriitikko ei uskaltanut sanoa ääneen, koska voi joutua väärälle puolelle. Ja kuulostaa vanhanaikaiselta... Öljy ja kokonislismi olisi tässä tuetenkin helpmpaa kuin väestökysymys. Väestön kohdalla voi kuin huomaamattaan joutua arveluttavalle puolelle sivistyneistödiskurssin suhteen.

      Väestöhän lataa pääomakysymyksenkin uuteen uskoon: pääomaa ei pidä jakaa vain tasa-arvoisesti niiden kanssa jotka ovat osallistuneet hyvinvoinnin tuottamiseen vaan myös niiden kanssa jotka siitä globaalisti hyötyvät. Marx on luettava uusiksi. Lomarahoista joutuukin tulevaisuudessa luopumaan ei vain kotosuomen elintason vaan niiden afrikkalaistenkin elintason hyväksi. Uskon että se on väistämätöntä jos pitäydymme ihmisyyden periaatteessa. Hämärä on minulle ikään kuin nihilististä romantiikkaa, melankoliaa ilman toivoa ja voimaantumista. Runoelma on kuin vuori, josta voi katsoa alas toivottomuuteen. Mikäli runoutta vielä jaksaa kirjoittaa ja tanssia. Sitäkin Hämärä kysyy.

      Poista
    2. "Asian lähes sarkastiselta sivuun ohjaamiselta. Tai sitten väsymiseltä totuuteen, luovuttamusrlta." Tuo viiminen sana on siis "luovuttamiselta".

      Poista
    3. Kiitos, Juha, hyvistä mietteitäsi! Palaan asiaan, kun vähän pähkäilen. Tultiin just kotiin ja alan tässä purkaa tavaroita

      Poista
  34. "Kun luen sitä, se herättää mekaanisesti kysymyksen, mikä on runouden funktio tässä yhteydessä. Voi viitata saarikoskeen ja niin edelleen, mutta se tuntuu melkein ironialta. Asian lähes sarkastiselta sivuun ohjaamiselta. Tai sitten väsymiseltä totuuteen, luovuttamusrlta. Intertekstuaalisuys viittaa johonkin muuhun kuin lohduttomuuteen..."

    Juha, varmasti tällaisia kysymyksiä herää. Itselleni on vaikea sanoa, miten muutoin olisin tämän asiani esittänyt, kenties proosan / esseen muodossa ja satiirina, mutta se ei olisi jättänyt samaa liikkumavaraa.

    Saarikoski on minulle olennainen siksi, että hän on yhä tavallaan se suomalaisen poliittisen runouden paradigma. Mies joka ei puhunut oikeastaan sanaakaan yhteiskuntia uhkaavista vakavimmista asioista, vaikka jotkin hänen aikalaisensa puhuivat. Tavallaan vasemmistolaisen runoilijan prototyyppi: puhutaan mukavista jutuista, tai ainakin siedettävistä jutuista, tai vetäydytään johonkin kulttuuriseen. Näin minä koen Saarikosken ja monet poliittiset runoilijat, esimerkiksi verrattuna Linkolaan ja Kuuseen, vaikkapa siellä 80-luvun alussa, jotka sentään positiivisessa ja vakavassa hengessä puhuivat, mitä ihmiskunnan pitäisi tehdä.

    Teoksessa on paralleeli minun 70-luvun nuoruuteni ja vasemmistolaisuuden ja nykypäivän välillä. Se on osa minun elämismaailmaani, ja minä osallistun pienellä elämälläni johonkin suureen ja globaaliin, vaikkapa tähän väestöräjähdyksen uhkaan.

    Että sikäli koen melko relevanttina tuon Saarikosken. Lisäksi se, että Saarikoski sanoo ihan oikein omissa Hämärän tansseissaan: "maailmankatsomuksesta on päästävä eroon, jotta näkisi maailman"... Tämä ei ole onnistunut vielä tähän päivään saakka politiikassa, ja siksi maailmamme on sellainen kuin se on. Ihmisen typerä ja jääräpäinen yritys elää ideologiansa mukaan, vaikka todellisuus sanoisi muuta.

    Tällä en suinkaan sano, että vasemmistolaiset olisivat väärässä tai olisivat väärässä kaikessa, kun eivät ole. Kohdennukset ovat vain melko erikoisia hätään nähden.

