keskiviikko 11. syyskuuta 2019

# Heräät maanantai aamuna



Heräät maanantai aamuna ja uutisessa on, että jokainen maailman maasta on kadonnut #väh 10 pros kansalaista väestön lisääntymisvauhdista riippuen. Että luonto on hoitanut tasapainoaan ideologiaa ja uskontoa ja politiikkaa välittämättä ja jokainen voivat henkäistä hiukan ilmastonmuutoksen ahdistuksessaan. Toivot että tiistaina ja keskiviikkona sama homma (ihan samaa minne.)
Tulisiko heistä ikävää? Olisitteko itse mieluusti yksi heistä?


#MaailmaIlmanYlikansoitusta
#IlmastonmuutosPeruttu
#LuonnonMonimuotoisuusKunniaan
#KestävätYhteiskunnat
#PositiivisenKautta
#UnelmaParemmastaElää
#EettisenAjattelunAakkoset


75 kommenttia:

  1. Kyseisellä Yleisradion malli-integroituneella (kuten eräs totesi) on voimakas pakkomielle ja avoin vihasuhde taas jälleen kerran mainitsemaansa poliittiseen ryhmään, jonka olemassaoloa hänen on vaikea sietää.
    Fantasia jonkun ryhmän kokonaan poistumisesta ja identifioinnista lopulliseen ratkaisuun liittyen (vaikkakin vain unitasolla) on sen verran rajua, että nyt varmaan maamme kaikki oikeasti suvaitsevat kutsuvat koolle torikokouksen vuoden 2015 henkeen: Meillä on unelma (vaikka täällä on persujakin).

    Jotenkin nyt vain näyttää siltä, että prosessi on ns. kesken.

    VastaaPoista
  2. Jope, minusta Husulla voi olla omat unelmansa - en ole niistä kateellinen - ajatushan ei sitä paitsi ole mikään rikos - varsinkin jos se on tietynlainen ja tietynlaisen ihmisen ajatus.

    Mutta olisi luonnon nerokkuutta, jos se voisi alkaa vähentää minun luonnostelemani unelman malliin ihmisiä planeetalta - tämä unelmahan voisi olla vaikka fiksun somalin / singaporelaisen / intialaisen unelma.

    Jos kaikissa maailman maissa olisi sama väestötiheys kuin Suomessa, ei edes olisi mitään ylikansoitusta tai ihmisen aiheuttamaa ilmastonmuutosta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Unelmansa voi toki jokainen pitää, vaikka toki kaikkien unelmat eivät ole yhtä tasa-arvoisia kuin toisten. Ihmisten katoamisesta noin vaan mulle tulee mieleen historian kovimmat kipukohdat tai ns. taivaaseen tempaaminen. (Jälkimmäisessä olisin kyllä mielennäni mukana).

      Poista
  3. Aamulla juttu radiossa firmasta jonka nuori helsinkiläinen vihreä liikemies on perustanut ja jossa voi ostosten jälkeen ohjata summan metsitykseen eri puolella maailmaa. Siis tämä vanha idea hiilihyvityksestä, mitä lentoyhtiöt jo käyttää. Siitä vaan ja onnea.

    Mutta kuka perustaisi firman väestöahdistuksen lievittämiseen.
    Ja mihin tekoihin raha faktisesti ohjattaisiin?
    Ja minne? Siinäpä kuuma peruna. Sinne missä ei synnytä (Eurooppa, esim. Helsinki ja Espanja varsinkin) vai sinne missä todella synnytään ja synnytetään?
    Nyt helsinkiläiset edelläkävijät ja koko maan humaani kerma ideoimaan. Vähintään yhtä tärkeä teema.

    VastaaPoista
  4. Taitaa olla Antero Vartian Compensate-säätiö, mistä oli radiossa? Kaikki hyvät ideat käyttöön. Ja jos uskoo oikeasti ilmastonmuutokseen, voisi skipata reilusti lentämisen ja lahjoittaa maailman naisten seksuaalivalistukseen - toki sitä ennen pitäisi saada patriarkaaliset yhteisöt muuttumaan tai niillä pillereillä, kortsuilla ja ohjeilla ei paljoakaan tee.

    Jos tosissan ollaan, vain todella törkeä luonnon puuttuminen ihmiskunnan kohtaloon voi muuttaa suuntaa. Muu on enemmän tai vähemmän kosmeettista. Edes perinteisin keinoin sotimalla ja tappamalla ei saada väestönkasvua tukahtumaan. Menee vielä monta vuotta ja maailmaan ilmestyy joka vuosi Saksan väkimäärän (86 miljoonaa) verran uusia nälkäisiä suita.

    On niin paljon erilaisia uhkakuvia maailmalla, ilmastossa, taloudessa, väestönkasvussa, luonnonvarojen kuluttamisessa jne. että taitaa olla myöhäistä estää jotain isompaa rysäystä.

    VastaaPoista
  5. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  6. Ilmastoahdistus on tehokasta: se liittyy itse asiassa korrektin luontevasti jo pitkään länsimaissa painottuneeseen talous- ja laskentatyyppiseen ajatteluun mutta myös täydentää korrektisti ja hyväntahtoisesti niitä luoden uuden ekonomis-eettisen merkityskentän tai jopa horisontin, joka tekee jokaisesta oman ja muidenkin elämän sankarin: on raja, esimerkiksi 1,5 astetta, jolla maailmanloppu perutaan. Kaikki elämän tasot voidaan palauttaa laskettavissa olevaan hiiliekvivalenssiin ja elämän valintoja voidaan vertailla ja ensisijaistaa (jos tahdotaan) näiden laskelmien - huom! eettisten ja elämän kannalta kriittisten laskelmien - valossa.

