Töiden ehto, öinen
ehto,
siin’
on hyinen lisäehto,
sinnepä
katseeni saatan:
Siell’ on ihmon paha olla,
talousherran vainiolla
kaitsea kuoleman karjaa;
Siell’ on ihmon paha olla,
illast toiseen tuupiskella
helmoihin kuoleman immen.
Onpa myöskin lysti olla,
huumepöllyss’ huoahdella,
kuullella piripäälintuu.
Onnen hinta, turvan hinta --
vaiko onko rahavirta
vartija tämänkin rauhan?
*Hieman keskeneräistä Kiven uudelleensuuntausta tämäkin, mutta tästä se lähtee.
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaAivan totta, Jari, mitä sanot! Ei ihan lähde vielä, raakatyövaihe käynnissä tai jokseenkin käynnistymässä. Ja nimenomaan jonkin konseptin kirjoittamisessa on järkeä - senhän voi sitten jossain vaiheessa tietoisesti unohtaakin, kun idea kirkastuu ja teksti lähtee virtaamaan.
PoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaJuuri noin - tämä on erittäin olennainen havainto. Usein uudelleenkirjoitukset ovat monin tavoin huonompia kuin alkuperäiset. Täytyy löytää oikea suhde.
PoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaJari, mietin sellaista, että joidenkin Kiven tunnetuimpien runojen kohdalla voisin lisätä esimerkiksi säkeiden määrää ja tehdä muita lievennyksiä - toki Kiven rytmisiä ratkaisuja kunnioittaen. Tämä alustavaa pohdintaa, mutta näin on luultavasti toimittava.
PoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaJari, olen ajatellut raiskatun immen runoa. Kivellä on tekstejä joihin se sopisi. Tarkoitus on tuoda yhteiskunnan pahoinvointia esiin monin tavoin, mutta kenties myös poliittisia utopioita ja haaveita. Voi tosin olla, että ne ironisoituvat hiukan.
VastaaPoistaImpivaarassa on mukava elää kunhan ei kämppä pala! Me taas asumme Ilolassa, vaikka välillä tuntuu Surulalta, paikka tosin on kaunis ja viihtyisä. Voisi itse asiassa sijaita miltei missä päin Suomea tahansa paitsi ei ehkä Pohjanmaalla kun maastossa on niin jyrkkiä muotoja.
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaKiitos paljon - nämä ajatukset alkavat hautua päässäni!
PoistaMinäkin täältä...
VastaaPoistaSydämeni laulu on oikeastaan ajankohtainen melankoliassaan ja huolessaan ja kuolemankaipuussaan. Sitä moodia ei pidä kadottaa. Sisäänrakennetun elämänvoiman ja kuolemankaipuumme puriste on tuo kiven uljas runo. Kuvitelkaa kiasmassa videoinstallaatio kansojen siirtymisistä, ilmastonmuutoksesta ja väestökysymyksestä. Uutislähetyksiä joiden päällä soi tämä laulu. Toisinaan minun sisimpäni menee yhteen tuon kiven runon kanssa. Tuo melankolia pitää säilyä versiossasi. Nyt se on enemmän ironiaa ja julmaa sarkasmia tai moralismia. Kiven runo on pakahduttavaa eskapismia ja olen sitä mieltä, että enempään emme enää pysty.
Eino Leinon Tähtitaivaassa lauluyhtye Rajattoman esittämänä on myös vaikutavaa puhdistavuutta. (Jussi Chydenius on säveltänyt tuon runon upeasti.)
PoistaJuha, totta: Seunalan Anna on kuvattu heränneeksi Kiven romaanissa (hänellä on mahdollisesti kristillinen taivasusko tai kaipaus) ja silti hän laulaa tätä kansanrunollista kuoleman kehtolaulua, joka tulee hänen sydämestään suurella voimalla. Niin, Kivi vangitsi monta hienoa asiaa runoihinsa. Mietinpä vielä toisen kerran - ei ole tarkoitus raiskata kauneutta - Kivi on monessa suhteessa aivan lyömätön, niin kuin on Leinokin parhaissa kohdin.
PoistaTähtitarha on siis se Leinon runo, ei tähtitaivas... kannattaa kuunnella Rajattoman editys tubesta.
PoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaKauneutta ei pidä raiskata. Näin valitettavasti tapahtuu, mutta ei me olla hommassa mukana.
VastaaPoista