    "Hämärästä tulee osa yhteiskunnallista kiistaa, jossa runous on ylijäämää, jätettä, eskapismia." Minä kyllä osallistun kiistaan, mutta miten muuten kuin runolla, kokemusta ja tunnetta avaamalla, tähän kiistaan voi osallistua hedelmällisesti? En keksi muuta keinoa, koska heti leimataan jonnekin eikä kuunnella. En keksi muuta todistamisen tapaa, joka jättää edes hiukan ilmaa puheen ympärille. Näin se on minulle.

    Tämä on kyllä kiinnostava keskustelunaihe!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siinä jaan Saarikosken position, kun hän sanoo trilogiassaan: "Oikeisto puhuu röhkivällä äänellä, vasemmisto kähisevällä äänellä." tms. mutta suunnilleen näin. Hän näki, ettei "päivänkohtaiseen" poliitiikkaan osallistumisesta seuraa muuta kuin röhkinää ja kähinää. Minäkin voi ilmaista mielipiteitäni proosalla, mutta neuvottomuuttani ja sitä romanttista toivottomuutta paremmin kyllä runoilla. Luulen, että runo jää kuitenkin kauemmin elämään kuin jotkin mielipiteet. Siinä on kuitenkin jonkinlainen ihmisen kädenjälki. Toki voisin yhtä lailla kirjoittaa esseitä tästä samasta aihepiiristä, luultavasti ihan hyvin niinkin.

      Poista
  35. "Lomarahoista joutuukin tulevaisuudessa luopumaan ei vain kotosuomen elintason vaan niiden afrikkalaistenkin elintason hyväksi. Uskon että se on väistämätöntä jos pitäydymme ihmisyyden periaatteessa. Hämärä on minulle ikään kuin nihilististä romantiikkaa, melankoliaa ilman toivoa ja voimaantumista. Runoelma on kuin vuori, josta voi katsoa alas toivottomuuteen. Mikäli runoutta vielä jaksaa kirjoittaa ja tanssia. Sitäkin Hämärä kysyy."

    Hyviä pohdintoja nämä. En osaa tehdä muuta kuin kirjoittaa. Totta kai yritän tehdä ja teenkin parhaani yhteiskunnan ja ympäristön eteen. Luulen, että kaikki nämä ponnistelut ovat melko mitättömiä.

    Varmaan pääsemme luopumaan kaikesta mahdollisesta, mikäli poliittinen tahtotila on tietynlainen. Meillä on paljon parannettavaa.

    Samalla: millään uhrauksillamme ei ole oikeastaan mitään väliä, jos Afrikassa ei tehdä jotain oikein ja nopeasti. Massiivinen määrä jyrää pienen piiperryksemme. En ole ollenkaan varma, että meidän eurooppalaisten kaikkikaan lomarahat riittävät Afrikkaan pumpattuna, jos siellä ei löydetä konseptia hoitaa omia asioitaan paremmin. Olen tämän suhteen erittäin erittäin pessimistinen.

    VastaaPoista
  36. "Öljy ja kokonislismi olisi tässä tuetenkin helpmpaa kuin väestökysymys. Väestön kohdalla voi kuin huomaamattaan joutua arveluttavalle puolelle sivistyneistödiskurssin suhteen."

    Tämä on juuri huonoa tietoisuutta par exellence. En syytä nyt ketään ihmistä erityisesti enkä varsinkaan ystävällistä kriitikkoa, joka oli arvioinut teokseni, mutta on hyvin kuvaavaa ajallemme, miten kykenemme ylipäätään muotoilemaan vastauksia kysymyksiin, jotka esimerkiksi runous voi kyllin kokemusperäisesti asetella ja avata, jotta niihin ylipäätään lähtee ottamaan kantaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tarkoitan: mitä mieltä on varjella jotain rajaa hyvän ja huonon välillä, jos hyvä ajattelu johtaa katastrofiin ja täysin paskaan lopputulemaan? Ihmisen joka tahtoo saada aikaan jotain konkreettista hyvää täytyy olla valmis muuttamaan ajattelutapaansa ja hyppäämään ihan mille puolelle tahansa - unohtamaan kahtiajaot. Juuri tähän kahtiajakoon ja kissanhännänvetoon menevät parhaat älyt ja voimat, kun ne pitäisi suunnata todelliseen toimintaan. Tämä on aikamme tragedia - hyvän tietoisuuden vaalinta. Monin paikoin se menee jo aivan naurettavuuksiin ja on täysin irronnut todellisuuden ihmiskunnalle asettamista haasteista, joista suurin on itse ihmiskunnan sanomaton typeryys.