    Kyse on taloudellis-laskennallisesta elämänhallintaprojektista vähintään yhtä paljon kuin kaikesta muusta. On hallinnantunne! On vaikuttamisen tunne! Ei loukata ketään! Voi tehdä vain oikein!

    Huom! Minä en ole ilmastonmuutosdenialisti, mutta tämä homma menee överiksi siinä, missä suhteessa ovat tehokkaat toimet ja vouhotus. Vaikka pysäyttäisimme ilmastonlämpenemisen siihen 1,5 asteeseen, ei herran tähden maailma ole läheskään pelastettu. Ei ole vain jotain yhtä junaa (ilmastonmuutos), joka lähestyy tunnelin päästä. Olemme tunneleiden risteyksessä ja hyvin monesta suunnasta on tulossa monta junaa ja nyt huomio jostakin syystä kiinnitetään tähän yhteen aivan täysillä - se on strategia jollekin, en aivan tiedä mille - ehkä jollekin merkitsevyyden tuottamiselle.

    Totta kai minäkin olen huolissani ympäristöstä ja teen varmasti saman kuin kuka hyvänsä vihreä ihminen (varmasti liian vähän silti), mutta ei pidä pettää itseään eikä varsinkaan ahdistua ja huumaantua tästä keksinnöstä. Muuten paljon menee ohi silmien.

    VastaaPoista
  7. Kun tekee osansa, ei ahdistus lisää siihen mitään. Tuon koululakkoilevien nuorten ja gretan ahdistuksen logiikka on ilmeinen. Ja se on surullista. He ajattelevat tulevaisuuttaan. Siis omien lastensa tulevaisuutta oikeastaan. Mutta mitä pelätään? Mistä ahdistutaan? Jääkarhuistako? En usko. Hyvinvointimme rakenteen romahtamisesta jos ilmastopakolaisuus tulee syliin. Ollaan rehellisiä tässä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kun greta ihan oikein sanoo trumpille että usko tieteeseen niin turhauttavinta tässä on se, että niinhän trump uskookin. Kyse on arvoista. Kun minulta kysytään että mistä tiedät onko enemmistö tieteilijöistä sittenkään oikeassa, vastaan että tuo ei ole oleellinen kysymys. Se taas on että miten toimin, vaikka en olisikaan varma.

      Poista
    2. Juha, tässä olen ihan samaa mieltä: on toimittava parhaan tiedon mukaan ja omantunnon mukaan. Minulle sanoo järki ja omatunto, että toimi siten että mahdollistat elämää planeetalla myöhemminkin. No, sitten toimin näin, vaikka epäilisin jotakin. Tämä on ihan normaalia moraalisen koodin mukaista toimintaa. Tehdä parhaansa parhaan tiedon mukaan. Pitää myös voida epäillä ja säilyttää rationaalinen ajattelutapa samalla, mutta ei pettää sitä minkä sydämessään tuntee oikeaksi. Kaikkien meidän tulee olla luonnon asialla, vaikka tulokset olisivat mitä tai olisivat mitättömiä.

      Poista
  8. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jari, minä arvostan rationalismin ja kristinuskon perinteen parhaita puolia eli siis sitä sivistystä, minkä länsimaat ja Eurooppa ovat tuottaneet eri muodoissaan. Meillä on paljon huonoakin, mutta myös sellaista mitä en olisi ikinä korvaamassa jollakin muulla. Eurooppa on tärkeä, sitä ei pidä huuhtoa pois. Tätä arvostan. Luonto on tärkeä, sitä ei pidä nussia ja ahnehtia palasiksi. Paikallisuus on tärkeää. Ja tärkeää on, että ihminen ei ole kaiken mitta, varsinkaan jokin löperehtivä ja itsensä nihiloiva ihminen.

      Poista
  9. (Kävin kommentoimassa tuonne Sydämeni lauluun tähän sopivasti.)

    VastaaPoista
  10. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jari, siinäpä sitä onkin miettimistä tervejärkisellä ihmisellä.

      Poista
    2. Suomen pelastamiseen kuuluu tietenkin muutakin kuin rajavalvonta. Aika paljon on maan sisällä tehtävää ilman sen kummempia ajatuksia ulkoisista uhkista ja kansainvaelluksista: työllisyys, huoltosuhde, monet yhteiskunnalliset asiat, luontokin.

      Totta kai Suomen täytyy olla normaalisti kansainvälinen paikka. Humanitaarisen maahanmuuton täytyy olla sillä tasolla, että maksukykymme sen kestää. Terroristeja täällä ei kannata pitää.

      Tämä hallitus varmasti näyttää, mitkä sen prioriteetit ovat.

      Isoa kuvaa pohtii hyvin Pauli Vahtera. Tiedän, että hän on punainen vaate monille, mutta en linkkaakaan hänen juttuaan jonkin ryhmäkuuluvuuden merkkinä, vaan siksi että se sisältää paljon ajattelemisen arvoisia pointteja - kaikista yksityiskohdista ei tarvitse olla samaa mieltä, mutta tuossa tulevat esiin jotkin yhteiskunnallisesti keskeiset asiat:

      https://blogit.iltalehti.fi/pauli-vahtera/2019/08/21/mittasuhdevirheita-ja-nakoalattomuutta

      Poista
    3. Huom! Tuosta Vahteran ilmastopessimistä en ole samaa mieltä: kyllä ihminen voi vaikuttaa monin tavoin ihmisen aikaan saamaan ilmastonmuutokseen - se on ihan selvä juttu. Toinen asia, jolla voi saivarrella, on se, kuinka paljon ilmastonmuutoksesta on aiheutunut ihmisen toimista - minusta on selvää, että ihmisellä on ollut merkittävä vaikutus fossiilisten polttoaineiden käyttäjänä.

      Poista
    4. Ei tarvitse jakaa kaikkia Vahteran kirjoituksen yksityiskohtia, mutta tuossa oli hyvin ja kansantajuisesti tiivistetty paljon olennaista siitä, miksi Suomi mahdollisesti uppoaa jonnekin kansojen mereen. Suurinta osaa ihmisistä se ei näytä haittaavan ollenkaan. Niin kuin ihmiselämä on kansakunnan elämä yksi ohikiitävä hetki historiassa.

      Poista
  11. 1,5 astetta maailmanlopun perumisen ja hallinnan tunteen illuusiona on loistava havainto! Sehän on kuin sitä luterilaista työmoraalia, jota niin aina haukutaan. Tai teknologis-talodellisen maailman uusi malli ja päämäärä: kapitalistinen onnela.

    Jari, konekivääreistä.

    Meillä on politiikkoja jotka ovat kyseenalaistaneet Välimeren "pelastuspalvelut" puhumalla niistä taksipalveluina ja järjestäytyneen ihmissalakuljetusrikollisuuden tukipalveluina.
    Nämä poliikot jotka ovat ilmaisseet että väestäräjähdystä hoidettaisiin lähtijöiden kotimaassa kaikin mahdollisin inhimillisin keinoin on natsitettu, rasistettu ja fasistettu.
    Linkola on ehdottanut että ei hoideta sielläkään.
    Hänet on söpöstetty ekologiseksi ikoniksi jonka villapaidan villiä tuoksuakin ihaillaan.
    Mun ajattelu tästä on että perkele, mitä typeryyttä.
    Missä se oikea tai käsitteellinen konekivääri olisi kun kukaan ei halua? Päämotiivi on että kaikki liikkeelle pääsevät voivat tulla ja vaatia ja lisääntymisen rajaton vapaus on subjektiivinen ihmisoikeus.

    Ehkä em. tilanne on systeemivirhe yhteiskuntiemme sisällä, jonka tarkoitus onkin järjestelmämme romuttaa. Menetämme illusoorisen hyveen kautta kaiken sen mikä voisi oikeasti olla hyvää. Jos ihmiset haluvat tätä, tapahtukoon sitten se.

    Haluaisin minäkin (Zizzen lailla) olla katsomassa tilannetta vaikkapa 2059.
    Ja toivon aidosti edelleen sitä, että voisin vastoin kaikkia odotuksiani todeta, että hemmetti, olinkin täysin väärässä, hienoa, että poliittisesti vastuuttomiksi kokemani hyvät ja kauniit olivat sittenkin oikeassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jope,

      "Menetämme illusoorisen hyveen kautta kaiken sen mikä voisi oikeasti olla hyvää. Jos ihmiset haluvat tätä, tapahtukoon sitten se."

      Näinhän se on.

      Mutta demokratiassa enemmistö päättää ketkä heitä edustavat, ja jos tiukille menee, niin poliitikot hoitavat loput hommat.

      Välillä tuntuu siltä, että joissakin ideologioissa on enemmän tunne-elämää kuin järkeä. Tärkeintä on olla oikein hyvä - ja siinä ei järki päätä pakota, kun ei osata edes miettiä, miten olisi järkevää tarjota apu niin että se olisi mahdollisimman tehokasta ja auttaisi edes niihin syihin, joista pahoinvointi kumpuaa.

      En usko, että olemme kovinkaan väärässä. Minulla ei ole mitään illuusioita siitä, että näillä keinoilla maailma olisi olennaisesti parempi paikka 2059.

      Poista
  12. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jari,

      uskon että Suomesta löytyy malttia, mutta sosiaalisessa mediassa ja muutenkin kyllä leirit alkavat järjestäytyä. Suurin osa ihmisistä on luultavasti järkeviä, kunhan saavat tietoa siitä, mitkä ovat erinäiset vaihtoehdot ja mitä niistä seuraa.

      En itse tahdo demonisoida hallitusta. Ymmärrän kyllä huolen, sillä siellä ei ole nyt ihan realistisinta porukkaa. En tällä arviolla tarkoita myöskään sitä, että pitäisin kokoomuslaisesta talouspolitiikasta (jossa rahat kupataan hyvin useassa tapauksessa muualle kuin Suomeen) tai rasismista ja vihapuheista, vaan kannatan loppuun saakka maltillisuutta.

      Suomi ei tukehdu mihinkään yhtä-äkkiseen maahantulovyöryyn ehkä pariin vuosikymmeneen, mutta sellaisella sopivalla hieman näkymättömämmällä tulijavirralla asioita saadaan huononnettua olennaisesti - sikäli kuin tulijat asettuvat yhteiskunnan elätettäviksi. Näinhän siinä harmillisen usein käy tilastojen mukaan.

      Poista
  13. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jari, on selvää että nykyisen hallituksen aikana ei sanottaisi ei. En usko, että kovin moni kansalainen nousisi vastarintaan, jos 35 000 ihmistä lompsisi rajan yli. Muutama tuhat korkeintaan. Rohkeimmat puhuisivat, muut pitäisivät turpansa kiinni. Ehkä ei tällä kertaa puolustusvoimat lähtisi kantamaan laukkuja, mutta muutoin sama toistuisi. Jos tämä vyöry tapahtuisi 3-4 kertaa, niin silloin ovet pantaisiin säppiin mutta ei aiemmin. Näin luulen. Ikäviltä lieveilmiöiltä ei säästyttäisi mutta niitä vaiennettaisiin parhaimman mukaan. Työvoimapula olisi tiessään.