      Poista
    2. Ajattelen näin: poliittinen runoilija nykypäivänä, tietyissä kysymyksissä, ei voi olla kuin traaginen romanttinen runoilija, joka ehkä vain rimaa hipoen, jonkinlaisella pienellä toivonrippeellä, ehkä kuvittelee ylittävänsä nihilismin riman: rima ehkä ylittyy, mutta alla ei ole välttämättä patjaa vaan itse nihilismin kuilu: tuo kuilu ei ole runoilijan oma asenne vaan todellisuus, joka nihiloi kaiken (tiivistyy esimerkiksi planeettaa kalvavan populaation ja väestöräjähdyksen todellisuutena - siinä ei lopulta ole muuta veljeyttä ja toveruutta kuin kohtalon veljeyttä - ei käy kovin hyvin kenellekään tässä hahmottamassamme materiaalisessa todellisuudessa).

      Poista
  37. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jari, tuohan se tässä onkin: teos on aina enemmän kuin tekijän sanat. Teosta ei voi kahlita selitykseen.

      Juhalle vastatessani lähinnä sanoin miksi jotkin palaset minun mielestäni oli syytä ottaa mukaan, esim. Saarikoski. Ilmankin olisi tsunamista voinut puhua, mutta kun runoudessa on kyse myös jostakin minästä ja sen kokemuksista ja tuntumasta, tuntemuksista.

      Tuokin mitä sanot nihilismistä on totta. Minulle ei ole ollenkaan sama, että maailma muuttuu merkityksettömäksi, siksihän näitä juttuja kirjoitan. Nihilismi on kuitenkin hyvin lähellä sitä mihin tämä voi pahimmillaan mennä. Toki niin kauan kuin ihminen on elossa, löytyy jotain toivoa ja iloa. Immanuel Kant koki jopa niin että voimat jotka voivat tuhota hetkessä ruumiimme, eivät mahda mitään sille moraalilaille joka meillä on sisällämme. Ihmisellä on aina mahdollisuus tarttua johonkin merkitykseen, olkoonpa se missä tahansa. Sitten kun ei ole, nihilismi on voittanut käytännössä. Toki on kuviteltavissa todeksi tilanteita, joissa ihminen on pelkkä lihariepu ja niistä ovat kokijan kannalta kaukana ylevyydet.

      Poista
  38. Maapallon tilanne taitaa olla nyt, tai ainakin pian sellainen, että on pelastettava se mikä pelastettavissa on. Länsi ei voi enää kauan vai voiko enää lainkaan pelastaa koko maailmaa tuhomasta itseään lisääntymisellä. Ratkaisu ei voi olla länsi väistöalueena ja itsensä uhraavana subjektina, koska sekään uhri ei riittäisi. Ja jos se joksikin aikaa hidastaisi kehitystä, olisi tuollainen elämänvastaisuus elämän luonnonlakien vastaista.
    Uhraamisessa ei länsi-ihminen ylittäisi itseään, vaan alittaisi oman luontonsa.
    Mahdollisuuksien raja on olemassa aina jossakin.
    Sitä ei tässä ajassa ehkä vieläkään tajuta.
    Ihminen kokee rajattomuutta myös kuvitteellisessa hyvyydessään.
    Voiko "länsi" pelastaa itsensä enää edes tältä, jää nähtäväksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nämä ovat todella tärkeitä kysymyksiä, Jope. Elintärkeitä. Totta kai meidän pitää kehittää edelleen teknologiaa ja etsiä parempia mahdollisuuksia koko ihmiskunnalle, mutta typerintä on tuhota omat elämänmahdollisuutemme, esimerkiksi jonkinlaisena väistöalueena toimimalla. Jos näin tehdään eikä ongelmien perussyyt ratkea, niin sitten tämä maanosa todellakin on väistöalue eikä juuri mitään muuta. Uhriksi ryhtyvän kohtalo on todellakin tulla uhriksi, ja tällä kertaa siitä ei seuraa oikeastaan mitään lunastusta. Mittasuhteet ovat sellaiset.

      Eipä se maailmaa paljon nyt ja tulevaisuudessa lohduta, mutta täytyy sanoa, että on ollut hienoa elää suurin osa elämästään näissä rauhan ajan Suomen olosuhteissa.