      Poista
    2. Tuntuu melkein siltä että tulevaisuuden kannalta olisi hyvä jos esimerkiksi 200 000 - 300 000 turvapaikanhakijaa pölähtäisi yli rajan. Olisi homman logiikka kerralla selvä ja loppuisi melko pian ikuinen kitinä, kun nähtäisiin mitä se sosiaalisesti ja taloudellisesti käytännössä tarkoittaa. Totta kai harmeja tulisi roppakaupalla, mutta sitten olisi monta vuotta realismia pelissä. Yksi skenaario tämäkin.

      Poista
  14. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  15. Jari, hyvä olisi tuosta vuodesta 2015 keskustella rehellisesti ja analyyttisesti, siis siitä mitä tapahtui, kuka junaili mitäkin ja mitkä ovat olleet vaikutukset.

    Keitä maahan tuli, miten heitä autettiin, oliko mikä määrä ihmisistä hädänalaisia, mitkä olivat sosiaaliset ja yhteiskunnalliset vaikutukset, oliko viranomaistyö laadukasta jne.

    Siis aivan rehellisesti ja mihinkään suuntaan venkoilematta. On selvää, että esimerkiksi viisi tuollaista rysäystä lyhyessä ajassa olisi liikaa, ja luulenpa että vähempikin.

    VastaaPoista
  16. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmasti noinkin eli Ahtisaaren kasvot, mutta myös Kepukasvot a la Sipilä ja kokoomuslaiset halpatyövoima-maahanmuuttobisnes-Orpo-kasvot ja monet muutkin kasvot, jotka ovat aidosti vahingollisia. Paljastaako historiantutkimus joskus, että kaikki junailtiin yhteistyössä Ruotsin hyvän hallinnon kanssa?

      Poista
  17. Kevyempi huomautus vakavaan dialogiinne, josta en eri mieltä voi olla.

    Nuo tulijamiehet ja naiset. Hyvät ja suvaitsevat pitävät mielellään yllä myyttiä, että olisi olemassa jonkinlainen vihaisten suomalaisten miesten joukko, joka ajattelee että kaiken muun lisäksi "ne vie meidän naiset."
    Sellaista joukkoa ei ole olemassa, koska ns. kentällä tiedetään että eivät vie.
    Ongelma on ihan päinvastainen. Eivät oikein tahdo saada tyttö- ja naisystäviä haluamistaan vastakkaisen sukupuolen naisista millään. Eivät kelpaa suomalaisnaisille monestakaan syystä.
    No, poikkeuksia tietty on.
    Voi olla että tästä toteutumattomista tarpeista johtuu myös seksuaalinen väkivalta. En tiedä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo myytti on mielestäni ollut olemassa jo monta vuosikymmentä, jossakin muodossa. Varmasti on yhteisöjä, esimerkiksi uskonnolliset yhteisöt, joissa naisia on enemmän kuin miehiä ja kääntyneet nuorukaiset ovat löytäneet äkkiä seurakuntien aktiivinaisista puolison / seurustelukumppanin.

      Seksuaalisen väkivallan syyt ovat varmasti moninaiset. Melko monissa Lähi-idästä peräisin olevien miesten tapauksissa on joukkoraiskaamista ilmennyt, varsinkin nuorempien naisten / tyttöjen kohdalla. Aikuisia on kai raiskattu perinteisemmin. Näistä on vaikea vetää yksinkertaisia johtopäätöksiä, kun tapaukset ovat niin kirjavia, mutta ei suhde naisiin luonnollisesti ole normaali, jos raiskaa. Samoin ei ole ollut myönteistä kytkentää yhteiskunnan normeihin.

      Minä tunnen muutamia afrikkalais-suomalaisia pariskuntia, joissa kristitty mies on Keniasta. Nuo ovat toimineet hyvin, kun uskonto on yhdistävä tekijä.

      Nuorena yksi parhaista kavereistani oli Isaiah, kenialaista alkuperää oleva adoptiopoika, joka eli suomalaisessa perheessä. No, hän oli kulttuurisesti täysin suomalainen. Nykyisin perheellinen mies.

      Poista
  18. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jari, kyllä minullakin kävisi tappaminen ensinnä mielessä, jos lapseni raiskattaisiin. Suomessa ei saa raiskauksesta kyllin painavaa tuomiota. Koko juttu on pelleytetty moneen kertaan. Varmasti joutuisin punnita, miten surmatyö toteutuisi, koska vankilasta käsin olisi vaikea hoitaa perhettä, joka kaipaisi apua. Pitäisi varmaan hoitaa ns. ostopalveluina tai talkoovoimin. Ei ole mukava miettiä tätä. Toivottavasti ei osu kohdalle. Kyllä pelkään tytärteni puolesta. Vanhempi aikoo murhatutkijaksi. Aikoo muuttaa Yhdysvaltoihin saadakseen koulutuksen asiaan.

      Poista
  19. Kelaan paljonkin turvallisuuteen liittyviä juttuja. Niin henkilökohtaisella tasolla kuin muutenkin.
    Turvallisuuteen olen pitkään suhtautunut rennosti, tyyliin että tekevälle ja liikkuvalle voi sattua, ja oikeastaan mitään ei voi hallita eikä kontrolloida.

    Tämä on muuttunut minussa maailman muuttumisen myötä aivan kokonaan.
    Olen huolissani omistani niin kuin muistakin jotka koen ihmisiksi joille toivon hyvää. Joistakin arvokkaista asioista ja niiden säilymisestä myös huolehdin. Mulla ei ole polittiista statusta tai suuntausta, mutta turvallisuus on ensisijainen ko. suuntautumiseni lähtökohta tässä nykyisessä tilanteessa. Mulle maan mentaalinen joukkueenjohtaja on se joka pitää eniten minun mielestäni turvallisuudesta huolta ja tuo siihen liittyviä ratkaisuja esiin.