      Poista
    2. Niiden eteen on annettu monenlaisia uhreja, ja on ollut onneakin matkassa, mutta ei kuitenkaan olla ajopuuna menty maailman virrassa. Ei ainakaan näihin päiviin saakka. Nyt en ole enää ihan varma, ohjaako kukaan suuntaa. Tai ainakaan ohjataanko suuntaa Suomesta käsin ja missä mittakaavassa se on enää ylipäätään mahdollista.

      Poista
  39. "Eipä se maailmaa paljon nyt ja tulevaisuudessa lohduta, mutta täytyy sanoa, että on ollut hienoa elää suurin osa elämästään näissä rauhan ajan Suomen olosuhteissa.
    Niiden eteen on annettu monenlaisia uhreja, ja on ollut onneakin matkassa, mutta ei kuitenkaan olla ajopuuna menty maailman virrassa. Ei ainakaan näihin päiviin saakka. Nyt en ole enää ihan varma, ohjaako kukaan suuntaa. Tai ainakaan ohjataanko suuntaa Suomesta käsin ja missä mittakaavassa se on enää ylipäätään mahdollista"

    Nappiin sanottu.

    Miten onnekkaita onkaan saatu olla, ja vieläkin.
    Toivois kaikille samaa, myös jälkeemme tuleville, ja penskoille jotka täällä jo nyt. Univeraalissa mielessä tietenkin tuota kaikille. Mutta onko se mahdollista.

    VastaaPoista
  40. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  41. Jari, kiitokset kuuluvat niille jotka ovat näyttäneet tietä ja inspiroineet! Ei siinä ole sen kummempaa.

    Tuo sinun runosi kääntyisi vaikka lauluksi.

    On totta: sukupolvet ovat nyt jotain muuta kuin yhtenäiskultturin aikana tai edes sen jälkimainingeissa. Erillisiä porukoita ja joukkoja. Toki niin saattoi olla ennenkin esimerkiksi yhteiskunnallisen aseman vuoksi, mutta ei kaiketi kuitenkaan tässä nykymitassa. Yhteisiä tarinoita on vähän. Jo saman ikäluokan ihmiset erkaantuvat toisistaan omiin juttuihinsa ja viiteryhmiinsä.

    VastaaPoista
  42. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  43. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  44. Jari,

    maailman sosiologinen suurkuva on minusta se, että yritetään unohtaa sosiologian ja sosiaalipsykologian klassikoiden esiintuomat perusteet ja pistää kulttuurit kivasti yhteen, kun muuten ei planeetalle mahduta. Tästä seuraa jättikatastrofi. Toki tästä on suurta taloudellista hyötyä myös isoille tahoille, ja se kiihottaa kovasti. Siinä alkavat kaatua kansallisvaltiot, hyvinvointivaltiot ja niiden jälkeiset viritelmät aika kyytiä.

    VastaaPoista
  45. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  46. "En usko, että kaikkialla pyöritellään peukaloita ja ollaan kauhuissaan voimattomuuden tuntein."

    Näin on. Kaaos tai riittävät uhkakuvat lisäävät mahdollisuutta ottaa homma ns. kokonaisvaltaisesti haltuun, jos se ei demokraattisesti onnistu. Kun uhka on tarpeeksi suuri, ihmiset suostuvat helposti poikkeusjärjestelyihin. Veikkaan, että tulemme näkemään lähivuosikymmeninä uusia totalitarismeja - eivät ne jääneet 1900-luvulle, miksi olisivat jääneet?

    VastaaPoista
  47. Tietyssä mielessä se hegemonia joka nyt Eurooppaa pyörittää on jo poikkeusjärjestely, jonkinlainen pehmeä totaliteetti. Taitavasti rakennettu. Kaikkia ei vain ole saatu uskomaan, vaikka yritys on niin kova että monelta se tulee jo alitajuisesti. Totaliteetiksi tunnistaa siitä, että ainoana oikeana mahdollisuutena tarjotaan. Poikkeamat ovat pahoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pehmeä totaliteetti tarjoaa jatkuvasti itseään hyvän ihmisen vaihtoehtona. Kolhu on jo ajatuksissa, jos edes kriittisesti tiedostaa, että ei kai vaihtoehtoja koskaan ole vain yhtä, koska yksi ja ainoa vaihtoehto tarkoittaa käytännössä nököalattomuutta mahdollisuuksien suhteen.

      Minua häiritsee henkilökohtaisesti eniten se, että media ei hoida vallan vartijan rooliaan vaan on ottanut poliittisen toimijuuden roolin. Aina pitää miettiä sidokset kun lukee jotain analyysia omasta tai toisesta Euroopan maasta. Yksinkertaisesti rasittavaa ottaa vastaan tietoa, jota joutuu samalla epäillä vaikutusyritykseksi. Ihan sama mistä suunnasta yritys tulee.

      Poista
    2. Totta, jos on vain yksi oikea tie, on tie näköalaton. Eipä esim. Euroopan maiden tulevaisuudelle anneta kuin yksi vaihtoehto: taistelu ilmastonmuutosta vastaan, mutta muuten täysi muutosmönteisyys globalismin suhteen ja laumakuri sen suhteen.

      Kun oli kylmä sota oli hesarissa muutama YYA-vastarannan kiiski. Maineikkain (kuva)journalisti tässä tietenkin Kari Suomalainen. Nykyään vastaavia oppositiotoimittajia ei juurikaan ole.
      Objektiivisuudeksi kuvitellaan niiden kaikkien tuntemien perusjuttujen toistelu. Eli hegemonian vahvistaminen.
      MTV:llä on sentään se yksi puoli-italiaano, joka somessa kyseenalaistaa silloin tällöin jotain. Kyllä sitä on sakinhivutettukin siitä.

      Tässä samanäänisyydessä puhuu juuri tuo näköalattomuus. Luulen (tietäväni) että pohjoismaiden ulkopuolella on vaihtelevampaa. Media ei ole niin integroitunut vallan kanssa kuin meillä.

      Poista
    3. Toinen rasittavuus on asioiden esittäminen mittasuhteet täysin vinksallaan, jos asiasisältö uhkaa omaa ideologiaa. Tästä Saska Saarikosken Holokausti-kommentti eilisestä HS:sta. Huom! Jos joku ei tiedä, niin vihaan antisemitistejä eli siitä ei ole kyse kommentissani.

      Poista
    4. Saarikoski puhuu siis äärioikeiston juutalaisiin kohdistamasta vainosta ikään kuin äärioikeisto olisi Euroopassa se päätekijä, joka juutalaisia häiriköi. Tilanne on kuitenkin tuoreen tutkimuksen mukaan tämä, sitaatti sivuilta 12-13: "The most frequently mentioned categories of perpetrators of the most serious incident of antisemitic harassment experienced by the respondents include someone they did not know (31 %); someone with an extremist Muslim view (30 %); someone with a left-wing political view (21 %); a colleague from work or school/college (16 %); an acquaintance or friend (15 %); and someone with a right-wing political view (13 %)."

      "Experiences and perceptions of antisemitism. Second survey on discrimination and hate crime against Jews in the EU". HS itse uutisoi tästä viime vuoden lopulla.

      Vastaavia perspektiivien kääntämisiä näkyy. Minusta tällainen on todella outoa ja asettaa normaalin journalismin ylle melkoisen epäilyksen ja kysymyksen: Miksi?

      Mikään antisemitismi ei luonnollisesti ole toista parempaa, mutta mittasuhteita vinksautellaan miten sattuu, kun se kirjoittajan agendaan sopii.


      Kirjoitan tästä muutaman arkisen havainnon illemmalla.

      Poista
    5. Se että miksi ylipäätään emme ole maailmassa tukemassa täysillä 6 miljoonan suomalaisen elinehtoja tai 15 miljoonan juutalaisen elinehtoja ja olemassaoloa vaan 1,7 miljardin muslimin, joita on 2,4 miljardia vuonna 2050? Johtuuko tämä siitä, että suomalaiset eivät ole mikään "kansanryhmä", jolla voisi olla oikeuksia, mutta muslimit ovat tms?

      Aivan onnistuneen yhteiskuntasuunnittelun näkökulmasta: Miksi vaaditaan, että muslimien on päästävä asumaan perustoiltaan yhteen juutalaiseen tai lukumääräisesti muutamiin eurooppalaisiin lähtökohdiltaan kristillisiin / sekulaareihin valtioihin ja harjoittamaan siellä monikulttuurin nimissä tapojaan? (Tiedän että Israel on jo valmiiksi moniuskontoinen paikka, mutta ainoa joka on maailman pienen juutalaisyhteisön oma valtio.)