    Olin 17-vuotiaana, siis oikeastaan lapsena interreilillä yksin. Ranskassa vietiin rahat nukkuessani, samassa maassa mies kähmi persettäni rautatieasemalla myös nukkuessani ja Saksassa pyydettiin pornokuviin (ehkä siksi koska mulla tuolloin niin vaalea tukka). Palasin kotiin melkein 7 kiloa laihtuneena syömättömyydestä ja nauraen, että olipa reipas reissu, kokemuksia nämäkin. Vanhemmat pyöritti päätään että missäs se poika on oikein ollut.

    Nyt en päästäsi lastani joka on ensi vuonna samanikäinen noihin maihin tuohon tapaan en yksin enkä kavereiden kanssa. Vain ehkä sitten jos mukana olisi vapaaottelija joka on samalla suojelunhaluinen ja älykäs streetwise ja sotilaskoulutuksen saanut. Vaikka konekiväärimies.
    En päästäisi edes ruotsinristeilylle.
    On ihan turha puhua roskaa, että vaikkapa EU on lisännyt eurooppalaisten turvallisuutta. Varsinkin nuoret naiset ja tytöt ovat aivan todellisesti rajattu elämään turvallisuuttaan koko ajan miettien ja heidän vanhempansa enemmän tai vähemmän panikoimaan mitä pelkästään omassa kotikaupungissa voi tapahtua.
    Schengen-aika toi maanosaamme pelon, ja alistumisen. Jo meille pakkosyötetty poliittinen motto: Pelolle ei saa antaa valtaa, kertoo että pelko hallitsee. Se ohjaa vain sopeutumaan uuteen huonompaan tilanteeseen, ei ratkaisemaan itse ongelmia, tai edes puhumaan avoimesti niistä.
    Tässä on kuitenkin tapahtumassa muutos. Todellisuuden ikäviä puolia ei voi hiljentää pois natsikorttia heiluttamalla.

    Turvallisuuskulttuuri ei ole monen mielestä ollenkaan kiva asia ottaa esiin, ei ainakaan muissa kuin luvallisissa aiheissa, koska se tuo esiin että on jotain pimeää puhumatonta missä turvallisuutta ei ole.

    VastaaPoista
  20. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jari, nykyajan pyhät suurkristityt kuten sanot eivät taida oikein risti kaulassa enää heilua. Uudet tunnukset. Tai uudempi versio kamalasta kristinuskosta.

      Poista
    2. Tänään tuli taas luukusta uusi Kirkko ja kaupunki. Siellä niitä kristittyjä piisaa. Vähän nolostellen selittävät entisen ajan uskovien ja Raamatun naurettavuutta - sattuvat tietämään paremmin itse. Minusta kristinusko on traaginen uskonto, ja siinä piilee sen syvä totuus. Islam on sääntöuskonto, normimoraalin uskonto, mutta kristinuskossa etsitään henkilökohtaista totuutta ja kamppaillaan Jumalan kanssa, joskus Jumalaa vastaan mutta aina Jumalan edessä. Näille nykyisille kirkonmiehille kristinusko on suvaitsevaista sosiaalidemokratiaa ja poseerausta.

      Poista
    3. He ovat itsessään jo niin hyviä etten oikein tiedä, mihin he tarvitsevat jumalaparkaa - ehkä johonkin mystiseen hehkutteluun, jolle tuntuvat samalla viisaasti nauravan mielessään. No, saattoipa tulla annettua väärä todistus lähimmäisestä, mutta tältä se vähän välillä näyttää.

      Poista
  21. Turvallisuus on minullekin tärkeintä yhteiskunnassa. En nakkaa paskaakaan onko joku paikka mono- vai monikulttuurinen, kunhan on turvallinen. Pidän täysinä idiootteina näitä ideologiansa sokaisemia, jotka olkiaan kohauttaen ohittavat turvallisuusuhkat ja ignooraavat päättäjien välinpitämättömyydestä johtuvat väkivallanteot. Ei niitä pidä jälkikäteen paheksua vaan ehkäistä ennalta parhaan mukaan.

    VastaaPoista
  22. Monokulttuurinen yhteiskunta jossa suhteellisesti riittävä turvallisuus vai multikulttuurinen yhteiskunta, jossa kasvavia turvallisuusongelmia?
    Kumpaan lähettäisit lapsesi, itsesi vanhana tai naapuriperheen kissoineen?

    Suhteellisesti riittävän multikulttuurinen yhteiskunta, jossa riittävä turvallisuus voisi olla paras paikka, sopisi mulle hyvin, mutta sosiologit on laskeneet määrällisen pisteen josta eteenpäin alakulttuurit alkavat hajottaa kaikkien yhteistä pienintä yhdistävää tekijää. Ei suhteellisuus kannattaa säilyttää myös ideaaleissa.

    VastaaPoista
  23. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  24. Jari, tyttäreni on lukion ekalla nyt, ehkä ajatukset vielä muuttuvat, mutta olisin kyllä ylpeä, jos hän tuollaisen koulutuksen hankkii. Työ on tärkeä mutta synkkä. Tärkeintä on että lapset löytävät paikkansa ja on suunnitelmia.

    VastaaPoista
  25. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanoin samaa tyttärelleni: riittää kun menet Suomessa poliisikouluun. Hänellä oli ilmeisesti mielessä jokin erityinen tutkimushaara, johon saa oppia vain Yhdysvalloissa - katsotaanpa muutama vuosi, miltä sitten näyttää.

      Poista
  26. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tytär lähtee juuri kuntosalille - alkoi käydä säännöllisesti heti kun sinne pääsi. Harrastaa kaikenlaista liikuntaa. On jo pienestä saakka harrastanut. Sikäli pärjää kyllä. Varmasti sitä voimaa pitää saada sitten kunnolla myös, ainakin tarvittava määrä.