      En tietenkään halua jakaa ihmisiä uskonnon perusteella kategorisesti eri yhteiskuntiin, mutta kun noita mittasuhteita katsoo, niin onhan tämä aivan järjetöntä normaalille ihmisille - äly ei pysty seuraamaan, mikä idea on muovata uudelleen yhteiskuntia tuomalla runsaasti väkeä yhteiskunnista, jotka eivät toimi kunnolla ja kehity juuri niiden uskonnollis-kulttuuristen tapojen ja ajatusmallien takapajuisuuden vuoksi, yhteiskuntiin, jotka toimivat jotenkin, kun niissä ei ole suuria muusta yhteiskunnasta eristäytyneitä ryhmiä ja enklaaveja. Tämä on yhteiskuntasuunnittelun mallina jotain todella älytöntä, mutta tätä kaikki ajavat kuin käärmettä pyssyyn.

      Poista
    6. Sinänsä ymmärrän, että ihmiset ovat kyllästyneitä elämään ahdistavissa surkeissa ja näköalattomissa yhteiskunnissa - tässä kokemus ei tunne uskontojen rajoja.

      Poista
    7. Mutta kun puhumme näin isoista joukoista ihmisiä, eikö olisi hyvä tukea heitä rakentamaan inhimillisiä yhteiskuntia sen sijaan että niistä olisi siirryttävä ympäriinsä? Normaalisti esimerkiksi työn ja yhteisten, kohtaavien intressien ympärille syntyvät yhteiskunnat, olivatpa ne enemmän mono- tai monikulttuurisia ovat minusta parempi tavoite kuin ihmisten siirtyily ja tietoinen siirtely ympäriinsä.

      Poista
  48. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  49. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jari, minä luulen että Greta on tosissaan. Rauha hänelle. Sitten tämä aikuisten ihmisten joukko on asia erikseen. Siinä on piirteitä, joita en siedä. Miksi perkeleessä tätä ilmastoasiaa ei pistetä globaalisti kuntoon, kun se onnistuisi taatusti?

      Minä luulen, että asiassa viivytellään aivan tietoisesti, jotta hommasta päästään tekemään massiivista bisnestä. Toki USA:n pressa ei välttämättä usko koko asiaan ja Kiina ja Intia on vapautettu vastuusta, joten ilmastoinsinöröinnin tuotekehittely ei oikein lähde käyntiin.

      Jos ihmiset ovat niin ahdistuksessaan ilmastosta, niin jättäisivät 20 prossaa hedonismistaan käyttämättä pysymällä lomilla kotimaassa ja sivakoimalla metsään suomalaisilla suksilla jne. Ei tämä ole niin vaikeaa. Tuolla saa varmasti hyvän mielen ja pudottaa lihankulutuksen 50-luvun tasolle niin vielä parempi ja vähentää kodin tavaramäärän vastaamaan 70-lukua, niin helpottaa lisää.

      Poista
  50. Mistä näitä pähkähulluja ismejä sikiää ja miksi ne esimerkiksi YKta myöten siunataan? Kyse on kai planeetan suurimman uhkan väistämisestä kivatouhuilla, joilla ei todellakaan ole tekemistä yhteiskuntasuunnittelun kanssa.

    VastaaPoista
  51. Tuo Vesan esiintuoma uusi juutalaisviha on pitkäaikainen kiinnostukseni kohde ja vain äärioikeistoon käännettynä katalin mahdollinen temppu. Islamin radikalismi ja myös äärivasemmisto ovat mukana, ja määrällisesti se suurin uhka.
    Ranskassa juutalaisviha on johtanut jo moniin murhiin. Jokainen tietää sen. Silti puhutaan vain uusnatsien vihasta.
    Juutalaisten omilla sivuilla mainitaan ainakin Malmö kaupunkina, jossa tulee noudattaa varovaisuutta ja jättää kipa pois päästä.

    Hyvänä esimerkkinä paradoksin täydellisyyydestä vaikka se, että uusnatsien marsseilla liehutetaan useinkin Palestiinan lippuja siinä kuin vasemmistonkin.

    Primo Levi on kirjoittanut paljon holocaustista kuten tiedämme. Pari kustantamoa julkaisee niitä kilpaa.
    Kuitenkaan Levin hyvin merkittävä teos, Jos ei nyt, niin milloin, ei saa uusintapainoksia. Kun Levistä puhutaan on aina kuin tuota teosta ei oisikaan. Kirjan keskellä upea lauluruno. Kirjassa ei kuvata juutalaista joka kokee keskitysleirissä eksistentiaalista kauhua ja täyttä tyhjyyttä. Kirjassa kuvataan juutalaispartisaaneja jotka murtautuvat pois Euroopasta toisen maailmansodan loppuvuosina. Kirja päättyy lapsen syntymään Italiassa. Maassa, jossa satamat lähteä. Mieleen taistelevista juutalaisista nousee tietenkin maa, jonka rinnastamisen vaikkapa apartheidin Etelä-Afrikkaan suomalainen tähtitähtitieteilijä on nostanut elämäntehtäväkseen, opetuslapsineen.

    Tuo maa saa uusia asukkaita koko ajan Euroopan äärivasemmiston,-äärioikeisto- ja islamin ääriliikkeiden toiminnan vuoksi


    VastaaPoista
  52. Jope, erittäin hyviä mietteitä. Tulee mieleen uusi meemi: Näin asiat ovat todellisuudessa tutkimuksenkin valossa, mutta näin ne meillä täällä toimituksessa koetaan.

    Tekisi mieli ihan solidaarisuudesta pistää kaupungille mennessä kipa päähän, mutta se voisi loukata juutalaisia, jos tietäisivät että kantaja on pakanakristitty.

    VastaaPoista
  53. Muistan kun Suomen jollakin ateismiaktivismi-ryhmällä oli myynnissä ja usein päälläkin paita, jossa risti ja sen päällä ruksi. Ei näkynyt kadulla yhtään paitaa jossa ristin paikalla puolikuu. Jossakin se "rohkeuden" raja kulkee.
    Davidin tähti on sen sijaan vaikka näissä mainitsemissani yhteyksissä kuin kirottu kuva. Ristille vain nauretaan pääasiassa.

    Tuo näin meillä on kuitenkin kokemus oli faktat mitä tahansa, on tätä aikaa jos mikä.
    Kokemus riittää. Loukkantuminen sanotusta, toiselle kuviteltu väärä tunne, väärä katse, liian heikko irtisanoutuminen, väärät yhteydet.

    Uskokaa tai älkää, myös vihalukemisen käsite tulee ihan varmasti. Olet paha, olet varmaan "niitä" jos luet tuollaista...
    Tietyllä tavalla mm. jotkut kirjamessublokkaamiset tunnustavat jo vihalukemisen käsitteen.

    VastaaPoista
  54. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  55. Jari, tuossa on jo kunnon meininki 😁 - täyttää varmasti sertifioiduimmatkin ahdistusfantasiat.

    Muuten, viime syksynä yrittelin viritellä yhden opiskelijaryhmän kanssa ilmastoahdistuskeskustelua, mutta kävi ilmi että minä olin ahdistunein. Nämä ihmiset olivatkin päälle parikymppisiä, ja he uskoivat että keinot löytyvät.

    Lasten ahdistelu on väärin. Tarvitaan tekoja ja puheet vähemmälle.

    VastaaPoista
  56. Jope, juutalaisten vasemmiston tai äärivasemmiston taholta kokema häirintä on minusta outoa, koska monet vasemmiston hellimistä teoreetikoista ja ajattelijoista ovat juutalaisia.

    Ehkä asiaa selittää Israel-viha? Menevät puurot ja vellit sekaisin.

    En minäkään tosin pidä Palestiinan tilanteen enkä katso, että juutalaisvaltio toimii läheskään aina oikein, mutta muuten symppaan heidän toimivaa ja itsestään huolta pitävää porukkaa. Juutaisten älykkyys on ylivertaista, vertasipa sitä miltei mihin hyvänsä.

    VastaaPoista
  57. Siis en pidä Palestiinan tilanteen kehittymisestä molemminpuoliseksi konfliktiksi.

    VastaaPoista
  58. Ymmärrän tuon todella hyvin. Jaksat ajatella, että ratkaisu on olemassa. Molemmissa osapuolissa on vikaa, olen asiaa seurannut tiiviisti 80-luvulta saakka, se on täysin selvää.

    Itse en suoraan sanottuna jaksa olla tuossa asiassa puolueeton, tai kuvitella sellainen olevani. Muutenkin alkaa horjua usko "ulkopuolisuuteen."

    Ei ole kysymys vain Israel-Palestiina - konfliktista vaan siihen liittyy kuten tiedetään jälkimmäisen puolelta koko arabimaailma, keskenään tappelevat siiat ja sunnit, ja liian paljon halua tehdä koko maasta kokonaan selvää.