      Poista
  27. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  28. (Tuosta kirkkohommasta se, että koin jotenkin jo aika alussa, että se, että tekee uskonsa heikkoudesta ja vähyydestä eräänlaisen uskontunnuksen on ihan sama asia kuin että tekee uskon vahvuudesta ja varmuudesta merkin ja äänitorven. No, nämä on tietenkin henkilökohtaisia juttuja, mutta tuohon Jumalan edessä totaalisesti olemiseen mun on helppo samaistua. Taivasta ei voi mitenkään huijata. Ei myöskään uskon heikkoudesta jonkinlaista armonmerkkiä tekemällä. Tai liittymällä vaikkapa tämän maailman sosiaalidemokratiaan. Mystiikkaa en minäkään kaipaa. Joka kerta kun rukoilen tulee tunne, että tässä mä vaan nyt yritän Jumalaa huijata mukarehellisyydelläni. Nytkin. Mikään hämäys sanojen tai tunteiden tasolta ei mene siellä kuitenkaan läpi. Jumala ottaa tai jättää, siinä se. Pyydän ottamista. )

    VastaaPoista
  29. On ollut hauska tutustua sinuun, Jope. Sinä, rehellinen ihminen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvin sanottu, Jope, tuollaista se on. Ei mitään ihmisille hyvän ja hurskaan esittämistä.

      Poista
  30. Tutustumisesta vilpittömät samat sanat.

    Telkussa, A-talkissa, oli just työperäisen maahanmuuton tarpeellisuudesta juttu.
    Purra kysyi Suomen yrittäjien mieheltä miksi raksoilla ei ole suomalaisia tekemässä enää. Ja kertoi että virolaisetkin ovat lähtemässä. Tämä tosiaan näkyy meillä täällä.

    Ei osannut tai halunnut vastata.
    Sama koskee hoitajia, jotka ei jaksa työssä enää. Ongelma joka on työssäjaksaminen ja alipalkkaus halutaan hoitaa tuomalla maahan paljon uutta freesimpää hoitajatarta Aasiasta kaukaa.
    Vihreä Iiris ja Suomen yrittäjien mies ihan samoilla linjoilla. Pellit auki vaan. Uutta putkeen, jos toiset ei jaksa enää.

    Olen ollut aika suoraan työperäisen maahanmuuton kannalla. Varsinkin Itä-Aasialaisten tulemisen maahamme olen kokenut myönteisenä.
    Nyt kuitenkin esiin tuodut argumentit väsyneiden ja työssään sairastuneiden korvaamisesta uudella työelämän tykinruoalla sai minut ajattelemaan varovaisemmin myös heidän suhteensa.

    Huoltosuhde-ikiliikkujaa muuttotarpeen selitysmallina, jonka tarkoitus on hiljentää pulina en enää suostu nielemään.
    Ratkaisu ei voi olla maamme täyttäminen kaukaa tuoduilta lähihoitajilla niin että jokaista vanhusta kohden on yksi filippiinitär,
    vaikka toki maamme mieskunta olisi toisesta syystä asiaan tyytyväinen ja saisi kokea varsinaisia kissanpäiviä ja ehkä saisi myös elämänkumppanin itselleen.
    Siinä mielessä tänne vaan!
    (Ajattelen nyt naimattomia ja nuoria miehiämme)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Olen ollut aika suoraan työperäisen maahanmuuton kannalla. Varsinkin Itä-Aasialaisten tulemisen maahamme olen kokenut myönteisenä."

      Tähän ei muuta perustetta kuin että ovat kaikki töissä ja hoitavat muutenkin asiansa.

      Poista
    2. "Nyt kuitenkin esiin tuodut argumentit väsyneiden ja työssään sairastuneiden korvaamisesta uudella työelämän tykinruoalla sai minut ajattelemaan varovaisemmin myös heidän suhteensa."

      Kun mietitään missä kunnossa monet julkiset rakennukset, sairaalat ja virastot ovat, ei ihme että ihmiset sairastuvat. Siihen päälle vielä stressaava työ. Varmasti tarvitaan jonkin verran työperäistä maahanmuuttoa, mutta voisi samalla kysyä, mitä olisi tehtävissä rankoissa töissä olevien jaksamisen puolesta. Etteivät ihmiset palaisi loppuun. Ymmärrän hyvin niitä suomalaisia, jotka kokevat että heidät on hylätty, jätetty syrjään.

      Poista
  31. Suomela, Iiris, vihr. sanoi tuossa keskustelussa, että maahamme tarvitaan reilusti lisää työikäistä väestöä muaalta.
    Työikäistä väestöä on Eurooppaan tulossa päättymätön jono, se on selvä. Kuinka moni päätyy sitten töihin on eri asia.

    Kuinka monta työikäistä työssä olevaa tarvitaan hoitamaan yhden työikäisen työhön päätymättömän ihmisen perusturva?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos tuo työikäinen väki osaa lukea ja kirjoittaa ja on edes jotenkin koulutettua, niin siitä voi jo ponnistaa. Jos tietoyhteiskunnan vaatimat taidot ovat kuin alakoululaisella, on tilanne toinen. Aika monta työntekijää saa veronsa pistää pottiin ennen kuin yksikin yhteiskunnan varoilla hengaaja elätetään. Tällaista se on, mutta arvopohja etc.