    Olen siis sen pienen, vaikkakin hyvin potentin maa-alan "puolella", jos on pakko niin tyhmästi yksinkertaistaen sanoa.
    Moni ei tykkää sitten oikein rauhastakaan, jota sinne on saavutettu, mikä ihmetyttää.

    Israelilla on ollut jo jonkin aikaa monien molemminpuolisten kompromissien tuloksena varsin hyvin toimivat suhteet Egyptiin, Jordaniaan, jopa Saudi-Arabiaan. Hienoa. Pitäisi onnistua palestiinalaistenkin kanssa. Naapurien kanssa on pakko tulla toimeen, sen pitäisi jokaisen suomalaisenkin ymmärtää.

    Itse en erota juutalaisia Israelista yleisesti. Se on heidän valtionsa. En voisi ajatella että puolustan juutalaisia antisionismia, vasemmistolaista, fasistista tai jihadistista sellaista, vastaan, mutten heidän ainoaa valtiotaan, paikkaa jossa loppui heidän yli 2000-vuotinen etninen vähemmistöläisyytensä.

    Kun koko maailma on juutalaisille turvallinen Brysselistä Malmöön ja Teheranista Algeriin, alan mielessäni minäkin vaatia heiltä kaikkea sitä, mitä maailman hyvät ihmiset vaativat heiltä jo nyt.

    Edellä sanottu ei kuitenkaan tarkoita että relativisoisin Israelin ja ajattelisin että niillä on jonkinlainen "license to kill."
    Samalla on todettava, että tilanne on siellä kokonaan toinen kuin täällä meillä.
    Ja juuri nyt mm. arabit joilla on Israelissa täysi äänioikeus ja oikeus toimia parlamentissa siinä kuin juutalaisilla (harvassa arabimaassa on näin) ovat valitsemassa Israelille pääministeriä siinä kuin muutkin maan asukkaat.
    Eli rauhaa sinne, mutta alueen asukkaiden, juutalaisten ja arabien omilla ehdoilla, puolin ja toisin, ei meidän eurolänkkäreiden määräämillä.
    Syksy taitaa vihata kovin paljon Davidin tähteä, vaikka on tähtirakastaja.


    (Älkää kompatko tätä kommenttia. Aihe yksi niistä jotka saavat ylivarmoja ihmisiä välittömästi liikkeelle.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jope, meillä kaikilla on rakastettumme, lemmikkimme ja inhokkimme, turha sitä on kieltää - sellainen on ihminen. En puutu tähän aiheeseen tämän enempää, mutta sen sanon, että pistää vihaksi se, miten Euroopassa juutalaisia aletaan vainota.

      Poista
  59. Maailma on sirpaleinen. On olemassa myös jenkkiläinen porukka joka on juutalaistaustainen ja jolla on hyvin paljon valtaa. Hollywood pitkään mm.
    En ajattele heitä minään salaliittona tms. mutta siinä suunnassa on paljon myös pyrkimyksiä, jotka eivät ole minun maailmankuvani mukaisia.

    Eli mitään etnistä ryhmää ei pidä nostaa jalustalle etnisyytensä vuoksi sinänsä. Realistiset tilanteet, ongelmien ratkaiseminen mahdollisimman tasapuolisesti ja oikeasti mahdollinen maailma on ratkaisevampaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja miten me teemmekään Jeesuksesta jonkun kosmisen kosmologin, joka puhuu tolstoilaisesti vuorelta ja veneestä.

      Hän oli ihmisyytensä puolelta kokonaan, päälaesta kantapäähän juutalainen mies.
      Se merkitsee.

      Poista
    2. Yksi äärioikeiston meemi, oikeastaan vahvin sellainen, joka Euroopassa jyllää, on nähdäkseni juutalaisten salaliitto ja maailmanvalta - juutalaiset bisnesmiehet ja suursijoittajat olisivat masinoineet muiden muassa pakolaiskriisin. No, onhan meillä esimerkiksi George Soros, jonka monikulturistinen Open Society Institute rahoittaa kaikenlaista, joidenkin huhujen / tietojen mukaan jopa Greta Thunbergin toimintaa, mutta miksi tämä pitää vetää juutalaisuuteen?

      Toki uskon, että ison bisneksen intresseissä on kyykyttää vakaita valtiota niin että päästään tekemään rahaa. Mutta juutalaisuuden nostaminen vihan kohteeksi on tästä huolimatta todella typerää.

      Poista