      Poista
  32. Ei mikään meriitti tämä, mutta totean, että olen ollut noin 35 vuotta työelämässä (myös opiskeluajan). Vähän alkaajo uuvuttaa. Mut voisi korvata jo, tämä siis tiedoksi, en ole mikään työtä, työtä, työtä -friikki, mutta pitäisi jaksaa vielä 10 vuotta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jope, oon sua nuorempi. Täytän 48. Myös mä oon tehnyt töitä parikymppisestä, opiskeluajoista saakka, silloin toki opintojen rinnalla eli sellaiset 28 v. No, oon ollut 5. luokalta lähtien kesät töissä, joten kyllä tässä on tullut touhuttua. Mullahan on vielä ainakin vuoteen 2037 duunivelvollisuus, oon silloin 66 v. 18 vuotta edessä siis ellen hajoa tai keksi jotain muuta.

      Poista
    2. En valita, työt ovat olleet mielekkäitä ja monipuolisia. Välillä olisi toki mukava levätä. Olla vaan vaikka vuosi.

      Suomeen ei tulla töihin suurin joukoin. Sosiaaliturva ja rauhallinen maa houkuttelevat, eivät palkat. Noin luulen. Onhan tämä hieno maa luonnonolosuhteiltaan, jos sietää myös kylmää ja pimeää.

      Poista
  33. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jari, voimien mukaan. Romaanissa, sikäli kuin jokin teksti luetaan fiktiona, voi tapahtua mitä hyvänsä sen maailmalle mahdollista. Toki teos voi järkyttää. Minua ei fiktiossa järkytä enää juuri muu kuin kertojan asenne, koska se voi todistaa tekijänsä psyykkisestä ja ilmaisullisesta liikkumavarasta, kenties myös maailmankuvasta. Myös kieli saattaa huumata tai olla turn off, niin, oikeastaan kertojan asenne ja kieli ovat tärkeimmät, koska ne valaisevat kaiken muun, hahmot ja tapahtumat.

      Poista
  34. Jari, älä ajattele noin. Maailmassa julkaistaan sadoissa tuhansissa laskettava määrä kirjanimikkeitä jokainen vuosi. Se tarkoittaa jo tilastollisesti että keskimääräisen tekijän äo on 100. Eivät siis ihmisiä kummempia. Ja kyllähän se on meilläkin nähtävissä miten laumaudutaan kuin "yhdeksi nyrkiksi" kirjantekijöidenkin porukoissa.

    Tekijöitä voi tietenkin kunnoittaa, onnistuneiden ja merkittävien tekeleiden tekijöitä ainakin, mulla on moniakin sellaisia, mutta älä ala matelemaan kenenkään edessä sen vuoksi ettet ole kirjaa saanut aikaiseksi. Olet saanut aikaiseksi muuta. Ei julkaisu tee ketään hurskaaksi.
    Minimijulkisuus, olematon myynti ja huomaamattomuus on suurimman osan tekijöistäkin osa.

    VastaaPoista
  35. (Tuo äo lähinnä leikillisenä heittona, mutta toki sillä on tilastollinen pohjakin. Iso otos tasoittaa lähes kaiken. Myös kirjantekijöiden osalta.

    Nalle W:tä tenttasi nuori kiihkeä vasemmistolainen joka toi esiin monimutkaisia ajatuskuvioita ja oman elämänsä taloudelliset ns. reaaliteetit. Nalle:- Jos sä kerta olet noin s-tanan älykäs niin miten h-tissä sä ole samalla kuitenkin noin köyhä?

    Hyvä kysymys.

    Eli tuskin on edes sataa mun osamäärä. Olenkin panostanut pehmeisiin arvoihin:)

    VastaaPoista
  36. Ylellähän on nyt ollut juttua kaikkein rikkaimmista. Joku kainalojuttu oli sellainen, että rikkaat eivät ole älykkäitä ja empaattisia ihmisiä vaan häikäilemättömiä ja ahneita ja haluavat enemmän kuin tarpeeksi. Tällainen hieman odottamaton tulos. Kyllä tätä oli tutkittukin - siinä jutussa oli tutkimusviite.

    Tiedämme tietenkin, ketkä ovat oikeita älykköjä ja samalla sympaattisia ja empaattisia ihmisiä. Löytyvät mediasta, erilaisten viestintäyritysten toimituksista jne.

    Politiikassa on monissa puolueissa ahneita ihmisiä, joissakin yhtä aikaa vallanahneita ja yliempaattisia tiettyyn narsismiin vivahtavalla kierteellä, joissakin järkeviä ja kaikissa varmasti kaikkia näitä jollakin vaihtelevalla sekoitussuhteella.

    VastaaPoista
  37. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  38. Postin meininki on häpeällistä.

    Ehkä se on oire siitä, että Suomeenkin ollaan tuomassa halpatyömarkkinoita. On sairasta, jos normaalit, työkykyiset ihmiset eivät voi tulla toimeen palkallaan. Että heidät pistetään tekemään esimerkiksi kahta työtä. Jne jne.

    Vai onko posti hukkaamassa identiteettiään uudessa maailmantilanteessa? Totta kai ymmärrän senkin, että kirjeet eivät ehkä liiku siihen tahtiin kuin ennen sähköisessä ympäristössä mutta paljon muuta liikkuu.

    Kysymykseni kuuluu: a) Onko lopulta kyse ahneudesta ja siitä, että postin johdolle ei riitä palvella tärkeässä infrastruktuurin kannalta olennaisessa asiassa vaan yritetään tehdä liiketoimintaa asiassa, jossa se ei ole olennaisin juttu. Vai b) Onko kyse kriisistä siinä perustassa, jolle posti on perustettu so. elämäntavan muutoksessa?

    Voi olla kyse kummastakin, mutta tuloksena on se, että ihmisiltä leikataan palkkaa, että he eivät elä ja toiminnat kurjistuvat entisestään, jos palkataan osaamattomia ihmisiä hoitamaan postin tärkeitä tehtäviä.

    VastaaPoista
  39. Mulle tuli eilen illalla kävelylle ajatus kuolemasta. Siitä kuinka se nollaa kaiken, niin täällä saadun hyvän kuin täällä saamatta jäämiset. Hurjalla totaliteetillä.

    Jos kuoleman jälkeen mitään ei ole, kaikki koettu hyvä ja voitettu häviää kuin sitä ei olisi ollutkaan. Ja sama kärsimyksen suhteen. Kuolemanjälkeisen sekunnin kuluttua kaikki elämät ovat jo nollautuneet pois. Kukaan ei ole enää voiton eikä tappion puolella.
    Ei enää voi paistatella että olipas hyvä elämä, kannatti elää. Eikä päinvastoin kun mitään kokemusta mistään ei ole.

    Jos on taivas, sanotaan vaikka kristillinen, niin ihan sama juttu.
    Ihminen ei vie taivaaseen mitään omaa hienoa saavutusta tai omaa hienoa persoonaansa sen enempää kuin kärsinyt tai köyhä kärsimystään, pienuuttaan tai sairauttaan. Emme vie mukanamme voittoa emmekä tappiota, vaan täydellisesti nollatun itsemme joka syntyy kokonaan uudelleen tuomion läpivalaisun jälkeen.

    Ihan perusjuttuja mietin siis, mutta miten tämä hyvä totaalisuus täällä unohtuukaan. Hetkinen vain ja maailman voitokkain ihminen on samassa tilassa kuin epäonnekkain.

    Totta kai silti toivon onnea ja hyvää tässä elämässä. Mutta se ei ole lopullinen tila. Molemmissa kuvaamissani tapauksissani meistä jää jotakin pientä vähäksi aikaa läheisiimme elämään, mutta se on jo heidän elämäänsä, ei sekään enää meidän.

    Kuolema, kaiken nollaaja. Keskiajalla se oli ihmisillä koko ajan mielessä. Meillä liian harvoin.

    Toivon kuitenkin kaikille meillekin täällä kaikille pitkää ikää ja ansiottomia väliaikaisia lahjoja ja/tai sattumia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jope, kuolema todella nollaa kaiken. Jos uskoo tuonpuoleiseen tai johonkin muuhun, joka ei palaudu materiaan ja siitä kohonneeseen tietoisuuteen, niin ehkä sillä miten olemme eläneet on yhä merkitystä meille "itsellemme" eikä vain toisille, jotka jätämme jatkamaan elämää. Mutta kuolemaa, sitä rajaa, pitäisi todellakin ajatella eri tasoilla enemmän. Kuolemahan on poistettu yhteiskunnistamme eikä sitä juuri tapaa ennen kuin jonkin läheisen kuolinvuoteella tai omallaan. Toisaalta liika kiinnittyminen kuolemaan ei sekään ole ratkaisu... Hmmm. mutta hyvä siitä on tulla "tietoiseksi" tavalla tai toisella, koska se vaikuttaa myös siihen, miten elämämme koemme ja miten koemme oman arvomme ja omat arvomme. Kuoleman suhteen olemme samalla viivalla, joskaan emme voi täysin sanoa, mikä tuo meidät ihmisinä nihiloiva viiva on.

      Poista
    2. Jari siis, maailmankaikkeuden kirkkaimman valon äärellä, siinä samassa rivissä, emme tule vilkaisemaan vierellemme että ai, sinäkö kirjoitit sen romaanin. Tai olit se ja se ja se. Olemme palanneet saveksi taas.

      Yksi mun vanha ajatus on sekin, että tämän elämän ja kuolemanjälkeisen (mun käsitys pohjautuu kristillisyyteen) elämän laatuero on sama kuin tämän elämän ja sitä edeltäneen olemattomuuden ero. Eli suurinpiirtein sata prossaa.

      No, menipä nyt metaksi mun jutut.

      Postille kunnia takaisin minunkin mielestäni!
      Meidän rappuun jakaa postia iltamyöhään maahanmuuttajamies, jonka palkka on jo nyt riittämätön. Juuri tätä tarkoitti Purra siinä A-talkissa. Halpatyövoimareservistä on kysymys kun huoltosuhteesta hämäyksen vuoksi puhutaan.

      Poista
    3. Olemme itsemme edelleen, totta, mutta vanha ja kaikessa ruumissaan ja toimissaan kuolevainen muotoillaan uudeksi.
      Jumala tuntee kyllä saven ennen ja jälkeen. Siitä tunnistammeko toisemme en ole ihan varma, vaikka esim. Danten Jumalainen näytelmä on mahtava kuvitelma siitäkin mahdollisuudesta.

      Poista
  40. (sori herrat ja mahdolliset muut kommenttien lukijat. musta tulee aina vähän enemmän uskovainen, eli avun pyytäjä, kun painetta tai raskautta omissa pikku kuvioissa.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jope, jokainen oman tilanteensa ja identiteettinsä mukaan, aivan vapaasti!

      Poista
  41. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  42. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  43. Kuluta (pyöritä yhteiskuntaa, lisää onnellisuuttasi) ja älä kuluta (hillitse ilmastonmuutosta, lisää moraaliasi) on se, mitä ihmisiltä odotetaan.

    Ja tietenkin se, että älä kyseenalaista vaikkapa niitä muutoksia joista olemme puhuneet.
    Kuluta vaikka kulttuuria sen sijaan: kierrä kirjamessuilla.
    Ja jos on ihan pakko puhua jotakin uskontoon liittyvää, puhu uskontojen välisestä dialogista.

    VastaaPoista
  44. Tärkeintä on kuluttaa eettisesti em tavoilla, toimia maksumiehenä ja pitää turpansa kiinni ja ajatukset kurissa tai vaihtoehtoisesti aktiivisesti edistää em. tavoitteita, vastustaa pienintäkin vastarintaa, jokseenkin näin ja kehämäisesti.

    VastaaPoista